Oivalluksia ja uuden oppimista

Luovuuden tie

Torstai 10.7.2025 - Mervi

Yhteen sattuma oli tämän kirjan Luovuuden tien ottaminen lainaan kirjastosta. Olin kuullut myös tästä kirjasta jo aiemmin ja kun sen sain käsiini, luin pikaisesti takakannen tekstit ja ajattelin etten tuohon lähde. 12 viikkoa aamusivuja ja joka viikko suoritettava erinäisiä ajattelu tehtäviä. Mutta tässä sitä ollaan, en ihan tuossa järjestyksessä ole kirjan alkuperäistä ehdotusta toteuttanut mutta jollain lailla kyllä. Olen saanut erinomaisia yksin nauruja aikaan moneen kertaan ja se on ollut mahtava tunne. Sitten kun olen asiasta kertonut puolisolleni, häntä ei ole naurattanut ollenkaan, joten se on ollut yksin kivaa, ja sallimme niin olevankin.

Aamusivut tarkoittaa sitä, että kirjoitan heti herättyäni kolme sivua tekstiä vihkoon. Ihan vaan ajatusten virtaa, mitä vaan. Pisteillä ja pilkuilla ei mitään väliä. Antaa vaan tekstiä tulla. Ja kumma kyllä sitä tulee helposti. Kirjoittamisen jälkeen vasta syön aamiaisen ja sitten saatan toimia ajatusteni mukaisesti. Niistä sitten voi tulla mielenkiintoisia yhteensattumia ja sattumuksia, vähän kuin telepatiaa toisten kanssa. Nekin täytyy muuten tehtäviä tehdessä huomioida ja useinhan ne jäävät huomioimatta, ehkä tulee sanottua, että olipa jännä juttu tai sattuma äsken. Nyt ne tuodaan näkyviksi itselle ihan kirjoittamalla ne ylös.

Tarkoitukseni on saada luovuuteni monin tavoin esille. Tunnistaa mitä tiedostamattomiakin minulla voi olla. Huomaisin syntymässäni saadut lahjat esille itsestäni ja toisin ne sitten hyväksyttyäni ne osaksi minua myös toisille nähtäväksi ja siten myös hyvää mieltä saada niistä itselle ja toisille. 

Tehtävä harjoitukset ja kysymykset ovat mainioita. Eräs kysymys, mitä hölmöintä tekisit kerran jos uskaltaisit, tuo esille viisi ehdotusta. Tästä sain hyvät naurut aikaiseksi. Kirjoitin ensiksi, laskisin mustasta laskettelurinteestä mäkeä alas.

Harrastin puolisoni kanssa laskettelua nuorenpana ja myöhemmin myös lasten kanssa. Kun lapset sitten kasvaessaan menivät isänsä kanssa menojaan minä jäin rinteeseen "miirimään" koska aloin pelätä kaatumista. Lopulta jätin harrastuksen heidän keskinäiseksi jutuksi. Minä kävin hiihtelemässä ja siellä koin olevani turvallisemmassa maastossa.

Nyt kuvittelin harjoituksen myötä tilanteen, että menen mustaan rinteeseen ja kauhulla katson alas ja lähden valumaan varovasti alaspäin, jo nyt ajatus jaloissa saa tutisemisen aikaan. Entä jos, vaan laskisin sen alas ajattelematta seurauksia, hölmöhän minä olisin ja se minua nauratti. Oli niitä muitakin hölmöjä juttuja..söisin kerrankin myrkkysientä, kokeilisin kerran, tapahtuuko mitään jne. Se vasta hölmöä olisi.

Mutta on se saanut minut nyt tekemään asioille ja epäkohdille heti jotain, jos joku ei toimi tai jos jossain asiassa olisi hyvä saada myös rakentavaa palautetta. Aiemmin, ehkä ajattelin, ettei kehtaa toimia, antaa olla. Sanokoon joku muu, ei kuulu mulle. Ja nyt kun näitä on tullut vastaan ja olen rakentavasti tuonut ehdotusta esille (hampurilaismallilla) niin kiitollisena ollaan oltu palautteista tai asian esille tuomisesta. No niistähän tulee hyvä mieli. Minä olen saanut aikaan muutosta. Ja sitähän elämä on, vaikutetaan hyvän kautta toisiin ja saadaan sitä kautta hyvää aikaan. Eikö tämä ole myös jo luovuutta. Olemme ehkä kategorisoineet luovuuden taiteilijoiden yksinoikeudeksi, mutta luovuutta on todellakin monenlaista. Se on välittämistä toisista, huomioon ottamista ja yhdessä toimimista tässä maailmassa.

Eräs yksi suurimmista uskomuksista avautui myös näiden aamusivujen myötä esille, jota pohdin puolisonikin kanssa. Se oli lapsuudessa saatu uskomus uskovaisista ihmisistä, että he ovat parempia ihmisiä kuin me muut. Se uskomus oli syvällä minussa. Tein lopulta erään NLP-harjoituksen, jossa mietin missä tämä uskomus sijaitsee minusta, muutin sen muotoa ja materiaalia ja siirsin sen kauas pois minusta. Kyllä helpotti, vapauduin tästäkin taakasta.

Toin aamusivuissa esille myös oman "ikävän tapani" ja olen siitä monesti halunnut päästä eroon. Se on ollut Emmerdalen seuraaminen. Nyt päätin aamusivujen myötä, että tälle teen jotain. Mitä tilalle? Lukisin vaikka kirjoja, jotka eivät vaadi pohdintaa. Aloitin Katri Helenasta kertovasta kirjasta ja luin ensimmäisen tunnin ja odotin jo seuraavaa iltaa, jotta saan jatkaa lukemista. Puolisoni "vaati" ettei sun tartte luopua tuosta jutusta, pidä vaan se hetki. En antanut periksi, kaksi iltaa meni helposti ja nyt en edes kaipaa koko ohjelmaa. 

Me kaikki ollaan lopulta samanvertaisia ihmisiä. Meidän valinnat ja teot vaikuttaa niin moneen. Ja silti myös muutos on aina mahdollista, jos niin halutaan. Maailmani avautuu nyt ihan uusin silmin. Jokaisella meillä on oma paikkamme ja tehtävämme täällä. Olemme oppimassa ja rakastamassa itseämme ja lähimmäisiämme. Se miten siihen päästään on se työ tehtävä vain itsessä ensin. 

Minulla on kirjan tehtävät vielä kesken. Teen ne kyllä loppuun. Itken tai nauran, annan tunteiden tulla ja puolisoni antaa ne mun kokea. Ja se on rakkautta yli rajojen.

Kuva pixapay CDD20

Unelman täyttymyksen kokemus

Torstai 26.6.2025 - Mervi

Yksi elämäni suurimmista tavoitteista toteutui hyvän suunnittelun avulla, hyväksyen kuitenkin myös sen tuottamat ikävät seuraukset. En ole reissannut puolisoni kanssa maailmalla kuuteen vuoteen missään vatsan toiminnan arvaattomuuden takia. En halua joutua vieraassa maassa sairaalaan enkä selittelemään huonohkolla englanninkielelläni omaa ongelmaani vierasmaalaisille. Ehkä olen myös pelännyt, että olen siellä vaikeuksissa. Mutta nyt yksi elämäni suurimmista tavoitteista ja haaveista on toteutettu. Peloistani huolimatta, kohti kannatti mennä.

Olin nuorena Abba-fani, en mikään fanaatikko vaan tykkäsin heidän musiikista. Se oli mukavaa mukaansa tempaavaa. Tanssin yksin musiikin tahdissa silloin kun oli ikäviä tapahtumia elämässäni. Minulla oli oma huone, jossa tanssin peilin edessä ja sain siten fiilikseni nousemaan ja elämään aivan muussa maailmassa. Se oli yksi selviytymiskeinoni silloin. Sitten Abban musiikista tuli perheeni tyttöjen olleessa pieniä ja nuoria aikoinaan myös siivousmusiikkia. Sen tahdissa oli helppoa tehdä imurointia ym. Omistan useita Abban CD-levyjä ja laulan kuunnellessani kappaleita mukana Abban tahtiin.

Abba jäi "taustalle" ja kuuntelin sitä edelleen mutta harvakseltaan yksin siivotessani tässä vuosien varrella. Kunnes sairastuin syöpään, Abban musiikista tuli uudestaan yksi selviytymiskeinoni, tanssin sen tahdissa silloin kun jaksoin. Yritin nostaa tunnelmaani ja tunteitani sen avulla ja onnistuinkin. Soittelin toki muitakin levyjä mutta näissä kappaleissa ja tempossa oli jotain maagista ja parantavaa erilailla.

Kun kirjoitin kirjaa, sanoin puolisolleni, kun saadaan kustannussopimus lähdetään Tukholmaan ja käydään ABBA-museossa. Haluan toteuttaa oman haaveeni ja unelmani maksoi mitä maksoi. Ja nyt keväällä tämän matkan suunnittelu alkoi ja lopulta toteutui. Laivalla Tukholmaan ja jäätiin sinne yöksi hotelliin, jotta meille jää aikaa olla siellä riittävästi. Suolen tyhjennykset suoritin joka toinen päivä ja luotin, että selviän kyllä ja löydän kyllä vessat siellä helpommin. Päätimme mennä Tukholmaan tultua ensin hotellille, jonne veimme matkalaukkumme ja sitten suoraan kohti Abba-museota paikallisella bussilla mahdollisimman lähelle. Kilometrin kävelymatkan päätteeksi pääsimme museoaluelle ja Abban musiikki soi jo heti museoon astuessamme. Se sai jo kylmät väreet aikaiseksi kehossani, tunnelma oli käsin kosketeltava itselläni. Museon eri huoneet ja eri tapahtumat Abban musiikkineen veivät mennessään. Tartuin hetkiin ja lauloin mikrofoniin useassa huoneessa ja puolisoni otti niistä videoita, jotta voisin myöhemminkin palata niihin tunnelmiin. Paikka oli minulle fantastinen kokemus ja oli suuri kiitollisuus, että uskalsin vielä unelmoida ja vielä toteuttaa tämän matkan.

Mutta laivalla olo kokemus ei ollut mieleen. Me varasimme hytit eri suuntaan eri puolilta laivaa, promedanin ja ikkunan puolelta. Enkä matkalla saanut nukuttua kuin muutamia tunteja yössä, melun ja hälinän takia. Musiikki soi ja eristeet olivat huonot, korvatulpat eivät auttaneet yhtään. Olen herkkä äänille. Hyväksyin valvomisen ei sille voinut mitään. Ja kun pääsimme kotiin, sanoin puolisolleni. Tämä oli viimeinen matka laivalla yöpymisineen. 

Abba-yhtyeen tarina oli kiehtova kokonaisuudessaan. Björn kertoi sen videolla Abba-museon "elokuvateatterissa. Siinä kerrottiin myös Verdandista, "tapahtuma/ läsnäolosta" (muinainen mytologia Norjassa), jotka päättävät ihmisten kohtalosta ja Abba-sillistä. 

Kuinka kiitollinen olen nyt, että toteutimme haaveeni ja unelmani. Selvisin matkasta ja opin myös paljon itsestäni ja kehoni toiminnasta. Sekä uskon, että haaveita ja unelmia täytyy aina olla ja toteuttaa ne silloin kuin on mahdollista. Ja tämä oli se oikea hetki. Mieletön kokemus. Lämmin kiitos Abba!

kuva pixapay Pauline_17

Teot

Perjantai 13.6.2025 - Mervi

Intuitiivisesti jälleen halusin kirjoittaa seuraavasta asiasta, jostain se vaan taas tuli.

Koulussamme ensimmäisillä luokilla 1968-1970 yksi arvostelunumero oli käyttäytyminen. Sillä aikoinaan luokiteltiin lapset hyvin tai huonosti käyttäytyviin. Lisäksi käytettiin seuraavia nimikkeitä perheissä ja kouluissa kuin kiltti tai tuhma. Lapsena en oikein ymmärtänyt miksi tuollaista käyttäytyminen arvostelua käytettiin, tosin pelkäsin jos se numero laskee.

Käyttäytyminen tai teot alaluokilla antoivat jo vahvan alitajuisen merkityksen siitä millainen olet ja millaiseksi sinun toivotaan tulevan. 6-10-vuotiaana lapsi omaksuu paljon isoja asioita elämästä. Silloin on myös ensimmäisen itsenäistymisen aika ja toiset lapset vaikuttavat paljon oman itsensä näkemiseen toisten silmin. Olenko erilainen jollainlailla, vääränlainenkin? Silloin myös kiusaaminen alkaa. Vanhempien ennakkoluulot erilaisista ihmisistä ovat vahvat heidän omien pelkojensa takia ja he antavat sen mallin myös omille lapsilleen. Lapsi imee kaiken ympäristöstään ja eniten mitä hän pelkää, on että vanhemmat hylkää, joten sitä mukautuu heidän tahtoonsa. Siellä on hyvä kasvuympäristö uskomuksiin toisista ihmistä, kaikesta ympärilläolevasta jo muodostunut.

Käytös numero myös vanhemmille kertoi sen, onko lapsi pysynyt "ruodussa" koulumaailmassa. Ollut kuuliainen ja "pelännyt" auktroriteetteja, opettajaa. Hiljaiset ja kuuliaiset saivat opettajilta enemmän arvostusta kuin ne, jotka uskalsivat poiketa ja käyttäytyä erilailla. Hekin yrittivät itsenäistyä ja näyttää persoonaansa, mutta annettiinko siihen mahdollisuutta. Ja ehkä siihen aikaan opettajan arvostus oli paljon suurempaa kuin nykyään. Yksi opettaja joutui yhdessä luokassa koulussamme opettamaan 3-6 luokkaan kerralla, joten kyllä siellä erilaisia persoonia jo alkoi näkyä ja olla. Isommat jo murrosiän kynnyksellä vahvasti, hekin jo antoivat käytös malleja pienemmilleen.

Oma käytös numero oli 10 alaluokilla. Olinkin hiljainen ja arka lapsi koulussa, ehkä liian kilttikin, huomaamaton. Karkasinkin joskus koulusta kotiin. En silti menestynyt huippuarvosteluin eikä minulla ollut tavoitteita tuolloin ollenkaan tulevaisuudesta. Hain keskikouluun ja pääsinkin. Se oli yksi iso etappi siihen aikaan, pääsin isolle koululle kirkonkylälle.

Oma identiteetti alkoi muodostua kiltiksi ja mukautuvaksi, etten vain olisi häpeäksi läheisille. Murrosiässä aloin vähän kapinoidakin ja pojat alkoivat kiinnostaa. Maalaiskylillä paljon juoruttiin toisista pahaa, en muista olisiko "juoruttu" koskaan hyvää. Arvostelumentaliteettia oli ja toisten tekoihin kiinnitettiin paljon huomiota. Ei vain meidän tytöt tai pojat ole "pahojaan" tekemässä. Moitittiin nuoria ikävästä käytöksestä eikä välttämättä muistettu omaa käytöstä samoihin aikoihin.

Lisäksi monissa yhteyksissä puhuttiin synneistä ja helvettiin joutumisesta. Aika vaikeaa olla siis oma itsensä. Ei ihme, ettei koe kelpaavansa sellaisena kuin on. Kaikkien oltava samassa muotissa, jotta elämä olisi helpompaa kaikille. Ettei vain joutuisi juorujen kohteeksi ja vanhemmat kokisi häpeää. Entäs vanhempien käytös. Heillä itsellään on varmasti ollut kolhuja omassa lapsuudessaan, sotakin koettu, surua paljon tms ja kun ei ollut tunnetaitoja, paras siihen aikaan ollut tapa miehillä oli alkoholin liikakäyttö ja naisilla siitä nalkuttaminen. Lähes joka talossa sama tapa, joten se oli normaalia silloin.

Nyt asiaan, oli pakko alustaa. Se miksi me käyttäydytään "itseä tuhoavasti" johtuu usein malleista lapsuudessamme. Ja ne ovat nimenomaan tekoja, et ole "aikuinen" tai "olet lälly" ellet uskalla esim polttaa tupakkaa, sanoivat kaverit koulussa. Lopulta tullaan riippuvaisiksi jollekin aineelle tai tavalle, jopa päihderiippuvuiseksi tuhoten omasta elämästä jopa vuosikymmeniä. Sitten ympäristö luokittelee nisteiksi, alkoholisteiksi ja vaikka miksi. Ja vain niiden tekojen takia, etkä kelpaa muille. Miksi on sitten tehnyt niin, että on turvautunut aineisiin, jolla tuhoaa terveyttään. Koska kokee olevansa arvoton, heikko ja saanut ikävän nimikkeen identiteetilleen jo ehkä lapsena eikä ole saanut olla se, joka oikeasti on. Ympäristö on vahvistanut sitä myös ja on siihen myös alkanut itse uskoa ja käyttäytyy sen mukaisesti. Ellei joku shokki perheessä/ympäristössä "herätä" unesta ja huomaa mitä on tullut tehtyä.

Minulla on lapsenlapsia, joista olen todella kiitollinen. Nyt näen asioita toisin. Jos lapsenlapseni käyttäytyy huonosti, kerron että teko oli väärä, mutta sinä olet rakas kulta siitä huolimatta. En sano, että olet kiltti tai tuhma. Jos lapsi vahingoittaa toista lasta tahallaan, kehotan pyytämään anteeksi kun oma "vihan tunne" on laantunut ensin, silloin anteeksipyyntö tulee vilpittömästi ei pakottavasti. Yritän siis toimia toisin kuin omien lasten kohdalla.

Me emme voi muuttaa toisia ihmisiä, me voimme muuttaa omaa suhtautumista heihin.  Voimme kertoa omat tuntemuksemme ja kuulla mitä toinen on mieltä asiasta. Teot vain merkitsee. Jos toisen teko herättää ärsytystä, pohdi miksi tunnet niin, onko syvemmällä joku oma muu tunne, esimerkiksi pelkoa hylkäämisestä, vihaa tai suruakin omien kokemustesi takia. Ota puheeksi, puhutaan avoimemmin ja ymmärretään toisiamme sellaisina kuin he ovat.

Silti olen kiitollinen kaikesta kokemastani. Olen tehnyt virheitä kuten me kaikki ja pyytänyt anteeksi, teen sitä joka päivä, varsinkin itseltäni. Nyt ymmärrän monia asioita eri näkökulmasta ja se on valtavan iso asia. Turhat stressaamiset ovat jääneet pois ja osaan käsitellä niitä. Ellei nyt lasketa tätä kirjan kirjoittamista. Sen tekemisessä on tullut paljon asioita käsiteltyä ja sen olen tuntenut syvintä sieluani myöten, jopa stressaamiseen saakka. Enkä olisi koskaan itsestäni uskonut, että saan kirjan tehtyä. Itsensä löytäminen sieltä "pahnan pohjalta" oli suurin rakkauden teko itselle ja näistä opeista ja ymmärryksestä jaan nyt toisillekin. Toivon, että Saat siitä jotain "pientä" oivallusta kun se ilmestyy.

Ja tämän päivän koulumaailmasta en tiedä mitään. Mutta toivon, että joka paikassa kiinnitettäisiinkin enemmän huomiota niihin hyviin tekoihin eikä nostettaisi ikävän asian tehnyttä tikunnokkaan ja leimattaisi heti hylkiöksi. Hän teki ehkä siksi ikävää, että hänet huomattaisiin, tulisi nähdyksi ja kuulluksi. Siitä saattaa olla vain kyse tai oli vaan rakkautta vailla..ja muistettaisiin kaikissa mieltä mullistavissa tilanteissa ensin hengittää ensin muutaman kerran syvään, ettei päästetä sammakoita suusta. Jottei käy niin, ettei edes tiedä tehneensä mitään pahaa ja on ympärillä vaan syvä hiljaisuus kun ei osata puhua.

Kuva pixapay purpleivy

Syöpään liittyvä kirjan löytö

Torstai 29.5.2025 - Mervi

Vaikka silloin sairastaessani lainasin kirjastosta mielestäni useita syövästä selviämiseen liittyviä kirjoja vasta nyt törmäsin jotain toista kirjaa lukiessani tämän kirjan kirjoittajien kirjaan.

Kirjan on kirjoittanut 1980 -luvulla Stephanie Matthews-Simonton ja James L. Greighton. ja sen nimi on Syövästäkin voi parantua.

Tämä kirja vahvistaa tänä päivänä omia oivaltamia oppeja vuosien varrelta, suorastaan hämmästyttää minua. He kertovat, että syöpään sairastunut on jotenkin "merkitty" ja yksilö menettää samalla identiteettinsä. Hoito kohdistetaan kehoon, ei persoonaan vaikka syöpähoito täytyisi kohdistaa myös sielun terveyteen saakka. Syöpä on merkkinä muista ongelmista elämässä ja stressitekijät aiheuttaneet sen. Emotionaalinen, tunneperäinen reaktio lopulta saanut aikaan fysiologisia muutoksia kehossa ja näin syöpä on päässyt kehittymään. Koko keho, sielu ja tunteet laitettava peliin kohti terveyttä, se on heidän teesinsä.

Tunnetiloista teki tutkimusta jo 1920-luvulla Hans Seley Prahan, joka totesi että tunnetilat voivat aiheuttaa sairautta. Tunneperäisen stressin vaikutukset voivat estää immuunijärjestelmän ja kahlita siten kehon luonnollisen puolustuksen syöpää ja muita sairauksia vastaan. Tri Holmes ja Tri Rahe laativat asteikon erilaisille koettelemuksille, tapahtumille, joilla on oma pistearvo. Esim puolison kuolema 100 pistettä, avioero 75 pistettä jne. jos 12 kk aikana tulee yli 300 pistettä, sairauden todennäköisyys kasvaa karrikoiden ajatellen. Ja kun meidän täytyisi "vaaran" uhatessa elämäämme valmistutua "taistelemaan ja pakenemaan", nyky yhteiskunta vaatii hillitsemään tätä reaktiota ja samalla tukahdutetaan reaktiot.

He kirjoittavat elämän asenteen merkityksestä. Syöpähoitoon liittyvistä odotuksista ja kuinka ne vaikuttavat parantumiseen. Vahvistamislausekkeen merkityksestä, paranen tai en parane. Syöpään liittyvistä käsityksistä, uskomuksista ja toisten sairastuneiden kokemuksista sekä niiden vaikutuksista omaan paranemiseen. Odotukset vaikuttavat myös lopputulokseen.

Kirjassa oli hyvä vertaus. Me menemme naimisiin ilman minkäänlaisia takeita siitä, että avioliitosta tulee onnellinen. Jos uskomme, että sen täytyy epäonnistua, lisääntyy sen todennäköisyys. Myönteiset odotukset ja toiveet eivät takaa onnellista avioliittoa, mutta ne lisäävät onnellisen avioliiton todennäköisyyttä ja parantavat suhteen laatua. Tai turhista toiveista puhuvat ihmiset pitävät itseään realisteina, jotka näkevät elämän sellaisena kuin se on. Mutta elämänkatsomus, johon ei sisälly toivoa, ei ole realistinen vaan PESSIMISTINEN. Se asenne suojaa kyllä pettymykseltä, mutta se tekee negatiivisia kokemuksia. Toivo on aina tärkeää. Toivottomuus ja avuttomuus pahasta.

Heidän kirjasta löytyy kaavio ruumis/sielu-kaavio syövän kehittymisestä ja kaavio myös parantumisesta. Kliinisen hypnoosikoulutuksen aikana näistä asioista myös puhuttiin syöpää käsitellyillä opiskelukerroilla ja tämäkin kaavio vahvisti minulle, että tämä on mahdollisesti totta!

Kirjassa on myös "ohjelma" jolloin saadaan kaikki nämä osiot, keho/sielu kaavio toimimaan yhteistyössä kohti paranemista. Ensimmäisenä tuli rentoutuminen ja paranemisen visualisointi! Hyvänen aika tätähän juuri teen muillekin syöpään sairastuneille ja heidän läheisilleen etänä! Katkeruuden voittaminen, kivuista selviytyminen, liikunta, sairauden uusiutumisen ja kuolemaan liittyvät pelot ja läheisten merkitys harjoituksineen ovat kirjassa erinomaisia juttuja saada tietää. Positiiviset kuvat, asenne, sisäinen opas, tulevaisuuden tavoitteet ja syövästä ja tunteista puhuminen avoimesti ovat merkittävässä osassa toipumisessa.

Teen itselleni usein harjoituksia luetuista kirjoista, niin tästäkin. Katkeruuden poisto oli mahtava kokemus harjoituksena. Kaikilla meillä on menneisyydessä tapahtumia, joissa olemme kokeneet katkeruutta. Tein kaksi kertaa harjoituksen itselleni peräkkäin eri tilanteista. Ensin piti miettiä, mitä hyvää ja positiivista katkeruutta aiheuttanut ihminen voisi saada, rakkautta, rahaa jne. Sitten piti asettua hänen asemaansa tilanteessa, joka aiheutti katkeruuden tunteen minulle. Se oli mullistava kokemus, koin häpeää ja myötätuntoa toista ihmistä kohtaan harjoituksessa ja uskon, että seuraava kohtaaminen on täysin erilainen. Lopulta pyysin muussa harjoituksessani tapahtumaa myös anteeksi, näin näitä "löytöjä" menneisyydestä aukeaa ja selviää.

Toinen harjoitus, jonka tein oli uusi suhtautuminen elämään ja kuolemaan harjoitus. Kuvittelin, että syöpä uusii ja en parane enää, kuvittelin kuolemani, hautajaiseni ja mahdollisuuteni palata "uudistuneena" takaisin läheisteni luo elämään. Se oli itseä tutkiva harjoitus monin tavoin ja mitä se sai aikaan. Puolisolleni olen kertonut kaikki toiveeni kuolemaani liittyvistä asioita ja myös tästä harjoituksesta, mutta tyttärilleni en. He kyllä tietävät missä tärkeät paperit sijaitsevat, mutteivät tiedä sisältöä.

Näin unessa tyttäreni viime viikolla ja sain ajatuksen. Järjestän yhteisen ajan, jonnekin maalaismaisemaan maatilalle, jossa on eläimiä. Sellaiseen, jossa itse kasvoin. Vietämme siellä yhteistä aikaa ja keskustelen tulevasta kirjastani, tunteistani ja menneisyydestäni ja uskallan ehkä myös kertoa kuolemasta luonnollisena elämän tapahtumana. Hehän jatkavat elämäänsä osittain minusta jollainlailla ja se on lohdullista, mikään ei lopulta kuole vaikka kuoleekin. Elämä jatkuu sukupolvesta toiseen ja ehkä pienempää taakkaa kantaen kuin itse sen tein ennen sairastumistani. Yhteinen aika on nyt suunniteltu Tuhannen tarinan taloon ja saa nähdä millaisin tarinoin jatkamme elämäämme, toivon, että ymmärtäväisin ja lohdullisin eväin molemmin puolin. Jälleen kiitos syövän, sieluni puhuu ja toivon, että haavat sulkeutuu ja pelot poistuu ja elämä kaikkinensa paranee.

Kuva pixapay. extremis. Rentoutuminen on itsensä hoitamista.

Trauma ja toipuminen

Sunnuntai 18.5.2025 - Mervi

Miten olenkaan käsittänyt trauman aiemmin? Oliko syöpädiagnoosini traumaa? En jotenkin osannut tätä näin vakavana ajatella koskaan. Kunnes tapasin kollegan seminaaripäivässä tässä keväällä. Kerroin tulevasta kirjastani ja hän lausui minulle nuo uskomattomat sanat:siinä missä trauma on maanpäällinen helvetti, purettu trauma on Jumalten lahja- se on sankarillinen matka, joka kuuluu meille kaikille.

Useissa koulutuksissa, joissa olen ollut mukana, on traumaa käsitelty eri näkökulmista. Otin yhteyttä myöhemmin kollegaani ja kysyin mitä hän sanoi minulle koska olin unohtanut nuo tärkeät ja merkitykselliset sanat. Mistä löytäisin nuo maagiset sanat? Tietenkin luin alkuun kolleegani kaksi upeaa kirjoittamaansa kirjaa ja kun lopulta sain kirjastosta tuon Kun tiikeri herää, Peter A. Levinen kirjan ja pääsin mielenkiintoisen asian äärelle.

Lohduttava tieto alkuun oli eläinten toistensa syömiseen liittyvä näkökulma. En ole oikein tykännyt luonto-ohjelmista silloin kun toinen eläin tulee toisen eläimen ruuaksi, esim. leijona  saalistaa antilooppia ja saa hädissään olevan eläimen kiinni ja saaliiksi joutuneen pako päättyy mahdollisesti leijonan kitaan.(ellei sitten eläin esitä kuolluta/jähmety ja ryntää pakoon). Tätä en tiennyt että, uhriksi joutuessaan eläimelle tulee jähmettyneisyyden tila, joka on muuntuneen tietoisuuden tila, jossa ei tunneta kipua eikä kärsimystä. Se ei ole tahdonalainen tila. Mutta, jos eläin pääse pakoon, se ravistelee yltään jähmettyneidyyden reaktion ja sen jälkeen täysin toimintakykyinen. Energia on silloin poissa, se ei säily kehossa eikä eläin jää tapahtuman uhriksi.

Tässä olisi siis meillä ihmisillä opittavaa. Olipa millainen mieltä järkyttävä, kielteinen tai myönteinen stressitila, se olisi ravisteltava heti kehosta pois. Koska, kun emme näin ymmärrä tehdä, se jää kehoomme, josta voi seurata ahdistusta, pelkoa ja masennusta sekä somaattisia oireita. Lopulta voimme jäädä tapahtuman uhriksi ja asian selvittely voi kestää.

Mikä on sitten trauma? Se on stressaava tapahtuma, joka on normaalin kokemuspiirin ulkopuolella ja joka olisi hyvin ahdistava kenelle hyvänsä. Uhka, joka kohdistuu ihmisen elämään tai fyysiseen koskemattomuuteen. Lohdullista on tietää, että meillä on myötäsyntyinen kyky traumasta paranemiseen. Jos ihmiset eivät ole kosketuksissa alkukantaiseen minuuteen, seuraus on, että heidän minuutensa vieraantuu sielusta.

Voi olla, ettei edes tiedä traumatisoituneensa joskus lapsena tai nuorena. Tulee vain somaattisia oireita, joku tilanne laukaisee sen ja lopulta voi tulla vain tunne, että on tulossa hulluksi tai muut syyttävät luulosairaaksi.

Esimerkiksiksi, lapsena on voinut joutua johonkin lääkärin toimenpiteeseen, jossa kokenut voimakasta pelkoa ja ahdistusta. (Tästä lauseesta koin entisenä lääkärin avustavana hoitajana lapsen korvien tutkimiseen liittyvää ikävää oloa, kun jouduin väkisin pitämään lasta tiukasti otteessani, ettei lääkäri instrumentillaan puhkaise korvasta jotain tärkeää). Toimenpiteessä on yleensä hyvä tarkoitus, mutta lapselle tilanne saattaa olla traumaattinen. Jolloin voi käydä niin että, "sielu irtautuu" kehosta. Se on ylivoimainen tapahtuma, spirituaalinen jännitystila. (limbo) Myös hyväksikäytön uhrit, raiskatut, hylätyt ym näin kokeneet ovat ylivoimaisen tapahtuman kokeneita.

Kirjassa puhuttiin entisajan shamaaneista, jotka palauttavat sielun takaisin. Mutta myös itse ja ystävät voivat auttaa sielun yhteyden saavuttamisessa. Kehotuntuma, tietoisuus kehosta ja sen aistimuksista on yksi tapa. Somaattinen kokeminen terapia voi auttaa myös. Tre-stressinpurkuliikeet terapia myös.

Mutta traumaa voi käyttää myös voimakkaan uusiutumisen ja muuntumisen käyttövarana. Silloin kun trauma on purettu, se voidaan kokea korkeimpien voimien lahjoittamana siunauksena. Kuten kirjassa oli sitaatti Tim Cahill sanoin, "Panin henkeni alttiiksi pelastaakseni sieluni".

Eikös se syöpä tai ulosteenkarkailu näin minulle tehnytkin. Halusin selvittää syöpään sairastuttuani, jonka nyt tunnistan, että se oli traumakokemus, uhkaa ja kuolemanpelkoa. Sekä myöhemmin opiskellessani lisää ja laittaessani itseni alttiiksi kaikille mahdollisille harjoituksille ja terapioille ole juuri sitä että, näin ollen sieluni on löytänyt takaisin sinne missä sen olisi pitänyt ollakin.

Olen nyt selvittänyt omat traumani myös menneisyydestäni ja tiedän, että jatkossa mieltäni vähänkin järkyttävät asiat, olipa ne myönteisiä tai kielteisiä, ravistelen ne kehostani pois heti etteivät ne kerry uudelleen kehooni uudeksi taakaksi. Puhun asiasta heti toisille ja jatkan elämääni virran vietävänä.

Syöpä traumana on ollut minulle Jumalan lahja, kiitos siitä. Sain uuden arvokkaamman elämän ja samalla löysin rakastettavan itseni. Ja jatkan kaikkia mahdollisia harjoituksiani itsekseni ja jaan niitä etärentoutuksissa oleville osallistujulle oman kokemuksini kautta, opiksi ja hyödyksi muillekin.

Lämmin kiitos kolleega Essi, sieluni sisko tästä kokemuksesta. Nyt ymmärrän myös miten olen saanut vuosien varrella useita sielunsiskoja elämääni. Hekin ovat oman traumansa käsitelleet ja hyväksyneet sen osaksi elämän suuria oppeja.

Kuva pixapay rihaij, kissanpoika säikähtäneenä ja jämähtäneenä, valmistautuu poistumaan tai puolustautumaan.

Yllättävä yhteydenotto

Lauantai 3.5.2025 - Mervi

Sain yllättävän puhelun maanantaina 28.5. Olin tosin ottanut yhteyttä tähän henkilöön kirjani markkinointi mielessä, lupasin niin tehdä. Ilmoitin hänelle iloissani kustannussopimuksen saamisesta ja tulevan kirjani nimestä. Tapasin hänet kuukausia sitten ja silloin kerroin tulevasta kirjastani ja hän todella kiinnostuneena kuunteli mitä minulle kuuluu ja mitä olen ulosteenkarkailusta huolimatta tehnyt.

Hän oli samaisena aamuna lukenut Helsingin Sanomia ja hän kertoi, että siellä oli ollut juttu, jonka hän samaisti minuun. Hän näki, että teen juuri sitä mitä tämä Antti Kauppinen oli lehdessä kirjoittanut. Olin häkeltynyt ja liikuttunut huomion osoituksesta ja todella kiitollinen. Asiahan alkoi kiinnostaa ja sain käsiini artikkelin, joka sai minut herkistymään.

Tiivistelmä tekstistä

Helsingin Yliopiston professori Antti Kauppinen kertoo antiikin filosofien onnellisuuskäsityksistä. Nykyajassa korostuvan hedonistisen onnellisuuden sijaan Aristoteles puhui eudaimonian puolesta. Eudaimonia keskittyy laajemmin hyvään ja merkitykselliseen elämään. Onnistunut elämä on Aristoteleen mukaan toimintaa, joka tähtää aitoon hyvään.

”Ei katsota vain yksittäisiä tilanteita tai ajatella vain sitä, miltä jokin asia tuntuu. Vaan onnistunut elämä on ennen kaikkea tietynlaista toimintaa.”

Aristoteleen mukaan tällainen toiminta on ihmiselle ominaisten kykyjen erinomaista käyttämistä – se on kukoistamista ihmisenä.

Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei vain valita maailman epäkohdista vaan pohtii, kuinka niitä voi korjata, ja ryhtyy toimeen. Tai se voi tarkoittaa anteliaita tekoja silloin, kun voi auttaa avun tarpeessa olevaa.

Oikeudenmukaisuus ja anteliaisuus ovat esimerkkejä hyveistä, ja Aristoteles ehdotti, että eudaimonistista hyvinvointia voisi elämässään edistää juuri hyveiden avulla.

”Hyveet ovat taipumuksia, luonteenpiirteitä tai kykyjä, jotka edistävät tai toteuttavat onnistunutta elämää”, Kauppinen avaa. Niihin kuuluvat myös esimerkiksi rohkeus ja viisaus.

Kauppinen ei kehota jämähtämään liikaa yksittäisiin hyveisiin vaan ylipäätään pohdiskelemaan syvemmin sitä, millaiset asiat tekevät omasta elämästä elämisen arvoista muidenkin näkökulmasta. Silloin omat tavoitteet ja arki voivat muuttua – ja elämä muuttua samalla sellaiseksi, joka tuottaa enemmän nautintoa pidemmällä tähtäimellä.

Minä tarvitsin nämä sairaudet, jotta löytäisin tarkoitukseni ja onnen. Ihanaa, jos tämä soittaja näin asian näki kohdallani olevan. Onnellisuuttani ei ole vain se, että minulla on, vaan se miten voin helpottaa muiden elämää kun oman kärsimykseni olen saanut käsitellä monin tavoin. Kuten eräs kollega sanoi tässä keväällä, käsitelty trauma on Jumalten lahja, siitäkin kokemuksesta nyt ammennan ja annan.

Antaessaan saa, se on totta.

Lämmin kiitos jo kirjatilauksen tehneille ja jos Et ole sitä vielä tehnyt, kerron, että kirjani sisältää paljon oivalluksia itsestäni, uskon että moni voi samaistua niihin. Ymmärrystä muista ihmisistä, parisuhteen asioista, tunteista paljon kaikkea tulee näkyväksi ja harjoitusten kokeiluista ja kaikesta rohkeudestani. Siinä on helppoja harjoituksia arkipäivääsi ja kaikki olen itse tehnyt ja kokenut. Tiedän, ettei tämän päivän kiireiset ihmiset ehdi kauaa syventyä harjoituksiin, joten ne ovat helppoja omaksua arkeesi ja käytäntöön. Ja vaikka se sisältää myös sairauteni raadollisena, se antaa myös paljon toivoa.

Parempi maailma itselle ja toisille halaten, hengitellen ja anteeksiantaen. Muistaen ne ajatukset, jota päivittäin itsestä teet, olitpa sairas tai terve. Kaikella on tarkoitus.

Lämmin ja nöyrä kiitos Sinulle

t. kokemuskirjoittaja Mervi,

ps voit lähettää tilauksen myös tekstiviestillä, laita viestiin nimesi ja osoitteesi. p.040-5635039. Kiitos

kuva pixapay Glady

Turvallisen tilan periaatteet

Lauantai 26.4.2025 - Mervi

Olen ollut mukana Inco-tuki hankkeen ryhmäilloissa, jossa keskustellaan ulosteenkarkailusta ja tahattomasta piereskelystä. Jokaisella etätapaamisella ohjaajat lukevat turvallisen tilan periaatteet meille osallistujille. Meillä siihen on lisätty vielä vessarauha.

Ensimmäisillä kerroilla en oikein ymmärtänyt/oivaltanut/reagoinut asian sisältöön ehkä siksi, kun niin monissa etäilloissa tässä vuosien varrella olen ollut mukana ja niissä sitä ei ole käytetty. Kunnes keskustelin toisen henkilön kanssa, joka kertoi että heillä myös yhteisissä tapaamisissa sitä tapaa käyttävät. Ja se toimii! Hämmästyin, ja lähdin tutkimaan netistä asiaa lisää. Ja löytyihän sieltä. Moni yhdistys/yhteisö on ottanut ne käyttöönsä ryhmätapaamisissa ym. Löysin myös, että eräs presidenttiehdokas oli ehdottanut turvallisen tilan käyttöön ottoa, jos pääsee presidentiksi. Ei päässyt, mutta hän on eduskunnassa puhemiehenä. Malli ehkä kannattaisi ottaa käyttöön torstain eduskuntakysely iltapäivään. Mitä isot edellä sitä koko kansa perässä. Kuulin myös pääsiäispyhinä läheisten kanssa keskustellessa, että jossain työpaikoissa on käytössä tämä malli jollain lailla sovellettuna. Hienoa, jos se saataisiin kouluihin ja sinne missä vanhemmat liikkuu. Julkista keskustelua lisää. Myös someen nämä periaatteet käyttöön. Tai niinkuin "Supernanny" sanoo, tässä on tiedän ja meidän elämän uudet säännöt. Tämä siksi kun maailmassa on nyt niin paljon vihaa, joka on monille pelottavaa.

Luonnon terveysvaikutus

Sunnuntai 13.4.2025 - Mervi

Olen syvästi kiitollinen, että voin asua todella lähellä metsää ja vettä. Haluan päivittäin käydä pikkulenkeillä lähimetsässä. Maasto on siellä erilaista vaikka aika paljon samoja polkuja aina tallaan. Mutta metsän polut, korkeat puut ja peltojen avaruus antaa uutta perspektiiviä joka päivä. Linnut alkavat palata puihin laulamaan ja pesimään. Joutsenien, kurkien ja pullohaikaran äänet tuovat jälleen uuden kesän ja turvallisuuden tunteen, ne jaksavat aina palata pitkältä matkaltaan samoille paikoille pesimään. Järvi vapautui jäistä ja sekin on joka vuosi erilainen tapahtuma ja heti telkät tulivat kosioreissuilleen rantamaisemiin.

Finnilco järjesti meille vapaaehtoisille kokemustoimijoille etäluennon, jossa biologi Juha Jantunen kertoi luonnon hyvinvoinnin vaikutuksista. Muutamia otteita haluan Teille jakaa siitä.

Luonnon myönteiset vaikutukset ovat moninaiset.

- mitä vihreämpi kodinympäristö sitä vähemmän allergiaa

- mielenterveyteen valtavat vaikutukset, masentuneille luontoreseptejä, lisää myönteisiä tunteita.

- sydän- ja verisuonisairaukset vähenevät kun liikutaan eritasoisessa maastossa

- stressitasot laskevat, parasympaattinen hermosto lepää monin tavoin

- luovuus paranee, vahvistaa itsetuntoa ja sosiaaliset kyvyt vahvistuu lapsilla vihreässä ympäristössä

- lisää vastustuskykyä ja immunologiset vaikutukset lisäävät suoliston terveyttä, vähentää tulehduksia

Miten saada luontoterveyttä? Mene luontoon, metsään. Hengitä syvään, ole siellä, haistele, kuuntele, kosketa, istu maahan, syö marjoja, kerää sieniä, saat mikrobiomia ja lisää terveyttä niistä. Kävele ja oleile siellä, 2-15 minuuttia 2x/viikossa jo vaikuttaa myönteisesti.

Puutarhan hoito tai parvekekasvien hoito myös lisää terveyttä. Hyönteishotelleja, perhosille kukkaniittyjä pihalle. Seuraa lintuja, perhosia. Olet varmasti läsnä hetkessä. Näe ja kuvaa niitä ja koe kaikki eri silmin.

Kaikki mitä syömme, juomme, hengitämme ja kosketamme muokkaa elimistön mikrobiomia. Nykyään on myös saatavana metsämikrobiuutetta, metsäpölyä vaatteissa ym tuotteissa, jotka lisäävät vastustuskykyä.

Lapsille multakosketusta ja mikä parasta, mitä Juha sanoi, HALAA PUITA, se on nykyään myös trendikästä. Ja sitähän minäkin teen, kokeilen välillä miltä eri puut tuntuvat kun niitä halaan ja saan yllättäviä kokemuksia.

Tätä kaikkea suosittelen kaikille! Ja kun, elämäni on yhtä sattumaa. Satuin näkemään vilauksen Teemalla olleesta TV-ohjelmasta, jonka myöhemmin katsoin ja jota nyt suosittelen kaikille katsottavaksi. Kampen mot stressen. Taistelu stressiä vastaan, jossa kerrotaan stressiperäisten poissaolojen kasvusta ja uupumuksesta sekä luonnon parantavasta vaikutuksesta.

Kuva jäiden lähdöstä tänä keväänä 4.4.2025

Kuuloon liittyvistä asioista

Sunnuntai 30.3.2025 - Mervi

Yhdistyksemme illassa vieraili Hannele Löytty Kouvolasta Kuuloset ry:stä kertomassa kuuloon liittyvistä asioista yleensäkin sekä kuulolaitteista. Puhuttiin myös ikäkuulosta, koska kuulo heikkenee iän myötä usealla.

Olin itse viime keväänä jossakin syöpäyhdistyksen järjestämässä etäillassa mukana jossa kerrottiin, että syöpähoidot voivat heikentää kuuloa. Tästä tiedosta innostuneena sain terveyskeskukseen ajan kuulotutkimukseen kun itsekin epäilin näin käyneen. Mieheni joskus valitti, että TV:n ääni on liian isolla. Tai tiedostin myös itse, että jos on pienikin taustahäly takana, en saa selvää puheesta tai joudun pinnistelemään kuuloani ja saatoin puhua liian kovaa. Lopulta hoitajan tekemässä tutkimuksessa selvisi, että kuuloni oli hieman alentunut ja voin aidosti sanoa muille, että näin on käynyt.

Jos siis epäilet kuulo-ongelmia, varaa aika terveyskeskukseen hoitajalle. Hoitaja ensin kyselee tarkentavia asioita ja sitten voidaan ensin vaikka tarkistaa onko korvissa vaikkua, jos on, se puhdistetaan ja sitten, jos edelleen on kuulo-ongelmia, tehdään kuulotutkimus. Ja jos siitä löytyy jotain alentumaa, lääkäri lähettää eteenpäin sairaalaan lisätutkimuksiin ja tarvittaessa sitten saadaan kuulolaite käyttöön. Jonka opastaminen varsinkin ikäihmiselle ilman läheistä on hieman haastavaa, koska kuulolaitetta täytyy myös huoltaa.

Hannele esitteli pieniä huomaamattomia korvaan laitettavia laitteita ja selitti myös, että nykyään pystytään tarkastamaan onko laitetta käytetty. Voisin kuvitella, kun ikäkuulosta kärsivä yrittää vapisevin käsin laittaa patteria laitteeseen tai putsata pienen pientä letkua vaikusta, eikä se välttämättä onnistu ja silloin voi turhautua laitteen käyttöön kokonaan. Se taas tuo ärsytystä ja kiukkua kun ei onnistu tätä tekemään. Tässä asiassa sitten muunmuassa Hannele käy lähikunnissa kuukausittain pitämässä iltoja, jossa hän kuulolaitteen kunnon tarkistaa tai puhdistaa. Hoitolaitoksissa myöskään hoitajat eivät välttämättä tiedä ihan kaikkea kuulolaitteeseen liittyviä asioita. Joten itselle jäi sellainen käsitys, että omaisten täytyy tietää laitteesta, sen ominaisuuksista ja huoltaa niitä läheiselle valmiiksi. 

Tunnen monia ihmisiä, jotka ovat luopuneet laitteen käytöstä kokonaan ja pitävät kotona TV:n ääntä todella kovalla. Ja sitten he eristäytyvät kanssakäymisistä muiden kanssa ja jäävät pois toiminnoista ehkä häpeänkin takia.

Saimme esitteen Onko kuuleminen hankalaa-pikatestin ja se löytyy nyt alla olevasta esitteestä.

https://www.kuuloliitto.fi/wp-content/uploads/2022/11/Onko-kuuleminen-hankalaa-pikatesti-1.pdf

Jos siis keskustelukumppanin sanoja on vaikea ymmärtää ryhmätilanteissa tai useiden henkilöiden keskustelua on vaikea seurata. Tai ovikellon tai puhelimen hälytysäänen kuuleminen vaikeutuu, hälyäänet taustalla tai korvat soi tai ovat tukkoiset, varaa aika hoitajalle terveyskeskukseen. Tai varaa aika omakustanteisena yksityiselle korvalääkärille, lähtee se asia etenemään sitäkin reittiä.

Hannele antoi vinkin myös kommunikaattorista, jonka voi ostaa netistä. Hinta n. 300 e. Kommunikaattori on helppokäyttöinen äänenvahvistin. Se sopii henkilöille, jota eivät syystä tai toisesta voi tai halua ottaa käyttöönsä kuulokojetta.

Puhu kohti ja rauhallisesti kaikille ihmisille, koska se helpottaa kuulemista ja myös antaa käsityksen, että olet kiinnostunut toisesta.

Kuulo vaikeudet eivät ole häpeällisiä asioita, niitä voidaan hoitaa ja voit elää täysillä elämää kun myönnät itsellesi, että näin on käynyt.

Olipa jälleen hyvä ilta ja saimme tärkeää asiaa tietoomme. Kiitos Hannele.

ps. Hän mainitsi myös, jos tarvitset korvatulppia ja käytät niitä jatkuvasti, käytä vain silikonisia tulppia.

Kuva pixapay pb826

Ihmeitä tapahtuu!

Torstai 13.3.2025 - Mervi

Kuten olen reilu vuosi sitten kirjoittanut tänne, että aion kirjoittaa kirjaa syöpäkokemuksestani, ulosteenkarkailusta ja henkisestä kasvustani se aikomus on nyt todellisuutta.

Rakas siskoni Maire ja muut ihmiset, jotka tulivat elämääni tukemaan myös tämän kirjoittamisen alettua uskoivat minuun täysin. Sekä ihanan toimittajan ja kuvittajien saamiset mukaan hyvän tekemiseen olivat jonkun suuremman johdatusta.

Joten..

Sain kustannussopimuksen allekirjoitettua viime perjantaina. Tämä on ollut pitkä ja raskas prosessi monin tavoin. Onnekseni olin kirjoittanut päiväkirjaa ja kiitollisuuspäiväkirjaa noihin aikoihin, etten muistin varassa sitä tehnyt. Vastaan tuli monia erittäin vaikeitakin kokemuksia mutta kerron kirjassani myös sen miten pääsin luovuttamisen tunteista pois ja luottamaan elämään. Heittäytyminen elämän vietäväksi lopulta sai minut kokonaan syöpään sairastuneiden tukemiseen monin eri tavoin välillä opiskellen asioita lisää. Monia vanhoja uskomuksia kaadoin ja anteeksiannon tapahtumia tein tämän uuden elämän myötä löytäen kaiken takaa lähimmäisen rakkauden itseni kautta toisiin.

Kerron kirjassani vaikeasta syöpämatkastani ja miten päädyin siihen missä nyt olen. Kun syöpähoitoni olivat erittäin vaikeat ja vastoinkäymisiä tuli koko ajan vastaan, keskityin aivan muuhun jo silloin, autoin muita, opiskelin ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi ja uskoin etten valmistu aivan turhaan. Opiskeluun kuului haastatteluja ja sain kaikki tehtyä kaikesta vaikeuksista huolimatta. Erään opettajani lausahdus, suuntaa katseesi syöpäpotilaiden auttamiseeen, tunsin että tulin nähdyksi, pystyn siihen.

Meditaatiot hoitojen aikana tukivat mieltäni vaikka se tällaiselle "äkkiä pian nopeesti" ihmiselle oli aluksi todella vaikeaa. Kliiniseksi hypnoterapeutuksi opiskelu ja siitä rentoutusvalmentajaksi sekä korona avasivat aivan uuden etämaailman ja mahdollisuuden.

Tunteiden tunnistamista ja niiden käsittelyä. Puolison ja läheisten sekä nyt jo edesmenneen Elmeri-kanini roolit tulevat näkyväksi tässä teoksessa.

                                     Tiedoksenne

Minulta ilmestyy kirja loppukesästä 2025, joka on sisällöltään hyvin koskettava, (työnimi) ”Syövästä löytyi elämäntarkoitus”. Kirja on ennakkomyynnissä nyt ennakkotarjouksena vain 23 euroa. Kirjan voi tilata ennen painoon menoa sähköpostiosoitteesta elamantarkoitus1@gmail.com tai tekstiviestillä numerosta 040 563 5039 antamalla täydelliset nimi ja osoitetiedot. Kirja tulee Postin välityksellä ja lasku tulee kirjan mukana. Minulle kuuluva kirjailijapalkkio tilitetään lyhentämättömänä Syöpäsäätiölle syövän tutkimustyöhön.

Kirjasta muutamia otteita:

Kesäkuu 2017 ennen hoitoja kirjoitin näin. Olen kiitollinen Taavista (nimesin syöpä sanan pois), koska sisarukseni ja lapseni pääsevät tähystykseen vuokseni. Olen saanut jo nyt mielettömästi kannustusta ja tukea. Olenko näin rakastettu? Näillä jaksan ja tulen selviämään hoidoista. Olen kiitollinen syövästä, se herättää minut unesta.

Puolisoni ajatuksia diagnoosin saatuani: Puolisoni puhelinsoitto syöpädiagnoosista. Ei voi olla totta, siitä seurasi itku. Ajatukset alkoivat laukata, syöpä, kuolema, luopumisen pelko, jään yksin..miten tästä eteenpäin? Romahdanko täysin? Mistä saan apua? Oli vain yksi kysymys: MIKSI? Me selvitään tästä yhdessä ja siihen sitoudutaan kunnes.....kuoleman kylmä enkeli kävi kolkuttamassa ovea kolme eri kertaa. Katkeaako nyt hauras elämänlanka? Kyynel tulee silmäkulmaan ja muuttuu hiljaiseksi itkuksi.

Marraskuu 2017. Hoidot eivät edenneet alhaisten valkosoluarvojen ja sivuoireiden vuoksi, tuli useita peruutuksia ja siirtoja: Vedin Voimaannuttavan kortin pakasta ja siinä oli kysymys, mitä tunnet nyt? Tunnen pettymystä, pelkoa, tarpeettomuuden tunnetta, luovuttamista, ahdistusta. Pettymystä, että olen epäonnistunut, vaikken voi tälle mitään. Pelkoa, että sairasloma jatkuu, hoidot pitenee enkä pääse ihmisten ilmoille. Tarpeettomuuden tunnetta, ei työtä, minulla ei ole merkitystä. Luovuttamisen tunnetta, en halua hoitoja enää, en syö enää mitään, en liiku, eikä millään ole enää väliä. Ahdistusta, tämä on nyt tätä yrittämistä olla positiivinen, kyllä tämä tästä ja kyllä tästä hyvä tulee ja kaikella on tarkoitus! Niin varmaan onkin ja uskon niin, MUTTA TÄMÄ ON MINULLE KÄRSIMYSTÄ!!

Osa-aika työhön palauttuani hoitojen jälkeen kesällä 2018 ulosteenkarkailusta kärsivänä kirjoitin toivottomuudesta. Tein illalla suolentyhjennyksen ja valvoin vatsan takia tiistai- ja keskiviikon välisen yön. Lähetin esimiehelle viestin, että tulen myöhemmällä junalla töihin, kun en ole nukkunut yhtään. Sain nukuttua pari tuntia ja olin tokkurassa töihin mennessä. Juna-asemalla koin vahvaa epätoivoa. Kun asemalla ei ollut ketään muita, ajattelin miten helppoa olisi hypätä ohimenevän junan raiteille tässä tunteessa. Otin askeleen taaksepäin kun havahduin todella synkkiin ajatuksiini.

Sairaus voi olla viesti jostakin, uskon niin. Unien merkitys ja mielen hiljentäminen, meditaatiot, kirjoittaminen ja tunteiden tunnistaminen sekä analysointi ovat arkipäivääni nykyään. Syöpäyhdistysten suuri merkitys ja kiitollisuus Colores ry:n, Kymenlaakson syöpäyhdistys ja monet muut jotka ovat olleet tukemassa uudella tielläni kohti tarkoitustani. Dpd-entsyymin puutoksen ja Lars-syndrooman (ulosteenkarkailun) julkituominen ja julkisuus yhdistysten avulla. Elämän nälkä ja reunalla olo kasvattavat minua edelleen. Ja kaiken takana on kuitenkin rakkaus ja anteeksianto kaikkeen ja kaikille, myös itselle.

Suuri kiitollisuus kaikesta kokemastani. Lämmin kiitos kaikki.

ISO KIITOS tilaajalle.

Kiusaamisesta

Keskiviikko 5.3.2025 - Mervi

Miten voi olla edelleen mahdollista, että joka paikassa on aikuisia ihmisiä jotka kiusaavat toisiaan tai joku kiusaa esimiehenä alaisiaan. Käyttäytyy aliarvioiden ja vähätellen työntekijöitään kohtaan. En ole tutustunut niin hyvin sanaan narsisti, etten nyt suoranaisesti puhu siitä ihmisen ominaisuudesta. Läheisetkin voivat sitä tehdä toisilleen. Tunnistetaanko tätä ilmiötä edes sellaiseksi. Kun puhutaan kiusaamisesta, se liitetään aina koulumaailmaan, mutta minne se ykskaks häviää kun koululainen kasvaa aikuiseksi? Kirjoitin paikallislehteen mielipidekirjoituksen asiasta ja se julkaistiin siellä. Tarkoitukseni on havahduttaa meitä kaikkia ajattelemaan tekojemme seurauksia. Mutta samalla myös itsekin kiusaamista kokeneena, että sekin voi olla yksi syy sairastumiseeni. Olin miellyttäjä ja alistuja, minua haluttiin hallita ja se onnistuikin, joskus pakenin ja asiat jäivät käsittelemättä. Nyt niitä haavoja availen pikkuhiljaa ja annan anteeksi tekijöille ja itselleni.

Tässä julkaistu teksti.

Ystävyys

Lauantai 22.2.2025 - Mervi

Tänään kun kirjoitan tätä tekstiä on ystävänpäivä. Julkaisen tämän tarkoituksella eri päivänä, jotta erotetaan se todellinen ystävyys toiselle osoitetusta ystävällisyydestä.

Miten kohtelen itseäni?

Annanko itselleni ensin "happinaamarin" vai miellytänkö toisia, jotta minut hyväksyttäisiin?

Miten puhun itselleni? Arvostelenko tekemisiäni, mokiani, menneisyyttäni, moitinko itseäni?

Ongelman kohdatessa monissa terapiamuodoissa kehotetaan miettimään mitä paras ystäväsi neuvoisi sinua tässä tilanteessa tekemään.

Perheissä, uhrautuuko äiti aina muiden tarpeiden edessä? Kunhan lapset ja mies ovat tyytyväisiä silloin minäkin olen. Mutta olenko? Minne olen jättänyt itseni hyvinvoinnin ylläpitämisen? Omaa aikaa ja rentoutta. Ei se TV:n katselu ja viinilasi lasten mentyä nukkumaan rentouta kovin paljoa, päinvastoin. Ajan myötä uni kärsii alkoholista, ylivireys saattaa jäädä päälle ja alkaa heräilemään liian aikaisin. Alkaa ärsyttää pikkuhiljaa kaikki, eikä tiedä mistä kaikki johtuu.

Puhutaan arvoista. Elänkö arvojeni mukaista elämää? Jos ykkösenä on perhe, sekin yksikkö tarvitsee hyvinvoivan äidin, huoltajan, jotta perheen hyvinvointi toteutuu.

Lentokoneessa happinaamari pyydetään uhan tullessa laittamaan ensin itselle, jotta voi auttaa toisia. Eikös tässä olisi hyvä ratkaisu kaikkeen. Mieti mikä on itselle tärkeää? Miten lisäät omaa hyvinvointiasi? Jos se on jokin liikunta, lukeminen tai hierojalla käynti, tee sitä. Laita kalenteriin isoilla kirjaimilla OMA AIKA x 3/viikossa 20 min -1 tunti tai aloita pienemmästä määrästä. Huippua olisi, jos käyttäisit osan ajasta meditaatioon tai rentoutusharjoitukseen, jossa voisit antaa itselle myönteisiä kehotuksia moitteiden sijaan eikä ajatukset olisi tekemättömissä töissä. Työt eivät nimittäin koskaan lopu, eikä elämän uhraamista suorittamiseen, määriin tai kilometreihin. 

Jaa kodin askareita muille. Ota lapset mukaan ruuanlaittoon, pyykin levittämiseen, kaikkeen. Pikkuapulainen tuntee myös olevansa tärkeässä roolissa silloin. Eikä pakottamalla, kiristämällä, uhkaamalla tai lahjomalla mukaan koska se saattaa ruokkia lapsessa vihantunteita. Vaan kannustamalla ja kiittämällä. Äläkä korjaa heidän jälkiään, anna olla. Jotta heille tulisi kokemus riittävyydestä, vähempikin riittää.

Anna tunteiden tulla, itsellä ja lapsella. Lasten nähdävä myös vanhempien erimielisyydet ja miten he ratkaisevat ongelmansa, sovun tekeminen. Ota lapsen tunne vastaan, saa itkeä, saa huutaa. Kestä sitä hetki, hän purkaa tunteitaan. Kysy mitä on tapahtunut ja ota syliin ja sano, ettet hylkää. Rakasta. Rakasta myös itseäsi. Puhu itsestä myönteisesti. Näytä myös omat tunteesi, lapsi oppii mallista kaiken. Puhukaa perheessä, pitäkää perhepalavereja, olkaa läsnä ja lähellä. Pyytäkää ja antakaa anteeksi.

Meillä on vaihtoehtona olla joko myönteisiä tai kielteisiä ihmisiä. Se kasvaa mihin huomio kiinnittyy, tästä olen moneen kertaan kirjoittanut.

Tunnistatko arjessasi kielteistä ajattelua.

Siitä, joka koostuu syyllisyydestä, huolista, epävarmuudesta, pelosta, mustasukkaisuudesta, epäilystä, suuttumuksesta, vihamielisyydestä, epätoivosta, ja itsevarmuuden puutteesta. Jos tunnistat jotain näistä, tee jotain, hae apua tms, ettet sairastu vakavasti. Voi olla myös näitä tunteita kokiessa, että on ongelmia myös ympäristösi kanssa.

  Myönteinen ajattelu rakentuu rakkaudesta, arvostuksesta, turvallisuudesta, ystävällisyydestä, myötäelämisestä, kärsivällisyydestä, avuliaisuudesta ja eteenpäin pyrkimisestä. Yhteistyö toimii tässä paremmin muiden kanssa. (lainattu kirjasta Sinä, parantaja)

Huomaan, että kirjoitin omasta elämästäni tässä..en arvostanut itseäni, moitin ja halveksin, laskin kilometrit ja määrät. Rentouduin TV:tä katsellen ja otin viiniä, joka vei unet. Ärsyynnyin ja vihasin itseäni, elin kielteisyydessä ja sairastuin syöpään. En kohdellut itseäni hyvin, hylkäsinkin itseni. En ollut itselleni hyvä ystävä.

Arkinen esimerkki muutoksesta. Keskiviikkona oli sovittu etärentoutus syöpäpotilaille. Sinä aamuna hain varastosta mikrofonia varten telineen ja tökkäsin sillä telineen varrella vahingossa nenän ja silmän seudulle. Otin pakastimesta kylmäpussin ja pidin sitä siinä reilut 5 minuuttia (patti alkoi heti nousta siihen) sanoin koko ajan itselleni, se paranee, se paranee..Se parani, pattia ei tullut, pieni naarmu vaan. Entinen Mervi olisi kironnut ja manannut ensin, sanonutkin että nyt siihen tietysti tulee patti ja en pysty pitämään silmälaseja päässä ja illan harjoitus on pilalla ja kun huomenna on meno, luullaan siellä kotona tapahtuneen vaikka mitä ja ehkä olisi vielä suututtanut tapahtuma koko päivän, päivä pilalla siis..Hyvä esimerkki, eikö vaan?

Nyt annan joka päivä itselleni ja toisille anteeksi. Arvostan, rakastan ja halaan itseäni, opin ottamaan "happinaamarin" käyttöön, koska itseen kohdistuvasta ystävyydestä se kaikki alkaa kohti toisia. Teen harjoituksia ja syötän uusia kehotuksia alitajuntaan, joka on muuttanut elämääni valtavasti. Opin joka päivä itsestä ja muista jotain. Olen itselleni paras ystävä ja kysyn usein mitä paras ystävä neuvoisi minua tässä tilanteessa tekemään ja vastauksethan aina löytyy läheltä.

Tai mene peilin eteen usein ja kerro siinä itsellesi itsestä hyviä asioita. Onnistuin ja opin jotain ja ole kiitollinen.Uskon vahvasti, että se heijastuu myös ympäristöösi myönteisesti. Sulla on ainutlaatuinen oma elämä, arvosta itseäsi siitä se lähtee, se rakkaus..

Kuva pixapay gerald

Sekalaista yhdistelyä

Keskiviikko 12.2.2025 - Mervi

Olisi niin paljon asioita, joita haluaisin Teille jakaa. Yhdistelen nyt joitain asioita monista loppusyksyn luennoista, kirjoista ja aidosta elämään viemisistä niistä oivallettuani jotain tärkeää. Mehän emme aina heti osaa laittaa asioita käytäntöön vaikka niistä luettaisiinkin moneen kertaan ja siitä ääneen puhuttaisiinkin. Ne oivallukset täytyy tuoda myös käytäntöön, arkeen juurtumaan.

Tein tyttärilleni joululahjaksi yhteenvetoa parisuhteeseen ristiriitojen käsittelyä varten lomakkeita, lisäsin siihen tietoisuuden karttan ja miten tunnistan stressistä yli-sekä alivireystilat. Otin kopiot myös itselleni ja sain heti myös itse tilaisuuden testata niitä.

Ensin ristiriitojen käsittelystä. Voisi sopia muuten muihinkin suhteisiin kuin parisuhteeseen.

Ongelma/aihe, joka harmittaa; ristiriidan vaiheet ovat seuraavat.

Aiheen välttäminen---->ollaan kuin ristiriitaa ei olisikaan

Puhutaan jotain: Taivuttelu/taistelu----->yritetään myydä oma ratkaisu tai näkemys toiselle

Kelluttaminen------->puhutaan muttei toimita tai puhutaan liian pinnallisesti

Kompromissi----->kumpikin saa jotain haluamaansa ja menettää haluamaansa

Yhteistyö----->kumpikin voittavat

Tietoisuuden kartasta:

Piirsin sen kukan muotoon.

Yhdessä terälehdessä on TOSIASIAT, todistettavissa olevat faktat, täsmällinen tieto.

Toisessa AJATUKSET, johtopäätökset, uskomukset, tulkinnat, kokemukset asiasta

Kolmannessa TUNTEET, asiasta (ärsytys, viha, loukkaantuminen)

Neljännessä KEHON REAKTIOT, pala kurkussa, vatsa-tai rintatuntemusta

Viidennessä TOIVEET, pyrkimykset, unelmat, päämäärä ja oma tahto

Kukan keskellä TULEVA TOIMINTA, halutun tahdon täsmällinen ilmaisu, suunnitelma ja aikataulu.

Miten stressi liittyy tähän kuvioon? Katsotaanpa.

Meidän tavoite on olla sietoikkunassa, rakentavassa ja kuulluksi tulemista, selviytymistunteessa

Ylivireystilasta kertoo ärtymys, ahdistus, kauhuntunne, mene pois, syyttely, takertuminen, huutaminen (taistele-pakene reaktio) HÄTÄ TILA

Alivireystilasta kertoo, jähmettyneisyys, poissaolevuus, kylmyys, vetäytyvyys, lamaantuminen, IHAN SAMA ajatus

Vireystilat olisi saatava palautettua sietoikkunaan turvallisen kehon kautta. Itselle ne tehtävä ensin ja sitten vasta pyytää toista avuksi, vaikkapa halaamalla. Selvitä mitä puoliso haluaisi vastaavassa tilanteessa hänelle tekevän.

Itselle tehtäväksi ylivireystilassa: rauhallinen kävely, aikalisä, halaa itseäsi, hengitys-tai tietoisuus harjoitus, kehon skannailu tai kehon ravistelu, jännittäminen ja rentouttaminen vaikka seisten ja sano itsellesi että KAIKKI ON HYVIN JUURI NYT

Itselle tehtäväksi alivireystilassa: kylmä vesi (suihku,avanto) haarahyppy, sormien puristaminen, itsensä nipistäminen, liike, lepo tai uni

Miten nyt näitä kolmea asiaa voisi yhdistää keskenään toisiinsa. Helposti.

Elämän tuoma sattuma. Tein kokeen tästä itselleni. Tunnistin RISTIRIIDAN parisuhteessamme ja stressitilat, olin ensin ylivireystilassa. Tein kehon skannailun ja rentoutuksen, mutta sitten vähän myöhemmin olinkin myös alivireystilassa, yritin vetäytyä, olin ihan sama ajatuksessa, välinpitämätön. Kävin hiihtämässä ja sen jälkeen avannossa. Hiihtäessä kirosin, tunnistin vihan tunteen ja sen, että asia pitää hoitaa mahdollisimman pian. Sitten piirsin kukan tietoisuuden kartan mukaisesti ja kävin läpi kaikki vaihtoehdot ja kerroin puolisolleni, että haluan keskustella. Kysyin milloin hänellä olisi aikaa hieroa hartioitani, jonka yhteydessä saan kertoa asiani ja tulisin kuulluksi ja nähdyksi tässä asiassa. 

Kun oli keskustelun aika, kerroin tietoisuuskartassa tulleet asiat hänelle yksityiskohtaisesti ja hän vain kuunteli. Ei riitaa, ei puolustelua, kuunneltiin puolin ja toisin ja pääsimme yhteisymmärrykseen ja lempeään sovintoon. Jotain yllättävääkin tuli esille, jota en tiennyt. Jätin piirtämäni kukan talteen itselleni malliksi jatkoa varten. Myös sovitut tulevat käytännöt näkyy siinä paperissa. Olen visuaalinen ihminen, eli tarvitsen aina nähdä paperilla asiat.

Mitä opin, asiasta olimme jo puhuneet aiemmin, mutta liian pintapuolisesti. Se jäi vielä mieltäni harmittamaan kun ei mitään sovittua ja jatkoa asialle ollut. Mietin, halusiko puolisoni vielä palata samasta asiasta puhumaan mutta suureksi iloksi hän on erittäin yhteistyökykyinen ja rakastettava. Meillä on ME HENKI ja sitä mallia yritämme nyt lapsillemme/lapsenlapsillemmekin näyttää ja tuoda esille.

No voisiko tätä mallia soveltaa syövän tai sairauden tai jonkun muun asian kanssa? EHDOTTOMASTI KYLLÄ! Järjestyksellä ei varmaan ole väliä, tärkeintä että tunnistat nämä vaiheet ja uskallat ottaa puheeksi. Teet ensin itselle tarvittavat asiat ja sitten vasta toimit. Selvitä myös mitä toinen haluaa, jotta voisitte auttaa toisianne vastaavassa tilanteessa. Voi hitsi, mitä elämä olisikaan ollut vuosikymmeniä sitten jos olisin saanut nämä ohjeet jo peruskoulussa. En ehkä olisi sairastunut syöpään..ja oppinut tätä nyt myöhemmin. Mutta jos täti olisi setä jne..

Lopuksi voisin lisätä tähän löytämäni runon, jonka on kirjoittanut Ada Luz Marquez

Vanha parantaja sanoi sielulle:

Ei se ole selkäsi joka sattuu, vaan taakka, jota kannat

Eivät silmäsi, vaan epäoikeudenmukaisuus jonka näet

Ei pääsi vaan ajatuksesi

Ei kurkkusi, vaan se mitä et ilmaise

Se ei ole vatsasi, vaan sielusi, joka ei pysty sulattamaan sitä mitä ympärilläsi tapahtuu

Ei maksasi vaan viha sisälläsi

Ei sydämesi, vaan rakkaus.

Ja rakkaus on ainoa mikä on itsessään lääkkeistä paras.

kuva pixapay Clker-Free-Vector-Im

Palautteita etärentoutuksista

Keskiviikko 29.1.2025 - Mervi

Kauden vaihduttua aina toiseen, pyydämme yhdistysten kanssa etärentoutuksiin osallistujien mielipiteitä ja kokemuksia vetämistäni etärentoutuksista. Välillä käymme yhdistysten kanssa ne läpi yhdessä, välillä saan tulokset sähköpostilla. Mainitsen aina kauden alussa jotain palautteista mutta nyt voisin tuoda niitä vähän enemmän näkyville. Mitä niissä on tullut esille ja keitä siellä on ollut mukana. Te ettehän sitä tiedä. Aina palautteet ovat olleet minulle arvokkaita ja herättävät usein liikutustakin.

Molemmissa kyselyissä vastaajien määrä oli 30- 40 kpl. Toisesta paikasta sain tarkemman analyysin. Suurin osa osallistujista oli naisia, ikähaarukka oli mielenkiintoista luettavaa, josta voisi tuoda esille yhteiskunnan ja suorituskeskeisyyden näkymisen selvästi. Ruuhkavuosissa 41-50 ei ollut ketään mukana kertaakaan. Se etteikö tuossa ryhmässä ole syöpään sairastuneita ei voi pitää paikkaansa. 30-41 vuotiaita oli mukana muutamia, eli heissä oli jo syöpään sairastuneita. 51-60 -vuotiaita oli lähes puolet ja 61-70- vuotiaita oli lähes 40 % yli 70 -vuotiaita oli myös mukana. Läheisiäkin oli mukana ja se ilahdutti minua kovasti. Mietin, että syöpään sairastunut ja hänen läheisensä ovat yhdessä odottaneet etärentoutusta ja ottaneet itselleen oman henkilökohtaisen ajan on aivan valtavan hieno ajatus. Joskus linjoilla olen nähnytkin, että toinen puolisoista on näyttäytynyt teamsissä ja sulkenut linjan kun toinen puoliso oli jo asettunut vuoteelle. Liikuttavaa ja koskettavaa minun näkökulmasta, sillä molemmat tätä tarvitsisi, molemmille syöpä on shokki. Yhden kerran oli osallistunut muutama henkilö, useita kertoja oli 70 % ja viikottain 17 %.

Maantieteellisesti näytti mielenkiintoiselta, se mistä olen kotoisin ja missä olen elänyt nuoruusvuosinani ei kukaan ole vastannut tai ollut mukana, häpeävätkö he minua, en tiedä? Tai voihan olla niin ettei muutamaa maakuntaa tämä ei ole ehkä vielä tavoittanut ollenkaan.

Eri syöpiä sairastavia oli mukana, eniten oli rintasyöpään sairastuneita. Syöpähoidot, joilla oli ne päättyneet oli eniten mukana, käynnissä olevia hoitoja n 20% osallistujista. Joitakin oli mukana, joilla on krooninen syöpä.

Arviot tuokioista oli lähes  5, yhteenkuuluvuuden tunne sai 4 pistettä, joka on ymmärrettäväkin. 100% halusi jatkoa! Toisessa ryhmässä lähes kaikki toivoivat jatkoa.

Palautteista seuraavaa.

Minun ääntä kehuttiin useassa palautteessa, samoin rauhallisuutta ja rentoutuksien sisällön vaihtelevuutta. Tunnetta turvallisuudesta. Oma aika vain itselle. Rentoutukset ovat kuin mansikka kakun päällä, kovasti arvostan ja kannustan. Tässä elämäntilanteessa rentoutuminen on ihanaa. Saan keinoja rentouttaa itseäni. Hienoa, että toteutetaan. Toivottiin viikottain. Rentoutumishetket ovat olleet rakas ja tärkeä osa toipumistani, ovat auttaneet kivun kanssa elämisessä paremmin. Tapa keskeyttää kiire ja ahdistunut olo arjessa. Olen oppinut uusia menetelmiä ja auttavat läpi vaikeiden asoiden. Viikon parhaat hetket, odotan rentoutusta. Auttanut jaksamaan sairastaessani parantumatonta syöpää. Olen saanut paljon henkistä tukea. Rentoutuminen on tärkeä voimavara. Erittäin onnistunut muoto järjestää tällaistä.Todella tärkeä tapahtuma, jonka takia jaksaa läpi huonojenkin päivien. Auttaa sopeutumaan tilanteeseen syövän hoidon jälkeen. Olen varannut etärentoutuksen vain itselleni, omaksi ajaksi. Kuuntelijoita ymmärtävä ohjaaja.

Mitä minä voisin noihin sanoa. Vertaisuutta. Auttanut stressiin ja ahdistukseen, se on ollut myös tarkoitukseni. Olen syvästi liikuttunut. Kritiikkiä tuli joskus olleista teknisistä ongelmista, ne inhimillisiäkin. Toivottiin useammin myös. Mutta kun nyt Kaikki syövästä sivuilta pääset mukaan, voit olla kaksi kertaa kuussa mukana ja se on parempi kuin yksi kerta kuukaudessa.

Aiemmin palautteissa toivottiin, että tarjoaisin myös äänimaljarentoutusta. Olisin kouluttautunut nyt keväällä tähän muotoon, mutta vastuulliselta kouluttajalta sain viestin, ettei syöpään sairastuneille voi tätä muotoa antaa koska siitä ei ole tehty tutkimuksia. Toisaalta kehossa tapahtuvat äänimaljan aiheuttamat väreilyt saattavat olla haitaksi. Olin kiitollinen kouluttajan vastuullisuudesta ja hämmästelin, että ellen olisi kysynyt mihin tätä koulutusta käyttäisin olisin maksanut ehkä turhastakin.

Aiemmin toivottiin myös, että tekisin jonkun äänitteen tai että rentoutuksen voisi nauhoittaa ja sitä voisi kuunnella myös jälkikäteen. Silloin en olisi läsnäoleva siinä hetkessä, joka on itselle tärkeä asia. Jotenkin ryhmän läsnäolo tuntuu itsestä voimaannuttavammalta kaikille. Jaamme samaa kokemusta ja teemme yhdessä hyvää itselle ja samalla toisillemme, vähän kuin aurana tai valona universumissa. Mutta voisin harkita kuitenkin tätä myöhemmin.

Itse koen, että kun olen itse sairastanut syövän, olen todellakin vertainen osallistujien kanssa. Itse käytän samoja menetelmiä ja välillä olen syvemmässä välillä en niin syvässä rentoutumisen tilassa ja se on aivan luonnollista. Joskus nukahdan ja sen olen siihen sitten tarvinnut kun vatsan takia elämä on välillä valvomista. Kännykkääni olen tallentanut muutamia alkuaikojen rentoutuksia ja käytän niitä edelleen, tuttu ääni tuo turvallisuutta. Ja se on tärkeä tunne näissä harjoituksissa. Mutta alitajunnalle antamat viestit ja kehotukset ovat muuttaneet elämäni sinne, jota olen toivonut. Sinne alitajuntaan ne ovat uponneet, uskomukset ja muut rajoitteet ovat kaatuneet ja olen saanut itsevarmuutta toimia ja ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se on.

Lämmin kiitos ja suuri kiitollisuus, että jos olet löytänyt tämän itsehoitomenetelmän elämääsi. Näin helppoa se on, otat ajan ja vain kuuntelet ja keskityt kuulemaasi. Jos pidät tätä itselle tärkeänä aikana, tiedätkö, teet itsellesi suuren palveluksen, lisäät hyvinvointiasi ja se heijastuu ympäristöösi. Olemista itsensä kanssa, sitä se on, läsnäoloa eikä maksa mitään yhdistysten kautta.

Tervetuloa mukaan. Se mitä ikähaarukalle 41-50 vuotiaille toivon, pysähdy, rauhoitu ja rentoudu. Arvosta itseäsi edes 5-10 minuttia ettet sairastusi vakavasti. Tunnistan tuon aikajanan..huh..ehkä siksi sairastuin itsekin..Toivon noihin perheisiin perhepalaveria käyttöön. Aina kun tulee muutos perheen tilanteeseen, harrastuksiin tms, jokainen voi kertoa miten se vaikuttaa omaan jaksamiseen. Jokaisella täytyy olla omaa aikaa myös rauhoittumiseen. Ja palavarissa täytyy jokaisen tulla kuulluksi ja nähdyksi kaikkien osalta.

Rentoutumisen ja rauhoittumisen taito pitäisi olla kansalaistaito alakoulusta alkaen. Silloin kaikki näkisi asiat positiivisesta näkökulmasta ja voi jopa saada uusia ratkaisuja ja oivalluksia ratkaista ongelmia. Lyhyimmillään se voi olla seuraava. Pysähdy, laita silmät kiinni ja hengitä muutama kerta syvään, kutsu kehoasi rentoutumaan ja ala unelmoida, mene mielessäsi Sinulle rakkaaseen paikkaan kaikin aistein ja vietä siellä 5-10 min. Tällaisen ehtii tekemään vaikka vessassa käydessä..

Suuri ja lämmin kiitos Colores ry:lle ja Kymenlaakson syöpäyhdistyksille, ilman Teitä ei olisi meitä.

Ai niin, suosittelen myös kokeilemaan Terveyskylän ja Mieli ry:n järjestämiä rentoutusnauhoitteita. Youtubesta löytyy myös paljon erilaisia harjoitteita, teen niitä välillä itsekin.

Alla erittäin rakas edesmennyt Elmeri-kanini (terapeuttini) joka joskus rentoutusta harjoittaessani hyppäsi päälleni, alkoi päälläni kaivaa kynsillään vaatteitani ja yritti saada minut virkistymään. Oliko huoli, etten huomaa häntä. Tässä hän itse oli rentouden tilassa, suloinen pikkupoikani, perheenjäsen jota kovasti välillä ikävöin.

Jatkoa edelliseen, säälin tunteeseen

Tiistai 21.1.2025 - Mervi

Se tunne nousi lisää..kannattaa muuten kirjoittaa ja analysoida. Asiat lähtee työstymään alitajunnassa öisin ja päivisinkin lisää.

Soitin isosiskolle. Hän kertoi, että olin lapsena perheessä aiheuttanut huolta ja pelkoa kun sairastuin anemiaan ja oli siellä ollut muitakin uhkaavia tilanteita jo kohdallani pienempänä. Näin minulle on sanottu ja sen olen nyt tiedostanut. Olin muutenkin luonteeltani herkkä lapsi.

Tuo asia sitten lähti menemään erikoisen ja epämiellyttävän tunteen äärelle, jota kukaan ei halua kokea tai tuntea, se on säälin tunne. Mietin, että olisi heti saatava lukea tästä tunteesta lisää jostain kirjasta mutta ei kirjastosta tätä tunnetta käsittelevää löytynyt. Nyt olen itse kokemassa ja tuntemassa sitä. Avaan sen nyt omana kokemuksenani.

Mietin, miten säälin tunne on vaikuttanut perheeseeni ja minuun suhtautumiseen sairastaessani? Jos olin aiheuttanut pelkoa, se on ehkä ollut kuolemanpelkoakin, jos se kuitenkin muuttuu leukemiaksi. Oliko se aiheuttanut syyllisyyttä vanhemmissa, tekikö he jotain väärin? No, sitten ajatellaan kun siihen aikaan ei puhuttu tunteista, peloista ammattilaisille eikä tarjottu edes apua, miten se vaikutti perhedynamiikkaan. Minua varottiin, minä en saanut toruja eikä minulle haluttu saada minulle pahaa mieltä aikaan. Perhe samalla vahvisti minun heikkouttani ja aloin uskoa, että olen heikko ja huono, jostain syystä..?Aloin niin uskoa itsestäkin. Naapuritkin säälivät ja toivat joskus hyvää hyvyyttään ruokia, jotta saan ravitsevaa syötävää. Miltä se tuntui toisista sisaruksistani ja vanhemmistani? Minua säälittiin joka puolelta, minulta ei myöskään vaadittu ehkä samaa kuin pikkusiskoltani. Sainko itse siihen aikaan riittävästi syliä ja lohtua, varmasti pelkäsin itsekin ja vaistosin myös muiden pelon, tosin silloinhan pelättiin sitäkin ettei tulla hemmotelleeksi lasta liikaa.

Sääli on sairautta sanotaan. Niin se on silloin kun se sairastuttaa koko perheen varuillaan oloon, kukaan ei saa olla kotona läsnäollessani sitä mitä on. Jos joku olisi sanonut, että me säälitään teitä ja teidän kohtaloa, se olisi tuntunut pahalta. Säälistä ei myöskään helposti päästä pois ja siksi se myös loukkaa.

Onko heikkona olo yhtä kuin sääli? Siksikö sitä ei haluta kokea tai tunnustaa? Tai olet jäänyt vaille jotain jota muut ovat saaneet, siksi olet ehkä heikko ja säälittävä? Jotenkin vajavainen/ vammainen/avuton, ulkopuolisista syistä johtuen, mutta MIKSI?

Laitoin sisaruksille viestiä ja kerroin tästä oivalluksestani. Pyysin myös anteeksi. Minulle vahvistettiin, että näin se oli ollut, tunnelma oli sitä mitä oletin. Itkin, itkin samalla kiitollisuudesta, että pääsin nyt tämän asian äärelle. Tuli vahva myötätunto myös vanhempiani kohtaan. Heillä oli kokemus molemmilla oman sisaren menetyksestä lapsena ja varmasti se kokemus oli jättänyt pelon tunteet arviksi, jotka sairastuttuani aukesivat ja vaikuttivat näin taas sukupolvesta toiseen. Mallistahan me asioita opitaan ja jatketaan se seuraavaan sukupolveen ellei tätä tunnisteta.

Mitä sitten pitäisi tehdä tai sanoa, jos koetaan sääliä jotain kohtaan? Ei ainakaan, että säälin sinua, voi reppanaa. Anna myötätuntoa, aina ei tarvitse sanoa mitään. Ole läsnä ja kuuntele. Vahvista sitä mitä on jäljellä, oletpa silti selvinnyt vaikka oli tuo tilanne, mikä sinut sai selviämään? Olet vahva kaikesta huolimatta ja se vaan vahvistaa sinua lisää ja silloin alkaa uskaltaa kyseenalaistaakin asioita itsessään ja ympäristössään. Ja halaa!

Jotkut sanovat, etteivät halua kertoa sairastumisestaan mitään kenellekään, ettei säälittäisi. Sen pitäisi mennä toisin päin. Kerro kaikille sairastumisestasi. Kohtalo tai elämä puuttuu peliin ja saan mahdollisuuden kasvaa myös henkisesti. Ota vastaan kaikki myötätunto ja lupaus olla muiden tukenasi ja käytettävissä, että saat lisää voimavaroja selviämiseen kun ei tarvitse tuntea yksin kaikkia ikäviä tunteita. Ota vastaan myös ammattiapu kaikki mahdollinen tuki, jotta vahvistut ja näet elämän syvimmän tarkoituksen. Rakkauden!

Kuinkahan moni on kuollut ja luovuttanut elämänhalunsa siksi koska häntä on säälitty ja hän on tunnistanut sen ympärillään näin tapahtuneen. Ehkä hän on tajunnut, että se on sairastuttanut koko perheen, ei minun takia tarvitse, kun en ole minkään arvoinen, parempi kuolla pois..en halua jäädä tai olla vaivaksi kenellekään, näin ehkä itsekin joskus ajattelin..oli siinä myös varmasti itsesääliäkin.

Kohtalon ivaa vai että ympyrä pääsee sulkeutumaan. Sairastuin syöpään ja sain ulosteenkarkailuvaivan. Koettiinko minua kohtaan edelleen sääliä, tunsinko, että niin tehtiin, voi reppanaa taas jotain? Ehkä siksi hain syytäkin miksi sairastuin vaikka elin mielestäni terveellisesti. Sairastamiseni oli lapsuuden perheessäni ehkä häpeällistä ja se vahvisti omaa heikkouttani, joka tuli säälistä. Nyt kohtaan säälini, joka on sisältänyt myös paljon sisäistä vihaa itseäni kohtaan. Tarvitsin nämä kokemukset elämäni alkutaipaleella ja nyt myöhemmin paljon elämää raskaastikin kokeneena uudelleen. Jotta hyväksyisin elämäni kaikkinensa minun omaksi elämäksi.

Säälin tunne herätti minussa vahvan myötätunnon vanhempia ja lapsuuden perhettäni sekä myös itseäni kohtaan. Tämä kokemus nyt on ollut suuri oppi ja ymmärrys säälin tunteesta ja sen vaikutuksista perhedynamiikkaan. Se että tämä tuli nyt tietoiseksi itselle, tarkistan miten seuraava sukupolvi tämän näkee ja kokee. Katkaisen tämän "kaavan" ja elämme aitoa elämää kaikkien tunteiden vallassa kuten on tarkoitettukin. Rauhassa ja rakkaudessa.

Tuli mieleen lopuksi Samuli Edelmannin kappale Reunalla, jonka kuulin juuri oikeaan aikaan radiosta kun olin itsekin luovuttamassa..

https://www.youtube.com/watch?v=IkXqoxtPvXM

Kiva pixapay, TungArt7

"Härö"

Keskiviikko 8.1.2025 - Mervi

Uusi vuosi vaihtui. Uuden vuoden lupauksista. Tiedostaminen riittää nykyään. Olen joskus lupauksia tehnyt ja olen onnistunut esimerkiksi aikoinaan tipattomissa tammikuissa, jotka joskus venyivät pitkälle kevääseen saakka. Nyt syövän sairastettuani elän tipattomalla koko ajan, mitä nyt juhlistan jotain juttua tai tapahtumaa pikkolo shampanjalla, näin se on itselle ok.

Onhan mulla muutakin, josta voisin luopua mutta miksi tekisin niin? Kun kielletään sitä enemmän sitä halutaan, niin se vaan meidän mieli toimii.

Kerron "häröstä" kuten sen miehelleni esitin. Mieheni meni iltaharrastukseensa nyt vuoden vaihduttua pitkästä aikaa. Ollaan siis nykyään koko ajan kotona molemmat. Jäin yksin kotiin illaksi, en tiedä mikä minulle tuli, (olin tiedostamattomassa tilassa) avasin suklaakonvehtilaatikon ja söin ensimmäisen kerroksen kokonaan katsoessani TV:tä. Tiedostin heti itseni, mitä juuri tein ja miksi? Mies tuli myöhemmin kotiin ja kerroin "häröstäni". Hän lohdutti, se on inhimillistä ja salli sen tapahtuman vain olla. Odotin ehkä, että hän olisi sanonut mitä menit tekemään, olisi moittinut minua vaan ei tehnytkään niin. Hän oli myötätuntoinen.

Seuraavana päivänä pohdin, mikä oli "härön" taustalla oleva tunne? Pelkoko yksinjäämisestä vai tehdä jotain salaa kun kukaan ei näe. Ehkä kyse oli molemmista. Meni muutama päivä, tunteet työstyy myös öisin unissani ja avaavat jotain lisää. Tuo salaa tekeminen toi mieleeni alakoulussa tehdyn kokeilun tupakanpoltosta. Isommat koululaisethan niitä tupakoita kouluun toivat. Pikkusisko jäi isälle kiinni tapahtumasta ja minä en. Miksen jäänyt, sitä mietin. Eikö isä halunnut nuhdella minua kun olin niin herkkä lapsi ja olin sairastanut anemian? En saanut lapsena enkä nuorena piiskaa, vitsa kyllä oli uhkana oven karmissa koko ajan ja se piti itse hakea siihen, jos tilanne oli menossa yli vanhempien mielestä. Isän sekä äidin katse usein riitti lopettamaan kovat leikit ym.

Nyt pohdin, olisin tarvinnut isältä nuhteet tai vaikka "pienet piiskat" tapahtumasta, koska salaa olen tehnyt muutakin elämässäni, kuten me kaikki niin ollaan tehty. Kokeiluja ja niistä oppimista on ollut ja osa ei ole ollut minun juttu, hyvä niin. En ole tupakoinut, kokeilin sitä kyllä yläkoulussakin mutten jäänyt siihen koukkuun vaikka siihen aikaan moni poltti. Ehkä säikähdin isän nuhtelua pikkusiskolle vaikken tiedä tai muista mitä isä oli hänelle sanonut.

Pyysin miestäni "draama" esitykseen mukaan, hän ei suostunut. Olisin halunnut, että mieheni antaa piiskaa tuosta alakoulussa tapahtuneesta kokeilusta ja moittisi minua tuosta lapsuuden kokeilustani. Draama esitykseen hän ei suostunut vaan sanoi, että jos hän olisi ollut isäni, hän ehkä olisi sanonut, että tupakanpoltto ei ole hyvästä, siihen voi jäädä koukkuun josta on vaikeaa päästä eroon. Mutta olisiko pelkkä sanominen riittänyt?

Mietin yleistä kasvatusmetodia, komentelu, uhkailu ja lahjonta sanontaa. Komentelussa asetutaan toisen yläpuolelle, minä tiedän mikä on oikein (vaikka itse tässä tapauksessa edelleen itse polttaisikin, lapselle tulee ristiriita kun vanhemman oma malli on toinen) Uhkailussa tehdään olo turvattomaksi ja saatetaan viedä arvo. Lahjonta, palkkio jos teet kuten haluan, saat tavaralla tai lupauksellani hyvän mielen.

Näitähän on myös parisuhteen tai muidenkin vuorovaikutusten kompastuskivet. Ja jälleen sattumaa, jota koko elämäni on nykyään. Katsoin Parisuhdekeskus Katajan Youtube videoita, jotka julkaistu äskettäin heidän Youtube kanavilleen. Jatkoa vuorovaikutuksen kompastuskiviin sieltä. Syyllistäminen ja moralisointi, tarkoitus saada pahaa oloa aikaan lisää. Kuulustelu, kuka antoi ohjeen tehdä niin, tilivelvollisuutta, joka luo epäluottamusta suhteeseen, halua tietää kaikki. Valmiiden ratkaisujen anto, neuvot, josta tunne vähättelystä, kaikkitietäiväisyydestä sekä yleistämistä. Mistä me siis ollaan opittu nämä tavat toimia? Sen ajan kasvatusmetodeista ja me itse ollaan jatkettu näitä eteenpäin.

Olisin tarvinnut nuhtelut isältä, jotta olisin oppinut rajoja ja itsesäätelyä lisää. Olisin kokenut myös olevani rakastettu koska rakkauteen kuuluu rajat ja rakkaus. Miten korjaan tilanteen vai tarvitseeko tehdä mitään enää, mahdollistahan se on mielikuvissa ja hypnoosissa tehdä mutta tiedostaminenkin riittää. Tästäkö olikin kyse "härössä" näe minut ja anna minulle rajat ja rakkautta, hyväksy minut sellaisena kun olen etten eksyisi itseltäni vuosikymmeniksi.

Näin tärkeää on lapsen saada kokea ja tuntea kaikkea. Oppia virheistä. Annetaan heille rajat ja rakkautta, ollaan läsnä ja puhutaan rakentavasti lapsen tasolla. Kysytään tarkemmin ja ennenkaikkea kuunnellaan mitä lapsi vastaa, jotta hän kokee tulevansa kuulluksi ja nähdyksi. Mikä sai tekemään asian jne.

Suuri kiitollisuus jälleen tästäkin tapahtumasta. En moiti itseäni vaan kiitän, että näin tapahtui, sain suuren lahjan tästä "häröstä" ja tiedän, että isä rakasti minua ja teki sen miten osasi siihen aikaan. Ehkä samalla hän sääli minua kuten kuulemma muutkin tekivät ja siksi se tunne minua kohtaan sai aikaan, että joskus jäin paitsi moitteista ja ojennuksista, etten menisi rikki tai kuole, jos sitä pelättiin. Miten valtava ymmärrys ja myötätunto tuli tästä kokemuksesta myös vanhempia ja sisaruksiani kohtaan, jotka olivat mahdollisesti varpaillaan vuokseni, enkä minä sitä silloin ymmärtänyt, nyt ymmärrän.

Kuva pixapay giselaatje

Uuden vuoden toivotus

Tiistai 31.12.2024 - Mervi

En tee lupauksia ahdistaakseni itseäni turhilla epäonnistumisilla.

Keskitän elämäni uusiin mahdollisuuksiin enkä anna vanhojen uskomusten ja tapojen estää minua kasvamasta kohti kukoistamista. Uskon, että kaikille kaikki on mahdollista. Me jokainen ihminen voidaan ollaan poikkeuksia ja tehdä ihmeitä. Pienin askelin kohti uutta vuotta ja uusia elämänkokemuksia otan kiitollisena vastaan. Kiitän vuodesta 2024 ja sen kaikista kokemuksista ja tunteista, joita sain jälleen avattua ja tutkittua rakkaani kanssa yhdessä. Perhe ja läheiset antavat suurta iloa ja kasvua, otan kaiken nöyränä vastaan, rakastaen ja halaten paljon. Me tarvitaan myös toisiamme, yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuus antaa merkitystä elämään. Antaessaan saa enemmän kuin uskotaan.

Toivotan Sinulle Rakkaudellista Uutta Vuotta 2025.

Lempein ja rakkaudellisin halauksin Mervi.

Hengitä muutama kerta syvään sisään ja syvään hitaasti ulos. Syvällä sydämmessäsi on rakkaudellinen valopiste, anna sen laajentua koko kehoosi aina varpaiden kärkiin ja sormenpäihin saakka..anna sen laajentua kotiisi, läheisiisi, ympäristöösi, Suomeen ja koko maailmaan. Näen rakkautesi leviävän joka paikkaan ja voit alkaa nähdä ihmeitä elämässäsi jos teet tätä usein..

Kuva pixapay iPicture

Loppuvuoden esilletulo

Sunnuntai 29.12.2024 - Mervi

Alkuvuodesta 2024 tuli Finnilcon facebook-sivuille kyselyä ulosteenkarkailusta kärsiville. He olisivat perustamassa hankkeen johon saavat rahoituksen ja sen kesto olisi kolme vuotta. Hankkeeseen voi osallistua myös etänä. Hain ja pääsin mukaan hankeeseen. Mukaan tulisi myös Vaippahankkeeseen osallistuneita henkilöitä ja muiden yhdistysten vetäjiä tai jäseniä. Ensimmäisellä kerralla olin mukana etänä. Hankkeeseen palkattiin kaksi ihmistä vetämään ja tekemään tätä projektia. Kävin tutustumassa heihin ja ryhmään toukokuussa Helsingissä.

Tämän ensimmäisen vuoden oma osuuteni huipentui marraskuulle kokemustoimijan roolissa toimiessani Pikkuparlamentissa. Kerroin siellä järjestetyssä paneelissa omia kokemuksiani elää ulosteenkarkailun, Lars-syndrooman kanssa. Tilaisuus oli julkinen ja se oli myös webinaaritilaisuus, jota pystyi seuraamaan livenä suorana. Mukana oli kansanedustaja Nina Malm ja valtionvarainministeriöstä Laura Pitkänen. Aiheena oli Eroon vaippavuoresta. Juontajina olivat Kuura Autere ja Zahra Aalto, hankkeen vetäjät.

Tässä ensimmäisessä osassa Nina Malm toivotti tervetulleeksi tapahtumaan ja Kuura ja Zahra esittelivät Inco-tukihanketta. (7.40 min kohdalla Zahra luki esittelytekstin, jossa tuon esille miksi olen mukana tässä projektissa) sekä Tiina Vaittinen Tampereen yliopistosta esitteli vaippahanketta. 

https://www.youtube.com/watch?v=SIeBTEozv0w

Toinen osa, paneelikeskustelussa oli mukana Laura Pitkänen, lantiopohja vaivoihin erikoistunut fysioterapeutti Ulla Korpi-Tassi ja minä

https://www.youtube.com/watch?v=gvx-_PDQAsY

Mitäpä tässä on sen kummempaa on selittelemistä. Pierut, ripulit, ummetus, valvominen, kivut jne ja kohti HÄPEÄÄ.

Toivon hartaasti, että jokainen joka kärsii näistä vaivoista puhuisi lääkärilleen tästä asiasta ääneen, siinä ei ole häpeämistä. Apua löytyy. Samoin kerro läheisillesi sekä työpaikalla tästä, tämä ei ole kenenkään syytä, että on tällainen vaiva. Omalla kohdallani tämä pitää vaan hyväksyä ja jatkaa elämää arvokkaampana. Kaikki ympärilläni ovat sopeutuneet kyllä uuteen normaaliin koska entiseen ei ole paluuta. Elämä helpottuu monin tavoin ollessa avoin. Ja vessapassi pelastaa monilta tilanteilta. Inva-vessat ovat meillekin tarkoitettu, vaivamme ei näy ulospäin. Vilauta vessapassia, jos saat ikäviä kommentteja ulkopuolisilta. Sen saat Colores-ry:stä, Finnilcosta tai IBD-yhdistyksistä.

Hanke jatkuu ensi vuonna ja toivon, että vaivasta kärsivät ottavat yhteyttä Inco-hankkeen vetäjiin, Kuuraan tai Zahraan Finnilcon kautta. Meidän ei tarvitse jäädä kotiin kokonaan kärsimään tästä vaivasta, elämää ja toivoa/hoitoa on aina. https://www.finnilco.fi/

Marraskuussa ilmestyi samasta aiheesta myös Apu-terveyslehti, jossa on antamani haastattelu on tämän hetkisestä arjestani.

https://www.apu.fi/artikkelit/suoli-johon-ei-voi-luottaa-tata-on-anaali-inkontinenssi

Kuva pixapay Tama66

Onko järkee vai ei

Tiistai 24.12.2024 - Mervi

On se jännää nykyään, kun pää työstää asioita ja yhdistelee tapahtumia toisiinsa. Aamulla sitten heti herättyä täytyy ruveta kirjoittamaan koska tuntuu hyvältä ajatukselta tuoda se esille myös toisille. Mietittäväksi Sinullekin.

Katsoin Armanin ja 7 kuolemansyntiä ohjelman. Siinä kerrottiin pyhästä Gangnes-joesta. Hindulaiset uskovat, että pyhä vesi puhdistaa ihmisten synnit. Samalla he itse saastuttavat joen oamlla toiminnallaan ja uskaltavat likaisuudesta ja saastaisuudesta huolimatta kylpeä siinä koska he haluavat puhdistautua synneistään ja se on heidän tapa ollut pitkään.

Olen lukenut myös Nummenmaan Tunteiden psykologia kirjaa, jossa eräässä kohdassa hän kirjoittaa järjestä ja tunteista. Teemmekö elämässämme ratkaisuja kumman mukaan. Sain samalla hyvän keskustelun puolisoni kanssa esimerkin avulla. Auton ostoon liittyvät tunteet ja järkisyyt. Onko tullut hyviä vai huonoja ratkaisuja, kuka on vaikuttanut siihen minkä on lopulta ostanut oliko tunteet mukana ja onko ostos ollut lopulta järkevä. Saiko siitä muilta kannustavia tai ei kannustavia kommentteja.

Samalla mietimme ihmisten välisiä ristiriitoja. Kumpi niissä tilanteissa painaa enemmän, järki vaan tunteet? Oletimme, että tunteet, ne käsittelemättömät tunteet, jotka ponnahtavat aina esille ja saavat toimimaan "järjettömästi". Kukahan olikaan keksinyt sanonnan, ota järki käteen, se kuulostaa vähän loukkaavalta, ikäänkuin ei osaisi ajatella oikein. Mutta siitä ei olekaan kysymys, vaan siitä, että onko tilanteessa/ristiriidassa järkeä.

Joulu ja uusi vuosi tulee ja läheiset tapaavat toisiaan. Yhdessäoloa. Joukossa saattaa olla mukana ihmisiä jotka ovat loukkaantuneet tai ovat loukanneet toisiaan. Mietitäänpä, onko tilanteessa järkeä, edistääkö se hyvinvointia, että pidetään vihanpitoa. Koenko olevani voittaja ellen anna periksi mielipiteestäni. Entä jos pyydänkin anteeksi? Olisinko silloin voittaja vai häviäjä? Miltä tuntuisikaan, jos vihani laantuisi ja mietin mitä olenkin menettänyt, että olen pitänyt ikävästä tunteesta kiinni, järkeähän siinä ei ole ollut. Turha taakka kannettavaksi, mahdollisesti vuosikymmeniä painanut.

Alussa kerroin Gangnes-joesta. Uskomukset voivat olla noin vahvoja, sukupolvien takaisia ettei todellakaan haluta nähdä totuutta. Arman kysyi professorilta, että onko hän itse 5-10 aikana uinut Gangnes-joessa, hän sanoi että ei, koska se on niin saastainen. Hän uskalsi olla eri mieltä ja siinä oli todella järkeä. Mikähän oli hänen syntiensä laita, kävikö hän joen alkupäässä kylpemässä, se ei tullut selväksi.

Kuva pixapay gaborszoke

Joulun toivotus

Sunnuntai 22.12.2024 - Mervi

Joulu tulee. Miten vahvoja tunteita se herättääkään? Lapsuusmuistot, perhejoulut ja yhdessäolot. Hyvää ruokaa ja paljon erilaisia herkkuja tarjolla, silloin on lupa syödä kaikkea "äidin tekemää".

Ja pakolliset menot siihen päälle..kuka muuten käskee..

Monelle joulun aika on myös siivoamista ja puuhaamista vaikkei pukki kaappeihin katsokaan. Miksi on näin? Mietin tätä nyt itsekin? Samalla tyhjennän kaapeista tavaraa, jota ei tarvita tai jolle ei enää ole käyttöä, se on siis järkevää. Laitan eteenpäin. Kuka on keksinyt, että se pitää tehdä juuri jouluksi ja juhannukseksi. Yritän miettiä järkisyillä. Siinä on lomapäiviä työstä ja joulunjälkeen voi keskittyä taas uuteen vuoteen ja uusiin tavoitteisiin, kun vanhat on saatu raivattua pois alta. Entäs jos nämä tekisi vähitellen pitkin vuotta, tuntuisiko se samalta? Tarvitseeko tuntua enää samalta, voisiko se jopa tuntua paremmalta? Hyviä pieniä tekoja pitkin vuotta, jäisi ne pitäisi tehdä asiat pois "listoilta" ja mielikin puhdistuu koko ajan, tulee tilaa uudelle, vaikkapa vapaaehtoistyölle.

Kävin tervehtimässä erästä ihmistä, jolla on alkavaa muistisairautta. Hän asuu yksin, halasin häntä monta kertaa ja hän itki, ettei hänen suvussaan ole tapana ollut halailla. Hän sanoi, että tuntuu hyvältä olla halattavana. Sanoin, etten hylkää häntä, käyn kun pystyn ja soittelen aika ajoin sekä pyydän mukaan toimintaan. Silti käynnistä jäi suru mieli. Yksinäinen ihminen viettää joulun yksin katsoen televisiota. Ei ole keskustelukumppania eikä läheisiä, jotka hakisivat joulun viettoon mukaan. Ei ole ihme, että muisti alkaa mennä kun läheiset ja ympäristökin alkaa unohtaa, piiri pienenee ja itsekin alkaa pelätä muistinmenetystään.

Välitetään toisistamme. Me olemme ihmisiä, me olemme lapsia, me olemme maailma, me olemme tulevaisuus, mitä me annamme sitä me saamme moninkertaisena takaisin.

Eräässä etärentoutuksessa sanoin äskettäin osallistujille. Jos saisin toivoa jotain suurta ja ihmeellistä maailman parantamiseksi ja hyvinvoinnin lisäämiseksi, toivoisin että ihmiset halaisivat toisiaan ja itseään enemmän, koska hyvät hormonit saadaan sitä kautta liikkeelle. Se jopa parantaa!Ota halaus vastaan ja tee sitä myös itsellesikin. Muista, keho ei tunnista kuka sen tekee ja silti hyvät hormonit jyllää. Pysähdy ja halaa. Jos maltat halata toista ihmistä pidempään voi siinä itkukin tulla ja koet jotain syvempää.

Kun teet hyviä tekoja itselle, se heijastuu ympäristöönkin.

Rakkauden täyteistä joulua kaikille lukijoilleni. Lämmin kiitos kun Olette siellä, toivon että olet jotain pientä saanut näistä uutta ajateltavaa.

Kuva pixapay D L Mc Garragher