Syksyn luennoitsijoiden satoa

Maanantai 4.12.2023 - Mervi

Olen paikallisen syöpäyhdistyksen vetäjänä ollut nyt useamman vuoden. Takana on myös korona vuodet, jolloin sovittuja tapaamisiltoja jouduttiin perumaan sairastumisten ja koronan leviämisen pelossa.

Toimintamme on suhteellisen aktiivista. Minulla ei ollut mitään kokemusta yhdistystoiminnasta ennen kuin tähän tehtävään ryhdyin tai pääsin. Tämä toiminta on antanut minulle todella paljon. Olen tutustunut paikallisiin ihmisiin ja rohkaistunut ottamaan yhteyttä eri luennoitsijoihin. Meillä on mukava ryhmä ja toimimme yhdessä tiiminä.

Olemme tehneet myös yhden retken minun aikana. Kävimme viime kesänä tapaamassa Airaa Hyrsylänmutkassa. Kuinka lämmin ja läsnäoleva hän oli kertoessaan tarinaa evokkovuosistaan. Olemme mukana kesäkahvilatoiminnassa, joulumyyjäisissä ja käymme myös lounailla palkitsemassa itseämme hyvin tehdystä työstä.

Tänä syksynä saimme luennoitsijoiksi rovasti Päivi Seppäsen, joka itsekin on sairastanut rintasyövän. Kerron hänen jotain hänen selviämisprosesistaan (hän antoi luvan)

Kirjoistahan me saadaan lohtua tai samaistumispintaa omaan traagiseen tilanteeseemme. Maija Paavilainen, Torsti Lehtinen, Anne-Mari Raittila olivat hänen voimakirjojaan sairastumisen aikana. Tässä joitain otteita lyhykäisyydessään.

Ilon löytäminen kaikista pienemmistäkin asioista, kaikkien aistien käyttäminen, toisten ihmisten tuki ja vertaistuki sekä kuolemantiedostaminen olivat tärkeimpiä oivalluksia.

Oli myös kysytty viittä toivetta ihmisiltä, jotka olisivat voineet elää toisin elämäänsä kun kuolema oli jo lähellä. Ne olivat seuraavat.

1. Olisipa voinut olla uskollinen itselleni,

2. pitää tasapainon elämässä kaiken suhteen,

3. olla rohkea ilmaisemaan tunteitaan,

4. olla enemmän yhteydessä ystäviin ja

5. olisinpa itselleni antanut luvan olla onnellinen.

Kannattaa muuten miettiä näitä asioita, toteutuuko jotain näistä jo nyt vai olisiko mahdollista alkaa toteuttaa edes jotain noista.

Lisäksi Päivi kertoi seuraavista asioista:

Aivo ystävällinen ajankäyttö, se millä ravitsen henkisesti itseni; oppimalla uutta/havainnoiden kaikkea/luovuuteen liittyvät asiat ja sosiaaliset ulottuvuudet monella tapaa.

Ystävät eri elämänvaiheista tärkeitä. Ystävällisyys on voimavara myös onnellisuudelle. Hiljaisuus. Hyvät muistot, muut selviämiset elämässä sekä niiden esille tuomista, kannustusta ja rohkaisua.

Toisten ihmisten hyväksi tekemistä, olla avuksi ja tueksi, josta saa merkitystä elämään, ilahduttamalla muita.

Erittäin hyviä ja kauniitä ajatuksia meille kaikille kaikkiin elämänvaiheisiin.

Kiitos Päivi.

Toinen syksyn luennoitsijoita oli lääkäri Jouko Leppänen Kouvolasta. Hän tuli luennoimaan aiheella mitä syöpä tarkoittaa. Hän kävi läpi solun toimintaa elämän ensi hetkestä alkaen, miten se jakautuu ja miten siitä muodostuu elimet, lihakset ym. Hän kertoi myös mitkä tutkitusti aiheuttavat syöpäsolun jakautumista väärin. Tunnetustihan ne ovat tupakka, alkoholi, liikkumattomuus, pitkään jatkunut stressi, elintavat. Mutta se mikä yllätti hänen luennossa oli se, että myös lapsuuden traumat, kaltoinkohtelu, väkivalta, uhkan tunne, vanhempien erot ym vastoinkäymiset voivat olla syynä syövän syntymiseen. Vaikka se on aivan loogistakin, miksei näin olisi? Puhuttiin myös magneettikuvauksen ottamista yksityisellä ellei lääkäri terveyskeskuksessa vielä koe sen ottamista tarpeelliseksi. Mielenrauhan vuoksi epäilyyn kannattaa harkita omakustanteisesti.

Peilasin tätä ajatusta myös omaan lapsuuteeni, nuoruuteeni ja ikäviin kokemuksiin ja tietenkin kokemaani syöpään. Enkä tietenkään syytä siitä ketään että minä sairastuin. Minä olen eri persoona ja koin asioita ehkä toisin kuin joku muu olisi tehnyt. Sekä uskomukset itsestä ovat olleet niin vahvoja että nekin ovat tulleet osaksi persoonaani. Ja niiden myötä ne ovat pitäneet minua elämässä kiireisenä ja suorittajana:itsensä vähättelyä ja aliarvioimista.

Ensi vuonna helmikuuksi sain luennoimaan Hanna Nohynekin. Mitähän uutta opimme koronasta tai jostain muusta, sitä ei voi vielä tietää..mielenkiinnolla odotan.

Kuva pixapay:pexels. Yhdessä hyvän tekemistä, eikö vaan?

Unikurssista Antaudu uniesi syvyydelle

Perjantai 24.11.2023 - Mervi

En voi olla kirjoittamatta Hämeen kesäyliopiston järjestämästä unikurssista, jolle pääsin tänä syksynä. Kurssi-iltoja on kuusi. Kurssin ovat järjestäneet Anne Lindholm-Kärki ja Kirsi Virkkunen.

Olen kertonut aiemminkin täällä siitä miten kiinnostunut olen ollut selvittämään unien tapahtumia elämässäni. Tämän syksyn kurssi on vienyt itseni ihan toiselle levelille. Se miksi  olen ollut kiinnostunut unista alunperinkin, on ehkä johtunut siitä että ne ovat herättäneet kiinnostuksen ratkaisukeskeisen koulutuksen aikoina. Silloin sain ensimmäisen oman unen tulkinnan myötä vastauksen omaan kokemukseen elämässäni. Ja tämä oivallus vei minua syvemmälle alitajunnan maailmaan. Kiinnostus samalla heräsi hypnoterapiaan, jossa autetaan alitajunnan kautta muita ja erityisesti minua kiinnosti Milton Eriksonin toimintatapa auttaa ihmisiä keskustellen siten etteivät he edes huomaa tulleeksi autetuksi. Se onkin ollut yksi tavoitteeni elämässäni.

Unet ovat peili sinne meidän alitajuntaan. Unessa käsitellään päivän tapahtumia, menneisyyden tapahtumia ja myös tulevaa. Olen siis tutkinut uniani reilun viiden vuoden ajan ja olen ollut mukana aiemminkin Annen ja Kirsin kursseilla. Tämä syksy on vienyt todellakin ihan eri maailmaan, unien tapahtumiin ja olen niitä voinut siellä muuttaa joko kirjoittaen tai piirtäen, ja siten tulkita itselleni mikä unen viesti on ollut minulle. Uneni ovat myös muuttuneet. Näen paljon unia ja kerron niistä myös joskus puolisolleni, joka omalla tavallaan tulkitsee niitä ymmärtäen kuitenkin, että uni läpikäytynä voi olla ihan muuta.

Päivän tapahtumista, ohikiitävästä hetkestä johtuva tunnereaktio voi unessani viedä menneisyyden tapahtumaan, jolla joku viesti minulle on tähän päivään. Unet hoitavat ja ovat minulle parhaaksi, ne ovat mun ystäviä. Painajaiset käsittelen yleensä mahdollisimman pian, ettei unen tunnelma jää kalvamaan mieltäni ja yleensä painajaisista olenkin todella kiitollinenkin, tajuan ai tämmönen asia halusi tulla mulle näkyväksi. Kiitos uneni.

Viime kerralla käsiteltiin painajaista eri näkökulmasta. Piti etsiä univihostani uni, jossa joku ajoi minua takaa tai olin jotenkin muuten uhan alla. Vaikka olin unen aiemmin jo käsitellyt, tällä kertaa otettiin uneen uusi syvyys. Meditaation kautta mielikuva matkan päätteeksi menin keskustelemaan unen uhkaajan kanssa. Tiedustelin kuka hän oli ja mitä asiaa hänellä on. Olin uneni kirjoittamisvaiheessa todella liikuttunut ja herkillä. Minulle erittäin rakas ihminen menneisyydestä tuli pyytämään minulta anteeksi. Olin väistellyt ja paennut häntä aiemmin ja nyt pysähdyin kuuntelemaan uhkaajani viestiä.

Arvatkaapa miltä tämä tapahtuma tuntui jälkikäteen. Isolta oivallukselta, oliko tässä vuosien varrella olleet useat painajaisuneni olleet samalla asialla?

Usein yöllä kun herään, kirjoitan unen tai jonkun viestin ylös paperille ja aamulla katson mikä viesti siellä on minulle, joskus se on joku lause, joskus muutama sana. Ne olen tulkinnut itselleni tärkeiksi huomioiksi ja sitten olen ottanut niistä selvää tarkemmin, mitä ne tarkoittaa. Ne ovat sitten vieneet mua eteenpäin oivaltamaan uusia asioita. Tämä voisi olla se annan elämän viedä teoriani omalla kohdallani.

Miltä kuulostaa? Jos me olemme keho, mieli ja tunteet. Olemme myös yhtä unen kanssa, uni hoitaa sitä meidän mieltä ja tunnetta siellä alitajunnassa. Unella on tärkeä viesti ja siksi tunnen, että olen päässyt vieläkin syvemmälle itseeni, samalla hoitaen ja lohduttaen itseäni maailman kolhuista.

Siltikin suosittelen, jos joku päivän tapahtumasta jää mieltä vaivaamaan ennen nukkumaan menoa ravistele itseäsi ensin ettet jää asiaa harmittelemaan ja anna unen hoitaa asia puolestasi.

Ja jos sanot, ettet muista unia, et muistakaan jos et halua tai tiedosta niiden olemassaoloa. Voit sanoa illalla nukkumaan mennessä, että muistan uneni ja kirjoita se heti herättyä ylös, koska se unohtuu jo aamutoimille mennessä. Unikirjojen symbolit ovat kuitenkin erilaisia kuin omasi, joten siihen maailmaan täytyy lähteä tutustumaan oppikirjojen tai kurssien kautta.

Painajaisiin herätään muuten yleensä siksi, että me muistettaisiin se ja selvitettäisiin sen viesti, eikö olekin yksinkertaista? Uni hoitaa, luota siihen.

Ihania unia ja unikuvia toivon Sinulle. Kuva Pixapay Karin Hensler

Fikkarin lehden haastattelu 9/23 Logoterapia

Keskiviikko 15.11.2023 - Mervi

Keväällä minulta pyydettiin haastattelua Fikkari-lehteen, joka on logoterapiaa opiskelleille oma jäsen lehti. Haastattelun teki yhdistyksen puheenjohjaja Iina Åman nyt syksyllä etänä teamssillä ja jälleen itselleni uutta oli se, että kirjoitin haastattelun osittain itse. Iina kirjoitti sen sitten julkaistavaan muotoon.

Suurin itselleni tullut oivallus haastattelusta oli se kuinka paljon olen logoterapian oppeja omaksunut itselleni ja kuinka se on vienyt minua tässä kaikessa eteenpäin. Haastattelu tuo näkyväksi myös sen miten meillä kaikilla on olemassa henkinen uhmavoima vaikean tilanteen edessä, se olisi vaan saatava käyttöön. Hetken tarkoitukset ovat myös isoja asioita, jotka olen oppinut huomaamaan. Ne ovat kuin pieniä ihmeitä elämässäni, enkelin siivet ehkä hipaisee olkapäälläni kun sen itsekriitikon olen heittänyt ajat sitten jo jorpakkoon.

Todellakin, olen kirjoittamassa kirjaa kokemuksestani, selviämisestäni. Syövät lisääntyvät ja entistä useampi joutuu kokemaan tämän syöpäpolun joko itse tai läheinen, joka kulkee vierellä kokien avuttomuutta tukiessaan sairastunutta. Tuon esille myös syövän aiheuttamaan sekä ulosteenkarkailuun liittyvästä häpeästä ja muista tunteista. Se olisi jatke tälle blogikirjoittelulleni. Parhaillaan olemme siskoni kanssa lähettämässä eri kustannustoimittajille käsikirjoituksia ja odotamme vastauksia. Olisin todella iloinen jos Sinä lukijani antaisit palautetta blogeistani. Onko niistä ollut Sinulle apua tai hyötyä? Jos Olet saanut jotain oivallusta, kirjoita siitä minulle. Negatiivinenkin palaute on yhtä arvokasta. Kiitän etukäteen  vastauksista. Lähetä minulle palautetta joko tämän jutun yhteyteen tai laita sähköpostia, kaartoahomervi1@gmail.com osoitteeseen.

Jälleen uuden ja ihmeellisen edessä. Kaikki on kaikille mahdollista. Ajatuksilla on suuri voima.

Kuvassa mukana myös Elmeri-kani, joka on kohta 13-vuotias "terapeuttini", lohtuni ja turvani ollut silloin kuin muita ei ole ollut paikalla.

Vihan tunteesta oma kokemus

Tiistai 31.10.2023 - Mervi

Kiitos jälleen tilanteen tuomasta tunteesta. Se saa miettimään mitä tunnen oikeasti, mitä on tämän tunteen taustalla syvemmin ja miten autan itseäni tässä tunteessa. Olemmehan kokonaisuutena keho, mieli ja tunteet yhdessä.

Autan syöpäpotilaita myös vertaisena facebookissa. Annan myötätuntoa ja pyydän olemaan tarvittaessa yhteyksissä ammattilaisiin ellei omat keinot auta enää ja tunteet tilanteeseen ovat henkisesti raskaat.

Tunnistan myös facebookissa kirjoittajien tunteiden takaa vihan syöpää kohtaan. Syöpä ikäänkuin tulee sotkemaan oman rauhallisen elämän ja turvallisuuden tunne on poissa sen myötä itseltä ja läheisiltä. Mutta voisiko se viha olla jo aiemmasta kokemuksesta elämässä. Vihassahan me haluamme puolustaa arvokkuuttamme, hei minä olen tärkeä, kuuntele minun mielipide, minulla on asiaa, miksei kukaan ota sitä oikein vastaan.. ja ennenkaikkea syöpäpotilas pohtii, miksi syöpä tuli juuri minulle!

Me ehkä myös pelätään vihan tunnetta. Meiltä on ehkä lapsena kielletty vihastuminen sen pelossa, että viha jää meihin. Kun sen olisikin pitänyt antaa tulla, purkaa sekä fyysisesti että henkisesti. Minussakin on viha olemassa ja tiedän että se on tunne, joka tuo esille purkamattoman tapahtuman jostain aiemmasta tapahtumasta ja syvemmin kuitenkin sieltä lapsuudestani.

Minulla on pikkusisko, joka on 11 kk minua nuorempi. Murrosiässä silloin tällöin vihastuimme toisiimme jostain asiasta, joka on siis ihan normaalia. Ajoimme toisiamme takaa ja ehkä yritimme lyödäkin toisiamme. Äiti pyysi, että lopettakaa ja pyytäkää heti toisiltanne anteeksi ja äiti lisäsi vielä, että Mervi vanhempana, lopeta heti ja pikkusiskoni sai "lyödä" aina viimeisenä minua. Ja kaiken päälle vielä pakotettu anteeksipyyntö vaikken ollut valmis ja rauhoittunut. Mitä tämä toiminta malli siihen aikaan jätti minuun, se jätti kesken jääneen kiukun ja vihan tunteen ja sieltä ehkä jo opin koko elämäni ajaksi sen, että alistu, sun mielipide on turha, ei sinua kannata kuunnella, et ole arvokas.

Miten tämä on vaikuttanut minuun aikuisuudessani.

Kerron, ensin mitkä ovat yleiset mallit ja perimä vuorovaikutuksessa parisuhteessa, jos tulee riitatilanne tai joku vakavampi keskustelu jostain aiheesta.

Syyttely, arvostelu, kritisointi, halveksunta, ivaaminen, toisen yläpuolelle asettumista, puolustautuminen, vastuusta irtisanominen, vaikenemisen muuri ja mykkäkoulu.

Vallankäytön muotoja ovat suhteessa myös komentelu, määräily, saarnaaminen, syyllistäminen, kuulusteleminen, väistely, suodattaminen.

Ja vinoutuneet, ylhäältä päin katsovat: valmiiden ratkaisuiden antaminen/neuvominen, luennointi, oikeassa oleminen, nimittely, leimaaminen, säälittely, kaikkinäkevyys, yleistäminen

Kun löysin nämä ylläolevat asiat Parisuhdekeskus Katajan sivuilta ja verkkoluennoilta, tajusin että liian moni kuulostaa valitettavasti tutulta, myös omassa parisuhteessani. Vanhemmiltani peritty ja mallit omaksuttu kuin muitakaan malleja ei ole ollut ehkä heidänkään lapsuudessa. Näitä tapoja olen osittain käyttänyt myös itse tässä vuosien varrella. Kysyin puolisoltani, kuulostaako tutulta, onko heidän vanhemmat käyttäneet näitä malleja omassa parisuhteessaan, niin myös hän tunnisti samoja malleja. Eipä siis ihme, että vihan tunteessa tulee toiminneeksi siten ettei se synnytä välttämättä rauhaa vaan erillisyyttä.

Itse usein pakenin, otin itseeni ja kasvatin vihan tunnetta kehossani, sisälläni, kunnes joskus "vihapullon" täyttyessä uskalsin puolustautua ja sanoa sanottavani ja pyytää sitten anteeksi. Kiitän nöyrästi sitä anteeksiantavaista sydäntä, joka vastassa henkilönä kulloinkin oli. Onneksi se sitten lähensi meitä ja paransi suhdettamme olipa kyseessä joko puolisoni tai joku muu läheinen.

Sitten tuli syöpä, tunnistin sen kehossani, se sijaitsi vatsanalueella ja rinnassani, vihasin sitä. Menin kasvimaalle syksyllä hoitojen jälleen peruuntuessa kääntämään lapiolla mullat talvikuntoon, kirosin ja itkin, käänsin multia lapiolla ja hiki valui ja olo helpottui. Onneksi lopulta syöpä sai avaamaan nämä tuskat, se sai minut opettelemaan miten pääsen vihan tunteesta. Koska se tunne on minussa, minun kehosta se täytyi saada purettua.

En tiedä miten vihanhallinta kursseilla tätä opetetaan, mutta kerron miten itse toimin nykyään vihan tunteen tullessa. Ensin sallin sen tulla, tunnistan sen, minussa on vihaa, se voi aluksi olla vain ärsytyksen tunne.

Sitten voin kokeilla ensimmäisenä nopeaa kehon ravistelua, jota käytän nykyään usein lähinnä nukkumaan mennessä ettei päivän aiheuttamat tunteet jää valvottamaan. Ja jos tunnistan edelleen ettei se auta, lähden juoksemaan, juoksen niin kovaa kuin pääsen ja samalla kiroan kaikki mahdolliset kirosanat ja kiroan sen tapahtuman, joka tunteen aiheutti. Ja jos juoksu ei sovi Sinulle, tee jotain fyysistä, hakkaa tyynyä tai huuda kovaa..tai kehon ravistelu kirosanojen kanssa..tee niin kauan kun et enää jaksa, se ei nimittäin kestä kauaa, joitain minuuttia ehkä.

Aira Samulinin muistolle, hän sanoi, kun kävimme Hyrsylänmutkassa viime vuonna yhdistyksemme kanssa, että perkele on hyvä kirosana. Se auttaa häntä vihan tunteessa. Sekö oli hänen pitkän iän salaisuus. Ehkä tanssiminen myös vapautti kehosta vihaa hänellä. Ja jos kiroaminen ei sovi itselle, käytä muita sanoja, keksi oma kirosana vaikka se sytytystulppa, josta aiemminkin olen kirjoittanut täällä. Nämä toimintamallit itselleni ainakin auttaa.

Jatkan seuraavaksi mitkä ovat rakentavat vuorovaikutusmallit parisuhteessa tai missä tahansa suhteessa, miten toimia rauhassa ja rakkaudessa.

Ensin rauhoita keho ja mieli. Hengitä muutaman kerran syvään.

Puhu itsestä käsin, käytä aina minä viestintää, minusta tuntuu ja aina voit tarkistaa toiselta mitä tarkoitit tällä, ymmärsinkö oikein kun sanoit noin ja muista ne sanattomat viestit, ilmeet, eleet, äänensävyn, asennon ja äänenvoimakkuuden merkitys myös. Ne oltava yhtenäiset viestisi kanssa.

Toiveiden ja palautteiden antaminen rakentavasti, vastuunotto omasta tilanteesta ja toiminnasta, hyvän vahvistaminen, yhteydessä pysyminen, toisen kuuleminen keskeyttämättä ja toisen asemaan asettuminen.

Ja menneisyydelle muuten emme voi mitään, tapahtumat ovat tapahtuneet. Se on meidän vilja-aittamme. Sieltä voit ottaa opiksi, joko enemmin tai myöhemmin tähän päivään sopivaksi. Kuitenkin meidän lopullinen tarve on olla onnellisia, joten haluatko olla oikeassa vai sovussa itsesi ja toisten kanssa.

Nyt voin itse katkaista tämän mallin ja opetella uusia toimintatapoja suhteessa toisiin ja antaa lapsilleni uudet tavat ärsytyksen tunteeseen ja myös toivon siitä, että aina voimme oppia uutta kaikissa ihmissuhteissamme.

Kuva pixapay lapsi huutaa, kuva:ruslana_art.

Lapsihan huutaa automaattisesti tai lyö toista kun häntä ärsyttää/vihastuttaa se näkyy kehossa ja mielessä, annetaan lapsen huutaa täysillä mutta opetaan ettei saa toiseen koskaan koskea ilman lupaa. Ehkä se olisi omallakin kohdalla auttanut, jos olisi annettu siskoa takaa ajaessa juosta niin kauan kuin olisi ollut tarve eikä tilanteen aiheuttama tunne olisi jäänyt kesken..ja se olisi kestänyt vaan muutaman minuutin..

Turhautuminen ja oppiminen

Keskiviikko 18.10.2023 - Mervi

Olen viime viikot perehtynyt digimaailman saloihin erään sovelluksen alkaessa toimimaan haasteellisella tavalla. Asia on ollut mielessäni lähes joka päivä ja olen jotain tehnyt tämän ongelman eteen. Suomalaisella sisulla sitä ensin yrittää itse ratkaista ongelmaa. Etsin ohjeita netistä ja teen sovelluksen ohjeilla itselleni muutoksia, joita en enää muista mitä olenkaan tehnyt näin jälkikäteen. Asian piti olla helppo. Miksi se juuri nyt tökkii?

Se opettaa minulle kärsivällisyyttä.

Otan lopulta yhteyttä sovelluksen ylläpitäjiin. Kas kummaa, puhelimessa täytyy painaa sitä ja sitä näppäintä jotta pääset jollekin linjalle, enkä ole edes varma olenko menossa oikealle henkilölle juttelemaan. Siellä kerrataan minun puhelinnumero ja jään lopulta odottamaan soittoa jota ei tule monista yrityksistä huolimatta. Etsin uusia puhelin numeroita, siellä vastataan englanniksi, voi ei, en osaa selittää tätä digimaailman ja sovelluksen ongelmaa englanniksi!

Olen aiemmin laittanut jo viestiä yritykseen, kääntänyt kielisovelluksella tekstini englanniksi ja odotan vastausta. En saa joko vastausta tai en löydä sitä mistään.

Mitäs sitten seuraavaksi yritän. Etsin netistä youtubesta ohjeita, ja niitä löytyy kyllä muttei niissä käsitellä ongelmia. Katson ja kuuntelen, ei apua. Löytyy kuitenkin yhteystiedot digiosaajiin, otan ne talteen varalta, jos muuta en keksi.

Kirjaston sivuilta löytyy ehkä ratkaisu. Siellä on digiosaajia, laitan heille viestiä. Innoissani jo odotan vastausta, voisin saada jopa henkilökohtaista opastusta. Sieltä en ole vielä saanut vastausta, ehkä joku perehtyy asiaan nyt..

Soitan Ladeciin, joka aikoinaan auttoi minua perustamaan tämän toiminimen, pyydän sieltä apua ja sanotaan, ettei heillä ole erityisosaamista tähän asiaan. Ohjattiin maksulliseen digikoulutukseen, muutama tunti opastusta ryhmässä ja aika suolanen hinta. Jään miettimään, sattuu samalle päivälle lapsenlapsen hoitopäivä, jota olen odottanut. Kumpi on minulle tärkeämpää nyt. Sovellukseen liittyvä koulutus, jossa voisin ehkä kysyä neuvoa vai lapsenlapsen kanssa yhdessä olo päivä. Lapsenlapsi vei suuremman korren. Kysyin neuvoa tyttäreltä. Hän löysi uuden paikan minne voisi viestiä lähettää suomeksi ja sieltä vastattiin suomeksi, jee, mutta hän ei voinut muuta kuin sanoa että yritä vielä soittaa tai laittaa viestiä sovelluksen sisältä käsin, jonne minulla on käyttäjätunnus ja salasana.

Menee muutama päivä, suunnittelin ja pidin syöpäpotilaille rentoutusta ja räätälöin heille ongelmanratkaisuun tai johonkin mieltä painavaan tilanteeseen liittyvän version, sanoin että nauhoitan sen myös itselleni, jotta voisin myös ratkaista oman ongelmani. Eli aion kuunnella sen myös itse myöhemmin, uskon että tämä nyt tulee auttamaan minua.

Olin rentoutuksen jälkeen hieman väsynyt ja jäin vielä koneelle. Löysin yhden sähköposti viestin, jossa oli sovelluksen yrityksen erään henkilön meiliosoite. Kirjauduin sovellukseen sisään ja sieltä pääsin lopulta lähettämään kaikki ongelmaani liittyvät asiat suomeksi. Nyt odotan, saanko vastausta. Jotain kuitenkin jo eilen tapahtunut, kun olin päässyt erilailla järjestelmään. Odotan vielä ratkeaako muutkin ongelmat nyt näin.

Mitä olen oppinut tämän turhautumista aiheuttavan tapahtuman aikana? Paljon, olen lukenut tietokoneeseen liittyviä asioita monelta kantilta. Turvallisuus asioita ja paljon muuta. En ole kuitenkaan stressaantunut. Olen uskonut, että asia kyllä ratkeaa. Oliko ongelma päivityksissä, olen myös selvittänyt miksi ne ovat niin tärkeitä tehdä. Eikä mitkään asiat aina ratkea heti, siihen olen sitä kärsivällisyyttä tarvinnut, mutta olen luottanut että olen tarvinnut tämän kaiken opin myös turhautumisen kokemuksesta ja miten sen kanssa olen tullut toimeen useita kuukausia. Olen käyttänyt varmaankin sata tuntia tähän prosessin käsittelyyn ja varmasti tulevaa varten jää iso tukko uusia oivalluksia ja oppeja. Ja kyllä kannattaa. Välillä täytyy lyödä päätä seinään jotta se oppi menisi perille vaikken olisi halunnut tai kiinnostunut koko asiasta. Eli tarvitsin myös sitä vahvaa tahtoa.

Olen myös kirjautunut facebookin ja olin myös instagramissa, jonne latasin vuosi sitten viimeksi valokuvia. Facebookissa toimin ainoastaan ryhmissä ja tuen siellä toisia muunmuassa syöpäryhmissä. Kaveripyyntöjä olen siellä saanut, mutta en ole varmaankaan joidenkin harmiksi hyväksynyt siksi, että yritän pitää rajat ja hallinnan itselläni. Muuten facebookissa olen todella huono käyttäjä, mutta tällä hetkellä riittää tämä tieto ja taito siellä. Jos joku haluaa olla yhteyksissä sitä kautta tunnen mese toimintaa tosi vähän mutta sieltä voin lukea ja vastatakin.

Uskon ongelmani ratkeamiseen. Tarvitsen tämänkin opin elämäni tuleviin haasteisiin jatkossa, kun kaikki ei mene kuten haluan, vaan ne menee niinkuin on minulle parasta.

Muistin juuri ajatusleikin aiemmasta kirjoittamasta blogista ja testasin miten pystyn etäännyttämään ongelman mielessäni kauemmas ja tuomaan onnistumisen tunteen lähemmäs. Laitoin silmät kiinni ja annoin tunteiden tulvia mieleeni ja nyt tuntuu jo paremmalta tämän ongelman suhteen fiilikseni. Yes!

Kuva pixapay MarlyneArt

Tunteiden tunnistamisesta

Keskiviikko 20.9.2023 - Mervi

Tunteiden tunnistamisessa yleisesti käytettynä on jäävuori teoria. Otin tarkoituksella vähän eri näkökulman tähän.

Näkyvillä oleva tunteemme on tuossa huipulla. Otetaan erittäin yleinen tunne käsittelyyn, esimerkiksi ahdistus. Saatan sanoa toiselle, että minua ahdistaa. Ahdistuksen varsinainen aiheuttaja voikin olla pelon tunne.

Se miten reagoin siihen kehossani, voi olla että hengitys on pinnallista, olen ikäänkuin ylivirittynyt, stressaantunut. Se tunne näkyy tuossa vuoressa sumupilvenä. Samalla reaktioni siihen voi olla pakeneminen, en halua olla yhteyksissä toisiin, en halua tunnustaa itselle ja toisille että pelkään jotain.

Mitä vuoren alla tai sisällä on? Siellä on se alkuperäinen ahdistusta ja pelkoa aiheuttava tunne, joka on syntynyt mahdollisesti jo lapsuudessa tai nuoruudessa. Tarpeeni alunperin on voinut olla toive rakastetuksi tulemisesta, olen toivonut hellyyttä, luottamusta ja rehellisyyttä. En ehkä ole tullut aidosti kuulluksi tai ymmärretyksi jossain asiassa vanhempien tai muiden aikuisten toimesta. Ja jos en tunnista tunnetta se voi kasvaa isommaksi möykyksi ja se saattaa ruveta muhimaan "vuoren sisällä" purkaukseksi, joka voi samalla ylittää oman ymmärryksen. Mitä oikein tapahtuikaan? En minä yleensä noin reagoi tai tee. En tiedä mikä minuun on mennyt? Tuttuja kysymyksiä, eikö totta?

Syövän aiheuttama pelko on järkyttävää ja shokeeraavaa. Kyse on turvattomuuden tunteen puutteesta, kun emme pysty itse kontrolloimaan tai hallitsemaan tulevaa. Kontrollien odotus on myös piinaavaa ja ahdistavaa. Mitä me voisimme tehdä näille tunteille. Tunnista tunne. Pelon taustalla voi olla paljon muitakin tunteita. Esimerkiksi: epävarmuutta tulevasta, avuttomuutta- toisten armoilla oloa, huolestuneisuutta, hämmennystä, järkyttävyyttä, ahdistusta, epäuskoisuutta, uhkaavaa tunnetta, neuvottomuutta. Pelon tarkoitushan olisi suojella turvallisuudentunnettamme. Tunnista ja nimeä pelkosi. Tunnustele mitä se sinussa herättää, tunteita, ajatuksia, kehon tuntemuksia. Kokeile voitko vain olla tämän tunteen kanssa, tunnet sen olemassaolon, kutsuen vieraaksi ja seuraten sen kulkua.

Itse koin syöpähoitojen aikaan pelkoa ja pelkäsin välillä jääväni yksin vaikeiden tunteideni kanssa. Muut eivät kuitenkaan ymmärrä, halusin jopa luovuttaa, en jaksa hoitojakaan- ja lopulta olinkin vailla läheisyyttä ja turvaa, että kokisin olevani rakastettava rikkinäisestä kehostani ja ajatuksistani huolimatta. Enkä aina uskaltanut pyytää tukea ja myötätuntoa niin paljon kuin olisin tarvinnut. Onnekseni mieheni otti minut kainaloon kun pyysin sinne päästä, sain turvaa turvattomuuden tunteeseeni häneltä fyysisesti. Vanhin siskoni jaksoi kuunnella pahimmat tunteeni, joita koin jatkuvien vastoinkäymisten aikaan. En olisi todellakaan selvinnyt ilman läheisten tukea. Turvauduin myös ammattilaisiin ja sain sieltäkin tukea. Varmasti koin noita tunteita, joita taustalla oli, en vain osannut tunnistaa niitä enkä nimetä.

Mitä näen tuossa kuvassa. Kaunis talvinen vuorenrinne jossa lunta ja sumupilveä. Alempana mahtava pilvilautta, pumpulina ja usvaisena. Meidän pitäisi nähdä kaikessa myös hyvää ja kaunista. Nähdä yksityiskohtia, myönteistä, pienistäkin asioista. Jolloin ne negatiiviset asiat eivät ota liian suurta osuutta elämästämme. Olla kiitollisia kaikesta siitä mitä meillä jo nyt on mitä näemme ja koemme, kaikkia asioita ympärillämme oppiaksemme jälleen jotain uutta

Löysin runon arkistoistani ja luin sen rentoutushetkessä syöpäpotilaille. Se on Rumin runo Intiasta 1300- luvulta.

Majatalo

Mieli on kuin majatalo. Saapumisia ja lähtöjä runsaasti joka päivä: Onni, masennus, kataluus ilmentyvät tietoisuudessasi kuin yllätysvieraat.

Toivota tervetulleeksi, vaihda kuulumiset, vilkuta hyvästiksi, vaikka ovellesi saapuisi joukko suruja, jotka julmasti pyyhkäisevät huonekalut talostasi. Kohtele kuitenkin vierailijaa kunnioittavasti. Hän voi kirkastaa Sinulle jonkin aivan uuden ilon.

Synkkä ajatus, häpeä, pahansuopuus: Tervehdi heitä kaikkia ovella nauraen ja kutsu heidät sisään.

Kohtaa tulijat kiitollisena, sillä heidät on lähetetty jostakin tuolta puolen Sinulle oppaiksi.

Parisuhdekeskus Katajan sivuilta löytyy värikäs tunnekartta. https://parisuhdekeskus.fi/wp-content/uploads/2020/12/Tunnekartta_Parisuhdekeskus-Kataja.pd

Käytä karttaa tunteiden tunnistamiseen ja pohdi mikä voisi olla tunteesi syvempi merkitys. Yksinkertaistettuna:

Tunnen surua, (käytökseni/reaktioni on) saatan käyttäytyä vältellen,(kehossani tunteena jännitystä) vaikka minulla on lohduton olo siksi kun kaipaan yhteyttä toiseen ihmiseen, halausta ja myötätuntoa.

Tai tunnen iloa, (käytös/reaktioni) sydämmessä kupliva olo, kun kirjoitan tätä, tuntuu hyvälle ja olen kiitollinen siitä jos voin olla Sinulle avuksi vaikka tällä tavoin.

Mieti vielä jos jaksat.

Oletko näitä tunteita kokenut jo aiemmin elämässäsi? Mitä tapahtui? Miten selvisit silloin? Yrititkö unohtaa tunteen ja nyt se tulee pinnalle "vuoren sisältä". Mitä olisit silloin tarvinnut tai kaivannut toisilta tai itseltäsi? Voisitko nyt vaikka halata ja antaa myötätuntoa aiemmin tapahtuneelle tapahtumalle. Ota itsesi lapsena tai nuorena syliisi ja halaa ja sano, ettet hylkää enää koskaan. Rakastat tätä lasta/nuorta/aikuista aina ja kaikki on hyvin juuri nyt.

Itsensä ravistelua myös kannattaa kokeilla ikävässä tunteessa. Tiputat siinä ikäänkuin tunteesi tilanteesta tai tapahtumasta lattialle. Huomaa, miltä sen jälkeen tuntuu, onko olo helpompi. Tätä suosittelen lämpimästi kokeilemaan, se nimittäin toimii. Tee varsinkin nukkumaan mennessä ettei yöunesi häiriinny etkä ala murehtimaan.

Katsoin TV -ohjelman MOT, jossa puhuttiin koulukiusaamisesta. Eräs nuorten parissa toiminut henkilö toi esille myös tämän jäävuori teorian. Koulukiusaaminen on vain jäävuoren huippu. Vastuuta myös kunnalta hän toivoin enemmän.

Koulukiusaajalla itsellään voi myös olla itsetunto ongelmia jotka johtuvat syvemmistä syistä joko perheessä tai ystäväpiirissä. Häntäkin kiusattu? Kenen olisi vastuu? Meidän kaikkien, yhteiskunnan ja terveydenhuollon, perheneuvoloiden, läheisten.

Eli tätä jäävuori/vuori teoriaa voisi käyttää monissa tilanteissa. Tunteissa, ongelmissa, addiktioissa jne. Olisi vain ymmärrettävä ja löydettävä syvempi syy kaikkiin tekoihin. Ja otettava vastuu.

Kuva pixapay WaldNob

Parisuhteisiin liittyviä oivalluksia

Torstai 31.8.2023 - Mervi

Eevi Vuoristo on kirjoittanut kirjan Tunne itsesi parisuhteessa. Kirja sattui taas kirjastossa käsiini ja ajattelin, että selaan tämän nopeasti. Kirja on ollut minulla nyt viisi viikkoa lainassa ja olen jäänyt kirjan tehtäviin jumiin. Olen halunnut käydä ne kaikki läpi, jotta saisin jälleen itsestäni lisäselvyyttä.

Kerron joitain otteita ja tehtäviä kirjasta. Ja lämpimästi suosittelen kirjan lukemista ja pohdintaa suhteessa itseen, puolisoon ja toisiin.

Vanhempiemme parisuhdemallit ovat mukana parisuhteessamme sekä heidän suhtautuminen meihin lapsena. Onko lapsuudessa ollut kannattelukokemus? Vai onko jäänyt muistijälki epävakaasta ja turvattomasta maailmasta, se ettet ole voinut luottaa että tarpeisiisi vastataan tai ettet ole kokenut olevan viallinen ja rakkauden arvoinen.

Se miten tärkeää on lapsen nähdä miten vanhemmat olivat suhteessa keskenään ja miten suhtautuivat minuun yhdessä tai erikseen. Alitajuinen malli rakkaudesta syntyy näistä kokemuksista. Parisuhteen kriisit voivat tuoda näkyväksi asioita, jotka ovat jääneet tunnetasolla ratkaisematta. Esimerkiksi, miten tärkeää olisi lapselle sanoa kun hän itkee, että sanotaan hänelle; Huomaan, että sinua harmittaa, tämä taitaa olla sinulle pettymys, se on ihan ok, kyllä tästä selvitään. Lapsen on saatava itkeä ja tuntea tunteensa, ne tunteet ovat vain hyväksyttävä vanhempina. (Miksemme kestä lapsen (miksei aikuisenkin) itkua? Kuinka moni vanhempi on tuonut lohturuokaa tai karkkia pettymykseen ja vielä aikuisena sanotaan, ettei söisi muka ikävään tunteeseen?)

Se miten meitä on hoivattu ei voi olla vaikuttamatta siihen miten kohtaamme itsemme ja toiset. Nähdyksi tulemisen kaipuutako? Haastavan perhedynamiikan rooleja voivat olla tyypillisimmillään sankari, mahdollistaja, uhri, mustalammas, hoivaaja, rauhan ylläpitäjä, näkymätön, hauskuttaja, tekijä, ongelmallinen, ulkopuolinen.

Lapsi rakastaa vanhempiaan niin paljon että vaikka he kohtelevat häntä huonosti, hän ei lakkaa kaipaamasta vanhempien rakkautta vaan LAKKAA RAKASTAMASTA ITSEÄÄN. Ja parisuhteesa tämä haavoittunut lapsi etsii kumppanista aikuista, syliä, turvaa, lohtua joita vaille olemme lapsena jääneet.

Haavoittuneen lapsen tyypilliset alitajuiset tunteet ovat yksinäisyys, hylätyksi tulemisen tunne, avuttomuus, torjutuksi tulemisen tunne, ulkopuolisuus, pettymys, riittämättömyys, hätä, pelko, suru, tyhjyys.

Selviytyjän minätilasta: haavoitetun keinot selvitä tunteista painetaan niin alas, etteivät ne toistuisi. Vältetään ikäviä tunteita vaikka tekemisen kautta, suorittamalla tai ylianalysoimalla, huumorilla, miellyttämisellä, riippuvuudella. Tarvitaan kriisi kunnes huomataan, ettei tämä ole koko totuus itsestä. Vapaus ei löydykään siitä, että saa aina tehdä mitä haluaa vaan sitä että suostuu kohtaamaan itsensä jota on vältellyt vuosikymmeniä.

Myös omat vanhempamme ovat jääneet vaille hoivaa, sotakokemus tai joku muu kriisi ollut taustalla. Heidän selvittämättömät omat tunteensa ovat myös olleet käsittelemättä. Mutta vaikka sain tällaiset eväät heiltä, se miten toimin itse jatkossa, otanko vastuun toipumisestani vaikken saisi anteeksipyyntöä, sen voin itse päättää.

Eheytymisessä on kyse aikuistumisesta, itsemyötätunnosta ja vastuunotosta. Osaan ottaa ja pyytää apua. Voin mokata ja oppia, olla leikkisä ja spontaani. Olla keskeneräinen. Aikuisuus on kykyä turvata itsensä ettei hylkää itseään enää koskaan.

Oma vanhemmuus. Ota vastuu ja keskustele lapsen kanssa. Anna lapsen kokea tulevansa kuulluksi, korjataan mokat ja pyydetään anteeksi. Lapsi ei ole koskaan vääränlainen. Täydellistä vanhemmuutta ei ole mutta on inhimillistä vanhemmuutta. Yksikin turvallinen aikuinen jos on ollut lapsen elämässä mukana, esimerkiksi isovanhempi, sekin riittää kannatteluun elämässä.

ITSEMYÖTÄTUNTO ON kaikki kaikessa kaikille, lämpöä ja tukea itselle jokaisessa tunteessa. Tunnista rajasi ja pidä kiinni niistä. Otat vastuun, etkä hylkää itseäsi epäonnistumisen äärellä.

Minätilat ja parisuhde: Minkä roolin olet ottanut tiedostamattasi lapsuudessa? Äidin, isän, lapsen, hoivaajan, pelastajan, syyllisen, rikkinäisen, ylivastuullisen, vastuutoman, terapeutin, uhrin, syytetyn, petetyn, pettyneen ja pettäjän? Tiedosta roolisi. Ei enää näitä rooleja parisuhteeseen! Ota vastuu itsestä ja paljasta kaipuusi ja tunteesi, tällöin toinen saa myös lahjan.

"Sinun tehtäväsi ei ole pelastaa ja parantaa toista. Voit rakastaa. Sinun tehtäväsi ei ole unohtaa itseäsi suhteessa, voit rakastaa ja säilyttää itsesi"

Suhteen puolella minä ja sinä: Sternbergin kolmio, suhteen peruspilarit.

1. Sitoutuminen: pohdimme yhdessä arjessa mikä on suhteellemme hyväksi. Tilan antaminen olla myös yksilönä. Tunteille, tarpeille ja rajoille on toiselle merkitystä ja ollaan kiinnostuneita siitä että toinen voi hyvin suhteessa. Käsitellään väärinymmärykset keskustelemalla ja ollaan suhteen puolella. Yhdessä kasvuun, ollen avoimia tarpeista, tunteista ja epävarmuuksista kommunikoiden arvostavasti. Nämä luovat turvaa ja luottamusta.

2. Intohimo ja kipinä: Rakastumisvaihe 3kk-1,5 vuotta. Haetaan rajoja ja tutustutaan realistisesti. Ajan myötä nähdään toisessa negatiivisia asioita ja ehkäpä ensimmäisessä kriisissä nähdään miten siitä selvitään, jolloin rakastuminen voi muuttua rakkaudeksi jos myönteinen kokemus saadaan asian selvittelystä. Eli ei olla luotu mielikuvitusuhdetta. Intohimo on elinvoimaa ja energiaa. Tee sille tilaa, rentoudu ja hellitä vaatimuksista. Se on leikkisää ilman jännitettä.

3. Avoimmuus: Se on emotionaalista, rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä joka luo aitoa läheisyyttä. Rehellinen omista tunteista, ajatuksista. 

Puhumattomuus loukkaa enemmän ja se alkaa elää omaa elämäänsä. Jos emme puhu, vihjaillaan, piikitellään, nalkutetaan ja ajaudutaan kauemmaksi, odotetaan että toinen ottaa puheeksi.

Näissä tapauksissa, kerro että halauat puhua vaikka jännittää. Milloin se toiselle sopii? Pyydä kuuntelemaan rauhassa ja muistuta että ollaan suhteen puolella. Käytä minä viestintää, millaiset omat ajatukset, tunteet ja tarpeet nousee esille. Kerro toiveesi, kuuntele rauhassa ja hengitä, kysy lisää, ymmärränkö oikein, kerro lisää, haluan ymmärtää. Hyväksy asiat ja kysy lopuksi tuliko toinen kuulluksi. Toisen puhumattomuus on vallankäyttöä samoin myös liiallinen avoimmuus tunteen vallassa.

Yleensä riidoissa ei etsitä oikeaa tai väärää vaan ymmärrystä. Anteeksipyyntö ja anteeksianto on tärkeää toista ja myös itseä kohtaan, ettei katkeroituisi. (kamala taakka)

Kysy välillä puolisolta miten hyvä puoliso olet ollut viime aikoina, mikä on toiminut ja mitä toivoisit lisää?

Minä, itseä varten. Itsetuntemuksen myötä olemme enemmän keskustelevia, yhteistyöhaluisia ja vastavuoroisuuteen kykeneviä.

Itseäni varten sitten se tärkein tehtävä, jota olen tässä nyt viime viikot tehnyt, on ollut elämänkaari tehtävä. Piirretään isolle paperille jana, jaetaan se seitsemän vuoden sykleihin ja laitataan siihen näkyväksi elämässä tärkeät tapahtuneet asiat, kouluun menot, muuttamiset, kuolemat, lasten syntymät, jne. Hoivataan ja annetaan myötätuntoa tiettyä ajanjaksoa ensin miettien mitä tapahtui, miltä tuntui, mitä olisi kaivannut ja tarvinnut, oliko tunteille tilaa, mitä olisi hyvä saada kuulla ja miten selviydyit niistä.

Toinen tehtävä oli elämänpyörä, jossa käsitellään elämässä tiettyjä osa-alueita.

Esimerkiksi terveys ja hyvinvointi, työ ja talous, luovuus, sosiaalinen elämä, rakkauselämä, perhe, elämän merkityksellisyys. Mikä suhde on näillä osa-alueilla toisiinsa, onko jotain liikaa tai liian vähän, voisiko tarkastella ja muuttaa jotain tasapainoisemmaksi suhteessa muihin, mitä se edellyttäisi jne.

Tässä jälleen lyhykäisyydessään tämän kirjan antia. Jos itsetuntemus ja parisuhteen tila kiinnostaa suosittelen lukemaan kirjan ja tekemään tehtävät ja vastaamaan kysymyksiin joita siellä on annettu pohdittaviksi. Itse olen saanut paljon uutta näkemystä ja ymmärrystä itsestä, toimintatavoistani ja suurin ja tärkein on ollut suhde vanhempiini. Heidän omien haavojen ja kriisien käsittelemättömyyksien seurauksien ymmärtäminen suhteessa minuun. He ovat tehneet parhaansa ja olen ylpeä tänään siitä kaikesta mitä he minulle ovat antaneet ja opettaneet.

Iso kiitos heille.

Kuva pixapay Alanjvm

Ajatusleikkejä

Tiistai 22.8.2023 - Mervi

Olen lukenut tässä kesän aikana monia kirjoja. Ja yhden vinkin jälleen toisin arkeen kaikille mietittäväksi ehkäpä helpottamaan oloa ja ajatuksia. Nämä ajatukset ovat Ajatusleikki Nlp 2. Riitta Asikainen ja Veli-Matti Toivosen kirjoittamasta kirjasta.

Ajattelua muunneltuna omaan elämääni.

Aloitan helpolla. Miten vaikutti minuun itseeni seuraava asia. Pääsin opiskelemaan ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa. Heti alkuun meiltä opiskelijoilta kysyttiin, haluaisiko joku ottaa käyttöön kutsumanimen tai jonkun muun nimen kurssin ajaksi. Minä halusin ottaa toisen nimeni käyttöön, olin ainut joka niin teki sillä kertaa. Olin ostanut Tunturi polkupyörän joitain vuosia aiemmin, jonka nimi on Ilona. Sain 50- vuotislahjaksi sisaruksilta maitokärryt johon oli kirjoitettu Ilona 50-v. Ja näistä innostuneina halusin kokeilla Ilona nimeä tälle opinahjolle.

Miten se vaikutti minuun? Se vaikutti suuresti. Sain uuden "identiteetin", ikäänkuin mahdollisuuden kokeilla olla jonkun muun niminen eikä "entinen Mervi" estäisi etenemistä ja henkistä kasvuani. Nyt olen ottanut toiminimeni nimeksikin Ilonan terapiatkin, se oli jotenkin luonnollistakin ollut tehdä niin. Minulle nyt sopii molemmat nimet, enkä koe tarpeelliseksi siihen nimenmuutosta virallisesti lähteä tekemään.

Jatketaan..

Jos syöpä sanaa ei olisi, mitä sanoisit syöpä sanan tilalle. Itselle syöpä sana tarkoittaa kaikkein ikävintä mahdollista asiaa. Mutta ellei sitä olisi, mitä sanoisin tilalle. Kasvain, pahanlaatuinen kasvain esimerkiksi. Puhuuhan lääkäritkin hyvänlaatuisesta kasvaimesta miksei puhuttaisi myös pahanlaatuisestakin samalla lailla. Voi se olla joku muukin sana. Ehkä liian pitkä sana? Hkasvain tai Pkasvain? Itse annoin syövälle oman nimen niin se ei kuulostanut niin pahalta itsestä eikä läheisistä. (Taavi) Siitä oli helpompaa puhua näin. Miten voit Taavin kanssa jne, asenne syöpään oli itsellä ja muilla myönteisempi.

Lääkäri antaa tuomion, mikä on tuomio Sinulle? Onko se edes oikea sana hoitohin liittyen? Lääkäri kertoo hoidon vasteesta, miten keho on ottanut hoidon vastaan. Kuulostaako paremmalta?

Solumyrkkyhoidot, mikä sana tilalle. Niillähän yritetään tuhota pahat solut kehosta pois. Voisiko se olla pahojen solujen poistajat/hävittäjät? Hävitysprosessi käynnissä.

Odottajan aika on pitkä, en kestä odottaa kontrollia. En kestä, sanan tilalla mikä sana se voisi olla Sinulle? Halkean, tuhoudun? Niinkö haluan elää..

Mitä voisin tehdä odottaessa? Elää, elää itselle mieleistä elämää, tehdä itselle mieleisiä asioita enemmän kuin koskaan. Voit saada itsesi innostumaan elämästä eri lailla. Nähdä, kokea, tuntea, haistaa ja maistaa syvemmin, ellet ennen sairastumista ehtinyt tai ei kiinnostanut. Pysähdy ja mieti itseäsi, tarpeitasi ja halujasi.

En ikinä parane, anna anteeksi, muutu tai mitä vaan, opi?  Mikä sana ei ikinän tilalle? Mitä ajattelet? Minulle se sana yhdistelmä kuulostaa siltä että jään uhriksi, kärsimään, en haasta itseäni parempaan, en kyseenalaista.

Motivaatio, minulla ei ole motivaatiota muutokseen. Mikä voisi olla motivaatiolle toinen merkitys tai sana. Ei vahvaa halua vielä, en ole päättänyt vielä, en ole valmis, en ole vielä asiaan riittävästi perehtynyt tai ei ole tarvetta, jotta muutos olisi mahdollinen. Tähän hyvin jatkona seuraava.

Parisuhteessa nalkuttaa sana on hyvä, mikä sana sen tilalle? Muistutus, opetus, kehotus, uhkailu, kun toinen vaan haluaa koko ajan unohtaa. Sehän ärsyttää toista koko ajan. Ehkä tarkoitus on todella hyvä, välitetään toisesta, ollaan huolissaan, mutta miten sen tekee että toinen ymmärtää. Lopeta nalkuttaminen, sano ettet enää muistuta asiasta ollenkaan, silloin toinen joutuu ottamaan vastuun itse ja ellei ota, kärsiköön. Me ei olla vastuussa toisen valinnoista, jokainen vastaa omistaan. Me halutaan huolehtia toisista kun se ollaan opittu ehkä jo lapsena. Meidän tehtävä on huolehtia itsestä ja omasta hyvinvoinnista ensi sijaisesti. Me saamme rakastaa toista, mutta tehdään se toisella tapaa.

Riidat, riiteleminen. Se on keskustelua ja ajatusten vaihtoa asioista. Kahdella ihmisellä on eri näkökulma asioihin, miksi pelätä keskustelua. Ei me voida aina olla samaa mieltä kaikesta. Se, että siinä ääni saattaa korottua, tarkoitus on tulla kuulluksi ja ymmärretyksi oikein. Miettiä yhdessä mikä olisi kompromissi tähän tilanteeseen, miten pärjätään tulevaisuudessa.

Ongelma=haaste, tämä selvitettävä. Miten toimitaan jatkossa esimerkiksi.

Minulla on paha tapa, pitäähän ihmisellä olla pahoja tapoja? Miksi? Kuka käskee? Olisko niin että tuhoan itseäni tiedostomattomasti? Tarvitsenko tapaani todella johonkin tunteeseen? Pysähdy miettimään sitä.

Valittaa, jotkut haluaa valittaa kaikesta, tuotteista, palveluista jne. On muuten aika raskasta elää negatiivisessa tunnelmassa, nähdä koko ajan mikä on huonosti omasta näkökulmasta. Mikä sana voisi olla valittajan tilalla? Ikävän kerääjä, pahan ilman lintu, tulee minulle mieleen nyt. Ei näe mikä on elämässä hyvin. Kiitollisuus voisi olla vastapainona mutta miten sitä huomaisi että voisi olla kiitollinen jo siitä mitä nyt on hyvin.

Koulut ovat alkaneet ja tuli pohdin sanaa koulukiusaaja, mikä sen tilalla voisi olla? Hän hakee huomiota heikommistaan, se voisi olla ikävä ihminen, jolla ei asiat kunnossa itsellään. Luulee itsestään suuria vaikka on pieni ja haavoittunut? Haluaa tulla nähdyksi itsenään, esittää pahaa? Esiintyjä? Huomionhakija?

Alkoholisti, näin kesälomien päätyttyä joillakin jäänyt päälle humalahakuisuus. Millä sanalla sen voisi sanoa toisin? Aivojen liottaja, kehon tuhoaja, itsensä unohtaja, läheisten kahlitsija ja tunneilmaston myrkyttäjä itselle ja toisille? Samoin voi miettiä huumeiden käyttäjästä?

Yrittäjä, mahdollinen epäonnistuja, hän yrittää, välillä onnistuu toisinaan taas ei. Ammatinharjoittaja olisi kannustavampi sana minusta. Alansa asiantuntija, ammattilainen. Osaaja?

Olemme mieheni kanssa jättäneet useita sanoja pois käytöstä, nimenomaan sellaisia jolla toinen kokee jotain negatiivista. Esimerkiksi, jos toinen teki kotona paljon vaikka pihahommia, toinen saattoi sanoa, ahkera "mies" ja sanoja samalla ehkä heitti itselleen sanan olen laiska, en saa mitään aikaiseksi. Tämä sana varsinkin suorittajalle, itselle on ollut taakka.

Puolisolle: kuuntele ja puhu enemmän niin luulet ja epäilet vähemmän tai rentoudu enemmän niin stressaat vähemmän. Aijai, nämä ajatukset olisi olleet tarpeen jo vuosikymmeniä sitten itselle.

Yksi näkökulma vielä uudelleenohjelmointina, "olio" ajatteluna/vertauskuvana/mielikuvana. Kun jokin "olio" tulee ajatteluusi esim. epänonnistumisenpelko. Se alkaa toimia siellä ja se vahvistuu, aiemmat onnistumiset jäävät taka-alalle. Mielessäsi mieti missä "olio" sijaitsee, mieti sitä tunteen kanssa ja missä sijaitsee onnistuminen, ajattele sitä myös tunteena ja pienennä ja etäännytä "oliota" ja lähennä ja suurenna onnistumisen tapahtumaa.

Kokeilepa yleisiä arkisia sanoja itsellesi. Pohdi hetki, miten sanoisit sen toisella tavalla ja miten ajatus sanasta muuttuu mielessäsi. Mikä vie Sinulta voimavaroja, voisiko se sana olla joku muu ja miten käännät sen myönteiseksi, saatko oivalluksen siitä. Tätä voisi olla ajatuksien muutos käytännössä.

Nämä ovat minun ajatuksia ja oletuksia. Jos tämä kirjoitus jotain loukkaa, pyydän anteeksi. Se ei ole tarkoitukseni. Voin olla jonkun mielestä väärässäkin ja sekin on ok. Tarkoituksenani on herättää uusia ajatuksia ja ehkä muutoksia myönteiseen ajatteluun. Ota rohkeasti yhteyttä jos aiheutin ärsytystä, negaatiota tällä blogilla, vastaan mielälläni palautteeseen.

Kuva pixapay/PIRO

Parisuhdekeskus Katajan vinkki

Lauantai 12.8.2023

Hyvä kysymys verkkokurssi kun kumppani sairastaa. Hyviä vinkkejä arkeen.

https://www.hyvakysymys.fi/kurssi/kun-kumppani-sairastaa/?fbclid=IwAR2YJ2OfBlHb7FW_MeFcU-iHRjn1sYCzalq8jTVdTpiTeGXLg6DjCV2Fk8Y

Parisuhdekeskus Katajan sivuilta löytyy myös monia muita hyviä verkkokursseja. Suosittelen.

Verkkokurssista riittämättömyys

Tiistai 1.8.2023 - Mervi

Kesä on ollut todella monipuolinen ja olen oikeasti uskaltanut "lomaillakin". Ottanut itselleni aikaa, tehnyt mieleisiä asioita ja toki myös vähemmän mieleisiäkin, tosin asenne on auttanut tekemään niitäkin. Olen innokas keräämään marjoja ja sieniä ja marjan keruu aika on nyt parhaimmillaan. Luonnon keskellä yksinäisyydessä ja itsensä kanssa pohtien ja ihmetellen luonnon moninaisuutta ja antia.

Tänä syksynä kun on tulossa muutenkin aivan uutta, aion kirjoittaa blogia kerran kuussa ja sen julkaisen aina kuun viimeisenä päivänä.

Osallistuin myös verkkokurssille aiheena Sinä riität. Teuvo Timisjärvi, terapeutti, kouluttaja piti sen. Siinä oli kolme youtube videota ja sain itsenäisesti tehdä myös tehtäviä ja pohtia omaa riittämättömyyttäni.

Tämä aihehan ei ollut mitenkään minulle uusi ja tuntematon. Liittyy todella omaa kokemukseenkin.

Riittämättömyys/elämän valhe, on elämää rajoittava uskomus, en riitä, olen epäkelpo. Uskomus kertoo mitä voimme tehdä ja mitä emme voi tehdä. Uskomus on perheen tilanteen/ilmaston synnyttämä lapsuudessa tai nuoruudessa.

Elämän viisi ohjainta:Uskomus:merkitys tilanteelle (esim. opiskelu, itsellä aiemmin)

                               Ajatukset:en kykene oppimaan

                               Tunne:ei kiinnosta

                               Toiminta:en lähde edes kokeilemaan koska huonoja kokemuksia

                               Tulokset:Unohdan

Myönteisenä nämä ohjaavat toimintaan ja saavat innostumaan.

Muutamia esimerkkejä riittämättömyydestä arjen puheissa.

En ole tarpeeksi hyvä. Saatan tehdä väärin. Päädyn olemaan yksin. En tiedä mitä haluan. Ei ole mitään tehtävissä. Minulla ei ole annettavaa. Minä en voi muuttua. En ansaitse rakkautta. Minun tarpeeni eivät ole tärkeitä. En voi olla onnellinen ennenkuin toinen muuttuu. Olen liian nuori/vanha/ruma/huono/köyhä/pelokas/.Tulen epäonnistumaan aina. Ja niin edelleen. Tässä osa omia olleita uskomuksia.

Riittämättömyys näkyy seuraavalla tavalla.

Alisuorittamisena, itsensä mitätöintinä, perfektionisminä, agressiivisena käyttäytymisenä, narsismina, vihana ja katkeruutena. Mitätöin itseäni sekä ehkä alisuoritin, että ei tule niiin pahaa mieltä jos epäonnistun.

Luova elämä:Koen itseni riittäväksi silloin kun seuraavat syvät tarpeet täyttyvät lapsuudessa

Mulla on rajat, turvallisuutta ja kokemus rakkaudesta. Tarve kuulua yhteyteen, tarve tulla arvostetuksi, nähdyksi, kuulluksi. Ja tarve kokea merkitystä. Jos näitä saa riittävällä tavalla kokea lapsuudessa voi elää itsestä käsin.

Jos lapsena tai nuorena joutuu hyppäämään vanhempien rooliin esim. päihteiden käytön takia voi tulla ottaneeksi taakankantajan roolin itselleen. Taakankantajalla on valtava riittämättömyyden kokemus, yrittää olla tarvittu, nähkää minut.

Riittämättömyys ihmissuhteessa: ei pysty ottamaan vastaan hyvää, ei koe tarpeeksi hyväksi tai alistuu hyväksikäyttöön.

Ydinuskomuksen tuottamat selvitymismallit (osa persoonaa ja ominaisuutta)

Auttaja, elää muita varten, taipumus saada toiset riippuvaiseksi itsestä

Suorittaja, saavutukset, siten saa arvostusta, vaativa itselle ja toisille, epäonnistuminen pelkona

Perfektionismi, viimeisen päälle tehtävä asiat, kaikki tehtävä oikein, olen huono ellen tee

Ahdistuminen, uhkakuvia, pelkään jotain pahaa tapahtuvan, koen turvattomuutta, en luota itseeni, epäonnistumisen pelkoa, mielen alueella pyörii ajatuksia, myöhästyn-saan huomautuksen jne

Kontroilloija, jos toiset näkisivät heikkouteni, käytetään hyödyksi.. Maailma on pelottava jos en kontrolloi asioita, olen tarkka kenelle näytän heikkouteni

Tunnista nämä. Olenko joutunut näitä käyttämään elämässäni? Minä olen! Ei vanhempien syyttämistä, heillä omat haavansa ja syynsä toimintaan.

Rajaavan uskomusten tiedostaminen. Seuraavat ovat peilejä rajaaviin uskomuksiin.

Turhautuminen, epäonnistuminen, ongelmat, hankalat tunteet, käyttämistavat.

KUUNTELE TILANTEESI JA TEE PÄÄTÖS TOIMIMALLA TOISIN, SILLOIN VOIT SAAVUTTAA JOTAKIN. Eli jos ajattelet, ettet pysty opiskelemaan, kuten itse ajattelin aikoinaan---KÄÄNNÄ SE MYÖNTEISEKSI UUDEKSI PÄÄTÖKSEKSI, PYSTYN KYLLÄ! Ja näin itse tein.

Syntyminen tähän maailmaan on lahja, olla olemassa. Minua on kohdeltu huonosti ja tähän riittämättömyyden tunteeseen auttaa ITSEMYÖTÄTUNTO! ELÄ TÄSSÄ HETKESSÄ. Tässä hetkessä on kaikki hyvin. Hengitys on tässä hetkessä. Halaa itseäsi ja ole itsellesi armollinen. Sinä riität sellaisena kuin OLET! Ja nämähän ovat tuttuja asioita, näistä olenkin kertonut jo aiemminkin täällä.

Anna anteeksi itsellesi, muille ja olosuhteille. Suostu hyväksymään itsesi sellaisena kuin Olet!

Mitäpä itse tästä kurssista oivalsin. Olen todellakin kokenut riittämättömyyttä, olin suorittaja, auttaja ja taakankantaja, eipä ihme, että sairastuin syöpään. Onneksi, tämä kurssi lisäsi tietoa syistä ja seurauksista.

Oletan, että yhteiskunnassamme riittämättömyyden tunne on yksi suurimmista nuorten ahdistuksen aiheuttajista. Kannattaa kysyä lapsilta asiasta ja rakastaa heitä ihan omina itsenään kunnioittaen ja arvostaen heitä.

Jos verkkokurssi kiinnostaa se on ostettavissa Duurissa facebook sivujen kautta. Hinta 40 e. Suosittelen lämpimästi. Kurssilla avataan kaikki osiot tarkemmin ja siellä on harjoituksiakin.

Kuva pixapay.Darkmoon_Art

Vielä jotain tärkeää

Keskiviikko 21.6.2023 - Mervi

Tässä on muutama huonosti nukuttua yö takana. Vatsantyhjennys alkuviikkosta vaikutti siihen etten ole saanut unenpäästä kiinni. Viime yönä nukuin paremmin ja kun herättyä ajatukset juoksee ja jäsentyy mielessäni niin tuon yhden oivalluksen tältä aamulta tietoonne. Toivon, että saat ajatuksesta kiinni ja se auttaisi Sinua edes vähän.

Olen kuunnellut nauhoittamiani meditaatioita nukkumaan menessä. Siellä on eräs muistaakseni myötätunto kirjasta joka nyt "kohahti" syvemmin ajatuksiini. Tarvitsen siis toistoja ennenkuin älyn väläys menee syvemmälle tajuntaani.

Siinä sanotaan näin: Jokainen meistä haluaa olla onnellinen eikä halua kärsiä.

Jos joku osoittaa sinua kohtaan vihaa, se ihminen ei ole läpeensä paha, hänellä on vain käynnissä haitallinen tunne eikä hänkään halua kärsiä vaan olla onnellinen.

Nämä lausekkeet voi nähdä arjessa monesta näkökulmasta. Otan yhden esimerkin lähiviikoilta. Olen tukihenkilö ja kuuntelen kaikkia asioita nykyään "syvemmällä" korvalla. Minulle soitti eräs ihminen ja hän valitti ettei pääse terveyskeskukseen. Hoitajat tyrmää jo heti alkuun kun sinne yrittää soittaa ja ystävät sekä tuttavat valittavat samaa. Kaikki siis on mennyt huonompaan suuntaa tässä yhteiskunnassa, apua ei saa terveyskeskuksesta. Tämä uskomus on siis nyt kaikilla myös hänen tuttavapiirillään nyt vahvistettu. Ei siis kannata edes soittaa. Eikä ole rohkeutta soittaa, on kynnys soittaa. Sanovat vielä, että olen luulosairas. Eihän meitä kannata edes hoitaa kun ollaan jo "kakkosluokan" kansalaisia.

"Kehossa on nyt erilaisia uusia kipuja ja syövästä on jo jonkun aikaa. Kontrollit vielä päällä vuosittain kuitenkin. Kärsin ja pelkään, että syöpä uusii tai on jo uusinut".

Mitä elämä on sitten on, pelkoa ja stressiä! Ei kannata soittaa, hoitajat tyrmää, pitää luulosairaana enkä pääse kuitenkaan lääkärille, soittaisin siis turhaan ja saan vaan pahan mielen, petyn.

Hänellä on siis haitallinen tunne tai uskomus siitä ettei saa hoitoa kuitenkaan ja rohkeus puuttuu soittamiseen. Hän haluaisi olla onnellinen ja tietoinen tilanteesta mutta jää mieluummin kärsimykseen, ettei pettyisi jälleen. Entäs jos hän soittaisi ja selvittäisi tilanteen, kertoisi samat tuntemukset kuten minullekin teki. Jos hän pääsisikin lääkäriin ja tutkimuksiin, ettei tarvitsisi pelätä enää. Mitä energian hukkaamista itseltä ja myös toisilta, kun hekään eivät voi auttaa tilanteessa mitenkään. Ainoastaan vaan vahvistaa, ettei pääse lääkäriin. Tarvitaan rohkeutta tarttua asiaan. Mutta entäs jos kokee ettei ole rohkea, alistuu silloin kohtaloonsa.(mitä on kohtalo?) Olet varmasti rohkea silloin kun autat jotain tuntematonta jossain kiperässä tilanteessa. Se on aivan samaa rohkeutta, vie se rohkeus joka toimintaasi. Kuka pitää puoliasi ellet itse pidä. Olet yhtä arvokas ihminen kuin joku toinenkin.

Toinen esimerkki omasta kokemuksesta.

Haitallinen tunne ihmissuhteissa:

Ajatus: En tee välikolle mitään, olen mieluummin hiljaa ja kärsin kun otan tilanteen puheeksi. Jos haitallinen tunne on molemminpuolinen, tarvitaan se toinen olemaan rohkeampi ja valmiimpi ottamaan asia käsittelyyn. Kerrotaan todelliset tunteet, minusta tuntui siltä ja tuntuu nyt tältä..haluan päästä tästä kärsimyksestä koska se vie energiaani. Ellen halua tehdä tätä, hyväksy tilanne ja anna olla. Voit siitä huolimatta olla onnellinen. Jätä ihminen taaksesi ja löydä kuitenkin jotain hyvää siitä ihmisestä koska hänkään ei ole läpeensä paha.

Olen itse tehnyt nyt niin, olen ottanut asioita puheeksi, koska itselläni on ollut eräästä tilanteesta haitallinen tunne. Olisin halunnut olla onnellinen toisen kanssa yhdessä. Hän ei halunnut sitä, uupui ja nyt on ympärilläni hiljaisuus. Hyväksyn tilanteen ja annan olla. Tiedän, ettemme kumpikaan olla läpeensä pahoja, mutta minä en halua "kärsiä" enää.

Menin kohti kärsimystä. Olen voitavani tehnyt ja nyt annan olla. Nyt on levollinen olo. Itse olen vastuussa ajatuksistani, tunteistani, teoistani ja toimin siten kun omatunto neuvoo minua nyt tekemään, vaikka se tekeekin kipeää. Tilalle tuli surua ja se vie taas oman aikansa kun siitä selviän. Hyväksyn sen.

Tälläistä elämäni on nyt. Mitä se voisi olla Sinulla?

Laitan tähän vielä intiaanien vanhan tarinan.

Kuva pixapay:Tsippendale

Myönteisyyden mahtava voima

Torstai 15.6.2023 - Mervi

Luin Pekka Hämäläisen kirjan. Sain Pekasta vinkin juuri Ilona Rauhalan podcastista. Vastaavanlaisia kirjoja olen lukenut tässä vuosien varrella vaikka kuinka monta ja aina tähän myönteisyyden näkökulmaan sain jälleen lisäpontta. Laitan kirjasta jälleen kerran itseäni joitain vaikuttavia kohtia ja tehtävänkin, jonka tein itsekin.

Siksihän nämä kirjat ovat mahtavia, jotta voin altistaa itseni hyville muutoksille ja uudelle ajattelulle. Tämä kirja on kirjoitettu jo 20 vuotta sitten, en vaan ole sitä koskaan hoksannut lainata tai ostaa vaikka tarpeen olisi ollut jo tuolloin. Kolme-neljäkymppisinä ollaan niin suoritekeskeisessä maailmassa, että unohdetaan elämästä oleellisimmat asiat ja sitten jäädään junnaamaan negatiioon ellei jotain "jysähdystä" tapahdu ennen sitä. Valitetaan puolisolle tai läheisille, eikä uskalleta sanoa loukkaantumisen pelossa, vältellään ja sitten asiat harmittaa niin vietävästi ja ne vievät energiaa normaalista elämästä.

Ensimmäisenä nostan oman sydämen äänen kuuntelemisen. Me tiedetään sisimmässämme mikä on meille tärkeintä. Kukaan muu ei sitä tiedä. Ihminen on oman elämänsä asiantuntija. Kosketus sydämen tietoon voisi olla yhteys omaan sisäiseen lapseemme. Meissä kaikissa tämä sisäinen lapsi on, joka tarvitsee toista ihmistä, hän on välillä avuton ja haluaa syliin. Tämä tieto mikä sieltä saadaan ohjaa elämämme valintoja niin hyvässä kuin pahassa. Saamme sen mihin alitajuisesti uskomme.

Toivo syntyy kivusta. Elämän kriisit eivät ole vain negatiivisia, kiusaksi tarkoitettuja asioita, vaan jokaisella on jotakin positiivista sanottavaa. Vaikeudet tulee oppia näkemään ja ymmärtämään. Näe ne mahdollisuuksina älä uhkina. Elämä on luotu elettäväksi ei tuhlattavaksi. Voit tietysti elää raskaasti, mutta voit elää myös kevyesti.

Maalailetko piruja seinille vai osaisitko ottaa rauhallisesti ja suunnittella miten selviät ja tee sitten niin. Meidän on opittava myös luopumaan, se on luonnollista. Elämä on rajallista, älä jää tunteidesi vangiksi.

Pahan ketju on katkaistavissa läpityöskentelyllä. Tiedosta ongelmasi syyt ja katkaise pahan ketju, mene syvemmälle itseesi ja tiedosta mistä negatiivisuus tulee. Anna anteeksi vanhemmillesi (syy voi olla lapsuudesta saakka) ja itsellesi ja luovu tuhoavasta elämäsi tavasta. Hyväksy menneisyys ja tapahtumat sieltä.

Itsensä mitätöiminen on itsensä tuhoamista. Tämä lähtee monesti lapsuuden kokemuksista ja sinulla on oikeus siitä syyttää vanhempia, anna anteeksi heille ja ymmärrä heidän taustansa. Katkaise napanuora ja ota vastuu omasta elämästäsi. Syyllistäminen ja syyllisyys on helppoa ja siitä voi tulla elämäntapa. Syyllisyys kuuluu elämään, opi elämään sen kanssa. Hyväksy keskeneräisyys ja riittämättömyytesi.

Nosta "kissa" pöydälle. Ota oikeat asiat ja todelliset tunteet avoimesti mitään salaamatta esiin ->tekee kipeää mutta puhdistaa. "Kissa" saadaan pois pöydältä ja annetaan haavan parantua ja vain mentävä eteenpäin. Syyllistäminen ei ole pääteasema, sano että elämäni on tällaista, otan vastuun.

Vihasta: Tiedosta kaltoinkohtelu vanhempien osalta. SANO VIHA ulos itsestäsi, pura se. Viha on luonnollinen tunne. Viha ja rakkaus ovat samalla puolella. Välinpitämättämyys on rakkauden vastakohta. Jos tunnet vihaa henkilöä kohtaan se ihminen on sinulle merkityksellinen. Pettymykset käytävä läpi vihaamalla. Anna tunteelle tilaa ja kerro siitä. Vihan jälkeen tulee anteeksiantamus ja ymmärtämys. Saat uudet eväät maailmaan.

Jos syrjäytyy itseltään, yrittää elää kuten muutkin mutta ilman tarkoitusta. Itsestä riippuu oletko selviytyjä vai syrjäytyjä. Selviytyjät jaksavat nähdä omia myönteisiä voimiaan ja tarttuvat niihin. Valitse myönteinen näkökulma. Tutki ongelmaa ratkaisuna, miten tulen toimeen sen kanssa. Kärsinkö vai muutanko asennetta myönteiseksi. Voit valita itse.

Etsi toisista aina hyvät puolet, katkaiset negatiivisen ketjun. Kirjoita ylös mistä haluat luopua ja polta paperi. Vanhan vangiksi ei tarvitse jäädä. Älä syyllisty toisen pahasta olosta, hän on tärkeän tehtävän suorittaja. Tee asioita pois häiritsemästä silloinkin ne ovat epämiellyttäviä.

Käännä ongelmasi kyvyiksi. Hyväksy se, myönteinen selitys kyllä löytyy aina.

Riiteleminen on kyky purkaa pahaa oloa. Se on saatava ulos, muuten psyyke kärsii. Jokaisella perheenjäsenellä on oikeus elää kaikilla tunteillaan sekä hyvillä että pahoilla. Riitelyssä päästään pintaa syvemmälle ja siihen tarvitaan pelisäännöt. On lupa riidellä, pitää osata myös pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Tässä paras malli lapsille elämään.

Positiivisessa ajattelussa on keskeistä ajattelu ei tunteet. Tunteisiin ei voi vaikuttaa, ajatuksiin voit vaikuttaa, siksi valitse ajatuksesi huolellisesti koska siitä tulee se tunne. Ajattele siis positiivisesti mistä vaan. Alat käyttäytyä myönteisemmin ja näet asiat myönteisemmin. Positiivinen viestintä on opittavissa esim. puolisolle. Pidän sinusta koska..

Motivaatiosta: Negatiivisten kokemusten painolasti, itsensä vähättely, kohtalouskovaisuus ja patologoisva ongelmien tulkinta vaikuttavat motivaation puutteeseen. Tiedosta mihin olet menossa. Tästä tulee se tehtävä:

Tulevaisuuden tavoitteet: Mitä haluaisin elämäni olevan vuoden kuluttua (viiden tai kymmenvuoden kuluttua)?

Onko parisuhteelle/perheelle riittävästi aikaa ja mikä sen laatu on? Olenko tyytyväinen? Mitä pitäisi muuttaa ja mitä konkreettista tavoitetta voisin tehdä? Haaveet ja unelmat?

Suhde itseen: Omat tarpeet. Oletko tyytyväinen ajankäyttööni, fyysiseen, psyykkiseen, kuntooni ja terveyteeni? Haaveet ja unelmat? Pääseekö luovuutesi esille, onko aikaa tarpeeksi itselleni? Mitä konkreettisia tavoitteita voisin asettaa?

Suhde työhön: Mitä työ minulle merkitsee? Teenkö sitä ajallisesti ja sitä liikaa vai liian vähän? Arvioni työn ja muun elämän tasapainosta? Kärsivätkö muut elämänalueet työn kustannuksella? Mitä konkreettisia tavoitteita työelämääni asetan?

Suhde elämänarvoihin: Mitä pidän luovuttamattomina elämän arvoinani? Olenko tyytyväinen arvojärjestykseen? Kykenenkö uusiutumaan tarpeeksi? Onko elämässäni mieli? Kenelle olen tarpeellinen? Mitä konkreettista pitäisi tehdä että saisin arvoni kohdalleen?

Mieti sitten keinot tavoitteiden saavuttamiseksi. Miten pääset tavoitteisiin? Mitä minun on tehtävä tänään, huomenna, kuukauden päästä, että pääsen tavoitteiseen? Laadi aikataulu mihin mennessä mikin asia on hoidettu. Ajattele kaikki myönteisesti koska se antaa elämälle toivon.

Tein itse yllä olevan tehtävän ja suosittelen pysähtymään ja miettimään omaa tilannetta. Tehtävän jälkeen tuli itselleni wau-fiilis, ai näinkö tilannne onkin. Näitä asioita tulen tavoittelemaan ja onnistun, kun uskon niin ja kun aikataulukin on laadittu. Pidän tavoitteeni esillä jääkaapin ovessa ja se muistuttaa minua uusille urilleni tähtäämisissä.

Kuva pixapay, Tumisu

Podcasteista

Perjantai 9.6.2023 - Mervi

En ole äänikirjojen kuuntelija, ainakaan vielä. Kokeilin, olen ehkä kömpelö vielä siinä tai ei ole vielä halua paneutua. Haluan kirjan käteeni ja palata johonkin luettuun kohtaan uudelleen. Yleensä luen kirjan kahteen kertaan, ensin luen sen kokonaan läpi ja sitten käyn uudestaan kirjoittamalla vihkooni oivallukset ja opit. Sitten monista kirjoista olenkin tänne kirjoittanut omia oivalluksiani ja toivon, että lukijana Olet saanut niistä itsekin jotain siementä elämääsi nähdä asioita toisin.

Siskoni kehotuksesta viime syksynä olla mukana eräässä webinaarissa sai kuitenkin uuden ulottuvuuden kuulla, kokea ja oppia asioita. Webinaarissa oli mukana psykologi Ilona Rauhala ja valmentaja Ira Lange. Aihetta en muista enää. Mutta kun kuuntelin Iran puheenvuoroa ja hänen sanansa menivät syvälle sieluuni ja siinä oli jotakin tuttua. Etsin netistä Irasta lisää tietoa ja löytyihän sitä. Hän on youtubeen päivittänyt koskettavaa rintasyöpä polkuaan. Hän käy läpi niitä tuntemuksia ja kokemuksia mitä hoidot ovat missäkin vaiheessa hänelle tehneet ja mikä on vointi ollut hoitojen edetessä. Laitoin yhteen youtuben kommenttikenttään hänelle vastauksen, johon hän myös vastasi. Välillä seuraan hänen päivitystään tilanteesta.

Mutta Ilona ja Ira ovat tehneet näitä podcasteja myös kaksin youtubeen. Ilona on tehnyt niitä runsaasti ja monesta näkökulmasta eri ihmisiä haastatellen. Ira on tehnyt myös yksin kertoen jostain aiheesta. Erinomaisia haastatteluja ja paljon vieraita on ollut mukana. Haastateltavat ovat myös laajentaneet itseäni etsimään heistä lisää tietoa ja jopa lukemaan heidän kirjojaan, jotta saan ymmärrystä myös heidän ajatuksista ja oivalluksista. Osa vieraista on myös tehnyt omia podcasteja ja sitten olen kuunnellut niitäkin. Huomaatteko, miten laajenee...

Nyt keväällä kun mieheni kanssa oltiin mukana etänä vetämässä Parisuhdekeskus Katajan parisuhteen palikkateemaa, hoksasin jälkikäteen, että palikoiden eri osioista on myös tehty youtubeen haastatteluja. Siellä on käyty läpi jonkun pariskunnan kanssa jostain teemasta ja asiantuntija on sitten ottanut kantaa teemaan syvällisemmin.

Löysin sieltä myös nuorison suosiman terapeutti-Villen haastatteluja. Hänen kohdeyleisö on todellakin nuoret ja heidän arkiset ongelmansa. Siellä on myös pikavinkkejä ahdistukseen tai miten toimit paniikkihäiriön kanssa ja monia muita nuoria koskettavia juttuja. Nämä jutut toivat hänelle muuten eduskuntapaikan.

Monien terapeuttien podcasteista on myös haastateltu päihderiippuvaisen läheistä, päihderiippuvaista itseään tai päihderiippuvaisen vanhemman lasta. Miten ongelma on vaikuttanut elämään ja sen kokemiseen. Miten on myös selvinnyt siitä.

Eli kaikenlaista tietoa ja kuunneltavaa löytyy youtubesta kun vaan osaa sitä etsiä ja on siihen halua.

Jos nyt joku pohtii milloin olen ehtinyt näitä kuuntelemaan, vastaus on siivotessa tai metsälenkillä. En tee tietenkään niin joka kerta. Fiilikset tulevat ryppäinä kuunteluun. Joihinkin podcasteihin palaan uudestaan aiheen mielenkiintoisuuden vuoksi. Kuuntelen myös siivotessa musiikkia, välillä tanssin ja miksi en niin tekisi, jos saan siitä hyvää mieltä.

Pitäisköhän itsekin jossain vaiheessa lähteä podcasteja tekemään? Tosin teenhän jo livenä rentoutuksia syöpään sairastuneille, mutta ne eivät ole uudestaan kuunneltavissa, olen niissä läsnä. Mutta eihän elämästä koskaan tiedä mihin se vie ja unelmiahan pitää olla kun ei täällä epämääräisesti voi elellä, tavoitteita on oltava, kohti niitä ja terveys edellä.

Kuva pixapay, aixlusiv.

Hammaslääkärillä käynti

Torstai 1.6.2023 - Mervi

Pääsin hammaslääkäri päivystykseen. Kuulostelin pari viikkoa vasemmalla puolella olevaa vihlontaa ja epämääräistä kipua. Hoidin itseäni hypnoosilla, kipu pois..se paranee. Pärjäsin, kun särkylääkkeitä en mielelläni syö vatsani takia. Vatsa menee helposti ummelle ja kun muutenkin hankalaa olla tämän ulosteenkarkailun kanssa. Elämä olisi tasapainon etsimistä taas senkin takia.

Hammaslääkäri kyseli vaivastani. Sanoin, että on vain vasemmalla puolella, en osaa sanoa onko ylä-vai alahampaissa. Testasi jollain kylmällä ja kovalla, vihloi todella ikävästi. Olin käyttänyt mainostettua hammastahnaa vihloville hampaille jo viikkoja. Otettiin kuvat. Mieheni pelotteli hammaslääkäriin lähtiessä, ne laittaa piikin ikeneen ja vetää hampaan pois, en uskonut asian ihan niin menevän.

Eipä löytynyt varsinaista reikää eikä syytäkään, paitsi että olen pessyt hampaitani liian kovalla harjalla ja ikenet ovat alkaneet vetäytyä. Kaikkea sitä tulee vastaan. Tiedostin heti, että aloitan hammaspesut aina oikealla kädellä vasemmalta alhaalta. Hammaslääkäri paikkasi kahden hampaan vetäytynyttä kaulaa. Tein siinä maatessani itsehypnoosia ja se helpotti oloani kun en antanut laittaa puudutetta.

Mitä opin, opettelen pesemään vasemmalla kädellä hampaani ja vaihdan harjan lapsille tarkoitettuun harjaan. Sain kuulla, että näin voi käydä monille, en siis ole ainut. Mielestäni hoidan hampaitani hyvin, jatkossa teen sen hellemmin. Parasta onneksi oli, ettei ollut reikiä hampaissa.

Mieheni kävi vielä asioilla, istuin autossa ja kuuntelin radiota. Ossi Ahlapuro "lauloi" laulun Desiderata, kuuntelin laulun sanoja. Ajattelin, tuossa laulussahan on myös minun ajatuksiani nykypäivänä.

Jälleen oli elämässäni hetken tarkoitus, jos olisin ollut kotona en tätä laulua olisi kuullut. Löysin sanat netistä. Haluan nyt jakaa sen myös Teille. Viisaita sanoja nykypäiväänkin.

Ajankohtaista

Perjantai 26.5.2023 - Mervi

Kevät tuo tulleessaan paljon iloa tuottavaa puutarhahommaa. Myös korvasienen keräämistä ja keittämistä vaikkei itse niitä paljon pysty enää syömäänkään. Aivan mahtavaa luonnossa oleskelua, rauhallista kävelyä ja välillä puiden halailuakin. Mitkä tuoksut ovat luonnossa parhaillaan, tuomet kukassaan, kielot alkavat kukkia myös. Ketunleipä kukkii myös valkoisena peittona mäntyjen alla. Miten kaunista ja lumoavaa.

Eipä  tässä ole ehtinyt paljon kirjoja lukemaan eikä analysoimaankaan. Itse elämä on antanut kokea tunteita kuitenkin laidasta laitaan ja on ollut mahtavaa huomata että toimin toisin kuin ennen. Olen oppinut ja omaksunut uusia tapoja suhtautua asioihin, nähnyt eri näkökulmia. Ottanut vastuuta tekemisistäni, pahoitellut ja pyytänyt anteeksi, koska täydellisiähän ei meistä ole kukaan. Kuka muuten määrittelee täydellisen, ei sellaista olekaan. Se, ettei tilanteet enää aiheuta huolta ja murhetta on ollut suurin oivallus ja helpotus. Ennen jäi murehtimaan sanomisiaan, tekemisiään ja miettimään, kunpa en olisi. Tehty mikä tehty, se on mennyttä oikeasti.

Annan esimerkin. Olin mukana eräässä syöpäpotilaille järjestetyssä etäillassa. Kuuntelin tarinaa "kaltoinkohtelusta" jota sairastunut hoitaja kertoi saaneensa hoitopaikasta syöpähoitojen yhteydessä. Samaistuin hänen tarinaansa. Minulla oli samoja kokemuksia. Kerrottiin myös vihan tunteista syöpään sairastumista kohtaan, syyllisyydestä ja häpeästä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun aidosti joku muu kertoi samoja asioita mitä itse olin kokenut, ehkä aiemmin oltiin vaan sivuuttu asiaa.

Kerroin sitten, miten itse olin selvinnyt vihan tunteista ja se tuli aivan spontaanisti..menin kasvimaalle, otin lapion (onneksi oli syksy ja sato kerätty jo) aloin muokkaamaan lapiolla multaa hiki hatussa ja kirosin. Kerroin siis kaikille iltaan osallistujille ääneen kaikki ikävät kirosanat joita käytin, kerroin toistaneeni niitä ja koin suurta helpotusta kun sain vihan syöpää kohtaan pois kehostani. Kerroin myös, että olin tapahtuman jälkeen uupunut ja aivan loppu. Sinne jäi viha sillä kertaa.

Tajusin tai tunsin heti illan päätyttyä, että nyt tuli ehkä virhe vertaisena tehtyä, olin asiaton. Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja lähetin viestiä illan järjestäjälle, pahoittelin tapahtunutta ja kerroin, että otan vastuun tapahtumasta ja seuraukset siitä.

Mitä minulle vastattiin; Olet inhimillinen ihminen, jolla samaistuttava kokemus, olet muutaman askeleen vaan edellä muita ja ihminen ihmiselle. Ei me odotetakaan sinun suhtautuvan zenmäisellä tyyneydellä syöpäkokemukseesi, kolhuja on varmasti edelleenkin.

Miten myötätuntoinen vastaus ja mikä helpotus. Jos olisin itsekseni jäänyt asiaa pohtimaan, olisin tällä hetkellä "paennut maanrakoon" ja moittinut itseäni tekemisestäni. Joten annoin itselleni myötätuntoa, halasin itseäni ja sanoin itselleni, kaikki on nyt hyvin. Pyysin myös mielessäni itseltäni ja iltaan osallistujilta anteeksi tapahtunutta.

En ollut pitkään aikaan muistanut tätä "purku" menetelmää, jota olin syöpähoitojen aikaan testannut vihaani. Tarvitsin sitä sattumoisin nyt uudelleen viikonloppuna. Oli tapahtuma joka kosketti henkilökohtaisesti oikein syvältä. En ole osannut olla oikein, emmekä puhu enää "samaa" kieltä, elämme eri maailmoissa. Joten käytin ikäviin tunteisiini pitkästä aikaa tätä muunneltuna vähän toisella tavalla. Lähdin metsään ja otin juoksuaskeleita ja joka askeleella kirosin ääneen kaikki ikävät kirosanat ja sinne jäi metsäpolulle kehostani kaikki "moska" tilanteeseen liittyen. Kotiin tultua halasin itseäni ja annoin jälleen itselleni ja kohteelle mielessäni anteeksi, itsemyötätuntoa. Päivän päätteeksi ravistelin itseäni, sain lohtua mieheni kainalosta, tein anteeksiantoharjoitus-meditaation, itsehypnoosia, rukoilin ja lähetin rakkautta maailmaan. Nukuin super hyvin, ennen se ei olisi onnistunut.

Uskomatonta! Nämä kaikki oppimani jutut toimii ainakin itselleni. Asiat eivät harmita enää. Otan kaiken jälleen oppina ja siunauksena itselleni. Tarvitsin nämä kokemukset, jotta osaan jatkossa toimia erilailla. Ehkä, sanonta "lyö päätä seinään" voisi kohdallani tarkoittaa, että pura ikävä pois kehosta ja mielestä, silloin helpottaa. Ehkä minun on aika oppia vielä kestävyyttä koska mikään asia ei ratkea tai avaudu hetkessä. Ja päätän oppia viisauden en murheen kautta. Lopputulos on se mikä sitten on, en odota mitään.

Tälläistä elämäni on nyt.

Olen nyt viikottain kirjoittanut tänne blogiini tekstejä ja huomaan, että on ollut kiinnostusta lukea näitä. En ota kuitenkaan stressiä siitä, etten saa joka viikko jotain tuotettua. Ehkä harvennan kirjoittelua nyt kesän ajaksi tai mietin jotain uutta, annan intuitioni ohjata..

Olisko ehdotuksia?

Kuvassa lähimetsän ketunleivät kukassaan.

Entä jos?

Perjantai 19.5.2023 - Mervi

Olen juuri lukenut kirjan, Entä jos, jonka on kirjoittanut Roland Paulsen. Epävarmuushan on tuttua monille varsinkin silloin kun sairastaa syöpää. Kirjoittaja tuo paljon esille esimerkkejä, tutkimuksia asiasta. Entä jos- on kysymys, jota mielemme toistelee, kun arvioimme riskejä ja kuvittelemme, mitä voisi tapahtua. Kirja on myös katsaus ahdistuksen historiaan. Kirja on paksu ja välttelin kirjan lukemista monta kuukautta, mutta kannatti lopulta lukea. Joitain otteita tuon tässä blogissa esille ja uskon, että tästä voisi saada vähän ymmärrystä ja armollisuutta itseä kohtaan.

Pakko-oireista. Se, miten meillä lähtee joku lentävä ajatus liitoon ja siihen liittyvät mahdolliset riskit tulee mieleen. Ja jos uskaltaisi kertoa jollekin asiasta, nauretaanko sille, otetaanko asia oikein vastaan ymmärtäen mielessä syntynyt huoli.  Sitten huoli muuttuu mielentilaksi onko syyllinen johonkin asiaan ja alkaa tulemaan lisää epäilyksiä. Entä jos-kysymykset takertuvat kehää kiertäviin kertomuksiin. Voi olla, että ehkä asia ei olisi kehittynyt pakkomielteeksi ellei inhoaisi jotain asiaa niin paljon. Kyseessä on OCD-häiriö. Se olisi neutralisoitava- tuomittava tai todistettava perusteettomaksi- ja tällöin sille annetaan tarkoituksen vastaisesti merkitystä ja siitä se alkaa voimistua.

Voi olla, että on opittu kyvyttömyys vähän kaikkeen yhteiskunnassa ja kyvyttömyys epävarmuuden sietämiseen. Hermoyhteyksissä myös epäsuotuisat rakentumiset aivoissa saavat tämän aikaan.

Jos kysyttäisiin toisiltamme yhteiskunnassa kuinka hyvin voidaan, niin silloin ohjataan vastaamaan myönteisesti. Huomaa ero, kuinka huonosti me voidaan tänään?

Missä kulkee medikalisaation raja ujouden ja sosiaalisen ahdistuneisuuden välillä? Entä alakuloisuuden ja masennuksen välillä? Huolestuneisuuden ja ahdistushäiriön välillä? Ongelmana on myös se, jos diagnoosi tehdään epävarmoin perustein.

Kun puhumme epävarmuudesta, vakiomääritelmä on sarja tuntemattomaan tulevaisuuteen kohdistuvia pelkoja, jotka tavallisesti aiheutuvat entä jos-kysymyksistä. Epävarmuuus pyrkii varmuuteen. Epävarmuuden ja pelon tärkeä ero: epävarmuuden aiheuttaman huolestuneisuuden tavoittena on, että se kumoaisi itsensä. Me olemme peloissamme (kyseessä on olotila) mutta epävarmana pohdimme mahdollisuuksia (kyseessä on toiminta) Entä jos-ajatuksissa on kyseessä kohteet, joita ei ole todellisuudessa. Me emme ajattele maailman tosiasioita vaan vaihtoehtoja, emme sitä mikä on olemassa tai käynnissä (nykyhetki) vaan sitä mikä olisi saattanut olla olemassa tai tapahtua (menneisyydessä) ja sitä mikä voi olla olemassa tai tapahtua (tulevaisuudessa)

Kirjassa pohditaan myös perheen ja työn yhdistämisen vaikeutta silloin kun työ vie ison ajan perheen ajasta. Epävarmuutta ja kysymyksiä miksi perhe-elämä tuntuu työläältä, miksi rakkaussuhteet ovat niin hankalia, miten eläminen on niin vaikeaa? Meistä tulee taitavia siitä mitä teemme ja taitamattomia asioissa joita emme tee. Työ voi vieraannuttaa perheestä ja loma-aikojen jälkeen tulee avioeroja. Parisuhteelle ja perheelle ei ole ollut aikaa.

Oma minuus myös epäilyn kohteena: entä jos olen homo, huono äiti, rikollinen ym

Riskialueita epävarmuudelle ovat:

1.uskonto;uskonnolliset tunnontuskat. syntiä, moraalittomuutta, epäpuhtautta ja jumalanpilkkaa, voi varoa myös ajautumatta virheen tekemisen pelossa pakkomielteisyyteen. Ongelma syntyy, kun yksilö kokee koko elämänsä (kuoleman jälkeinen kohtalo) riippuvan siitä ettei tee vähäisintäkään virhettä-edes ajatuksissaan.

2. seksuaalisuus; likaisuus, kadotettu, tuomittu. Minuudessa on jotakin torjuttua, ei ole selvillä itsestään ja elää vääränlaista elämää; homo? pedofiili?

3. aggressiivisuus; entä jos tapan tai aiheutan jotain todennäköisyys, mutta mahdollisuus riittää. Tästä myös häpeällisyyden leima.

4.ihmissuhteet; elänkö oikean kumppanin kanssa, olenko onnellinen, rakastanko? Raskausaika-suuri määrä epävarmuutta.

Eläminen epävarmuuden maailmassa seuraavin keinoin

Hyväksyminen, altistaminen, ACT-hyväksymis-sitoutumisterapia-suomennettu muotoon työryhmäpohjainen tehostettu avohoito.

Pakko-oireissa. Altistamisen tarkoitus on ihmisen totuttaminen ajattelemaan tiettyä riskiä ja pääsemään siihen että ajatuksen liittyvä uhkan tunne vähenee ->vähentää ahdistusta kun altistamme aktiivisesti

Hyväksyminen tarkoittaa sitä että ajatusten, tunteiden ja vaikutelmien annetaan olla sellaisia kuin ne ovat. Hyväksymme oman vointimme ja hyväksyminen vapauttaa meidät henkisestä huonovointisuudesta.

Vaikka hyväksyisimme sen mitä tunteita juuri kuluvalla hetkellä tunnemme, mitä ajattelemme ja koemme, tämä ei tarkoita että, meidän olisi hyväksyttävä se tilanne jossa olemme. Voimme hyväksyä "elämän"eli sen mitä kuluvana hetkenä koemme, hyväksymättä silti "elämäntilannettamme" eli niitä elinehtoja joiden puitteissa elämme. Voimme hyväksyä sen että pelkäämme ja yrittää silti löytää tiemme "pelastusveneeseen". Hyväksyminen muuttuu silloin totaalisesti:meidän olisi hyväksyttävä mikä tahansa tilanne johon joudumme. Eli mihin asioihin voimme vaikuttaa ja mitkä ovat sellaisia että meidän on opittava elämään niitä sietäen.

Tätähän on syöpään sairastuminen, syövän kanssa eläminen, hoitoputkessa oleminen ja siitä kaikesta selviäminen, epävarmuutta. Mutta suosittelen,

Elä hetkessä juuri nyt ja katso mistä voit olla kiitollinen juuri nyt se riittää. Itsekin olen kaiken hyväksynyt, tiedän että se voi olla vaikeaa, mutta jos minä, mikset Sinäkin. Kaikki on mahdollista..ja muista se itsemyötätunto, halaa itseäsi mahdollisimman paljon. Kahta tunnetta et voi tuntea yhtä aikaa, joten halaa.

Kuva pixapay kalhh.

Parisuhteen palikat

Torstai 11.5.2023 - Mervi

Viime syksynä Suolistosyöpäyhdistys Colores ry haki vapaaehtoista vetämään etänä Parisuhteen palikat-vertaisryhmää syöpään sairastuneille ja heidän puolisoilleen. Tarkoitus oli pilotoida ryhmää ja saada siitä kokemuksia. Hain ja pääsinkin mukaan. Myös miestäni pyydettiin tulemaan mukaan toiseksi vetäjäksi näihin iltoihin puolison roolissa. Idean tarkoitus oli tukea syöpään sairastunutta ja hänen puolisoaan selviämään syövän aiheuttamista tuntemuksista parisuhteessa. Mieheni kiinnostui asiasta koska eläkkeelle jäämisen myötä oli ja aikaa ja tilaa olisi uudelle asialle. Mieheni osallistui ensin Colores ry:n järjestämälle vertaiskoulutukseen tammikuussa ja siitä suunnitelmat lähtivät etenemään myös parisuhteen etäiltoja varten.

Kävimme Parisuhdekeskus Kataja ry:ssä tutustumassa Laura Huuskoseen. Lauran kanssa kävimme läpi Parisuhteen palikkatalon osia tarkemmin. Parisuhteen palikat-työväline on kehitetty yhteistyössä Kirkkohalliituksen kanssa ja se on konkreettinen työkalu hahmottaa ihmissuhteiden eri osa-alueita, jonka alimmaisena osana on sitoutuminen, sitten tulee tunteet, riidat, seksuaalisuus, sanat, teot, luottamus, anteeksianto ja rakkaus.

Kävimme mieheni kanssa myös itse läpi kaikki osiot erikseen: millaisia tuntemuksia missäkin kohdassa oli itsellä millaisia toisella ja keskusteltiin niistä yhdessä. Emme siis tienneetkään miten isoon asiaan henkisesti myös itsekin jouduimme sukeltamaan ja palaamaan. Luovuin kevään aikana muutamista muista tärkeistä asioista ryhmän vetämisen vaativuuden vuoksi. Olin huhtikuussa myös mukana Parisuhteen-palikat verkkokoulutuksessa ammattilaisille, josta sain lisää eväitä tämän kurssin vetämiseen sekä tietysti myös omaan työhöni.

Keskiössä meidän ryhmässämme oli syöpä ja syöpään liittyen kävimme osa-alueita läpi. Toiveena oli saada 4-6 pariskuntaa mukaan etäiltoihin. Tapaamisia olisi neljä kestoltaan puolitoistatuntia. Itse uskoin ryhmän toteutumiseen ja niin ryhmä pääsikin toteutumaan.

Ryhmä saatiin kasaan. Ja Parisuhde Kataja ry.stä Laura oli mukana ensimmäisellä kerralla kertomassa iltojen teemoista ja ryhmän säännöistä. Jatkossa mieheni kanssa vedimme kaksin niitä iltoja. Kävimme mieheni kanssa läpi illan teemat ja sen miten ja mitä otamme omista kokemuksitamme esille ja miten aikataulut saamme iltojen kanssa menemään hyvin. Teimme joka kerta mieheni kansssa "kenraaliharjoituksen" ryhmäkerroista.

Annoimme pareille kotitehtäviä tehtäväksi viikon aikana. Sain myös tuoda mukaan omia harjoituksia kotitehtäviksi pareille. Tapasimme Lauran kanssa ennen seuraavaa teemaa ja kävimme läpi mitä olisi hyvä tulla esille ja mitä pohdittavaa parit saisivat illan aikana keskenään. Illoissamme he kävivät keskusteluja keskenään ja sitten kävimme läpi yhdessä. Pidimme huolen, että jokainen sai sanoa sanottavansa lyhyesti illan päätteksi.

Viimeisellä kerralla osallistujat kertoivat pidemmin kokemuksistaan ryhmästä sekä ryhmän  toimintamuodon tehokkuudesta. Pyysimme myös suoraa palautetta mieheni kanssa: miten olimme onnistuneet tuomaan esille asiat,  joita itse olimme kokeneet ja auttoiko se pohtimaan omaa suhdettaan?

Palautteet pilottiryhmään osallistujilta saimme sitten Parisuhdekeskus Kataja ry:n Suolistosyöpäyhdistys Colores ry:n ja Rintasyöpäyhdistys Europadonna ry:n toimesta.  Meitä ohjaajia kiitettiin rohkeudesta vetäjän rooliin astumisesta. Kotitehtäviäkin oli tehty. Toiveita esitettiin teemojen laajemmastakin käsittelystä ja ryhmän pidemmästä kestosta.

Mitä tämä sitten antoi itselle? Paljon enemmän kuin uskoinkaan. Myös oma parisuhde sai uusia näkökulmia ja ajatuksia tämän myötä. Nyt kerromme asioita ymmärrettävästi toisillemme, tulemme kuulluiksi ja nähdyiksi. Olimme liikuttuneita osallistujien rohkeudesta myös kertoa oma tarinansa, kokemuksiaan ja tunteitaan. Tunnistimme ryhmässä käsitellyt riidan kehä ja rakkauden teot keskenämme sekä sen, miten tärkeää olikin sitoutumisen tärkeyden esille tuominen toiselle.

Esimerkki tunnetyöskentelystä:tunteen takana on joku perustunne, esimerkiksi kerroin omasta vihasta syöpää kohtaan. Vihan takana oleva tunne oli kuitenkin kohdallani pettymystä, hoidin itseäni ja pidin huolta itsestä ja silti sairastuin, hätäännystä: mitä vastoinkäymisiä vielä tulee eteen sekä katkeruutta siitä, etten ole terve enää. Halusin tuoda puolisolleni esille omat tarpeeni tai jopa puolustaa itseäni. Kaiken takana oli tarve oli tulla kuulluksi ja arvostetuksi sellaisena kuin olen. Sanotaan, ettei miehet osaa kertoa tunteistaan. Väitän, että kyllä osaavat, kun kysytään ja annetaan siihen aikaa ja tilaa.

Miten tästä eteenpäin? Pilotti on takana ja arviot siitä erinomaiset. Tarve tällaiselle toiminta muodolle on olemassa. Suosittelen tuleville uusille vetäjille vapautta astua uudelle parisuhteen tielle syövän koettuaan. Antaessaan saa ja sitä tämä todella oli meille molemmille. Olen ylpeä mieheni rohkeudesta lähteä mukaan. Tätä kautta hän pääsi syvemmälle siihen mitä olen viime vuodet tehnyt työskennellessäni syöpään sairastuneiden kanssa. Tähän panostettu aika on ollut arvokasta. Oli mahtavaa heittäytyä taas tuntemattomaan ja mitä saimme, paljon uutta ja mielenkiintoista. Jälleen kerran, joitain kuukausia sitten en tiennyt missä saan olla mukana ja mitä se minulle voi antaa. Tätä on kun antaa elämän viedä. Elämä on mahtavaa.

Kateus

Perjantai 5.5.2023 - Mervi

Elina Reenkola kirjoittama kirja Kateus kiinnosti aiheensa vuoksi kovasti ja täytyypä sanoa, että oli jo aikakin tähän tunteeseen syventyä myös omasta näkökulmastani.

Ensin jotain yleistä kateudesta:

Kateutta on meissä kaikissa. Se on luonnollista ja inhimillistä lievissä muodoissa. Eri sukupolvet, lapset, sisarukset ja ystävät kadehtivat toisiaan. Kateellinen ihminen on ilonpilaaja, hän löytää ihmisistä ja ilmiöistä virheitä ja ikäviä asioita ja tuo niitä esille lievittääkseen omaa kateuttaan. Pahantahtoinen kateus pyrkii pilaamaan ja tuhoamaan kateuden kohteen koska se virittää huonommuuden tunnetta ja häpeää verrattaessa toiseen.

Kateus voi olla myös hyväntahtoista, johonkuhun ihailtavaan henkilöön, joka motivoi tavoittelemaan samaa itselle, inspiroi ponnisteluille ja menestymiselle.

Kateus on toimintatapana piilotettua, mitätöintiä ja väheksymistä toisen arvon halveksimisena ja kieltämisenä. Kohteelle teot jäävät vaivaamaan ja tuottamaan ahdistusta ja muita oireita.

Kateus on yksi seitsemästä kuolemansynnistä, pahin siksi koska se pyrkii tuhoamaan elämänlähteen. Syvin kateus kohdistuu usein toisen luovuuteen ja luoviin ominaisuuksiin. Oma huonommuuden tunne ja häpeä ovat maaperää kateudelle. Kateuden tunne herää pettymyksistä ja syrjään jäämisestä. Kateelliset ihmiset eivät ole tulleet kuulluiksi ja nähdyiksi omina itsenään.

Kateutta edeltää ihailun tunne ja toive saada samaa mitä toisella on. Toinen näyttäytyy tyytyväisenä, täydellisenä ja ehyenä ja hänellä on onnen avaimet, josta se nauttii. Jos itse ei koe sisäistä tyytyväisyyttä, hän alkaa rohmuta sitä ulkopuolelta, omaisuutena, suorituksina, jatkuvana huomiona ja kuuluisuutena.

Kateuden tunne on tuskallinen koska se aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä. Se tuottaa ahdistusta ja raivoa, varmistaa huonommuuden tunnetta ja kostonhalua.

Kateus syntyy vertailusta, jossa tuntee itsensä muita huonommaksi, tarvitsemaksi ja häpeäväksi. Itsetunnon kolautukset altistaa kateudelle sekä häpeä voi laukaista myös sen tunteen. Häpeä viriää sisäisenä ristiriitana kun minuudesta paljastuu jotain intiimiä ja sopimatonta omien tai kulttuuristen ihanteiden vastaista ja ihminen tuntee ettei kelpaa tai ei ole rakastettu. Joillakin kateus herää kovin kaunaisena ja katkeran syyttelevänä. Ihminen kokee silloin oman vajavaisuutensa ja rakkauden puutteessa nimenomaan toisten aiheuttamaksi ja syyttää näitä omasta tilastaan. Hän ei tunnista sitä itsessään vaan kokee saaneen toisen enemmän epäoikeudenmukaisella tavalla. Hän esittää syytöksensä oikeutettuna, vika ja syy aina on vain toisissa. Kaunaa ja toisten syyttämistä on helpompi sietää itsessään kuin rakkauden kaipaamista tai tuskallista surua rakkaudesta.  On vaikeaa ajatella kuinka paljon on jäänyt kaipaamaan hyvää äitiä ja hyvää maitoa jo lapsuudessa. Katkera valitus ja kaunainen syyttely saattavat suojata vaille jäämisen kokemuksesta.

Kirjassa kerrotaan eri ihmisiin kohdistuvista kateuden kohteista esimerkiksi emokateudesta äitiä kohtaan. Lapsi rakastaa ja vihaa äitiä, äidin voimia ja runsauksia, äidillä on kaikki tarpeellinen. Ellei lapsi tunne tulleensa kylliksi nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksia ainekset itsetunnolle ovat heiveröiset. Lapselle tärkeää saada myönteistä palautetta, ihailua ja kehumisia tekemisistään. Emokateus on vahingollista, se häiritsee kiitollisuutta saadusta hyvästä, ei voi nauttia anteliaisuudesta eikä sisäistää sitä minuuteensa. Imetyksen seuraaminen voimistaa toisissa ulkopuolisuuden ja kateuden tunteita.

On myös kateutta äidin ja tyttären välillä, miesten välistä kateutta, isän ja pojan välistä kateutta, naisten keskinäinen kateus, sisarusten välinen kateus sekä parisuhteessa olevaa kateutta. Kateus syntyy yksinäisyydestä ja ulkopuolelle jäämisestä.

Ahneus on myös yksi kuolemansynneistä. Kiintymätöntä halua, se viriää tyytymättömyydestä, osaamattomuuden ja ulkopuolelle jäämisestä jo lapsuudessa. On osaton koska jäänyt vähemmälle.

Ole rohkea ja tunnista ja tunnusta kateus itsessäsi. Anna tunteelle tilaa ja ole itselle myötätuntoinen, halaa itseäsi kun tunnistat sen. On vahvuutta myöntää heikkous, haavoittuvuus sekä tunnustaa riittämättömyys. Kateuden vastavoima on kiitollisuus. Kiitollisuuden tunteminen on vahva puskuri kateudelle ja kateuden lievittäjä. Anteliaisuus, hyvällä mielellä toiselle antamista ja siitä mielihyvän tunteen saamista. Luovuus merkitsee erillisyyttä ja itsenäisyyttä, vastavoimana kateudelle. Oma ääni ja armeliaisuus, keskity omaan tekemiseen ja siitä nauttimiseen. Luovu täydellisyyden tavoittelusta ja päästä irti kateudesta.

Lisäisin tähän vastavoimana aiemmin blogissani tuodut harjoitukset. Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa, kirjoita illan päätteksi vihkoon 3-5 asiaa, joista olet kiitollinen sen päivän osalta, jatka sen tekemistä vähintään kuukausi. Se riittää, että teet sen myös ajatuksissasi, kunhan huomioit ne todella. Kirjaa myös mitä hyvää olet kokenut sinä päivänä. Toinen harjoitus: Tee se puolisosi tai jonkun läheisen kanssa. Laita puoliso istumaan tuolille ja pyydä häntä olemaan hiljaa, kuuntelemaan kun puhut Sinulle tärkeistä asioista, jotka siinä hetkessä tulee mieleen, kerro noin 3-5 minuuttia, hiero samalla istujan hartioita ja anna asioiden tulla esille, jotka mieltäsi painavat. Vaihtakaa sitten osia. Uskon, että tässä harjoituksessa tulet kuulluksi ja nähdyksi ja koet rakkaudellisia tunteita kosketuksesta. Tee tätä usein jos on tarvetta, kokeile, Olet sen arvoinen.

Tottakai olen tuntenut itsekin kateutta toisten "paremmasta" elämästä. Toiset ovat terveempiä, saavat tehdä lähes kaikkea mitä haluavat. Minulla on rajoitteeni, jotka estävät monia asioita, mutta en ole enää katkera ja kateellinen. Minä teen mitä elämä tuo eteeni ja nautin elämän muista antimista. Olen kiitollinen siitä mitä minulla nyt on ja muistan, että mitään en täältä saa mukaani kun kuolen, siksi elän hetkessä ja otan vastaan elämän tuomat ilot ja haasteet. Olen läsnä itselleni ja toisille, mitä muuta enää tarvitsenkaan. En mitään. Ja jos tunnen kateuden siemenen, tunnistan tunteeni ja halaan itseäni, annan myötätuntoa ja sanon, että itselläni kaikki on juuri nyt hyvin. Näin on nimittäin tapahtunutkin joten tiedän, että tämä toimintatapa auttoi itseäni viimeksi kateuden hetkessä.

Kuva pixapay, TaniaVdB

Varjoistamme

Perjantai 28.4.2023 - Mervi

Selasin muistiinpanojani. Se mitä haluan nyt tuoda Teille päivänvaloon on vaikuttanut myös itseeni ja ajatuksiini.

Vuosi sitten olin unikurssilla, josta olenkin kirjoittanut täällä jo jotain merkittävää. Otan kirjasta Tunnista varjosi, tunnista itsesi tämän kerran aiheeksi. (Deppie Ford) Kirjasta tein tehtäviäkin itselleni koska muuten en olisi isoja asioita oivaltanut.

Yleistä ensin. Maailma on sisälläsi ja ulkopuolellasi. Pimeä puoli on juuttunut syvälle tietoisuuteemme sekä itseltä että muilta, viesti sieltä on: Minussa on jotain vialla. En ole ok. Minua ei rakasteta. En ansaitse rakkautta, en ole minkään arvoinen.

Pelätään, että varjoihin katsoessamme löytyisi kauhistuttavaa, jonka kanssa emme tule toimeen. Pelkäämme itseämme ja jokaista ajatusta ja tunnetta, jonka olemme tukahduttaneet. Monet ovat kaukana pelosta ja se näkyy vain heijastuksina siirtäen sen ympäristöömme, perheisiimme, ystäviimme ja vieraisiin. Pelko on niin syvällä, että ainoa keino on piilottaa tai kieltää se. Petämme itseämme ja toisia. Onnistumme hyvin kätkemään aidon itsen. MUTTA varjot on tuotava valoon, kokeaksemme ne, toivotetaan tervetulleeksi juuri ne ominaisuudet joita pelkäämme. Tunnustetaan varjomme, jotka kuuluvat meille. Varjoissa on muutoksen salaisuus ja olemuksemme sisin syvyys. Se on kallein aarteemme ja kohtaamalla ne vapautamme itsemme eheinä ja loistavina olentoina. 

Varjot ovat opettamassa meitä ja antavat siunauksia syvältä olemuksestamme. Voimavaroja joita voimme ottaa käyttöömme. Tukahdetut tunteet ovat tuskallisia, ne ovat haitaksi. Elämä muuttuu tehdessäsi rauhan varjojen kanssa. Kotelosta kuoriutuu henkeäsalpaavan kaunis perhonen eikä tarvitse enää teeskennellä olevasi tarpeeksi hyvä eikä tarvitse pelätä enää. Etsi varjojesi tarjoamat lahjat, silloin voit nauttia todellisen olemuksesi loistosta, koet vapautta luoda elämäsi sellaiseksi josta haaveilit. Hyväksymme itsemme täydesti, emmekä arvostele itseämme.

Jung on sanonut. olen mieluummin eheä kuin hyvä. Hän sanoi myös, että varjosi on henkilö, joka ET haluaisi olla.

Jos kiellämme itsessämme rumuutemme silloin kiellämme kauneutemme. Kieltäessämme pelkomme vähennämme rohkeuttamme. Jos kiellämme ahneuden, anteliasuutemme rajoittuu. Anna anteeksi itselle inhimillisyytesi sekä se, että emme ole täydellisiä. Jos arvostelet itseäsi, arvostelet muitakin. Saman minkä teet toisille teet itselle. Kun hyväksyt itsesi ja annat anteeksi silloin annat anteeksi ja hyväksyt toisetkin. Ellet siis omista ominaisuuttasi, se omistaa sinut.

Varjojen etsinnästä: Kaikki mitä vihaamme, vastustamme, kiellämme, omistamme alkaa elää omaa elämäänsä ja väheksyä omaa arvontunnettamme, torjut ne vaikka ne olisivat kaivannut huomiotasi eniten. Meidän täytyy nähdä tunne opettajana, mitä lahjoja se tarjoaa ja sitten kyetä tarkastelemaan sitä kunnioittavasti ja myötätuntoisesti.

Yhteiskunta ruokkii sitä harhakuvaa, että vain täydelliset ihmiset palkitaan. Se voi tulla kalliiksi ja nakertaa pala palalta fyysisesti, henkisesti tunne-elämältä ja hengellisestikin.

Me tarvitsemme vihaa voidaksemme rakastaa. Meidän tulee paljastaa ja kokea omaksemme hyvyys, pahuus ja pimeä ja valo, heikkous ja vahvuus, rehellisyys ja epätäydellisyys. Jos uskot olevasi heikko, sen vastapuoli on vahvuus. Varjo opettaa rakkautta, myötätuntoa ja anteeksiantoa itseä ja muita kohtaan. Kun ymmärrät, että sisällesi kätkeytyy kaikki mitä näet muissa, koko maailmasi muuttuu. Jos joku ärsyttää toisessa ihmisessä, sano että olet itse sellainen, muuta olosuhteet mahdolliseksi, näe eri näkökulma.

Älä tuomitse ketään ennen kuin olet kulkenut kappaleen hänen kehossaan. Jos osoitat toista sormella, kolme osoittaa itseäsi, itse olet sellainen. Sanotaan toiselle sellaista mitä pitäisi sanoa itselle, se on heijastus itsestäsi. Jonkun tuomitseminen on ylpeyttä.

Jos ihailet loistavia kykyjä toisissa silloin näet oman ainutlaatuisen mahdollisuutesi, nouda ne vaan itsellesi takaisin. Jokaiseen toiveeseen kätkeytyy menetelmä sen täyttymiseen. Jos voimme ymmärtää jotain ja uskoa siihen voimme saavuttaa sen, ellei pelkomme estä sitä.

Maailmassa ei ole yhtään kaltaistasi, jokaisella on yksilöllinen kokemus. Löydä lahjasi ja ilmennä omalla tavallasi.

Sananparsi: Tarvitaan yksi, jotta voidaan tuntea toinen. Me näemme toisissa sen mistä itsessämme pidämme tai emme pidä. TOIVOTA ne tervetulleeksi ja näet muut sellaisena kun he ovat eivätkä heijasta varjopilven läpi. Tunnista varjosi ja tunnista itsesi.

Varjot ovat suojattuja vastakohtia sisällämme. Kovaa näyttävä peittää herkkyytensä, huumoria käyttävät peittävät surumielisyytensä, kaikentietävät peittävät tyhmyytensä ja ylpeät peittävät epävarmuutensa, laskelmoijat piilottavat innokkuutensa ja nauravien kasvojen taakse vihaiset ilmeensä. Käymällä läpi jokaisen tapahtuman, tunteen ja kokemuksen löydät tien kotiin, tätä kautta ego kuolee ja teet rauhan itsesi kanssa. Jos meissä on ominaisuus, jota emme hyväksy, houkuttelemme toistamiseen elämään ihmisiä joilla on samoja piirteitä.

Rakasta varjojasi, ohita egosi. Hiljenny ja ole rohkea kuuntele sisäistä ääntäsi. Luovu negatiiisista uskomuksistasi, tuskasta, syyllisyydestä, häpeästä. Tuskamme voi olla suurin opettajamme. Anna anteeksi itsellesi ja toisille.

Ota paperi, kirjoita toiselle puolelle haaveesi, tulla joksikin tms. Kirjoita toiselle puolelle paperia uskomuksesi, jotka estävät saavuttamasta haaveettasi. Voi olla, että sitoudut esteisiin. Kyseenalaista uskomuksesi koska ne eivät ole totuus.

Luo itsellesi tehtäväsuunnitelma. Kuvaile kymmenellä sanalla mikä innostaa eniten. Käytä noita sanoja ja laadi vahvistus joka ohjaa ja tulee tehtävässä esille.

Kutsu luoksesi pelkosi ja heikkoutesi, koe myötätuntoa ihmisyyttä kohtaan. Anna itsellesi sydämen lahja, näin avaat sen myös toisille. Minussa on tarpeeksi kaikkea. Luota sisäiseen viisauteen ja sitoudu elämään, jota rakastat. Pyydä maailmankaikkeudelta rakkautta ja pyydä Luojaa täyttämään se myötätunnolla ja voimalla. Kohtaa itsesi tässä hetkessä. Lupaa saada kaikki koska olet sen arvoinen.

Syvin kaipauksemme on rauha ja rakkaus sekä tasapaino.

Miten mahtavaa olikin palata aiemmin luetun kirjan teksteihin. Olen heittäytynyt oikeasti elämän vietäväksi. Tehtävät tähän kirjaan liittyen olen tehnyt ja kokenut niistä myös jonkinlaista tuskaa tehdessäni. Oivalluksena edelleen, miten tärkeää on itselle anteeksi antamisen tärkeys. Me voidaan luulla, ettei meillä ole itselle mitään anteeksi annettavaa. Varmasti on kaikilla. Uskon, että sieltä rakkaus kumpuaa kun anteeksianto on tapahtunut. Näkee rakkauden muissa ja sitä haluaa sitten jakaa muillekin.

Kun Olet kielteinen, olekin kiitollinen siitä tai mieti, voisiko pelkosi takana olla rakkaudettomuutta? Mikä on vaihtoehto sille, että teet jotain mitä pitäisi tehdä-sekö että jätät elämättä rakkaudessa ja ottamatta vastuun elämästäsi?

Kuva pixapay. Flash Aleksander, kissan takana on leijonan varjo.

Väreistä

Lauantai 22.4.2023 - Mervi

Meillä kaikilla on energiakenttä ja reagoimme väreihin alitajunnan tasolla. Näin kirjoittaa Roger Lewis ja Edgar Cayce kirjassaan Värit.

Värispektri voidaan jakaa kahteen pääryhmään

Kiihottavaan ja värähtelevään, oranssi-punainen-keltainen=ekstroverttien-herkkien-vaikutusalttiiden ja sosiaalisten värit

sekä

Passiivinen ja kylmä, sininen-vihreä ryhmään= introvertit-yksinoloon taipuvaiset, kiinnostuneet itsestään. Luonteeltaan hiljaisia, mietiskeleviä.

Ulospäinsuuntautuneet pitävät punaisesta, älykkäät valitsevat keltaisen, tasapainoiset vihreän, taiteelliset purppuran.

Sateenkaarenvärejä ovat violetti, indigo, sininen, vihreä, keltainen, oranssi ja punainen.

Violettia mielivärinään pitävät tekevät positiivisia valintoja, on tasapainoinen persoonallisuus, omaa hyvät mentaalikyvyt, on luonteenlujuutta, hyvä arvostelukyky, vahva koskemattomuudentunne. Kielteisenä on itsekeskeinen ja lannistava luonteeltaan.

Indigo ja violetti uskonnolliset värit. Looginen luonne, arvostelukyky, innostunut, hyväntuulinen. Negatiivisena, ylivarovainen, kärsimätön ja riidanhaluinen

Väriyhdistelmä, sininen-violetti,  hän etsii ihanteellista harmoniaa. Kaipaa sympatiaa ja rakkautta mutta voi olla yksinäinen, eristäytynyt ja kärsimätön

Vaalean sinisestä, vähäinen kiinnostus toisten kypsyyttä kohti, yrittää ja etenee oikeaan suuntaan. Negatiivisena on sydänsuruja ja päänsärkyä

Tumman sinisestä, he ovat löytäneet oman alansa ja ovat uppoutuneet siihen. Taipumus alakuloon, ehkäpä epätavallisia ihmisiä ja tekevät työtä päättäväisesti tieteelle sekä sosiaalisia palvelutehtäviä. Mieltymys siniseen=tyyneyttä, miellyttävää olemusta, herkkyyttä itseä ja toisia kohtaan.

Vihreästä, jos häivähdystä sinisestä, silloin parantamisen väri, auttava, voimakas ja ystävällinen, luotettava. Jos rakastat vihreää olet arvostettu naapuri, kodinrakentaja, suojelija. Kasvu on peräisin rakkaudesta ja anteeksiannosta.

Keltainen, kullankeltainen, terveyttä ja hyvinvointia. Pitävät itsestään huolta. Kirkkaan keltaisen myönteinen käyttö, solujen uusituminen, täydellinen tunnetasapaino. Auringonvalo, hyväntuulisuus ja onnellisuus yhdistetään keltaiseen. Rakastaa omaan aikaan liittyviä haastellisia asioita. Negatiivisena kohottaa verenpainetta, pulssia ja hengitystä. Uutuuksien ja uudistusten hylkäämistä, rajoittunut.

Oranssi, auringonväri, elinvoimainen, ajattelua ja toisen huomioon ottamista. Luovaa ilmaisua, nerouden kipinää. Sosiaalinen, tulee toimeen kaikkien kanssa, haluaa menestyä kaikessa. Ruskehtavana, kunniahimon puutetta, välinpitämätön, lannistettu ja laiska.

Punainen, kiihottava väri. Tummanpunainen, tempperamenttia ja on hallitseva. Tulipunainen, egon yliannostusta. Seksuaalinen, luova, matkustushaluinen. Kielteisenä, itsekeskeinen, epävakaa, äkkinäinen ja kärsimätön.

Kirjassa kerrotaan myös Luscherin testistä, jota jotkut psykologit käyttävät työssään. Siinä testissä nähdään asenteet ja tunteet siinä hetkessä.

Me tarvitsemme jotain väriä jotta voisimme olla sopusoinnussa itsemme ja muiden kanssa ja että meistä kehittyisi sitä mitä meistä on määrä tulla. Vaatteidemme ja ympäristömme väreillä voi olla huomattava vaikutus mielentilaamme. Niillä on fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia ja ne voivat vaikuttaa tunteisiimme, stressitasoomme, verenpaineeseemme.

En tiedä, miten vakavasti tämä värien tulkinta tästä kirjasta pitäisi ottaa. Mutta viime aikoina olen muutenkin törmännyt tähän värien käyttöön arjessa ja siksi tämän asian halusin tuoda esille. Lisäksi olen käyttänyt värimeditaatioita harjoituksissani ja uskon, että monet kokevat alitajuisesti oman värimieltymyksensä siinä ja lisäävät samalla keskittymiskykyään, rauhallisuuttaan tai lisäävät energisyyden tunnettaan.

Kyllä itsessäni värit vaikuttavat mielialaani pukeutumisessa ja kotona ollessa. Tahdon harmoniaa ja rauhaa ympärilleni. Luonto tarjoaa mitä erilaisempia väriyhdistelmiä ja kauneutta. Huomaan myös värit liikkuessasi luonnossa, kiinnitän huomion yksityiskohtiin. Taivaan eri värisävyt joka päivä, auringonnousut ja laskut, sateenkaaret, mitä elämyksiä meillä on joka puolella ja joka päivä. Ehkäpä tämänkin kirjan tarkoitus itselleni oli nähdä mitä tämä maailma meille tarjoaa päivittäin ja että kaikelle on merkityksensä tässä elämässä. Onko liian paljon itsestään selvyyksiä, jottei ehdi edes huomaa mitä meillä täällä on tarjolla. Elää hetkessä ja nauttia näkemästään yksityiskohtia myöten, kesää kohti, mitä elämyksiä mahtaakaan tulla esille..

Kuva pixapay John Nature, laventelipelto. Kuvan värisävyn tarkoitus on olla rauhoittava ja rentouttava..mitä mieltä Olet itse?