Ajankohtaista ja asian avaamista myös Teille lukijani minun näkökulmasta kuinka tunteitani käsittelen, josko Saisit Sinäkin vinkkejä omaan tunnetyöskentelyysi.

Olen ollut mukana tässä noin vuoden aikana useamman kerran mahtavan opettaja Tuula Masalinin Nlp- etä tutustumisilloissa. Toissa iltana käsiteltiin tunteita, en tiedä heräsikö itsellä joku asia sen illan jälkeen käsittelyyn, mutta kerron mitä tapahtui eilen.

Mieheni otti pois tuossa pari viikkoa sitten selästäni punkin, joka oli kaivautunut jo vähän syvemmälle selkänahkaani. Tähän liittyvä hoitoketju sai tunneryöppyni aluilleen. Siihen tuli rengas ympärille ja hain siihen hoitoa, joka ei mennyt ihan niinkuin minä olisin halunnut.

Lopulta asian hoiti tuttu lääkäri, jonka toiminta sai minut tunneryöppyni valloilleen ja palaamaan syöpähoidoissa ja Larsin toteamisen aikana kokemiin ikäviin tunteisiin ja lopulta tunteiden syvempiin lähteisiin.

Tutun lääkärin soiton aikana alkoi itkettämään ja lääkäri sanoi, että älä nyt itke, sanoin itkenpäs, koska se helpottaa. Asia saatiin hoidettua ja puhelun päätyttyä aloin itkemään lohduttomasti. Aluksi heijasin ja paijasin itseäni ja sanoin, ettei Mervi-rakas ole mitään hätää, asia on hoidettu nyt. Kaikki on hyvin. Sitten mietin, mitä neuvoisin toisen tekemään tässä tilanteessa ja mikä on toiminut minulle kun olen alamaissa eikä puoliso ole paikalla. Soitin isosiskolleni, hänelle, joka on aina jaksanut ottaa kaikki tunteeni vastaan. Kerroin tilanteeni ja ymmärsin, että koin ne samat tunteet kun syöpähoitojen aikanakin, arvottomuutta, turvattomuutta, hylkäämisen pelkoa sekä luovuttamisen tunnetta.

Tiesin, että näillä tunteilla on syvempikin lähde kuin nämä syöpähoidot ja Lars-syndrooma. Olen lapsuudessa ja nuoruudessa nämä samat tunteet kokenut ja ne ovat jääneet edelleen käsittelemättä. Vanhemmissani ei ole ollut vikaa. He ovat tehneet siihen aikaan ja niillä omilla voimavaroillaan parhaansa ja se miten heitä on kasvatettu ja heidän tunteitaan otettu huomioon, on heijastunut myös minuun.  Nyt voin katkaista tämän ketjun, tiedostaessani asian. Tiedän mitä nyt seuraavaksi teen, hoidan nämä alkulähteet itsekseni rentoutuessani tai itsehypnoosissa. Tunteita voidaan käsitellä myöhemmin, palata niihin ja käsitellä pois. Siihen Tuulakin antoi vinkkejä lisää.

Mistä siis oli kyse, miksi näin tapahtui. Ensinnäkin, olen ollut nyt erilaisissa jutuissa, opiskellut ja ollut mukana pääasiassa etänä, tehnyt kaikenlaista, eikä ole ollut niin sanottua tyhjää päivää, nolla päivää. Sitten tyhjennykset, joita joudun lähtemisten takia tekemään, valvottavat kipujen ja möyrinnän takia. Olen siis ollut stressaantunut rentoutuksistani ja itsehypnoosista huolimatta. Nyt tästä tapahtumasta oppineena aion jatkossa pitää yhden nolla päivän ja jos tulee tyhjennyksiä tehtyä,jonkun lähtemisen takia, silloin pidän viikossa kaksi nolla päivää. Kehon ja mielen on saatava levätä. Luen ja teen itselleni mieleisiä asioita, keskityn itseni hyvinvointiin.

Siis tämä kokemus oli erittäin avartava myös itselle, olen kiitollinen että sain kokea tämän ja opin myös jotain uutta itsestäni sekä ymmärrän mitä pitää tehdä jatkossa.

Tunteita siis tulee ja niitä menee, ja ne ovat meille hyväksi. Ja niihin voidaan vaikuttaa. Puhuminen on aina hyvästä, se avartaa näkökulmaa ja aina mieti, mitä neuvoisit parhaalle ystävällesi tässä tilanteessa tekemään.

Tunteet viestivät meille asioita joita emme aina tiedosta. Mutta niitä täytyy oppia käsittelemään, eikä vaan hyväksyä, että olen aina ollut tämmöinen, enkä voi muuttua. Usein itselleni riittää, että laitan silmät kiinni, hengitän syvään muutaman kerran ja laitan käden siihen kohtaan kehoa missä sen tunnen sen tunteen, myllään mielessäni siinä tunteessa noin kolme minuuttia, mitä kaikkea olisi voinutkaan tapahtua jne ja kun avaan silmät, yleensä saan oivalluksen ettei asia ollutkaan niinkuin kuvittelin, se olikin ihan jotain muuta. Kokeilepas huvikseen.