Oivalluksia ja uuden oppimista

Syöpä vai sydän sairaus

Perjantai 14.11.2025 - Mervi

Syöpä sanana on todella pelottava, se tuo perheeseen epätoivoa, pelkoa, epävarmuutta, kuolemanpelkoa, todella ikäviä asioita koettavaksi. Kohti kärsimystä mennään.

Keskustelin läheisen kanssa asiasta, sydänkerhoissa käy paljon enemmän ihmisiä kuin syöpäkerhoissa, mietittiin miksi? 

Avasimme ajatuksiamme enemmän. Jos on sydänvaivaa ollut suvusssa ja tulee tuntemuksia sydämen alueelle, pääsemme lääkäriin ja lääkäri määrää verikokeet sekä aloittaa lääkityksen. Tulee seurantaa ja kontrolleja joita voi myös itse tehdä mitaten verenpainetta ja käydä noin kerran vuodessa verikokeissa. Olet siis kontrollissa terveydenhuollon piirissä. Mutta jos sydänsairaus jää huomaamatta ja tulee äkkikuolema, se on shokki koko perheelle. Mahdollisesti tulee myös syytöstä lääkärille, ettei kokeita tai kontrolleja olekaan koskaan tehty tai voi olla niinkin, ettei sairaskohtaukseen kuolleella ole ollut mitään vaivaakaan. Ei siis olla keretty selvitellä asioita, ei olla keretty puhua ikävistä asioista, kuolemisesta ja mahdollisesta yksinjäämisestä, koska ei ole ollut tarvetta vielä siihen. On ehkä vaan odotettu, että kun ikää tulee lisää niin sitten ehkä myöhemmin niistä puhutaan tai sitten ei uskalleta puhua koskaan. 

Kun sitten sairastuu syöpään, monien ensimmäinen ajatus on kuolemanpelko, pysähtyykö elämäni nyt tämän myötä? Alkaa tutkimukset, hoidot ja tulee mahdollisesti vastoinkäymisiä, uhkan tunteet lisääntyy, pelko lisääntyy. Täytyisi puhua nyt myös ikävistä asioista, miten jäljelle jäävät toimivat jos kuolenkin tähän. Pääset hoitoputkeen ja kontrolliin, sinusta pidetään huolta ja kaikki ajat on annettu valmiina, menet vain sinne ja sinne silloin kuin pitää mennä.

Voit myös selvitä, syöpä on poissa ja kontrollit tulevat ensin useammin sitten myöhemmin. Pelottaa, jokainen kehossa tapahtuva muutos on uhka syövän uusimisesta. Tätä voi jatkua vuosia. Tai olet voinut saada syöpähoidoista uuden lisävaivan, joka on muuttanut elämääsi radikaalisti joko kehollisesti tai muuten.

Voit haluta syövän myötä myös muutosta muuhunkin elämään, suuntaat uuteen mutta pelko on koko ajan takapuolessa, entä jos..Olet voinut voittaa kuolemanpelon ja keskustellutkin läheisten kanssa niistä ikävistä asioita. Silti, muutos on syvällä sielussa. Tunteet ovat tulleet elämään, olet mahdollisesti oppinut tuntemaan ja arvostamaan itseäsi paremmin. Osaat sanoa ei ja alat tuntea rajasi. Tiedostat asioita enemmän, voit tulla uteliaaksi elämälle, tapahtumille ja pienet asiat eivät enää harmita kuten ennen. Lähestyt läheisten kanssa, uskallat ottaa asioita puheeksi etkä pelkää enää, että tulet hylätyksi. Elät hetkessä ja luotat, että elämä kantaa.

Entä se syöpäyhdistys toiminta, alussa voit olla yhteyksissä myös sinne, saanut sieltä apua. Voit lähteä tukihenkilöksi, tukea muita sairastuneita. Se voi myös viedä mennessään, olet saman kokeneiden ympäröimänä ja ymmärrätte toisianne paremmin sanomatta sanaakaan. Uusia jäseniä ei silti saada tai tule. Moni haluaa unohtaa koko syövän, ei haluta olla tekemisissä koko asian kanssa. Ja pelätään, jos siellä puhutaan vaan syövästä niissä yhdistysilloissa. 

Olen ollut paikallisen syöpäyhdistyksen vetäjänä nyt viisi vuotta. Luennoitsijoiksi iltoihimme olen pyytänyt eri alojen ihmisiä kertomaan toiminnastaan. Syövästä on käynyt puhumassa muutamia kertoja sairaanhoitaja yhdistyksemme puolesta. Muuten kaikki illat ovat olleet aivan muuta keskustelua. Tiedämme toisien syövästä sen verran kun olemme siitä halunneet puhua tai siitä on kysytty. Mutta koen, että meidän yllä leijuu muiden silmissä "kuolema".

Entä sydänyhdistys, kuulemani mukaan siellä käy paljon porukkaa. On aktiivisia jäseniä ja tehdään retkiä, niin mekin teemme (emme saa vaan aina osallistujia tarpeeksi) Joka viikko on jotain kerhoja ja tapaamisia sekä erikseen joku luennoija käy puhumassa. Pidetään arpajaisia, juodaan kahvia ja rupatellaan vaan. Eletään nauttien siitä, että kuulutaan johonkin arvokkaaseen porukkaan.

Jos minulta kysyttäisiin, miten haluan kuolla (ei tosin ole minun valittavissa, mutta alitajuntani kyllä kuulee sen) En tiedä, molemmissa on puolensa. Olen kokenut syövän ja muuttunut ihmisenä monin tavoin. Olen kiitollinen syövästä, se antoi siihen mahdollisuuden. Entä jos olisin kuollut, se olisi sitten niin. Hyväksyisin senkin, jos niin kävisi koska kuolema ei enää pelota. Jouduin henkisisti kasvamaan sen pelon kanssa ja ne ikävät asiat on selvitetty läheisille. Nyt keskityn elämään hetkessä ja se riittää, tästä tulee hyvä päivä!

Mutta silti, syöpä sanana on paha. Kirjassani ehdotin sitä isoksi ässäksi ja se kuulostaisi ihan erilaiselta ottaa vastaan. Silloin olisimme "ässäkerholaisia" ja sekin kuulostaisi paremmalta.

Eilen luin lehdestä uudesta terveyskuutiosta, itsemittausasema, jolla mitataan verenpaine, happisaturaatio, AGE-arvo, hengitystaajuus ja kehonkoostumus. Ajatuksena, on että jokainen voisi omatoimisesti seurata sydän-verisuonisairauksien, aivoinfarktin sekä kakkostyypin diabeksen riskitekijöitä. Lääkäri Ville Kostamo on kehittänyt tämän kuution ennaltaehkäisyksi. Tulokset menevät Omaolo-digipalveluun. Kuutio on käytössä toistaiseksi Helsingissä, Kokkolassa ja Oulussa ja käyttäjiä on ollut runsaasti. Sitä odotellessa omalle terveysasemalle.. Kun samantyyppisiä hoitokeinoja keksittäisiin syövän löytymiseen ajoissa lisää. TT-kuva tai magneettikuva rutiinisti yksi kerta 10 vuoden välein? Tai vain joku verikoe?

Niitä odotellessa..voi vaikka kävellä virtuaalimaisemissa Mieli ry:n Youtubekanavilla metsävideoita katsellen ellei pääse ulos virkistäytymään ja rentoutumaan puhtaaseen luontoon. Alla syksyn versio. Tämä sopii kaikille.

https://www.youtube.com/watch?v=DEUpOV3eSVU&list=PLYvuCDT0qzDGnzJloVER9zxsUQiY2U9Ej&index=6

Kuva pixapay