Hammaslääkärillä käynti

Torstai 1.6.2023 - Mervi

Pääsin hammaslääkäri päivystykseen. Kuulostelin pari viikkoa vasemmalla puolella olevaa vihlontaa ja epämääräistä kipua. Hoidin itseäni hypnoosilla, kipu pois..se paranee. Pärjäsin, kun särkylääkkeitä en mielelläni syö vatsani takia. Vatsa menee helposti ummelle ja kun muutenkin hankalaa olla tämän ulosteenkarkailun kanssa. Elämä olisi tasapainon etsimistä taas senkin takia.

Hammaslääkäri kyseli vaivastani. Sanoin, että on vain vasemmalla puolella, en osaa sanoa onko ylä-vai alahampaissa. Testasi jollain kylmällä ja kovalla, vihloi todella ikävästi. Olin käyttänyt mainostettua hammastahnaa vihloville hampaille jo viikkoja. Otettiin kuvat. Mieheni pelotteli hammaslääkäriin lähtiessä, ne laittaa piikin ikeneen ja vetää hampaan pois, en uskonut asian ihan niin menevän.

Eipä löytynyt varsinaista reikää eikä syytäkään, paitsi että olen pessyt hampaitani liian kovalla harjalla ja ikenet ovat alkaneet vetäytyä. Kaikkea sitä tulee vastaan. Tiedostin heti, että aloitan hammaspesut aina oikealla kädellä vasemmalta alhaalta. Hammaslääkäri paikkasi kahden hampaan vetäytynyttä kaulaa. Tein siinä maatessani itsehypnoosia ja se helpotti oloani kun en antanut laittaa puudutetta.

Mitä opin, opettelen pesemään vasemmalla kädellä hampaani ja vaihdan harjan lapsille tarkoitettuun harjaan. Sain kuulla, että näin voi käydä monille, en siis ole ainut. Mielestäni hoidan hampaitani hyvin, jatkossa teen sen hellemmin. Parasta onneksi oli, ettei ollut reikiä hampaissa.

Mieheni kävi vielä asioilla, istuin autossa ja kuuntelin radiota. Ossi Ahlapuro "lauloi" laulun Desiderata, kuuntelin laulun sanoja. Ajattelin, tuossa laulussahan on myös minun ajatuksiani nykypäivänä.

Jälleen oli elämässäni hetken tarkoitus, jos olisin ollut kotona en tätä laulua olisi kuullut. Löysin sanat netistä. Haluan nyt jakaa sen myös Teille. Viisaita sanoja nykypäiväänkin.

Ajankohtaista

Perjantai 26.5.2023 - Mervi

Kevät tuo tulleessaan paljon iloa tuottavaa puutarhahommaa. Myös korvasienen keräämistä ja keittämistä vaikkei itse niitä paljon pysty enää syömäänkään. Aivan mahtavaa luonnossa oleskelua, rauhallista kävelyä ja välillä puiden halailuakin. Mitkä tuoksut ovat luonnossa parhaillaan, tuomet kukassaan, kielot alkavat kukkia myös. Ketunleipä kukkii myös valkoisena peittona mäntyjen alla. Miten kaunista ja lumoavaa.

Eipä  tässä ole ehtinyt paljon kirjoja lukemaan eikä analysoimaankaan. Itse elämä on antanut kokea tunteita kuitenkin laidasta laitaan ja on ollut mahtavaa huomata että toimin toisin kuin ennen. Olen oppinut ja omaksunut uusia tapoja suhtautua asioihin, nähnyt eri näkökulmia. Ottanut vastuuta tekemisistäni, pahoitellut ja pyytänyt anteeksi, koska täydellisiähän ei meistä ole kukaan. Kuka muuten määrittelee täydellisen, ei sellaista olekaan. Se, ettei tilanteet enää aiheuta huolta ja murhetta on ollut suurin oivallus ja helpotus. Ennen jäi murehtimaan sanomisiaan, tekemisiään ja miettimään, kunpa en olisi. Tehty mikä tehty, se on mennyttä oikeasti.

Annan esimerkin. Olin mukana eräässä syöpäpotilaille järjestetyssä etäillassa. Kuuntelin tarinaa "kaltoinkohtelusta" jota sairastunut hoitaja kertoi saaneensa hoitopaikasta syöpähoitojen yhteydessä. Samaistuin hänen tarinaansa. Minulla oli samoja kokemuksia. Kerrottiin myös vihan tunteista syöpään sairastumista kohtaan, syyllisyydestä ja häpeästä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun aidosti joku muu kertoi samoja asioita mitä itse olin kokenut, ehkä aiemmin oltiin vaan sivuuttu asiaa.

Kerroin sitten, miten itse olin selvinnyt vihan tunteista ja se tuli aivan spontaanisti..menin kasvimaalle, otin lapion (onneksi oli syksy ja sato kerätty jo) aloin muokkaamaan lapiolla multaa hiki hatussa ja kirosin. Kerroin siis kaikille iltaan osallistujille ääneen kaikki ikävät kirosanat joita käytin, kerroin toistaneeni niitä ja koin suurta helpotusta kun sain vihan syöpää kohtaan pois kehostani. Kerroin myös, että olin tapahtuman jälkeen uupunut ja aivan loppu. Sinne jäi viha sillä kertaa.

Tajusin tai tunsin heti illan päätyttyä, että nyt tuli ehkä virhe vertaisena tehtyä, olin asiaton. Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja lähetin viestiä illan järjestäjälle, pahoittelin tapahtunutta ja kerroin, että otan vastuun tapahtumasta ja seuraukset siitä.

Mitä minulle vastattiin; Olet inhimillinen ihminen, jolla samaistuttava kokemus, olet muutaman askeleen vaan edellä muita ja ihminen ihmiselle. Ei me odotetakaan sinun suhtautuvan zenmäisellä tyyneydellä syöpäkokemukseesi, kolhuja on varmasti edelleenkin.

Miten myötätuntoinen vastaus ja mikä helpotus. Jos olisin itsekseni jäänyt asiaa pohtimaan, olisin tällä hetkellä "paennut maanrakoon" ja moittinut itseäni tekemisestäni. Joten annoin itselleni myötätuntoa, halasin itseäni ja sanoin itselleni, kaikki on nyt hyvin. Pyysin myös mielessäni itseltäni ja iltaan osallistujilta anteeksi tapahtunutta.

En ollut pitkään aikaan muistanut tätä "purku" menetelmää, jota olin syöpähoitojen aikaan testannut vihaani. Tarvitsin sitä sattumoisin nyt uudelleen viikonloppuna. Oli tapahtuma joka kosketti henkilökohtaisesti oikein syvältä. En ole osannut olla oikein, emmekä puhu enää "samaa" kieltä, elämme eri maailmoissa. Joten käytin ikäviin tunteisiini pitkästä aikaa tätä muunneltuna vähän toisella tavalla. Lähdin metsään ja otin juoksuaskeleita ja joka askeleella kirosin ääneen kaikki ikävät kirosanat ja sinne jäi metsäpolulle kehostani kaikki "moska" tilanteeseen liittyen. Kotiin tultua halasin itseäni ja annoin jälleen itselleni ja kohteelle mielessäni anteeksi, itsemyötätuntoa. Päivän päätteeksi ravistelin itseäni, sain lohtua mieheni kainalosta, tein anteeksiantoharjoitus-meditaation, itsehypnoosia, rukoilin ja lähetin rakkautta maailmaan. Nukuin super hyvin, ennen se ei olisi onnistunut.

Uskomatonta! Nämä kaikki oppimani jutut toimii ainakin itselleni. Asiat eivät harmita enää. Otan kaiken jälleen oppina ja siunauksena itselleni. Tarvitsin nämä kokemukset, jotta osaan jatkossa toimia erilailla. Ehkä, sanonta "lyö päätä seinään" voisi kohdallani tarkoittaa, että pura ikävä pois kehosta ja mielestä, silloin helpottaa. Ehkä minun on aika oppia vielä kestävyyttä koska mikään asia ei ratkea tai avaudu hetkessä. Ja päätän oppia viisauden en murheen kautta. Lopputulos on se mikä sitten on, en odota mitään.

Tälläistä elämäni on nyt.

Olen nyt viikottain kirjoittanut tänne blogiini tekstejä ja huomaan, että on ollut kiinnostusta lukea näitä. En ota kuitenkaan stressiä siitä, etten saa joka viikko jotain tuotettua. Ehkä harvennan kirjoittelua nyt kesän ajaksi tai mietin jotain uutta, annan intuitioni ohjata..

Olisko ehdotuksia?

Kuvassa lähimetsän ketunleivät kukassaan.

Entä jos?

Perjantai 19.5.2023 - Mervi

Olen juuri lukenut kirjan, Entä jos, jonka on kirjoittanut Roland Paulsen. Epävarmuushan on tuttua monille varsinkin silloin kun sairastaa syöpää. Kirjoittaja tuo paljon esille esimerkkejä, tutkimuksia asiasta. Entä jos- on kysymys, jota mielemme toistelee, kun arvioimme riskejä ja kuvittelemme, mitä voisi tapahtua. Kirja on myös katsaus ahdistuksen historiaan. Kirja on paksu ja välttelin kirjan lukemista monta kuukautta, mutta kannatti lopulta lukea. Joitain otteita tuon tässä blogissa esille ja uskon, että tästä voisi saada vähän ymmärrystä ja armollisuutta itseä kohtaan.

Pakko-oireista. Se, miten meillä lähtee joku lentävä ajatus liitoon ja siihen liittyvät mahdolliset riskit tulee mieleen. Ja jos uskaltaisi kertoa jollekin asiasta, nauretaanko sille, otetaanko asia oikein vastaan ymmärtäen mielessä syntynyt huoli.  Sitten huoli muuttuu mielentilaksi onko syyllinen johonkin asiaan ja alkaa tulemaan lisää epäilyksiä. Entä jos-kysymykset takertuvat kehää kiertäviin kertomuksiin. Voi olla, että ehkä asia ei olisi kehittynyt pakkomielteeksi ellei inhoaisi jotain asiaa niin paljon. Kyseessä on OCD-häiriö. Se olisi neutralisoitava- tuomittava tai todistettava perusteettomaksi- ja tällöin sille annetaan tarkoituksen vastaisesti merkitystä ja siitä se alkaa voimistua.

Voi olla, että on opittu kyvyttömyys vähän kaikkeen yhteiskunnassa ja kyvyttömyys epävarmuuden sietämiseen. Hermoyhteyksissä myös epäsuotuisat rakentumiset aivoissa saavat tämän aikaan.

Jos kysyttäisiin toisiltamme yhteiskunnassa kuinka hyvin voidaan, niin silloin ohjataan vastaamaan myönteisesti. Huomaa ero, kuinka huonosti me voidaan tänään?

Missä kulkee medikalisaation raja ujouden ja sosiaalisen ahdistuneisuuden välillä? Entä alakuloisuuden ja masennuksen välillä? Huolestuneisuuden ja ahdistushäiriön välillä? Ongelmana on myös se, jos diagnoosi tehdään epävarmoin perustein.

Kun puhumme epävarmuudesta, vakiomääritelmä on sarja tuntemattomaan tulevaisuuteen kohdistuvia pelkoja, jotka tavallisesti aiheutuvat entä jos-kysymyksistä. Epävarmuuus pyrkii varmuuteen. Epävarmuuden ja pelon tärkeä ero: epävarmuuden aiheuttaman huolestuneisuuden tavoittena on, että se kumoaisi itsensä. Me olemme peloissamme (kyseessä on olotila) mutta epävarmana pohdimme mahdollisuuksia (kyseessä on toiminta) Entä jos-ajatuksissa on kyseessä kohteet, joita ei ole todellisuudessa. Me emme ajattele maailman tosiasioita vaan vaihtoehtoja, emme sitä mikä on olemassa tai käynnissä (nykyhetki) vaan sitä mikä olisi saattanut olla olemassa tai tapahtua (menneisyydessä) ja sitä mikä voi olla olemassa tai tapahtua (tulevaisuudessa)

Kirjassa pohditaan myös perheen ja työn yhdistämisen vaikeutta silloin kun työ vie ison ajan perheen ajasta. Epävarmuutta ja kysymyksiä miksi perhe-elämä tuntuu työläältä, miksi rakkaussuhteet ovat niin hankalia, miten eläminen on niin vaikeaa? Meistä tulee taitavia siitä mitä teemme ja taitamattomia asioissa joita emme tee. Työ voi vieraannuttaa perheestä ja loma-aikojen jälkeen tulee avioeroja. Parisuhteelle ja perheelle ei ole ollut aikaa.

Oma minuus myös epäilyn kohteena: entä jos olen homo, huono äiti, rikollinen ym

Riskialueita epävarmuudelle ovat:

1.uskonto;uskonnolliset tunnontuskat. syntiä, moraalittomuutta, epäpuhtautta ja jumalanpilkkaa, voi varoa myös ajautumatta virheen tekemisen pelossa pakkomielteisyyteen. Ongelma syntyy, kun yksilö kokee koko elämänsä (kuoleman jälkeinen kohtalo) riippuvan siitä ettei tee vähäisintäkään virhettä-edes ajatuksissaan.

2. seksuaalisuus; likaisuus, kadotettu, tuomittu. Minuudessa on jotakin torjuttua, ei ole selvillä itsestään ja elää vääränlaista elämää; homo? pedofiili?

3. aggressiivisuus; entä jos tapan tai aiheutan jotain todennäköisyys, mutta mahdollisuus riittää. Tästä myös häpeällisyyden leima.

4.ihmissuhteet; elänkö oikean kumppanin kanssa, olenko onnellinen, rakastanko? Raskausaika-suuri määrä epävarmuutta.

Eläminen epävarmuuden maailmassa seuraavin keinoin

Hyväksyminen, altistaminen, ACT-hyväksymis-sitoutumisterapia-suomennettu muotoon työryhmäpohjainen tehostettu avohoito.

Pakko-oireissa. Altistamisen tarkoitus on ihmisen totuttaminen ajattelemaan tiettyä riskiä ja pääsemään siihen että ajatuksen liittyvä uhkan tunne vähenee ->vähentää ahdistusta kun altistamme aktiivisesti

Hyväksyminen tarkoittaa sitä että ajatusten, tunteiden ja vaikutelmien annetaan olla sellaisia kuin ne ovat. Hyväksymme oman vointimme ja hyväksyminen vapauttaa meidät henkisestä huonovointisuudesta.

Vaikka hyväksyisimme sen mitä tunteita juuri kuluvalla hetkellä tunnemme, mitä ajattelemme ja koemme, tämä ei tarkoita että, meidän olisi hyväksyttävä se tilanne jossa olemme. Voimme hyväksyä "elämän"eli sen mitä kuluvana hetkenä koemme, hyväksymättä silti "elämäntilannettamme" eli niitä elinehtoja joiden puitteissa elämme. Voimme hyväksyä sen että pelkäämme ja yrittää silti löytää tiemme "pelastusveneeseen". Hyväksyminen muuttuu silloin totaalisesti:meidän olisi hyväksyttävä mikä tahansa tilanne johon joudumme. Eli mihin asioihin voimme vaikuttaa ja mitkä ovat sellaisia että meidän on opittava elämään niitä sietäen.

Tätähän on syöpään sairastuminen, syövän kanssa eläminen, hoitoputkessa oleminen ja siitä kaikesta selviäminen, epävarmuutta. Mutta suosittelen,

Elä hetkessä juuri nyt ja katso mistä voit olla kiitollinen juuri nyt se riittää. Itsekin olen kaiken hyväksynyt, tiedän että se voi olla vaikeaa, mutta jos minä, mikset Sinäkin. Kaikki on mahdollista..ja muista se itsemyötätunto, halaa itseäsi mahdollisimman paljon. Kahta tunnetta et voi tuntea yhtä aikaa, joten halaa.

Kuva pixapay kalhh.

Parisuhteen palikat

Torstai 11.5.2023 - Mervi

Viime syksynä Suolistosyöpäyhdistys Colores ry haki vapaaehtoista vetämään etänä Parisuhteen palikat-vertaisryhmää syöpään sairastuneille ja heidän puolisoilleen. Tarkoitus oli pilotoida ryhmää ja saada siitä kokemuksia. Hain ja pääsinkin mukaan. Myös miestäni pyydettiin tulemaan mukaan toiseksi vetäjäksi näihin iltoihin puolison roolissa. Idean tarkoitus oli tukea syöpään sairastunutta ja hänen puolisoaan selviämään syövän aiheuttamista tuntemuksista parisuhteessa. Mieheni kiinnostui asiasta koska eläkkeelle jäämisen myötä oli ja aikaa ja tilaa olisi uudelle asialle. Mieheni osallistui ensin Colores ry:n järjestämälle vertaiskoulutukseen tammikuussa ja siitä suunnitelmat lähtivät etenemään myös parisuhteen etäiltoja varten.

Kävimme Parisuhdekeskus Kataja ry:ssä tutustumassa Laura Huuskoseen. Lauran kanssa kävimme läpi Parisuhteen palikkatalon osia tarkemmin. Parisuhteen palikat-työväline on kehitetty yhteistyössä Kirkkohalliituksen kanssa ja se on konkreettinen työkalu hahmottaa ihmissuhteiden eri osa-alueita, jonka alimmaisena osana on sitoutuminen, sitten tulee tunteet, riidat, seksuaalisuus, sanat, teot, luottamus, anteeksianto ja rakkaus.

Kävimme mieheni kanssa myös itse läpi kaikki osiot erikseen: millaisia tuntemuksia missäkin kohdassa oli itsellä millaisia toisella ja keskusteltiin niistä yhdessä. Emme siis tienneetkään miten isoon asiaan henkisesti myös itsekin jouduimme sukeltamaan ja palaamaan. Luovuin kevään aikana muutamista muista tärkeistä asioista ryhmän vetämisen vaativuuden vuoksi. Olin huhtikuussa myös mukana Parisuhteen-palikat verkkokoulutuksessa ammattilaisille, josta sain lisää eväitä tämän kurssin vetämiseen sekä tietysti myös omaan työhöni.

Keskiössä meidän ryhmässämme oli syöpä ja syöpään liittyen kävimme osa-alueita läpi. Toiveena oli saada 4-6 pariskuntaa mukaan etäiltoihin. Tapaamisia olisi neljä kestoltaan puolitoistatuntia. Itse uskoin ryhmän toteutumiseen ja niin ryhmä pääsikin toteutumaan.

Ryhmä saatiin kasaan. Ja Parisuhde Kataja ry.stä Laura oli mukana ensimmäisellä kerralla kertomassa iltojen teemoista ja ryhmän säännöistä. Jatkossa mieheni kanssa vedimme kaksin niitä iltoja. Kävimme mieheni kanssa läpi illan teemat ja sen miten ja mitä otamme omista kokemuksitamme esille ja miten aikataulut saamme iltojen kanssa menemään hyvin. Teimme joka kerta mieheni kansssa "kenraaliharjoituksen" ryhmäkerroista.

Annoimme pareille kotitehtäviä tehtäväksi viikon aikana. Sain myös tuoda mukaan omia harjoituksia kotitehtäviksi pareille. Tapasimme Lauran kanssa ennen seuraavaa teemaa ja kävimme läpi mitä olisi hyvä tulla esille ja mitä pohdittavaa parit saisivat illan aikana keskenään. Illoissamme he kävivät keskusteluja keskenään ja sitten kävimme läpi yhdessä. Pidimme huolen, että jokainen sai sanoa sanottavansa lyhyesti illan päätteksi.

Viimeisellä kerralla osallistujat kertoivat pidemmin kokemuksistaan ryhmästä sekä ryhmän  toimintamuodon tehokkuudesta. Pyysimme myös suoraa palautetta mieheni kanssa: miten olimme onnistuneet tuomaan esille asiat,  joita itse olimme kokeneet ja auttoiko se pohtimaan omaa suhdettaan?

Palautteet pilottiryhmään osallistujilta saimme sitten Parisuhdekeskus Kataja ry:n Suolistosyöpäyhdistys Colores ry:n ja Rintasyöpäyhdistys Europadonna ry:n toimesta.  Meitä ohjaajia kiitettiin rohkeudesta vetäjän rooliin astumisesta. Kotitehtäviäkin oli tehty. Toiveita esitettiin teemojen laajemmastakin käsittelystä ja ryhmän pidemmästä kestosta.

Mitä tämä sitten antoi itselle? Paljon enemmän kuin uskoinkaan. Myös oma parisuhde sai uusia näkökulmia ja ajatuksia tämän myötä. Nyt kerromme asioita ymmärrettävästi toisillemme, tulemme kuulluiksi ja nähdyiksi. Olimme liikuttuneita osallistujien rohkeudesta myös kertoa oma tarinansa, kokemuksiaan ja tunteitaan. Tunnistimme ryhmässä käsitellyt riidan kehä ja rakkauden teot keskenämme sekä sen, miten tärkeää olikin sitoutumisen tärkeyden esille tuominen toiselle.

Esimerkki tunnetyöskentelystä:tunteen takana on joku perustunne, esimerkiksi kerroin omasta vihasta syöpää kohtaan. Vihan takana oleva tunne oli kuitenkin kohdallani pettymystä, hoidin itseäni ja pidin huolta itsestä ja silti sairastuin, hätäännystä: mitä vastoinkäymisiä vielä tulee eteen sekä katkeruutta siitä, etten ole terve enää. Halusin tuoda puolisolleni esille omat tarpeeni tai jopa puolustaa itseäni. Kaiken takana oli tarve oli tulla kuulluksi ja arvostetuksi sellaisena kuin olen. Sanotaan, ettei miehet osaa kertoa tunteistaan. Väitän, että kyllä osaavat, kun kysytään ja annetaan siihen aikaa ja tilaa.

Miten tästä eteenpäin? Pilotti on takana ja arviot siitä erinomaiset. Tarve tällaiselle toiminta muodolle on olemassa. Suosittelen tuleville uusille vetäjille vapautta astua uudelle parisuhteen tielle syövän koettuaan. Antaessaan saa ja sitä tämä todella oli meille molemmille. Olen ylpeä mieheni rohkeudesta lähteä mukaan. Tätä kautta hän pääsi syvemmälle siihen mitä olen viime vuodet tehnyt työskennellessäni syöpään sairastuneiden kanssa. Tähän panostettu aika on ollut arvokasta. Oli mahtavaa heittäytyä taas tuntemattomaan ja mitä saimme, paljon uutta ja mielenkiintoista. Jälleen kerran, joitain kuukausia sitten en tiennyt missä saan olla mukana ja mitä se minulle voi antaa. Tätä on kun antaa elämän viedä. Elämä on mahtavaa.

Kateus

Perjantai 5.5.2023 - Mervi

Elina Reenkola kirjoittama kirja Kateus kiinnosti aiheensa vuoksi kovasti ja täytyypä sanoa, että oli jo aikakin tähän tunteeseen syventyä myös omasta näkökulmastani.

Ensin jotain yleistä kateudesta:

Kateutta on meissä kaikissa. Se on luonnollista ja inhimillistä lievissä muodoissa. Eri sukupolvet, lapset, sisarukset ja ystävät kadehtivat toisiaan. Kateellinen ihminen on ilonpilaaja, hän löytää ihmisistä ja ilmiöistä virheitä ja ikäviä asioita ja tuo niitä esille lievittääkseen omaa kateuttaan. Pahantahtoinen kateus pyrkii pilaamaan ja tuhoamaan kateuden kohteen koska se virittää huonommuuden tunnetta ja häpeää verrattaessa toiseen.

Kateus voi olla myös hyväntahtoista, johonkuhun ihailtavaan henkilöön, joka motivoi tavoittelemaan samaa itselle, inspiroi ponnisteluille ja menestymiselle.

Kateus on toimintatapana piilotettua, mitätöintiä ja väheksymistä toisen arvon halveksimisena ja kieltämisenä. Kohteelle teot jäävät vaivaamaan ja tuottamaan ahdistusta ja muita oireita.

Kateus on yksi seitsemästä kuolemansynnistä, pahin siksi koska se pyrkii tuhoamaan elämänlähteen. Syvin kateus kohdistuu usein toisen luovuuteen ja luoviin ominaisuuksiin. Oma huonommuuden tunne ja häpeä ovat maaperää kateudelle. Kateuden tunne herää pettymyksistä ja syrjään jäämisestä. Kateelliset ihmiset eivät ole tulleet kuulluiksi ja nähdyiksi omina itsenään.

Kateutta edeltää ihailun tunne ja toive saada samaa mitä toisella on. Toinen näyttäytyy tyytyväisenä, täydellisenä ja ehyenä ja hänellä on onnen avaimet, josta se nauttii. Jos itse ei koe sisäistä tyytyväisyyttä, hän alkaa rohmuta sitä ulkopuolelta, omaisuutena, suorituksina, jatkuvana huomiona ja kuuluisuutena.

Kateuden tunne on tuskallinen koska se aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä. Se tuottaa ahdistusta ja raivoa, varmistaa huonommuuden tunnetta ja kostonhalua.

Kateus syntyy vertailusta, jossa tuntee itsensä muita huonommaksi, tarvitsemaksi ja häpeäväksi. Itsetunnon kolautukset altistaa kateudelle sekä häpeä voi laukaista myös sen tunteen. Häpeä viriää sisäisenä ristiriitana kun minuudesta paljastuu jotain intiimiä ja sopimatonta omien tai kulttuuristen ihanteiden vastaista ja ihminen tuntee ettei kelpaa tai ei ole rakastettu. Joillakin kateus herää kovin kaunaisena ja katkeran syyttelevänä. Ihminen kokee silloin oman vajavaisuutensa ja rakkauden puutteessa nimenomaan toisten aiheuttamaksi ja syyttää näitä omasta tilastaan. Hän ei tunnista sitä itsessään vaan kokee saaneen toisen enemmän epäoikeudenmukaisella tavalla. Hän esittää syytöksensä oikeutettuna, vika ja syy aina on vain toisissa. Kaunaa ja toisten syyttämistä on helpompi sietää itsessään kuin rakkauden kaipaamista tai tuskallista surua rakkaudesta.  On vaikeaa ajatella kuinka paljon on jäänyt kaipaamaan hyvää äitiä ja hyvää maitoa jo lapsuudessa. Katkera valitus ja kaunainen syyttely saattavat suojata vaille jäämisen kokemuksesta.

Kirjassa kerrotaan eri ihmisiin kohdistuvista kateuden kohteista esimerkiksi emokateudesta äitiä kohtaan. Lapsi rakastaa ja vihaa äitiä, äidin voimia ja runsauksia, äidillä on kaikki tarpeellinen. Ellei lapsi tunne tulleensa kylliksi nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksia ainekset itsetunnolle ovat heiveröiset. Lapselle tärkeää saada myönteistä palautetta, ihailua ja kehumisia tekemisistään. Emokateus on vahingollista, se häiritsee kiitollisuutta saadusta hyvästä, ei voi nauttia anteliaisuudesta eikä sisäistää sitä minuuteensa. Imetyksen seuraaminen voimistaa toisissa ulkopuolisuuden ja kateuden tunteita.

On myös kateutta äidin ja tyttären välillä, miesten välistä kateutta, isän ja pojan välistä kateutta, naisten keskinäinen kateus, sisarusten välinen kateus sekä parisuhteessa olevaa kateutta. Kateus syntyy yksinäisyydestä ja ulkopuolelle jäämisestä.

Ahneus on myös yksi kuolemansynneistä. Kiintymätöntä halua, se viriää tyytymättömyydestä, osaamattomuuden ja ulkopuolelle jäämisestä jo lapsuudessa. On osaton koska jäänyt vähemmälle.

Ole rohkea ja tunnista ja tunnusta kateus itsessäsi. Anna tunteelle tilaa ja ole itselle myötätuntoinen, halaa itseäsi kun tunnistat sen. On vahvuutta myöntää heikkous, haavoittuvuus sekä tunnustaa riittämättömyys. Kateuden vastavoima on kiitollisuus. Kiitollisuuden tunteminen on vahva puskuri kateudelle ja kateuden lievittäjä. Anteliaisuus, hyvällä mielellä toiselle antamista ja siitä mielihyvän tunteen saamista. Luovuus merkitsee erillisyyttä ja itsenäisyyttä, vastavoimana kateudelle. Oma ääni ja armeliaisuus, keskity omaan tekemiseen ja siitä nauttimiseen. Luovu täydellisyyden tavoittelusta ja päästä irti kateudesta.

Lisäisin tähän vastavoimana aiemmin blogissani tuodut harjoitukset. Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa, kirjoita illan päätteksi vihkoon 3-5 asiaa, joista olet kiitollinen sen päivän osalta, jatka sen tekemistä vähintään kuukausi. Se riittää, että teet sen myös ajatuksissasi, kunhan huomioit ne todella. Kirjaa myös mitä hyvää olet kokenut sinä päivänä. Toinen harjoitus: Tee se puolisosi tai jonkun läheisen kanssa. Laita puoliso istumaan tuolille ja pyydä häntä olemaan hiljaa, kuuntelemaan kun puhut Sinulle tärkeistä asioista, jotka siinä hetkessä tulee mieleen, kerro noin 3-5 minuuttia, hiero samalla istujan hartioita ja anna asioiden tulla esille, jotka mieltäsi painavat. Vaihtakaa sitten osia. Uskon, että tässä harjoituksessa tulet kuulluksi ja nähdyksi ja koet rakkaudellisia tunteita kosketuksesta. Tee tätä usein jos on tarvetta, kokeile, Olet sen arvoinen.

Tottakai olen tuntenut itsekin kateutta toisten "paremmasta" elämästä. Toiset ovat terveempiä, saavat tehdä lähes kaikkea mitä haluavat. Minulla on rajoitteeni, jotka estävät monia asioita, mutta en ole enää katkera ja kateellinen. Minä teen mitä elämä tuo eteeni ja nautin elämän muista antimista. Olen kiitollinen siitä mitä minulla nyt on ja muistan, että mitään en täältä saa mukaani kun kuolen, siksi elän hetkessä ja otan vastaan elämän tuomat ilot ja haasteet. Olen läsnä itselleni ja toisille, mitä muuta enää tarvitsenkaan. En mitään. Ja jos tunnen kateuden siemenen, tunnistan tunteeni ja halaan itseäni, annan myötätuntoa ja sanon, että itselläni kaikki on juuri nyt hyvin. Näin on nimittäin tapahtunutkin joten tiedän, että tämä toimintatapa auttoi itseäni viimeksi kateuden hetkessä.

Kuva pixapay, TaniaVdB

Varjoistamme

Perjantai 28.4.2023 - Mervi

Selasin muistiinpanojani. Se mitä haluan nyt tuoda Teille päivänvaloon on vaikuttanut myös itseeni ja ajatuksiini.

Vuosi sitten olin unikurssilla, josta olenkin kirjoittanut täällä jo jotain merkittävää. Otan kirjasta Tunnista varjosi, tunnista itsesi tämän kerran aiheeksi. (Deppie Ford) Kirjasta tein tehtäviäkin itselleni koska muuten en olisi isoja asioita oivaltanut.

Yleistä ensin. Maailma on sisälläsi ja ulkopuolellasi. Pimeä puoli on juuttunut syvälle tietoisuuteemme sekä itseltä että muilta, viesti sieltä on: Minussa on jotain vialla. En ole ok. Minua ei rakasteta. En ansaitse rakkautta, en ole minkään arvoinen.

Pelätään, että varjoihin katsoessamme löytyisi kauhistuttavaa, jonka kanssa emme tule toimeen. Pelkäämme itseämme ja jokaista ajatusta ja tunnetta, jonka olemme tukahduttaneet. Monet ovat kaukana pelosta ja se näkyy vain heijastuksina siirtäen sen ympäristöömme, perheisiimme, ystäviimme ja vieraisiin. Pelko on niin syvällä, että ainoa keino on piilottaa tai kieltää se. Petämme itseämme ja toisia. Onnistumme hyvin kätkemään aidon itsen. MUTTA varjot on tuotava valoon, kokeaksemme ne, toivotetaan tervetulleeksi juuri ne ominaisuudet joita pelkäämme. Tunnustetaan varjomme, jotka kuuluvat meille. Varjoissa on muutoksen salaisuus ja olemuksemme sisin syvyys. Se on kallein aarteemme ja kohtaamalla ne vapautamme itsemme eheinä ja loistavina olentoina. 

Varjot ovat opettamassa meitä ja antavat siunauksia syvältä olemuksestamme. Voimavaroja joita voimme ottaa käyttöömme. Tukahdetut tunteet ovat tuskallisia, ne ovat haitaksi. Elämä muuttuu tehdessäsi rauhan varjojen kanssa. Kotelosta kuoriutuu henkeäsalpaavan kaunis perhonen eikä tarvitse enää teeskennellä olevasi tarpeeksi hyvä eikä tarvitse pelätä enää. Etsi varjojesi tarjoamat lahjat, silloin voit nauttia todellisen olemuksesi loistosta, koet vapautta luoda elämäsi sellaiseksi josta haaveilit. Hyväksymme itsemme täydesti, emmekä arvostele itseämme.

Jung on sanonut. olen mieluummin eheä kuin hyvä. Hän sanoi myös, että varjosi on henkilö, joka ET haluaisi olla.

Jos kiellämme itsessämme rumuutemme silloin kiellämme kauneutemme. Kieltäessämme pelkomme vähennämme rohkeuttamme. Jos kiellämme ahneuden, anteliasuutemme rajoittuu. Anna anteeksi itselle inhimillisyytesi sekä se, että emme ole täydellisiä. Jos arvostelet itseäsi, arvostelet muitakin. Saman minkä teet toisille teet itselle. Kun hyväksyt itsesi ja annat anteeksi silloin annat anteeksi ja hyväksyt toisetkin. Ellet siis omista ominaisuuttasi, se omistaa sinut.

Varjojen etsinnästä: Kaikki mitä vihaamme, vastustamme, kiellämme, omistamme alkaa elää omaa elämäänsä ja väheksyä omaa arvontunnettamme, torjut ne vaikka ne olisivat kaivannut huomiotasi eniten. Meidän täytyy nähdä tunne opettajana, mitä lahjoja se tarjoaa ja sitten kyetä tarkastelemaan sitä kunnioittavasti ja myötätuntoisesti.

Yhteiskunta ruokkii sitä harhakuvaa, että vain täydelliset ihmiset palkitaan. Se voi tulla kalliiksi ja nakertaa pala palalta fyysisesti, henkisesti tunne-elämältä ja hengellisestikin.

Me tarvitsemme vihaa voidaksemme rakastaa. Meidän tulee paljastaa ja kokea omaksemme hyvyys, pahuus ja pimeä ja valo, heikkous ja vahvuus, rehellisyys ja epätäydellisyys. Jos uskot olevasi heikko, sen vastapuoli on vahvuus. Varjo opettaa rakkautta, myötätuntoa ja anteeksiantoa itseä ja muita kohtaan. Kun ymmärrät, että sisällesi kätkeytyy kaikki mitä näet muissa, koko maailmasi muuttuu. Jos joku ärsyttää toisessa ihmisessä, sano että olet itse sellainen, muuta olosuhteet mahdolliseksi, näe eri näkökulma.

Älä tuomitse ketään ennen kuin olet kulkenut kappaleen hänen kehossaan. Jos osoitat toista sormella, kolme osoittaa itseäsi, itse olet sellainen. Sanotaan toiselle sellaista mitä pitäisi sanoa itselle, se on heijastus itsestäsi. Jonkun tuomitseminen on ylpeyttä.

Jos ihailet loistavia kykyjä toisissa silloin näet oman ainutlaatuisen mahdollisuutesi, nouda ne vaan itsellesi takaisin. Jokaiseen toiveeseen kätkeytyy menetelmä sen täyttymiseen. Jos voimme ymmärtää jotain ja uskoa siihen voimme saavuttaa sen, ellei pelkomme estä sitä.

Maailmassa ei ole yhtään kaltaistasi, jokaisella on yksilöllinen kokemus. Löydä lahjasi ja ilmennä omalla tavallasi.

Sananparsi: Tarvitaan yksi, jotta voidaan tuntea toinen. Me näemme toisissa sen mistä itsessämme pidämme tai emme pidä. TOIVOTA ne tervetulleeksi ja näet muut sellaisena kun he ovat eivätkä heijasta varjopilven läpi. Tunnista varjosi ja tunnista itsesi.

Varjot ovat suojattuja vastakohtia sisällämme. Kovaa näyttävä peittää herkkyytensä, huumoria käyttävät peittävät surumielisyytensä, kaikentietävät peittävät tyhmyytensä ja ylpeät peittävät epävarmuutensa, laskelmoijat piilottavat innokkuutensa ja nauravien kasvojen taakse vihaiset ilmeensä. Käymällä läpi jokaisen tapahtuman, tunteen ja kokemuksen löydät tien kotiin, tätä kautta ego kuolee ja teet rauhan itsesi kanssa. Jos meissä on ominaisuus, jota emme hyväksy, houkuttelemme toistamiseen elämään ihmisiä joilla on samoja piirteitä.

Rakasta varjojasi, ohita egosi. Hiljenny ja ole rohkea kuuntele sisäistä ääntäsi. Luovu negatiiisista uskomuksistasi, tuskasta, syyllisyydestä, häpeästä. Tuskamme voi olla suurin opettajamme. Anna anteeksi itsellesi ja toisille.

Ota paperi, kirjoita toiselle puolelle haaveesi, tulla joksikin tms. Kirjoita toiselle puolelle paperia uskomuksesi, jotka estävät saavuttamasta haaveettasi. Voi olla, että sitoudut esteisiin. Kyseenalaista uskomuksesi koska ne eivät ole totuus.

Luo itsellesi tehtäväsuunnitelma. Kuvaile kymmenellä sanalla mikä innostaa eniten. Käytä noita sanoja ja laadi vahvistus joka ohjaa ja tulee tehtävässä esille.

Kutsu luoksesi pelkosi ja heikkoutesi, koe myötätuntoa ihmisyyttä kohtaan. Anna itsellesi sydämen lahja, näin avaat sen myös toisille. Minussa on tarpeeksi kaikkea. Luota sisäiseen viisauteen ja sitoudu elämään, jota rakastat. Pyydä maailmankaikkeudelta rakkautta ja pyydä Luojaa täyttämään se myötätunnolla ja voimalla. Kohtaa itsesi tässä hetkessä. Lupaa saada kaikki koska olet sen arvoinen.

Syvin kaipauksemme on rauha ja rakkaus sekä tasapaino.

Miten mahtavaa olikin palata aiemmin luetun kirjan teksteihin. Olen heittäytynyt oikeasti elämän vietäväksi. Tehtävät tähän kirjaan liittyen olen tehnyt ja kokenut niistä myös jonkinlaista tuskaa tehdessäni. Oivalluksena edelleen, miten tärkeää on itselle anteeksi antamisen tärkeys. Me voidaan luulla, ettei meillä ole itselle mitään anteeksi annettavaa. Varmasti on kaikilla. Uskon, että sieltä rakkaus kumpuaa kun anteeksianto on tapahtunut. Näkee rakkauden muissa ja sitä haluaa sitten jakaa muillekin.

Kun Olet kielteinen, olekin kiitollinen siitä tai mieti, voisiko pelkosi takana olla rakkaudettomuutta? Mikä on vaihtoehto sille, että teet jotain mitä pitäisi tehdä-sekö että jätät elämättä rakkaudessa ja ottamatta vastuun elämästäsi?

Kuva pixapay. Flash Aleksander, kissan takana on leijonan varjo.

Väreistä

Lauantai 22.4.2023 - Mervi

Meillä kaikilla on energiakenttä ja reagoimme väreihin alitajunnan tasolla. Näin kirjoittaa Roger Lewis ja Edgar Cayce kirjassaan Värit.

Värispektri voidaan jakaa kahteen pääryhmään

Kiihottavaan ja värähtelevään, oranssi-punainen-keltainen=ekstroverttien-herkkien-vaikutusalttiiden ja sosiaalisten värit

sekä

Passiivinen ja kylmä, sininen-vihreä ryhmään= introvertit-yksinoloon taipuvaiset, kiinnostuneet itsestään. Luonteeltaan hiljaisia, mietiskeleviä.

Ulospäinsuuntautuneet pitävät punaisesta, älykkäät valitsevat keltaisen, tasapainoiset vihreän, taiteelliset purppuran.

Sateenkaarenvärejä ovat violetti, indigo, sininen, vihreä, keltainen, oranssi ja punainen.

Violettia mielivärinään pitävät tekevät positiivisia valintoja, on tasapainoinen persoonallisuus, omaa hyvät mentaalikyvyt, on luonteenlujuutta, hyvä arvostelukyky, vahva koskemattomuudentunne. Kielteisenä on itsekeskeinen ja lannistava luonteeltaan.

Indigo ja violetti uskonnolliset värit. Looginen luonne, arvostelukyky, innostunut, hyväntuulinen. Negatiivisena, ylivarovainen, kärsimätön ja riidanhaluinen

Väriyhdistelmä, sininen-violetti,  hän etsii ihanteellista harmoniaa. Kaipaa sympatiaa ja rakkautta mutta voi olla yksinäinen, eristäytynyt ja kärsimätön

Vaalean sinisestä, vähäinen kiinnostus toisten kypsyyttä kohti, yrittää ja etenee oikeaan suuntaan. Negatiivisena on sydänsuruja ja päänsärkyä

Tumman sinisestä, he ovat löytäneet oman alansa ja ovat uppoutuneet siihen. Taipumus alakuloon, ehkäpä epätavallisia ihmisiä ja tekevät työtä päättäväisesti tieteelle sekä sosiaalisia palvelutehtäviä. Mieltymys siniseen=tyyneyttä, miellyttävää olemusta, herkkyyttä itseä ja toisia kohtaan.

Vihreästä, jos häivähdystä sinisestä, silloin parantamisen väri, auttava, voimakas ja ystävällinen, luotettava. Jos rakastat vihreää olet arvostettu naapuri, kodinrakentaja, suojelija. Kasvu on peräisin rakkaudesta ja anteeksiannosta.

Keltainen, kullankeltainen, terveyttä ja hyvinvointia. Pitävät itsestään huolta. Kirkkaan keltaisen myönteinen käyttö, solujen uusituminen, täydellinen tunnetasapaino. Auringonvalo, hyväntuulisuus ja onnellisuus yhdistetään keltaiseen. Rakastaa omaan aikaan liittyviä haastellisia asioita. Negatiivisena kohottaa verenpainetta, pulssia ja hengitystä. Uutuuksien ja uudistusten hylkäämistä, rajoittunut.

Oranssi, auringonväri, elinvoimainen, ajattelua ja toisen huomioon ottamista. Luovaa ilmaisua, nerouden kipinää. Sosiaalinen, tulee toimeen kaikkien kanssa, haluaa menestyä kaikessa. Ruskehtavana, kunniahimon puutetta, välinpitämätön, lannistettu ja laiska.

Punainen, kiihottava väri. Tummanpunainen, tempperamenttia ja on hallitseva. Tulipunainen, egon yliannostusta. Seksuaalinen, luova, matkustushaluinen. Kielteisenä, itsekeskeinen, epävakaa, äkkinäinen ja kärsimätön.

Kirjassa kerrotaan myös Luscherin testistä, jota jotkut psykologit käyttävät työssään. Siinä testissä nähdään asenteet ja tunteet siinä hetkessä.

Me tarvitsemme jotain väriä jotta voisimme olla sopusoinnussa itsemme ja muiden kanssa ja että meistä kehittyisi sitä mitä meistä on määrä tulla. Vaatteidemme ja ympäristömme väreillä voi olla huomattava vaikutus mielentilaamme. Niillä on fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia ja ne voivat vaikuttaa tunteisiimme, stressitasoomme, verenpaineeseemme.

En tiedä, miten vakavasti tämä värien tulkinta tästä kirjasta pitäisi ottaa. Mutta viime aikoina olen muutenkin törmännyt tähän värien käyttöön arjessa ja siksi tämän asian halusin tuoda esille. Lisäksi olen käyttänyt värimeditaatioita harjoituksissani ja uskon, että monet kokevat alitajuisesti oman värimieltymyksensä siinä ja lisäävät samalla keskittymiskykyään, rauhallisuuttaan tai lisäävät energisyyden tunnettaan.

Kyllä itsessäni värit vaikuttavat mielialaani pukeutumisessa ja kotona ollessa. Tahdon harmoniaa ja rauhaa ympärilleni. Luonto tarjoaa mitä erilaisempia väriyhdistelmiä ja kauneutta. Huomaan myös värit liikkuessasi luonnossa, kiinnitän huomion yksityiskohtiin. Taivaan eri värisävyt joka päivä, auringonnousut ja laskut, sateenkaaret, mitä elämyksiä meillä on joka puolella ja joka päivä. Ehkäpä tämänkin kirjan tarkoitus itselleni oli nähdä mitä tämä maailma meille tarjoaa päivittäin ja että kaikelle on merkityksensä tässä elämässä. Onko liian paljon itsestään selvyyksiä, jottei ehdi edes huomaa mitä meillä täällä on tarjolla. Elää hetkessä ja nauttia näkemästään yksityiskohtia myöten, kesää kohti, mitä elämyksiä mahtaakaan tulla esille..

Kuva pixapay John Nature, laventelipelto. Kuvan värisävyn tarkoitus on olla rauhoittava ja rentouttava..mitä mieltä Olet itse?

Intuitiosta

Perjantai 14.4.2023 - Mervi

Olen näissä blogeissani monesti maininnut intuition, joka ohjaa nykyään tekemisiäni ja että luotan sen kulkuun ja ohjaukseen monin tavoin.

Mulle sattui lainaan Katja Frangen Intuitio-työkirja sisäisen viisauden harjoituksia

Laitan muutamia helppoja harjoituksia jokaiselle kokeiluun, ikäänkuin voisit kokeilla matkaa itseesi myös tällä tavoin. Intuitio vahvistuu itsetuntemuksen ja henkisen kasvun kautta elämällä ja kokemalla, mutta voit vahvistaa sitä myös näillä harjoituksilla. Elämällä intuitiivisesti, niin se on muuten oman sydämen mukaan elämistä, rehellistä ja totuudellista. Sinusta tulee paras versio itsestäsi. Intuitio mahdollistaa unelmat. Tie tähtiin kulkee sydämesi kautta ja koet tarkoitusta elämääsi kun annat vain johdatuksen viedä.

Voin sen kertoakin, että työskentelen itse lähes päivittäin intiutioni kautta. Tutkin uniani ja kirjoitan "sisäiselle" lapselleni, kysyn häneltä neuvoja ja ohjausta lyhyen meditaation jälkeen ja saan vastaukset kirjoittamalla "väärällä" kädellä. On aivan mahtavaa oivaltaa asioita, mikä viesti jollakin on itselle. Käyn läpi heti myös painajaisuneni, puran sen mahdollisuuksiin ja ratkaisuihin ja löydän aivan uuden vastauksen tutkimisen jälkeen mitä en ole vielä itsestä huomannut vielä. Unet tuovat ikäänkuin asioita ja varjojani päivänvaloon käsiteltäväksi.

Lisäksi kiinnitän huomioni asioiden yksityiskohtiin, näen monia juttuja erilailla kuin ennen, syvällisemmin ja aidommin. Joistain saatan liikuttua ja hämmästyäkin, siksi elämästä on tullut ihanan syvää ja elävämpää. Tutkin viime viikolla erikoista hämähäkkiä siivotessani, joka oli todella mielenkiintoinen. Etsin tietoa netissä mikä se voisi olla ja kun lopulta löysin sille nimen, ymmärsin että se oli pajunkissojen mukana tullut tämä nopsajalkahämähäkki sisälle. Vein sen ulos tietysti jatkamaan elämäänsä, oli mukava tutustua "häneenkin". Oli muuten kaunis ja pitkäjalkainen otus.

Näihin harjoituksiin tarvitset avoimen mielen ja leikkimielisyyttä. Etsiminen ja harhailu välillä jopa kannattaa koska niiden kautta opit ja oivallat. Tee säännöllisesti omien voimavarojesi mukaan. Eikä harjoituksissa voi tehdä oikein tai väärin, vaan tee luovasti koska intuitio on hienovarainen kuiskaus tai tuntemus ja se syntyy hetkessä.

Sulje silmäsi ja hengitä muutama kerta rauhallisesti syvään. Keskity hengitykseesi aisteillasi. Miltä ilma tuntuu keuhkoissasi? Miltä hengitys kuulostaa? Huomioi kuinka hengitys kulkee sisälläsi ja vatsasi liikkuu hengityksen tahdissa. Kiitä ja nauti hengityksen voimasta ja voit kysyä itseltäsi missä olen nyt?

Sulje silmäsi. Käy aistisi läpi. Mitä tunnen tässä hetkessä, mitä kuulen tässä hetkessä, mitä haistan ja maistan tässä hetkessä, mitä näen tässä. Minä olen tässä ja nyt!

Sulje silmäsi ja hengitä syvään. Uloshengityksellä sano mielessäsi tai ääneen "rentoudun". Hengitä rauhallisesti ja toista tätä kunnes tunnet olosi rauhalliseksi ja läsnä olevaksi. Tai sano uloshengityksen aikana Minä olen rakkaus ja sisäänhengityksen aikana minä olen..

Ota kynä käteesi ja ala piirtämään "heikommalla" kädelläsi silmät suljettuina. Piirrä intuitiivisesti ja nauti piirtämisen ilosta. Avaa silmät ja katso mitä olet saanut aikaan.

Pysähdy ja rauhoitu ja ala kirjoittaa tai piirtää. Mitä sisäinen viisautesi kertoo sinulle juuri nyt tässä hetkessä? Anna vain sanojen ja ajatusten soljua esille. Katso mitä sait aikaan, voi olla että myöhemmin ymmärrät merkityksen.

Valintatilanteeseen:Istu lattialla, nosta kämmenet vähän reisistä ylöspäin. Keskity kahteen vaihtoehtoon. Kuvittele toinen vaihtoehto toiseen käteen ja toinen toiseen käteen. Tunnustele vaihtoehtoja yksitellen ja aisti kehosi reaktioita. Kumpi on rennompi, kirkkaampi, valoisampi. Tuntuuko toinen raskaalta ja saa sinut jännittymään, on jotenkin sumea. Huomaa ero.

Ihminen on yhtä luonnon kanssa ja siellä on vahva symboliikka, jonka tunnistamme sieluntasolla saakka. Kaunis järvimaisema, kuikan huuto, sammaleinen metsä ja ihanat tuoksut. Kaikki aistit täysin käytössämme ja koet siellä läsnäolon tunnetta, yhteyttä suurempaan. Se avaa tilaa intuitiolle. Elämä ja energia ympärillä ja siellä kun pääset yhteyteen luontoon, pääset yhteyteen myös itsesi kanssa. Tunnustele myös luonnon energioita kävyissä, kivissä ja kasveissa, sulje silmäsi ja tunnustele. Halaa puuta, tunnustele sen energiaa, mitä ajatuksia nousee, näe puun aura.

                                            

Intuitio ei kerro sitä mitä haluat vaan sen mikä on Sinulle tärkeää. Kun etsit syvää totuuttasi luota aina syvään rauhaan, puhtaaseen hyvän olon tunteeseen. Intuitio tuntuu sydämen alueella, siinä hetkessä, sydämen äänenä, läsnäollen. Se on sidoksissa iloon ja rakkauteen.

Koe ja tunne tätä kaikkea aitoutta ja sisäisen viisauden viestejä itsestäsi ja itsessäsi.

Kuva avannon reunan jääkukista, nekin olivat siinä vaan hetken..

Myötätunto

Torstai 6.4.2023 - Mervi

Tarkoituksellisti jälleen kerran. On pääsiäisviikko ja yksi suurimmista kristillistä tapahtumista tulossa. Huomaan, että mikä sattuma on että juuri tämä kirja puhutteli ja halusi tulla osaksi ymmärrystäni nyt. Kirjan nimi on Myötätunto, sisäinen rauha ja onnellisempi maailma. Kirjan on toimittanut Jeffrey Hopkins, Dalai Laman tulkki ja buddhalaisuuden tutkija.

Otan alkuun joitain tärkeitä otteita kirjasta, jotka itselle avasivat isoja oivalluksia.

Kun jäät jumiin tuhoisaan tunteeseeen menetät yhden parhaimmista ominaisuuksistasi ITSENÄISYYTESI- mielesi häiriintyy, joka heikentää kykyä tehdä viisaita ratkaisuja.

Jos annamme vihan hallita rakkauden ja myötätunnon kustannuksella, uhraamme parhaan osan inhimillistä älyämme-viisautemme, kykymme erottaa oikea ja väärä toisistaan.

Onnellisuus ja rakkaus kumpuavat itsekurista, itsensä tiedostamisesta ja vihan haittojen ja ystävällisyyden myönteisen vaikutuksen ymmärtämisestä.

Pelkät sanat eivät riitä, vaan tarvitaan tekoja, jotka kumpuavat tyynestä mielestä ja sydämestä

Ongelmien aiheuttaja on viha ja itsekkyys. Niin kauan kun viha hallitsee meitä meillä ei ole mahdollisuutta tavoittaa kestävää onnea.

Kehitetään itsessä ystävällisyyttä ja lämpöä, kaikki muuttuu ympärillä. Tekomme on toimittava esimerkkinä muille, sillä pelkät sanat eivät vakuuta.

Jos viha aiheuttaa kärsimystä on löydettävä sen vastavoima ja vastavoima on MYÖTÄTUNTO.

Rakkaudesta ja myötätunnosta on hyötyä kaikille, kun osoitat sitä toisille mielesi ja sydämesi avautuu rauhalle.

Auttaaksesi itseäsi ratkaisemaan ongelmasi, kuvittele olevasi sairas ihminen, joka kärsii kolmesta tuhoisasta taudista. Halusta, vihasta ja välinpitämättömyydestä. Myötätunto on lääke siihen.

Vaikeat olosuhteet voivat olla arvokkaita, ne kasvattavat päättäväisyyttä, sisäistä voimaa ja rohkeutta sekä osoittaa että viha on hyödytöntä. Vastoinkäymiset kasvattavat luonnetta. Ulkoiset olosuhteet eivät aiheuta kärsimystä, sen aiheuttaa kesyttämätön mieli. Itseään vastaan kääntyvien tunteiden ilmaantuminen mieleen johtaa vääriin tekoihin. Ota kärsimys vastaan asiana, josta on hyötyä Sinulle, huomaat edut ja autat myös muita selviämään.

Kaikki me ollaan yhdenvertaisia ihmisiä ja elollisia olentoja. Kaikki me halutaan olla onnellisia eikä haluta kärsiä. Kun välität toisista, voit hyvin. Kun harjoitat myötätuntoa kaikkia kohtaan HYÖTY kohdistuu myös Sinuun karman lailla. Myötätunto voi tuoda rauhan ja onnen, kallisarvoinen jalokivi se siis on. Välitä toisista ihmisistä kaikkina aikoina. Jos voit, auta toisia, jos et voi auttaa, älä vahingoita heitä. Kehittämällä lämminsydämellisyyttä voimme muuttaa myös toisia ja maailma muuttuu pikkuhiljaa.

Ollaan siis ihminen ihmiselle, ollaan yhtä kaikki. Rakkaus, myötätunto ja toisista välittäminen ovat aitoja onnellisuuden lähteitä. Kun niitä on runsaasti mikään ei järkytä Sinua. Laajenna rakkauden kenttää.

Kirjassa on harjoituksia muunmuassa siitä miten suhtautua vihaan, vihollisten arvostamiseen, ongelmien kohtaamiseen, myötätuntoiseen tuskan lievittämiseen ja rakastavaan onnellisuuden antamiseen. Harjoitukset ovat lyhyitä meditaatio harjoituksia tai ajatuksia avartavia oivalluksia.

Itse siis suosittelisin tilanteessa kuin tilanteessa jossa tulee mikä tahansa tunnekuohu. Halaa itseäsi, hengitä muutama kerta syvään, ja anna itselle myötätuntoa, sano itselle että kaikki on hyvin ja kun siten saat kehon ja mielen rauhoitettua, tilanne kuin tilanne näyttää aivan toiselta. Ehkä tulet sanomaan toisin kuin oli tarkoitus sanoa, etkä kadu sanojasi.

Laitan kirjasta kuitenkin yhden harjoituksen, joka avarsi itselle monia asioita elämästä.

Miten vähentää takertumista olemalla tietoinen pysymättömyydestä. Mietiskele seuraavaan tapaan.

1. On varmaa, että kuolen. Kuolemaa ei voi välttää. Elinaikani hupenee eikä sitä voi jatkaa.

2. En tiedä kuolemani hetkeä etukäteen. Ihmisen elinaika vaihtelee. Syitä kuolemaan on monia, syitä elämään verraten vähän. Keho on hauras.

3. Olemme kaikki tässä samassa pinnallisessa tilanteessa, joten meillä ei ole syytä kiistellä ja riidellä tai tuhlata kaikkea mentaalista ja fyysistä energiaamme rahan ja muun omaisuuden haalimiseen.

4. Erehtymällä pitämään jotakin hetki hetkeltä heikkenevää jonakin pysyvänä tuotan itselleni ja muille tuskaa. Minun pitäisi vähentää ohimeneviin mielihaluihin takertumista.

5. Minun on täydestä sydämestäni sitouduttava etsimään ulospääsyä tästä kärsimyksen pyörästä, jonka saa aikaan jonkin hetkellisen luuleminen pysyväksi.

6. Pitkällä aikavälillä eniten hyötyä on muuttuneesta asenteestani.

Pysymättömyyden tiedostaminen edellyttää kurinalaisuutta-mielen kesyttämistä. Tämä on itsekuria, joka perustuu ymmärrykseen oman toiminnan syistä ja seurauksista.

Mitäpä tähän enää mitään lisäämään..kuva Dalai Lamasta, John Hain, pixapay

Oma muutos ja oivallus

Torstai 30.3.2023 - Mervi

Kävin Hypnoosiliiton seminaaripäivällä Riihimäellä. Halusin kuulla Ben Furmannin luentoa ja hän ei todellakaan jättänyt minua kylmäksi esitelmällään. Luentoa pidettiin myös oikeushypnoosista. Todella uutta tietoa sai taas mukavasti ja maailma avartui monin tavoin.

Näin myös kollegoita, joka on siis todella tärkeää itseni ja työni puolesta kuulla miten muut tekee ja toimii tänä päivänä. Todella voimaannuttava päivä.

Tajusin muutaman päivän päästä kotona, että ehkä itse olen jämähtänyt uomiini. Opiskelen, luen ja harjoittelen. Teen jonkun verran rentoutusta ja terapiaa. Mutta pääaasiassa autan syöpään sairastuneita monin tavoin jaksamaan hoitopolullaan ja sen päätyttyä.

Tein jälleen yhden tehtävän ja oivalsin. Onko minulla joku ongelma, juu on. Käännä se tavoitteeksi ja mieti esteet mikä estää saavuttamasta tavoitettasi. Ajattele esteet voimavaroinasi. Tämä on siis ratkaisukeskeisyys ajattelua. Ymmärrystä siis itselleni, missä menen, mitä ajattelen.

Olen ehkä jämähtänyt "paikoilleni" mutta nyt on uuden aika, olen valmis siihen. Siksi olen kasvattanut "pääomaani" ja käynyt läpi tunteitani, menneisyyttäni. Oppinut ymmärtämään ihmisiä enemmän miksi he toimivat niinkuin toimivat. Olen jättänyt taakseni asioita, jotka eivät palvele minua enää. Luopunut jostain ja asettanut rajani. Olen paljon saanut kaikesta mihin olen osallistunut, imenyt tietoa kuin sieni. Löytänyt rakkauden itsestäni ja ehkäpä ymmärrän elämäni syvimmän tarkoituksen.

Olen menossa kohti uutta. Kaikki ovat olleet oppimiskokemuksia, myös ne kaikki vastoinkäymiset. Ymmärrys, en voi auttaa sellaisia ihmisiä jotka eivät oikeasti sitä tahdo itse. Itse pitää tahtoa muutosta. Tahto ja halu ovat aivan eri asioita. Voin rakastaa täysillä ja kulkea rinnalla sekä hyväksyn toisen päätöksen. Tosin, tajuan myös että olen elänyt hetkessä ilman tavoitteita. Tulen jäämään nyt jostain tärkeistä tukityöstä pois, jotta saan tilaa uudelle. Olen todella kiitollinen, että olen saanut mahdollisuuden tehdä kaikenlaista, olla mukana monissa asioissa. Mutta, nyt on aika myös jostain luopua. Kaiken kuitenkin teen vatsani ehdoilla, mites muuten. Eli tarvitsin oppia luovuttamisentaitoa, sekin on taitoa.

Ehkä muutos alkoi muhia jo tehdessäni syöpäpotilaille etänä rentoutusta, jossa kerroin taakankantajan tarinaa. Sen tarinan sisältä löysin myös itseni sekä toimintatapani. Lohdullinen päätös tarinassa oli se, että aion löytää itseni ja siirrän vastuun niille joille se kuuluu. Tarina oli myös koskettava itselleni kertoaessani siitä toisille, ehkä kuulijat kuulivat ääneni värinän.

Kun yksi ovi sulkeutuu, avaan rohkeasti uuden oven. Onneksi en tiedä mitä sieltä vielä löytyy...elämälle kiitos.

Olisko se sitten niin yksinkertaista. Elämässä etsitään ja halutaan onnea ja sitä saadaan aika ajoin. Elämään tulee välillä kärsimyksiä ja ne ovatkin niitä oppimiskokemuksia, joihin tarvitaan syntymässä saatuja voimavarojamme, ne pitää vaan löytää kun katsoo "sisäänpäin". Eli omalla kohdallani syöpä ja Lars ovat tulleet opettajikseni, jotta löytäisin itseni ja voimavarani anteeksiantaen kaiken myös itselleni ja toisille. Olen kiitollinen tästä kaikesta kokemuksesta. Ja ehkäpä jos, en olisi löytänyt alunperin logoterapiaa ja lähtenyt opiskelun tielle, syövän ja Larsin tultua olisin ehkä jo luovuttanut ja elänyt katkeruudessa, en tiedä, tai olisinko edes enää olemassakaan.

Jorma Uotinen sanoi äskettäin eräässä TV-ohjelmassa erittäin vaikuttavan Fernando Pessan runon.

"Ollaksesi suuri, ole kokonainen. Älä mitään itsessäsi liioittele, äläkä sulje pois. Ole kaikki kaikessa. Pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet. Niin koko kuukin mahtuu joka lampeen koska se loistaa korkealta"

Edunvalvonnasta

Perjantai 24.3.2023 - Mervi

Paikallisen yhdistyksemme kokoukseen sain äskettäin edunvalvonnasta kertomaan Jesse Kujalan Kymenlaakson edunvalvontatoimistosta. Aihe oli kiinnostava ja erittäin tärkeä meille kaikille.

Edunvalvonnan tarkoitus on valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka eivät vajaavaltaisuuden, sairauden tai  muun syyn vuoksi voi pitää huolta taloudellisista asioistaan. Edunvalvonta on viime sijainen keino hoitaa raha asioita. Edunvalvonta voidaan määrätä myös toistaiseksi, määräajaksi tai koskemaan tiettyä tehtävää. Edunvalvojan voi myös vaihtaa ja edunvalvonnan päättyessä omaisuus ja tiedot luovutetaan asianosaisille taholle (päämies, itse tai kuolinpesän hoitaja)

Edunvalvonta sopimus kannattaisi tehdä jo hyvissä ajoin. Voimaan se astuu vasta sitten kun viranomainen vahvistaa valtuutuksen lääkärintodistuksella. Kehitysvammaiset ja ikäihmiset tekevät niitä jo enenevässä määrin, myös nuoret mielenterveysongelmaiset ovat niitä tehneet. Suositellaan, jos dementia oireita alkaa esiintyä alkaa olla jo kiire sen tekemiseen, kun toimintakyky huononee koko ajan. Jos muistisairaus on edennyt jo pitkälle valtuutusta ei enää voi tehdä.

Edunvaltuutettuna voi toimia oma puoliso, lapset, muu läheinen tai julkinen edunvalvoja. Julkista edunvalvontaa voi hakea myös itse. Kuka tahansa voi tehdä Digi-ja väestövirastolle ilmoituksen edunvalvonnasta.

Päämiehen tahto tulee siten aina huomioitua oikein kun edunvalvonta on astunut voimaan. Julkinen edunvalvoja toimii yhteistyössä myös muiden viranomaisten kanssa. Hän voi tehdä huoli-ilmoituksen ja rajoittaa päämiehen luotonottoa tai toimintakelpoisuutta. Edunvalvojalla on salassapitovelvollisuus. Edunvalvoja voi myös ehdottaa käyttämään varojaan omiin tarpeisiin, nauttimaan rahoistaan jotka on elämässään ansainnut.

Julkista ja yksityistä edunvalvojaa koskevat samat lait ja velvoitteet. Holhousviranomainen valvoo, että niin käykin.

Tässä lyhykäisyydessään tärkeimmät pointit tästä asiasta. Olemme puolisomme kanssa tehneet edunvalvonta sopimuksen virallisesti jo vuosia sitten. Kun sairastelut tuli kuvioihin kummallakin elämään, oli jotenkin helppoa saada tämäkin asia järjestykseen. Me emme koskaan voi tietää mitä elämässä tapahtuu. Samalla tuli tehtyä myös testamentti. Hoitotahdon olen myös tehnyt ja kertonut läheisille siitä. Mitäpä kenenkään murehtimaan asioita etukäteen tai jälkikäteen kun nämä on tehtynä. Puolison kanssa keskusteltu myös kuolemaan liittyvät asiat ja toiveet. En sanoisi, että oliko helpot keskustelut, no ei ollut, mutta on kannattanut tehdä.

Nyt voi todellakin keskittyä elämään tässä ja nyt ja nauttia kaikista päivistä täysin siemauksin.

Päätä, että nyt nämä asiat on saatava kuntoon ja ala tehdä asioille jotain. Ainakin yksi murhe tulevaisuudestasi on poissa.

Asenne ratkaisee

Torstai 16.3.2023 - Mervi

Muistan iso-siskoni sanat kun elämäni on kaaoksessa 2015. Muuta asennettasi! Muistan kun suutuin hänelle asiasta ensin.

Miehelläni oli hyvänlaatuinen kasvain päässä, joka leikattiin elokuussa. Tyttärilläni oli rankat tapahtumat samana kesänä. Jo nämä olivat raskaat taakat kantaa. Lisäksi omalla kohdallani fuusion yhteydessä siintivät potkut työstäni. Ja puoli vuotta meni ja potkuthan tulikin, joka oli häpeällistä itselle henkisesti. En toivo kenellekään samaa tunnetta hakematta apua siihen tunnemyräkkään. Koin arvottomuutta. Uskaltauduin vasta potkut saatuani psykologin juttusille, joka sai myös vähän nostettua itsetuntoani. Olen jossain hyvä..ja sain kuitenkin töitä, iso kiitollisuus siitä.

Asenne muutos oli merkittävä tapahtuma. Mitäs sitten jos jään työttömäksi? Kävin muuten työkkärissäkin kun sinne piti ilmoittautua myös, nöyryytystähän siitä myös koin. Mitäpä muutakaan? Miksiköhän?  Eikö se ahkeruus ja tunnollisuus riittänyt? Tein kaikkeni ollakseni hyvä työssäni, en sairastellut, en ollut poissa töistä ettei toiset siitä kärsisi. Mielistelin ja alistuin.

Muutoksen edessä ollaan samalla pelon vallassa. Mitä tapahtuu, minne joudun, mitä koen ja tunnen, miten selviän, mitä muut ajattelee? Olen samalla pelkuri ja yritän näyttää olevani vahva. Epätoivossani ja epävarmuudessani olen ihan muuta. Pelkään myös torjutuksi tulemista kuin ruttoa, koska tulkitsen kaiken kuulemani torjutuksi tulemisen kautta ja hylkään kaikki muut järkeen käyvät tulkinnat. "Äiti, auta minua en jaksa, en pysty, en kykene." En anna periksi kuitenkaan ja muutan asennettani kaikkeen. Se ei tapahtunut yhdessä yössä, se tapahtui hitaasti ja luottaen että ainakin yksi ihminen ottaa kopin jos putoan. Hän oli iso-siskoni, joka kantoi minua ja oli rinnallani. Siskollani syöpä oli jo nelikymppisenä, ruuhkavuosinaan, joten kokemusta kärsimyksestäkin jo oli.

Asenne muutokseen, mihin tahansa elämän muutokseen, kärsimykseen, kaikkeen vastoinkäymiseen tarvitaan ainakin yksi luotettu henkilö, joka kantaa ellei omat jalat kanna. Mistä sitten saa sellaisen henkilön? Hän on se, jolle soitat niin hyvissä kuin huonoissa elämäntapahtumissasi. Hän tukee ratkaisussa ja kuuntelee, ehkä antaa vinkkejä jaksamiseenkin. Hän ei petä luottamustasi ja tarvittaessa voi antaa rajuakin palautetta ja osaa myös pyytää ja antaa anteeksi, koska rakkaudessa kaikki tunteet ovat sallittuja. Yhdessä opitaan ottamaan kaikki vastaan. Hän voi tuoda uuden näkökulman harkittavaksi, miksi siitä ottaisi herneen nenään. Parastasihan hän ajattelee, aina. Ja se on rakkautta, aitoa sellaista.

Syöpäpotilaalle, uuden ja pelottavan matkan edessä voi toinen syövän kokenut olla kultaakin kalliimpi. Vertaisena hän on jo sen tien kulkenut. Suosittelen lämpimästi rinnalle kulkijaa. Ei tarvitse jaksaa yksin. Tämä sopii mihin tahansa sairauteen, kaikki tarvitsevat vertaisen. Heiltä saa myös vinkit ja uudet näkökulmat, jotka voivat sopia juuri Sinulle. Tässäkin on asenne sairauteen ja tukijaan oltava myönteinen. Otan vastaan avun, enkä jää yksin. Vertaisen voi myös vaihtaa yhdistyksen kautta jos ei synkkaa, niinkin voi käydä. Mutta ei tarvitse pelätä yksin, hän myötäelää kanssasi koska tuntee kaikki uhkan ja pelon tunteet.

Olen juuri nyt käynyt pohjalla, luovuttanut eräässä asiassa, mahdottomassa siis. Olen näyttänyt heikkouteni muillekin. Itkenyt katkerasti. En ole osannut olla oikein, olen ollut epävarma ja pelännyt edelleen torjutuksi tulemista. Mutta se ASENNE! Olen selvinnyt ennenkin, nousen tästä, tiedän sen. Pohjalla on pakko käydä, että pääsee myös ylös. Muistettava voimavarani, olen kaikesta huolimatta rohkea ja vahva, selviän kaikesta. Selviän tästäkin kun on iso-sisko, rinnalla kulkija mukanani edelleen. Kiitos iso-siskoni. Se kaikki tulee rakkaudesta. Ennen saattoin jäädä tunteisiini pitkäksi aikaa, nykyään käsittelen ne harjoituksissani nopeasti pois. Kuten eilisen itkunikin, huusin ja itkin, kehonikin tärisi ja nenästä tuli verta. Lopulta olin todella väsynyt ja mieleni levollinen ja rauhallinen. Kiitos myös kehoni, kiitos mieleni.

Olen oppinut kaiken tämän asennemuutokseni myötä. Suosittelen!

Kuva on otettu eilen lähimaastossa, ja kuvaa "sisäistä valoani" joka "puristuksista" huolimatta pilkistää. Hetkissäkin on tarkoitus..kannattaa siis katsoa lähelle, jotta näkee kauas.

Kärsivällisyys

Perjantai 10.3.2023 - Mervi

Jälleen erään tehtävän kimpussa. Miten kärsivällisyys on omassa elämässä näkynyt.

Olen todellakin aiemmin ollut kärsimätön kuin kärsivällinen. Kuten mieheni usein sanoi ärsyttävästi "äkkiä, pian, nopeesti" kun tein jotain. Minne mulla oli kiire? Mitä piti saada nopeammin valmiiksi kuin se olisi ollut mahdollistakaan? Seuraavaan hommaan tietysti, kun eihän täällä laiskoja elätetä. Taas uskomus, missä ei elätetä laiskoja, kotona vai työssäkö?

Kuka taas määrittää laiskan? On tämä mahtavaa kun tässä kirjoittaessa oivaltaa jo mistä tässä on ollut kyse, tässä mun ajatuksessa ja näkökulmassa. Onko laiska jos nukkuu hyvin tai pitkään? Eikö unta ole esimerkiksi nuorena arvostettu. Illalla on menty myöhään nukkumaan vaikka lukiessa kokeeseen ja aamulla on pitänyt nousta aikaisin kouluun. Ehkäpä sieltä siemen unihäiriöihinkin? Kyllähän se perheen mallikin on imeytynyt syvään sieluun, mitä kotona on arvostettu. Siitä on todella vaikeaa luopua myöhemmin. Elämää suorittaen ja voi lopulta sairastua ja huomataan että elämä on mennyt menojaan. Ehkä myös pelot maineen menettämisestä olleet myös suuret. Mietitty mitä läheiset ja naapurit sanoo? Mitä väliä!

Mites tänä päivänä. On aivan mahtavaa, että tätäkin taitoa oppii. Oppii olemaan kärsivällinen lähes kaiken suhteen. Hidastaa tahtia ja elämää. Elää hetkessä ja nauttii siitä mikä nyt on tässä ja nyt. Kuuntelee itseään ja tekee mitä keho ja mieli toivoo tekevän. Miksi me moitimme itseämme ja toisiamme tekemistämme tai tekemättä jättämisestä? Sehän on itsen ja toisen ihmisen oma valinta ja oma elämä. Jos luen kirjaa, olenko laiska? Jos kuuntelen podcastia tai jotain muuta olenko laiska? En todellakaan, laajennan omaa näkökulmaani maailmaan ja toisten ymmärtämiseen. Voisi olla todellakin pienet kuviot meikäläisellä kun en pääse paljon mihinkään, olla sosiaalisesti tekemisissä toisten kanssa jne. Mitä kohti olen menossa, jaksanko odottaa, olenko kärsivällinen. En tiedä mihin olen menossa ja se tuntuu hyvältä. Elämä on. Syöpäkontrollitkin tulee sitten kun tulee ja hyvä kun tulee, elän silti omanlaista hyvää elämää tässä ja nyt. Päivä ja hetki kerrallaan. Nautin siitä, että aamulla herättyäni kiitän unesta ja unistani, nostan kädet ylös ja sanon, mitä hyvää tänäänkin voisin tehdä itselle ja toisille.

Tiedän, että syöpähoidot mennään "putkessa" ja kärsimättömänä odottaen lopullista "tuomiota" miten kaikki meni. Olen itsekin siinä putkessa ollut. Sitten kiire töihin vaikka vammaisenakin, jotta olisin toisille arvokas ihminen ja itseni ja omat tarpeeni unohtaen. Kiire suorittamaan elämää kun laiskoja ei täällä elätetä. Tuo tuomio on muuten paha sana, se luo jo ajatuksen, että ei mene hyvin, odotukset ovat huonoja. Sen tilalle voisi muuttaa sanaksi vaste ja puhuttaisiin miten hyvin kaikki on mennyt.

Meillä on hyvä sosiaaliturva kuitenkin. Sairasta niin pitkään kun siltä tuntuu, älä mene töihin liian aikaisin. Mieli tulee perässä, siitäkin kokemusta. Keskity itseesi ja pysähdy. Tee mieleisiä asioita ja opettele uuttakin. Mieti, olenko tyytyväinen muuten elämääni, mitä muutosta tekisin jos olisi mahdollisuus? Aina on kaksi tietä, jopa enemmänkin. Tee rohkeita omanlaisia päätöksiä. Jos läheiset tai ystävät moittii, jätä heidät hetkeksi ja hommaa uusia, jotka ymmärtää. Maailma on laaja paikka ja tänne mahtuu kaikenlaisia ihmisiä ja ajatuksia. Jos nyt tuntuu pahalta, joku muukin tuntee varmasti samaan aikaan samaa tunnetta, et ole yksin. Hakeudu vertaisten seuraan, saman kokeneen. Toivo itsellesi hyvää joka päivä ja toivo jopa niille jotka eivät sitä ansaitsisi, koska sieltä kumpuaa rakkauden siemen itseä ja toisia kohtaan. Kärsivällisesti. Asiat tapahtuu kun on niiden oikea aika, turha hötkyillä, vie vaan energiaa. Oikotietä onneen ei ole.

Anna seuraavalle sukupolvelle uusi malli. Näytä myös miten tartut ongelmiin ja asioihin jotka harmittavat tai ärsyttävät ja hae tarvittaessa apua ammattilaisilta. Opettele kärsivällisesti odottamaan tuloksia, mikään ei tapahdu hetkessä. Muista, että lapset oppivat kaiken vanhemmiltaan, olet mallina kaikessa myös seuraavaan sukupolveen.

Opiskelun alkuaikoina tein omiin hautajaisiini muistokirjoituksen, jossa mainitsin kuinka ahkera ja tunnollinen olin, suoritin ja tein asioita muille, olin kiireinen enkä pysähtynyt. Jaa mitä silloin toivoin läheisteni sanovan minusta hautajaisissani ja mitä toivon tänään, taitaapa olla ihan erilainen muistokirjoitus..onneksi pysähdyin ja opin edelleen kärsivällisyyttä kaiken suhteen.

Silti Sinulla voi olla unelmia tulevaan. Kirjaa viisi-kymmenen unelmaasi, jotka ovat Sinun omia unelmia, itsellesi. Käyttäessäsi kirjaamistapaa alitajunta alkaa vähitellen työstää niitä ja odota kärsivällisesti tuloksia, ne kyllä toteutuvat tiedän sen kokemuksesta..

Hidasta elämääsi ja ole kiitollinen siitä mitä Sinulla juuri nyt on se riittää jo onneen.

Kuva pixapay. silviarita

Vielä omalta tunnolta pois

Perjantai 3.3.2023 - Mervi

Tällä kertaa viittaan taas omaan kokemukseeni.

Yhdistysasioissa selasin eräitä nettisivuja. Näin vuosikymmenten takaa olevan entisen työkaverin nimen erään yrityksen listoilla. Olin ehkä vuosia sitten nähnyt sen, mutta en silloin osannut tai uskaltanut tai jopa ei edes tullut mieleeni lähestyä häntä.

Olin silloin aikoinaan vaihtanut päivätyöhön lasten vuoksi. Tein lyhyempää päivää ja olin erittäin yrittäjähenkinen. Ajattelin kaiken yrittäjän näkökulmasta. En tiedä johtuiko se lapsuuden maatilan töistä vai nuoruuden ja varhaisaikuisuuden työpaikoista. Tosin miehenikin oli yrittäjä. Olin suorittaja ja miellyttäjä tuolloin, tunnistan sen nyt. Olin myös kateellinen joillekin työkavereille rohkeudesta toimia toisin työpaikoilla, senkin tunnistan nyt kateudeksi. Siksi olin tälle entiselle työkaverille ehkä ikävä ihminen.

Olen tehnyt tässä vuosien varrella kaikenlaisia harjoituksia itsekseni ja niissä on tullut vastaan kysymyksiä tilanteista joissa olen kokenut olevani anteeksipyynnön velkaa jollekin henkilölle. Onhan niitä ollut tähän ikään mennessä, puolin ja toisin. Olen kirjoittanut kirjeitä ja kertonut syitä käytökseeni ja pyytänyt ja antanut anteeksi loukatuille ja loukkaajilleni. Sitten lukenut ja polttanut, jotta olen päässyt siinä hetkessä asiassa eteenpäin. Se onkin ollut hyvä tapa. Niin on voinut tehdä myös edesmenneillekin tapahtumille ja ihmisillekin.

Tartuin nyt rohkeana asiaan. Tälle voisin tehdä oikeasti jotain muutakin. Löysin tämän henkilön sähköpostiosoitteen ja kirjoitin hänelle viestin. Pyysin häneltä anteeksi ja olin pahoillani tapahtumista joita tuolloin oli ollut. Kerroin omasta rikkonaisuudestani ja että nykyään korjaan ja paikkaan itseäni monin tavoin. Hetken jännitin viestini lähetettyäni ja ajattelin, että jos hän ei hyväksykään anteeksipyyntöni mutta sitten ajattelin. Nyt tein voitavani tämän suhteen ja pallo jää hänelle, hän tekee omat ratkaisunsa. Hyväksyn sen.

Hän vastasi viestiini ja hän antoi minulle anteeksi. Hän kertoi jopa lukeneensa minun blogeja ja ymmärtävänsä minua. Hän kertoi myös, ettei varmaankaan ole ollut helppoa kasata itseään pienistä murusista elämään. Hän kertoi arvostavansa anteeksipyyntöäni ja kiitti rohkeudestani tehdä se nyt. Hän jopa toivoi minulle rakkautta, valoa ja iloa elämääni. Olin todella liikuttunut hänen viestistään. Sain myös luvan kirjoittaa tästä kokemuksena Teille muillekin. Iso kiitos Sinulle.

Me emme ehkä muista kaikkia tapahtumia elämästämme koskaan. Joskus pitää kaivaa mieltään jotain tehtäviä tehdessään ja kun osaa kysyä oikeita kysymyksiä itseltään. Oliko jotain vielä jolle haluaisin tehdä jotain, olisiko se mahdollistakaan? Ymmärtäisikö toinen aikeeni. Hylkäisikö lopullisesti? Mitäs sitten teen?

Itse jälleen kerran tartuin hetkeen. En sinä aamuna tiennyt mitä päivä tuo tulleessaan ja mitä kaikkea olenkin nyt saanut kokea tapahtuman jälkeen. Kaikki on siis mahdollista. Otin riskin ja mahdollisen hylkäämisen. Mutta uskon, että kun olen tunnistanut itsessäni jo hylkäämisen tapahtumat, se ei enää pelota minua. Otin vastuun ja riskin ja tässä tapauksessa. Olen selvinnyt armosta ja vastapuolen oman henkisen kasvun ja ymmärtämisen vuoksi.

Olen todella kiitollinen tästä kokemuksesta ja rohkaisen miettimään jokainen itsekseen. Onko jotain asiaa jolle voisit nyt tehdä jotain, korjata ja selittää, pyytää ja antaa anteeksi. Uskon, että kaiken käyttäytymisemme takana on jotain herkkää jota suojellaan omalla kovuudella. Ehkä ego puhuu myös eikä halua muutosta, ei kannata, et onnistu jne. Miten paljon meiltä jää asioita korjaamatta, selvittämättä ja miten paljon kannamme taakkaa harteillamme jopa edellisistä sukupolvista lähtien. Antaa olla, ei kehtaa, tulee riitaa ja pahoitan taas mieleni. Meillä ei ole taitoa ottaa asioita puheeksi, vältellään ja jopa kiusataan. Olinko minäkin kiusaaja tälle työkaverille, toivottavasti en, vaikka nyt tunnistan. Kiusaamista on myös välttely ja ivallisuus. Siis olin. Minua oltiin jo kiusattu jopa esimiesten tasolta aiemmin ja siirsin sitä seuraavalle. Kiitos tästäkin oivalluksesta. Täytyypä miettiä tätä lisää..

Anna anteeksi Sinä, joka Olet kokenut osaltani pahaa mieltä ja minäkin annan anteeksi kaikille minuun kohdistuneen ikävän tapahtuman ja teon. Ymmärrän ehkä nyt syyt molemmin puolin.

Halusitko kokeilla? Kerro toiselle miltä tilanne tuntui silloin ja miltä tuntuu nyt. Me pelätään itsemme ja toisten vihaa ja pahuutta, ettemme hallitse itseämme jossain tilanteessa. Jos tilanne menneisyydestä on aiheuttanut vihaa, sillä voi olla syvällisempi lähde. Surua tai kateutta? Mitä jos kerrot toiselle niistä tunteista, tunnen surua siksi kun..ja siksi tunnen vihaa..jne.

Eli omalla kohdallani tämän anteeksipyyntöni suhteen. Tunsin kateutta Sinua kohtaan kun..ja siksi toimin Sinua kohtaan väärin..olen pahoillani, anna anteeksi..Kiitos

Tästä kaikesta ymmärrän nyt sen, että kaikki ikävä kohtelu jota olemme elämämme aikana saaneet ja johon emme ole osanneet tai voineet puolustautua ovat jääneet käsittelemättä. Ne ovat jättäneet raskaat jälkensä. Kaiken takana on kuitenkin se pieni sisäinen lapsi, joka ei ole saanut olla se joka olisi halunnut olla. Ja siksi on ottanut selviämistavakseen esimerkiksi mielistelyn ja alistumisen.

Siksi sanon nyt näin Sinullekin lukijani, jos kirjoitukseni ovat aiheuttaneet pahaa mieltä. Olen pahoillani, anna anteeksi, rakastan Sinua, kiitos.

Vielä on kuorittavaa ja selvitettävää, siksi elämä on ihanaa kun saa oivaltaa ja oppia.

Kuva pixapy. Sandy Harris

Kehon voimavaroista

Torstai 23.2.2023 - Mervi

Kun luen jotain kirjaa minulla on tapana lukea se toiseen kertaan kirjoittamalla vihkoon itselleni kirjasta tärkeitä asioita muistiin. Lukemisessa menee siis aikaa ja lisäksi pohdin kirjoittajan ajatuksia omaan elämääni ja ajatusmaailmaani. Joidenkin kirjojen kanssa teen tehtäviä päivittäin, että alitajunta saa työstää käsittelemääni asiaa rauhassa, en siis kiirehdi. Jotain itsestäni hyviä vinkkejä otan mukaan rentoutusharjoituksiin, oivallalluksia ja testaan niitä myös ensin itseeni etten ihan "höpöjä" toisille tarjoa totuutena.

Viimeisin lukemani kirja on Boris Aranovichin Kehon ehtymättömät voimavarat

Ensimmäinen mielenkiintoinen ajatus: jos uskot itse olevasi pysyvästi sairas, tila saattaa jäädä pysyväksi. Kehosi on vaikeaa elvyttää itseäsi uskomuksesi takia. Vau, jos uskon selviäni ulosteenkarkailusta se on mahdollista, ehkä siitä se ei ole ollut nyt kiinni, mutta uskon kyllä mahdollisuuteen paranemisesta..Siksi teen harjoituksia ja annan kehotuksia myös alitajunnallani. Pillerit vaikuttavat kehon biokemiaan ja kehoon tulee epätasapaino. Syöpähoidoissa ja muissa sairauksissa pillerit ym elintärkeitä selviämisen kannalta, syö silloin kun lääkäri niitä määrää ja ota hoito vastaan. Tarvitset silloin vaan enemmän myös itsesi hoitoa alla olevin tavoin.

Boris kertoo, että kehomme on akku joka pitää ladata seuraavilla tavoilla

Yllättäen ensimmäisenä on ihmisen AJATUSMAAILMAA muuttamalla, joka myös kreikkalaisten filosofien mukaan tärkein paranemisessa.(Turkin maanjärjestyksen uhrilla oli todennäköisesti vahva usko siihen että selviää, löytyi toista viikkoa maanjärjestyksen jälkeen raunioista)

Toisena tulee HENGITYS, (selviämme ilman hengitystä vain muutaman minuutin)

Kolmantena RUOKAVEDEN LAATU (ilman vettä selviämme jopa viikon)

Neljäntenä vasta RUOKA (selvitään 40 pv ilman ravintoa)

Viidentenä LIIKUNTA

Kehon akun säätelymekanismit ovat aivot, (aivolisäke, hypothalamus) hermojärjestelmä (sympaattinen ja parasympaattinen hermosto) aineenvaihdunta, immuunipuolustus ja hormoonijärjestelmä, näiden kaikkien toimesta nämä ylläpitävät kehon tasapainoa.

On olemassa kahdenlaista stressiä: Tunneperäinen, joka liittyy levottomuuteen, katkeruuteen, huoliin ja ärsyyntymiseen -kielteisiin tunteisiin, jotka täyttävät meidät sisäisesti. Henkinen stressi tarkoittaa tilannetta, jossa ihminen ylläpitää kielteistä ajattelutapaa ja suhtautuu kielteisesti ympäröivään maailmaan. Tunteet pohjautuvat omiin ajatusmalleihin, jolla suhtaudumme itseemme ja koko maailmaan.

Kehon akku vajoaa myös huolista, peloista, kiukusta, stressistä ne vaikuttavat voimakkaasti kehoon. Anteeksiantamattomuus itselle ja toisille on keholle myös vaarallista. Kehoon muodostuu terveydelle vaarallisia tukoksia ja jännitteitä. Energiaa siis kuluu stressiin, hengitykseen, vieraaseen värähtelytaajuuteen (koneet, känny, lentäminen) Värähtelytaajuuteen auttaa esim klassinen musiikki.

Kun keho ei jaksa sopeutua muutoksiin, stressiin, fyysiseen rasitukseen ym- sairastut

Oletko siis valmis lataamaan akkujasi?

Ota vastuu terveydestäsi ja käytä aikaa itsesi huolehtimiseen. Ajatuksen voima, myönteiset ajatukset ja tunteet vahvistavat säätelymekanismeja, solut saavat lisää energiaa. Kun tulet tiedoiseksi tunteistasi ja käsittelet niitä se auttaa myös terveyteen positiivisesti.

Boris antaa kymmenen henkistä lakia, ne lyhennettynä:1.näe itsesi maailmankaikkeuden osana, olet osa suurempaa 2.maailma heijastaa ajatuksiasi 3. lakkaa taistelemasta maailmaa vastaan 4.suhtaudu ongelmiin oppiläksyinä 5. toimi sovussa sielusi kanssa 6.tarkista uskomuksesi ja ajatusmallisi, kyseenalaista tarvittaessa 7.laajenna henkistä osaamistasi 8.keskity siihen mitä teet 9. rentoudu 10. pidä yllä myönteisiä odotuksia

Psyykkisen tilan itsesäätelyyn on mahdollista muuttaa alitajunnan kautta, meditaatiot, hypnoosi, itsehypnoosi. Ja lisään itse myös rentoutukset. Hetket juuri herättyä aamulla ja juuri ennen nukahtamista illalla ovat myös niitä hetkiä, jolloin voidaan antaa positiivisia kehotuksia itselle.

Hengitys oli toisena tärkeänä asiana hyvinvoinnissamme. Emme selviä hengittämättä kuin muutaman minuutin. Oikeanlaisella hengityksellä vahvistat terveyttäsi, aktivoit kehon voimavarat ja itse säätelymekanismit. Palleahengitys, lyhyet sisäänhengitykset ja pitkät uloshengitykset, hengityksen pidättäminen ennen uutta sisäänhengitystä jne. Meidän pitäisikin hengittää pallealla koko ajan, ja hengitysharjoituksia pitäisi tehdä päivittäin. Mutta jo palleahengityksen oppiminen olisi tärkeää. Pullohengitys?

Hengityksen harjoitukseen kun lisätään mielikuvaharjoitukset, kehon energiatuotanto tehostuu entisestään.

Kolmas oli vesi: vesi on yhtä tärkeä kuin happi. Vettä meillä on joka solussa ja kehon toiminnoissa. Suositus 1-2 l/vrk. Kehon happamoimuudesta: koivunmahlavesi vahvistaa, ruusunmarjatee happamoittaa ja myös rauhoittaa kehoa.

Ravinto oli neljäs. Nauti monipuolisesta ravinnosta jokaisella suupalalla ja ajattele sen tekevän samalla keholle ja mielelle hyvää. Hapatetut ruuat hyvästä.

Liikunta viides, sitäkin siten ettei energiavarat lopu kesken. Mutta kuuluu tärkeänä osana hyvinvoinnin lisäämisessä.

Se mitä ajattelet elämästäsi ja terveydestäsi, mieti sitä, ja tule tietoiseksi omasta ajattelutavastasi ja muuta tarvittaessa ajatteluasi. Ota vastuu omasta terveydestäsi, hoida ja huolehdi itsestäsi.

Mitä itse ajattelen tästä kirjasta. Mielenkiintoinen näkökulma tuo järjestys kohti hyvinvointia, mutta näinhän se on myös omalla kohdallani toteutunut.

Asenne sairastuttuani, selviän tästä läheisten ja ammattilaisten tuella. Opettelin myös tunnistamaan tunteitani ja käsittelin niitä ja teen edelleen sitä.

Hengitys:otin meditaatioharjoitukset alussa jo käyttööni, opettelin niitä vaikka oli ensin vaikeaa. Nykyään teen monipuolisesti päivittäin jotain harjoitteita

Vesi:aloin juomaan suodatettua vettä, ja juon edelleen.

Söin monipuolisesti vatsaani hellien, välillä ravintoterapeutin ohjeiden mukaisesti. Nyt siten kun vatsa sietää, mutta vähintään puoli kiloa kasviksia, hedelmiä, marjoja päivässä.

Liikuin päivittäin, hoitojen aikaan alussa vain talon ympäri ja sitten voimavarojen kasvaessa lisäsin kävelyä ym. Nyt vointini mukaan lyhyitä lenkkejä lähellä kotia ja lannevannetta käyttäen.

Jos nyt sairastat syöpää ja tai olet hoidoissa. Ota hoidot vastaan ja ajattele myönteisesti, että hoito auttaa. Hengitä pallealla(youtubesta löytyy ohjeita) ja ota mielikuvituksesi käyttöön. Solumyrkky/sädetys ym tuhoaa pahan ja se tulee ulos virtsan, ulosteen ja hien mukana pois kehostasi.

Tässä myös itsehypnoosiin ohje: Ota hyvä asento ja hengitä muutama kerta syvään, kiinnitä katse johonkin ylhäällä olevaan pisteeseen ja luettele mielessäsi hitaasti numerot 1-5 ja kun olet päässyt nroon viisi, silmäsi sulkeutuvat ja olet syvässä rentoudentilassa. Kun sitten olet syvässä rentoudentilassa voit luoda mielikuvia ja ajatuksia kuinka terveytesi ja hyvinvointisi lisääntyy, lopuksi virkistä itsesi laskien 5-1 ja sano olevasi täysin virkeä.

Kun olet selvinnyt syövästä ja hoidoista. Jatka itsesi huolenpitoa, tutustu itseesi ja käsittele tunteistasi. Tee hengitysharjoituksia, meditaatiota, rentoutusta ja mieti mikä Sinulle on elämässäsi tärkeää omalle hyvinvoinnillesi. Olet tärkeä ja arvokas, ansaitset hyvää.

Kuvan idea on siinä, että olemme ihmisinä herkkiä, voimme näyttää vahvoilta mutta silti tarvitsemme toisiamme enemmän kuin koskaan. Olen rinnallasi yhtä herkkänä kuin tuo saippuakupla, jos sallit,  vaikka välillä vajoan melankoliaan kuten Te muutkin.

Kunnon kansalainen

Perjantai 17.2.2023 - Mervi

Määrittele kunnon kansalainen?

Etsin tietoa wikipediasta, eipä sieltäkään selkeää vastausta asiaan löytynyt. Tuntuu jotenkin kamalalta ajatella, että lapsilta vaaditaan kunnollisuutta mutta ei koskaan tarkasti selitetä mitä se tarkoittaa. Oliko se käytös numero koulussa se, jolla määriteltiin onko kasvamassa hyvä käytöksinen ja kunnon ihminen vai ei? Onko se kunnollista käyttäytymistä kaikessa maallisessa toiminnassa vai onko se kunnollista itsensä huolenpitoa ilman salaisuuksia?

Mitkä ovat perheen omat arvot, löytyykö se sieltä? Tietääkö kukaan oikeasti omia arvojaan? Mitä on kunnollinen käyttäytyminen? Jos perheen malli on se, että älä tee niinkuin me tehdään vaan tee toisin, paremmin, niin eihän se onnistu, typerä vaatimus. Eli liittyykö kunnollisuus mm. koulussa käyttäytymiseen, uskonnollisuuteen, tapoihin, jatko koulutukseen, työhön, perheen perustamiseen, asuntomuotoon, terveyskäyttäytymiseen ym? Onko tämä sana siis vaan syötetty lapselle tavoitteeksi, ja se pitäisi jotenkin oikein ymmärtää sanomattakin? Kun teet näin näissä asioissa niin olet kunnon kansalainen. Etkä aiheuta kuluja muille ja yhteiskunnalle. Entäs jos sairastuu vakavasti ja joutuu eläkkeelle, olenko silloin kunnoton ihminen. En ole tuottava vaikka olen elossa, tarvitseeko tuntea tästä huonoa omaa tuntoa. Entäs jos en pääse jatkokoulutukseen, työhön? Entäs jos polttaa tupakkaa, käyttää nuuskaa, huumeita, alkoholia? Nautinnot kielletty, et ole kunnon kansalainen jos et osaa ottaa/käyttää oikein tai ole käyttämättä? Kuka määrittää sen? Politiikotko, jotka ovat tavallisia ihmisiä, joilla myös voi olla omassa menneisyydessään "salaisuuksia" ja huonoja tapoja, epäonnistumisia?

On liian paljon epämääräisiä vaatimuksia. Sitten osalle keksitään lakeja, jotta osattaisiin käyttäytyä kuten kunnon kansalaisen pitää käyttäytyä. Entä ellei pysty, onko silloin rikollinen ja perheen musta lammas, suvun häpeä pilkku? Entä jos elämässä on sattunut vahinkoja, joille ei ole voinut mitään vai olisiko voinut tehdä jotain mutta ei häpeän pelossa voinut tehdä? Miten paljon onkaan perheen sisäisiä kulisseja olemassa paljastumisten pelossa? Koko elämä menee pelossa? Miten silloin elää? Ollaan varuillaan ettei menetä kunnon kansalaisen viittaa? Tähän viittaan voi joku muukin vähän ulkopuolinen joka tietää salaisuuden joutua vahingossa tiedostomattomasti ja tämä joku saadaan sopivasti pelinappulaksi tai "suojaksi" mahdollisesti oman heikkoutensa ja salaisuutensa vuoksi. Eipä siis ihme, ettei haluta puhua tunteista jos kunnottomuuden vyyhdessä eletään sekä kulissien paljastumisen pelossa. Mietin tässä Mika Myllylää, kuinka turha kuolema, joutui urheiluliiton pelinappulaksi ja vieläpä koko kansan edessä.

Mites sitten terveyskäyttäytyminen? Lehdet pursuavat ohjeita miten kannattaisi elää ettei sairastuisi pelättyihin tauteihin, syöpään, dementiaan jne. Entäs jos saa juuri lohtua niistä, ei terveellisistä tavoista itselleen, onko silloin kunnoton kansalainen? Eikö elämässä saisi olla mitään kivaa ja mukavaa, nautintoja? Onko nautinnot sallittu vain tietyssä asemassa oleville ihmisille kun he voivat ostaa terveyspalvelut yksityisiltä silloin jos on joskus tarvetta? Onko meillä kuitenkin "kasteja" vaikka se vaikuttaa vähän kaukaa haetulta?

Miksi kirjoitan tästä? Olen täällä blogissani paljastanut Teille "salaisuuksia" omasta elämästä ja käyttäytymisestäni. Olen tuonut esille miten paljon elämä on helpottunut kun menneisyyden taakkoja saa purettua tunteiden tultua esille. Ehkä haluan todistaa Teille, että olen oppinut jotain itsestäni ja arvostan/kunnioitan itseäni nykyään enemmän kuin koskaan.

Haluan saada kaikki miettimään miten saadaan oma elämä oman näköiseksi, itseä rakastavaksi, itseä kunnioittavaksi. Puhu ulos taakkasi jollekin luotettavalle henkilölle, vapaudu taakastasi. Jos rakastat ja kunnioitat itseäsi, toimit sitten niin että tiedät mikä on Sinulle oikein ja väärin. Jos teet niin, toiset kyllä huomaa muutoksen ja ehkä kiinnostuvat uudesta toimintatavastasi. Muutos kun lähtee aina vaan itsestä.

Voit kysyä joskus keholtasikin, tarvitseeko se juuri silloin tätä nautintoa vai voisinko tehdä itselleni jotain muuta hyvää, jolla ei myöhemmin ikäviä seurauksia tule. Halaa vaikka juuri silloin kun haluat syödä suklaalevyn, pysähdy, ota vaan palanen suklaata, sekin riittää. Tai kun otat lasin viiniä, mieti miksi otat sen, mihin tunteeseen? Silloin tarvitset vielä enemmän sitä halaustasi, myötätuntoa itsellesi. Entäs sitten jos et liiku tai kuntoile ollenkaan koet että se on tylsää, mieti entäs jos kohta ei pääsisi liikkumaan ollenkaan jonkun tapaturman tai sairauden vuoksi, silloin voisit maksaa siitä että saisit joskus kävellä edes vähän.Tai jos liikut liikaa, rääkkäät itseäsi, siinäkin kulutat sekä kehoa että mieltäsi saavuttamaan äärimmäisiä tavoitteita, joita sitten mahdollisesti kehut muille, että pystyt vielä moiseen. Kunnioitatko silloin itseäsi, rakastatko? Miksi käskyissäkin sanotaan kunnioita isääsi ja äitiäsi EI ITSEÄSI? Onko kunnioittaminen ja rakastaminen sama asia? Ei välttämättä. Voidaan helposti sanoa, että rakastan itseäni, mutta mitä on edes itsensä kunnioittaminen. Ellen kunnioita itseäni puheissani ja teoissani ja kohtele itseäni arvostavasti, osaanko sitä tehdä muillekaan.

Olet saanut elämän. Elämässä tulee kaikenlaista hyvää ja pahaa ja kaikessa on kaksi puolta. Kaikki tapahtumat opettaa, siis ne ovat siunausta tai oppimisen mahdollisuuksia. Mutta, uskon, jos kunnioitat ja rakastat itseäsi, teet niin myös toisille. Teet mitä toivoisit Sinullekin tehtävän. Olisitko silloin kunnon kansalainen? Koko sana pitäisi poistaa sanavarastosta. Näin taas unen viime yönä ja siinä sain viestin Ole ihminen ihmiselle.

Jouduin eläkkeelle minusta johtumattomasta syystä. Maksan kuitenkin veroja ja nyt teen itselle ja muille merkityksellisiä asioita ja tekoja. Jos saan pienenkin uuden ajatuksen alkuun kirjoituksillani, rentoutuksillani, keskusteluilla aikaan, minäkin olen arvokas ja silloin mulla on aihetta myös kunnioittaa ja rakastaa itseäni myös tekojeni kautta. Ihminen ihmiselle, mitä mieltä tästä Olet, onko sitä mahdollista osoittaa samoin myös lapselle, sen lapsikin ymmärtää.

Tikapuut rakkauteen

Torstai 9.2.2023 - Mervi

Vuosikymmenien takaisien ystävien yhteydenotto Roosa-nauha keräyksen 2021 jälkeen oli todella ilahduttavaa. Erään ystäväni kanssa tapasimme lounaalla ja olemme olleet yhteyksissä nyt aika ajoin. Hän antoi vinkin minulle yhdestä kirjasta, jonka oli itse lukenut ja nyt sain aikaiseksi tarttua siihen kirjaan. Tikapuut rakkauteen on Tara Langen käsialaa.

Tara tuo esille elämän seitsämän sykliä. Hän kirjoittaa myös, että kenellekään ei anneta mitään muuta kuin mihin hän on valmis. Kenenkään toisen elämää emme voi ymmärtää emmekä tuomita, sillä tunteet ja tapahtumat ovat kaikille yksilöllisiä, joten turha arvottaa mitään.

Kuinka ymmärrettävästi Tara onkin kirjoittanut näistä 14 tunteesta.

Mielenkiintoista on se että hän aloittaa puskemisen tunteista. Häpeä alimmaisena tikapuilla, kuinka ollakaan, sitten syyllisyys, apatia, suru, pelko, viha, himo ja ylpeys. Samalla hän kertoo, että nämä tunteet ovat opettavaiset ja niistä täytyisi olla kiitollinen. Hän kertoo jokaisesta tunteesta tasoina, mitä tunnemme kussakin tasossa ja miten näen maailman siltä tasolta. Päästä nämä tunteet vapauteen, etteivät ne jää kehoon ja vapautat samalla egosi. Ärsytyksen tunne auttaa tunnistamaan tunteen. Tutustu ärsytykseen, anna sen muhia ja kun tunnistat sen alla olevan tunteen ja ymmärrät sen, löydät sopivan totuuden ja jokainen ymmärrys vie sinut kohti rakkautta.

Voiman tunteet ovat rohkeus, neutraali, halukkuus, hyväksyntä, ymmärrys ja josta rakkaus on ylimmäisenä. Suurin heikkoutemme, perustunteemme on myös suurin vahvuutemme. Sen avulla voi nousta voiman maailmaan. Tee lupaus itsellesi. Teen kaikkeni lisätäkseni voimaa ja rakkautta tässä maailmassa. Halua parantua->ole kiitollinen uudesta->hyväksy se ja huomaat opetuksen. Jaa hyvää. Kaikki asiat tapahtuvat täydellisessä järjestyksessä. Jos olet jumissa, oikeat ihmiset ja asiat tulevat esille. Avoimelle mielelle kaikki on totta.

Jokaisella tunteella on opetus, jos et oppia ymmärrä, jumitat jääräpäisesti paikoillasi ja olet voimaton ja hukassa, voit jopa stressaantua ja kokea turhautumisen tunnetta, raivoakin. Saatat olla myös jumissa uskomuksissa.

Jokaisen tunteen alla on kuitenkin rakkaus. Kun sallit kaikki tunteet, ymmärrät muita paremmin, koska tunnistat heissä itsesi.

Tunteiden tukahduttaminen hukuttaa. Käsittelemättömät tunteet tulevat aina uudestaan pintaan. Saat aina tilaisuuden tunnistaa ja oppia niistä. Jos tukahdutat syvemmälle, teet hallaa itsellesi voit vajota vaan syvemmälle ja elämä on yhtä selviytymistä. Kohtaa tunteesi ja vapauta ne.

Muutama esimerkki silloin kun tukahdutat tunteesi.

Teet sen tietoisesti, ei ole aikaa. Elämä on. (keräät kehoosi)

Tiedostamattomasti, ei pidä paikkaansa. Jyrkkä kieltäminen

Purkaminen toisen niskaan, purat toiselle ja luulet vapauttavasi sen, vastuu siirtyy toiselle ja hänkin purkaa sen toiseen. Läheiset, ystävät kärsivät, jäät yksin

Harhautus, Apua minulla on joku tunne, äkkiä lasi viiniä ja tv päälle. Suoritat elämää ja löydät itsesi jostain riippuvuudesta.

Omituinen höpöttäjä, piiloudut sanojen taakse, on eri mielipiteitä asioista ja jaarittelet, käytät kirosanoja, puit asioita perin pohjin.

Läpänheitto, olet hauska etkä päästä ketään pinnan alle. Kaikessa on huumoria ja peität epävarmuuden sarkasmilla. Olet tekopirteä.

Monet näistä tavoista johtaa avo-avioeroihin, riippuvuuksiin, itsekkyyteen, itseinhoon eli häpeään. Valitettavasti et pääse tunteitasi pakoon, ne on vain kohdattava viimeistään kuolivuoteella.

Tara opastaa ja antaa vinkkejä siitä miten löydät ja ymmärrät oman portaasi ja mihin suuntaan olet menossa.

Hänen osuudestaan voin vielä lisätä. Ego tarjoaa helppoa elämää, nopeaa mielihyvää ja laiskoja vaihtoehtoja. Rakkaudellinen teko itseä ja muita kohtaan on se vaikeampi valinta.

Ehkä mietitte kuitenkin, millä portaalla minä olen. Tara ei käsitellyt kirjassaan iloa, rauhaa ja valaistumista. Ne kuitenkin ovat vielä ylimpänä tikapuilla. Voit miettiä itse, milläpä luulisit minun olevan? Olen hyväksynyt sairauteni, elämäni, menneisyyteni. Ymmärrän miksi asiat ovat tapahtuneet niinkuin ovat tapahtuneet. Rakastan kaikkia ja kaikkea ja haluan jakaa sitä kaikille. Rauhaa ja rakkautta oli äitini sanonta aina, joka oli hänen eläessään todella ärsyttävä. Nyt ymmärrän senkin ja sitä haluan kaikille tänään. Hengitän syvään ja sanon rauhaa ja rakkautta kaikille koko maailmassa.

Rakasta itseäsi niin paljon että haluat tutustua itseesi.

Miksi kirjoitan tästä kirjasta. Ensinnäkin kiitos ystävälleni kirja vinkistä. No, tälläkin oli tarkoitus. Entistä enemmän vahvistan itselleni ja mahdollisesti myös Sinulle miten tärkeää on kohdata tunteet, karsia uskomukset ja oppia rakastamaan itseään. Hyväksyä tapahtumat vaikka sattuu. Hakea apua, ei tarvitse aina jaksaa. Nauttia ja rakastaa elämää päivä ja hetki kerrallaan. Olla hetkessä, olla kiitollinen siitä mitä juuri nyt on. Taas opin ja ymmärrän itseäni ja muita enemmän, siksi on ihana jakaa sitä myös muille. Jos siemenenkin saan jollakulla itämään, voi mahdollisuus olla kasvuun kenellä tahansa kohti rakkautta ja itsetuntemusta. Se kannattaa todellakin. Tuntea tunteet aitoina, itkeä kun itkettää, nauraa kun naurattaa. Olla vain levossa ja rauhassa itsensä kanssa. Koska elämä on kaikilla omanlaisensa ja kaikilta voimavarat löytyy, ne ovat synnyinlahjojamme, tuo ne vaan esille. Tarvittaessa anna itsellesi anteeksi ja siihen riittää itsensä halaaminen ja hokeminen annan itselleni anteeksi kaiken.

Juttelin yhden rakkaan ihmisen kanssa. Sanoin hänelle, hän kertoi että on nyt todella vaikea elämäntilanne. Olet voittanut ensimmäisen kilpailun jo silloin kun isäsi ja äitisi saivat juuri Sinut,(oli miljoona muutakin silloin halukasta) Tiesit, jo silloin että tulet selviämään kaikista vaikeuksista toisten avulla, koska juuri Sinä sait elämän joten anna itsellesi anteeksi. Usko selviäväsi ja mieti miten pääset eteenpäin, Sulla on ne kaikki voimavarat olemassa. Olet vaan jäänyt jumiin, häpeään..autan, tuen ja rakastan Sua pääsemään vapauteen jos vain haluat..myönnä heikkoutesi itsellesi ja muille, muuta ei tarvita. Älä jää uhriksi, ala selviytyjäksi. Valoa on näkyvissä.

Häpeästä vapaaksi kurssista

Perjantai 3.2.2023 - Mervi

Sain luvan kouluttajilta kertoa Teille viime viikonlopun kurssistani Perheniemessä. Häpeästä vapaaksi oli kurssin nimi ja lähdin sinne avoimin mielin mukaan. Jouduin oman tilanteeni takia pyytämään taas erityisjärjestelyitä ja eka illan olin mukana etänä. Istuin kotona ja katsoin ja kuuntelin kun toiset kertoivat lyhyesti itsestään ja odotuksistaan. Minä istuin kotona koneen ääressä ja tunsin häpeää omasta tilastani ja vaatimuksistani, kerroin sen sitten myös kaikille tiedoksi. Eli istun täällä omasta vaivastani johtuen ja tunnen häpeää ja tiedän, että kun muille tunnustan häpeäni ja menen sitä kohti ja pääsen häpeästäni. Samaisena iltana myös häpeästä luennoitiin ja sain jo monta ymmärrystä omaan elämääni sekä miten häpeä koko elämässä näkyy ja tuntuu.

Lauantaina menin Perheniemeen ja minut otettiin siellä lämpimästi vastaan. Puolet osallistujista lähti draamaterapia osuuteen. Olin mukana aamun ensimmäisessä draamaterapia osuudessa katsomassa ja näin miten se toimii. Vaikka olen terapeutti, en tähän terapia muotoon ole koskaan törmännyt enkä tiennyt miten se toimii. Omassa ryhmässä oli ensimmäisen yhden henkikön "esityksen" luominen sekä korjaus häpeä tapahtumaan, miten siis olisi toivonut asian menneisyydessä menevän.

Iltapäivällä oli itselläni mahdollisuus päästä esityksen päähenkilöksi. Se valittiin siten, että jos joku tunne herää mielessäsi menneisyydestä, jonka haluaisi käsiteltävän ja se alkaa sydämessä sykkiä ja "ahdistaa" tule tiettyyn kohtaan huonetta ja sitten keskustellaan mikä ja kenen tarina otetaan käsittelyyn. Minun tarinani valittiin. Valitsin esitykseen päähenkilöt muiden kurssilaisten joukosta ja annoin heille vuorosanat, jotka olin tapahtumassani aikoinaan kuullut. Itkin katkerasti lattialla kaikkien nähden tätä esitystä kun se tuli näkyväksi mitä "silloin" oli tapahtunut. Tehtiin myös korjaava esitys, jossa tein toivomani lopputuloksen tapahtumalle ja se esitettiin minulle. Se oli todella hyvä päätös nähdä ja kokea. Koin tapahtumasta kokonaisuudessaan surua, ymmärrystä, hyväksyntää ja rakkautta. Uskomaton kokemus.

Loppupäivä käsiteltiin häpeää lisää ja miten siitä pääsee eroon. Häpeää kokevan ihmisen tunnusmerkeistä voisin mainita mm.kontrolloinnin, ulkopuolisuudentunteen, täydellisyyden tavoittelun, katastrofin pelon, kyvyttömyyden ottaa apua vastaan ja viedä asioita päätökseen, hyväksynnän hakeminen, katkeruuden ja riippuvuuden johonkin. Riippuvuuteen ihminen ohjautuu helposti kun yhteys itseen on poikki, eikä ole yhteyttä tunteisiin. Riippuvuuden aiheuttama kipu on helvetillistä, siksi haetaan mielihyvää edes jostain elämään. Ja tästä riippuvuudesta saattaa tulla perheessä tärkeämpää kuin mikään, koska myös puoliso kietoutuu toisen riippuvuuteen. Jos perheessä on lapsia, he eivät tule nähdyksi tai kuulluksi. Lapsi jää vaille fyysisiä tarpeita, lapsi vaistoaa perheen tunteet ja tunnelman ja mukautuu ja häpeää. Ottaa mahdollisesti jonkun roolin, jolla sitten selviää aikuiseksi ja jatkaa tätä roolia tiedostamattaan.

Häpeästä eroonpääsemiseksi esimerkki. Kirjoita paperille häpeäsi ja koe myötätuntoa häpeästäsi. Mitä sanoisit toiselle, jos hän tuntisi samaa häpeää. Myös itsemyötätunnolla ja uskomusten kyseenalaistamisella pääsee häpeästä eroon. Voin kertoa myöhemmin lisää, kun saan kurssilta materiaalit nähtäväksi. Ehdotan kuitenkin, että jos häpeän tunteessa halaat itseäsi niin et tunne enää häpeää, koska kahta tunnetta ei voi kokea yhtäaikaa.

Sunnuntaina oli vuorossa taideterapia osuus. "Taideteoksien"suorittamiseen annettiin aiheet ja tietty aika tehdä luomus. Mitä vaan tulee mieleen ja antaa vaan alitajunnasta tulla paperille sitä mikä sisällä resonoi tai puhuttelee. Lopuksi käytiin läpi valmiit taideteoksemme parin kanssa ja viimeiseksi pidimme "taidenäyttelyn". Jokainen sai nähdä toistensa taideteokset. Mitään maalaus tai piirustustaitoa ei vaadittu, jokainen osasi tehdä oman näköisen taideteoksen. Siinäkin sain laittaa alitajuntannastani tulevat ajatukseni piirroksen muodossa paperille ja vähän itkeskelläkin.

Miltä nyt minusta tuntuu? Olen todella helpottunut ja vapautunut. Vaikka olen luullut, että olen monia asioitani käsitellyt eri tavalla ja anteeksiantanutkin. Tämä oli jotain spesiaalia. Onneksi pääsin ja sain kokea tämän uskomattoman elämyksen. Tapaamme vielä oman ryhmäni kanssa zoomissa reilun viikon päästä ja voimme kertoa tunnelmia draama esityksestä vielä keskenämme jälkikäteen.

Ensimmäisenä nousee esille suuri kiitollisuus kaikesta. Vaikka oma osallistumiseni kursseille aiheuttaa haasteita ja välillä en pääse kaikkiin toivomiini juttuihin, uskon että kaikella on tarkoitus. Tämän piti mennä juuri näin, ja tänne mun piti päästä häpeäni kanssa. Olin sydän auki. Ja jos jotakuta pelottaa kristillisyys, voin kertoa että muutama kaunis virsi laulettiin Sallan johdolla ja kurssin lopussa oli Herran siunaus.

Miksi kerron tästä Teille. Siksi, että uskon, että me jotka olemme sairastuneet vakavasti tai me kaikki jotka olemme saaneet kokea kaltoinkohtelua, hylkäämistä tms. tuon Teille tiedoksi että mieti olisiko Sinulla kyseessä joku häpeäkokemus lapsuudessa tai nuoruudessa? Haluatko päästä siitä? Hae apua, jos haluat auttaa itseäsi eheytymään.

Rakkautta itseä kohtaan edelleen..ja rakkaus on siellä missä on heikkouttakin.

Kurssilla kohtasin myös sielunsiskon, ihanan rakastettavan Eijan. Hänellä on myös syöpätaustaa ja hänkin auttaa myös omalla tavallaan syöpään sairastuneita selviämään. Hän toimii myös terapeuttina monin tavoin.

Kurssia vetivät aivan mahtavat Eija Porspakka, Teuvo ja Sirkku Timisjärvi ja musiikista vastasi Salla Pitkänen. Kiitos heille kurssista!

ps.Sinä, joka olet oppinut rentoutumisen taidon. Mene mielikuvissasi korjaamaan ja muokkaamaan oma menneisyytesi ikävä tapahtuma sellaiseksi, joka lisäisi Sinun hyvinvointiasi, JOTTA pääsisit uhriudesta selviytyjäksi ja siitä jopa kukoistamaan, kokeile Et häviä mitään.

Kuvassa esillä "itkukohtaus esitys" Mostafa Meraji, pixapay

Lue lisää »

Luovuttamisen tunne

Perjantai 27.1.2023 - Mervi

Kuulostaa aika pahalta. Halusin luovuttaa syöpähoitojen aikaan. Mitä silloin tein ja miten selvisin siitä?

Olen kertonut tarinaani useassa paikassa ja monella tavalla. Olen kertonut myös siitä ohimennen, että olisin luovuttanut useaan kertaan hoitojen aikaan.

Mikä oli se tunne ja mistä se syntyi. Kun hoidot eivät menneet niinkuin toivoin tai oli suunniteltu. Kehon reaktiot hoitoihin olivat niin rajut, että tuntui ettei aina jaksa pyytää apua ja neuvoa hoitajilta. Olin väsynyt, hoidot väsytti, valvotti. Epätietoisuus, selviänkö tästä muutenkaan? Olen rasite kaikille? Minua ei jakseta kuunnella, minun hätää? Perhe kärsii ja läheiset yrittää väkisin nostaa tunnelmaa. Olisi ollut helppoa vain luovuttaa, eikä siinä tilassa enää pelkää kuolemaa, ajattelee sen vain helpotuksena itselleen ja toisille. Yhteiskunnallekin, pääsiväthän tästäkin valittajasta.

Muistan selvästi, luovuttamisen tunteita oli kolme kertaa. Ensimmäinen jo heti hoitojen alkuvaiheessa. Leikkaus takana, heti avanne alkuun "kuoliossa" ja siihen vesipaasto 24h ja seuraava päivä 2 dl mehua ja muuten vettä, kävelyä sairaalan käytävillä. Kipuja, paino tippui jo sairaalassa ollessa 5-6kg. Kipulääkkeistä närästystä, sain vain maitomaista lääkettä, arvaa vaan kuinka monta kertaa päivässä hoitajan pakeilla, varmasti todella ärsyttävyyteen asti. Tunnelma osastolla itsellä, anteeksi kun valitan ja olen haitaksi.Pääsin kotiin, ei ruoka maistunut, avanne ongelmat, ripulia, paino laskee ja kuivuin, epätoivoa. SIINÄ ensimmäinen, en jaksa tätä, tämmöstäkö on olla sairas. Mieli maassa. Silti pidin kiitollisuuspäiväkirjaa.

Takaisin sairaalaan pariksi päiväksi "nestetankkaukseen". Ei tämän näin pitänyt mennä.

Toivuin jotenkuten. Solumyrkkyhoidot oli tulossa reilun kolmen viikon päästä leikkauksesta. Rajut iho oireet alkoivat heti. Syöpähoitaja sanoo puhelimessa, että hoidot kusee heti alkuun. Tuntui todella pahalta. Viikon makasin tiputuksen jälkeen kotona sängyssä ja avanteen kanssa olisi pitänyt muuttaa ruokavaliota, en tiennyt, ei neuvottu. Siinä todella vahvaa epätoivoa, onneksi sain yhteyden ravitsemusterapeuttiin ja muutettiin ruokavaliota epäterveelliseksi. Kolaus itsetunnolle taas. Toinen hoito ja taas viikon makasin, toisella viikolla yritin kerätä voimia, iho ongelmat jatkui, jalkapohjat kipeät. Tuli pitkä tauko hoitoihin, veriarvot eivät nousseet toivotulle tasolle. SIINÄ toinen luovuttamisentunne. Syöpä leviää ja antaa levitä, tämä on mun kohdalla tässä. Lopulta pyydettyäni valkosolun nostajia sain muutaman hoidon lisää. Epäily syövän leviämisestä tuli sitten..avanne ongelmat jatkui.. avanne pois..vatsakalvontulehdus, ja silloin ajattelin että kuolisinpa pois, jäisinpä leikkauspöydälle. Silti rukoilin tapahtukoon tahtosi.

Vastoinkäymisiä oli siis koko ajan, ja vatsakalvotulehdusleikkauksesta selvittyäni oli ajateltava että tällä kaikella on oltava jotain suurempaa merkitystä, tällä minun hoitopolulla. Lars-syndroomasta en enää ollutkaan niin järkyttynyt vaikka elämä alkoi olla yhtä "paskaa". Tämä tästä vielä puuttui. Mutta syöpä oli selätetty, se tärkeintä.

Mikä vie tunteet niin alas, ettei jaksaisi. Ruoka ei maistunut, oli myös pahoinvointia, se oli yksi syy, joten käytin hoitojen ajan lisäravinteita ravitsemusterapeutin neuvoilla.(pelasti henkeni) Kehon pettäminen raskaisiin hoitoihin, vihasin kehoani ja syöpää, joka oli päässyt sisääni. Avun pyytämisen vaikeus, taas joudun soittamaan hoitajille ongelmistani, harmitti myös olla vaikea valittaja vaikka hoitajien mielestä olin se harvinaisista harvinaisin. Eikö minua uskottu, kuultu oikeasti. Varmasti sitäkin oli. Epäilyä, ettei muut ulkopuoliset usko tilannettani, siitäkin ikävää fiilistä. Monihan syöpäpolun suorittaa nopeasti ja helposti sekä palaa töihin. Minä en pystynyt, koin olevani huono, epäonnistunut.

Miten nousin tästä kaikesta. Perheeni ja läheisten tuella. He halusivat, että teen kaikkeni että selviäisin. Rakkautta minua kohtaan. Miksi luovuttaisin, jos minua rakastetaan. Opiskelut auttoi selviämään, olin saanut intoa uuden oppimisesta, intoa ehkä mahdollisuudesta tehdä uutta työtä joskus.

Nyt ajattelen. Kiitos luovuttamisen tunteesta. Tiedän miltä se tuntuu ja mitä siinä koetaan. Tuen nyt muita sairastuneita tänään monin tavoin ja tunnistan tuon tunteen myös joskus heissä. Olen luvannut olla rinnalla, jos paha paikka tulee. Joillekin olen "henkisesti" mukana kun tuettava on tiputuksessa tai toimenpiteessä, lataan mieleni antamaan rakkautta etänä tuettavalleni, olen läsnä, vierellä etänä. En jätä, enkä hylkää, en myöskään tuputa itseäni, annan mahdollisuuden myös olla.

Pelottaa ajatella, kuinka moni on luovuttanut siksi, ettei jaksa eikä näe tulevaan tai tarkoitukseen. Voisiko syöpäkin olla opettaja, jotta oppisit rakastamaan itseäsi. Oppisit itkemään surusi, häpeäsi, syyllisyytesi pois. Olen itse itkenyt katkerasti monia asioita 10-20 min, lopuksi nyyhkyttänyt ja saanut lohdun puolisoni halista. Taakka helpottaa ja tulee ymmärrystä ja hyväksyntää asioihin, saa uuden näkökulman ja vahvuutta toimia toisin. Suosittelen kaikille!

Mitä toivoisin sairaanhoidon ammattilaisiin nähden. Ei me turhaa valiteta. Mikä on turhaa? Turhankin takana on joku tunne, pelkoa, surua? Kuuntele ja ohjaa eteenpäin ellet osaa auttaa. Muuten ollaan jatkuvasti päivystyksessä, sitäkö halutaan? Tosin itselle olivat syöpäjärjestöjen hoitajat myös suureksi avuksi, voi kysyä myös heidän mielipidettä ja sitten soittaa päivystykseen, saat tukea sanoillesi.

Sain ja saan rakkautta. Nyt jaan sitä kaikille, jotka sitä kaipaavat. Siitähän tässä elämässä on kyse, rakkaudesta ja rauhasta itseä kohtaan. Rakasta kehoasi, anna sille haleja ja sano rakastavasi itseäsi, ehkäpä alat toimia toisin ja arvostaa "temppeliäsi" paremmin, antaa sille oikeaa ravintoa ja lepoa. Ota vastuu itsestäsi ja toimistasi.

Ja elämä ei ole hallittavissa eikä kontrolloitavissa. Asioita tapahtuu, meidän vaan täytyy mukautua ja sopeutua tilanteisiin. Elää hetkessä ja päivä kerrallaan. Miettiä ongelman tullessa, miten selviän tästä, miten aiemmin olen selvinnyt jostain vastoinkäymisestä. Käytä samoja menetelmiä ja tee itselle mieleisiä asioita.

Hylkäämisestä

Keskiviikko 18.1.2023 - Mervi

Aiheena hylkääminen kuulostaa järkyttävältä ja mahdottomalta tapahtumalta. Meillä on jokaisella oma kokemus lapsuudestamme. Sisaruksetkin kokevat asiat erilailla vaikka samassa perheessä eläneet ennen aikuistumista. Paha ja vaikea verrata keskenään sitä, miksi koit jonkun asian noin kun minä en niin kokenut. Jokainen on yksilö ja kokemuskin yksilöllinen. Perintötekijät ja persoonallisuuskin vaikuttavat omalla tavallaan. Se miten meidät on nähty ja kuultu silläkin on merkityksensä.

Myös jostain tapahtumasta johtuen, on voitu hylätä myös itsensä. Kyseessä on voinut olla väärinkäsitys ja väärinymmärrys asiasta. Lapset ovat julmia toisilleen, mutta sekin juontaa siitä mitä ja miten kotona puhutaan toisista ihmisistä.

Tässä on juuri ollut joulu lähellä ja monelle kirkko ja uskonnollisuus on ollut lähempänä kuin koskaan vuoden aikana. Siksi esimerkkinä voisin yleisellä tasolla miettiä vaikka uskonnollisuutta perheessä ensin.

Alenpana myös muutamia muita esimerkkejä, joita pohdin.

Pilkoin viime viikolla sanaa uskovainen, miltä se kuulostaa? Usko vain en? Onko se sinnepäin, totta vai epämääräinen määritelmä? Ovatko he parempia ihmisiä kun muut? He pääsevät taivaaseen ja muut helvettiin. Miten lapsi sen ymmärtää? Puhutaan "olevinaan uskovaisista", puhutaan uskosta, mutta teot eivät kohtaa. Haukutaan, moititaan, arvostellaan toisia ihmisiä siksi kun itse saa moitteita teoista ja puheista. Miten lapsi tämän kaiken näkee, kuulee, tuntee, kokee? Hän voi alkaa kasvaa "kovaksi" kun ei saa purkaa vihaa, jota kohtaa ympärillään. Vihan näyttäminen ulospäin on kiellettyä. Ei myöskään saa muutenkaan näyttää tunteitaan. Niinpä hän hylkää itsensä. Hän ei kelpaa itsenään, hänen pitää muuttua ja olla toisille kuuliainen ja tottelevainen, muuten hänet "hylätään" perheen sisällä. Ja se on pahinta mitä lapsi pelkää, hylkäämistä. Hän rupeaa vaikka suorittajaksi tai pelleksi, jotta hänet huomattaisiin, jotta saisi arvostusta muilta edes vähän. Sisarukset voivat hylätä myös. Koulussa voi jäädä yksin, muuttuu araksi. Tai jos perheessä muuta turvattomuutta eikä siitä uskalla tai voi kertoa kenellekään hylkäämisen pelossa. Miltä kuulostaa tämä näkökulma? Lapsi on aika avuton. Siksi kiusaamista on edelleen kouluissa ja työpaikoilla, jopa perheen sisällä. Ehkä uskovaisuuden nimi voisi kristitty, niinhän se taitaa olla maailmallakin niin.

Katsoin taannoin välinpitämättömästi tv-ohjelmaa, jossa ihmiset olivat tatuoineet itsensä lähes kokonaan, miksiköhän? Isä siinä moitti aikuista poikaansa tatuoinneista, sanoi hyväksyvänsä hänet, mutta puhui toisille moittien poikaansa. Isä ei ollut aiemmin todennäköisesti poikaansa "nähnyt, kuullut" tarpeeksi ja isä "tiedostomattomasti" hylkäsi (oliko syynä ulkonäkö) poikansa ja poika koki että isä oli "hylännyt" hänet, ei hyväksynyt häntä sellaisena kun on. Poika alkoi tehdä itseään näkyväksi tatuoinneilla kun ei kelvannut aiemmin isälle ja isä hylkää häntä lisää, jopa häpeää poikaansa. Isän oma häpeä myös käsittelemättä. Isä/poika suhde voi jäädä vaillinnaiseksi koko loppuiäksi. Siitä tilanteesta ei pääse ollenkaan ellei tiedosta mistä on kyse. Voihan olla, että tulkitsin väärin. Onko lapsena rangaistu jostain kohtuuttoman suuresti?  Kun itse olen kokenut ja tiedostanut hylkäämisen, huomaan sen nyt myös toisissa, tulee myötätuntoa "hylättyä" kohtaan.

Nuoruuden rakkaussuhteissa voi olla hylkäämiskokemus. Sitäkään ei tiedosta itselleen ehkä koskaan. Sitten voi pelätä parisuhdetta. Jos tapaa mukavan ihmisen ja haluaisi olla hänen kanssaan. Alkaa mielessään jo pelätä että toinen jättää, kun toinen pääsee liian lähelle ja toinen näkee mikä onkin todellisuudessa, itsensä kokee mielestään jotenkin vialliseksi. Sitten jättää toisen, ettei tulisi jätetyksi ja hylätyksi. Tai ennakoi, ettei tästä tule mitään ja eikä ehkä tulekaan kun ei anna siihen edes mahdollisuutta. Ehkäpä taustalla on jälleen lapsuuden hylkäämiskokemus tai miksei aikuisenakin koettu.

Se voisiko joidenkin riippuvuuksien taustalla olla hylkäämisen kokemus itsensä tai toisen toimesta voi olla myös mahdollista. Huomionhakua ja pakenemista todellisuudesta? Haetaan turvaa lapsuudessa saaduista itseään haittavista malleista.

Minä olen kirjoittanut omalla kohdallani tästä hylkäämisen kokemuksesta. Olin hylännyt itseni, ja koin, että minut oltiin hylätty. Pahinta kuitenkin tässä oli se itsensä hylkääminen. Siksi, ehkä nuorena teki tekoja, joita myöhemmin katui. Mutta, onneksi olen ymmärtänyt nyt, että siitäkin tässä kaikessa on voinut ollut kyse häpeän lisäksi. Me ihmiset ollaan niin erilaisia, toiset herkempiä ja toiset vahvempia ja onneksi se on niin. Jokainen kohtaaminen voi opettaa ja kasvattaa. Jos siis jossain ihmisessä joku ominaisuus ärsyttää, olisi hyvä miettiä mikä on sen tunteen taustalla itsellä, oletko kokenut mahdollisesti samaa ja tämä ärsytys kutsuu sinua eheytymään, sinä teet valinnan, joko selvität sen tai et.

Miten hylkäämisen kokemuksesta eheytyy. Tiedosta se, minulle on ehkä käynyt näin. Anna itsellesi anteeksi, edelleen halaa itseäsi myötätuntoisesti ja sano, että annan itselleni anteeksi itseni hylkäämisen. Jos pääset mielessäsi tilanteeseen missä se tapahtuma mahdollisesti tapahtui, anna anteeksi myös niille jotka sen aiheuttivat sinulle. Hekään eivät ole tarkoituksella sitä tehneet, ymmärtämättömyyttään ehkä tai eivät ole tienneet miten reagoit tai otat asian. Jo se että senkin tiedostat, anna anteeksi myös heille. Ota yhteyttä heihin, jos mahdollista tai kirjoita kirje. Sekin voi auttaa että kirjoitat kirjeen, muttet lähetä. Polta se ja anna asian olla. Saat tilalle rakkauden ja vapauden. Ellei nämä tavat toimi, hae apua jos koet vielä tarvitsevasi sitä.

Huomaan, että olen kuorinut itseäni tässä kuin sipulia. Kun lähdin kirjoittamaan blogia, en tiennyt mihin tämä omassa prosessina johtaa. Nyt olisin valmis saamaan tietoa siitä, oletko Sinä lukijani saanut näistä mitään eväitä omaan elämääsi? Oletko oivaltanut jotain, saanut ymmärrystä tai saanut vinkkejä arkeesi? Lähetä minulle palautetta, haluaisin julkaista sen myös luvallasi.

Alan tietoisesti nyt itse harventamaan kirjoittelua..katsotaan onnistunko vai kutsuuko intuitio kirjoittamaan edelleen..

Tunnetusta rukouksesta tehty muunnos syöpäpotilaalle ja miksei muillekin.

"Jumalani" sisimmässäni, täytä rakkaudella sieluni. Ymmärrän tarkoituksesi, hyväksyn sen omakseni. Salli minun ottaa vastaan kaikki mitä tarvitsen. Annan itselleni anteeksi kaiken vähättelyn, tuomitsemiseni, kuten annan anteeksi toisillekin heidän tekemänsä vääryyden. Äläkä saata minua unohtamaan ja hylkäämään itseäni. Sillä tiedän, että rakastaessani itseäni suuri rakkaus leviää lähimmäisiini ja ympäristööni. Kiitos

Kuva pixapay Ben Kerckz