Oivalluksia ja uuden oppimista

Muutosta elämään

Lauantai 20.4.2024 - Mervi

Kirjaa kirjoittaessa käyn päiväkirjani ja muistiinpanoni läpi. Joku viisas lausahdus tai oivallus vahvistuu siten myös omaan mieleeni ja haluan sen tuoreeltaan jakaa.

Jos kärsit jostain, ihan mistä vaan, tavasta tai tottumuksesta. Haluat varmasti muutosta siihen. Ensimmäisenä ehkä tulee ajatus, että haluan mutten pysty, olen kokeillut ja epäonnistunut monta kertaa. Ehkä olet kokeillut sillä tavalla, joka ei ole sinulle oikea tapa tehdä muutosta. Olet palkinnut itseäsi joskus tällä, seuran vuoksi, omaksi iloksi? Voihan olla, että alkuun tämä miellyttävä kokemus on lopulta muuttunut rasitteeksi ja tämä tapa/mielihalu taakaksi. Nyt mietit miten saisit voimavaroja muutokseen.

Muista mahdollinen on mahdollista. Olet osannut oppimisen tärkeimmät menetelmän, yritys-erehdys-yritys menetelmän jo kouluiässä. Ja niiden kokemusten yhteisvaikutuksena on syntynyt usko ja toivo, jonka varassa olet päässyt elämässä muutenkin eteenpäin.

Ensinnäkin se lähtee motivaatiosta. Haluanko oikeasti muutoksen? Tahdotko sen? Miten paljon kärsin tästä, vai kärsiikö muut ja he toivoo, että tekisit muutoksen? Kärsitkö siitä, että siitä huomautellaan Sinulle, että muka toiset tietää paremmin sinun elämästäsi. Sehän on loukkaavaakin tai se voi olla myös rakkautta, jopa menettämisen pelkoa. Kannattaa asiasta keskustella ihan oikeilla sanoilla.

Harjoitus

Jos kärsit, kuvittele itsesi autoon, voit laittaa silmät kiinni kun mietit näitä eri paikkoja. Missä kohdassa istut kun katsot tilannettasi. Kuskin paikalla, pelkääjän paikalla vai takana jommalla kummalla puolella.Vaihda paikkaa mielessäsi ja koe miltä tuntuu missäkin kohdassa istua ja istu sille paikalle, jossa tuntuu juuri nyt hyvältä ja edistää hyvinvointiasi.

Tai

Ensin mieti itseksesi. Missä olet onnistunut elämässäsi? Mistä sait hyvän mielen kun ratkaisit tilanteen mielestäsi oikein? Jouduit ehkä ponnistelemaan ehkä vähän haastamaankin itseäsi ja selvisit siitä "voittajana". Liittyykö se opiskeluun, oppimiseen, harrastukseen, ihmissuhteisiin, työhön, mihin? Sen ei tarvitse olla iso asia.

Valittaminenhan ei auta tilannetta yhtään, sekin on selvää. Negatiivinen kierre vaan ruokkii itseään eikä siitä tahdo päästä ulos, ellei sitä tiedosta itse. Tiedosta mitä teet. Tätätkin tilannetta voisi katsoa itseä ulkoapäin, mieti miltä keskustelut näyttää kärpäsenä katossa ollessasi.

Mulla on ollut ajoittaista kipua vasemmassa olkapäässä. Se on etupuolella olevassa lihaksessa oleva kipu. Kipu äityy silloin jos käytän sauvoja pikkulenkeilläni, ehkä se isku maahan ärsyttää sitä. No, olen jättänyt sauvat pois käytöstä aika ajoin ja unohdan kun kipua ei taas ollut, että otan ne sauvat taas mukaan. Mietin, miksen taaskaan opi.

Ratkaisuksi, piilotan sauvat tai otan yhteyden terveydenhuoltoon ja selvitän mistä kipu johtuu, vai odotan että tilanne paranee itsestään, eikä tarvitse kuluttaa yhteiskunnan varoja, koska olen syöpähoitojen aikaan sitä tehnyt. No, kärsinkö tilanteestani? En koko ajan. Onko mulla motivaatiota vielä riittävästi muutokseen? Ehkä ei, tosin jos mietin lapsenlapsen syliin ottamista, siinä on pieni riski että käsi pettää, mutta ei ole vielä mitään vakavaa tapahtunut.

Missä olen onnistunut, jos kuitenkin kärsin ja asia on mielessä ja kipu ajoittain muistuttaa olemassaolostaan? Olen onnistunut aloittamaan etärentoutukset yhdistyksille vuosia sitten. Mitä se vaati minulta silloin? Selvittää kiinnostaako heitä uusi juttu, rohkeutta myös itse hypätä uuteen, periksiantamattomuutta, luottaa itseensä, ehkä positiivinen asennekin auttoi.

Nyt selvitän itselleni. Haluanko selvittää mistä vaiva johtuu, onko riittävästi motivaatiota? Oikeestaan on, lapsenlapset oli se pointti. Nyt pitäisi saada se rohkeus ottaa selvää ja selvittää mistä apua ja päästä mahdollisesti hoidattamaan asia ammattilaisten toimesta. Sehän voi hoitua fysioterapiallakin, mietin.

Todellisuudessa juuri näin on tapahtunut. Tartuin puhelimeen ja soitin terveyskeskukseen. Olen menossa nyt fysioterapeutille parin viikon päästä ja sain lääkärillekin ajan. Tiedostin, etten halunnut asiaa hoitaa kun ei koko ajan asia vaivaa. Miksen muuten hoitaisi itseäni, enkö arvosta itseäni. Olisko tämä liian vähäpätöinen asia. Kuka sen määrittää sellaiseksi. Tarkoitushan, on että olisin suht hyvä kuntoinen eläkeläinen ja selviäisin mahdollisimman pitkään ilman apua.

Eli kärsimykseeni, tunnistaa tilanteen vakavuuden-> tunnistin tilanteet->halun muutokseen sekä tunnistin voimavarani, joten teen sen ja koska olen ennenkin selvittänyt asioita rohkeasti. Aina voi voittaa.

Näin helppoa se lopulta on. Kokeile, apu voi olla puhelin soiton päässä tai joku muu yhteydenotto. Muista pahinta ei ole kaatuminen vaan makaamaan jääminen. Koska Olet sen arvoinen, rakastettava ja ainutlaatuinen ihminen.

Kuva pixapy:Gert Altmann

Alitajunnasta

Lauantai 6.4.2024 - Mervi

Minulla on omia lapsenlapsia, vanhempi on reilut kaksi vuotta, toinen on vauva viisi kuukautta. Olen myös bonusmummeli kohta kuusi vuotiaalle ihanalle tytölle. Hän asuu tosin kauempana ja on meidän kanssamme tekemissä harvemmin. Muutamia yökylä reissuja hän on rohkaistunut tekemään yksin ja niistä olen todella iloinen ja onnellinen. Tytön kanssa on ihan eri leikit ja tekemiset. Saan leikkiä myös sellaisia leikkejä joita en itse voinut tai pystynyt lapsena leikkimään.

Olen heistä kaikista todella ylpeä ja kiitollinen. Saan myös olla mukana tyttäreni poikien elämässä useita kertoja kuukaudessa. Samalla seuraan heidän kehitystään ja yritän huomioida heitä täysin eri näkökulmasta kuin itse aikoinaan tuoreena äiti tein.

Varon sanomasta sellaista, jonka tiedän olevan haitaksi tai uskomukseksi elämässä. Tuon myönteistä ja kannustavaa. Heidän omia ominaisuuksia kehun, enkä puhu kiltteydestä tai tuhmuudesta. En ota väkisin syliin, kysyn luvan. En lue päiväunille mennessä kirjaa vaan kerron mitä ihanaa tai mukavaa ollaan yhdessä tehty tänään ja miten mummona koen ne hetket. Sanon esimerkiksi lapselle niin, että mummo tallettaa hetket sydämeeni ja hengitän syvään, koen kiitollisuutta ja rakkautta niistä hetkistä. Ikävän hetken tullessa palaan näihin tunnelmiin harjoituksissani. Kerron tämän myös kaiken lapselle kuinka voimaannuttavia ne hetket ovat.

Alitajuntamme on mielenkiintoinen. Se kuulee sen mitä haluamme tai uskomme olevan meille oikein. Jos kovin moitimme itseämme, se uskoo ne kyllä hyvin jos olemme sellaisen uskomuksen sisäistäneet itsellemme vahvasti. Jos on lapsuudessa sanottu, että olet huono jossain tehtävässä, voit uskoa koko elämäsi että olet huono koko ajan, eikä kannata edes yrittää mitään eikä edes kokeillakaan epäonnistumisen pelossa. Luulet sitä jopa ominaisuudeksikin.

Alitajunta ei kuule sanaa EI, jos sanot lapselle noin ei saa tehdä, se kuulee, saa tehdä.

Samoin miten aikuinen kuulee, jos sanot aikuiselle mene ammattilaisen juttusille tai hoitoon, hae apua tilanteeseeseesi. Aikuinen vastustaa toisen käskyjä ja määräyksiä ellei ole kysynyt itse neuvoa, joten silloin pitääkin sanoa, jatka vaikka samaan malliin, jos tiedät sen olevan itsellesi hyväksi. Tosin, olethan saattanut jo monta kertaa asiasta keskustella jo, eikä muutosta ole tapahtunut. Mutta jos asiaa harmittelet mielessäsi ja tilanne vain vie entistä enemmän sun energiaa, niin silloin testaa tätä vaihtoehtoa.

Kliinisen hypnoosin opiskelu toi elämääni ymmärrystä vähän kaikkeen syvemmin. Nyt uskaltaa tehdä asioita, joita ei ennen kuvitellut uskomusten tai pinttyneiden tapojen takia tehdä. Haastan itseäni päinvastaiseen toimintaan. Annan myönteisiä kehotuksia päivittäin alitajunnalleni ja negatiivisille "näytän keskisormea" sanon stop. Muistan, että ajatuksia tulee ja menee, eikä ne kaikki ole totta.

Me niin haluttaisiin, että ihmiset eläisivät kuten me elämme. Välttäisivät virheitä, epäonnistumisia ja muita mokia vaikka häpeän pelossa. Elämän pitäisi olla tasaista ja helppoa. Mutta kun se ei ole sitä. Kun kaikkea yritämme välttää, vastoinkäymiset tuntuvat todella raskailta asioilta eikä tunnu löytyvän ulospääsyä mitenkään. Ei tietenkään, jos olet välttänyt elämästä epäonnistumista, et voi tietää miten sieltä pääsee pois, sinulla ei ole mallia alitajunnassasi. Ja jos joku ei mene kuten haluat, maailmasi murtuu. Sekään ei ole totta, aina löytyy muita ratkaisuja.

Me vanhemmat olemme voineet myös estää lasta tekemästä asioita, suojella kaikelta pahalta. Oltu ylihuolehtivaisia, peloissamme jopa lapsen kokemasta normaalista elämästä. Lapsi saattaa kokea, ettei kasvaminen aikuiseksi olekaan turvallista. Ahdistuu kaikesta pienestäkin vaikeudesta. Sitten vanhemmat kietoutuu siihen samaan kehään lapsen kanssa ja kehä vaan jatkuu ja jatkuu. Ollaan "kietoutuneita" toisiimme. Tullaan jopa riippuvaiseksi toisistamme. Sitten kun pitäisi itsenäistyä, lähteä elämään omaa elämää, ei olekaan taitoa selvitä. Kaikki saattaa ahdistaa, koulussa tai työssä vuorovaikutus tai oppiminen vaikeaa, ei osaa kun ei ole annettu asioiden tapahtua eikä päästy oppimaan niistä.

Sain mallin omalta äidiltäni. Tiedän, että äidilläni oli oma hyvä tarkoituksensa siinä. Kaikesta täytyy olla huolissaan, täytyy ilmoittaa missä mennään, milloin tullaan ja milloin ollaan perillä. Jos perheenä myöhästyimme puolikin tuntia matkanteossa, hän loi aina pahinta skenaariota mitä on tapahtunut ja perille tultumme oli ärtynytkin ellen pystynyt siitä ilmoittamaan. Luulin sen olevan rakkautta, ehkä se olikin sitä. Hän oli varmaan saanut mallin omalta äidiltään sota-aikana ja evakossa ollessaan. Mutta nyt tunnistan, että olin omien lasten ollessa pieni koko ajan ylivirittynyt, stressaantunut, valmis toimimaan ja varmistamaan ettei mitään pahaa tapahtuisi.

Lapsuudessani oli maalaiskylällä miesten tapana helpottaa tunteitaan käyttämällä "ilolientä". Tosin moni niiden käyttäjä muuttui päinvastaiseksi kuin tarkoitus oli. Lapsena en ymmärtänyt miksi aikuinen muuttui pelottavaksi ja uhkaavaksi. Äiti yritti luovia molempiin suuntiin, olla sekä turvallinen mutta hän oli myös itse pelokas. Lapsihan vaistoaa vanhempien tunnelmat, sitä eivät vanhempani tienneet. Elin ja kasvoi myös ristiriitaisissa tunnelmissa.

Millainen vanhempi sitten olin. Juuri sellainen kuin alitajuntani oli oppinut ja omaksunut ja saanut mallia kotoa. Ei mitään kyseenalaistamista. Kunnioitin ja pelkäsin auktoriteetteja myöhemmin joskus jopa omaa miestäkin, koska luulin että Jumala on mies ja miehiä pitää kunnioittaa ja palvella.

Tänään keskustelen tyttärieni kanssa usein siitä miten olisin voinut toimia toisin jos olisin tiennyt, osannut tai ymmärtänyt. Olemme oppineet puhumaan, avaamaan ja ymmärtämään toimitatapojamme, mistä mikin johtuu. Osoitan heille, että minulla on ollut kuitenkin hyvä tarkoitus kaikessa ja se on silloin mielestäni ollut rakkauden osoitusta. Tytöt ymmärtävät sen hyvin. Katkaisen vanhat pinttyneet uskomukseni tuodessani ne julki heille ja toivon, että he nauttisivat elämästä ilman jatkuvaa pelkoa siitä, mitä jos jotain tapahtuu. Elämässä kun aina sattuu ja tapahtuu ja niistä vain pitää ottaa opiksi. Suurin oppi on kuitenkin puhumisen taito. Nyt me puhutaan muttei enää mitään hyvää päivää kirvesvartta puhetta vaan asiaa elämän ja kuoleman välistä. Ihan äskettäin oli puhe omista toiveistani kun kuolen, miten haluaisin heidän toimivan kohdallani sekä kerroin kun tyttäreni kysyi missä hautajaistoivepaperini ym tärkeät asiakirjat sijaitsee.

Mitä sitten sanon lapselle, jos pitäisi kieltää jostain. Sanon, hei, tuo sattuu sinuun tai minuun, lopeta. Tuo oli ikävästi tehty, voi olla että siinä tulee oppi anteeksipyytämiseen ja -antamiseen. Voisin myös sanoa, Rakastan sinua. Olet arvokas ja ainutlaatuinen, riität minulle juuri sellaisena kuin olet.

Jos aikuinen ei tee muutosta itseä haittaavaan elämäntapaansa. Voisin sanoa, ota vastuu elämästäsi, jos koet että tuo on sinulle ja toisille hyväksi jatka samaan malliin, ellet koe enää niin, tee asialle jotain, sinä pystyt siihen. Muutos on aina mahdollista.

Positiivareiden sivuilta seuraava sopiva muistutus.

Huomionarvoista:

Huomioi ajatuksesi, sillä niistä tulee sanoja

Huomioi sanasi, sillä niistä tulee tekoja

Huomioi tekosi, sillä niistä tulee tapoja

Huomioi tapasi, sillä niistä tulee luonteesi

Huomioi luonteesi, sillä niistä tulee kohtalosi

Asenteen valintoja poimittu myös Positiivareiden sivuilta:

Minä en osaa/MINÄ OSAAN

En minä/KYLLÄ MINÄ

Epäilen että/OLEN VARMA ETTÄ

En pysty/HALUAN OPPIA

Pelkäänpä että/USKON ETTÄ

Ei se onnistu/ HYVÄ SIITÄ TULEE

Ei se nyt käy/KYLLÄ SE KÄY

On epävarmaa/ON VARMAA

En minä voi/KYLLÄ VOIN

Ei se koskaan/KYLLÄ SE AINA ja vielä lisään, jos eipä kehtaa/viitsi NIIN KEHTAAN/VIITSIN

Kuva pixapay:MemoryCatsher. Mallioppimista ikä kaikki.

Luottamuksesta

Perjantai 22.3.2024 - Mervi

Rainer Friman laulaa laulussa Se on salaisuus. Hän laulaakin rakkaudesta.

Tämä on ihan muuta. Voiko toisen salaisuus olla kuulijalle taakka? Todellakin voi. Entä jos taakka käy niin raskaaksi, että haluaisi kertoa siitä jollekin, meneekö luottamus jota et koskaan saa takaisin. Entäs sitten jos niin käykin tai ehkä niin oli tarkoituskin.

Epäreilua pelätä molempiin suuntiin toisen kieltäessä, ettei saa kertoa kenellekään. Miksi toinen kertoi asiasta, vai sattuiko paikalle näkemään jonkun tapahtuman? Pelkääkö seurauksia tapahtumasta toiselle tulevaisuudessa vai pelkääkö itsensä mielenterveyden puolesta tai jopa hylkäämisestä. Vai voisiko ottaa puheeksi ja sanoa, että tilanne on itselle niin vaikea, ettei jaksa sitä pitää enää yksin.

Ensin määritellään se, kuka on ei kenellekään. Onko ne puoliso, lapset, lähipiiri, ystävät, tuttavat, naapurit, sisarukset, työnantaja, lääkäri tai muu ammattilainen, terapeutti, kuka?

Jos saat kantaaksesi toisen murheen niin hän samalla kaatoi oman murheensa sinulle, ehkä halusikin alitajuisesti, että asia tulee tietoon. Kertojalla saattaa olla taustalla muutakin salaisuuksia.Tarjoat tietenkin neuvoja, joita toinen ei suostu edes ottaamaan vastaan. Sano asianosaiselle, että pidä salaisuutesi, etkä suostu etkä jaksa sitä pitää enää omana tietonasi. Kerro, että se on liian raskas taakka kannettavaksi. Tee jotain. Hyväksy sitten mahdollinen välirikko ja hae tarvittaessa itsellesi apua ammattilaisilta. Puhu jollekin taakasta. Ammattilaiset ovat vaitiolovelvollisia.

Toinen näkökulma

Olin sairaalassa vatsakalvotulehduksen takia vuosia sitten. Samaan huoneeseen tuli vanha rouva, jolla oli myös suolessa syöpä ja se leikattiin onnistuneesti pois. Hän kertoi, että hänen miehensä sairasti vuosia eturauhassyöpää eikä hän tiennyt asiasta mitään kun vasta loppuvaiheessa. Hän oli kyllä nähnyt, että miehellä oli lääkkeitä käytössä, mutta kun ei ollut tapana keskustella asioista, niin hän ei tullut tietämään, mitä ne ovat. Se oli lääkärin ja miehen keskinäinen asia. Mies ehkä halusi suojella rouvaansa surulliselta uutiselta eikä ollut kertonut kenellekään asiasta. Tai hän ehkä pelkäsi, ettei puoliso kestäisi uutista. Tai kokiko niin, ettei halua sääliä vaikka olisi saanutkin rakkautta.

Rouva oli harmissaan siitä, ettei mies sitä ollut tehnyt. Hän olisi halunnut tukea ja auttaa, kulkea rinnalla ja rakastaa vielä paljon, mutta ei saanut siihen enää mahdollisuutta. Toinen vain halusi salata. Rouva kertoi, hän sai tietää puolison kunnon huonontuessa totuuden ja hän järkyttyi myös siitä ettei ollutkaan luottamuksen arvoinen. He olivat olleet naimisissa jo lähes 60 vuotta. Hän sai miehen lyhyen loppuajan viettää hänen kanssaan järkyttävän uutisen kanssa ja miettien miksi toinen teki näin.

Olin kuulemastani todella pahoillani. Kysyin mitä tunteita hän koki puolisoa kohtaan. Aluksi tietysti surua. Mutta myös vihaa, koska hän koki toisen pettäneen hänet. Rakkauden taulussa sanotaan, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii, kaiken se kestää..

Vihaa, surua ja pettymystä päällimäisinä tunteina. Niiden tausta tunteet saattoivat kuitenkin olla että toinen hylkäsi hänet ja jää lopulta yksin kaiken surunsa kanssa. Vielä sekin, ettei toinen luottanut häneen. Sitäkö olikin tämä vuosikymmenten rakkaustarina.

Kumpi on pahempi, "kasvojen" menettäminen vai suru uutisen kantaminen yhdessä tässä tapauksessa. Rouva koki varmasti myös häpeää siitä, ettei puoliso luottanut häneen. Hän jäi elämään yksin ihmisten supattelujen kanssa, mitähän muita salaisuuksia perheessä on ollut? Tämä taakka siirtyy myös lapsiin, hekään eivät olleet luottamuksen arvoisia. Mies petti kaikki kun ei kertonut. Hän luuli suojelunsa mahdollisesti olevan rakkautta vai oliko se kuitenkin välinpitämättömyyttä tai oliko hän muka niin vaatimaton, ettei tarvitse huomiota koska ei rakasta itseäänkään vai oliko hänellä oli oma viha, suru ja häpeä vielä käsittelemättä. "Eipä kehtoo, ei minun takia tarvitse mitään tuntea, olen mitätön ja arvoton?".

Rouva tunnusti, että hän tietää miksi sairastui syöpään. Hän kantoi tätä häpeän, säälin, luottamuksen puutteen taakkaa seitsemän vuotta. Sen verran oli aikaa puolison kuolemasta. Mutta mitä hän oppi tästä. Hän itse puhui omasta sairastamisestaan kaikille, hän halusi saada tukea kaikilta mahdollisilta ihmisiltä. Hän jakoi myös minulle arvokkaan tarinan. Toivon, että hän on antanut anteeksi miehelleen mielessään, jotta jää lopulta se rakkaus jäljelle.

Hän selvisi pelkällä leikkauksella eikä saanut pelkäämäänsä avannetta. Uskon, että tämä kokemus opetti hänelle ja perheelle jotain luottamuksen merkityksestä syvemmin. Puhuminen kannattaa kaikissa toisia koskevissa asioissa.

Mietin, tarvitseeko jatkossa pelätä paljastumista, entäs jos se olisi juuri sitä mitä tarvitsikin tehdä, päästä vapauteen, elämään ja rakkauteen. Tunnustaa heikkous, hakea apua.

Jos minulle kerrotaan salaisuus, olen vaitiolovelvollinen, mutta ohjaan tapauksesta riippuen aina asianosaista eteenpäin. Vastuu on tiedon antajalla, ellei hän halua ottaa vastaan tarjoamani vaihtoehtoja. En ota myöskään hänen taakkaansa kannettavaksi. Muistan häntä rakkaudella, muuta en voi. Se on hänen elämänsä ja valintansa.

Mutta joissain tapauksissa en edes suostu ottamaan salaisuutta vastaan..sanon, en halua edes tietää.

Kaiken tämän takana on puhumattomuuden kulttuuri häpeän pelossa ja se on isompi asia kuin ymmärretäänkään. Pelkoa myös toiselle luottamuksen menettämisestä. Toisten taakkoja meidän ei ole tarkoitus kantaa, se käy meille joskus liian raskaaksi. Jokaisella on oma elämä ja se on ihan tarpeeksi. Jos salaisuuden kertoja sanoo, että menetti nyt luottamuksen toiseen, kannattaa miettiä luottaako asianosainen itseensäkään. Se mitä salaisuuden kertoja toisessa pelkää, se voi olla oma "varjo", jonka olisi päästävä vapaaksi. Miksi salaa? Häpeääkö itseään ja paljastumista? Sitä voisi miettiä..

Entä se rakkaus. Sen ei tarvitse olla salaisuus. Se kannattaa näyttää koko maailmalle, lempeinä palveluksina, avoimmuutena, lahjoina, myönteisinä sanoina ja yhteisenä aikana ja kosketuksena. Siitä luottamus ja yhteinen sitoutuminen on tehty.

Kuva pixapay Dieterich01

Tämä kuva kuvaa hyvin luottamusta, uskotaan että elämä kantaa. Se on rohkeutta olla oma itsensä ja asettua haavoittuvaan ja pelottavaan osaan.

Kirjan kirjoittamisesta

Perjantai 8.3.2024 - Mervi

Olen aloittanut kirjani kirjoittamisen ihan oikeasti. Suunnittelussa meni ensin aikaa. Myös henkinen valmistautuminen alkoi. Täytyi myös uskaltaa kertoa kaikille miksi vähennän muita asioita ja mitä olen tekemässä. Menin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle täysin.

Iso siskoni on luvannut olla mukana tätä tekemässä kanssani koko ajan. Yhteistyökumppanin sain mukaan, toimittajan lukemaan tekstiäni ja arvioimaan onko se kiinnostavaa ja mukaansa tempaavaa. Osaanko ollenkaan kirjoittaa, sitä itse epäilin eniten. Seuraavaksi tutustuminen kustantajiin, mitä he tarvitsevat. Mikä on käsikirjoitus, synopsis tai tietoa siitä kenelle kirja olisi hyödyllinen.

Kävimme läpi kustantajat, joille voisin lähettää näitä tietoja. Ketkä julkaisevat tämäntyyppistä tietokirjaa. Tietokirjaa hieman lapsuudesta alkaen, lähinnä sieltä saaduista uskomuksista, jotka ovat estäneet tekemästä asioita. Vastoinkäymisistä, kun jokaisella perheenjäsenellä on yhtä aikaa vaikeuksia, myös itsellä, lähes ylitsepääsemättömiä. Asennemuutoksesta, opiskelun tuoman elämänmuutoksesta. Yllättävästä ja raskaasta syöpäpolustani, vaikeasta työhönpaluusta, Lars-syndroomasta, sen haasteista ja uudesta elämästä. Kaikista vaikeuksista, mutta myös rakkaudesta, joka auttoi näkemään elämän suurimman merkityksen, tarkoituksen. Nyt odotamme kustantajilta vastauksia mutta on meillä varasuunnitelmakin olemassa. Tämä toteutuu vaikka saatujen apurahojen turvin.

Kerron tunteista, monista itkuista ja niiden hyödyistä. Kerron häpeästä liittyen menneisyyteeni, syöpääni ja ulosteenkarkailuun. Kerron rakkaudesta, joka on suurin voimavarani tänä päivänä kaikkeen. Mikä henkinen kasvu kohti itseä on tämän myötä tapahtunut.

Tämä kaikki tulee tietoonne päiväkirjoistani, joita olen kirjoittanut kaikki nämä kasvun vuodet. Mikä on mielialan nostanut ja laskenut, mitä olen oppinut ja oivaltanut itsestäni, parisuhteesta ja perheestäni ja läheisistäni. Rohkeudesta hypätä tutun ja turvallisen ulkopuolelle ja saada sieltä uutta mahdollisuutta.

Ja jälleen tarkoituksen merkityksestä, mikä se on ja miten se näkyy. Sattumista, pääsin mukaan osallistumaan Anne Lindholm-Kärjen ja Kirsi Virkkusen Intuitiivinen kirjoittaminen kurssille viitenä iltana alkuvuoden aikana. Olin ilmoittautunut toiselle kurssille, joka olisi ollut samoina iltoina mutta se peruttiin. Kysyin Annelta, vieläkö pääsisin mukaan vaikka he olivat jo aloittaneet viikkoa aikaisemmin ja se onnistui. Tämän kurssi tuli juuri oikeaan aikaan. Suuri kiitollisuus jälleen heille ja omalle intuitiolleni ja rohkeudelleni.

Uskon ja toivon, että kirja on valmis syksyyn mennessä. Siskoni tarkistaa tekstistäni kirjoitusvirheeni, myös veljeni auttaa kuvien tekemisessä, tunteiden tulkkina toimien. Hekin oppivat tässä samalla itsestään jotain tärkeää, uskon niin. Tässä samalla kun kirjoitan, palaan niihin tunnelmiin ja tunteisiin, keskustelen ikävät asiat vielä puolison tai läheisten kanssa uudelleen ja jätän ne taakseni. Olen itkenyt monet itkut vielä uudestaan ja tiedän että kaikki haavat paranee tämän myötä ja saan rauhan. Ennenkaikkea olen oppinut näkemään sen tien jolla on nyt hyvä ja turvallinen olla, aitona omana itsenäni.

Tämä kirja tulee olemaan avuksi KAIKILLE ihmisille, tarkoitustaan etsiville näkemään ja tunnistamaan elämän suurimman asian ja se on RAKKAUS.

Kuva pixapay valerioerrani

Hanna Nohenekin luennosta poimittua

Tiistai 27.2.2024 - Mervi

Kauan odotettu Hannan käynti onnistui hyvin yhdistyksemme illassa. Olin todella otettu siitä, että Hanna suostui tulemaan meidän iltaamme. Hän oli illan esitystä varten saanut lisätietoa asioista myös infektiolääkäri Veli-Matti Anttilalta. Me kaikki opimme jotain tämän johdosta, kuulemani mukaan myös Hanna itse. 

Olin lähettänyt myös kysymyksiä etukäteen hänelle ja hän vastasi niihin mukavasti pitkin esitystään.

Kerroin Hannalle, että tulen kirjoittamaan lyhennelmän myös tänne tiedoksi lukijoilleni ja hän vahvisti ja tarkisti vielä tekstini sisällön. Ja tässä on viime hetken tietoa, jota ei ole vielä julkisuudessa tiedossa koronarokotteiden osalta.

Syöpäpotilaan infektioista

-itse syöpä lisää infektioriskiä, syöpään liittyvät yleisoireet voivat lisätä infektioriskiä, imukudosten ja verisolujen syöpiin liittyy lisääntynyt infektioriski myös ja syövän itse hoitoon liittyy infektioriski.

-hoitava lääkäri arvioi infektioriskin tason ja arvioi sen mukaan tarpeelliset rokotukset

Syöpäpotilaille suositelluista rokotteista yhteenveto

-vuosittainen influenssarokote, yli 65-vuotialle ja solunsalpaajahoidossa sekä sädehoidossa oleville ilmainen, tällöin myös lähipiiri on oikeuttu rokotukseen

-koronarokotukset kansallisten THL:n ohjeiden mukaisesti:vakavalle koronavirustaudille erittäin voimakkaasti altistava sairaus tai tila, esim. elinsiirto tai kantasolusiirto, aktiivisessa hoidossa oleva syöpätauti (solusalpaajahoito vuoden sisällä)suositus tehosteannos oli syksyllä 2023 näille potilasryhmille

-jäykkäkouristus ja kurkkumätärokote suojasta kannattaa huolehtia, 25v, 45v, 65v ja sen jälkeen 10 vuoden välein

Myös omakustanteisia kannatta harkita mm. vyöruusu otettavaksi 50 vuotta täytettyään tai 18 v joilla suurentunut riski saada vyöruusu. Kaksi rokotekertaa 2-6kk välein

pneumokokkirokote, tämän ilmaiseksi saavat kantasolusiirteen saaneet, munuaistautia sairastavat 65-74v keuhkoahtaumatautia tai astmaa sairastavat

punkkirokote TBE, oleskelu punkkialueella (kesämökki) ei suojaa borreoloosilta

Yleensä syöpäpotilaille ei ole estettä ottaa rokotuksia, ainoa poikkeus on solusalpaajahoidot tai kantasolusiirtohoidot.

Koronasta: Thl:n tutkimuksen mukaan valtaosalla väestöstä on muodostunut immuniteettia sekä aiemmin saatujen rokoteannosten että sairastettujen koronavirustartuntojen myötä. Tiheästä rokottamisesta ei ole odotettavissa parempaa suojaa myöskään immuunipuutteisille.

THL:n suositus. Syöpäpotilaiden ja immuunipuutteisten koronarokotukset.

Perusrokotussarjaan kuuluu kolme rokoteannosta. Kaksi ensimmäistä annetaan 6-12 viikon annosvälillä, kolmas aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua toisesta annoksesta

Tehosteannokset, 12 vuotta täyttäneille voimakkaasti immuunipuutteisille syystalven 2023 tehosteannosta riippumatta siitä montako tehosteannosta henkilö on aiemmin saanut tai montako kertaa hän on sairastanut koronan. Ei ole vielä varmaa tarvitaanko keväällä 2024 lisätehosteita tietylle riskiryhmille, sen sijaan syksyllä 2024 tehosteita tullaan antamaan

Oma kysymykseni hänelle liittyi influenssa rokotteisiin. Nuorena hoitajana otin influenssarokotteen ja sain siitä allergisen reaktion, johon sain sitten kortisonia. Silloinen työterveyslääkäri sanoi minulle, että rokote on "munassa" kasvatettu, joten voit olla sille allerginen "munalle", älä ota influenssarokotetta, jos se on vain mahdollista. Ja näin olen toiminutkin. Hoitajat eivät ole suostuneet myöskään pistämään sitä minuun enää kun asiasta olen maininnut. Nyt Hanna kertoi, että markkinoilla on myös (joka toinen vuosi tehdään) sellaisia influenssarokotteita, jotka ovat munien sijaan kasvatettu soluissa, ensi vuonna tulee sellainen vuoroon. Jos niitä tuodaan ensi syksynä Suomeen, se olisi hyvä vaihtoehto. Hyvä tietää tämäkin.

Silloisten syöpähoitojen aikaan en itse onneksi altistunut influenssalle kun en hoitoja saanut, se olisi ollut kohtalokasta. Hyvä hygienia ja infektioherkkyys pitivät minut pääasiassa kotona ja kun puoliso ja läheiset olivat rokotettu, ei tullut altistustakaan sitä kautta. Onneksi.

Kysyin miten hän on selvisi julkisuudessa korona aikaan? Vihapostia ja uhkauksia hän sai kuten muutkin julkisuudessa olevat henkilöt, mutta sai myös paljon kiitosta, kehuja, kannustusta ja Duodecium seuran antaman Lindberg palkinnon 12/21.

Hän itse sattui sairastumaan koronaan ensimmäisten suomalaisten joukossa ja se oli ollut vakava tauti hänelle itselleen sekä puolisolleen. Ne lähtökohdat varmasti olivat myös kannustamassa tekemään tätä arvokasta työtä meidän kaikkien eteen. Oma sairastaminen toi esille muitakin oireita, joita ei ollut vielä edes kirjattu tai huomattu virallisiksi koronan aiheuttaviksi oireiksi.

Hän on mielestäni sydämmellinen lääkäri, joka on tehnyt paljon hyvää meidän kaikkien hyväksi, meidän turvaksi ja suojaksi toisten ammattilaisten kanssa. Hän antoi kasvonsa koronasta tiedottamiselle, aina kun näin hänen kasvonsa televisiossa, uskoin että nyt tulee tutkittua ja oikeaa asiaa.

Muistan, miten yhteiskuntana ja perheenä pelkäsimme koronaa. Miten paljon se sai aikaan surua, vihaa, häpeää ja katkeruuttakin yhteiskunnassamme. Mutta se sai myös jotkut pohtimaan syvemmin noita tunteita. Miksi tunnen niin ja miten selviän sen tunteen kanssa jatkossa. Varmasti monille jäi ahdistusta ja kuolemanpelkokin käsittelemättä. Jotkut ehkä luovuttivat, olisiko ollut jopa niin..

Sairastin kerran koronan eikä se ollut mikään mukava tauti. Mieluiten otan rokotukset heti kun se oli mahdollista kohdallani. Opittiin varmasti yksilönä ja yhteiskuntana myös paljon. Olen kiitollinen työstä mitä Hanna tekee. Suuri kunnioitus ja kiitos hänelle. Siinä esikuvaa muillekin.

Ja ennenkaikkea koronan myötä minä sain uuden elämän, kun etätyöt tuli mahdolliseksi ja pystyin etänä aloittamaan rentoutuksen tekemisen ensi kertaa Suomessa syöpäänsairastuneille ja heidän läheisilleen. Näin jatkan edelleenkin. Minun sosiaalisuus on pääasiassa netissä etänä monissa yhteyksissä, kiitos koronan. Se lopulta mahdollisti elämän mielekkyyden jatkumisen kohdallani.

Hannasta julkaistaa kirja nyt maaliskuussa. Se on nimeltään Peloton.

Tiedoksi hänen yksi sidonnaisuuksistaan on että hän on Maailman terveysjärjestön WHO:n rokotusasiantuntijaryhmän SAGEn puheenjohtaja. Sekä hän on tehnyt kliinistä rokotetutkimustyötä matalan tulotason maissa vuoteen 2010 asti. Valtion virkanainen ja tuli myös Krista Kiurun kanssa esiintyessään meille kaikille tutuiksi.

Kehon tarkistaminen ja mielenrauhan saavuttaminen

Lauantai 17.2.2024 - Mervi

Marraskuussa lääkäri Jouko Leppänen luennoi yhdistyksen illassamme syövän syntymisestä solusta alkaen. Illan päätteeksi puhuttiin syöpähoitojen jälkeen tehtävistä kontrolleista ja mahdollisten kuvien ottamisesta.

Kontrollit omalla kohdallani ovat olleet vuosittain verikoe, jossa tarkastellaan CEA arvo ja pieni verenkuva ja lääkärin vastaanotolla käynti. Viime vuonna tämä tehtiin terveyskeskuksessa, olihan syövän toteamisesta jo kuusi vuotta. Kerroin lääkärille kuumista aalloista ja hän "heitti", että jos niitä alkaa esiintymään voi syöpä olla uusinutkin, tosin kliiniset tutkimukset ja veriarvot eivät siihen viitanneet. Hän ehdotti keuhkokuvan ottamista ja se minusta oli hyvä idea, se otettiin ja kaikki oli siinä hyvin.

 Joukolta kysyin magneettitutkimuksen ottamisesta, onko siitä vaaraa mitenkään, tuottaako se säteitä ja onko siitä haittaa, jos sen otattaa itsemaksaen. Ja kuka hoitaa jatkot jos jotain  löytyy magneettitutkimuksessa. Jouko kertoi, että ei ole haittaa, magneetti ei ole röntgensäteillä tehtävä tutkimus. Ja vastauksen kanssa voi mennä terveyskeskukseen ja lääkärin on lähetettävä löydöksen perusteella eteenpäin. Tietojen saatuani ajatus magneetin tekemisestä jäi hautumaan. Olin ennen Joukon luentoa kuullut, että Joensuussa tehdään koko vartalon magneetteja alle 700 e. Siitäkin sitten mainitsin illassamme ja Jouko sanoi pitäisköhän itsekin sellaisessa käydä, eihän sitä tiedä mitä löytyy.

Miehelleni ehdottelin loppuvuodesta Joensuussa käyntiä ja voidaan samalla käydä sukuloimassakin. Asia jäi pohdintaan molemmille. Sanoin, että jos me autoa huolletaan, laitetaan siihen rahaa ja aina se raha jostain siihen löytyy. Ehkä olisi järkevää joskus "sijoittaa" myös itseensä.

Vatsani takia emme reissaa enää maailmalla, se on keholleni liian raskas taakka ja on se sitä myös henkisestikin. Seurattiin talven pakkasia, mietimme josko olisi mahdollista lähteä muutamaksi päiväksi Tahkolle, siellä voin tyhjennellä suoltani ja voimme hiihdelläkin. Tarkistin vielä, että hiihtolenkkien läheisyydessä oli hyvin vessoja. Tuumasta toimeen, varattiin yöpymispaikka ja päätettiin, että käydään samalla Joensuussa magneetissa molemmat. Varattiin ajat ja Tahkolta olisi tarkoitus ajaa syömättä ja juomatta tutkimuksiin. Teimme näin suunnitelman mukaan. Yöpymispaikka Joensuussa oli siskon luona ja sieltä sitten ajaisimme kotiin.

Lääkäri soitti tulokset. Tunnin laverilla makaamiseen kuului lääkärin soittoaika, puoli tuntia per/henkilö. Minua ei jännittänyt tuloksen saaminen kuin viisi-kymmenen minuuttia ennen soittoaikaa. En ollut nähnyt pahoja unia, jotka olisivat viitanneet mihinkään vakavaan ja en käyttänyt aikaani murehtimiseen. Uskoin, että se mitä tulee, se tulee sitten ja otan sen vastaan siinä hetkessä. Uniakaan en menettänyt sen takia. Olin siis kiitollinen itselleni oppieni sisäistämisestä, olin itse rauhallisuus.

Kuulin, että kaularangassani on ahtaumaa, ok. Selvisi siis epämääräisen vasemman käden ja "rintakivun" syy, jota on joskus ollut. Suositteli ortopedille, fysioterapeutille tai osteopaatille jos oireet pahenee. Ei sydänperäistä vaivaa. Lääkäri kävi kaikki elimet yksitellen läpi ja ne olivat ok, hyvänlaatuinen kysta maksassa, joka on yleistä, ei tehdä sille mitään. Vatsan aluella tietty näkyi jotain, joka mahdollisesti tullut leikkauksien seurauksena, hyvänlaatuinen serooma, kudosnestekertymä. Siitä suositteli kontrollikuvaa muutaman vuoden päästä. Se oli näkynyt edellisissä kuvissakin, eikä ollut kasvanut. Imusolmukkeistakaan ei löytynyt mitään. Ei syöpään viittaavaa.

Ajatukset nyt tästä "sijoituksesta". Kuulin, että jotkut pitivät meitä rohkeina, kun tällaiseen lähdettiin. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta suosittelen silti selvittämään epämääräiset tuntemukset ja kivut kehossa. Näin varsinkin kun on syövän sairastanut ja vaikka ei olisikaan mitään oireita, on hyvä tietää miten kehoni vointi sisältä tarkasteltuna. Se että sijoittaa itseensä (ei lähdekään vuosittaiselle etelänmatkalle) ja menee yksityisesti tutkimukseen ellei kunnallisesti pääse tarpeeksi nopeasti, säästytään siltä, kuinka monta turhaa ajatusta ja yötä me menetetään kun emme selvitä asioita. Lähdin itsekin tähän ihan mielenkiinnosta, uudesta kokemuksesta ja siitä, että kannattaa mennä pelkoja kohti, ei väistää niitä. Jäikö itselläkin pieni epävarmuuden tunne kytemään? Pelätäänkö me ettei meitä hoideta, jos sijoitan itseeni ja maksan itsekin siitä jotain? Miten mielellämme me kuulisimme, että onneksi teit niin ja pääsemme aloittamaan hoidot ajoissa. Kyllä siinä yhteiskuntakin säästää pitkän pennin, ja ehkä ihmishengen.

Itse syöpähoitoja saadessani, sain kuulla kuinka kallista oli saada valkosolun nostajat käyttööni-koin siinä hetkessä syyllisyyttäkin kun tarvitsin niitä. Mutta en olisi saanut hoitojakaan ellei niitä olisi käytetty, enkä todellakaan kirjoittaisi nyt tässä enää mitään. Mutta silloin, omalla kohdallani ennen syöpälöydöstä, eipä oireita paljon ollut, mitä nyt uloste oli muuttunut ja verta tuli pyyhkiessä vähän paperiin koska oletin niiden johtuvan vain peräpukamista. Ehkä tänä päivänä kiinnittäisin eri lailla huomioita mihin tahansa oireisiin, oppi on mennyt perille.

Nyt tulee mainos: Karelia magneetti oli se paikka,jos kiinnostaa tietää missä kävimme. Se on Suomessa ainut terveydenhuollon yritys, joka tekee näitä tutkimuksia tällä tavalla. Kädet, jalat ja pää jäivät tutkimuksen ulkopuolelle. Saimme erittäin hyvää palvelua sieltä ja tunsimme, että meistä välitetään. Siellä ihmisiä käy kuuleman mukaan ympäri Suomea ja kaikille uutiset eivät ole yhtä hyviä. Lääkäri sanoi, että voimme olla yhteyksissä myöhemminkin jos tarvetta esiintyy ja saamme vielä kuvat lausuntoineen kotiin vaikka ne kantaakin tulevat näkyviin. Emme olisi saaneet lähetettä mistään tällaiseen tutkimukseen mutta saimme mielenrauhan ja se on kaikkein tärkeintä.

Kuva pixapay.goestock

Vaihdevuosistako olikin kyse?

Tiistai 6.2.2024 - Mervi

Jos jotain tyttärilleni ohjeistaisin tai opastaisin, ehdottaisin jo nelikymppisenä seuraamaan joko alkaa vaihdevuosioireita tulla.

Luin iltalehdestä gynekologin kommentteja vaihdevuosioireisiin liittyen. Olenkin tänne aiemmin kirjoittanut unettomuudestani, jota en lähtenyt hoitamaan ja hoidin sitä todella väärin, parilla lasilla viiniä esimerkiksi.

Minulla oli kuumia aaltoja, käytin töissä viuhkaakin viilentääkseni itseäni, join vettä kulauksittain, villatakkia päälle ja pois, oli nivelvaivoja, jota hoidettiin kortisonipistoksilla, olin ärtynyt läheisilleni ja itselleni. Kävin gynekologilla, mutta en saanut mitään lääkitystä. En saanut siksi, kun äidilläni oli ollut kolme rintasyöpää elämänsä aikana, menehtyi viimeiseen. Hänen äitinsä kuoli rintasyöpään ja iso siskoni sairasti rintasyövän nelikymppisenä. Eli minulla oli suurentunut riski saada rintasyöpä, jos hormonihoidot aloitetaan. Kävin joka toinen vuosi mammografiassa ja ultraäänessä oma kustanteisesti ennenkuin tulin seulontaikään.

Äitini sai hormonilääkityksen aikoinaan vaihdevuosioireisiin ja sitä "syytettiin" rintasyövän aiheuttajaksi hänen kohdallaan. Minua siis peloteltiin, että on suuri riski saada rintasyöpä joten pärjääpä ilman hormonilääkitystä. Koin siitä tietysti myös, että olen etuoikeutettukin kun en voi lääkettä ottaa käyttöön. Eli kärsin yöheräämisistä, valvomisesta, ärtyisyydestä, kuumista aalloista, nivelvaivoista. Nivelvaivoja tutkittiin ja hoidettiinkin. Siihen samaan tilanteeseeen tuli se irtisanominenkin ja muut raskaat tapahtumat. Elin siis stressissä! Siihen kun lisätään se suorittaja ominaisuus, itsensä hylkääjänä, mitäpä voisi odottaa..suolistosyöpähän se sieltä tuli. Tämähän on nyt omaa spekulaatiota, mutta ihmettelen ettemme pystyneet paremmin hoitamaan vaihdevuosioireita reilu kymmenen vuotta sitten.

Nyt ymmärrän äitiäni paremmin. Äitini sai unilääkkeet käyttöön eikä niistä koskaan luopunut. Hän arvosti unta ja lepoa. Tänä päivänä ei uniongelmia hoideta pelkästään unilääkkeillä vaan kokeillaan muitakin vaihtoehtoja. Mikä vaakakupissa sitten on itselle tärkeinä, se pitää miettiä myös tarkasti. Unilääkkeisiin siis itsellä negatiivinen kaiku ollut koko ikäni, joten en niitä olisi helposti suostunut käyttämäänkään. Eli siksi kärsin siitäkin! Oli uskomus, ettei unilääkkeillä saatu uni ole oikeaa unta ja kun niistä tulee vielä pökkerö olo seuraavaksi päiväksi, et voi olla oma itsesi mitenkään missään vaiheessa. Mitä pelkoja olikaan itselläni silloin!

Mitä ajatuksia tämä "löydös" nyt aiheuttaa itsessäni? Näin sitä oppii itsestään asioita jälkikäteen, tulee ymmärrystäkin enemmän tapahtumiin. Gynekologi kirjoitti artikkelissaan, että moni nainen kärsii oireista, ei tiedosta mistä ne johtuu. Lisäisin tietoutta asiasta työpaikoille, perheisiin enemmän. Vertaisia, yhdistyksiä ja sitä kautta apua ja myös erilaisia hoitoja, rentoutustakin. Ei kenenkään enää tarvitsisi "kärsiä" vaihdevuosioireista, apua varmasti löytyy kun vain sitä haluaa saada.

Mietin, kuinkahan moni pari on eronnut näiden oireiden takia? Kannattaa oppia kuuntelemaan kehon viestejä ja lähteä hakemaan apua sillä et voi muuta kuin voittaa. Perheeltäni tulen pyytämään anteeksi omaa käytöstäni ja samalla tulen samalla opettaneeksi ja antaen mallia lapsilleni, että asioilla oli tai on toinenkin puoli. Tätähän elämä on, oppia, rähmälleen menoa, noustaan ylös suosta, pohditaan miten tästä eteenpäin ja jatketaan uudella tavalla.

Käytin erilaisia viuhkoja kuumien aaltojen yllättäessä. Minulla on töissä omansa, käsilaukussa oma ja kotona oma versio siitä, onneksi sitä ei nolottanut käyttää.

Kuva pixapay Aleksander Kristkey

Väärä artikuilointini?

Lauantai 27.1.2024 - Mervi

Pidin rentoutuksen tällä viikolla syöpäpotilaille etänä. Linjoille tuli uusia osallistujia ja jostain syystä hieman hämmennyin itsekin. Kerroin osallistujille rentoutuksen kulusta ja tavoista kuinka teen joka kerta erilaisen version, jotta jokainen löytäisi oman ja kotona itsekseen toteutettavan version arkeensa. Kerroin myös siitä miten itse löysin aikoinaan rentoutuksen ja meditaation salat ja missä vaiheessa niihin tartuin.

Sain jälkikäteen palautetta eräältä osallistujalta, että hän ymmärsi puheestani syöpäni uusiutuneen. Olin samaisena päivänä lukenut päiväkirjaani syöpähoitojen ajoilta ja ehkä vähän liikuttuneena kerroin osallistujille epäselvästi oman kokemukseni. Kerroin, että kun lääkäri ilmoitti tammikuussa -18 että syöpä on levinnyt mahdollisesti keuhkojen välikarsinaan  aloitetaan mahdollisesti uusi hoitomuoto. Samalla lääkäri pelotteli myös infektioherkkyydestäni ja mahdollisesta kuolemastakin. Silloin tartuin meditaatio oljenkorteen, opettelin pysähtymään ja kuuntelemaan parantavaa meditaatiota ja uskon, että sen myötä lähdin paranemaan ja se ohjasi minut tälle tielle.

Luojalle kiitos, että minuun otettiin yhteyttä asian tiimoilta. Kysyin yhdistyksen vetäjältä asiasta ja hän ei sitä kertoessani ollut paikalla, päästi ihmisiä linjoille. Nyt korjaan epäselvän ulostulon asiasta. Tein virheen ja otan siitä vastuun. Kerron seuraavalla kerralla tilanteen selkeästi ja pyydän anteeksi artikulointiani. Minulla on syövän suhteen kaikki hyvin. Kävin syksyllä kuusi vuotis kontrollissa ja pääsin pyynnöstä myös keuhkokuvaan kun kerroin yöhikoilustani.

Virheistä opitaan ja otan vastuun. Pyydän anteeksi niiltä jotka säikähtivät kuulemastaan. Olin päivän lukemisistani tekstistä tunteen vallassa ja tälläinen virhe siitä tuli. Luen tulevaa kirjaani varten päivä- ja kiitollisuuspäiväkirjaa ja palaan kokemuksiini jotka koskettavat sieluani syvältä. Mutta olen kiitollinen, että tulin aikoinaan kirjoittaneeksi, en muistaisi asioita näin, ehkä muistaisin värittäen tai jotain poisjättäen.

Nähdään linjoilla ja olen pahoillani tapahtuneesta. Rakastan Teitä, Olette minulle rakkaita ihmisiä ja toivon, että minusta on Teille apua, ainakin palautteiden osalta uskon näin olleen.

Kuva pixapay. andreas 160578

Painajaista ja mansikkahilloa

Lauantai 20.1.2024 - Mervi

On niin mahtavaa kun uneni purkavat alitajuisesta mielestäni asioita, jotka vielä käsittelemättä. Tilanteet, joissa olen arjessani ohimennen kokenut epävarmuutta tai vastaavaa ikävää tunnetta. Yleensä yön ensimmäisen syvän unen aikana painajainen on näkynyt ja siihen olen herännyt hieman ahdistuneena ja pelokkaanakin. Olen kirjoittanut sen ylös ja jatkanut unia. Aamulla herättyä mietin, mikä aiheutti yöllisen painajaisen. On siis välttämättömäntä lähteä sitä selvittämään ja viimeisimmän "tulos" oli seuraava.

Unessa pakenin venäjällä naisen kanssa, ei ollut rahaa, käytiin kyllä syömässä ja tultiin ison rakenteilla olevan rakennuksen eteen, yritimme päästä seinää pitkin ylös mutta meidät ohjattiin ovesta ulos kauniiseen vuoristomaisemaan. Tunsin ahdistusta ja pelkoa unessa, pelkoa jäädä kiinni.

Lähdin purkamaan unta äskettäin käymäni kurssin materiaalin avustamana meditaatiota avuksi käyttäen. Tämä esimerkki huomattavasti lyhennettynä. Harjoituksessa mennään takaisin uneen ja "kysytään" mikä mahdollinen viesti on. Venäjä on minulle vieras valtio lähellä, olen siis itselleni vieraalla alueella. Tunsin naisen, mutta en tunnistanut häntä. Pelkäsin tulla näkyväksi siksi pakenin. Rakenteilla oleva seinä vastassa ja ohjattiin ovesta kauniiseen maisemaan. Unen ratkaisu ja ymmärrys arjen tilanteeseen liittyen lyhyesti.

Olin kirjoittanut mielipiteeni paikalliseen lehteen. Käsittelin siinä nuorten helposti saatavan huumeen saanniin seurauksia ja mitä sille asialle voisi tehdä. Olin siis ulkopuolella oman nykyisen tekemiseni, vieraalla alueella nuorten ongelmissa. Kirjoitin intuitiivisesti tekstin ja lähetin sen paikallisen lehden päätoimittajalle,(nainen unessa) joka pyysi vaan tekstiä lyhentämään, tulisi sen kyllä julkaisemaan. Olin yllättynyt hyväksymisestä ja minua aluksi pelotti ja ahdisti että miten hän ottaa sen vastaan ja mitkä seuraukset sillä tulee olemaan. SIIS, lopulta olin kauniissa maisemassa, helpottuneena.

Ratkaisuksi vielä ja mitä oivalsin.

Ellen toimisi intuitioni mukaan ja veisi asioita eteenpäin mihin se minua ohjaa, en voisi muuttaa maailmaa ja ihmisten ajatuksia myönteisempään suuntaan, siis ellen minä niin kuka sitten.

Artikkelini lopuksi lainasin Dalai Laman ajatuksia.

”Ihminen uhraa terveytensä jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä. Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, että hän ei nauti tästä hetkestä; seurauksena on se, että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa; hän elää ikään kuin hän ei koskaan kuolisi, ja sitten hän kuolee, eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt."

Eikö olekin helppoa ja selkeää. Unet auttaa, tukee, lohduttaa, antaa ratkaisuja kunhan vain luotan ja selvitän niiden viestejä.

                                 Sitten

Mansikkahillon syvempi merkitys alkoi paljastua myös.

Se tapahtuma oli lapsuudessa, olin sairas ja poissa koulusta. Ruoka ei maistunut ja setäni vaimo toi minulle mansikkahilloa, josko se maistuisi ja sehän maistui. Meillä ei ollut mansikkamaata emmekä siihen aikaan saaneet mansikkaa mistään. Meillä ei käytetty sitä, herukoita kyllä oli. Kyllä se lapsen suussa oli herkkumarja ja hillona vielä parempaa.

Meillä on mansikkamaa nykyään, olemme omavaraisia sen suhteen. Teen hilloa muutaman kilon verran kesällä ja muuten marjat menee pakkaseen ihan marjana. Mieheni tykkää hilloista ja olen hänelle sanonut useasti, että jätä yksi mansikkahillopurkki minulle, mutta eihän hän sitä muistanut, otti sen viimeisenkin purkin herkutteluhetkeensä. Aamulla herättyäni näin purkin avattuna ja mieleeni nousi ärsytyksen tunne ja ehkä hiukan vihaakin, miksi ei "kunnioittanut" toivettani. Olisin myös voinut muuten tuntea ettei mieheni rakasta minua, mutta se liittyy loukkauksen tunteeseen, ei ärsytykseen.

Muistin, että tunteellahan on tarve tulla esille. Me heräämme puolison kanssa eri aikoina ja sain siinä itsekseni ollessa alkaa pohtia miksi juuri mansikkahillo tuottaa minulle tuskaa ei muut hillot. Silloin tajusin, setäni vaimon tuodessa minulle mansikkahilloa, koin että hän osoitti minulle rakkautta ja välittämistä. Eli ärsytyksen syy oli todella syvempi. Olin turhaan miestäni moittinut useita vuosia tästä samasta aiheesta ja nyt vasta tajusin mistä tässä oli kyse. Oli anteeksipyynnön paikka. Kerroin miehelleni syvemmän syyn asiaan ja päätin, että tänään keitän mansikkahilloa ja otan sieltä itselleni merkkaamani purkin ja varmasti mieheni muistaa, että se purkki tuo minulle rakkauden ja välittämisen viestin sedän vaimolta, olin jo silloin rakastettava vaikka en niin uskonut olevan. Paistoin illalla vielä hillon lisäksi vielä letut ja ai miten hyvältä ne maistuivatkaan kirpeänä pakkasiltana.

Ehkä näidenkin kokemuksen myötä voisin sanoa, että lapsille ja nuorille voivat isovanhemmat tai muutkin läheiset antaa tukea ja turvaa perheille, jos he sen sallisivat vain tapahtuvan. Ja vuosikymmeniä myöhemmin voidaan tajuta jotain tälläista, arvokasta ja lohduttavaa.

kuva pixapay:congerdesign

Perhejoulun syvempi merkitys

Torstai 11.1.2024 - Mervi

Joulu ja uusi vuosi takana. Joulun valmistelut meni niinkuin puolison kanssa suunniteltiinkin. Ennakkoon tehty tehtävämme puolison kanssa toimi mainiosti. Aikuiset lapset osallistuivat tuomisillaan ja yhdessä olo oli lämmintä ja rentouttavaa. Tärkein joululahja oli lasten ja lastenlasten vierailu yöpymisineen. Tavaroista ollaan jo puolison kanssa ja lasten kanssa sovittu jo vuosia sitten ettemme me tarvitse mitään tavaraa.

Yhdessä olo on meille suurin lahja ja sitä me kaivataan ja saammekin pitkin vuotta. Kävimme myös syvällisiä keskusteluja keskenämme, joka on itselleni todella tärkeää. Kerroin omasta lapsuuden kokemuksistani ja tapahtumista nyt avoimesti ja lapset saavat ymmärrystä toimintatapoihimme siitä miten ollaan tilanteissa tehty ja toimittu. Avasin heille meidän molempien "karttaa" kasvuympäristöämme, millaisista olosuhteissa ja ilmapiirissä olemme kasvaneet ja mitä vaikutteita olemme saaneet kotoa. Pystyin samalla myös pyytämään anteeksi asioita, jotka ovat vaikuttaneet negatiivisella tavalla itseeni ja ehkä myös heihin. Voisiko siis parempaa joululahjaa saada kukaan?

Annoin heille joululahjaksi Parisuhdekeskus Katajan parisuhde oppaita ja tunnekarttoja sekä tein heille myös oman mukaellun version, johon lisäsin miten lisätä keskinäistä tunteiden tunnistamista ja miten toivoo toisen tukevan puolisoa jossain tunnetilassa. Esimerkkinä, kun tunnen ärsytystä jostain tapahtumasta, haluaisin/toivoisin että Sinä..jne. Ei syyttelyä tai moittimista. Tunne lähtee minun tuntemuksista. Minusta tuntui pahalta..

Kerroin myös osalle aikuisista lapsista, (meillä kaksi yhteistä tyttöä ja minulla kolme bonustyttöä) miten tärkeää on rakastaa itseä. Jos rakastat itseä niin osaat aidosti rakastaa myös toisia eikä rakkaus ole ehdollista tai kaupankäyntiä. Olen näitä itsen rakastamisen ja myötätunnon vinkkejä antanut tukiessani myös muita syöpäpotilaita sekä puhelimessa tai facebookissa. Samalla opitaan kunnioittamaan ja arvostamaan itseään. Osataan pitää rajoja, EI, en ota vastaan nyt, en ehdi jne.. Olemme Luojan luomia, kohdellaan itseämme kuin se olisi kotimme, joka meille tärkeä turvan, levon ja rauhan paikka.

Miten se siis tehdään. Halataan itseä tunteen tullessa vähintään 20 sekuntia, hengitetään muutaman kerran syvempään ja sanotaan vaikka itselle siinä hengitellessä että rauhaa ja rakkautta itselle. Yksinkertaista, liian yksinkertaistako? Kokeilepa. Jotkut voivat kokea, että itsensä rakastaminen on syntiä tai itserakkautta, EI OLE! Maailma olisi todellakin parempi paikka jos tätä opetettaisiin jo lapselle, aina lähin turvapaikkaon itsessä ellei muita paikalla ja sitten turva on tietysti toisissa. Voit lisätä mitä tahansa sanoja, olen turvassa. Kaikki on hyvin juuri nyt. Selviän tästä. Lapsen tunteet otetaan myös totena, ei vähätellä niitä. Halaus ja perustelu heille riittää miksi jotain ei saa tai voi tehdä. Uskon myös, että nuorten pahoinvoinnin yksi syy on itsensä "hylkääminen" ei rakasteta itseä. Ja mallihan me ollaan saatu kotoa..Olet arvokas kun suoritat ja menestyt..kuka jaksaa? Itsen koskettelu on outoa ja jopa kiellettyä. Ei halaus kenellekään tee pahaa, päinvastoin, saat hyvät hormonit liikkeelle itsekin.

Luin joulun jälkeen Louise Hayn Sisäiset voimavarasi kirjaa, josta siskoni vinkkasi. Sen ajatukset vaan vahvistavat näitä ajatuksiani. Laitan jotain tässä Teille tiedoksi vielä.

Kaikkiin ongelmiin--> RAKASTA ITSEÄSI ja meissä on VOIMAA. Mene sisimpääsi, kuuntele sitä, meditoimalla saat vastauksia kun kysyt. Kuuntele mitä puhut ja ota vastuu sanoistasi. Jos sanot mun pitäisi..samalla pysyt paikallasi tai mun täytyy tehdä sitä ja sitä..saat stressiä kehoon ja mieleen. Sano, valitsen tehdä. Mutta sana tuo ristiriitaa, siis kuuntele puhettasi ja oivalla. Älä moiti itseä tai toista, äläkä epäile itseäsi. Pelko on epäluottamusta, mielenrajoitus ja rakkauden vastakohta. Hengitä ja halaa tietoisesti pelon tunteessa, sano että olet turvassa. Muista, että rakkaus on pelosta luopumista, ne eivät sovi saman katon alle. Onko stressi Sinulle pelon toinen nimi? Mikä pelottaa? Etkö ota vastuuta jostain asiasta ja mieti vielä miten kuormitan itseäni liikaa?

Kiitä ja kehu itseäsi. Sano, olen arvokas, ansaitsen kaiken hyvän, rakastan ja toteutan itseäni. Luotan itseeni. Anna anteeksi itsellesi ja toisille, siten saat rakkautta tilalle ja se parantaa! Haluatko olla onnellinen vai oikeassa, niinpä, kannattaa miettiä toisenkin kerran tätä. Ole rehellinen itselle ja toisille, jos otat toiselta jotakin luvatta, sinultakin otetaan -syyn ja seurauksen laki puhuu.

Kirjassa on lueteltu 10 tapaa rakastaa itseä, joitain toin tuossa esillekin. Siinä on myös selitykset miksi niin voisi tehdä, jotta luottaisi siihen että kaikki menee parhain päin lopulta.

Annoin jouluaatto iltana suudelman miehelleni nukkumaan mennessä, tytär miehensä kanssa sekä bonustytär olivat paikalla. Suutelin miestäni antaumuksella ja sanoin heille ääneen, 20 sekuntin suudelma pitää parisuhteen "liiman" aktiivisena, eikä minua edes nolottanut. Vävy katseli yllättyneenä, eiköhän me mallista opita, mitä vanhemmat edellä sitä lapset perässä.

Näin helppoa se on! Itsensä halaaminen, maailma olisi parempi paikka jos tämä toimintamalli opetettaisiin jo lapsille. Lähin turvapaikka on meissä itsessämme..

Joulun ja uuden vuoden toivotus

Perjantai 22.12.2023 - Mervi

Logoterapia koulutuksen materiaaleista löysin Raili Malmbergin runon, joka sopii hyvin tähän vuoden lopuksi ja joulun toivotukseksi, vähän niinkuin yhteenvedoksi kaikesta tästä vuodesta tuoduistani opeistani ja oivalluksistani Sinulle lukijani lyhennettynä.

Toivotan Sinulle Rauhallista joulua, lapsille ja lapsenlapsille iloa ja valoa ilman pelkoja ja

turvattomuutta.

Itsensä arvostavaa Uutta Vuotta 2024, Toivottavasti löydät vihdoin itsesi

kaiken "maallisen" turhamaisuuden takaa ja Sallit olla oma itsesi. Rakastaen ja arvostaen

itseä, sillä sieltä se rakkaus tulee ja on valmiina jaettavaksi sieltä myös muille. Lopeta

vertailu muihin. Kaiken ahdistuksen takana on somen aiheuttamat vaatimukset itselle.

Oletko vielä epämukavuus alueella

Torstai 14.12.2023 - Mervi

Heräsin, tuli jälleen oivallus, mietin sängyssä ennen ylösnousua. Mitä ympärilläni tapahtuukaan?

Olimme puolisoni kanssa jälleen Parisuhdekeskus Katajan verkkoluentoa kuuntelemassa etänä. Aiheena oli ristiriidat. Jälleen eri näkökulmia tähän asiaan saimme oivallettavaksi. Näinä iltoina annetaan aina kotitehtäviä ja mehän tehdään niitä, koska niistä saadaan mielettömän hyviä keskusteluja aikaan.

Tämän kertaisen illan tehtävä oli seuraava. Jos esimerkiksi joulun tai lomien vietto saa parisuhteessa erimielisyyttä siitä kumman vanhempien luo mennään aattona niin kokeilkaapa tätä.

Otimme itsekin jouluaaton vieton tehtäväksemme. Kumpikin piirtää kaksi ympyrää paperiin. Toinen isompi, toinen pienempi ympyrä sinne keskelle. Kirjoita pienemmän ympyrän sisälle KAKSI Sinulle tärkeää asiaa, jotka haluat jouluaattona toteutuvan ja kirjoita isomman ympyrään KOLME ei niin tärkeää, mutta mahdollisia asioita. Kummallista muuten miten paljon on yhteen päivään odotuksia sullottu ja minkähän takia, ai joulurauhan saavuttamiseksiko? No, tärkeimmät itselle olivat joulupöydässä perheen kanssa illanvietto ja joulusauna. Puolisolla about samoja asioita. Mutta mistä voisimme luopua. Ei niin tärkeät olivat jouluaaton riisipuuron syönti iltapäivällä, joulukirkko ja haudoilla käynti. Pääsimme keskusteltuamme kompromissiin keskenämme. Siirretään riisipuuro joulupäivän aamuun. Joulukirkossa käydään jo viikkoa ennen, jossa lauletaan joululauluja ja haudoilla käynniksi riittää hyvin hautakynttilän laitto omalle pihalle, ajatushan siinä on tärkein, menneet omaiset ovat kuitenkin sydämmessämme. Kuinka helppoa. Pukin roolinkin voimme siirtää nyt nuoremmille. Keskusteltiin myös jouluruokien määrästä ja voisimmeko tehdä jotain nyyttäriperiaatteella. Siitä oikopäätä viestiä lapsille ja heille tämä kaikki passaa oikein hyvin. Mahtavaa! Vaati siis avointa keskustelua ja asian puheeksi ottamista.

Aiheena on tällä kertaa epämukavuuden alueella olo. Sisäiset omat vaatimukset lapsuuden kodista, näin "täytyy" toimia jotta saat joulunmielen. Olinko aiemmin edes ymmärtänyt kyseenalaistaa asiaa vai olinko vielä niin hyvässä kunnossa että jaksoin kaiken vaikken jaksanutkaan. Vai uskallanko jo ottaa puheeksi asioita, joita ei aiemmin voinut käydä.

Mietitään lisää. Sallitko itsellesi jotain, joka ei sovi omiin arvoihisi muutenkaan? Mitkä ovat arvosi, tiedätkö? Onko ykkösenä perhe, terveys, työ, ystävät, uskonto, raha ym? Miten ne näkyvät arjessasi, toimitko arvojesi mukaisesti? Sisäinen ristiriita saa voimaan huonosti ellet tunnista sitä. Sallitko asioita itsellesi vaikket jaksaisi? Onko läheisissäsi joku joka vie energiaasi, et uskalla sanoa säälistä tai pelosta häntä kohtaan mitään negatiivista, vaikket häntä jaksasi, tämä ei tunnu hyvältä minusta, mutta en voi lopettaakaan. Tai lopetat vain yhteydenpidon sanomatta mitään. Miksi? Mikset voi sanoa, että minusta tuntuu pahalta/ikävältä kun sanot noin tai teet noin? Kerro lisäksi miksi tunnet niin. Jos toinen siitä loukkaantuu se on hänen tunne, älä ota hänen tunnetta itseesi, mutta älä vähättele toisen tunnettakaan. Saat kuitenkin hänet miettimään asiaa ja ehkä hän saattaa sanoa, mikset kertonut aiemmin. Ei siinä kuitenkaan syytellä tai tuomita toista. Pidätkö kiinni itsepetoksesta tai periaatteesta? Miksi? Anna itselle armoa ja salli anteeksipyyntö itsellesi ja toiselle, vapautat siinä itsesi lopulliselta tuholta, ehkä jopa katkeruudelta.

Mieti myös menetkö tapahtumiin ja tilanteisiin toisten mieliksi vaikka sydämesi tahtoisi toisin? Miksi teet niin? Hylkäämisen pelossako? Hylkäätkö mieluummin itsesi kuin ulkopuolisen toiveen mukaisen pyynnön? Ketä pelkäät? Miksi? Mikset kuuntele sydämesi ääntä? Meidän keho ja mieli reagoi, jos emme kuuntele itseämme. Alamme voimaan huonosti, tulee kaikenlaisia epämääräisiä oireita eikä välttämättä löydy niille edes syytä. Saatetaan jopa etsiä lohtua jostain addiktiosta ja pahennetaan omaa tilannettamme joka suuntaan. Laitetaan stressin piikkiin ja syytetään ulkopuolisia omasta pahoinvoinnista. Sanonta tai uskomus kärsi, kärsi, jotta kirkkaimman kruunun saat, ei ole mistään peräisin. Se uskomuksena vie vaan mahdollisuuden uuden ratkaisun löytymiseen tai oivallukseen. Eikä sitä kruunua muuten koskaan tule.

Tuo yllä esittämä tehtävä sopii myös omien arvojen testaamiseen. Jos mulle tärkein arvo on perhe. Mitkä kaksi tärkeintä asiaa olisivat sisäympyrässä? Mitkä kolme ei niin tärkeää asiaa ulommassa ympyrässä? Miten toteutan näitä asioita arjessani, mitä voisin parantaa jotta arvoni toteutuvat ja minulla olisi mukava ja hyvä olla. Tarvitsinko apua toisilta, jotta ne voi toteutua, pyydä, ole rohkea.

Käy jokainen arvosi läpi ja opi itsestäsi uutta, arvosta ja kunnioita itseäsi, koska suurinta mitä voit tehdä on rakastaa itseä sellaisena kuin on, vertaamatta kehenkään toiseen missään asiassa. Minulle itselle on tällä hetkellä aivan sama mitä ihmiset ajattelee minusta, en pysty moniin asioihin mutta pystyn johonkin muuhun minulle tärkeään asiaan. Siksi minulla on hyvä olla näin, olen onnellinen näin. Rakasta, kunnioita ja arvosta itseäsi, se heijastuu kyllä ympärillesi.

Olisiko tämä paras joululahja ikinä itselle ja toisille? Muista, että muutos on aina mahdollinen.

Kuva pixapay: gerald

Syksyn luennoitsijoiden satoa

Maanantai 4.12.2023 - Mervi

Olen paikallisen syöpäyhdistyksen vetäjänä ollut nyt useamman vuoden. Takana on myös korona vuodet, jolloin sovittuja tapaamisiltoja jouduttiin perumaan sairastumisten ja koronan leviämisen pelossa.

Toimintamme on suhteellisen aktiivista. Minulla ei ollut mitään kokemusta yhdistystoiminnasta ennen kuin tähän tehtävään ryhdyin tai pääsin. Tämä toiminta on antanut minulle todella paljon. Olen tutustunut paikallisiin ihmisiin ja rohkaistunut ottamaan yhteyttä eri luennoitsijoihin. Meillä on mukava ryhmä ja toimimme yhdessä tiiminä.

Olemme tehneet myös yhden retken minun aikana. Kävimme viime kesänä tapaamassa Airaa Hyrsylänmutkassa. Kuinka lämmin ja läsnäoleva hän oli kertoessaan tarinaa evokkovuosistaan. Olemme mukana kesäkahvilatoiminnassa, joulumyyjäisissä ja käymme myös lounailla palkitsemassa itseämme hyvin tehdystä työstä.

Tänä syksynä saimme luennoitsijoiksi rovasti Päivi Seppäsen, joka itsekin on sairastanut rintasyövän. Kerron hänen jotain hänen selviämisprosesistaan (hän antoi luvan)

Kirjoistahan me saadaan lohtua tai samaistumispintaa omaan traagiseen tilanteeseemme. Maija Paavilainen, Torsti Lehtinen, Anne-Mari Raittila olivat hänen voimakirjojaan sairastumisen aikana. Tässä joitain otteita lyhykäisyydessään.

Ilon löytäminen kaikista pienemmistäkin asioista, kaikkien aistien käyttäminen, toisten ihmisten tuki ja vertaistuki sekä kuolemantiedostaminen olivat tärkeimpiä oivalluksia.

Oli myös kysytty viittä toivetta ihmisiltä, jotka olisivat voineet elää toisin elämäänsä kun kuolema oli jo lähellä. Ne olivat seuraavat.

1. Olisipa voinut olla uskollinen itselleni,

2. pitää tasapainon elämässä kaiken suhteen,

3. olla rohkea ilmaisemaan tunteitaan,

4. olla enemmän yhteydessä ystäviin ja

5. olisinpa itselleni antanut luvan olla onnellinen.

Kannattaa muuten miettiä näitä asioita, toteutuuko jotain näistä jo nyt vai olisiko mahdollista alkaa toteuttaa edes jotain noista.

Lisäksi Päivi kertoi seuraavista asioista:

Aivo ystävällinen ajankäyttö, se millä ravitsen henkisesti itseni; oppimalla uutta, havainnoiden kaikkea ympärillään, luovuuteen liittyvät asiat ja sosiaaliset ulottuvuudet monella tapaa.

Ystävät eri elämänvaiheista tärkeitä. Ystävällisyys on voimavara myös onnellisuudelle. Hiljaisuus. Hyvät muistot, muut selviämiset elämässä sekä niiden esille tuomista, kannustusta ja rohkaisua.

Toisten ihmisten hyväksi tekemistä, olla avuksi ja tueksi, josta saa merkitystä elämään, ilahduttamalla muita.

Erittäin hyviä ja kauniitä ajatuksia meille kaikille kaikkiin elämänvaiheisiin.

Kiitos Päivi.

Toinen syksyn luennoitsijoita oli lääkäri Jouko Leppänen Kouvolasta. Hän tuli luennoimaan aiheella mitä syöpä tarkoittaa. Hän kävi läpi solun toimintaa elämän ensi hetkestä alkaen, miten se jakautuu ja miten siitä muodostuu elimet, lihakset ym. Hän kertoi myös mitkä tutkitusti aiheuttavat syöpäsolun jakautumista väärin. Tunnetustihan ne ovat tupakka, alkoholi, liikkumattomuus, pitkään jatkunut stressi, elintavat. Mutta se mikä yllätti hänen luennossa oli se, että myös lapsuuden traumat, kaltoinkohtelu, väkivalta, uhkan tunne, vanhempien erot ym vastoinkäymiset voivat olla syynä syövän syntymiseen. Vaikka se on aivan loogistakin, miksei näin olisi? Puhuttiin myös magneettikuvauksen ottamista yksityisellä ellei lääkäri terveyskeskuksessa vielä koe sen ottamista tarpeelliseksi. Mielenrauhan vuoksi epäilyyn kannattaa harkita omakustanteisesti.

Peilasin tätä ajatusta myös omaan lapsuuteeni, nuoruuteeni ja ikäviin kokemuksiin ja tietenkin kokemaani syöpään. Enkä tietenkään syytä siitä ketään että minä sairastuin. Minä olen eri persoona ja koin asioita ehkä toisin kuin joku muu olisi tehnyt. Sekä uskomukset itsestä ovat olleet niin vahvoja että nekin ovat tulleet osaksi persoonaani. Ja niiden myötä ne ovat pitäneet minua elämässä kiireisenä ja suorittajana:itsensä vähättelyä ja aliarvioimista.

Ensi vuonna helmikuuksi sain luennoimaan Hanna Nohynekin. Mitähän uutta opimme koronasta tai jostain muusta, sitä ei voi vielä tietää..mielenkiinnolla odotan.

Kuva pixapay:pexels. Yhdessä hyvän tekemistä, eikö vaan?

Unikurssista Antaudu uniesi syvyydelle

Perjantai 24.11.2023 - Mervi

En voi olla kirjoittamatta Hämeen kesäyliopiston järjestämästä unikurssista, jolle pääsin tänä syksynä. Kurssi-iltoja on kuusi. Kurssin ovat järjestäneet Anne Lindholm-Kärki ja Kirsi Virkkunen.

Olen kertonut aiemminkin täällä siitä miten kiinnostunut olen ollut selvittämään unien tapahtumia elämässäni. Tämän syksyn kurssi on vienyt itseni ihan toiselle levelille. Se miksi  olen ollut kiinnostunut unista alunperinkin, on ehkä johtunut siitä että ne ovat herättäneet kiinnostuksen ratkaisukeskeisen koulutuksen aikoina. Silloin sain ensimmäisen oman unen tulkinnan myötä vastauksen omaan kokemukseen elämässäni. Ja tämä oivallus vei minua syvemmälle alitajunnan maailmaan. Kiinnostus samalla heräsi hypnoterapiaan, jossa autetaan alitajunnan kautta muita ja erityisesti minua kiinnosti Milton Eriksonin toimintatapa auttaa ihmisiä keskustellen siten etteivät he edes huomaa tulleeksi autetuksi. Se onkin ollut yksi tavoitteeni elämässäni.

Unet ovat peili sinne meidän alitajuntaan. Unessa käsitellään päivän tapahtumia, menneisyyden tapahtumia ja myös tulevaa. Olen siis tutkinut uniani reilun viiden vuoden ajan ja olen ollut mukana aiemminkin Annen ja Kirsin kursseilla. Tämä syksy on vienyt todellakin ihan eri maailmaan, unien tapahtumiin ja olen niitä voinut siellä muuttaa joko kirjoittaen tai piirtäen, ja siten tulkita itselleni mikä unen viesti on ollut minulle. Uneni ovat myös muuttuneet. Näen paljon unia ja kerron niistä myös joskus puolisolleni, joka omalla tavallaan tulkitsee niitä ymmärtäen kuitenkin, että uni läpikäytynä voi olla ihan muuta.

Päivän tapahtumista, ohikiitävästä hetkestä johtuva tunnereaktio voi unessani viedä menneisyyden tapahtumaan, jolla joku viesti minulle on tähän päivään. Unet hoitavat ja ovat minulle parhaaksi, ne ovat mun ystäviä. Painajaiset käsittelen yleensä mahdollisimman pian, ettei unen tunnelma jää kalvamaan mieltäni ja yleensä painajaisista olenkin todella kiitollinenkin, tajuan ai tämmönen asia halusi tulla mulle näkyväksi. Kiitos uneni.

Viime kerralla käsiteltiin painajaista eri näkökulmasta. Piti etsiä univihostani uni, jossa joku ajoi minua takaa tai olin jotenkin muuten uhan alla. Vaikka olin unen aiemmin jo käsitellyt, tällä kertaa otettiin uneen uusi syvyys. Meditaation kautta mielikuva matkan päätteeksi menin keskustelemaan unen uhkaajan kanssa. Tiedustelin kuka hän oli ja mitä asiaa hänellä on. Olin uneni kirjoittamisvaiheessa todella liikuttunut ja herkillä. Minulle erittäin rakas ihminen menneisyydestä tuli pyytämään minulta anteeksi. Olin väistellyt ja paennut häntä aiemmin ja nyt pysähdyin kuuntelemaan uhkaajani viestiä.

Arvatkaapa miltä tämä tapahtuma tuntui jälkikäteen. Isolta oivallukselta, oliko tässä vuosien varrella olleet useat painajaisuneni olleet samalla asialla?

Usein yöllä kun herään, kirjoitan unen tai jonkun viestin ylös paperille ja aamulla katson mikä viesti siellä on minulle, joskus se on joku lause, joskus muutama sana. Ne olen tulkinnut itselleni tärkeiksi huomioiksi ja sitten olen ottanut niistä selvää tarkemmin, mitä ne tarkoittaa. Ne ovat sitten vieneet mua eteenpäin oivaltamaan uusia asioita. Tämä voisi olla se annan elämän viedä teoriani omalla kohdallani.

Miltä kuulostaa? Jos me olemme keho, mieli ja tunteet. Olemme myös yhtä unen kanssa, uni hoitaa sitä meidän mieltä ja tunnetta siellä alitajunnassa. Unella on tärkeä viesti ja siksi tunnen, että olen päässyt vieläkin syvemmälle itseeni, samalla hoitaen ja lohduttaen itseäni maailman kolhuista.

Siltikin suosittelen, jos joku päivän tapahtumasta jää mieltä vaivaamaan ennen nukkumaan menoa ravistele itseäsi ensin ettet jää asiaa harmittelemaan ja anna unen hoitaa asia puolestasi.

Ja jos sanot, ettet muista unia, et muistakaan jos et halua tai tiedosta niiden olemassaoloa. Voit sanoa illalla nukkumaan mennessä, että muistan uneni ja kirjoita se heti herättyä ylös, koska se unohtuu jo aamutoimille mennessä. Unikirjojen symbolit ovat kuitenkin erilaisia kuin omasi, joten siihen maailmaan täytyy lähteä tutustumaan oppikirjojen tai kurssien kautta.

Painajaisiin herätään muuten yleensä siksi, että me muistettaisiin se ja selvitettäisiin sen viesti, eikö olekin yksinkertaista? Uni hoitaa, luota siihen.

Ihania unia ja unikuvia toivon Sinulle. Kuva Pixapay Karin Hensler

Fikkarin lehden haastattelu 9/23 Logoterapia

Keskiviikko 15.11.2023 - Mervi

Keväällä minulta pyydettiin haastattelua Fikkari-lehteen, joka on logoterapiaa opiskelleille oma jäsen lehti. Haastattelun teki yhdistyksen puheenjohjaja Iina Åman nyt syksyllä etänä teamssillä ja jälleen itselleni uutta oli se, että kirjoitin haastattelun osittain itse. Iina kirjoitti sen sitten julkaistavaan muotoon.

Suurin itselleni tullut oivallus haastattelusta oli se kuinka paljon olen logoterapian oppeja omaksunut itselleni ja kuinka se on vienyt minua tässä kaikessa eteenpäin. Haastattelu tuo näkyväksi myös sen miten meillä kaikilla on olemassa henkinen uhmavoima vaikean tilanteen edessä, se olisi vaan saatava käyttöön. Hetken tarkoitukset ovat myös isoja asioita, jotka olen oppinut huomaamaan. Ne ovat kuin pieniä ihmeitä elämässäni, enkelin siivet ehkä hipaisee olkapäälläni kun sen itsekriitikon olen heittänyt ajat sitten jo jorpakkoon.

Todellakin, olen kirjoittamassa kirjaa kokemuksestani, selviämisestäni. Syövät lisääntyvät ja entistä useampi joutuu kokemaan tämän syöpäpolun joko itse tai läheinen, joka kulkee vierellä kokien avuttomuutta tukiessaan sairastunutta. Tuon esille myös syövän aiheuttamaan sekä ulosteenkarkailuun liittyvästä häpeästä ja muista tunteista. Se olisi jatke tälle blogikirjoittelulleni. Parhaillaan olemme siskoni kanssa lähettämässä eri kustannustoimittajille käsikirjoituksia ja odotamme vastauksia. Olisin todella iloinen jos Sinä lukijani antaisit palautetta blogeistani. Onko niistä ollut Sinulle apua tai hyötyä? Jos Olet saanut jotain oivallusta, kirjoita siitä minulle. Negatiivinenkin palaute on yhtä arvokasta. Kiitän etukäteen  vastauksista. Lähetä minulle palautetta joko tämän jutun yhteyteen tai laita sähköpostia, kaartoahomervi1@gmail.com osoitteeseen.

Jälleen uuden ja ihmeellisen edessä. Kaikki on kaikille mahdollista. Ajatuksilla on suuri voima.

Kuvassa mukana myös Elmeri-kani, joka on kohta 13-vuotias "terapeuttini", lohtuni ja turvani ollut silloin kuin muita ei ole ollut paikalla.

Vihan tunteesta oma kokemus

Tiistai 31.10.2023 - Mervi

Kiitos jälleen tilanteen tuomasta tunteesta. Se saa miettimään mitä tunnen oikeasti, mitä on tämän tunteen taustalla syvemmin ja miten autan itseäni tässä tunteessa. Olemmehan kokonaisuutena keho, mieli ja tunteet yhdessä.

Autan syöpäpotilaita myös vertaisena facebookissa. Annan myötätuntoa ja pyydän olemaan tarvittaessa yhteyksissä ammattilaisiin ellei omat keinot auta enää ja tunteet tilanteeseen ovat henkisesti raskaat.

Tunnistan myös facebookissa kirjoittajien tunteiden takaa vihan syöpää kohtaan. Syöpä ikäänkuin tulee sotkemaan oman rauhallisen elämän ja turvallisuuden tunne on poissa sen myötä itseltä ja läheisiltä. Mutta voisiko se viha olla jo aiemmasta kokemuksesta elämässä. Vihassahan me haluamme puolustaa arvokkuuttamme, hei minä olen tärkeä, kuuntele minun mielipide, minulla on asiaa, miksei kukaan ota sitä oikein vastaan.. ja ennenkaikkea syöpäpotilas pohtii, miksi syöpä tuli juuri minulle!

Me ehkä myös pelätään vihan tunnetta. Meiltä on ehkä lapsena kielletty vihastuminen sen pelossa, että viha jää meihin. Kun sen olisikin pitänyt antaa tulla, purkaa sekä fyysisesti että henkisesti. Minussakin on viha olemassa ja tiedän että se on tunne, joka tuo esille purkamattoman tapahtuman jostain aiemmasta tapahtumasta ja syvemmin kuitenkin sieltä lapsuudestani.

Minulla on pikkusisko, joka on 11 kk minua nuorempi. Murrosiässä silloin tällöin vihastuimme toisiimme jostain asiasta, joka on siis ihan normaalia. Ajoimme toisiamme takaa ja ehkä yritimme lyödäkin toisiamme. Äiti pyysi, että lopettakaa ja pyytäkää heti toisiltanne anteeksi ja äiti lisäsi vielä, että Mervi vanhempana, lopeta heti ja pikkusiskoni sai "lyödä" aina viimeisenä minua. Ja kaiken päälle vielä pakotettu anteeksipyyntö vaikken ollut valmis ja rauhoittunut. Mitä tämä toiminta malli siihen aikaan jätti minuun, se jätti kesken jääneen kiukun ja vihan tunteen ja sieltä ehkä jo opin koko elämäni ajaksi sen, että alistu, sun mielipide on turha, ei sinua kannata kuunnella, et ole arvokas.

Miten tämä on vaikuttanut minuun aikuisuudessani.

Kerron, ensin mitkä ovat yleiset mallit ja perimä vuorovaikutuksessa parisuhteessa, jos tulee riitatilanne tai joku vakavampi keskustelu jostain aiheesta.

Syyttely, arvostelu, kritisointi, halveksunta, ivaaminen, toisen yläpuolelle asettumista, puolustautuminen, vastuusta irtisanominen, vaikenemisen muuri ja mykkäkoulu.

Vallankäytön muotoja ovat suhteessa myös komentelu, määräily, saarnaaminen, syyllistäminen, kuulusteleminen, väistely, suodattaminen.

Ja vinoutuneet, ylhäältä päin katsovat: valmiiden ratkaisuiden antaminen/neuvominen, luennointi, oikeassa oleminen, nimittely, leimaaminen, säälittely, kaikkinäkevyys, yleistäminen

Kun löysin nämä ylläolevat asiat Parisuhdekeskus Katajan sivuilta ja verkkoluennoilta, tajusin että liian moni kuulostaa valitettavasti tutulta, myös omassa parisuhteessani. Vanhemmiltani peritty ja mallit omaksuttu kuin muitakaan malleja ei ole ollut ehkä heidänkään lapsuudessa. Näitä tapoja olen osittain käyttänyt myös itse tässä vuosien varrella. Kysyin puolisoltani, kuulostaako tutulta, onko heidän vanhemmat käyttäneet näitä malleja omassa parisuhteessaan, niin myös hän tunnisti samoja malleja. Eipä siis ihme, että vihan tunteessa tulee toiminneeksi siten ettei se synnytä välttämättä rauhaa vaan erillisyyttä.

Itse usein pakenin, otin itseeni ja kasvatin vihan tunnetta kehossani, sisälläni, kunnes joskus "vihapullon" täyttyessä uskalsin puolustautua ja sanoa sanottavani ja pyytää sitten anteeksi. Kiitän nöyrästi sitä anteeksiantavaista sydäntä, joka vastassa henkilönä kulloinkin oli. Onneksi se sitten lähensi meitä ja paransi suhdettamme olipa kyseessä joko puolisoni tai joku muu läheinen.

Sitten tuli syöpä, tunnistin sen kehossani, se sijaitsi vatsanalueella ja rinnassani, vihasin sitä. Menin kasvimaalle syksyllä hoitojen jälleen peruuntuessa kääntämään lapiolla mullat talvikuntoon, kirosin ja itkin, käänsin multia lapiolla ja hiki valui ja olo helpottui. Onneksi lopulta syöpä sai avaamaan nämä tuskat, se sai minut opettelemaan miten pääsen vihan tunteesta. Koska se tunne on minussa, minun kehosta se täytyi saada purettua.

En tiedä miten vihanhallinta kursseilla tätä opetetaan, mutta kerron miten itse toimin nykyään vihan tunteen tullessa. Ensin sallin sen tulla, tunnistan sen, minussa on vihaa, se voi aluksi olla vain ärsytyksen tunne.

Sitten voin kokeilla ensimmäisenä nopeaa kehon ravistelua, jota käytän nykyään usein lähinnä nukkumaan mennessä ettei päivän aiheuttamat tunteet jää valvottamaan. Ja jos tunnistan edelleen ettei se auta, lähden juoksemaan, juoksen niin kovaa kuin pääsen ja samalla kiroan kaikki mahdolliset kirosanat ja kiroan sen tapahtuman, joka tunteen aiheutti. Ja jos juoksu ei sovi Sinulle, tee jotain fyysistä, hakkaa tyynyä tai huuda kovaa..tai kehon ravistelu kirosanojen kanssa..tee niin kauan kun et enää jaksa, se ei nimittäin kestä kauaa, joitain minuuttia ehkä.

Aira Samulinin muistolle, hän sanoi, kun kävimme Hyrsylänmutkassa viime vuonna yhdistyksemme kanssa, että perkele on hyvä kirosana. Se auttaa häntä vihan tunteessa. Sekö oli hänen pitkän iän salaisuus. Ehkä tanssiminen myös vapautti kehosta vihaa hänellä. Ja jos kiroaminen ei sovi itselle, käytä muita sanoja, keksi oma kirosana vaikka se sytytystulppa, josta aiemminkin olen kirjoittanut täällä. Nämä toimintamallit itselleni ainakin auttaa.

Jatkan seuraavaksi mitkä ovat rakentavat vuorovaikutusmallit parisuhteessa tai missä tahansa suhteessa, miten toimia rauhassa ja rakkaudessa.

Ensin rauhoita keho ja mieli. Hengitä muutaman kerran syvään.

Puhu itsestä käsin, käytä aina minä viestintää, minusta tuntuu ja aina voit tarkistaa toiselta mitä tarkoitit tällä, ymmärsinkö oikein kun sanoit noin ja muista ne sanattomat viestit, ilmeet, eleet, äänensävyn, asennon ja äänenvoimakkuuden merkitys myös. Ne oltava yhtenäiset viestisi kanssa.

Toiveiden ja palautteiden antaminen rakentavasti, vastuunotto omasta tilanteesta ja toiminnasta, hyvän vahvistaminen, yhteydessä pysyminen, toisen kuuleminen keskeyttämättä ja toisen asemaan asettuminen.

Ja menneisyydelle muuten emme voi mitään, tapahtumat ovat tapahtuneet. Se on meidän vilja-aittamme. Sieltä voit ottaa opiksi, joko enemmin tai myöhemmin tähän päivään sopivaksi. Kuitenkin meidän lopullinen tarve on olla onnellisia, joten haluatko olla oikeassa vai sovussa itsesi ja toisten kanssa.

Nyt voin itse katkaista tämän mallin ja opetella uusia toimintatapoja suhteessa toisiin ja antaa lapsilleni uudet tavat ärsytyksen tunteeseen ja myös toivon siitä, että aina voimme oppia uutta kaikissa ihmissuhteissamme.

Kuva pixapay lapsi huutaa, kuva:ruslana_art.

Lapsihan huutaa automaattisesti tai lyö toista kun häntä ärsyttää/vihastuttaa se näkyy kehossa ja mielessä, annetaan lapsen huutaa täysillä mutta opetaan ettei saa toiseen koskaan koskea ilman lupaa. Ehkä se olisi omallakin kohdalla auttanut, jos olisi annettu siskoa takaa ajaessa juosta niin kauan kuin olisi ollut tarve eikä tilanteen aiheuttama tunne olisi jäänyt kesken..ja se olisi kestänyt vaan muutaman minuutin..

Turhautuminen ja oppiminen

Keskiviikko 18.10.2023 - Mervi

Olen viime viikot perehtynyt digimaailman saloihin erään sovelluksen alkaessa toimimaan haasteellisella tavalla. Asia on ollut mielessäni lähes joka päivä ja olen jotain tehnyt tämän ongelman eteen. Suomalaisella sisulla sitä ensin yrittää itse ratkaista ongelmaa. Etsin ohjeita netistä ja teen sovelluksen ohjeilla itselleni muutoksia, joita en enää muista mitä olenkaan tehnyt näin jälkikäteen. Asian piti olla helppo. Miksi se juuri nyt tökkii?

Se opettaa minulle kärsivällisyyttä.

Otan lopulta yhteyttä sovelluksen ylläpitäjiin. Kas kummaa, puhelimessa täytyy painaa sitä ja sitä näppäintä jotta pääset jollekin linjalle, enkä ole edes varma olenko menossa oikealle henkilölle juttelemaan. Siellä kerrataan minun puhelinnumero ja jään lopulta odottamaan soittoa jota ei tule monista yrityksistä huolimatta. Etsin uusia puhelin numeroita, siellä vastataan englanniksi, voi ei, en osaa selittää tätä digimaailman ja sovelluksen ongelmaa englanniksi!

Olen aiemmin laittanut jo viestiä yritykseen, kääntänyt kielisovelluksella tekstini englanniksi ja odotan vastausta. En saa joko vastausta tai en löydä sitä mistään.

Mitäs sitten seuraavaksi yritän. Etsin netistä youtubesta ohjeita, ja niitä löytyy kyllä muttei niissä käsitellä ongelmia. Katson ja kuuntelen, ei apua. Löytyy kuitenkin yhteystiedot digiosaajiin, otan ne talteen varalta, jos muuta en keksi.

Kirjaston sivuilta löytyy ehkä ratkaisu. Siellä on digiosaajia, laitan heille viestiä. Innoissani jo odotan vastausta, voisin saada jopa henkilökohtaista opastusta. Sieltä en ole vielä saanut vastausta, ehkä joku perehtyy asiaan nyt..

Soitan Ladeciin, joka aikoinaan auttoi minua perustamaan tämän toiminimen, pyydän sieltä apua ja sanotaan, ettei heillä ole erityisosaamista tähän asiaan. Ohjattiin maksulliseen digikoulutukseen, muutama tunti opastusta ryhmässä ja aika suolanen hinta. Jään miettimään, sattuu samalle päivälle lapsenlapsen hoitopäivä, jota olen odottanut. Kumpi on minulle tärkeämpää nyt. Sovellukseen liittyvä koulutus, jossa voisin ehkä kysyä neuvoa vai lapsenlapsen kanssa yhdessä olo päivä. Lapsenlapsi vei suuremman korren. Kysyin neuvoa tyttäreltä. Hän löysi uuden paikan minne voisi viestiä lähettää suomeksi ja sieltä vastattiin suomeksi, jee, mutta hän ei voinut muuta kuin sanoa että yritä vielä soittaa tai laittaa viestiä sovelluksen sisältä käsin, jonne minulla on käyttäjätunnus ja salasana.

Menee muutama päivä, suunnittelin ja pidin syöpäpotilaille rentoutusta ja räätälöin heille ongelmanratkaisuun tai johonkin mieltä painavaan tilanteeseen liittyvän version, sanoin että nauhoitan sen myös itselleni, jotta voisin myös ratkaista oman ongelmani. Eli aion kuunnella sen myös itse myöhemmin, uskon että tämä nyt tulee auttamaan minua.

Olin rentoutuksen jälkeen hieman väsynyt ja jäin vielä koneelle. Löysin yhden sähköposti viestin, jossa oli sovelluksen yrityksen erään henkilön meiliosoite. Kirjauduin sovellukseen sisään ja sieltä pääsin lopulta lähettämään kaikki ongelmaani liittyvät asiat suomeksi. Nyt odotan, saanko vastausta. Jotain kuitenkin jo eilen tapahtunut, kun olin päässyt erilailla järjestelmään. Odotan vielä ratkeaako muutkin ongelmat nyt näin.

Mitä olen oppinut tämän turhautumista aiheuttavan tapahtuman aikana? Paljon, olen lukenut tietokoneeseen liittyviä asioita monelta kantilta. Turvallisuus asioita ja paljon muuta. En ole kuitenkaan stressaantunut. Olen uskonut, että asia kyllä ratkeaa. Oliko ongelma päivityksissä, olen myös selvittänyt miksi ne ovat niin tärkeitä tehdä. Eikä mitkään asiat aina ratkea heti, siihen olen sitä kärsivällisyyttä tarvinnut, mutta olen luottanut että olen tarvinnut tämän kaiken opin myös turhautumisen kokemuksesta ja miten sen kanssa olen tullut toimeen useita kuukausia. Olen käyttänyt varmaankin sata tuntia tähän prosessin käsittelyyn ja varmasti tulevaa varten jää iso tukko uusia oivalluksia ja oppeja. Ja kyllä kannattaa. Välillä täytyy lyödä päätä seinään jotta se oppi menisi perille vaikken olisi halunnut tai kiinnostunut koko asiasta. Eli tarvitsin myös sitä vahvaa tahtoa.

Olen myös kirjautunut facebookin ja olin myös instagramissa, jonne latasin vuosi sitten viimeksi valokuvia. Facebookissa toimin ainoastaan ryhmissä ja tuen siellä toisia muunmuassa syöpäryhmissä. Kaveripyyntöjä olen siellä saanut, mutta en ole varmaankaan joidenkin harmiksi hyväksynyt siksi, että yritän pitää rajat ja hallinnan itselläni. Muuten facebookissa olen todella huono käyttäjä, mutta tällä hetkellä riittää tämä tieto ja taito siellä. Jos joku haluaa olla yhteyksissä sitä kautta tunnen mese toimintaa tosi vähän mutta sieltä voin lukea ja vastatakin.

Uskon ongelmani ratkeamiseen. Tarvitsen tämänkin opin elämäni tuleviin haasteisiin jatkossa, kun kaikki ei mene kuten haluan, vaan ne menee niinkuin on minulle parasta.

Muistin juuri ajatusleikin aiemmasta kirjoittamasta blogista ja testasin miten pystyn etäännyttämään ongelman mielessäni kauemmas ja tuomaan onnistumisen tunteen lähemmäs. Laitoin silmät kiinni ja annoin tunteiden tulvia mieleeni ja nyt tuntuu jo paremmalta tämän ongelman suhteen fiilikseni. Yes!

Kuva pixapay MarlyneArt

Tunteiden tunnistamisesta

Keskiviikko 20.9.2023 - Mervi

Tunteiden tunnistamisessa yleisesti käytettynä on jäävuori teoria. Otin tarkoituksella vähän eri näkökulman tähän.

Näkyvillä oleva tunteemme on tuossa huipulla. Otetaan erittäin yleinen tunne käsittelyyn, esimerkiksi ahdistus. Saatan sanoa toiselle, että minua ahdistaa. Ahdistuksen varsinainen aiheuttaja voikin olla pelon tunne.

Se miten reagoin siihen kehossani, voi olla että hengitys on pinnallista, olen ikäänkuin ylivirittynyt, stressaantunut. Se tunne näkyy tuossa vuoressa sumupilvenä. Samalla reaktioni siihen voi olla pakeneminen, en halua olla yhteyksissä toisiin, en halua tunnustaa itselle ja toisille että pelkään jotain.

Mitä vuoren alla tai sisällä on? Siellä on se alkuperäinen ahdistusta ja pelkoa aiheuttava tunne, joka on syntynyt mahdollisesti jo lapsuudessa tai nuoruudessa. Tarpeeni alunperin on voinut olla toive rakastetuksi tulemisesta, olen toivonut hellyyttä, luottamusta ja rehellisyyttä. En ehkä ole tullut aidosti kuulluksi tai ymmärretyksi jossain asiassa vanhempien tai muiden aikuisten toimesta. Ja jos en tunnista tunnetta se voi kasvaa isommaksi möykyksi ja se saattaa ruveta muhimaan "vuoren sisällä" purkaukseksi, joka voi samalla ylittää oman ymmärryksen. Mitä oikein tapahtuikaan? En minä yleensä noin reagoi tai tee. En tiedä mikä minuun on mennyt? Tuttuja kysymyksiä, eikö totta?

Syövän aiheuttama pelko on järkyttävää ja shokeeraavaa. Kyse on turvattomuuden tunteen puutteesta, kun emme pysty itse kontrolloimaan tai hallitsemaan tulevaa. Kontrollien odotus on myös piinaavaa ja ahdistavaa. Mitä me voisimme tehdä näille tunteille. Tunnista tunne. Pelon taustalla voi olla paljon muitakin tunteita. Esimerkiksi: epävarmuutta tulevasta, avuttomuutta- toisten armoilla oloa, huolestuneisuutta, hämmennystä, järkyttävyyttä, ahdistusta, epäuskoisuutta, uhkaavaa tunnetta, neuvottomuutta. Pelon tarkoitushan olisi suojella turvallisuudentunnettamme. Tunnista ja nimeä pelkosi. Tunnustele mitä se sinussa herättää, tunteita, ajatuksia, kehon tuntemuksia. Kokeile voitko vain olla tämän tunteen kanssa, tunnet sen olemassaolon, kutsuen vieraaksi ja seuraten sen kulkua.

Itse koin syöpähoitojen aikaan pelkoa ja pelkäsin välillä jääväni yksin vaikeiden tunteideni kanssa. Muut eivät kuitenkaan ymmärrä, halusin jopa luovuttaa, en jaksa hoitojakaan- ja lopulta olinkin vailla läheisyyttä ja turvaa, että kokisin olevani rakastettava rikkinäisestä kehostani ja ajatuksistani huolimatta. Enkä aina uskaltanut pyytää tukea ja myötätuntoa niin paljon kuin olisin tarvinnut. Onnekseni mieheni otti minut kainaloon kun pyysin sinne päästä, sain turvaa turvattomuuden tunteeseeni häneltä fyysisesti. Vanhin siskoni jaksoi kuunnella pahimmat tunteeni, joita koin jatkuvien vastoinkäymisten aikaan. En olisi todellakaan selvinnyt ilman läheisten tukea. Turvauduin myös ammattilaisiin ja sain sieltäkin tukea. Varmasti koin noita tunteita, joita taustalla oli, en vain osannut tunnistaa niitä enkä nimetä.

Mitä näen tuossa kuvassa. Kaunis talvinen vuorenrinne jossa lunta ja sumupilveä. Alempana mahtava pilvilautta, pumpulina ja usvaisena. Meidän pitäisi nähdä kaikessa myös hyvää ja kaunista. Nähdä yksityiskohtia, myönteistä, pienistäkin asioista. Jolloin ne negatiiviset asiat eivät ota liian suurta osuutta elämästämme. Olla kiitollisia kaikesta siitä mitä meillä jo nyt on mitä näemme ja koemme, kaikkia asioita ympärillämme oppiaksemme jälleen jotain uutta

Löysin runon arkistoistani ja luin sen rentoutushetkessä syöpäpotilaille. Se on Rumin runo Intiasta 1300- luvulta.

Majatalo

Mieli on kuin majatalo. Saapumisia ja lähtöjä runsaasti joka päivä: Onni, masennus, kataluus ilmentyvät tietoisuudessasi kuin yllätysvieraat.

Toivota tervetulleeksi, vaihda kuulumiset, vilkuta hyvästiksi, vaikka ovellesi saapuisi joukko suruja, jotka julmasti pyyhkäisevät huonekalut talostasi. Kohtele kuitenkin vierailijaa kunnioittavasti. Hän voi kirkastaa Sinulle jonkin aivan uuden ilon.

Synkkä ajatus, häpeä, pahansuopuus: Tervehdi heitä kaikkia ovella nauraen ja kutsu heidät sisään.

Kohtaa tulijat kiitollisena, sillä heidät on lähetetty jostakin tuolta puolen Sinulle oppaiksi.

Parisuhdekeskus Katajan sivuilta löytyy värikäs tunnekartta. https://parisuhdekeskus.fi/wp-content/uploads/2020/12/Tunnekartta_Parisuhdekeskus-Kataja.pd

Käytä karttaa tunteiden tunnistamiseen ja pohdi mikä voisi olla tunteesi syvempi merkitys. Yksinkertaistettuna:

Tunnen surua, (käytökseni/reaktioni on) saatan käyttäytyä vältellen,(kehossani tunteena jännitystä) vaikka minulla on lohduton olo siksi kun kaipaan yhteyttä toiseen ihmiseen, halausta ja myötätuntoa.

Tai tunnen iloa, (käytös/reaktioni) sydämmessä kupliva olo, kun kirjoitan tätä, tuntuu hyvälle ja olen kiitollinen siitä jos voin olla Sinulle avuksi vaikka tällä tavoin.

Mieti vielä jos jaksat.

Oletko näitä tunteita kokenut jo aiemmin elämässäsi? Mitä tapahtui? Miten selvisit silloin? Yrititkö unohtaa tunteen ja nyt se tulee pinnalle "vuoren sisältä". Mitä olisit silloin tarvinnut tai kaivannut toisilta tai itseltäsi? Voisitko nyt vaikka halata ja antaa myötätuntoa aiemmin tapahtuneelle tapahtumalle. Ota itsesi lapsena tai nuorena syliisi ja halaa ja sano, ettet hylkää enää koskaan. Rakastat tätä lasta/nuorta/aikuista aina ja kaikki on hyvin juuri nyt.

Itsensä ravistelua myös kannattaa kokeilla ikävässä tunteessa. Tiputat siinä ikäänkuin tunteesi tilanteesta tai tapahtumasta lattialle. Huomaa, miltä sen jälkeen tuntuu, onko olo helpompi. Tätä suosittelen lämpimästi kokeilemaan, se nimittäin toimii. Tee varsinkin nukkumaan mennessä ettei yöunesi häiriinny etkä ala murehtimaan.

Katsoin TV -ohjelman MOT, jossa puhuttiin koulukiusaamisesta. Eräs nuorten parissa toiminut henkilö toi esille myös tämän jäävuori teorian. Koulukiusaaminen on vain jäävuoren huippu. Vastuuta myös kunnalta hän toivoin enemmän.

Koulukiusaajalla itsellään voi myös olla itsetunto ongelmia jotka johtuvat syvemmistä syistä joko perheessä tai ystäväpiirissä. Häntäkin kiusattu? Kenen olisi vastuu? Meidän kaikkien, yhteiskunnan ja terveydenhuollon, perheneuvoloiden, läheisten.

Eli tätä jäävuori/vuori teoriaa voisi käyttää monissa tilanteissa. Tunteissa, ongelmissa, addiktioissa jne. Olisi vain ymmärrettävä ja löydettävä syvempi syy kaikkiin tekoihin. Ja otettava vastuu.

Kuva pixapay WaldNob

Parisuhteisiin liittyviä oivalluksia

Torstai 31.8.2023 - Mervi

Eevi Vuoristo on kirjoittanut kirjan Tunne itsesi parisuhteessa. Kirja sattui taas kirjastossa käsiini ja ajattelin, että selaan tämän nopeasti. Kirja on ollut minulla nyt viisi viikkoa lainassa ja olen jäänyt kirjan tehtäviin jumiin. Olen halunnut käydä ne kaikki läpi, jotta saisin jälleen itsestäni lisäselvyyttä.

Kerron joitain otteita ja tehtäviä kirjasta. Ja lämpimästi suosittelen kirjan lukemista ja pohdintaa suhteessa itseen, puolisoon ja toisiin.

Vanhempiemme parisuhdemallit ovat mukana parisuhteessamme sekä heidän suhtautuminen meihin lapsena. Onko lapsuudessa ollut kannattelukokemus? Vai onko jäänyt muistijälki epävakaasta ja turvattomasta maailmasta, se ettet ole voinut luottaa että tarpeisiisi vastataan tai ettet ole kokenut olevan viallinen ja rakkauden arvoinen.

Se miten tärkeää on lapsen nähdä miten vanhemmat olivat suhteessa keskenään ja miten suhtautuivat minuun yhdessä tai erikseen. Alitajuinen malli rakkaudesta syntyy näistä kokemuksista. Parisuhteen kriisit voivat tuoda näkyväksi asioita, jotka ovat jääneet tunnetasolla ratkaisematta. Esimerkiksi, miten tärkeää olisi lapselle sanoa kun hän itkee, että sanotaan hänelle; Huomaan, että sinua harmittaa, tämä taitaa olla sinulle pettymys, se on ihan ok, kyllä tästä selvitään. Lapsen on saatava itkeä ja tuntea tunteensa, ne tunteet ovat vain hyväksyttävä vanhempina. (Miksemme kestä lapsen (miksei aikuisenkin) itkua? Kuinka moni vanhempi on tuonut lohturuokaa tai karkkia pettymykseen ja vielä aikuisena sanotaan, ettei söisi muka ikävään tunteeseen?)

Se miten meitä on hoivattu ei voi olla vaikuttamatta siihen miten kohtaamme itsemme ja toiset. Nähdyksi tulemisen kaipuutako? Haastavan perhedynamiikan rooleja voivat olla tyypillisimmillään sankari, mahdollistaja, uhri, mustalammas, hoivaaja, rauhan ylläpitäjä, näkymätön, hauskuttaja, tekijä, ongelmallinen, ulkopuolinen.

Lapsi rakastaa vanhempiaan niin paljon että vaikka he kohtelevat häntä huonosti, hän ei lakkaa kaipaamasta vanhempien rakkautta vaan LAKKAA RAKASTAMASTA ITSEÄÄN. Ja parisuhteesa tämä haavoittunut lapsi etsii kumppanista aikuista, syliä, turvaa, lohtua joita vaille olemme lapsena jääneet.

Haavoittuneen lapsen tyypilliset alitajuiset tunteet ovat yksinäisyys, hylätyksi tulemisen tunne, avuttomuus, torjutuksi tulemisen tunne, ulkopuolisuus, pettymys, riittämättömyys, hätä, pelko, suru, tyhjyys.

Selviytyjän minätilasta: haavoitetun keinot selvitä tunteista painetaan niin alas, etteivät ne toistuisi. Vältetään ikäviä tunteita vaikka tekemisen kautta, suorittamalla tai ylianalysoimalla, huumorilla, miellyttämisellä, riippuvuudella. Tarvitaan kriisi kunnes huomataan, ettei tämä ole koko totuus itsestä. Vapaus ei löydykään siitä, että saa aina tehdä mitä haluaa vaan sitä että suostuu kohtaamaan itsensä jota on vältellyt vuosikymmeniä.

Myös omat vanhempamme ovat jääneet vaille hoivaa, sotakokemus tai joku muu kriisi ollut taustalla. Heidän selvittämättömät omat tunteensa ovat myös olleet käsittelemättä. Mutta vaikka sain tällaiset eväät heiltä, se miten toimin itse jatkossa, otanko vastuun toipumisestani vaikken saisi anteeksipyyntöä, sen voin itse päättää.

Eheytymisessä on kyse aikuistumisesta, itsemyötätunnosta ja vastuunotosta. Osaan ottaa ja pyytää apua. Voin mokata ja oppia, olla leikkisä ja spontaani. Olla keskeneräinen. Aikuisuus on kykyä turvata itsensä ettei hylkää itseään enää koskaan.

Oma vanhemmuus. Ota vastuu ja keskustele lapsen kanssa. Anna lapsen kokea tulevansa kuulluksi, korjataan mokat ja pyydetään anteeksi. Lapsi ei ole koskaan vääränlainen. Täydellistä vanhemmuutta ei ole mutta on inhimillistä vanhemmuutta. Yksikin turvallinen aikuinen jos on ollut lapsen elämässä mukana, esimerkiksi isovanhempi, sekin riittää kannatteluun elämässä.

ITSEMYÖTÄTUNTO ON kaikki kaikessa kaikille, lämpöä ja tukea itselle jokaisessa tunteessa. Tunnista rajasi ja pidä kiinni niistä. Otat vastuun, etkä hylkää itseäsi epäonnistumisen äärellä.

Minätilat ja parisuhde: Minkä roolin olet ottanut tiedostamattasi lapsuudessa? Äidin, isän, lapsen, hoivaajan, pelastajan, syyllisen, rikkinäisen, ylivastuullisen, vastuutoman, terapeutin, uhrin, syytetyn, petetyn, pettyneen ja pettäjän? Tiedosta roolisi. Ei enää näitä rooleja parisuhteeseen! Ota vastuu itsestä ja paljasta kaipuusi ja tunteesi, tällöin toinen saa myös lahjan.

"Sinun tehtäväsi ei ole pelastaa ja parantaa toista. Voit rakastaa. Sinun tehtäväsi ei ole unohtaa itseäsi suhteessa, voit rakastaa ja säilyttää itsesi"

Suhteen puolella minä ja sinä: Sternbergin kolmio, suhteen peruspilarit.

1. Sitoutuminen: pohdimme yhdessä arjessa mikä on suhteellemme hyväksi. Tilan antaminen olla myös yksilönä. Tunteille, tarpeille ja rajoille on toiselle merkitystä ja ollaan kiinnostuneita siitä että toinen voi hyvin suhteessa. Käsitellään väärinymmärykset keskustelemalla ja ollaan suhteen puolella. Yhdessä kasvuun, ollen avoimia tarpeista, tunteista ja epävarmuuksista kommunikoiden arvostavasti. Nämä luovat turvaa ja luottamusta.

2. Intohimo ja kipinä: Rakastumisvaihe 3kk-1,5 vuotta. Haetaan rajoja ja tutustutaan realistisesti. Ajan myötä nähdään toisessa negatiivisia asioita ja ehkäpä ensimmäisessä kriisissä nähdään miten siitä selvitään, jolloin rakastuminen voi muuttua rakkaudeksi jos myönteinen kokemus saadaan asian selvittelystä. Eli ei olla luotu mielikuvitusuhdetta. Intohimo on elinvoimaa ja energiaa. Tee sille tilaa, rentoudu ja hellitä vaatimuksista. Se on leikkisää ilman jännitettä.

3. Avoimmuus: Se on emotionaalista, rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä joka luo aitoa läheisyyttä. Rehellinen omista tunteista, ajatuksista. 

Puhumattomuus loukkaa enemmän ja se alkaa elää omaa elämäänsä. Jos emme puhu, vihjaillaan, piikitellään, nalkutetaan ja ajaudutaan kauemmaksi, odotetaan että toinen ottaa puheeksi.

Näissä tapauksissa, kerro että halauat puhua vaikka jännittää. Milloin se toiselle sopii? Pyydä kuuntelemaan rauhassa ja muistuta että ollaan suhteen puolella. Käytä minä viestintää, millaiset omat ajatukset, tunteet ja tarpeet nousee esille. Kerro toiveesi, kuuntele rauhassa ja hengitä, kysy lisää, ymmärränkö oikein, kerro lisää, haluan ymmärtää. Hyväksy asiat ja kysy lopuksi tuliko toinen kuulluksi. Toisen puhumattomuus on vallankäyttöä samoin myös liiallinen avoimmuus tunteen vallassa.

Yleensä riidoissa ei etsitä oikeaa tai väärää vaan ymmärrystä. Anteeksipyyntö ja anteeksianto on tärkeää toista ja myös itseä kohtaan, ettei katkeroituisi. (kamala taakka)

Kysy välillä puolisolta miten hyvä puoliso olet ollut viime aikoina, mikä on toiminut ja mitä toivoisit lisää?

Minä, itseä varten. Itsetuntemuksen myötä olemme enemmän keskustelevia, yhteistyöhaluisia ja vastavuoroisuuteen kykeneviä.

Itseäni varten sitten se tärkein tehtävä, jota olen tässä nyt viime viikot tehnyt, on ollut elämänkaari tehtävä. Piirretään isolle paperille jana, jaetaan se seitsemän vuoden sykleihin ja laitataan siihen näkyväksi elämässä tärkeät tapahtuneet asiat, kouluun menot, muuttamiset, kuolemat, lasten syntymät, jne. Hoivataan ja annetaan myötätuntoa tiettyä ajanjaksoa ensin miettien mitä tapahtui, miltä tuntui, mitä olisi kaivannut ja tarvinnut, oliko tunteille tilaa, mitä olisi hyvä saada kuulla ja miten selviydyit niistä.

Toinen tehtävä oli elämänpyörä, jossa käsitellään elämässä tiettyjä osa-alueita.

Esimerkiksi terveys ja hyvinvointi, työ ja talous, luovuus, sosiaalinen elämä, rakkauselämä, perhe, elämän merkityksellisyys. Mikä suhde on näillä osa-alueilla toisiinsa, onko jotain liikaa tai liian vähän, voisiko tarkastella ja muuttaa jotain tasapainoisemmaksi suhteessa muihin, mitä se edellyttäisi jne.

Tässä jälleen lyhykäisyydessään tämän kirjan antia. Jos itsetuntemus ja parisuhteen tila kiinnostaa suosittelen lukemaan kirjan ja tekemään tehtävät ja vastaamaan kysymyksiin joita siellä on annettu pohdittaviksi. Itse olen saanut paljon uutta näkemystä ja ymmärrystä itsestä, toimintatavoistani ja suurin ja tärkein on ollut suhde vanhempiini. Heidän omien haavojen ja kriisien käsittelemättömyyksien seurauksien ymmärtäminen suhteessa minuun. He ovat tehneet parhaansa ja olen ylpeä tänään siitä kaikesta mitä he minulle ovat antaneet ja opettaneet.

Iso kiitos heille.

Kuva pixapay Alanjvm

Ajatusleikkejä

Tiistai 22.8.2023 - Mervi

Olen lukenut tässä kesän aikana monia kirjoja. Ja yhden vinkin jälleen toisin arkeen kaikille mietittäväksi ehkäpä helpottamaan oloa ja ajatuksia. Nämä ajatukset ovat Ajatusleikki Nlp 2. Riitta Asikainen ja Veli-Matti Toivosen kirjoittamasta kirjasta.

Ajattelua muunneltuna omaan elämääni.

Aloitan helpolla. Miten vaikutti minuun itseeni seuraava asia. Pääsin opiskelemaan ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa. Heti alkuun meiltä opiskelijoilta kysyttiin, haluaisiko joku ottaa käyttöön kutsumanimen tai jonkun muun nimen kurssin ajaksi. Minä halusin ottaa toisen nimeni käyttöön, olin ainut joka niin teki sillä kertaa. Olin ostanut Tunturi polkupyörän joitain vuosia aiemmin, jonka nimi on Ilona. Sain 50- vuotislahjaksi sisaruksilta maitokärryt johon oli kirjoitettu Ilona 50-v. Ja näistä innostuneina halusin kokeilla Ilona nimeä tälle opinahjolle.

Miten se vaikutti minuun? Se vaikutti suuresti. Sain uuden "identiteetin", ikäänkuin mahdollisuuden kokeilla olla jonkun muun niminen eikä "entinen Mervi" estäisi etenemistä ja henkistä kasvuani. Nyt olen ottanut toiminimeni nimeksikin Ilonan terapiatkin, se oli jotenkin luonnollistakin ollut tehdä niin. Minulle nyt sopii molemmat nimet, enkä koe tarpeelliseksi siihen nimenmuutosta virallisesti lähteä tekemään.

Jatketaan..

Jos syöpä sanaa ei olisi, mitä sanoisit syöpä sanan tilalle. Itselle syöpä sana tarkoittaa kaikkein ikävintä mahdollista asiaa. Mutta ellei sitä olisi, mitä sanoisin tilalle. Kasvain, pahanlaatuinen kasvain esimerkiksi. Puhuuhan lääkäritkin hyvänlaatuisesta kasvaimesta miksei puhuttaisi myös pahanlaatuisestakin samalla lailla. Voi se olla joku muukin sana. Ehkä liian pitkä sana? Hkasvain tai Pkasvain? Itse annoin syövälle oman nimen niin se ei kuulostanut niin pahalta itsestä eikä läheisistä. (Taavi) Siitä oli helpompaa puhua näin. Miten voit Taavin kanssa jne, asenne syöpään oli itsellä ja muilla myönteisempi.

Lääkäri antaa tuomion, mikä on tuomio Sinulle? Onko se edes oikea sana hoitohin liittyen? Lääkäri kertoo hoidon vasteesta, miten keho on ottanut hoidon vastaan. Kuulostaako paremmalta?

Solumyrkkyhoidot, mikä sana tilalle. Niillähän yritetään tuhota pahat solut kehosta pois. Voisiko se olla pahojen solujen poistajat/hävittäjät? Hävitysprosessi käynnissä.

Odottajan aika on pitkä, en kestä odottaa kontrollia. En kestä, sanan tilalla mikä sana se voisi olla Sinulle? Halkean, tuhoudun? Niinkö haluan elää..

Mitä voisin tehdä odottaessa? Elää, elää itselle mieleistä elämää, tehdä itselle mieleisiä asioita enemmän kuin koskaan. Voit saada itsesi innostumaan elämästä eri lailla. Nähdä, kokea, tuntea, haistaa ja maistaa syvemmin, ellet ennen sairastumista ehtinyt tai ei kiinnostanut. Pysähdy ja mieti itseäsi, tarpeitasi ja halujasi.

En ikinä parane, anna anteeksi, muutu tai mitä vaan, opi?  Mikä sana ei ikinän tilalle? Mitä ajattelet? Minulle se sana yhdistelmä kuulostaa siltä että jään uhriksi, kärsimään, en haasta itseäni parempaan, en kyseenalaista.

Motivaatio, minulla ei ole motivaatiota muutokseen. Mikä voisi olla motivaatiolle toinen merkitys tai sana. Ei vahvaa halua vielä, en ole päättänyt vielä, en ole valmis, en ole vielä asiaan riittävästi perehtynyt tai ei ole tarvetta, jotta muutos olisi mahdollinen. Tähän hyvin jatkona seuraava.

Parisuhteessa nalkuttaa sana on hyvä, mikä sana sen tilalle? Muistutus, opetus, kehotus, uhkailu, kun toinen vaan haluaa koko ajan unohtaa. Sehän ärsyttää toista koko ajan. Ehkä tarkoitus on todella hyvä, välitetään toisesta, ollaan huolissaan, mutta miten sen tekee että toinen ymmärtää. Lopeta nalkuttaminen, sano ettet enää muistuta asiasta ollenkaan, silloin toinen joutuu ottamaan vastuun itse ja ellei ota, kärsiköön. Me ei olla vastuussa toisen valinnoista, jokainen vastaa omistaan. Me halutaan huolehtia toisista kun se ollaan opittu ehkä jo lapsena. Meidän tehtävä on huolehtia itsestä ja omasta hyvinvoinnista ensi sijaisesti. Me saamme rakastaa toista, mutta tehdään se toisella tapaa.

Riidat, riiteleminen. Se on keskustelua ja ajatusten vaihtoa asioista. Kahdella ihmisellä on eri näkökulma asioihin, miksi pelätä keskustelua. Ei me voida aina olla samaa mieltä kaikesta. Se, että siinä ääni saattaa korottua, tarkoitus on tulla kuulluksi ja ymmärretyksi oikein. Miettiä yhdessä mikä olisi kompromissi tähän tilanteeseen, miten pärjätään tulevaisuudessa.

Ongelma=haaste, tämä selvitettävä. Miten toimitaan jatkossa esimerkiksi.

Minulla on paha tapa, pitäähän ihmisellä olla pahoja tapoja? Miksi? Kuka käskee? Olisko niin että tuhoan itseäni tiedostomattomasti? Tarvitsenko tapaani todella johonkin tunteeseen? Pysähdy miettimään sitä.

Valittaa, jotkut haluaa valittaa kaikesta, tuotteista, palveluista jne. On muuten aika raskasta elää negatiivisessa tunnelmassa, nähdä koko ajan mikä on huonosti omasta näkökulmasta. Mikä sana voisi olla valittajan tilalla? Ikävän kerääjä, pahan ilman lintu, tulee minulle mieleen nyt. Ei näe mikä on elämässä hyvin. Kiitollisuus voisi olla vastapainona mutta miten sitä huomaisi että voisi olla kiitollinen jo siitä mitä nyt on hyvin.

Koulut ovat alkaneet ja tuli pohdin sanaa koulukiusaaja, mikä sen tilalla voisi olla? Hän hakee huomiota heikommistaan, se voisi olla ikävä ihminen, jolla ei asiat kunnossa itsellään. Luulee itsestään suuria vaikka on pieni ja haavoittunut? Haluaa tulla nähdyksi itsenään, esittää pahaa? Esiintyjä? Huomionhakija?

Alkoholisti, näin kesälomien päätyttyä joillakin jäänyt päälle humalahakuisuus. Millä sanalla sen voisi sanoa toisin? Aivojen liottaja, kehon tuhoaja, itsensä unohtaja, läheisten kahlitsija ja tunneilmaston myrkyttäjä itselle ja toisille? Samoin voi miettiä huumeiden käyttäjästä?

Yrittäjä, mahdollinen epäonnistuja, hän yrittää, välillä onnistuu toisinaan taas ei. Ammatinharjoittaja olisi kannustavampi sana minusta. Alansa asiantuntija, ammattilainen. Osaaja?

Olemme mieheni kanssa jättäneet useita sanoja pois käytöstä, nimenomaan sellaisia jolla toinen kokee jotain negatiivista. Esimerkiksi, jos toinen teki kotona paljon vaikka pihahommia, toinen saattoi sanoa, ahkera "mies" ja sanoja samalla ehkä heitti itselleen sanan olen laiska, en saa mitään aikaiseksi. Tämä sana varsinkin suorittajalle, itselle on ollut taakka.

Puolisolle: kuuntele ja puhu enemmän niin luulet ja epäilet vähemmän tai rentoudu enemmän niin stressaat vähemmän. Aijai, nämä ajatukset olisi olleet tarpeen jo vuosikymmeniä sitten itselle.

Yksi näkökulma vielä uudelleenohjelmointina, "olio" ajatteluna/vertauskuvana/mielikuvana. Kun jokin "olio" tulee ajatteluusi esim. epänonnistumisenpelko. Se alkaa toimia siellä ja se vahvistuu, aiemmat onnistumiset jäävät taka-alalle. Mielessäsi mieti missä "olio" sijaitsee, mieti sitä tunteen kanssa ja missä sijaitsee onnistuminen, ajattele sitä myös tunteena ja pienennä ja etäännytä "oliota" ja lähennä ja suurenna onnistumisen tapahtumaa.

Kokeilepa yleisiä arkisia sanoja itsellesi. Pohdi hetki, miten sanoisit sen toisella tavalla ja miten ajatus sanasta muuttuu mielessäsi. Mikä vie Sinulta voimavaroja, voisiko se sana olla joku muu ja miten käännät sen myönteiseksi, saatko oivalluksen siitä. Tätä voisi olla ajatuksien muutos käytännössä.

Nämä ovat minun ajatuksia ja oletuksia. Jos tämä kirjoitus jotain loukkaa, pyydän anteeksi. Se ei ole tarkoitukseni. Voin olla jonkun mielestä väärässäkin ja sekin on ok. Tarkoituksenani on herättää uusia ajatuksia ja ehkä muutoksia myönteiseen ajatteluun. Ota rohkeasti yhteyttä jos aiheutin ärsytystä, negaatiota tällä blogilla, vastaan mielälläni palautteeseen.

Kuva pixapay/PIRO