Oivalluksia ja uuden oppimista

Esiintyminen kirjastossa

Lauantai 18.10.2025 - Mervi

Olen rohkeuden tiellä. Haluan, että mahdollisimman moni saisi tietää, ettei syöpä ole aina kuolemaksi ja sen kokeneenakin voi elää arvokasta elämää vaikka itselle jäikin hoidoista peruuttamaton vamma.

Kirjan ilmestyttyä otin yhteyttä muutamiin kirjastoihin, että voisin tulla esittelemään kirjaani lukijoille suoraan, samalla voisin kirjojani vähän myydäkin siinä sivussa. Sitten sain siihen mahdollisuuden, olin otettu että se tulee onnistumaan näinkin. Suora yhteys kirjastoon ja sovittiin vain ilta milloin olisin siellä kertomassa kirjaani liittyvistä vaiheista yhdessä Anna-Leenan kanssa. 

Olin vajaa kuukautta aiemmin ollut esiintymässä kokemustoimijana sairaanhoidon ammattilaisille ja sinne tein esityksen powerpointilla ja esitin siellä samalla lopuksi myös juuri ilmestyneen kirjani. Eli esiintymiskokemusta minulla oli aivan äskettäin takana, joten en jännittänyt kirjastolle menoa ollenkaan. Tein kirjastani tietysti alustavan esityksen ja sitä harjoittelin muutamia päiviä ennen kirjastoon menoa. 

Ostimme myös namuja kirjan myyntipöydälle hyvänmielen saamiseksi vaikka ikävästä asiasta puhutaankin. Puitteet olivat kirjastolla tehty hienoksi, olin ällistynyt huomiosta ja valmistelin itseni esiintymistä varten, otin lasin vettä ja toin Anna-Leenalle myös lepotuolin vierelleni.

Sitten odotimme ihmisiä saapuvaksi..eikä sinne tullut ketään..Kirjastovirkailija, joka oli meitä valmistellut iltaa varten tuli paikalle ja hän jäi sitten istumaan ja kuuntelemaan esitystämme. Päätimme kertoa hänelle kirjan vaiheista. 

Aloitin kertomalla kuinka me kaikki pelätään syöpää ja siihen sairastumista. Luin kirjoittamani runon kirjasta pelkoon liittyen. Joka alkaa näin, tässä maailmassa on vaaroja, joista vanhempamme ovat meitä varoittavat..

Pidimme esityksen hänelle, hän sai yksityisnäytöksen.

Häntä harmitti tilanne. Sanoin, koetko nyt mitä muita tunteita, saat tunteakin. Mutta ei tämä tilanne ole Sinusta johtuvaa. Markkinointi ei vaan onnistunut keneltäkään vai oliko sitä edes.

Tyttäreni tuli paikalle ja kysyi markkinoinnista lisää, miten se oli tapahtunut. Mutta facebook ja kirjaston sivujen mainonta ei tavoittanut kuulijoita paikalle. Itse olin ilmoittanut syöpäyhdistykselle myös tästä illasta ja he olivat myös markkinoineet iltaa, mutta mitä tapahtui tai ei tapahtunut.

Otimme illan vastaan oppina ja siunauksenakin. Sain esiintymiskokemusta yhdessä Anna-Leenan kanssa. Sain kuulla hyviä asioita häneltä ja puolisoltani. Kirjaston virkailija kertoi, että tulee lukemaan kirjan, mainostaakin sitä, koska siinä on todella tärkeää asiaa. 

Mitä opin? Ensin tietysti olin vähän pettynyt, mutta sitten hyväksyin tilanteen. Eihän syövästä kukaan halua vapaaehtoisesti kuulla mitään ja varsinkaan ulosteenkarkailusta, jota poden. Tunteista ehkä haluaa kuulla, jos ne osaa edes tunnistaa. Markkinointi myös omalla kohdallani on aivan lapsen kengissä, siihen tarvitsen apua ja tutustumista lisää aiheeseen. 

Ilahduttavaa oli kuitenkin myös se, että tämäkin on minulle mahdollista, en olisi koskaan uskonut itsestäni tällaistä tekeväni. Tunnenko häpeää vai tunteeko tästä joku muu sitä? Miksi kirjoitan tästä, ehkä juuri siksi, että tunnistan tunteeni ja tuon ne nyt toisillekin esille, ehkä se on sitä häpeääkin, mutta sitä kohtihan juuri pitää mennäkin. Tiedän, että vapaudun siitä vain myöntämällä sen. 

Lopuksi Aristoteleen sanoin: "Ole rohkea, anna vähemmän arvoa turvallisuudentunteellesi kuin asialle joka koet tärkeäksi". Ne asiat, joita pidämme tärkeinä vaativat rohkeutta ja riskin ottamista. Jos meillä ei ole taipumusta rohkeuteen, luovumme mahdollisuudesta hyvään elämään. Ja riskejähän otan, jotta opin. 

Sain lukijaltani samaan aikaan tekstiviestin kun olin pitämässä esitystä. Kuinka vaikuttava, tunteikas, monella tapaa positiivinen ja voimaannuttava teos. Ja varmasti autat tällä teoksella muita. Upea kirja! Muita palautteita:syvällinen, kronologinen, rohkea, mieleenpainuva, tietää mistä hyvä elämä rakentuu, kannattaa lukea moneen kertaan.

Uusi esiintyminen on tulossa, katsotaan miten se menee..onko uudet opit olleet käytössä, saa nähdä..häpeääkin kohti uudestaan ja ei se mitään, en menetä mitään..varsinkaan kasvojani.

Kuvassa Anna-Leena Ilmarinen ja minä.