Oivalluksia ja uuden oppimista

Miten kysyn, jos olen huolissani?

Torstai 7.8.2025 - Mervi

Mikä on oikea tapa kysyä miten voit? Kuinka voit varmistaa, että saat rehellisen vastauksen vai haluatko edes sitä saada? 

Miten helppoa meidän on vastata vain, että ihan hyvää kuluu? Miten siitä jatketaan kysymistä, miten voit oikeasti, niinkö? Saisinko silloin oikean vastauksen. Tulisiko silloin toisen fiiliksistä syvempi analysointi.

Voisiko vain kysyä, oletko onnellinen vai onneton? Jos siihen vastaa, että osittain onneton, miten jatkaisin? Mitä voisit tehdä tilanteellesi, jotta olisit onnellinen? Tarvitseeko olla muuten onnellinen? 

Mites jos kysyn, kärsitkö tilanteestasi, voisitko sille tehdä jotain pientä helpottaaksesi elämääsi? Onko Sinulla joku hiljainen pyyntö tai toive elämässäsi?

Voiko edes kysyä, oletko katkera tai vihainen jostain?

Näihin kysymyksiin, saisinko edes rehellistä vastausta? Meidän on erittäin helppo kieltää kaikki koska pelätään, että me näytämme heikoilta. Ja samalla me hylätään itsemme, kaltoinkohdellaan suoraan sanottuna itseämme.

Voiko noista kysymyksistä loukkaantua? Jos kysyjällä on huoli toisen hyvinvoinnista ja kysymysten takana ja toive, että toinen vaikka huomaisi oman toiminnan. Tai toiminta on kysyjälle on itselle tuttua omasta toiminnastaan ennen heräämistä tai sairastumista vakavasti. Miksi me odotamme, että jotain ikävää tapahtuu, jotta sitten hän vasta tajuaisi miksi esitin näitä kysymyksiä.

Miksi on niin vaikeaa ymmärtää miltä tilanne näyttää ulkopuolisen silmin? Koetaanko arvottomuutta tai heikkoutta, jos hellitetään suorittamasta tai selvitetään ratkaisemattomia ongelmia.

Me helposti jäädään omaan kuplaan ja omiin näkökulmiin sekä ollaan siksi jumissa negatiivisuuden tunteissa eikä löydetä ulospääsyä. Vältetään kohtaamisia ja eletään mieluummin hiljaisuudessa ja odotetaan, että joku ratkaisee tilanteen puolestani. Ja samalla kärsitään.

Nämä kysymykset heräsivät minulle tavattuani yrittäjän, joka oli väsyneen näköinen. Kysyin väärin, toimin typerästi. Sanoin, näytät väsyneeltä. Miten hoidat itseäsi, saatko nukuttua? Sitten tajusin, että pyydän anteeksi ja niin teinkin. Häntä kosketti, että tätä kysyin, hän tunnisti väsymyksen ja sanoi, että jaksan vielä. Kaduttaako minua nyt, että tein niin, ei kaduta. Se mitä hän nyt tekee, on hänen ratkaisunsa. Minä osoitin mielestäni lähimmäiselle välittämistä, mutta tein sen väärillä sanoilla, ehkä töksäyttämällä mutta uskalsin myös pyytää anteeksi. 

Miten Sinä kysyisit? Olemme täällä oppimassa ja haluan tietää mitä mieltä lukijani olet tästä. Olisin todella kiitollinen, jos vastaat. 

Rakkauden pilvi oli hetken taivaalla, osoitus välittämisestä universumilta?