Oivalluksia ja uuden oppimista

Stumppaa/ lopeta

Tiistai 3.2.2026 - Mervi

Eräs asiakkaani sai terveydenhuollosta ehdotuksen lopettaa tupakanpolton Stumppaa tähän, vapaudu nikotiinista kirjan avulla. Hämmästelin vähän toimintamallia, mutta luin itsekin kiinnostuksesta tuota kirjaa. Se sopii kyllä kaikkiin riippuvuuksiin sovellettuna, mieti makeanhimo, alkoholi tms. Otan jälleen muutamia otteita kirjasta ja toivon, että jos lukijani saat tästä apua, kertoisit siitä myös minulle.

Miksi poltat/nuuskaat/sähkötupakoit?

Ne tarjoaa tukea, lohtua ja nautintoa. Onko oikeaa syytä tehdä niin? Nikotiini on myrkkyä ja se on päihde, ansa, orjuus eli suuri vedätys. Uskotko, että ne tuovat helpotusta, jonka tulkitset nautinnoksi?  Todellisuudessa nämä tottumukset paljastavat häpeän ja avuttomuuden jonka vallassa olet. Et siis luota älyysi, järkeesi vaan menet tunne edellä. Kyseenalaista itselle kaikki ne asiat, jotka liittyvät riippuvuuteen. Nikotiini on mentaalinen loukku ja sinulla voi olla pelko, että jäät jostain paitsi tai elämä on ankeaa. Se on nautinnon harhaa, jossa ei ole mitään hyvää.

Olet orja, addikti. Nikotiini hallitsee elämääsi, et sinä itse. Tiedosta rituaalisi.. Hyväksy, että olet riippuvainen. Päihderiippuvaiset ovat valehtelijoita, uskovat omiin valheisiinsa, mm. määrissä, ja että voivat olla käyttämättä, lopettavat ja polttavat salaa. 

Se ei auta keskittymiskykyyn, se on harhaluuloa. Se ei auta painonhallintaan, sekin on harhaluuloa ja myytti. Se lisää masennusta, itseninhoa. Valkokankaan tähdet eivät ole todellisia, ei cool. Aterian jälkeen hyvät hetket, nekin ovat vain kuvitelmaa.

Se vie hengen, ennemmin tai myöhemmin. Väität, ettet juuri sinä sairastu, mistä tiedät sen?

Pelkäätkö vieroitusoireita? Nikotiini poistuu kehosta tunnissa, 8h kuluttua olet 97% vapaa ja 3 pv kuluttua 100% vapaa siitä. Vieroitusoireet ovat lieviä, hivenen epävarma tunne. Eli 1% on kehollista ja 99% henkistä ja tahdonvoima aiheuttaa nämä tunteet, puuttuu jotain. Järjestele aivosi ajatukset uudelleen. Ne ovat vaan ajatuksia, niitä tulee ja menee. Toivota ne tervetulleeksi ja ajattele olevasi vapaa orjuudesta.

Voiko lopetuksesta seurata jotain pahaa? Siis jos alat tuntea itsesi itsevarmaksi, jolla on terveyttä, virtaa, itsetuntoa ja rahaa. Pääset myös syyllisyydestä, häpeästä ja peloistasi.

Suositteletko jonkun aloittavan, olisiko se malli lapsillesi tai muille?

Tarvitset paheen? Tietoisesti teet pahaa itsellesi, ei järkeä.

Tupakkateollisuus, lääketeollisuus tuottavat tupakoinnilla liikevoittoa yhdessä jos poltat. Heillekö syydät rahasi ja terveytesi, jotta he saavat verotuloja kustannuksellasi? 

Oikeus polttaa? Vertailua toisiin ja toisten terveyteen, mutta juuri sinä voit sairastua vakavasti. Dopamiinitasot nousee? Halaa itseäsi tai toisia, siinä ei tee kenellekään pahaa.

Tahdonvoimalla et pääse irti orjuudesta, korvikkeet ovat tuhoon tuomittuja. Tarvitset uskoa tuhotaksesi vihollisen. Nikotiininhimo katoaa silloin kun itse haluat. Kun himo iskee, pidä paussi, vedä syvään henkeä ja sysää tunne sivuun aivan kuin se olisi hahtuva olkapäällä, joten rentoudu ja astu vapauteen orjuudesta, vankilastasi. Vanno, ettet enää päästä tuota ainetta kehoosi. Hyväksy ontto olo ja löydä sisäinen rauha. Äläkä epäile päätöstäsi. Ystävät eivät saa muuttaa mieltäsi, jos he itse ovat koukussa, he haluavat, että retkahdat. Yksikin tupakka vie sinut samaan tuhoon uudestaan.

Kirjan lopussa oli vielä viimeiset henkoset ja hyvästit riippuvuudelle. Saat vapauden ja olet ei-riippuvainen, päässyt orjuudesta, jota kaikki haluavat olla.

Etkä enää koskaan haise pahalle, ei vaatteet, hiukset. Suu on raikas. Suuteleminen on vastapuolen kanssa miellyttävämpää.

Valitse rakkaus ja anna anteeksi kehollesi ja mielellesi kaikki kaltoinkohtelu, jota riippuvuus on aiheuttanut itselle ja toisille. 

Kuva pixapay, RamiRamli

Hammasongelma

Sunnuntai 25.1.2026 - Mervi

Olisko ollut reilu vuosi sitten kun huomasin suussa hampaan vieressä takana pienen patin ja sieltä tuli puristaessa hieman märkää ja verta. Soitin terveyskeskukseen ja pääsin nuoren naishammaslääkärin vastaanotolle. Hän otti kuvan hampaasta ja sanoi, että hampaassa on tulehdus ja se pitää joko juurihoitaa tai poistaa kokonaan. Minulta on yksi hammas poistettu saman syyn vuoksi jo aiemmin ja joten ehdotin, etteikö sitä voisi jotenkin yrittää pelastaa ettei tärkeää purentahammasta nyt otettaisikaan pois. Hän harkitsi asiaa ja sanoi lopulta, että yritetään, hän laittaa minulle lähetteen erikoishammaslääkärille juurihoitoon ja pyysi varautumaan kuitenkin hampaan poistoon. Hän itse jo aloitti hampaan hoidon siltä istumalta ja jäin odottamaan erikoishammaslääkärille pääsyä. Kuitenkin sillä varalta, jos hampaaseen tulee kipua tai mätää vuotaa edelleen joutuisin varaamaan uuden ajan hänelle ja siinäkin tapauksessa hammas poistetaan. 

Meni muutama kuukausi. Minähän teen viikottain useita harjoituksia itselleni, jotta pysyisin terveenä. Loin ajatuksiani myös hampaaseeni ja ajattelin, että se tulee pysymään paikallaan ja se hoidetaan kuntoon. 

Pääsin erikoishammaslääkärin vastaanotolle. Hän kuvasi hampaan uudelleen, epäili ensin juurihoidon onnistumista mutta kun aika oli varattu jo sitä varten hän aloitti juurihoidon. Näin screeniltä hänen askarteluaan suussani. Hän käytti mikroskooppia apunaan, se oli mielenkiintoista katseltavaa. Tietysti rauhoitin ja rentoutuin itseäni moneen kertaan siinä makuulla ollessani, että selviän hyvin hoidosta. Hammaslääkäri antoi sitten lopuksi uuden ajan kuukausien päähän ja palasin vastaanotolle kertoen, ettei mitään oireita ole ollut, kaikki on hyvin. Hän teki hoidon vielä toistamiseen ja sitten varattiin aika jo paljon pitemmälle kontrolliin.

Kävin tällä viikolla kontrollissa. Hammas voi hyvin, se saatiin pelastettua. Ja hämmästyin kun hän mainitsi siitä patista ja kysyi onko sitä vielä tuntunut. Olin unohtanut sen kokonaan, joten nyt keväällä hän valmistaa hampaan päälle vielä kruunun, että se kestää eikä siihen tule lohkeamisvammoja, joita näin iän myöten silloin tällöin tulee.

Olen todella kiitollinen siitä, että minua kuunneltiin, tulin kuulluksi. Kiitos sille nuorella naishammaslääkärille, joka otti minut vastaan myötätuntoisesti. Olisinhan toki päässyt paljon halvemmalla, jos hammas olisi poistettu, mutta pidin tärkeänä myös nähdä että on toinenkin vaihtoehto. Hoitoon pääsin kuitenkin ihan terveyskeskukseen ja hyvin asiani hoidettiin. 

Eli haluan myös sanoa tällä tarinalla, että kyllä meidän mielipide otetaan vastaan eikä aina tarvitse mennä helpoimman mukaan. Sitten ne ajatukseni, joita loin hampaani suhteen, toteutuivat kuten halusinkin. Ne ajatukset, muista ylläpitää hyviä ajatuksia, koska alitajunta kuulee kaiken.

Kuva pixapy jarmoluk

Krishnamurti, filosofin ajatuksia

Maanantai 12.1.2026 - Mervi

Enpä ole vieläkään täysin toipunut taudista, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Täytyi välillä kokea tämäkin kokemus elämässä.

Luin silloin kun jaksoin lukea jotain. Antti Pietiäisen kirjasta sain vinkin lukea henkistä opettajaa Krishnamurtia, jonka ajatus maailmasta ja elämästä on aivan eri tasolla kuin mitä olen aiemmin lukenut mistään. Hän on myös innoittanut Dalai lamaa ja monia muita ajatuksillaan.

Joitain ajatuksia tuon tässä nyt esille kirjasta Avaimena vapaus. Kirja kertoo peloista, sen synnyistä, lapsista, asenteistamme, uskomuksista jne.

Mielen tehtävä on oppiminen ja tutkiminen siten, että ajattelemme selkeästi ja terveesti harhoista vapaina ja että lähtökohtana on tosiasiat eivätkä ihanteet ja uskomukset.

Oppiminen merkitsee syvää kiinnostusta oivaltamiseen ja rakkautta jonkin tekemiseen tuon jonkin itsensä vuoksi eikä siihen sisälly pakkoa.

Vertailu saa aikaan pettymystä ja yllyttää kadehtimaan-kilpailemaan, se voi estää oppimisen ja synnyttää pelkoa. Se estää katsomasta täydesti, jos vertaat, arvostelet. Vertaaminen toiseen on kaikessa tuhon tie.

Kunnianhimo synnyttää pelkoa, tulla joksikin, enemmän rahaa, omaisuutta. Pelkää olla se joka on ja kätkee samalla sisäisen tyhjyyden, tunteensa. Siitä tulee palvemiskeino, taistelua toisia vastaan. Kunnianhimoiset eivät tunnista rakkautta.

Kuri on rajoittava tekijä, joka pakottaa mielen liikkumaan jonkin tietyn ajatusjärjestelmän tai uskomusten puitteissa. Kuri panee alistumaan auktoriteettiin. Lapselle täytyy selittää kaikki, jos kiellät, perustele miksi teet niin.

Arvosanojen antaminen lapselle on ihmisarvoa alentavaa, hän sanoo. Lapsen luonnollinen uteliaisuus oppimisentarve ilmenee alusta alkaen, siihen on vain kannustettava turvallisessa ympäristössä. Opettajan pitäisi sanoa aina lapselle, että ole oma itsesi, otetaan selvää mistä olet kiinnostunut, mitä kykyjä sinussa piilee.

Hienotunteisuus on käytöstä kaikkia ihmisiä kohtaan, myös eläimiä ja kasveja kohtaan ja se heijastuu myös ihmisen puheessa.

Mielen piilotajunta on elinvoimainen ja kaikki vaikuttaa, uskonto, symbolit, rituaalit ym. Mielen pintakerros ottaa vihjeitä unien välityksellä ja tajuinen mieli askartelee välittömän ja rajoitetun nykyisyyden parissa. Näiden välillä ei saisi olla ristiriitaa, muuten kärsimys on jatkuvaa. Kun piilotajunta ymmärretään, elämä on totaallista, ristiriita vaihtuvinen iloineen ja suruineen lakkaa. Sieltä syntyy autuus kun rajoitusten taakse on päästy piilotajunnan myötä.

(Tämä kohta oli hienoa lukea juuri siksi kun olen työskennellyt hypnoosiharjoitteiden ja unien tutkimisen myötä tätä piilotajuntaa jo vuosia )

Pelot ovat oivalluskyvyn esteenä. Mietitään paljon mitä muut ajattelevat, pelätään arvostelua, rangaistusta, epäonnistumista. Täytyisi ymmärtää pelon syyt. Samoin aloitekyky tuhoutuu kun pelkää. Myös jäljittely/takertuminen läheisiin tuhoaa aloitekyvyn.

Jos elät tapoihin takertuneena, olet jäljittelevä kone. Tapa on toistamista, tekemistä ajattelemattomasti yhä uudelleen ja näin kehität itsellesi muurin ympärillesi, et ole vapaa pelosta vaan muurin sisälläkin eläminen saa pelkäämään. Riippuvuus on pelkoa, ei rakkautta itseä kohtaan.

Pelko tuhoaa herkkyyden. Herkkyys on tuntemista, vaikutteiden vastaanottomista, myötätuntoa kärsiviä kohtaan. Se on hellyyttä kaiken ympärillä olevan tiedostamista. 

Pelko luo harhoja ja ongelmia. Se vääristää toimintaa, ajatuksia ja tekee elämäntavat kieroiksi, rakentaa esteitä ihmisten välille ja tuhoaa rakkauden. Jos pelkäät kärsimystäsi et ymmärrä sitä.

Pelko saa alkunsa kun meidät jätetään yksin, tunnemme yksinäisyyttä, turvattomuutta, epävarmuutta.

Saatat hakea turvaa aatteista, Jumalasta, ulkoisilta omistussuhteista, uskomuksista. Silloin kun olemme riippuvaisia jostain, ilmaantuu pelko ja siellä missä on pelkoa siellä ei ole rakkautta. Kun pelätään ollaan sokeita ja paetaan.

Kun olemme hämmentyneitä ja kysytään neuvoa "auktoriteetilta" esim.vanhemmilta, miten jossain asiassa toimisin, silloin auktoriteetti saa vallan meihin.

Kaunaa kantaessasi, vihatessasi toista ihmistä vahingoitat sillä itseäsi enemmän kuin vastenmielisyyden kohdetta. Tunne jäytää sisäisen haavan tavoin.

Syvenny pelkoosi. Kohtaa pelkosi. Ota selvää asioista, kyseenalaista. Ole toisenlainen, omanlainen. Ole vapaa oivaltamaan, ole valmis epäilemään, tutkimaan ja löytämään. Kapinoi sidonnaisuuksista, jos "isä" oli jotain ja sinut määrätään johonkin, menetät vapautesi omaan elämään. Vapaus on mahdollinen silloin kun olet pystyvä, aloitekykyinen, ajattelet itsenäisesti, et pelkää mitä joku sanoo ja haluat itse oivaltaa mikä on totta.

Tutki mikä on päämääräsi elämässäsi. Jos pystyt tutkimaan ristiriitojasi, kilvoitteluasi, tuskiasi, turhamaisuuttasi, kunnianhimoasi, toiveitasi ja pelkojasi samalla selvität ne, ohitat ja ylität ne. Silloin oivallat!

Rakkauden oivaltaminen on mahdollista sillä edellytyksellä että olemme tietoisia siitä millä tavoin suhtaudumme toisiin ihmisiin, miten katson puita, eläimiä, vierasta ja nälkäistä. 

Hän pyysi vielä pohtimaan sanoja elämä, velvollisuus, vastuu ja Jumala. Mitä sisältyy niiden sanojen taakse omassa elämässäsi?

Ja vielä uskonnosta. Se ei aiheuta erottelemista. Ympäröivä yhteiskunta, kulttuuri juurruuttaa mieleen uskomuksia, pelkoja, harhaluuloja, jota sanomme uskonnoksi. Uskonto on sidonnaisuuden tulos. Uskonnollisuuteen taipuvaiset ihmiset tavoittelevat yksinkertaisuuden ilmentymää, mutta sisäisesti he ovat sekasortoisia, hämmentyneitä, lukemattomien kaipausten, pyyteitten, tiedon kuormittamia, jossa elämimen ja kokeminen pelottaa heitä. Uskonnollinen mieli ei ole vertaileva, se näkee ja ymmärtää tosiallisen täydellisen merkityksen. Silloin kun ymmärrät mikä on todellista tietää, mikä on todellinen uskonto, silloin tiedät mitä Jumala on.

Ajattelu yksinkertaisesti ja välittömästi auttaa löytämään todellisen totuuden, toden. Se mieli on luova.

Me olemme maailma, ja kun me muutumme, maailma muuttuu.

Tässä kirjoittamalla tästä myös itse joudun pohtimaan vielä monia asioita elämästä ja kuolemastakin. Lukeminen kannattaa vaikka Krishnamurti sanoikin kirjassaan ettei luotettaisi guruihin ja kirjoissa luettuun sisältöön täytenä totuutena aina itselle, mutta ajattelemisen aihetta hän kuitenkin sai ja se tässä onkin mahtavaa.

Kuva pixapay, gerald

Loppuvuosi ja uusi vuosi

Keskiviikko 31.12.2025 - Mervi

Kirjoitan lyhyesti tänään uudenvuoden aattona. Joulu meni ihanasti perheen kesken, mutta sain jostain infektio taudin ja olen joulunpyhien jälkeen ollut todella sairas ja olo ollut kurja ja epätoivoinen. En ole jaksanut mitään! Maannut vaan eri sängyissä lähes istuvassa asennossa ja yskinyt paljon, pää on ollut täynnä limaa ja se ärsyttänyt, kuume sahannut edestakaisin ja söin jo mielestäni liikaa kipulääkkeitäkin. Kotona ollut hattu päässä, käyttänyt kaikki mahdolliset hoitokeinot, joita olen ennenkin käyttänyt. Pulloon puhallukset, kaurapussi rinnalle lämpimänä, juonut lämmintä mehua, käyttänyt vickiä rintaan, juonut sipulimaitoa, huuhdellut nenää suolavedellä tai apteekin tuotteilla, kurlannut kurkkua ja kun lopulta ei sipulirengas nenällä talouspaperin sisällä haissut tai auttanut yhtään, päätin että otan yhteyden terveydenhuoltoon, digiklinikkaan. Siellä oli vastassa ensin oirekysely ja sitten sain yhteyden hoitajaan, lukiessaan vastauksiani esittämiinsä kysymyksiinsä hän tarjosi hoitajalle aikaa terveyskeskukseen. Otin sen vastaan ilolla ja puolisoni lähti kuskiksi, en olisi jaksanut autoa ajaa metriäkään.

Hoitaja tutki tarkasti, otti cpr ja happisaturaation, tutki poskiontelot ultraäänellä. Sanoi, menet lääkäriin crp on 80 ja hänen kuullessa keuhkoista kuuluu jotain epämääräistä. Odotin käytävällä kuumeisena yli tunnin, itkinkin käytävällä monta kertaa ja lohdutin itseäni halaten. Siellä oli muitakin kun minä. Pääsin lääkärille, hän määräsi keuhkokuviin. Sanoin, eihän mulla voi olla keuhkokuumetta koska otin siihen rokotteen.Tulin kuvista ja lääkäri sanoi, että on keuhkokuume, se on toisen viruksen aiheuttama kuin se johon olin rokotteen saanut. En halunnut uskoa sitä ensin. Sain antibioottilääkityksen ja kipulääkkeitä käyttöön reilummin. Yksi yö takana lääkityksen aloituksesta ja olo jo hieman parempi.

Mutta mietin, miksi sairastuin. Sitä on hyvä myös pohtia. Siinä oli muutamia menoja ennen joulua ja jouduin tyhjentämään suoltani parin päivän välein. Ja kun ne valvottavat aina kipujen takia, immuunijärjestelmäni ei ole loistavassa kunnossa valvomisen ja rasituksen vuoksi, herkistyn herkästi liikkeellä oleville viruksille ja mahdollisesti veto eräässä tapahtumassa lisäsi riskiä sairastumiseeni. Muutapa ei tarvita. Tiedostan kyllä tämän riskin aina, mutta miten toimin taas oppiakseni tästä jotain. Vältän menoja edelleen, harkitsen tarkasti..alan käyttämään maskia tarvittaessa, pesen käsiä useammin ja käytän desinfiointiainetta ahkerammin. 

Nyt tästä paranen päivä päivältä enemmän ja enemmän. Mutta keuhkokuume aiheuttaa rajoituksia elämään, ei saa tehdä mitään rasittavaa, juuri kun tuli ensi lumi maahan. Mutta täytyy hyväksyä, ehdin kyllä niitä tehdä vielä monta kertaa. Nyt toivun tästä rauhassa ja suuntaan ajatukset uuteen vuoteen. Uusia asioita on tulossa, verkkoja on jälleen "vesissä" ja ei sitä tiedä mistä jälleen itsensä löytää. Kirjaa markkinoin nyt instassakin ja rohkenen tehdä varmasti muutakin. Katse tulevaan ja unelmia täytyy myös olla aina, joita kohti voi mennä..nyt vielä lepään ja toivotan kaikille rakkaille lukijoilleni

OIKEIN PALJON KAIKKEA HYVÄÄ UUDELLE TULEVALLE VUODELLE 2026

kuva pixapay DeltaWorks

Palautteita rentoutuksista

Lauantai 20.12.2025 - Mervi

Yhdistysten kanssa toimiessani ja tehdessäni etärentoutusta haluan palautetta myös itselleni. Yhdistykset tarvitsevat sitä myös vahvistaakseen sillä toimintaansa saadakseen rahoitusta toimintaansa.

Laitan tässä palautteita, jotka ovat vahvistaneet työtäni tukiessani syöpään sairastuneita ja heidän läheisiään. Sitä on arvostettu, että itse olen kokenut syövän ja ymmärrän monia asioita syvemmin ja tuon tukea sitä kautta muillekin.

Mervin kokemus, viisaus ja todella rauhoittava ääni herättävät täyden luottamuksen. Hän on itse vahvasti läsnä rentoutushetkissä ja tulee tunne, että hän todella haluaa antaa meille kuulijoille ja kanssakulkijoille apua ja helpotusta.

Mervin paneutuminen rentoukseen, hänen etukäteissuunnittelu ja rentoutuksen vaihtelevuus eri kerroilla.

Voimaannuttanut koko neljän vuoden ajan. Odotan joka kerta rentoutusta ja osallistun mahdollisuuksien mukaan.

Pystyin hyvin rentoutumaan ja sen jälkeen oli koko illan ihana olo Lempeys Mervi on hyvää näissä rentoutuksissa.

Miellyttävä ääni, kyky ymmärtää osallistujien tunteita ja haasteita. Liikuntatunnit ovat hyviä: Mutta rentoutukset ovat ihan timanttia. Näitä ei oikein muualla ole, ja nämä tekevät niin hyvää kaikille. Ihanaa että tälläisiä pidetään, näillä vahvistetaan ihmisten voimavaroja, kun syöpä koettelee. Saa olla kotona omana itsenään.

Loistava ohjaaja. Tunne,että tuli kohdatuksi,vaikka olikin etäyhteys. Ohjaajan puhetapa teki rentoutuksesta täydellisen. Selkeät ohjeet, vaihtelevat ohjelmat, ihana saada rentoutua ja levätä. Lisäksi ohjaajan antamat erityisvinkit, että voi tehdä niitä muulloinkin.

Mukavan rauhallinen ääni vetäjällä.

Ammattimainen ohjaaja Vetäjä on e-rit-täin rauhallinen ja rentoutus on ollut taattua: nukahdin 2 tunnilla. 

Kaikki oli hyvää,ohjaaja on ihana Ohjaajat sekä mahdollisuus osallistua kotoa käsin.

Etäliikunta- ja rentoutus ovat auttaneet jaksamaan ja parantaneet elämänlaatuani monella tavalla. Lämmin kiitos!

Rentoutuksessa tahti on/oli rauhallinen mahdollistaen todellakin syvän rentoutuksen. Ohjaajan ääni ja artikulointi hyvä sekä rauhoittava sekä kuva ympäristökin aloituksessa/ lopetuksessa myös sisältöä tukeva.

Ystävällinen keskustelu lopuksi heti palautteen antamiseksi ko. tunnin aiheesta ja onnistumisesta. rauhallisuus ja monipuolisuus. Tulee osallistuttua,kun asun syrjässä ,eikä mahdollisuutta etenkään talvella lähteä kodin ulkopuolelle.

Hetki itselleni ja oppia taito rentoutus.

Mukava saada rentoutus harjoitus livenä ja ajatellen tätä ryhmää juuri.Tavoitteet osallistujilla sama kun vetäjällä koska syöpä on koettu.

Mukava hetki ja erilainen ja tunnit eivät ole samanlaisia koskaan! Tuo piristystä tähän syövän jälkeiseen apeuteen ja auttaa sen voittamisessa ja palaamista lähes normaaliin arkeen! Hyvä ohjaaja. Ja oma rauha kotona. Voi osallistua kotona.

Ohjaajan ohjaus ja ääni mahdollistavat rentoutumisen hyvin. Kiireettömyys ja rauhallisuus Vaihtuvat rentoutukset. Rentouttajan ääni jo rentouttaa.

Mervi Kaartoaho miellyttävä ja rentoutustekniikoihin hyvin perehtynyt tunnin vetäjä. Yritän aina, kun tunti on osallistua jatkossakin. Itse rentoutuminen ehdottomasta, vaikka se ei aina ihan helppoa olekaan

Ohjaaja, ohjaajan ääni, selkeys, mahdollistetaan eri tapoja rentoutua

Ihanan lempeä ja lämmin ohjaus ja harjoitteet. Aivan mahtava kokemus! Luotettavan tiedon saanti henkilöltä jolla on samoja kokemuksia kuin itselläni.

Osallistujat olivat nyt lähes koko Suomesta, muutama maakunta puuttui. Syöpä sairastuneet ovat olleet enimmäkseen rintasyöpään sairastuneita mutta laajasti myös muitakin. Lisäksi toivottiin, että harjoituksia olisi useammin tai ajankohta olisi myöhäisempi sekä äänitettä myöhempää kuuntelua varten. Tämä viimeinen toive on vielä harkinnassa. Haluan olla läsnä vain siinä hetkessä. Youtubesta harjoituksia löytyy vaihtelun saamiseksi paljon lisää. Mutta, en sulje pois..

Sydämellinen kiitos kaikille palautteiden antajille. Tästä on hyvä jatkaa tammikuussa. Ilmoittautuminen löytyy Kaikki syövästä sivuilta etäliikunnat tai Colores ry sekä Kymenlaakson syöpäyhdistysten sivuilta.

Lopuksi haluan toivottaa lukijoilleni Oikein Rauhallista Joulun aikaa.

Lämpimin halauksin Mervi 

Tunteisiin..

Keskiviikko 10.12.2025 - Mervi

Kävelylenkeillä joskus haen Youtubesta jotain "terapeuttien" tekemiä podcast-haastatteluja. Ja kerran satuin kuuntelemaan sellaisen ohjelman, jossa puhuttiin sukujen ja perheiden välisestä dynamikasta, konstellaatiosta ja tunteista. Eräässä ohjelmassa oli haastateltava henkilö, joka puhui Antti Pietiäisen kirjasta Tunne, antitunne, perimä.

Lainasin kirjan. Toisaalta uusi maailma avautui kokonaan eri näkökulmasta. Toisaalta itse olin kokenut nuo tunteet elämässäni sairauteni ja henkisen kasvun tiellä ja niistä kirjassanikin kirjoitan, mutten tätä hänen luomaansa "kaavan" olemassa olosta tiennyt mitään. Jotain otan tässä nyt esille. Eli lyhykäisyydessään..

Hän sanoo, että järki asuu päässä, mutta tunteet koko kehossa. Mitä kauemmas pakenemme kiellettyjä tunteita, pelkoa, vihaa, syyllisyyttä ja häpeää sitä riippuvaisemmaksi tulemme jostain muusta. Tunteiden kieltämisestä syntynyttä tilaa kutsutaan antitunteiksi. Ne varastoituvat kehon muistiin, sieltä ne pitää palauttaa takaisin mieleen ja kohdata. Tunteiden kohtaaminen on aitoa kohtaamista. Omantunnon mukainen toiminta mahdollistaa aidot tunteet. Tunteet ohjaavat meitä, ne ovat ystäviä.

Järjen strategia johtaa tunteiden salaamiseen ja kulissien ylläpitoon ja näin tunneperimä siirtyy seuraavalle sukupolvelle käsiteltäväksi. Järki johtaa harhaan, kontrolloimaan ja hallitsemaan tunteita, itseämme ja muita. Järki-ihmisen mielestä järkeen voi luottaa, tunteisiin ei, koska ne ovat pelottavia. Hän suorittaa ja saavutukset ovat tärkeitä kuten myös raha ja maine. 

Tunne on sisäinen kokemus, joka on kehollinen ja sillä on aina joku kohde.

Hän puhuu antitunteista, joka on järkeen perustuvan kiellon synnyttämä tila ja toimintamalli, joka on lukkiutunut kehoon, tunnemuistiin ja voi aiheuttaa sairauksia. Antitunteessa ihminen ei suostu kohtaamaan tunnetta vaan torjuu sen tai ei tunnista sitä. Antitunne syntyy kun tunnetta yritetään hallita ja estää järjen avulla, estetään esimerkiksi tunnemyrskyt.

Pelon antitunne on ylipelkääminen eli arkuus tai alipelkääminen eli uhkarohkeus. Pelon tunneräjähdys on paniikki ja kauhu. Se syntyy, kun lapselta puuttuu perusturva, lasta ei ole toivottu/haluttu tai hänet on hylätty. Peloista syvin on kuolemanpelko, suurin hylätyksi tulemisen pelko. Kysy itseltäsi miksi pelkään, mikä on pelon luonne, mistä se on peräisin? Mene kohti pelkoasi.

Viha, itsenäistymistä ja erottautumista estetty nuorena, lapsena. Tottelemattomuuta, kahlittu ja kielletty kokemasta sitä. Antitunteina, kiltteys ja katkeruus. Kiltti ei osaa sanoa ei, alistuu, vetäytyy, masentuu tai addiktoituu johonkin. Alistetuksi tuleminen tulee suvusta. Auktroriteetti on kieltänyt vihan, samalla he kieltävät vapauden ja kehityksen joten ihminen rappeutuu. Purettava mm.vihakirjeillä, ei lähetä. Tunnista viha, kohtaa se jotta voit antaa anteeksi.

Syyllisyys syntyy olemisesta tai toimimisesta vanhempien toiveiden mukaisesti ja tahdon vastaisesti. Tai on syntynyt vääräksi sukupuoleksi tai ei ole haluttu lapsi. Hänestä tulee taakankantaja, huolehtija yrittää olla täydellinen. Ylihuolehtiva äiti riistää lapsen itsenäisyyden ja alistaa hänet, lapsi menettää vapauden olla oma itsensä. 

Häpeä paljastuu syyllisyyden alta. Häpeälliset asiat ovat arimpia, intiimeitä asioita. Mm. seksuaalisuus, alastomuus, mielisairaus, rikollisuus, lasten hyväksi käyttö, syrjähyppy, avioero, itsemurha. Järki ihminen salaa ja peittää kulisseilla, suvun ja oman maineensa, omaisuudella, suorituksilla kohti täydellisyyttä. Tulee perimässä. Salassa pitäminen on velvollisuus. TAI on häpeämätön tai enkeli.  Ujous liittyy häpeään.

Kun tunnistat tunteesi voit tehdä tunnehypyn, kohti syvempiä tunteita.

Anteeksianto, ensimmäinen syvempi tunne. Omantunnon tarve ja vapautua tuntemaan itsensä. Ellet suostu anteeksiantoon, pakenet tai takerrut tunteisiin. Paadut ja pakenet päihteisiin, uskontoon, huuhaan, oppijärjestelmään. Täytät tyhjyyttä. Uutta ei voi syntyä ellei suostu anteeksiantoon. Rehellisyys ja anteeksianto synnyttävät rauhan ja uuden mahdollisuuden. Anteeksianto vapauttaa parantumaan.

Rakkaus, kykyä iloita siitä että on olemassa, on mahdollisuus antamiseen ja ottamiseen. Vastakohtana eli antitunteena, välinpitämättömyys itseä ja muita kohtaan. On kyettävä ensin rakastamaan itseään kyetäkseen rakastamaan muita. Uhrautuja toisten puolesta haluaa nousta sisäiseksi sankariksi ja taustalla voi olla vaikea lapsuuden trauma, ei ole tullut kuulluksi eikä ole saanut rakkautta, väkivallan tai hyväksikäytön uhri. Voi olla pelottava ihminen, hylkää ettei tule hylätyksi. Egoismia myös.

Totuus, omatunto itsessään, kyky tietää hyvä ja paha. Minä olen tila. Onni ja rauha. Totuus on tunne joka liittyy viisauteen ja viisaus yhdistää tiedon ja elämänkokemuksen tunteeseen. Se ei jätä mitään katkeruutta jälkeensä. Kaikki tunteet on kohdattava jotta pääsee tähän tunteeseen. Antitunteena, henkinen siperia, elämänvalhetta, kuppikuntia muut eivät yhtä hyviä kuin me. Vaatii nöyryyttä hyväksyä vain tämä yksi elämä.

Eli lyhykäisyydessään järki-ihminen on vieraantunut tunteistaan, voit olla joko tunteiden ja itsesi kohtaaja tai itsesi kieltäjä. Kun olet itsesi ystävä et välitä mitä muut sanovat. Samalla maailmakin muuttuu myönteisemmäksi. Kohti tunteita, suosittelen. 

Laitankin tähän Youtube videopätkän, jossa itse luen kirjassani esiintyvän runon, jonka olen itse kirjoittanut pelon tunteesta. 

https://www.youtube.com/shorts/rNwejEZJIGE

kuva pixpay elisariva

Kohti pelkoa

Sunnuntai 30.11.2025 - Mervi

Kuten edellisessä blogitekstissäni kerroin, olen ollut mukana digikurssilla ja elämääni on avautunut ihan uusi maailma. Oma runoni kirjasta on otettu tämän myötä käyttöön myös itselleni ihan arkeenkin. 

Maailmassa on paljon vaaroja, joista vanhempamme ovat meitä varoittaneet..suosittelen menemään pelkoa kohti sillä siten olet rohkea ja voittaja.

Pelottelulla ehkä halutaan suojella ja sillä myös selitetään sen olevan tapa osoittaa rakkautta, ettei mitään pahaa tapahtuisi. Sekö on oikeaa elämää? Ellet ota missään riskiä, et voi oppia, et voi kokea onnistumisen ja rohkeuden tunnetta. On aivan uskomatonta miten iso merkitys jonkun asian yhteensattumat voivat nivoutua yhteen. Voit toki epäonnistuakin, mutta siitä pitää ottaa opiksi.

Kerron tästä kokemuksesta, miten itselle kävi ja miten tämä oivallus syntyi.

Olen pitänyt muutaman luennon nyt kirjastossa kirjastani. Olen heti alussa halunnut lukea juuri tämän oman runoni, joka on kirjassa. Tarkoituksena on ollut kertoa syöpä ym sairauteen liittyvänä, että myös itse voi ottaa vastuuta hoidon onnistumisesta. On uskallettava kertoa hoitohenkilökunnalle rehellisesti tuntemuksistaan ja kokemuksistaan, kivuistaan ja tunteistaan. Koska ei hoitoon liittyvät ammattilaiset kaikkea tiedä miten ihmiset kokevat nämä tapahtumat. Ja kun uskallat kertoa, voit saada apua erilailla ja sulle tarjotaan myös muita vaihtoehtoja ja tukea muualtakin. Eli jos hyväksyt kaiken ja kärsit itsekseksi tai perheesi kanssa, jäät uhriksi. Siinä tulee malli sitten perheelle, ettei voi vaivata henkilökuntaa koska he ovat niin kiireisiä. Mutta minun viesti runossani on nimenomaan se, että arvosta ja rakasta itseäsi niin paljon että pyydät apua ja tukea kaikin tavoin, koska henkilökunta haluaa auttaa ja me jokainen ollaan arvokkaita yksilöitä, ei taakkoja. 

Tämä digikoulutus on rohkaissut minua tekemään ja oppimaan. Olen ottanut tekoälyn kanssa ensimmäiset askeleeni ja siitä on ollut jo apuakin. Sekin auttaa oppimaan, sekin ohjaa tekemään uusin tavoin asioita. Olen halunnut oppia vahvistamaan omia taitojani ja kouluttajani on sitten opettanut juuri sitä mitä olen halunnut. Harjoittelen kotona ja koen valtavan suuria onnistumisen ja ilon tunteita. Olen rohkea ja otan riskejä ja opin! Olen halunnut ruveta markkinoimaan kirjaani instagramissa ja eilen laitoimme kuvaamamme videon Youtubeenkin. Nämähän ovat vasta ensi askeleita ja opettelen nyt näitä asioita itseksekseni lisää.

Kouluttajanikin on ollut innoissaan ja iloinen, että harjoittelen. Olen ahkera oppilas, sitä paitsi hän on nyt mun tukikin tässä. Eli en ole yksin ja kun kurssi loppuu voin ehkä olla yhteyksissä uudelleenkin, uskon niin. Sitäpaitsi hän on haastanut minua myös kokeilemaan miten vatsan kanssa pärjään näillä reissuilla. Tosin, yhdistän muitakin menoja samalle päivälle etten rasita kehoani liikaa.

Niin mitä on sitten peloteltu ja mitä olen oppinut pelkäämään. Arvostelua.

Kun nyt kirjaani ovat useat ihmiset ja varsinkin miehet lukeneet useaan kertaan ja jopa antaneet palautetta siitä miten olen ollut rohkea kirjoittaessani sairaudestani ja selviytymisestäni niin avoimesti. Miesten palaute on ollut uskomattoman koskettavaa ja liikuttavaa. He oppivat tunnistamaan tunteita ja uskaltavat ottaa käyttöön uusia toimintamallejakin, ehkä. Useat naiset ovat samaistuneet kokemuksiini ja sitä on hämmästelty miten paljon olen opiskellut ja halunnut oppia ja ymmärtää koko ajan lisää itsestäni ja muista.

Laitan tähän samalla erään lääkärin palautteen, joka on arvokas siksikin, että hän jos kuka osaa ohjata tämän kirjan pariin myös ammattilaisia. 

Kirjasi on pysäyttävä ja vaikuttava. Selasin sen ensin ja luin sen
sitten kaikessa rauhassa. 

Teos tarjoaa henkistä tukea ja käytännön neuvoja syöpäpotilaiden lisäksi
myös muista vakavista ja pitkäaikaisista sairauksista kärsiville.
Osoittamasi sitkeys kelpaa malliksi niille, jotka ovat luovuttamassa
tautiensa  suhteen. Ehkä runsaat ja realistiset kuvaukset sairautesi
vaikeista vaiheistasi auttavat ymmärtämään, että melkein kaiken kanssa
jotenkin pärjää.  Kirja kertoo myös tunteiden ja läheisten merkityksen
sairastavan elämässä.

Kirjan rakenne on selkeä ja helppolukuinen. Niinpä toivon, että saat
syöpä- ja muilta potilasjärjestöiltä apua sen markkinoinnissa.

Tässä syy miksi olen jälleen uuden asian äärellä ja olen kiitollinen, että puolisoni jaksaa kannustaa myös tässäkin prosessissa ja elää mukana minun iloja ja suruja. Sitten yhteys potilasjärjestöihin..enkä jää maahan makaamaan.

Kuva pixapay cocoparisienne

Syksyn satoa

Keskiviikko 26.11.2025 - Mervi

Yhdistyksen vetovastaavana järjestelen eri aloilta luennoitsijoita yhdistyksen iltoihin. Tänä syksynä saimme jälleen oivan kattauksen erilaisia iltoja.

Syksyn ensimmäiseksi illan luennoitsijaksi pyysin digikouluttajan, joka kertoi tietotekniikan turvallisuudesta eri laitteissa. Tekoälystä tuli myös mojova tietopaketti. Hän myös lupasi, että jos on ongelmia tietotekniikan kanssa hän voi auttaa ihan henkilökohtaisesti asiassa tulevan syksyn kursseillaan. Tartuin tilaisuuteen, lähdin kurssille ja olen oppinut jo paljon. Kurssi on vielä kesken joten en tiedä vielä miten laajasti asioita tulen vielä käyttämään. Perusasiat ovat nyt ainakin tarkistettu ja kirjoitan ylös paperille tärkeitä asioita, etten unohda koska asiaa tulee paljon. Ensin siis kartoitettiin tarpeeni ja tavoitteeni ja sen mukaan nyt toimimme. Huippua!

Toisella kerralla oli mukana paikallisen "vanhusten" hoitolaitoksen edustajien vuoro kertoa missä vaiheessa olisi hyvä ruveta harkitsemaan kotoa siirtymistä helpompiin oloihin ja hoidon sekä palveluiden pariin. Siitä opin, ettei jäisi vakavasti sairastuessa toisen 24/7 hoidettavaksi kotiin olisi helpompikin ratkaisu olemassa. Olen ollut huolissani tutuista muistisairaista, jotka kitkuttelevat kotona vielä pienen avun turvin, turvattomanakin, kuten eräs yksin asuessaan. Nämäkin asiat täytyy ajoissa hoitaa ja selvittää perheen kesken ja merkata kirjallisena vaikka siinä hoitotahdossa.

Ja nyt viimeisellä kerralla oli mukana kitaran soiton taituri, jonka erikoisosaaminen on soittaa kitaraa 528 Hz, "rakkauden" soinnuilla. Hänen esityksensä oli vaikuttava ja koskettava. Hän tekee vapaaehtoisena näitä esityksiä eri saattohoidon ja vastaavien yksiköissä. 

Edellisessä blogissa juuri pohdin miten erilaisia iltoja mekin pidämme, emmekä ole puhuneet syövästä juuri ollenkaan iltojen aikana, kun se ei ole ollut tarpeen. Näin laajasti eri tapahtumia meidän illoissamme on ja opimme jotain tulevaa varten aivan varmasti eikä kaikkea tarvitse itsekseen pohtia ja selvitellä. 

Jatkamme näitä jälleen ensi keväänä helmikuusta alkaen ja nyt laskeudumme joulun odotukseen ja kohti joululounaita ja joulumyyjäisiä. Tätä on yhdessä toimiminen, kuulumme johonkin tärkeään ja virkistävään toimintaan ja se tuo meille kaikille merkityksellisyyttä.

kuva pixapay khanavi

Syöpä vai sydän sairaus

Perjantai 14.11.2025 - Mervi

Syöpä sanana on todella pelottava, se tuo perheeseen epätoivoa, pelkoa, epävarmuutta, kuolemanpelkoa, todella ikäviä asioita koettavaksi. Kohti kärsimystä mennään.

Keskustelin läheisen kanssa asiasta, sydänkerhoissa käy paljon enemmän ihmisiä kuin syöpäkerhoissa, mietittiin miksi? 

Avasimme ajatuksiamme enemmän. Jos on sydänvaivaa ollut suvusssa ja tulee tuntemuksia sydämen alueelle, pääsemme lääkäriin ja lääkäri määrää verikokeet sekä aloittaa lääkityksen. Tulee seurantaa ja kontrolleja joita voi myös itse tehdä mitaten verenpainetta ja käydä noin kerran vuodessa verikokeissa. Olet siis kontrollissa terveydenhuollon piirissä. Mutta jos sydänsairaus jää huomaamatta ja tulee äkkikuolema, se on shokki koko perheelle. Mahdollisesti tulee myös syytöstä lääkärille, ettei kokeita tai kontrolleja olekaan koskaan tehty tai voi olla niinkin, ettei sairaskohtaukseen kuolleella ole ollut mitään vaivaakaan. Ei siis olla keretty selvitellä asioita, ei olla keretty puhua ikävistä asioista, kuolemisesta ja mahdollisesta yksinjäämisestä, koska ei ole ollut tarvetta vielä siihen. On ehkä vaan odotettu, että kun ikää tulee lisää niin sitten ehkä myöhemmin niistä puhutaan tai sitten ei uskalleta puhua koskaan. 

Kun sitten sairastuu syöpään, monien ensimmäinen ajatus on kuolemanpelko, pysähtyykö elämäni nyt tämän myötä? Alkaa tutkimukset, hoidot ja tulee mahdollisesti vastoinkäymisiä, uhkan tunteet lisääntyy, pelko lisääntyy. Täytyisi puhua nyt myös ikävistä asioista, miten jäljelle jäävät toimivat jos kuolenkin tähän. Pääset hoitoputkeen ja kontrolliin, sinusta pidetään huolta ja kaikki ajat on annettu valmiina, menet vain sinne ja sinne silloin kuin pitää mennä.

Voit myös selvitä, syöpä on poissa ja kontrollit tulevat ensin useammin sitten myöhemmin. Pelottaa, jokainen kehossa tapahtuva muutos on uhka syövän uusimisesta. Tätä voi jatkua vuosia. Tai olet voinut saada syöpähoidoista uuden lisävaivan, joka on muuttanut elämääsi radikaalisti joko kehollisesti tai muuten.

Voit haluta syövän myötä myös muutosta muuhunkin elämään, suuntaat uuteen mutta pelko on koko ajan takapuolessa, entä jos..Olet voinut voittaa kuolemanpelon ja keskustellutkin läheisten kanssa niistä ikävistä asioita. Silti, muutos on syvällä sielussa. Tunteet ovat tulleet elämään, olet mahdollisesti oppinut tuntemaan ja arvostamaan itseäsi paremmin. Osaat sanoa ei ja alat tuntea rajasi. Tiedostat asioita enemmän, voit tulla uteliaaksi elämälle, tapahtumille ja pienet asiat eivät enää harmita kuten ennen. Lähestyt läheisten kanssa, uskallat ottaa asioita puheeksi etkä pelkää enää, että tulet hylätyksi. Elät hetkessä ja luotat, että elämä kantaa.

Entä se syöpäyhdistys toiminta, alussa voit olla yhteyksissä myös sinne, saanut sieltä apua. Voit lähteä tukihenkilöksi, tukea muita sairastuneita. Se voi myös viedä mennessään, olet saman kokeneiden ympäröimänä ja ymmärrätte toisianne paremmin sanomatta sanaakaan. Uusia jäseniä ei silti saada tai tule. Moni haluaa unohtaa koko syövän, ei haluta olla tekemisissä koko asian kanssa. Ja pelätään, jos siellä puhutaan vaan syövästä niissä yhdistysilloissa. 

Olen ollut paikallisen syöpäyhdistyksen vetäjänä nyt viisi vuotta. Luennoitsijoiksi iltoihimme olen pyytänyt eri alojen ihmisiä kertomaan toiminnastaan. Syövästä on käynyt puhumassa muutamia kertoja sairaanhoitaja yhdistyksemme puolesta. Muuten kaikki illat ovat olleet aivan muuta keskustelua. Tiedämme toisien syövästä sen verran kun olemme siitä halunneet puhua tai siitä on kysytty. Mutta koen, että meidän yllä leijuu muiden silmissä "kuolema".

Entä sydänyhdistys, kuulemani mukaan siellä käy paljon porukkaa. On aktiivisia jäseniä ja tehdään retkiä, niin mekin teemme (emme saa vaan aina osallistujia tarpeeksi) Joka viikko on jotain kerhoja ja tapaamisia sekä erikseen joku luennoija käy puhumassa. Pidetään arpajaisia, juodaan kahvia ja rupatellaan vaan. Eletään nauttien siitä, että kuulutaan johonkin arvokkaaseen porukkaan.

Jos minulta kysyttäisiin, miten haluan kuolla (ei tosin ole minun valittavissa, mutta alitajuntani kyllä kuulee sen) En tiedä, molemmissa on puolensa. Olen kokenut syövän ja muuttunut ihmisenä monin tavoin. Olen kiitollinen syövästä, se antoi siihen mahdollisuuden. Entä jos olisin kuollut, se olisi sitten niin. Hyväksyisin senkin, jos niin kävisi koska kuolema ei enää pelota. Jouduin henkisisti kasvamaan sen pelon kanssa ja ne ikävät asiat on selvitetty läheisille. Nyt keskityn elämään hetkessä ja se riittää, tästä tulee hyvä päivä!

Mutta silti, syöpä sanana on paha. Kirjassani ehdotin sitä isoksi ässäksi ja se kuulostaisi ihan erilaiselta ottaa vastaan. Silloin olisimme "ässäkerholaisia" ja sekin kuulostaisi paremmalta.

Eilen luin lehdestä uudesta terveyskuutiosta, itsemittausasema, jolla mitataan verenpaine, happisaturaatio, AGE-arvo, hengitystaajuus ja kehonkoostumus. Ajatuksena, on että jokainen voisi omatoimisesti seurata sydän-verisuonisairauksien, aivoinfarktin sekä kakkostyypin diabeksen riskitekijöitä. Lääkäri Ville Kostamo on kehittänyt tämän kuution ennaltaehkäisyksi. Tulokset menevät Omaolo-digipalveluun. Kuutio on käytössä toistaiseksi Helsingissä, Kokkolassa ja Oulussa ja käyttäjiä on ollut runsaasti. Sitä odotellessa omalle terveysasemalle.. Kun samantyyppisiä hoitokeinoja keksittäisiin syövän löytymiseen ajoissa lisää. TT-kuva tai magneettikuva rutiinisti yksi kerta 10 vuoden välein? Tai vain joku verikoe?

Niitä odotellessa..voi vaikka kävellä virtuaalimaisemissa Mieli ry:n Youtubekanavilla metsävideoita katsellen ellei pääse ulos virkistäytymään ja rentoutumaan puhtaaseen luontoon. Alla syksyn versio. Tämä sopii kaikille.

https://www.youtube.com/watch?v=DEUpOV3eSVU&list=PLYvuCDT0qzDGnzJloVER9zxsUQiY2U9Ej&index=6

Kuva pixapay 

Syyllisyyttäkö syövästä ?

Torstai 30.10.2025 - Mervi

 Olin mukana vertaisten/läheisten illassa syövän sairastaneena ja harmiksemme ketään ei tullut paikalle. Miksi, sitä pohdittiin yhdistyksen järjestäjän kanssa. 

Olin edellisellä viikolla ollut toisessa yhdistyksen illassa ja se järjestettiin hybridinä. Läsnäolijoille tarjottiin kahvit ja minä olin mukana etänä. Sinne oli tullut pari uuttakin sairastunutta paikalle. Eli tämä tapa toimi.

Puhuimme molemmissa illoissa syyllisyydestä kun sairastumme suolistosyöpään. Ihmiset ovat ilkeitä, he ovat alkaneet syyttämään sairastunutta siitä, että kun hän sairastuu, että on elänyt ja syönyt väärin. Siis halutaanko siitä edes puhua kenellekään syyllistämisen takia, no ei todellakaan.

Etsin sivuiltani blogin, jonka olin kirjoittanut ihan alkutaipaleellani mutta sitä ei enää ollutkaan siellä. Syöpäpotilaiden sivusto oli muuttunut ja se oli muutoksessa tippunut pois tai sitä ei ollut nähty tarpeellisena olla enää siellä. Mutta se teksti on kirjassa, jonka aikoinaan Emma Andersson julkaisi (Hyvänlaatuisen työn jäljillä) Otan siitä joitain otteita tähän. 

"Yhteiskunnan toiveiden mukaan olen aina ollut ahkera ja tunnollinen työntekijä. Jos olen ollut sairas, flunssassa tai muussa virustaudissa, en ole jäänyt pois töistä, koska koin olevani korvaamaton. Söin kymmeniä antibioottikuureja varalta ja hankin influenssaankin Tamifluta, ettei tauti puhkeasi päälle. Selvisin näillä tavoilla 55 ikävuoteen saakka työelämässä. Harmitti, jos joku jäi pienen flunssan takia pois töistä. Lapsillenikin, kun he olivat pieniä, aina järjestin hoidon tai luovin niin, ettei vain tarvitsisi olla pois töistä. Vuosia sitten oli itselläni kovaa stressiä irtisanomisen uhan takia. Tulinkin irtisanotuksi, ja perheessämme oli kaikilla jäsenillä terveys-ja muita huolia. Koin, että halkean tai tulen hulluksi, mutta pitää vaan jaksaa, koska olen arvokas vain sillä, että olen töissä. Sairastelijathan ovat kalliita työntantajalle, Kelalle ja yhteiskunnalle. Kalleudesta puhutaan mediassa, työpaikoilla ja eduskunnassakin. En siis hakenut apua, olisin ollut heikko ja arvoton. Sitten sain yllättäen suolistosyöpädiagnoosin verenvuotojen tultua esille. En huomannut merkkejä aiemmin, tosin näin mutten reagoinut, koska eihän minulla voi olla mitään vaivoja, enhän sairasta koskaan. Syön terveellisesti, liikun ja hoidan muutenkin itseäni. Maailma pysähtyi, mitä nyt?"

Kirjassani tuon esille tarkemmin noita ajatuksia. Ruokailuun ja elintapoihini liittyen. Jatkan blogiani.

"Mutta nyt en enää suostu tuntemaan syyllisyyttä tästä, en tilannut tätä tautia, en halunnut tätä. Syöpä ja Lars-syndrooma tulivat opettamaan minua, pistämään arvoni uusiksi. Ja voisin jopa olla siitä kiitollinenkin, nöyrryin kovan edessä kuuntelemaan kehoani, itseäni. Nyt pyydän anteeksi keholtani ja annan sille rauhaa ja rakkautta. Miten huonosti olenkaan kohdellut sitä kaikki nämä vuodet. Tämä on minun temppelini ja sitä pitää kohdella arvokkaasti. Se viestii ongelmista ja niitä pitää pysähtyä kuuntelemaan. Viis veisaan syyllisyydestä vai olisko ollut halvempaa vain luovuttaa. Ei, elämä on arvokas. Meidän pitää tulla inhimillisemmäksi kaiken suhteen eikä kaikkea voi mitata rahassa. Opeteltaisiinko antamaan rauhaa ja rakkautta itselle sekä pysähtyä kuuntelemaan kehomme viestejä? Josko sitä kautta tulisimme halvemmaksi kaikelle ja olisimme onnellisia aidosti."

Eli ne jotka arvostelevat Sinua sairastumisesta, Voit sanoa, montako askelta olet kulkenut minun tietäni? Meillä on jokaisella oma menneisyytemme ja monia ehkä käsittelemättömiä asioitakin takana. Kun sairastutaan vakavasti, syyllistäminen ja vertaaminen toisten sairastamumiseen samaan tautiin ja siihen ettei selvinnytkään ei edistä toisen hyvinvointia, vaan päinvastoin. Onko sanoja todellakin ystäväsi, mietitäänpä sitä? Jatkossa kun joku arvostelee ja syyllistää, ole rohkea ja sano.. TUO MITÄ ÄSKEN SANOIT, TUNTUI TODELLA PAHALTA/IKÄVÄLTÄ. Kokeile, Voit hämmästyä vastauksesta. Voit myös kiittää hänen sanoistaan. Erottuupahan akanat jyvistä.

Itsellä ystävä/tuttava piiri on muuttunut sairastamisen takia paljon. Nyt puhutaan syvällisempiä asioita ja tunnen olevani omieni joukossa jotka aidosti rakastavat ja välittävät. Jotkut ystävät ovat vain liukuneet pois elämästäni ja se on ihan ok. Elämme eri leveleillä kokonaan ja näin saa ollakin. Toivon heille kaikkea hyvää elämäänsä ja jatkamaan entiseen malliin. Minäkin sain kuulla kuinka joku ystäväni ystävä sairastui peräsuolisyöpään ja se uusitui vuoden päästä ja kuoli lopulta. Lohduttiko se minua kun juuri palasin hoitojen jälkeen töihin, mikä olikaan sanojan tarkoitus? Kuole pois? Anna periksi? Niin muutkin ovat tehneet? Tässä maailmassa on paljon vaaroja myös vääriä ystäviä..olen antanut hänelle anteeksi, hän ei tiennyt että päästi "sammakon", joka jäi ikuisesti mieleeni..

Tosin, jos meitä on lapsena jo arvosteltu ja syyllistetty, toisten sanomiset satuttavat vielä pahemmin tänäkin päivänä, koska jos emme ole kokeneet olevanne sitä mitä on odotettu, riittäviä ja oikeanlaisia, rakastettavia. Saattaa olla, että nämä asiat ovat saattaneet jäädä käsittelemättä kokonaan. Henkisen kasvun mahdollisuus on meillä loppuelämämme ajan, onneksi.

Joten keskity omaan hyvinvointiisi monin tavoin koska Olet sen arvoinen.

Voisin vinkata katsomaan Yleareenasta Kysy lääkäriltä ohjelmaa, jossa huippu-urheilija sairastui suolistosyöpään. https://areena.yle.fi/1-74830779

Kuva pixapay beagreenbean

Tässä alla linkki Hyvänlaatuisen työn jäljillä kirjasta, jonka Emma Andersson on Suomen syöpäpotilaista aikoinaan julkaissut. 

https://syopa-alueelliset.s3.eu-west-1.amazonaws.com/sites/271/2021/01/04101351/hyvanlaatuisen_tyon_jaljilla_nettiin.pdf

Lopuksi, haluatko / kiinnostaako tilata kirjani, "Syövästä löytyi elämän tarkoitus" kotiisi. Voin lähettää sen postitse Sinulle Suomessa hintaan 28,50 eur, maksu ennakkoon tililleni. Lähetä nimesi ja kotiosoitteesi s-posti osoitteeseen:  kaartoahomervi1@gmail.com 

Lähetän Sinulle tilitiedot ja laitan maksun saatuani kirjan postiin nimikirjoituksen kanssa.

Esiintyminen kirjastossa

Lauantai 18.10.2025 - Mervi

Olen rohkeuden tiellä. Haluan, että mahdollisimman moni saisi tietää, ettei syöpä ole aina kuolemaksi ja sen kokeneenakin voi elää arvokasta elämää vaikka itselle jäikin hoidoista peruuttamaton vamma.

Kirjan ilmestyttyä otin yhteyttä muutamiin kirjastoihin, että voisin tulla esittelemään kirjaani lukijoille suoraan, samalla voisin kirjojani vähän myydäkin siinä sivussa. Sitten sain siihen mahdollisuuden, olin otettu että se tulee onnistumaan näinkin. Suora yhteys kirjastoon ja sovittiin vain ilta milloin olisin siellä kertomassa kirjaani liittyvistä vaiheista yhdessä Anna-Leenan kanssa. 

Olin vajaa kuukautta aiemmin ollut esiintymässä kokemustoimijana sairaanhoidon ammattilaisille ja sinne tein esityksen powerpointilla ja esitin siellä samalla lopuksi myös juuri ilmestyneen kirjani. Eli esiintymiskokemusta minulla oli aivan äskettäin takana, joten en jännittänyt kirjastolle menoa ollenkaan. Tein kirjastani tietysti alustavan esityksen ja sitä harjoittelin muutamia päiviä ennen kirjastoon menoa. 

Ostimme myös namuja kirjan myyntipöydälle hyvänmielen saamiseksi vaikka ikävästä asiasta puhutaankin. Puitteet olivat kirjastolla tehty hienoksi, olin ällistynyt huomiosta ja valmistelin itseni esiintymistä varten, otin lasin vettä ja toin Anna-Leenalle myös lepotuolin vierelleni.

Sitten odotimme ihmisiä saapuvaksi..eikä sinne tullut ketään..Kirjastovirkailija, joka oli meitä valmistellut iltaa varten tuli paikalle ja hän jäi sitten istumaan ja kuuntelemaan esitystämme. Päätimme kertoa hänelle kirjan vaiheista. 

Aloitin kertomalla kuinka me kaikki pelätään syöpää ja siihen sairastumista. Luin kirjoittamani runon kirjasta pelkoon liittyen. Joka alkaa näin, tässä maailmassa on vaaroja, joista vanhempamme ovat meitä varoittavat..

Pidimme esityksen hänelle, hän sai yksityisnäytöksen.

Häntä harmitti tilanne. Sanoin, koetko nyt mitä muita tunteita, saat tunteakin. Mutta ei tämä tilanne ole Sinusta johtuvaa. Markkinointi ei vaan onnistunut keneltäkään vai oliko sitä edes.

Tyttäreni tuli paikalle ja kysyi markkinoinnista lisää, miten se oli tapahtunut. Mutta facebook ja kirjaston sivujen mainonta ei tavoittanut kuulijoita paikalle. Itse olin ilmoittanut syöpäyhdistykselle myös tästä illasta ja he olivat myös markkinoineet iltaa, mutta mitä tapahtui tai ei tapahtunut.

Otimme illan vastaan oppina ja siunauksenakin. Sain esiintymiskokemusta yhdessä Anna-Leenan kanssa. Sain kuulla hyviä asioita häneltä ja puolisoltani. Kirjaston virkailija kertoi, että tulee lukemaan kirjan, mainostaakin sitä, koska siinä on todella tärkeää asiaa. 

Mitä opin? Ensin tietysti olin vähän pettynyt, mutta sitten hyväksyin tilanteen. Eihän syövästä kukaan halua vapaaehtoisesti kuulla mitään ja varsinkaan ulosteenkarkailusta, jota poden. Tunteista ehkä haluaa kuulla, jos ne osaa edes tunnistaa. Markkinointi myös omalla kohdallani on aivan lapsen kengissä, siihen tarvitsen apua ja tutustumista lisää aiheeseen. 

Ilahduttavaa oli kuitenkin myös se, että tämäkin on minulle mahdollista, en olisi koskaan uskonut itsestäni tällaistä tekeväni. Tunnenko häpeää vai tunteeko tästä joku muu sitä? Miksi kirjoitan tästä, ehkä juuri siksi, että tunnistan tunteeni ja tuon ne nyt toisillekin esille, ehkä se on sitä häpeääkin, mutta sitä kohtihan juuri pitää mennäkin. Tiedän, että vapaudun siitä vain myöntämällä sen. 

Lopuksi Aristoteleen sanoin: "Ole rohkea, anna vähemmän arvoa turvallisuudentunteellesi kuin asialle joka koet tärkeäksi". Ne asiat, joita pidämme tärkeinä vaativat rohkeutta ja riskin ottamista. Jos meillä ei ole taipumusta rohkeuteen, luovumme mahdollisuudesta hyvään elämään. Ja riskejähän otan, jotta opin. 

Sain lukijaltani samaan aikaan tekstiviestin kun olin pitämässä esitystä. Kuinka vaikuttava, tunteikas, monella tapaa positiivinen ja voimaannuttava teos. Ja varmasti autat tällä teoksella muita. Upea kirja! Muita palautteita:syvällinen, kronologinen, rohkea, mieleenpainuva, tietää mistä hyvä elämä rakentuu, kannattaa lukea moneen kertaan.

Uusi esiintyminen on tulossa, katsotaan miten se menee..onko uudet opit olleet käytössä, saa nähdä..häpeääkin kohti uudestaan ja ei se mitään, en menetä mitään..varsinkaan kasvojani.

Kuvassa Anna-Leena Ilmarinen ja minä.

Vanhoja ikäviä muistoja

Lauantai 4.10.2025 - Mervi

Olen saanut kirjastani mielenkiintoisia palautteita. Usea on kertonut ahmineensa tekstiä sitä lukiessaan. Halu lukea loppuun ja palata mieltä askarruttaviin asioihin on ollut hyvästä ja mahdollisesti myös ottaa käyttöön joitain harjoituksia ihan arkeenkin. Se oli myös sen kirjan tarkoituskin. On myös kerrottu, että on "tullut" sisälle minun tekstiin ja elämään ja itkenyt sitä minkälainen elämäntarinani on ollut. Olen ollut avoin ja halusinkin sen tuoda siksi, että lukija huomaisi, että elämä on eritasoista koko ajan. Sitähän kirjan kannessakin se käyrä osoittaa. Huonoja asioita tapahtuessa otamme käyttöön ne mallit joita olemme saaneet elämämme aikana ja ellei ne enää toimi, täytyy uusia jostain saada käyttöön ja minä niin tein. Vanhat mallit "söivät" minua ja saivat välillä raivonkin valtaan. Koskettavin palaute on ollut mieslukijaltani se, että olen oivaltanut mistä hyvä elämä rakentuu, rakkaudesta ja anteeksiannosta. Hän oli kirjastani pitänyt luentoa jo muillekin..

Kirjaa varten kirjoitin paljon tekstiä, osa tiputettiin tarkoituksella pois koska asiaa olisi tullut liikaa ja lukija olisi ehkä tukehtunut siihen kaikkeen miten olen itseni kanssa työskennellyt. Ja teen niin edelleen, otan myös uusia juttuja käyttöön jos siltä tuntuu. Siksi elämä on mahtavaa oppimisista koko ajan.

Eevi Vuoriston kirja Tunne itsesi parisuhteessa oli yksi merkittävimmistä kirjoista ja palaan sen tehtäviin aina tarvittaessa. Miten joku tehtävä voi olla yksinkertaisuudessaan niin avaava ja hoitava ja tuon siitä nyt jotain esille. Suosittelen lukemaan ja työskentelemään sen kanssa vaikkei parisuhdetta olisikaan. Siinä piirretään isolle paperille jana, johon laitetaan elämän kaikki merkittävimmät tapahtumat esille. Yläpuolelle janaan laitetaan myönteiset ja alapuolelle negatiiviset tapahtumat tähän päivään saakka 7 vuoden syklejä käyttäen. 0-7, 7-14 jne. Sitten otat jonkun itseäsi mieltäsi järkyttäneen tapahtuman jostain syklistä käsittelyyn. Mietit mitä tapahtui siinä tilanteessa, mitä tunsit, mitä tulkintoja teit tapahtumasta, mitä olisit toivonut/tarvinnut. Mitä olisi hyvä saada kuulla jne. Lopuksi ota sen ajan oma itsesi halaukseesi ja anna myötätuntoa ja tee anteeksianto tapahtumalle. Janan käsittelyyn ja tapahtumiin kannattaa ottaa aikaa ja ottaa vain yksi tapahtuma kerrallaan. Aluksi tein useina päivinä tätä itselleni ja nykyään teen jos siihen on tarvetta. Tehtävä antaa uutta perspektiiviä tapahtumaan.

Moni on antanut kirjasta palautetta myös siitä, että olen lukenut ja opiskellut paljon. Siinä ei ollut kaikki kirjat vielä lueteltuna ja huomio, luin lähes kaikki kirjat kahteen kertaan ja kirjoitin itselle tärkeimmät asiat niistä ylös. Jos joku tehtävä kirjassa tuli esille, tein kaikki tehtävät, paneuduin niihin ja sain mielettömiä oivalluksia itsestä sekä ymmärrystä maailmasta ja ihmisitä yleensäkin lisää.  Koska jotenkin tiedän, että minussa on joku sisäinen voima käsitellä asioita itsekseni ja pääsen siten eteenpäin. Se on Sinullakin lukijani. Ja kursseja käyn jos on mahdollista ja aina haluan olla kurssilla "demona" luokan edessä, koska saan terapiaa siinä opettajan tekemänä ja käsitellä asioitani pois mielestäni jälleen uudella tavalla. 

Elämänpuu kuva pixapay mikeydred. 

Elämänpuun symboliikka viittaa elämän jatkuvuuteen, kasvuun, yhteyteen ja tasapainoon maan ja taivaan välillä. Symboli yhdistää ihmisen menneisyyden ja tulevaisuuden, perhesiteet, luonnon sekä henkisen ja fyysisen maailman. Se edustaa uudistumista, voimaa, viisautta ja toivoa, ja sitä löytyy monista kulttuureista ja uskonnoista, kuten skandinaavisesta ja kelttiläisestä mytologiasta sekä kristinuskosta

Kirjan julkistamistilaisuus

Sunnuntai 21.9.2025 - Mervi

Kirjan julkistamistilaisuus oli 15.9 kustannusyhtiön Aviadorin tiloissa.

Paikalle kutsuimme läheisiämme, ystäviäni, Anna-Leenan, Colores ry:n, Syöpäsäätiön, Kymenlaakson syöpäyhdistyksen edustajat sekä silloisen Minä-syöpä työn hankkeen työntekijän, joka aikoinaan auttoi työhön palaamisessani. 

Tilaisuus oli lämmin ja tunnelmallinenkin. Keskustelin aluksi Vesa Tompurin kanssa kirjan tekemisen vaiheista ja tulimme siihen tulokseen, että tällaistä kirjaa ei ole vielä ollut markkinoilla. Tuli myös ehdotus, että puolisoni kokemus syövän sairastamisen aikohin sekä myös tämän ulosteenkarkailun aikana olisi hyvä saada myös kirjan kansien väliin. 

En todellakaan olisi pystynyt tähän projektiin ilman läheisien ja yhdistysten kannustusta ja tukea. Ja oli aivan mahtavaa nähdä tukijoitani vuosien varrelta ihan livenä. Tapasin myös henkilön, josta kerron kirjassani häpeää kohti käsittelevässä osiossani. Kuinka anteeksiantavainen ja rakastava voikaan olla ihminen, joka ymmärtää anteeksipyynnön ja sen antamisen merkityksen. 

On ollut aivan upeaa saada kokea tämä kaikki. Mitä tämä tuo vielä tullessaan, en tiedä ja siksi elämä on mahtavaa. Saan joka päivä oppia uutta ja tarttua uusiin mahdollisuuksiin sairaudestani huolimatta. Ehkäpä lopulta hyväksyn myös itseni sellaisena kuin olen..kohti uusia unelmia..

Kuvassa vasemmalla olen kustantajani Vesa Tompurin kanssa. Oikealla ovat Colores ry;n, Syöpäsäätiön, Kymenlaakson syöpäyhdistyksen edustajat ja silloisen Minä-syöpä työn hankkeen tekijä. Lämmin kiitos kaikille mahtavasta päivästä.

Kollegoiden tapaaminen

Maanantai 15.9.2025 - Mervi

Lähdin innoissani Suomen Hypnoosiliitto ry:n risteilylle Eckerö laivalle tapaamaan kollegoitani ja keskustelemaan heidän kanssaan nykyisestä työstään. Käytiin läpi myös hypnoosin historiaa Suomessa ja tulevaisuuden näkymiäkin.

Meitä kirjan kirjoittaneita oli paikalla muitakin ja meitä pyydettiin tuomaan kirjoja myös sinne esille ja kertomaan niistä myös toisille. Olin varautunut kertomaan lyhyesti kaikille kirjan sisällöstä, mutta ajan puutteen vuoksi seisoin vain esittelemässä ja kertomassa niille, jotka olivat kiinnostuneet siitä. Voin lyhyesti nyt tässä kertoa mitä olin ajatellut sanoa.

Kolme tärkeintä pointtia ovat asennemuutos, rakkaus ja anteeksianto. Alitajunnasta en tiennyt mitään ennen koulutuksiin lähtemistä. Tunteiden tunnistamista ja niiden käsittelyä, varsinkin vihan ja häpeän. Lapsuuden merkitys ja ymmärrys kaikista mieltä mullistavista tapahtumista. Ja tietenkin syöpä kokemukseni ja ulosteenkarkailuun liittyvät asiat, terveydenhuollon apu sekä yhdistysten merkitys elämässäni. Parisuhde ja läheiset. Hyväksyntä, että elämä on ja on nyt hyvä näin.

Syöpä on pelottava aihe, huomasin kun minulta kysyttiin miten olet voinut löytää siitä elämäntarkoituksen. Kerroin myös löytäneeni sielunsiskoja omalla "matkallani" ja siihen eräs kollega sanoi, sitä minäkin toivon, että saisin sielunsiskoja. Sitten hän kysyi mistä niitä saa, sanoin että olen saanut niitä mm.kärsimyksestäni. Tapasin siellä myös yhden "sielunsiskon" joka osti ensimmäisenä kirjani. Kuinka lämmin ja rakastava halaus oli hänen kanssaan monta kertaa sen illan aikana. Olen todella kiitollinen, että saan kokea sen lämmön ihmisestä, joka antaa minulle niin suuren ja syvällisen tunteen.

Eräs kollega näytti mulle myös erään facebook-päivityksen, jossa kerrottiin wanhan kansan opeista koululaisille. 10 hyvää sääntöä. Otan siitä muutamia otteita.

Älä millään muotoa uskottele olevasi toisia huonompi, sillä sen minkä muut oppivat, sen sinäkin. Tee vain kylliksi työtä, sitkeys on tarpeen. Jos olet väsynyt, älä silloin ponnistele mutta levättyäsi tartu työhösi sitä sitkeämmin. Älä koskaan pilkkaa ja ivaa huonompiosaisia. Suhtaudu heihin hyvin myönteisesti, koska he kärsivät asemastaan. Partioi, urheile, lue hyviä kirjoja, askartele ja harjoita mieliharrastuksiasi joutoaikoina, mutta vain sillä ehdolla, että sinä olet ensin lukenut läksysi. Ole luotettava toveri, mutta karta huonoja tovereita. Muista, että seura tekee kaltaisekseen. Lisää näistä opeista löytyy netistä osoitteesta digi.kansalliskirjaston sivuilta. Minusta ne olivat hienoja oppeja vielä tähän päiväänkin.

Mutta tuosta seurasta jatkan..

Tulin yöjunalla Helsingistä Lahteen. Näin ehkä ensimmäiset todelliset peukun käyttäjät siellä. Habitus oli pelottava, laihoja ihmisiä, hupparit päällä ja huppu päässä peittäen kasvotkin osittain, ettei toiset tunnistaisi. Hämärää vessassa olemista usean henkilön kanssa ja eräänlaista pälyilyä. Nuori nainenkin oli siinä. Ajattelin, he tekevät siinä hidasta itsemurhaa ja minä tein kaikkeni että selviän syövästä tähän elämään. Mikä heidän kohdallaan on mennyt väärin, tunsin myötätuntoa heitä kohtaan, olisin halunnut halata. Sen tiedän, että heiltä on puuttunut mahdollisesti rakkaus, eniten ehkä itseä kohtaan. Miten heidät saisi "hereille?" Se joka myy heille aineita, toivon, että hän löytäisi rakkauden, ettei tuhoaisi toisten elämää rahan ahneudessaan, koska sitä hänkään ei saa mukaansa kun hänen aika on lähteä tästä elämästä. Miten paljon surua ja tuskaa tämä kaikki tuottaa käyttäjälle ja hänen läheisilleen.

Siis samoja tunteita silloin kun minä sairastuin syöpään. Yhtä epävarmaa, selviänkö hengissä. He hakevat mielihyvää aineista ja minä halusin tappaa kehoni sisälläni olevan pahan ja hain terveyttä syövän hoitoon tarkoitetusta täsmälääkkeestä, joka aiheutti vaikeat sivuoireet, jopa luovuttamisen tunnetta. Tässäkin on yhtäläisyyttä. Minä pidin kiinni elämästä, heillä ei mitään tavoitetta tai merkitystä. Sekö heiltä puuttuu? Tämä on nyt vain oletusta, en tiedä. Tälläistä sitä pohtii kun ajatus juoksee..voin olla väärässä..

Mutta he eivät tunne alitajunnan voimaa vielä eivätkä voimavarojaan, joita saivat synnyinlahjakseen. Sillä jokainen on yhtä arvokas ja rakastettava ihminen. Hekin tarvitsevat asennemuutoksen, rakkauden ja anteeksiannon.

Kuva pixapay stux. "Pimeydestä" löytyy rakkaus

Vanhat blogit vuosien varrelta 2018-2021

Maanantai 8.9.2025 - Mervi

Ensimmäiset blogi kirjoittamiskokemukseni tein Suomen Syöpäpotilaat/hyvänlaatuinen työelämä hankkeen tiimoilta. Ne eivät enää näy etusivuillani vaan laitan ne nyt peräkkäin tänne aikajanallisesti. Kirjassani näistä olen maininnut ja täällä ne ovat nyt.

Mutta, näiden innoittamana uskoin myös kirjan kirjoittamiseen, että se on mahdollista myös minulle.

Aiheena, Kiitollisuus syövästä, Syyllisyyttä syövästä työelämässä, Vatsan ehdoilla byrokratian viidakossa, Elämäni uusi käänne ja mahdollisuus

Kiitollisuus syövästä
10.12.2018
Olen kiitollinen, kun vaihdoin kalaöljykapselit toiseen merkkiin. Kolmen viikon kuluttua suoleni
”räjähti” vuotamaan reilut kaksitoista tuntia peräkkäin. Olen kiitollinen, menin lääkäriin seuraavana päivänä ja tapasin psykiatrin yleislääkärinä ja hän määräsi työterveyshuoltoon ja sitä kautta pääsin tähystykseen. Sain pahanlaatuisen peräsuolisyöpädiagnoosin perjantaina 19.5.2017 kello 15, hyvää viikonloppua siis ajatuksieni kanssa. Olen kiitollinen, mieheni tuli itkien kotiin töistä ja sanoi, että me selvitään tästä. Lapset ja läheiset järkyttyivät, Sinä hyväkuntoinen, itsestä huolehtiva, terveellisesti syövä sairastut syöpään, ei ole
totta! Tuin heitä alussa, että hoidot ovat nopeasti ohi. Sain lääkäriltä heti tiedon mitä tuleman pitää. Tutkimukset, sädehoito, leikkaus, väliaikainen avanne ja solumyrkky, ja sitten kaikki ohi.
Olen kiitollinen, iso leikkaus, ongelmia avanteen kanssa, paasto, laihtuminen, ja paluu takaisin
sairaalaan. Selvisin. Sairaslomaa puoleksi vuodeksi määrättiin hoitoja varten. Olen kiitollinen, hoidot alkoivat, sain 2x peräkkäin 3 viikon välein, ja kehoni sanoi, ei enää.Valkosolut alhaalla pitkään, eikä hoitoja. Olin harvinainen, pelkoja, että syöpä kerkeää levitä. Tauko hoidoissa ja yritettiin pienemmillä annoksilla ja valkosolun nostajilla jatkaa, onnistuttiin saada
muutama hoito lisää. Selvisin.Olen kiitollinen, sain avanteen pois, tuli vatsakalvontulehdus ja selvisin siitäkin. Epäily syövän leviämisestä, kuinka kiitollinen olinkaan, että ei ollutkaan sitä. Selvisin. Olen kiitollinen, palasin töihin toukokuussa osa-aikaisena suoliongelmien takia taustatöihin työkokeiluun. Työssäolo antoi tarkoituksen ja tarpeellisuuden tunteen. Tunsin olevani työkaveri,tosin kaikki oli muuttunut minussa ja muiden suhtautumisessa minuun. Osa uskalsi kysyä mitä kuuluu, miten jaksat. Osa ei uskaltanut kysyä mitään. Olin merkattu, kuolevainen ja syöpäläinen. Esimies käsitteli silkkihansikkain, kiittelin hänen suhtautumistaan minuun, hän oli ainut joka opetteli kauttani suhtautumaan vakavaan asiaan erilailla. Lähityökaverit sanoivat, että selviät kyllä, siitä olen tosi kiitollinen. Olen kiitollinen, pääsin sopeutumisvalmennuskurssille mieheni kanssa. Saimme paljon tukea, tietoa ja ystäviä. Sain tietää suoleeni liittyvästä sairaudesta, Lars-syndroomasta, ja hoitoja vaikeuttaneesta mahdollisesta DPD-puutoksesta. Olen kiitollinen Jennistä, kurssin vetäjästä. Ymmärsin nyt että olen oikeasti harvinainen. Olen kiitollinen nyt, olen puoli vuotta jaksanut olla töissä joka toinen päivä tehtyjen vesiperäruiskeiden ansiosta. Töihin menoa jouduin ponnistelemaan, varautumaan vessan läheisyyteen ja nopeaan vessaan pääsyyn, stressasin miten selviän, selvisin. Vapaapäivinä olin kotiin sidottu ruiskeiden takia, koska suoli toimi miten sattuu. Nyt väsyin, ja olen kiitollinen, että saan vaan olla vaikka vähän aikaa. Selviän, tiedän sen.
Olen kiitollinen, olen saanut paljon RAKKAUTTA perheeltäni, läheisiltäni ja ystäviltäni näissä
kaikissa vaiheissani. Elämälläni on tarkoitus ja elämä kantaa. Tunnen elämän kaikki vivahteet ja opin tuntemaan itseni. Opin rakastamaan syöpääni ja nyt opettelen rakastamaan suoltani.
Tämän koko prosessin ajan opiskelin ja valmistuin keväällä 2018 ratkaisukeskeiseksi
lyhytterapeutiksi, tein haastatteluja tarvittavat määrät ja sitä ennen olin opiskellut logoterapiaa
peruskurssin verran, niin onko tämä se miksi suhtaudun positiivisesti tähän kaikkeen?

Kiitos syöpäni, olet antanut minulle paljon, myös rohkeutta, koska elämäni on edessä ja tulen
selviämään nyt kaikesta.
Ilona

Syyllisyyttä syövästä työelämässä
20.5.2019
Yhteiskunnan toiveiden mukaan olen aina ollut ahkera ja tunnollinen työntekijä. Jos olen ollut
sairas, flunssassa tai muussa virustaudissa, en ole jäänyt töistä pois, koska olen ollut
korvaamaton? Söin kymmeniä antibioottikuureja varalta ja hankin influenssaankin Tamifluta, ettei tauti puhkeaisi päälle. Selvisin näillä tavoilla 55. ikävuoteen saakka työelämässä.
Harmitti, jos joku jäi pienen flunssan, kurkkukivun ym. takia pois töistä. Tai joku lomamatkallaan sairastui ja joutui jatkamaan loman jälkeen vielä sairauslomalla, laiskoja kun ilkesivät olla. Lapsillenikin, kun olivat pieniä, aina järjestin hoidon tai luovin niin ettei vaan tulisi oltua töistä pois. Muutamia vuosia sitten itselläni oli kovaa stressiä irtisanomisen uhan takia. Tulinkin irtisanotuksi ja perheessämme kaikilla jäsenillä oli terveys- ja muita huolia. Koin että halkean tai tulen hulluksi, mutta pitää vaan jaksaa, koska olen arvokas vain sillä että olen töissä. Sairastelijathan ovat kalliita työnantajille, Kelalle, yhteiskunnalle. Kalliudesta puhutaan mediassa, työpaikoilla ja eduskunnassakin. En siis hakenut apua, olisin ollut heikko ja arvoton.
Sitten sain yllättäen suolistosyöpädiagnoosin verenvuotojen tultua esille. En huomannut merkkejä aiemmin, tosin näin, mutten reagoinut koska eihän minulla voi olla mitään vaivoja, enhän sairasta koskaan. Syön terveellisesti, liikun ja hoidan muutenkin itseäni. Maailma pysähtyi, mitä nyt? Alkoi tarkemmat tutkimukset, sädehoito ja sovittu leikkauspäivä. Sain puoli vuotta sairauslomaa syöpähoitojen takia. Mikä shokki, koin että anteeksi, etten pysty töihin ehkäpä yritän kuitenkin?! Keho ei jaksanut ottaa vastaan hoitoja, keho ei suostunut ottamaan myrkkyjä kolmen viikon välein, enkä siis voi viimeisellä viikolla tehdä töitäkään, vaikka yritin asiasta jutella työterveyslääkärin ja esimiehen kanssa. Hoitoja estivät alhaiset valkosoluarvot ja jouduin käyttämään valkosolun nostajia pitkän tauon jälkeen, joista syöpäpoliklinikalla sanottiin että ne ne vasta kalliita ovatkin! Jouduin nielemään senkin tappion, koin syyllisyyttä. Olenko kalliin hoidon arvoinenkaan? Hoidot kuitenkin venyivät kaikkineen lähes vuoden mittaiseksi poissaoloksi töistä. Hoitojen päätyttyä ryntäsin pian töihin, eihän yhteiskunta laiskoja elätä. Kokeiltiin työkokeilua puoli vuotta kahta tai kolmea päivää viikossa. Hoidot ja leikkaus aiheuttivat suolisto-ongelmia ja pidätyskyvyttömyyttä. Lars-syndrooman sain tämän syövän jatkoksi. Vaivaani hoidin lääkkein ja vesiperäruiskein, jotta voisin olla töissä nuo sovitut työpäivät. Yritin saada ongelmaani nopeasti muitakin hoitoja, puhuttiin stimulaattoristakin ja olisin halunnut kokeilla sitä, mutta lääkäri vastasi, että se on niin kallis eikä se välttämättä toimi sinulla. Harmittava takaisku taas. Hoitona olisi vaan aika, joka parantaa ja n. 4-5 vuotta siinä voi mennä sanoi lääkäri. Tai sitten avanne, josta oli jo huonoja kokemuksia syöpähoitojen aikaan. Sain osa-aikaeläkepäätöksen määräaikaisena ja jatkoin edelleen kahta työpäivää viikossa. Kunnes väsyin totaalisesti tähän kaikkeen yrittämiseen, byrokratian kiemuroihin, valvottuihin öihin, kaikkeen. En uskaltanut lähteä minnekään muualle kuin töihin. Vessat piti tarkistaa aina etukäteen, oliko se sitä elämää mitä nyt ansaitsen, ja ainainen huoli onkohan suoli tyhjentynyt ja kerkeänkö vessaan? Ei todellakaan. Kävin gastrokirurgin vastaanotolla ja itkin hänelle, etten jaksa tätä paskaa enää. En ole masentunut sen tiedän, sekin tutkittu. Sain puoli vuotta sairauslomaa, olisin halunnut sairauseläkkeen kokoaikaisesti toistaiseksi, mutta kuulemma ensin pitää olla sairauslomalla. Ja taas minä olen kulu työnantajalle, Kelalle, yhteiskunnalle. Minkä syyllisyyden tunteen se taas nosti?

Mutta nyt en enää suostu tuntemaan syyllisyyttä tästä, en tilannut tätä tautia, en halunnut tätä. Syöpä ja Lars-syndrooma tulivat opettamaan minua, pistämään arvoni uusiksi. Ja voisin jopa olla siitä kiitollinenkin, nöyrryin kovan edessä kuuntelemaan kehoani, itseäni. Nyt pyydän anteeksi keholtani, ja annan sille rauhaa ja rakkautta. Miten huonosti olenkaan kohdellut sitä kaikki nämä vuodet. Tämä on minun temppelini, ja sitä pitää kohdella arvokkaasti. Se viestii ongelmista, ja niitä pitää pysähtyä kuuntelemaan, ja viis veisaan syyllisyydestä. Tulen kuitenkin aina tuomaan veroroponi yhteiskunnalle vai olisiko halvempaa kaikille vaan ollut luovuttaa?
Ei, elämä on arvokas. Meidän pitää tulla inhimillisemmäksi kaiken suhteen, ei kaikkea voi laskea rahassa. Me olemme onnellinen kansa, mutta voimme silti huonosti tuntiessamme syyllisyyttä milloin mistäkin. Opeteltaisiinko antamaan rauhaa ja rakkautta itselle sekä pysähtymään ja kuuntelemaan kehomme viestejä, josko sitä kautta tulisimme halvemmaksi kaikelle ja olisimme onnellisia aidosti.
Työhön palaan varmasti kun olen kunnossa. Haluan sitä kun olen toipunut tästä kaikesta.
Syöpädiagnoosista tulee kohta kaksi vuotta ja paljon olen oppinut ja monia tunnemyrskyjä olen
sinä aikana kokenut. Siltikään en päivääkään vaihtaisi pois.
Rakkaudella ja rakastaen,
Ilona

Vatsan ehdoilla byrokratian viidakossa
11.3.2019
Marras-joulukuisen sairausloman syy oli työterveyslääkärin mukaan keskivaikea masennus.
Mielestäni olin vain väsynyt vessarumbaan, tähän Lars-syndroomaan. Vesiperäruiskeet ennen
työpäivää veivät voimianikin, olin uupunut huuhteluista, tyhjennyksestä. Pääsin psykiatrille. Kuinka mahtavaa, sain senkin tässä kokea. Minulla ei kuitenkaan todettu masennusta, en saanut sairausloman jatkoa, enkä masennuslääkitystä. Sain kutinalääkkeen, joka tarvittaessa auttaa nukahtamaan. Ja tulipahan syövän aiheuttamat pelotkin käsiteltyä. Työkokeilu oli päättymässä jäätyäni kuukauden sairauslomalle. Sairausloman syyn masennuksen Kela hylkäsi. Heidänkin mielestä kyse oli syövästä ja Lars-syndroomasta, joka väsytti minut. Kela
peri maksamansa sairauskulukorvauksen osittain takaisin, koska olin ollut 300 pv poissa työstä
samasta sairaudesta. Otin yhteyttä liittoon ja he sanoivat että olisi pitänyt ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistoon jäätyäni sairauslomalle marraskuussa, jotta saisin heiltä rahallista tukea. Kas, kun en ollut ymmärtänyt, eikä kukaan neuvonut. Vaikka oli useita yhteydenottoja Kelaan syksyn aikana, tämä oli jäänyt kertomatta vai enkö vain ollut ymmärtänyt tehdä niin? Nyt olen TE-toimistossa työttömänä työnhakija, eikä sitä oteta sieltä nyt pois, ihan varmuuden vuoksi. Vaikka rumennan työttömyystilastoja, sekin vielä syöpäläiseltä sallittakoon. Näihin selvittelyihin olisin kyllä kaivannut jonkun ammattilaisen tukea. Töihin palasin joulukuun puolessa välissä ja haettiin osasairauspäivärahaa Kelasta, ja päädyin tekemään kahta työpäivää viikossa. Sain vähentää vesiperäruiskeet kahteen kertaan viikossa, kuinka huojentavaa. Joulukuussa kävin gastrokirurgilla, joka on perehtynyt Lars-syndroomaan. Jo kertaalleen lopetetut lääkkeet aloitetaan uudestaan ja uusi käynti ravitsemusterapeutilla. Kontrollit huhtikuussa hänelle.
Hain marraskuussa osakuntoutusrahaa vakuutusyhtiöstä ja sitä odoteltiin kuin kuuta nousevaa,
kyselin perään ja vastaus tuli vihdoin tammikuun lopussa. Osa-aikaeläke hyväksytty
määräaikaisesti kesäkuun loppuun 2019. Työsopimus tehtiin päätöstä ennen kolmen viikon välein, koska sijaisenikin täytyi tietää miten hänen työt jatkuvat. Harmittaa hänenkin puolestaan tilanteeni. Esimieheni on ollut tosi kärsivällinen ja myötätuntoinen, samoin työkaverini ja sijaiseni. Kuinka kiitollinen olenkaan heidän osuudestaan tässä tilanteessani.
Tilanne nyt vatsani kanssa on välillä toivotonta. Vapaapäivät kotona juoksen vessaan pikku
kikkareiden tai ripulin takia. Lenkillä käyn lähimaastossa, koska yksi pieru voi muuttaa kaiken. Elän varauksellista elämää, vessat täytyy tarkistaa, että pääsen heti kun tarve tulee. En voi lähteä mihinkään ilman estolääkettä, joka muuten hyvä lääke mutta yöllä sitten koskee mahaan. Nyt mennään reiluilla kuituannoksilla, vatsan toimintaan vaikuttavilla lääkkeillä ja sitä mukaa on välillä kovalla ja välillä ripulilla. Ja ne ilmavaivat ovat jatkuvia, tuoksut ovat sen mukaisia. Töissä käytän pieruunkin lääkettä, joka myös vähän kovettaa vatsaa. Tasapainon löytäminen on tosi vaikeaa.

Olenko edelleen kiitollinen tästä kaikesta? Olen, olen kasvanut ihmisenä. Minusta on tullut rohkea,uskallan enemmän kuin ikinä. Olen tutustunut itseeni, olen oppinut rakastamaan itseäni, antamaan anteeksi itselleni, olen oppinut pyytämään anteeksi itseltäni ja muilta. Olen oppinut arvostamaan itseäni ja muita, antamaan palautetta. Olemaan läsnä tässä hetkessä. Olen lopettanut murehtimisen ja elämän ennakoinnin. Olen tässä ja nyt, ja nautin että olen elossa, ja annan muille oivalluksia, ymmärtämistä elämästä. Perheeni on muuttunut myötäni. Meillä rakastetaan, osoitetaan rakkautta pienillä teoilla, sanoilla. Läheiset ovat muuttuneet aivan samalla lailla.
Anteeksipyyntönikö sen teki vai tämä syöpä, ihan sama. Elämä on arvokas lahja. Kiitos syöpäni ja opiskeluni.
Ja onhan minullakin unelmia, niitä kohti.
Ilona

Elämäni uusi käänne ja mahdollisuus
2.6.2021
Siitä on tasan neljä vuotta, kun peräsuolesta löytyi syöpä, olin lähes 55-vuotias. Suoleni oli
”räjähtänyt” huhtikuun lopussa, se vuoti 12 h verta ja ajattelin, että onpa pahat peräpukamat.
Tähystys 19.5.17 perjantaina klo 15.00 ja diagnoosina täysi yllätys, syöpä! Minussa, joka huolehti itsestään, söi terveellisesti ja liikkui toistenkin edestä.Tuli viiden päivän sädetys ja iso leikkaus, väliaikainen avanne ja alkoi syöpähoidot. Keho ei sietänyt lääkityksiä, tuli ongelmia koko ajan ja meinasin muutaman kerran jo luovuttaakin. Vastoinkäymisiä tuli koko ajan ja ihmettelin miksi mikään ei mene kuin Strömsössä. Olin työn ohessa lähtenyt opiskelemaan ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa ja tein asiakasharjoitteita, kun hoitoja en saanut. Olin myös infektioherkkä. Avanne poistettiin, vaikka hoidot eivät olleet vielä ohi, sen kanssa oli niin paljon ongelmia. Olin helpottunut poistosta, mutta sain sulkuleikkauksesta vatsakalvontulehduksen. Suoli alkoi toimia sairaalassa vilkkaasti ja lääkäri lohdutti, että se menee nopeasti ohi. Ei mennyt, syöpätutkimuksia tehtiin lisää, mutta Luojan kiitos mitään ei löytynyt ja hoidot lopetettiin. Tosin syöpälääkäri sanoi, että olisin voinut kuolla hoitoihin mahdollisen entsyymipuutteen vuoksi. Valmistuin hoitojen päätteeksi myös lyhytterapeutiksi. Lähdin parin viikon päästä syöpälääkärikäynnin jälkeen töihin työkokeiluna. Pääsin sopeutumisvalmennuskurssille ja sain tietoa entsyymipuutoksesta syöpäpotilasjärjestöltä ja
kävi ilmi, että syöpälääkitykseni osalta asiaa ei oltu huomioitu. Samoin kysyin kurssilla
gastrokirurgilta, miksi ravaan edelleen vessassa, vaikka avanteen sulusta on jo kuukausia. Hän
vastasi, että vaivan jatkuessa kyseessä voi olla Lars-syndrooma. Molemmat olivat sellaista tietoa, jota Suomessa ei vielä ollut tuotu potilaiden tietoon. En löytänyt vertaisia mistään ja se harmitti minua kovasti. Tein artikkelin asiasta Kotilieteen heinäkuussa 2019. Sain muutaman puhelun ja ensimmäiset saman kokeneet. Lars-syndrooma vaikeutti arkeani ja työssäkäyntiä. Minulla oli käytössä vesiperäruiskeet, jotka valvottivat kipujen takia ja erilaiset lääkitykset. Uuvuin ja jaksoin käydä töissä 11 kk osa-aikaisena, sitten sain puolen vuoden sairausloman. Jatkoin opiskelua, lähdin opiskelemaan kliinistä hypnoterapiaa ja kävin koulutuksissa Helsingissä kerran kuukaudessa kaksi päivää. Harjoitteet tein kotoa käsin Skypellä tai Face to Face asiakkaan kanssa sovitussa paikassa. Työterveyslääkäri jatkoi sairauslomaa vuodella ja valmistuin syyskuussa 2020 kliiniseksi hypnoterapeutiksi. Lars-syndroomaan kokeiltiin neurostimulaattoria syyskuussa 2020, sekään ei toiminut harmikseni. Suolentukos keväällä 2020 myös hankaloittaa arkeani muutenkin, pidän suolen löysällä, ettei avanteen kohdalla olevat kiinnikkeet aiheuta uutta tukosta. Ulkoilulenkit ovat lyhyitä, lähimetsässä lähinnä. En käy oikein missään, vessat täytyy tarkistaa aina. Käytän nykyisin öisin vaippaa. Avanne ei ole minulle enää vaihtoehto.
Mutta, jatkoin opiskelua. Pääsin rentoutusvalmentajakoulutukseen. Olin alkanut keväällä 2020
koronan myötä antaa sisaruksilleni puolisoineen rentoutusta Teams-sovelluksen avulla tiistaisin. Ajattelin, että jotta voisin auttaa muita syöpäsairastuneita ehkä rentoutusvalmennuskoulutuksen saaminen helpottaa rentoutuksen antamista myös syöpäsairaille. Sisarukset kokivat rentoutuksistani saavansa niin paljon hyvää, että kannatti jatkaa. He antoivat rehellistä palautetta, miten onnistuin ja parantelin tekniikkaakin siinä samalla. Syksyllä 2020 aloitin Colores ry:lle 2x/kk rentoutusta Teamsin avulla. Järjestössä mainostettiin Facebookissa ja nettisivuillaan uudesta toimintamuodosta. Olin itse saanut hoitojen aikaan paljon apua meditaatioista ja rentoutuksista ja halusin tarjota sitä muillekin syöpään sairastuneille ja arvelin, että myös syöpään sairastuneiden läheiset tarvitsevat tätä ja voivat olla mukana makaamassa sairastuneen kanssa.

Keväällä jatkoin Colores ry:n kanssa hyvän palautteen ansiosta ja myös Kymenlaakson
Syöpäyhdistys kiinnostui asiasta ja heidän kanssaan aloitin 2021 helmikuussa saman toiminnan. Opiskelen viimeisiä viikkoja nyt rentoutusvalmennusta ja lopputyökin on tehty. Pääsin juuri työkyvyttömyyseläkkeelle ja saan ansaita tuloja jonkun verran eläkkeeni rinnalla. Istun kotona vanhan ajan kiikkustuolissa ja teen rentoutuksia nyt kolmelle ryhmälle. Ryhmäläiseni tietävät, että saatan lähteä välillä vessaan. Se helpottaa minua rentoutuksen antajana, sekä he tietävät että virkistän aina etteivät jää mihinkään tilaan. On ollut ilo nähdä syöpäsairaita ja heidän läheisiään linjoilla. He ovat saaneet olla kotona ja nauttia olostaan kotonaan turvallisessa ympäristössä. Tekniikassa ovat auttaneet järjestöjen ihanat ihmiset, he ovat opastaneet linjoille kaikenikäisiä ihmisiä. 
”Olen osallistujille läsnä ja juuri siinä hetkessä. Jotkut haluavat jäädä linjoille vielä
juttelemaan kokemuksistaan ja se on tietysti vapaaehtoista ja minusta mukavaa.” -

Itse olen saanut elämääni merkitystä tätä kautta. Olisin voinut katkeroitua kohtalostani, mutta ketä se hyödyttäisi. Olen kasvanut ihmisenä ja saanut käydä oman tunneskaalani läpi lapsuudesta saakka välillä itkien ja anteeksipyytäen itseltä ja toisiltakin. Elän hetkessä ja minusta on tullut myös rohkea kyseenalaistaja. Lähipiiriä tämä syöpä ja Lars-syndrooma on lähentänyt paljon ja olen voinut antaa heillekin uutta näkökulmaa elämään. En olisi pystynyt tähän ilman syöpääni. Minun kohdallani syöpä on tuonut elämääni paljon uutta.
Olen eri syöpäyhdistyksissä mukana erilaisissa toiminnoissa ja uskallan ja tuen nyt eri tavoin kuin olisin ikinä kuvitellut edes tekeväni. Antaessaan saan, ja minä olen arvokas ihminen
ulosteenkarkailusta huolimatta. Niin olet sinäkin. Usko, toivo ja luota. Jokaisen ajatuksen voit valita itse ja se lisääntyy mitä ajattelet. Myös jokainen kohtaaminen voi olla joko siunaus tai opetus, näillä eteenpäin koska elän NYT. Se mitä tulevaisuus tuo ei sitä kukaan tiedä ja hyvä niin. Pystyn nyt vertaisena auttamaan yksilöä kriisissä ja ryhmääkin, kun olen saanut itselleni uusia taitoja syövän myötä. Kaikki on mahdollista myös Sinulle.
Ilona

Kuva pixapay Dieterich01

Kirja on nyt käsissäni

Lauantai 6.9.2025 - Mervi

Perjantaina sain tiedon iltapäivällä, että kirja saapuu maanantaina kotiin. Sitä edelsi vielä monen illan selvittelyt tilaajien yhteystietojen kanssa. Ennakkotilaajat saavat tällä viikolla kirja/kirjat kotiin laskun kanssa. Kustantaja tilittää kaksi kertaa vuodessa kirjasta saamani palkkion Syöpäsäätiölle.

Se tunne, joka tuli kun kirja oli kädessä, oli liikutuksen tunne. Se on tässä. Tämä on totta ja ihmeellisintä mitä olen tehnyt monien ihmisten avustamana. Emme ole täällä yksin ja usko tekemiseeni on kantanut tämän hedelmän yhdessä tekemällä.

Huomasin heti, mitä voisin mahdollisesti seuraavaan painokseen siitä korjata mm. Elmeri-kani poismenosta. Mutta ne ovat pikkujuttuja. Se on kokemustarina ja henkisen kasvun tarina. Siinä vahvasti näkyy logoterapeuttinen ajattelu malli elämään ja siitä olen todella kiitollinen siskolleni Mairelle, joka sysäsi minut tälle tielle. En ehkä olisi elossakaan, ellei tätä muutosta olisi tapahtunut. Olen kiitollinen kaikesta ja kaikista kokemuksistani. Ei elämän tarvitse ollakaan helppoa, se saa olla myös välillä raakaa ja raastavaa, mutta miten suhtaudumme niihin kokemuksiin on suurempi merkitys kuin uskommekaan.

Jos jotain lyhyesti nostan esille muutamilla sanoilla tärkeimmät oivallukseni elämästä ovat pysähdy, tunne ja tunnista tunne, puhu ja rakasta. Tekoina myös halaa, kuuntele ja kuuntele myös sisäistä ääntäsi. Arvosta ja kunnioita kehoasi, se on temppelisi ja ainut omaisuutesi joka on Sinun.

Nyt aloitan kirjan markkinoinnin eri tilaisuuksissa ja ensimmäinen on jo tänään kun tapaan muita hypnoterapeutteja 10 -vuotis juhlissa. Ja julkkaritkin on jo sovittu, perästä kuuluu. Kirjamessuja kohti myös vatsan ehdoilla.

Jännittävää kohti..

Yhdistys ja seurakunta

Keskiviikko 3.9.2025 - Mervi

Oma seurakunta on järjestänyt eri yhdistyksille kunnassamme yhteisen virkistyspäivän elokuussa jo useana vuonna leirikeskukseen. Niin tänäkin vuonna. Kutsujana oli uusi kappalainen Pirkko ja hän halusi samalla tutustua meihin yhdistysten jäseniin hieman tarkemmin.

Ohjelmassa oli ensin aamukahvit voileipien kanssa. Sitten siirryimme seurakuntasaliin, jossa kanttorimme esitti tyttärensä kanssa kaunista musiikkia, Merikantoa, Bachia, Katri Helenankin kappaleen, Mun sydämeni tänne jää. Kaunis soitto sai mielen liikuttuneeksi. Sen jälkeen pidettiin pieni rukoushetki.

Sitten oli vuorossa lounas ja sen jälkeen palasimme seurakuntasaliin. Kappalaisemme Pirkko, halusi sitten, että järjestäydymme omiin yhdistemme ryhmiin ja sanomme vieressä olevalle lähimmälle ihmiselle hänestä jotain positiivista. Liikutuimme siitä vähän lisää. Oli mukavaa kuulla itsestä hyviä asioita.

Sitten meidän piti miettiä mitä yhteydenpitoa seurakunnan ja heidän työntekijöidensä kanssa eri tapahtumissa tai tilanteissa on aiemmin ollut. Olemme olleet mukana kerran vuodessa kirkkopyhässä, avustamme jumalanpalvelus tehtävissä. Useimmiten minä luen päivän tekstejä, osa kantaa kolehtia. Aiemmin myös järjestettiin kirkkokahveja. Muistin myös, että meidän yhdistyksessä on käyty seurakunnasta luennoimassa mm. Raamatun sovelluksesta ja Apokryfisista kirjoista. 

Meidän piti sitten pohtia miten voisimme lisätä yhteistyötä jatkossa. Luentoja yhdistyksen iltaan voi tulla pitämään seurakunnasta muutkin kuin pappi, esimerkiksi diakonityöntekijät ja kanttori. Diakonin työstä kerrottiinkin hieman lisää. Avustusten saamisesta ja siitä ettei kaikkiin seurakunnan palveluihin tarvitse edes olla seurakunnan jäsen. Henkisestä tuen saamisesta puhuttiin esimerkiksi sairastuessa ja voimien uupuessa sairauden edessä. Sairaalapapeistakin puhuttiin ohimennen. Apua ja jutteluseuraa myös yksinäisyyteen on siellä tarjolla.

Olisin siis voinut jutella oman sairastamisen aikaan myös seurakunnan työntekijän kanssa vaikeuksistani. Lupasin, että kirjoitan tästä tämän blogin myös siksi, että itsekin hädän hetkellä olen pistänyt käteni ristiin ja luottanut, että joku minua kantaa. Elämän tapahtuu kuten on tarkoitettukin omalla kohdallani, ehkä vahvistustakin siihen olisin saanut.

Alla tietoa seurakunnan sivuilta

Seurakunnat tarjoavat esimerkiksi keskusteluapua, ryhmätapaamisia, tekemistä ja vertaistukea. Kirkon työntekijöitä voi pyytää mukaan myös muun tahon järjestämään hoitoon. He voivat esimerkiksi osallistua verkostotyöhön tai vierailla sairaalassa, vankilassa tai muussa laitoksessa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyön kautta voi olla mahdollista saada keskusteluapua raha- ja velkatilanteen selvittelyyn liittyen. Diakoniatyöstä voi olla mahdollista akuutissa tilanteessa saada taloudellista avustusta. Avun saanti diakoniasta ei edellytä kirkkoon kuulumista.

Moni syöpään sairastunut pohtii myös rahallisen avustuksen saamista mm.syöpäyhdistyksistä tai muualta kalliiden lääkkeiden tai toimeentulon laskiessa, nyt tiedän että myös seurakunta voisi siinä auttaa. Tiesitkö Sinä? 

Puhuimme myös lapsuudessa saaduista auktoriteetti peloista pappeihin ja muihin korkeasti koulutettuihin ihmisiin. Uskaltaako heihin ottaa "tavallinen" ihminen edes yhteyttä muissa kuin kuoleman, häiden tai kasteen ollessa kyseessä. Saimme kuulla, että ainakin papit ovat tavallisia pullansyöjiä, he jopa syövät pullan hillolla kuten joku muukin tunnusti tekevänsä. 

Olin jo ennen tätä tapahtumaa ollutkin yhteyksissä tähän Pirkkoon ja olimme sopineet alustavasti yhteistyöstä tulevina lukukausina. Lämmin kiitos seurakunnalle järjestelyistä ja meidän huomioimisesta.

Minun "Luojani" on sisälläni ja olen kiitollinen, että olen löytänyt "hänet" hädän hetkellä. Minulle riittää, että tiedän hänen olemassa olostaan ja siitä että hän kantaa ja ohjaa tekemisiäni juuri sellaisena kuin olen. Ja tiedän mistä voin hakea tukea ja apua jos sitä tarvitsen. Tästä kokemuksesta on myös kirjassani lisää. Mutta seuraava runo jäi siitä pois, laitan sen nyt tähän. Siskoni sen lähetti minulle silloin kun minulla oli eräs todella vaikea kohta hoitojen seurauksena.

JALANJÄLJET 

Eräänä yönä mies näki unen. Hän oli kävelemässä rannalla Jeesuksen kanssa, kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään.

Jokaisen näkymän kohdalla hän huomasi kahdet jalanjäljet hiekassa;toiset olivat hänen omansa ja toiset Jeesuksen jalanjäljet. 

Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämässään tulivat esille, hän katsoi taakseen. Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella hiekassa oli vain yhdet jalanjäljet. Hän myös huomasi, että toiset jäljet puuttuivaT juuri niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut elämässään kaikkein vaikeinta.

Tämä vaivasi häntä kovasti, joten hän kysyi Herralta.

Herra, kun päätin seurata Sinua, sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella. Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina aikoina hiekassa on vain yhdet jalanjäljet. En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin, kun Sinua eniten tarvitsin.

Luoja vastasi. Rakas lapseni, rakastan sinua enkä milloinkaan hylkäisi sinua. Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet hiekassa, silloin minä kannoin sinua.

Syöpähoitojen aikana sekä myös suolentukoksen aikaan, kun en jaksanut välillä edes rukoilla, "joku" teki sen ehkä puolestasi ja näin minua kannettiin, uskon niin. 

Kuva pixapay:sta

Mielen avaruus

Perjantai 22.8.2025 - Mervi

Työstän juuri käymäni viikonlopun ajatuksiani Mental Space-koulutuksesta. Olin kuunnellut vuosia sitten Ilona Rauhalan ja Ira Langen käymää keskustelua Youtubesta Mental Space kirjasta, joka oli tuolloin tullut julki Suomessa. Kirjoitin itselleni ylös kirjan nimen ja asia jäi hautumaan muutamaksi vuodeksi. Satuin lainaamaan tuon kirjan kirjastosta nyt keväällä ja innostuksen jälkeen etsin siihen liittyvää koulutusta Suomessa ja kyllähän sellainen löytyi. Harkitsin kahden päivän kurssille lähtöäni vieraalle paikkakunnalle, mutta päätin hakea ja pääsin koulutukseen. 

Kyse oli itselleni NLP- syventämisestä. Ensin kouluttajat toivat jonkun aiheen käsittelyyn ja seuraavaksi oli yksi harjoitus luokan edessä opiskelijan kanssa esimerkkinä kuinka se tehdään. Sitten me opiskelijat kävimme keskinäisiä harjoituksia, jotka tuovat helppojen mielelle tehtyjen kysymysten avulla ja niiden kautta uutta näkökulmaa ja oivallusta elämään. Riittää, että laittaa vaan silmät kiinni ja antaa mielen viedä.

Meidän mieli on valtava aarreaitta. Sattui hauskoja juttujakin, joita oma mieleni rakensi kun opiskelija kollega esitti kysymyksiä. Muunmuassa käytiin metaforan käyttöä läpi. Annan siitä esimerkin.

Sano, joku lause joka tulee mieleen nyt vaikka vertauskuvallisesti. Se voi liittyä, johonkin arkiseen tilanteeseen tai harmittavaan juttuun, joka pyörii mielessä.

Olin ollut yökylässä serkun luona ja suolen tyhjennysten takia valvoin koko yön suolen aiheuttaman "orkesterin" takia, johon liittyi myös kipuja. Pierulääke ja tukiliivi eivät auttaneet kipuun ja kun olin vieraassa paikassa en yöllä tohtinut liikkua ja kävellä asunnossa, joten lähdin toiseen koulutuspäivään nukkumatta yhtään (tätä oli elämä kun yritin työelämässä vielä olla) Istuminen on minulle "myrkkyä", joten kerroin kouluttajille sunnuntai aamuna, että saatan seistä ja kävellä kesken opetuksen.

Joten minun metafora ja lause oli että, olen kuin jyrän alle jäänyt. Se lause piti pilkkoa osiin. Mitä se minulle tarkoittaa, missä on jyrä, missä on kehoni, mitä on ympärilläni, mitä näen ja miten ratkaisen tilanteen sekä mitä tästä oivallan. Meitä kaverin kanssa nauratti ajatukseni, olin litussa maassa, jyrä oli jo ajanut yläkroppani yli ja seisoi vatsan alueella. Harjoituksessa nousin seisomaan seinää vasten ja "nousin" mielikuvissani jyrän koppiin ohjaajaksi ja päätin, että minä tarkistan voimavarani lähtiessäni vastaaviin koulutuksiin paremmin jatkossa. Pystynkö käymään koulutuksissa matkan päässä, jossa tarvitsee yöpymistä vai käynkö vain yhden päivän koulutuksissa tai sellaisissa, jossa pääsen helposti yöksi kotiin. Etänähän ei kaikkia koulutuksia järjestetä. Eli minun on itse tehtävä itseni kanssa vakavampi keskustelu miten tärkeää on lähteä kotoa ja miten kehoni siellä mahdollisesti reagoi näillä puutteilla. 

Olen utelias oppimaan ja osallistumaan vaikken näitä harjoituksia koskaan voisi kenellekään käyttää. Opinpahan ainakin itsestäni aina lisää ja saan suuriakin oivalluksia ja uusia ystäviä ja kohtaamisia. Sain sieltä myös ihanan sielunkumppanin. Olin useammassa luokan edessä tehdyissä demoissa/esityksissä harjoitusasiakkaana (kun halukkaita ei oikein ollut ruuhkaksi asti) ja itkin harjoituksissa välillä vuolaasti, joten olin ehkä tehnyt vaikutuksen rohkeudellani tuoda asioita julki aitona omana itsenäni. Sen palautteen sielunkumppaniltani sain.

Yksi harjoitus liittyi myös omaan yrityksen markkinointiin. Pää ja sydän haluaa sitä, mutta vatsan alue jarruttaa ehkä pelon ja sairauden takia. Olenkin yrittänyt markkinoida ja mainostaa itseäni paikallislehdessä nyt kesällä joka ei tuottanut tulosta. Pitäisi ehkä mennä someen, mutta se "pelottaa" kun kerran jouduin huijauksen uhriksi, joten jatkan nyt toistaiseksi näin ja toivon, että joku olisi kiinnostunut minusta ja haluaisi myös muutosta elämäänsä. Minulla on paljon eri menetelmiä käytössä ja yksi pienikin oivallus voi tuoda ison avun elämään. Ole rohkea, minäkin olen koska tämä on minun elämä ja vain itse voin muuttua ja nähdä asioita toisin.

Lämmin ja sydämmellinen kiitos kouluttajille Marja-Leenalle ja Tiinalle ja suuri kiitos muille opiskelijoille, joiden kanssa sai taas itseä haastaa ja oivalluttaa.

Kuva on otettu kaupungin keskustan pihlajasta. On kypsää "marjaa".

Kirjan ennakkomyynti päättyi

Perjantai 22.8.2025 - Mervi

Kirjani  Syövästä löytyi 

elämäntarkoituksen ennakkomyynti päättyi ja elamantarkoitus1 sähköpostiosoite on lopetettu.

Kirja ilmestyy viimeistään syyskuun ensimmäisellä viikolla ja on ostettavissa

Momentumkirjat.fi sivuilta

https://www.momentumkirjat.fi/kirjat/Sy%C3%B6v%C3%A4st%C3%A4-l%C3%B6ytyi-el%C3%A4m%C3%A4n-tarkoitus-p766984690 

sekä kirja-ja verkkokaupoista. Kirjan tuotto menee syöpätutkimukseen.

Sydämellinen kiitos kaikille ennakkoon tilanneille.

Kuva pixapay marcosaasilva 

Miten kysyn, jos olen huolissani?

Torstai 7.8.2025 - Mervi

Mikä on oikea tapa kysyä miten voit? Kuinka voit varmistaa, että saat rehellisen vastauksen vai haluatko edes sitä saada? 

Miten helppoa meidän on vastata vain, että ihan hyvää kuluu? Miten siitä jatketaan kysymistä, miten voit oikeasti, niinkö? Saisinko silloin oikean vastauksen. Tulisiko silloin toisen fiiliksistä syvempi analysointi.

Voisiko vain kysyä, oletko onnellinen vai onneton? Jos siihen vastaa, että osittain onneton, miten jatkaisin? Mitä voisit tehdä tilanteellesi, jotta olisit onnellinen? Tarvitseeko olla muuten onnellinen? 

Mites jos kysyn, kärsitkö tilanteestasi, voisitko sille tehdä jotain pientä helpottaaksesi elämääsi? Onko Sinulla joku hiljainen pyyntö tai toive elämässäsi?

Voiko edes kysyä, oletko katkera tai vihainen jostain?

Näihin kysymyksiin, saisinko edes rehellistä vastausta? Meidän on erittäin helppo kieltää kaikki koska pelätään, että me näytämme heikoilta. Ja samalla me hylätään itsemme, kaltoinkohdellaan suoraan sanottuna itseämme.

Voiko noista kysymyksistä loukkaantua? Jos kysyjällä on huoli toisen hyvinvoinnista ja kysymysten takana ja toive, että toinen vaikka huomaisi oman toiminnan. Tai toiminta on kysyjälle on itselle tuttua omasta toiminnastaan ennen heräämistä tai sairastumista vakavasti. Miksi me odotamme, että jotain ikävää tapahtuu, jotta sitten hän vasta tajuaisi miksi esitin näitä kysymyksiä.

Miksi on niin vaikeaa ymmärtää miltä tilanne näyttää ulkopuolisen silmin? Koetaanko arvottomuutta tai heikkoutta, jos hellitetään suorittamasta tai selvitetään ratkaisemattomia ongelmia.

Me helposti jäädään omaan kuplaan ja omiin näkökulmiin sekä ollaan siksi jumissa negatiivisuuden tunteissa eikä löydetä ulospääsyä. Vältetään kohtaamisia ja eletään mieluummin hiljaisuudessa ja odotetaan, että joku ratkaisee tilanteen puolestani. Ja samalla kärsitään.

Nämä kysymykset heräsivät minulle tavattuani yrittäjän, joka oli väsyneen näköinen. Kysyin väärin, toimin typerästi. Sanoin, näytät väsyneeltä. Miten hoidat itseäsi, saatko nukuttua? Sitten tajusin, että pyydän anteeksi ja niin teinkin. Häntä kosketti, että tätä kysyin, hän tunnisti väsymyksen ja sanoi, että jaksan vielä. Kaduttaako minua nyt, että tein niin, ei kaduta. Se mitä hän nyt tekee, on hänen ratkaisunsa. Minä osoitin mielestäni lähimmäiselle välittämistä, mutta tein sen väärillä sanoilla, ehkä töksäyttämällä mutta uskalsin myös pyytää anteeksi. 

Miten Sinä kysyisit? Olemme täällä oppimassa ja haluan tietää mitä mieltä lukijani olet tästä. Olisin todella kiitollinen, jos vastaat. 

Rakkauden pilvi oli hetken taivaalla, osoitus välittämisestä universumilta?