Oivalluksia ja uuden oppimista

Etärentoutuksista

Keskiviikko 2.9.2026 - Mervi

Elän intuitiivisesti, se ei monelle ehkä sano mitään mitä se tarkoittaa. Minulle se on sitä, että saatan tarttua ajatukseen tai hetkeen, joka puhuttelee itseäni ja ehkä samalla voisin puhutella sen myötä myös muita. Joskus se tarkoittaa sitä käytännössä, että herään aamulla ennen neljää ja päässä käy monenlaisia ajatuksia tulevasta tapahtumasta tai tilanteesta. Päivällä olen ehkä pohtinut miten toimin ja alitajuntani on sitten yöllä antanut minulle impulssin, että tee näin. Edellisen kerran näin tapahtui kun tyttäreni oli menossa vihille nyt elokuussa, enkä ollut ajatellut pitää puhetta, mutta alitajunta herätti aikaisin aamulla ja syötti minulle tekstiä päivää ennen h-hetkeä, jotka sitten myös itseni että toisten yllätykseksi puhuin häissä muillekin. Silloin puhuin muunmuassa rakkauden kielestä parisuhteissa, teoista, sanoista jne.

Tänään alkavat etärentoutukset syöpään sairastuneille ja heidän läheisilleen Colores ry:n ja Kymenlaakson syöpäyhdistyksen sekä Kaikki syövästä yhdistyksen tuella, että heidän kanssaan. Ehkä koen pienoista jännitystäkin, edellinen etärentoutus oli huhtikuussa ja nyt ollaan jo syyskuussa. Mietin, mitä minulta nyt odotetaan. Osaanko antaa oikein sitä mitä haluan muidenkin kokevan hyväksi kun on vaikeaa. Mitä sanon alussa tai lopussa. Vaikka onhan tämä minulle tuttua jo, olen tehnyt tätä jo yli viisi vuotta, mutta silti. Myönnän epäröintini.

Heräsin ennen neljää tänä aamuna ja sain ajatuksen. Kirjoitan blogiini sanat, jotka kerron lyhyesti aloittaessani ja tänne vähän perustelen miksi toimin kuten toimin. Sitten kerron lopuksi nettisivuistani ja blogista, jotta voi rauhassa palata jos asia kiinnostaa.

Lämpimästi tervetuloa mukaan lisäämään omaa hyvinvointiasi kanssani. Huomaan, että arvostat näin itseäsi kun Olet juuri nyt täällä tässä hetkessä ja toivon, että voin antaa Sinulle monia uusia oppeja ja oivalluksia, joita olen itsekin saanut näitä tehdessä.

Istun täällä oman raskaaan syöpämatkani ja sen seurauksena saadun ulosteenkarkailun myötä kun aikoinaan jouduin pysähtymään itseni äärelle ja tajusin, että olin laiminlyönyt itseäni täysin. Kaltoinkohtelin kehoani, suoritin elämää ja syytin itseäni ja muita elämän kolhuista. Stressiä oli joka puolella. Vaikeiden syöpähoitojen ja vastoinkäymisten jatkuessa tutustuin parantavaan meditaatioon kun hoitoni eivät edenneet ja pelko kalvoi mieltäni. Sain siitä apua ja sitä kautta ehkäpä, kun lopulta selvisin syövästä, jatkoin opiskelua ja löysin näin elämäntarkoitukseni jäätyäni sairaseläkkeelle häpeällisen ulosteenkarkailun vuoksi. 

Jos joku on kiinnostunut tästä lisää, olen kirjoittanut kirjan, joka on julkaistu viime syksynä nimellä Syövästä löytyi elämän tarkoitus.(Momentum-kustantaja) Se on myös ehkä mallina muille siitä, että asennemuutos kaiken suhteen sekä kiitollisuus auttoi löytämään sen. Siinä on myös pohdintaa miksi sairastuin syöpään. Ilman arvokkaita ja rakkaita yhdistyksiä Colores ry:tä sekä Kymenlaakson syöpäyhdistystä en istuisi tässä. Kirjan tuotto menee Syöpäsäätiölle syövän tutkimustyöhön ja jokainen euro on heille tärkeä. 

Tämä peräsuolisyöpä, ulosteenkarkailu Lars-syndrooma ja niiden kanssa eläminen on itselle ja läheisillekin ollut aikamatka, jona aikana on ollut mahdollisuus kysyä itseltä mitä minulle tai meille todella kuuluu. Ajatuksillamme on suuri voima ja ne vaikuttavat kehoon ja myös toisinpäin. 

Keho on portti mielen sisään ja näillä harjoituksilla olet itsellesi lempeä ja myötätuntoinen. Opettelet ja opit uuden tavan huolehtia hyvinvoinnistasi koska palautuminen on meille tärkeää arjessamme. Emme ole vaan tiedostaneet sen tärkeyttä. Se voi olla mm. rentoutusta, meditaatiota, joogaa, mindfullnessia. Tämä rentoutus on yksi tapa, se on lepoa, joka ravitsee syvemmältä kuin pelkkä uni. 

Teen tarkoituksella erilaisin rentoutusversioita, josta jokainen voi löytää oman mieleisen tavan rentoutua ja ne sopivat myös eri tilanteisiin. Itse käytän tarvittaessa kaikkia.

Jännitä/laukaise sopii ylivirittyneisyyteen, stressiin. Passiivista, jossa mielellä käydään keho läpi tai lämpö/painava rentoutusta mm. alivireyteen, apeuteen. Mielikuva/metafora, jossa omien mielikuvien kautta voi saada uuden näkökulman asioihin. Hengitysrentoutusta käytän myös. Myönteisiä kehotuksia annan ensin mainituissa ja hyväksyt vaan ne kehotukset, jotka ovat arvojesi mukaisia. Voit tuntea erilaisia aistimuksia ja ne ovat normaaleja. Nykimistä tai puutumista, voit jopa nukahtaa, mutta oletkin sen tarvinnut (alitajuntasi kuulee kyllä) Tässä ei voi epäonnistua, joka kerta voit olla eri syvyydellä ja kaikki on silloin oikein. Jos tuntuu, ettei osaa tai ei pysy mukana. TEESKENTELE, jo sitenkin teet hyvää itselle, Olet antanut ajan vain olla. Ympärillä olevat äänet voivat myös syventää ja anna niiden vain olla. Virkistän aina lopuksi, etkä jää mihinkään tilaan. Ja aina voit keskeyttää, avaat vaan silmät ja olet normaalissa tilassa.Tämä on turvallista ja tuttua meille kaikille. Olet rennossa tilassa heti herättyäsi ja juuri ennen nukahtamista, joten se olisi paras aika itse antaa itselle hyviä kehotuksia päivään tai yöhön. Tämä on keksittyneisyyden tila.

Vielä palautteista.Iso kiitos palautteista, ne saavat minut liikuttumaan. Mm seuraavaa: on opittu uusi taito, on rennompi ja rauhallisempi, on kirkastaneet elämää, tarvitsen tämän hetken, saa osallistua kotona rauhassa, huonossa voinnissakin voi osallistua, on kiitollinen kun on tämä mahdollisuus..ääntäni ja läsnäoloani kehutaan myös ja se tuntuu hyvältä. Osallistujia on lähes koko Suomesta ja läheisetkin ovat löytäneet mukaan, joka ilahduttaa minua myös. Eri syöpiä sairastavia tai toipuvia ja hoidon päättäneitäkin on mukana ja lähes puolet osallistuu näihin joka kerta.

Olen todella kiitollinen ja talletan kaikki sydämeeni. Sain myös negatiivisen palautteen ja siitä olen super kiitollinen. Pyysin anteeksi ja toivon, että tieto meni perille. Tarkoitukseni on puhua aina vaan omasta kokemuksesta. ANTEEKSI, olen pahoillani kuulijani. Itse aikoinaan koin että stressi vaikutti sairastumiseeni vaikka tiedän, ettei se ole tieteellisesti todistettu. Elämässä voi joka päivä oppia ja se on ihanaa, otan myös vastuun. Kiitos, että sain oppia.

Haluan olla uuden kansalaistaidon viestinviejä. Ja useimmiten, halaus itselle tai toisen kanssa saa hyvät hormonit liikkeelle, muutama syvä hengitys sen kanssa, ole siinä hetki ja näet ehkä tilanteen uusin silmin. Täytyy myös olla armollinen myös silloin kun mieli täyttyy synkistä ajatuksista ja anna niiden liukua pois kuin haavanlehti joen virrassa.

Voit myös rentoutua mieleistä musiikkia kuuntelemalla. 528 Mz löytyy Youtubesta aivoaalloille rauhoittavaa musiikkia. Käytin opiskellessani eri tyylisiä oppimiseenkin tarkoitettuja äänitteitä. Rajattomasti on mahdollisuuksia. Voit myös itsenäisesti vain asettua mukavaan asentoon antaen musiikin viedä, hengität 3-5x syvään laskien neljään, pidätä laskien neljään ja puhalla ulos laskien kahdeksaan ja anna itsellesi hyviä kehotutuksia, mene mielimaisemaan ja tee itselle hyviä tekoja mielikuvituksessasi. Akuuttiin stressiin käytät ehkä saunaa, avantoakin, mutta keinuttelu, ravistelu ja halaus itselle ja toisen kanssa voi helpottaa. Tiedät mikä on juuri Sinulle sopiva tapa. Mutta joskus meidän täytyy mennä epämukavuusaluelle ja silloin saattaa löytyä se juuri oikea tapa tehdä itselle hyvää.

Luen, opiskelen ja osallistun koko ajan johonkin itselle tärkeään ja tuon joskus vinkkejä mukana rentoutuksiini. Ehkä ajattelen myötätuntoisesti juuri Sinua kun luen jonkun syvällisen runon tai ajatuksen, jota ehkä itse olisin tarvinnut kun oli vaikeaa..

Kiitos Sinulle kun Olet, Olet minulle tärkeä ja rakas ja koen tämän olevan myös elämäntarkoitustani. 

Lopuksi Tie luovuuteen kirjasta viimeinen runo nimeltä OIKEAT SANAT, jonka haluan jakaa Teille. 

Osaisinpa ottaa puhutun kielen ja kääriä sen kuin kylmän kääreen. Osaisin laittaa sanat itsellesi. Käärisin niitä ranteillesi. Sanat lohduttaisivat sinua. Pyytäisin niitä parantamaan haavasi. Pyytäisin pitämään sinua yön yli. Osaisinpa ottaa puhutun kielen ja hoivata, tyynnyttää, viilentää, kun kuume polttaa ja kiusaa, kun kuumeesi kääntyy sinua vastaan. Osaisinpa ottaa puhutun kielen ja parantaa sanat jotka olivat haavoja, joiden nimet olivat sinulle salaisuuksia. J.C

Rakkaudella Mervi

Kesän ilojako?

Torstai 20.8.2026 - Mervi

Ei juhlia ilman alkoholia, eihän se ole mitään. Ei kesäloma ilman kaljaa tai viiniä, hulluhan on jos ei juo yhtään.

Itse olen alkoholin jättänyt syöpähoitojen myötä vain spesiaali tilanteisiin. Piccolo-shampanja pullosta puolet puolison kanssa syöpäkontrollien, hääpäivän tai vastaavan yhteyteen. En pidä enää siitä, etten hallitse itseäni kehollisesti enkä myöskään puheitteni suhteen. Olin villi ja vähän häpeällinenkin kun otin, nyt sanon, onneksi ei tarvitse enää ottaa. On hyvä syy olla ottamatta. Eikä kukaan sitä edes kyseenalaista.

Mutta tarvitaanko siihen syytä miksi juo tai ei juo. Elokuu on monelle avaava kohta elämässä, taisi tulla juotua liikaa kesän aikana tai ollaanko jo parisuhteessa jo sen vuoksi eron partaalla?

Omaa juomistani seurasin vuosia, tiedostin vaaran. Tammikuussa pidin tipattomia moneen kertaan ja onnistuin niissä hyvin vaikka vähän tuntui kiristävältä olla niin tiukkapipo. Onnistumisen kokemushan siitä tuli. Kerran jatkoin tipattomuutta pääsiäiseen saakka huhtikuulle. Se oli jo jotain. Viinit kuuluivat tuolloin viikonloppuihin ja arkeenkin, jos en saanut unta. Oli se ihan helvettiä, hoitaa nyt unettomuutta alkoholilla, joka vain lisää kierroksia ja uni ei ollut palauttavaa. Ylikerroksilla oloa koko ajan ja siitä jatkuva stressi päällä. Siihen päälle vielä jatkuva suorittaminen ja herkästi ärsyyntyvä mieli. Huono uni ja kärsimättömyys sekä työssä muutokset söivät mielialaa ja siihenkin viiniä!

Helppo hoitaa tunteita on kaataa ne kurkusta alas, niinkö? Eihän ne minnekään menneet, tulivat entistä pahempina. Samalla siihen liittyi salailua, häpeääkin salailusta, piilopullojakin. 

2015 oli käänne vuosi, asennemuutos loppuvuonna irtisanomisen jälkeen, muutenkin todella raskas vuosi. Ei se niin voinut jatkua. Ehkä jo vuonna 2016 oli tuo pitkä alkoholittomuus kokeilu ja onnistumisen kokemus. Opiskelujen alku ja innostus uudesta ja opista käsitellä tunteita oli mahtavaa omalla kohdallani.

Luin kirjaa, josta sain omin sanoin muokattuna muutamia hyviä lauseita ajateltavaksi mihin tahansa riippuvuuteen. Eräs pappi oli käyttänyt niitä kysymyksiä kohdatessaan huumeiden käyttäjiä, jotka käyttivät raakaa väkivaltaa kohdatessaan toisiaan ja hän sai heidät muunmuassa noilla kysymyksillä yhteistyöhön ja lopettamaan raakuudet. Kukaan aiemmin ei ollut kohdannut heitä läsnäollen ja kuunnellen vastauksia noihin kysymyksiin.

Millaista on juoda alkoholia? Millaista on juoda alkoholia yksin? Miten välttelet läheisten kysymykset kun he kuitenkin tietävät ongelmastasi? Mitä ajattelet siitä, että kaltoinkohtelet juodessasi itseäsi ja läheisiäsi ja samalla tuotat itsellesi ja läheisillesi surua ja ahdistusta tilanteesta?

Olipa se salailu mihin tahansa asiaan liittyvää, se vie voimavaroja joka tapauksessa kaikilta! Mitä energian tuhlausta! Kerro ja puhu, hae apua. Opi rakastamaan ja arvostamaan itseäsi. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus uuteen tapaan hoitaa asioita. Tule pois kierteestä, jonka olet luonut muka suojaksesi, se on tuhon kierre.

Niin ja juhlissa tai muissa ajanviettopaikoissa, ota alkoholitonta, eikä sitä tarvitse kenellekään selittää, jos et halua kertoa mikset juo enää. Sanoisin itse ehkä ylpeänä, etten tarvitse sitä enää, sehän on luokiteltu jo jopa myrkyksi jo reilu sata vuotta sitten..ja miten paljon se on vain saanut tuhoa aikaan näinä vuosina perheissä ja muualla sekä tietysti terveydellisesti.

Häpeäpaalu löytyi Hollolan keskiaikaisesta kirkosta. Tuohon aikaan häpeä liittyi ihan muihin tilanteisiin mutta nyt kun ajattelen sen käyttöä mielikuvituksellisesti..häpeässä tullaan näkyväksi ja yhdessä hoidetaan häpeää pois..niin sitä kohtihan pitääkin mennäkin, että vapautuu tuosta ikeestä.

Kielenpituus matka, vanha sanonta

Lauantai 8.8.2026 - Mervi

Olen kasvanut maalla ja siellä käytettiin paljon erilaisia sanontoja ja sananparsia liittyen johonkin asiaan. Osa oli varmasti Raamatustakin saatuja ja paljon perinteisinäkin tulleita. Saattoivat olla kyllä monin tavoin rajoittaviakin uskomuksia.

Olimme kesäkahvilavuorossa paikallisessa kahvilassa yhdistyksen kanssa. Osa toi leipomuksiaan myyntiin ja niitä maisteltiin myös porukalla. Tekijät saattoivat arvostella, ettei se oikein hyvin mennyt tällä kertaa tai olisin voinut tehdä tuotteen paremmin. Maistoimme piirakkaa, joka oli hieman erikoisella tavalla tehtyä minulle, mutta todella makoisaa. Tekijä valitti että siinä tekemisessä tuli virhe eikä se ole täydellinen. Hämmennyin kommentista ja sanoin "kielen pituus matkaa" ja sanoin, hei, täähän on hyvää.

Mikä sai minut kommentoimaan sitä näin. Se tuli spontaanisti. Me aliarvioidaan helposti omaa osaamistamme ja se minua harmitti, että ekana vähätellään tekemistämme, ei se mennyt ihan kuin olisin halunnut tai jossain kohdassa tuli moka. Ei toisen sitä tarvitse mitään tietää.

Tekijä hämmentyi sanonnastani, hän käsitti sen negatiivisena sanontona. Onneksi en jättänyt asiaa tarkentamatta. Kerroin, millaisesta taustasta olen kotoisin ja mitä meillä kotona syötiin usein. Ruoka oli vaan energiaa ja jos se joskus paloi pohjaan tai oli pahaa, mutta se syötiin. Se oli sen kielenpituus matkan verran vaan suussa ja nielastiin. Saimme kuitenkin ruokaa ja epäonnistumisista ei nyt niin suurta numeroa tehty. Työtä oli paljon maalla ja ruoka oli vaan jotain mitä helposti saatiin tehtyä ja vatsa sillä täyteen. Hän ihmetteli kertomustani ja kerroin, etten sanontaa tarkoittanut pahalla vaan ylipäänsä, ruoka on vain hetken suussa, emme tiedä mitä kommelluksia siinä tehdessä on tapahtunut.

Pohdin jälkikäteen miksi tuo sanonta tuli noin automaattisesti suustani siinä hetkessä, oliko sillä joku tarkoitus. Juttelin asiasta muutaman sisarukseni kanssa ja he sanoivat, ettei se ollut negatiivinen sanonta, ei sitä niin koettu koskaan. Tajusin, että siinä hetkessä ehkä halusin olla hänelle hyvä ja sanoa alitajuisesti, että älä aliarvioi osaamistasi.

Tästä tapahtumasta on nyt reilu viikko ja mietin motivaatiota laihduttamiseen tai elämäntapamuutokseen. Me ollaan niin urautuneita tuttuihin ruokiin ja makuihin, ettei uskalleta kokeilla uutta. Ei tunnisteta juureksia ja vihanneksia, joita voisi arjessa huomaamatta käyttää ja samalla vaikka keventää ruokavaliota ja huomaamatta voi vaikka laihtua. Kaikki pitäisi maistua hyvälle tai uusi maku on pelottavaa, en syö, en halua edes maistaa. Sanotaan, että uuteen makuun vauvakin oppii kun tarjotaan sitä yli kymmenen kertaa, ehkä se on sama aikuisellakin.

Kun juuri nyt sen esidiabeksen uhkan takia olen tehnyt muutoksia ruokavaliooni monin tavoin se on sitä kielenpituus matkaa ollut ja muutoksia on huomaamatta tapahtunut. Nyt etsin sydänmerkkituotteita ja uusia tapoja tullut huomaamatta käyttöön. Digiklinikan valmennus on auttanut siinä muutoksessa monin tavoin. Isoin muutos kohdallani oli aamupulla puuron jälkeen kahvin kanssa, jota söin vuosia. Oliko se turvallisuuden tunnetta lapsuudesta, että oli pullaa, en tiedä, mutta nyt se on leipää ja sen päällä kurkkua tai tomaattia eli kielenpituusmatkalle tuli muutos parempaan enkä kaipaa sitä pullaa enää. 

Olen kiitollinen, etten jättänyt asiaa tarkentamatta tälle piirakan tekijälle. Hän olisi saanut minusta negatiivisen kuvan. Tajusin samalla, miten helposti me saatamme lipsauttaa ja samalla loukata toista ihmistä vaikkei sitä edes tarkoiteta. Kun tapaan tämän ihmisen uudelleen nyt elokuussa, pyydän vielä anteeksi ja varmistan, ettei hän ollut loukkaantunut ja ymmärsi selitykseni asiasta. 

Me ollaan täällä oppimassa ja meidän täytyy ottaa myös vastuu tekemisistämme. En itseäni tästä moiti tai soimaa, vaan olen kiitollinen, että tämä tilanne sattui. Jotta me huomataan ja tiedostetaan mitä oikeasti elämässä tapahtuu, voidaan korjata ja mennä eteenpäin pystypäin.

Oliko juuri sattumaa, kun kirjoitin tätä blogia 5.8, Iltalehden/Iltasanoman sivuilla oli artikkeli siitä miten erilailla eri puolella Suomea asioita ymmärretään toisin. Eli kannattaa aina tarkistaa mitä tarkoitit kun sanoit noin, koska toiselle sillä voi olla ihan eri merkitys kuin toiselle, ettei turhaan loukkaannuta.

Kuva pixapay Ben_Kerckx

Tarina isästä ja pojasta, opetus

Lauantai 1.8.2026 - Mervi

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että, joka kerran kun hän menetti malttinsa hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni.
Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan.
Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta
pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.
Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki
naulat.
Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi:Olet tehnyt hienoa
työtä, poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen.
Vihapäissäsi sanomat sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia.
Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos.
On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa.

Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään
ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille
kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.
Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän. 

Pyydä anteeksi ja anna anteeksi toiselle ja myös itsellesi. Tästähän kirjoitin myös kirjassani, miten tärkeää on anteeksiantaminen ja anteeksisaaminen. Vapaudut piinaavasta tuskasta ja pääset eteenpäin ja näet tulevaisuuden valoisampana.

Olen myös neuvonut miten purat vihaasi, tässä tarinassa on yksi malli. Pura se fyysisesti johonkin, ei ihmiseen vaan vaikka nyrkkeilysäkkiin, tyynyyn tai juokse tms. Olo helpottuu ja voit saada uuden näkökulman asiaan.

Kuva pixapay xarkamx

Kesän ajanvietteitä

Keskiviikko 15.7.2026 - Mervi

Näin sairaseläkeläisenä, yhdistysaktiivina ja vapaaehtoisena, onko minulla lomaa? Onko siihen tarvetta? Ehkä on. Minulla on vastuu kaikesta yhdistykseen liittyvistä tekemisestä, järjestelyistä, myös muiden sairastuneiden tukemisesta olemassa koko ajan. Kuten on sanottu, eläkeläisellä on aina kiire, tosin sekin on itseaiheutettua. Miksi? Ehkä siksi, että tuntee olevansa jotain jollekin ja se on itselle tärkeää.

Lapsenlapset ovat myös tarvinneet mummoa ja ukkia tänä kesänä. Miten erilaista se elämä onkaan heidän kanssaan, ei tarvitse välttämättä mitään erikoista tehdä, läsnäolo riittää. Ja mikä vaikutus sillä on itseen. Pääsee leikkimään, olemaan luova kun tekee lastenlasten kanssa sellaista, jota oli tehnyt joskus omien lasten kanssa. Nyt sitä tekeekin ihan eri mielellä ja mikä parasta, ukkikin osallistuu omasta tahdostaan. 8-vuotiaan bonustyttären tytön kanssa sain kokea syvällisenkin kokemuksen. Hän aluksi ikävöi äitiään, juttelin suojelusenkelistä hänelle ja otin seinältä kuvan, joka esitti suojelusenkeliä. Enkeli suojeli kahta lasta ylittäessä rikkonaista siltaa. Kuva oli kolmiulotteinen ja otin sen pois kehyksistä, käänsin kortin ja huomasin, että oma isä ja äiti olivat lähettäneet sen kortin minulle kun muutin mieheni kanssa Helsinkiin vuonna -88. Se oli koskettava kokemus ja hetki minulle, hekin olivat ajatelleet minua kun lähdin kauas pois karjalasta. Vaihdoin kortille toiset kehykset ja se sai suuremman merkityksen sydämmessäni ja samalla ehkä tytöllemme kokemuksen "enkelin" olemassaolosta. Kuinka kiitollinen olinkaan tästä hänen ikävästään. Nukuin hänen kanssaan ja kerroin, että enkelinsiivet meitä suojaavat, ei ole mitään hätää. Kaikki meni hyvin ja ikävä oli poissa seuraavana päivänä.

Vietin myös oman nuorimman tyttäreni kanssa hänen syntymäpäivänsä kunniaksi äiti tytär päivää Helsingin vilinässä. Asuttiin aiemmin Helsingissä, tosin Heikinlaaksossa, hieman maaseutumaisemmassa ympäristössä. Helsingissä oli paljon ihmisiä liikkeellä kauniina perjantai päivänä. Senaatintori, kauppatori ja Espan puisto täynnä turisteja ja paikallisia. Mikä hälinä, tungoskin paikkapaikoin. Kauppakeskuksetkin tuli koluttua keskustassa. Varsinaiset vierailukohteeksi valittiin Aistimuseo, jossa saimme "leikkiä" ja kokea erilaisia fiiliksiä, naurettiin ja iloittiin eri jutuista siellä. Alunperin ehdotin Raivoomoa, jossa olisimme voineet purkaa ihan fyysisesti vihaa, mutta sinne ei ollut enää aikoja varattavissa. Eli täytimme itsemme Aistimuseossa muita aisteja ja tunteita käyttäen.

Toinen kohteemme oli Kellumo, jossa kävimme syvärentoutumassa suolaveden täyttämässä kuplassa. Se olikin mahtava lopetus hulinapäivälle. Aika meni kuin siivillä lilluessa alasti yksin omassa kuplassa. Uikkaria tai muitakaan tarvikkeita ei tarvinnut ottaa mukaan. Suihkussa käynti ennen kuplaa menoa oli tärkeää sekä myös sen jälkeen. Painoton tila ja kokemus se oli. Olimme tyttären kanssa joskus käyneet Kuolleessa meressä Israelin reissulla ja tämä kokemus oli vastaava, tosin kesto 50 min lillumiseen oli mahtava. Siellä oli kauneuspiste, josta sai kasvovoiteita, hiustenkuivaaja ja hiusmuotoilutarvikkeet talon puolesta. Omat meikit otin vaan mukaan. Siellä kuplassa olin omien ajatusteni kanssa, hengittelin kipeisiin kohteisiin ja venyttelin itseäni varovasti. 

Alla tekstiä Kellumon sivuilta.

Rentoutuskellunta eli suolakellunta on helpoin ja tehokkain tapa rentouttaa keho. Kehon poikkeuksellinen rentoutuminen rauhoittaa koko hermojärjestelmän, mikä vaikuttaa luonnollisesti myös aivoihin ja sen myötä mieleen.

Rentoutuskellunta on oikotie syvään rentoutumiseen ja meditatiiviseen tilaan. Kun keho ja aivot saavat levon ärsykkeiltä – ääniltä, valolta, paineelta – kehossa vapautuu aineita, jotka vähentävät stressiä ja kipua. Kelluntaa on käytetty jo vuosikymmeniä monenlaisiin tarkoituksiin, mm. stressin helpottamiseen ja unen laadun parantamiseen.

Rentoutuskellunta laskee tutkitusti stressihormoni kortisolin tuotantoa, mikä vähentää sairastavuutta. Kellunta laskee myös sykettä ja verenpainetta sekä kosteuttaa, pehmentää ja hoitaa ihoa.

Sitten tulimme virkistyspäivästä junalla kotiin ja tytär kertoi, että olimme kävelleet päivän aikana jo yli 17 000 askelta. Kotona vielä saunaan ja levolle. Aivan mahtava kokemus, yksi päivä ja aivan erilainen fiilis uusien asioiden kokemisesta. Näin avarran näkökulmaa uusiin asioihin ja antaa erilaista virtaa tulevaan. 

Ihanaa kesää kaikille lukijoilleni. Kirjoittelen kun sille päälle satun edelleen..

Alla kuva kuplasta, jossa lilluin ja nautin olostani. Suosittelen.

Uusi diagnoosi?

Tiistai 30.6.2026 - Mervi

Vuosikymmeniä piilossa ja harvoin esiintyvä ikävä vaiva alkoi tässä keväällä nostaa päätään keuhkokuumeen jälkeen. Pystyin sitä hoitamaan itse ensin apteekin tuotteilla ja lopulta soitin terveyskeskukseen ja pääsin viikon päästä lääkärin vastaanotolle. Kerroin, etten ole täysin vielä palautunut keuhkokuumesta, välillä mäkeä ylös kävellessä alkaa ahdistaa. No, lääkäri määräsi liudan verikokeita monien asioiden poissulkua varten. Kävin kokeissa ja seurasin tuloksia itsekseni sovelluksesta. Lääkäri lupasi olla yhteyksissä, jos niistä jotain löytyy. Vastausten tultua huomasin, että pitkä verensokeri B-HbA1c oli ylittänyt yhden pykälän viitearvoista, unohdin sitten koko jutun kun muut arvot olivat hyviä.

Kunnes digiklinikalta tuli viestiä, että sinulta on verikokeissa löytynyt esidiabetes. Se oli shokki ensin. Miten minulla se voi olla? Mummoni oli aikoinaan sairastanut sitä, muttei meillä kenelläkään muulla sukulaiselle sitä ole ollut. Olen normaalipainoinen ja liikun, syön terveellisesti. Mutta tiesin kyllä sen, että unen merkitys tämänkin sairauden puhkeamisessa on merkittävä. Eli siinä on se mun pullonkaula, vatsan takia en pysty nukkumaan aina hyvin, koska suolen tyhjennykset vedellä valvottavat öisin ja uni on rikkonaista sen vuoksi. Olen tosin alkanut käyttämään kipulääkettä tyhjennyksien jälkeen, mutta ei se aina auta. Eli viikottain on useita öitä kun yö on rikkoinen. Olen hyväksynyt sen, mutta nyt täytyy tähän panostamaan paremmin.

Digiklinikalta suositeltiin osallistumaan digivalmennukseen ja sain sitä kautta yhteyden hoitajaan. Kerroin tilanteeni. Olin myös tutkinut muiden käyttämien lääkkeiden sivuvaikutuksia, kolestrolilääkkeeni oli listalla, jotka vaikuttavat mahdollisen diabeteksen puhkeamiseen, ehdotin siihen lääkkeen vaihtoa. Mittasin sitten vatsanympärykseni, painoni ei ole noussut yhtään vuosien varrella, samat vaatteet menee vuodesta toiseen, tosin rinnanympärys on hieman kasvanut, joten jotain hormonaalistakin saattaa olla. Aloin selaamaan ja etsimään tietoa mitä voisin tehdä, etten sairastu tähän tulevaisuudessa. Luin diabetesliiton sivuilta tietoa ja osallistuin heidän digivalmennukseen. Huomasin monia asioita syömisessäni, joita voin vielä petrata tai poistaa ruokavaliostani. Hunajaa olen syönyt monta lusikallista päivässä, sen määrän pienentäminen on hyvästä muunmuassa. Toinen pulla pois päivästä, aamulla näkkäriä kahvin kanssa. Puuronhan syön aina marjojen ja maustamattoman jugurtin kera. Aloin seuraamaan myös painoa ja lisäisin liikuntaa. Otin aamuisin televisiossa esitetyn Sofian aamujumpan elämääni lihaskuntoa kasvattamaan ja tekoäly kehotti kävelylenkeilläni ottamaan 100 askeleen juoksuaspurtteja mukaan lenkeilleni vaihteluksi. Muutin kolestrolilääkkeen ottamisen iltaan ja nyt seuraan vähitellen tuloksia. Vatsan ympärys on rajoilla ja parin kilon painon pudotus voisi olla hyvästä, joten selätän sen kyllä, olen nyt hyvässä vauhdissa. 

Uneen muutosta, iltapäivä kahvi pois, teetä tai kofeiinitonta kahvia tilalle. Ehkä kokeilen tyhjennystä aiemmin päivälle, mutta olen sitä kokeillut ja vatsa saattaa toimia seuraavana iltapäivänä väärässä tilanteessa..joten mietin sitä vielä.. Sain lääkäriltä uusittua reseptin, jota käytän öisin kun valvon, se on Atarax ja sen avulla nukun edes jonkun tunnin aamusta, joten sen käyttöä taidan lisätä jo heti silloin kun möyrintä alkaa..

Olen nyt sopinut digihoitajan kanssa videotapaamisen elokuulle. Diabetesliiton valmennus antoi hyviä vinkkejä ja suosittelen kyllä muillekin vastaavia käymään läpi. Ne ovat todella hyödyllisiä. Marjat, hedelmät ja kasvikset ovat olleet osa ruokavaliotani jo vuosia, joten muissa asioissa löytyi parannettavaa. Limppareita ym en juo hammasterveydenkään vuoksi. Jatkossa vettä juon hieman enemmän ja opettelen ehkä syömään raakaa sipulia hieman, jos vatsa sitä kestää.

Henkinen hyväksyminen täytyy kuitenkin tehdä aina rauhassa ja selviän tästä, uskon niin kuin pitääkin. Lapsilleni voin kertoa riskeistä, ja jos he saavat tästä kokemuksestani jotain tulevaan, olen voittanut jo paljon. Aina sairaus ei näy ulospäin ja piilevänä ne voivat tehdä tuhojaan kauan. Tiedostaminen riittää, olen riskiryhmässä ja voin vielä itse vaikuttaa. Otan kaiken vastaan mitä tarjotaan, ammattilaiset ovat puolellani ja haluavat auttaa. Pienin askelin kohti muutosta. 

Muuten..olen julkaissut Youtubeen nimelläni olevalle sivuilleni ensimmäisen rentoutuksen. Se esiintyy kirjassani ensimmäisenä harjoituksena. Lisäsin siihen alkuun rentoutusharjoituksen ja sen kesto on reilut .15.00 min. Kokeilepa miltä tuntuu vain olla..https://www.youtube.com/@mervikaartoaho1103

Kuva pixapay

Elämyksiä

Perjantai 19.6.2026 - Mervi

Syöpäyhdistyksessämme on tapana käydä kesäisin jossain retkellä. Oman paikallisen yhdistyksen retki suunniteltiin aluksi Hämeenlinnaan, sitten se muutettiin Kotkaan ja lopulta kaikki kuivui kokoon liian vähäisen osallistuja määrän vuoksi. Samalla kun ilmoitin peruutuksista jo reissuun ilmoittautuneille, olin saanut toisesta syöpäyhdistyksestä viestiä, että heidän retkelle päästäisiin mukaan, jos kohteet kiinnostaa. Aluksi kun mainittiin Loviisa, sanoin, että viime vuonna oltiin jo siellä, mutta nyt kohteet olivatkin aivan muuta.

Sain meidän yhdistyksestä porukan mukaan ja heistä moni olikin jo nähnyt Lapinjärven kirkonkellojen museon omistajan Supavit Nummelinin televisiossa. Eli toinen kohde olisi siellä se ja toinen kohde oli Eija´s Garden. 

Eija kertoi hienosta puutarhastaan, unelman toteutumisestaan ja esitteli uskomattomia erilaisia englantilaisia puutarha versioitaan. Hän eli nyt unelmiaan ja otti vastaan vieraita esitellen suurta työtään, jonka oli saanut aikaan luodessaan koko paikkaa. Hän oli tehnyt siitä aikoinaan myös TV:ssä esitetyn ohjelman. Haltioituneena lähdimme kohti seuraavaa kohdetta ruokailtuamme ensin lounaan matkanvarrella.

Saavuimme Lapinjärvelle kirkonkellomuseoon ja kirkontorniteknikko Supavit Nummelin otti meidät iloisesti vastaan mustassa ortodoksille tyypillisessä mustassa asussaan. Hän soitti meille aluksi ladon ylisiltä kirkonkelloilla musiikkia, jota katsoimme ihmeissämme. Sitten pääsimme sisään latoon, jossa hän esitteli ikivanhoja kelloja ja soitti lopuksi musiikkia eri kokoisilla kelloilla lisää. Ulkona oli suuria tuhansia kiloja painavia kelloja, joita saimme kokeilla soittaa myös itse, raskasta hommaa se on ennen ollut kun kirkkoon on ihmisiä kutsuttu tulemaan.

Sitten meitä odotti hänen suuri haaveensa, jonka hän oli harrastuksenaan toteuttanut. Oma junarata, omia junavetureita ja erilaisia vaunuja. Pääsimme junan kyytiin ja hän soitti Kirkan kappaletta kaiuttimista, Me ollaan vaan ja hengaillaan, se oli hupaisa kokemus! Eikä siinä vielä kaikki, lopuksi hän vei meidät kotiinsa, jonne hän oli rakentanut oman kappelin olohuoneeseensa. Siellä oli isot pilliurut, jotka oli itse sinne rakentanut ja vuosien myötä oli opetellut soittamaankin niitä. Hän soitti meille erilaisia kappaleita virsistä iskelmiin. Hän kertoi myös tarinaansa. Hänet oli hylätty vauvana talon portaille Thaimaassa ja kaksi vuotta myöhemmin hänet adoptoitiin Suomeen. Häntä oli kiusattu koulussa erilaisuutensa vuoksi ja silti hän näki maailmassa itselleen kutsumustehtävän, jota nyt toteutti myös meille. Hän oli iloinen ja toi meillekin iloa ja ihmetystä. Kotikappelin nimi on Pyhän kohtaamisen kappeli, pyhyys tulee kappeliin ihmisten kohtaamisen kautta. Hän lausui sanat, jotka koskettivat minua. Ilman kohtaamista ei ole toivoa, ilman kohtaamisia ei ole rakkautta, ilman rakkautta ei ole kohtaamista ja ilman toivoa ei ole rakkautta. 

Mitä me tältä retkeltä opimme. Yhdistykset tekevät kyllä hyvää työtä, retket kruunaa ja avartavat maailmaa monin tavoin ja antavat iloa ja toivoa myös meille kaikille. Oli mahtavaa olla mukana. 

Oma paikallinen yhdistys teki retken Iitin musiikkijuhlille Verlaan ja kuuntelemaan Merja Larivaaraa ja Kaihon karavaaneja. Sekin oli aivan mieletön kokemus monin tavoin. Suosittelen kohti elämyksiä ja kohti kohtaamisia, rakkautta, iloa ja toivoa. 

Kuvassa Supavit junaradan äärellä. Kuva Eila Orpana, itse en saanut kunnon kuvaa kun hän oli liikkeessä koko ajan..

Minulla menee hyvin entä Sinulla, kirjasta

Torstai 4.6.2026 - Mervi

Olen muutama vuosi sitten ollut Transaktio- kurssilla, jossa käsiteltiin aihetta Aikuinen, Lapsi ja Vanhempi ja pelit. Luettuani toista kirjaa, sen sivuilla oli tietoa tästä kirjasta Minulle menee hyvin, entä Sinulla ja tästä aiheesta lisää. Lainasin kirjan ja yllätyin. Sain kertausta kurssin sisältöön syvemmin itsekseni ja rauhassa.

Aluksi kerron vähän kirjasta ja sitten kerron mitä oivalluksia olen jälleen itsestäni tehnyt tämän myötä. Elämä on uskomatonta kun sen antaa vain tapahtua.

Aivot toimivat hifi-nauhurina. Ne tunteet, jotka aikanaan liittyivät menneisiin kokemuksiin ovat myös tallessa muistissa ja erottomattomasti niihin sidottuja. Ihmiset voivat olla kahdenlaisissa tilassa samanaikaisesti eli kokemuksessa, että sen ulkopuolella tarkkkailemassa sitä. Nämä muistiin varastoidut kokemukset ja niihin liittyvät tunteet voidaan nykyhetkessä kokea uudelleen yhtä voimakkaina kun silloin ne tapahtuivat. Eli et vain muista mitä tunsit vaan tunnet samalla tavalla.

Vanhempi= ainesto 0-5 v. havaittu ulkoiset tapahtumat, joihin ei voinut mitään, vanhempien lausumia nauhoja, kaikki mitä lapsi näki vanhempien tekevän ja kuuli heidän sanovan. Kaikki kehotukset, säännöt ja lait, ilmeet, eleet, äänensävyt, hyväilyt, tuhannet ei sanat, onnelliset hetket ja ylpeän isän ilmeet. Epäoikeudenmukaisuudet, vanhemmat sanovat yhtä ja tekevät toista (tupakointi), ristiriitaiset aineistot. Lapselle kaikki ovat totuuksia.

Lapsi=pienen lapsen reaktiot, mitä näki, kuuli, tunsi ja ymmärsi. Lapsi on pieni ja kömpelö, ei sanoja, avuton, lapseen kohdistui vaatimuksia, kokemuksia, lapsi haluaa hyväksyntää. Näiden perusteella lapsi päätteelle varhain:minä en ole ok ja se on oma arvio itsestä, eikä sitä voi pyyhkiä pois. Ja kun aikuisena koetaan ahdistusta jostain tilanteesta ja jos lapsena hän tuli kokeneeksi nurkkaan ajoa, torjutuksi ja hylätyksi tulemista, niin ne tunteet heräävät Aikuiselle tässä hetkessä, joita lapsena koki. Myös myönteiset tunteet koetaan samoin.

Aikuinen=10kk lapsi kykenee tekemään sellaista, joka herää hänen omasta tietoisuudestaan. Tästä itsensä toteuttamisesta alkaa aikuinen.

Aikuisen tehtävä on pääasiallisesti muuttaa ärsykkeet tiedoksi ja käsitellä ja lajitella tieto aikaisemman perusteella. Aikuinen on tietojenkäsittelykone, joka työntää ulos ratkaisut arvioituaan ja käsiteltyään ensin tiedot, jotka tulleet Vanhemmasta, Lapsesta ja Aikuisen aikaisemman ja parhaillaan keräämästä aineistosta. Aikuisen tehtävä on tutkia vanhempaan sisältyvää aineistoa, onko se totta vai ei vai, onko se sovellettavissa ja sitten tutkia, hyväksyä  tai hylätä. Lasta tutkiessaan, ovatko tunteet asiallisia vielä nykyhetkessä vai ovatko ne vanhentuneita. Aikuisen tehtävä on todennäköisyyden arvioiminen.

On neljä elämänasennetta. 1.minä en ole ok-sinä olet ok, 2. minä en ole ok-sinä et ole ok, 3.minä olen ok-sinä et ole ok, 4. minä olen ok-sinä olet ok. Lapsi pysyy asenteessa 1-3 ellei tietoisesti Aikuisena vaihda 4 asenteeseen. Ne ovat päätelmiä, ei selityksiä.

1. Minä en ole ok=sinä olet ok, lapsi on syrjään vetäytyvä, toive elämää..jos minä ja kun minä.

2. Minä en ole ok-sinä et ole ok=äiti kylmä, rankaisee, lapsi luovuttaa, ei ole toivoa, vetäytyy

3. Minä olen ok-sinä et ole ok=lasta lyöty, kaltoinkohdeltu, on kipuja, lepää nuolee haavojaan. Te satutatte minua! Kaikki ovat syypäitä, tekee pahaa aikuisena ilman omaatuntoa.

4. Minä olen ok-sinä olet ok=3 ensimmäistä ovat tiedostomattomia asenteita, perustuu tunteisiin. Neljäs perustuu ajatteluun, uskoon ja toiminnan antamiin kriteereihin.

Kolme vuotiaana alkaa peli, minun on parempi kuin sinun. Aikuisena pelataan samaa peliä, hommataan omaisuutta, mitä vaan.

Me voimme muuttua, kun esimerkiksi koskee riittävästi, kärsitään jostain elämän tapahtumista, on epätoivoa tai ikävystymistä. Aikuisen tasolla toiminta tapahtuu, siellä muutos ja toivo on mahdollinen.

Kirjassa käydään läpi Aikuisen, Lapsen ja Vanhemman fyysiset ominaisuudet ja sanat, joita itse tunnistinkin mukavasti. 

Kuinka pysyä Aikuisessa? Laske kymmeneen. Silloin kun olet epävarma, jätä tekemättä. Kysy onko se totta? Onko se asianmukaista? Mistä sain tämän ajatuksen? Mikä on todennäköisyys?Käy sisäistä vuoropuhelua kun tunnet itsesi huonotuuliseksi, synkäksi, masentuneeksi, katuvaksi. Kysy miksi Vanhempi löytyttää minun Lasta? Kysy kuka on ohjaksissa?

Kuinka käytämme aikamme? Vetäydytään, et ole läsnä muiden seurassa vaan mielikuvitusmaailmassa. Rituaalit, tehdään samoja asioita, koska on turvallista. Toimintaa,mm. astioiden pesua, opiskelua->ei tarvitse lähestyä muita. Nämä tapoja torjua syyllisyyttä, epätoivoa ja läheisyyttä.

Berne kirjoittaa Kanssakäymisen kuviot kirjassaan,(aion lainata) josta kirjoittaja viittasi ajanvietteet, jotka hauskoja lörpöttelyaiheita. Moottorit-auton vertailua ja kuka voitti (miesten puheet)Keittiö, vaatekaappi(naisten) Miten menetellä jonkun asian suhteen? Kuinka paljon maksaa? En ole koskaan ollut..Tiedättekö? Mikä tuli (vanhempi kaveri) Seuraavana aamuna? (krapula) Nämä pelit perustuvat lapsuuden yksinkertaiseen peliin, minun on parempi kuin sinun. Ne tuottavat hyvää mieltä kaikille.

Uskonnosta, ensin hyväksytään toisen uskonto, myöhemmin tulee tunne, että minun uskontoni on parempi kuin sinun. 

Nyt omaan kokemukseen. Kiitos taas puolison kanssa keskustelu tästä asiasta, jotta oivaltaa myös minun rikkonaisuuttani paremmin. Olen kirjassanikin kertonut, että olen kokenut lapsena turvattomuutta ja onneksi nyt saan eheytyä tällä tavoin. Mahtava juttu.

Otin kynän ja paperia, näin kannattaa työstää asioita itsensä kanssa. Kohteeksi otin ärsytyksen tunteen. Puolisoni haluaa pihalla leikata, karsia, kaataa puita/pensaita. Nykyään kyllä kysyy mitä mieltä olen, mutta myönnyn vaikken asiasta välttämättä edes pidä. Nyt tämä oli ajankohtainen asia. Esitin yllä olevat kysymykset itselleni ja ymmärsin, että ärsytyksen tunne on lapsuuden kokemuksesta. Pikkusiskoni ärsytti minua, härnäsi ja kiusasi esim. jos halusin nauhoittaa jotain musiikkia, niin hän alkoi lällättää äänitteen päälle. Koin nyt, että puolisooni kohdistuva ärsytys tuntui samalta, hän "kiusaa ja lällättää" kun saa tehtyä asioita vaikken pidä siitä. Mietin, onko tämä tunne vielä asianmukaista ja totta vielä tänään. Ei ole! Lopulta oivalsin, että hän tekee kaiken siksi, että tykkää tekemisestään ja tietää mitä kasveille pitää aika ajoin tehdä, että ne pysyvät siistinä ja hyvinhoidettuna. Asia meni siis päälaelleen ja tämän keskustelun kävimme nyt yhdessä ja molemmille tuli iso oivallus tästä asiasta. Uskomatonta, mutta totta.

Rakkaus ei ole toisiinsa tuijottamista vaan katsomista yhdessä ulospäin samaan suuntaan. Eikö olekin hieno juttu. Meillä keskustellaan ja annetaan toisen puhua ja toinen kuuntelee ja vasta sitten kommentoidaan ja päästään yhteisymmärrykseen.

Elä elämykset itse ilman ennakkokuvia. Uskonnollinen kokemus on luonnollisen lapsen uudelleen syntyminen.

Todellisuusterapia=me emme voi muuttaa menneisyyttä, muuta se hiipii meidän elämään Vanhemman ja Lapsen kautta, ellemme ymmärrä miksi näin tapahtuu, meillä ei ole vapaata Aikuista, jonka kautta tulisimme vastuullisiksi ihmisiksi.

Minun kokemuksella oli mielenkiintoista lukea tämä kirja, siinä on paljon helppoja ja ymmärrettäviä asioita, joilla pääsee itseensä syvemmälle..jos siis tahdot niin.

Kuva pixapay, alanajordan. Lasta ärsyttää..lällälää..joku tekee..

Kuka minä olen?

Perjantai 22.5.2026 - Mervi

Kysyin eilen puolisoltani kun minulle ei ole tullut yhtään ajanvarausta uuden ajanvarauksen myötä, miksei minulle varata aikaa. Haluaisin niin paljon, että voisin auttaa muita ihmisiä monin eri menetelmin. Eikö minua löydetä? Enkö osaa markkinoida itseäni oikein oikeissa kanavissa? 

Kuitenkin näitä blogin lukijoita on paljon, eikö sielläkään kukaan tarvitse mitään muuta, vai autanko jo pelkästään sillä, että kirjoitan näitä ajatuksiani toisillekin mietittäväksi. Sekin toki minulle riittää. Ilahdun kovasti, kun luet sivujani. Kaipaisinko ehkä jotain palautetta?

Hän sanoi, että olen "julkkis". Mikä on julkkis kysyin? Tyrkky? Sekö minä olen?

Kysyin tekoälyltä ja se vastasi, että olen terveys/potilasvaikuttaja. Kokemuskirjoittajahan lukee myös kirjassani, tavallinen ihminen minä olen.

Mikä on tavallinen ihminen? Hän on keskiverto ihminen, jolla ei ole julkisuudessa erityistä asemaa, huomattavaa varallisuutta tai poikkeuksellisia erityisvaatimuksia. Vaatimatonko, hissukka, sellainen, josta ei olla kiinnostuneita, koska minussa ei ole mitään kiinnostavaa, kirjoitin tänään aamusivuilleni. 

Puolisoni jatkoi ja sanoi, että olen ollut lehdissä ja televisiossa haastatteluja antamassa, siksi olen julkkis. En ole julkkis, minä tuon esille asiaa, jonka olen itse kokenut ja huomannut yhteiskunnassamme paljon pelkääviä ja vaatimattomia ihmisiä, jotka eivät halua kuulua eikä tulla nähdyksi. Mutta silti he kaipaavat tukea ja kuulijaa, puolesta puhujaa, joka antaa tukea ja näkee ihmisen syvemmälle sydämeen, ettei vaan kärsisi tai luovuttaisi.

Julkkikset/tyrkyt ovat ihan eri lajinsa. He tuovat itseään esille saavutuksillaan, ulkonäöllään, erityistaidoillaan, rahalla jne. Ne saavat meissä aikaan ihastusta, mutta myös ärsytystä ja vihaa. Heistä etsitään vikoja ja kirjoitetaan anomyyminä sosiaaliseen mediaan. Minusta ei kirjoiteta mitään ikävää, tai en lue niitä.

Tuon esille asioita, jotka meitä hävettävät. Olen antanut kasvot häpeällisille asioille, suolistosyövälle ja ulosteenkarkailulle! Olen kouluttautunut ja opiskellut asioita, että uskallan tuoda näitä asioita esille, jotta muilla olisi helpompaa. Törmään aina silloin tällöin ihmisiin, jotka sanovat, etteivät ulosteenkarkailun takia käy missään, eivät edes kaupassa. Olen heidän asioillaan nyt, olen heidän korvansa ja silmänsä ja yritän viedä viestiä eteenpäin, että auttakaa meitä, me halutaan tulla nähdyiksi ihmisiksi ja meilläkin on arvo. Siinä samalla olen löytänyt itseni ja tunnistanut miksi olen se mikä olen. 

Äskettäin sain puhelun ihmiseltä, joka oli syöpähoidoissa kokenut samaa kuin minä, sivuoireet olivat vaikeat ja hoidot jouduttiin keskeyttämään, eikä hän tiennyt miksi, kunnes kerroin, että olikohan sullakin tämä DPD-entsyymi puutos? Hän sai selityksen, jonka olisi halunnut tietää jo hoitojen aikaan. Kolme vuotta hän eli epätietoisuudessa mikä vika hänessä oli. Ja kun tämän asian otin esille tässä keväällä THL nyt eläköityneelle ylilääkäri Helena Kääriäiselle, hän julkaisi Kaikki syövästä sivuille seuraavan artikkelin, joka on alla. Iso kiitos hänelle!

https://kaikkisyovasta.fi/syopa-lehti/syopaan-sairastuneelle-on-tarjolla-monenlaisia-geenitesteja/

Eli vaatikaa, kun sairastut suolistosyöpään, että DPD-testi kannattaa otattaa ennen hoitoja, ettei käy niin kuin meille on käynyt. Ja sen tiedän, että kun tätä testiä ei ole otettu, hoitoihin on menehdytty, eikä ole välttämättä selitetty miksi niin kävi. Se on nykyään vahva suositus, vaikkakin se on harvinainen, sen osittainen tai kokonaan oleva puutos hoitojen kanssa voi tappaa! Niilläkin asioilla minä olen.

Kirjaani on nyt mainostettu parissa lehdessä, Finnilcon (avanne- ja vastaavasti leikattujen sekä anaali-inkontinessi potilaiden keskusjärjestön oma lehti) sekä Fikkarissa, joka on logoterapiayhdistys ry:n jäsenlehti. Fikkarissa Iina Åhman kirjoitti kirjan esittelystä kauniisti. Syöpä vei terveyden mutta toi kutsumustehtävän. Esimerkki ihmisestä, joka on onnistunut muuttamaan kärsimyksensä arvokkaaksi tarkoitukseksi.

Siis kuka minä olen? Kannattako identifioitua joksikin? Ehkä ei, ehkä riitän juuri sellaisena kuin nyt olen ja olen ok ihminen, niinkuin olet Sinäkin. Ja jos lukijani saat apua jo täältä, kiitän nöyrästi siitä, että luet juttujani ja jos olen voinut olla Sinulle avuksi vaikka tällä tavoin. 

Kävin Espoossa Isossa Omenassa kertomassa kirjastani. Paikalla oli kourallinen ihmisiä, kilpailin jääkiekon kanssa samasta ajankohdasta. Paikalla olivat ne, joita kiinnosti kuulla miten olen itse selvinnyt ja miten näen elämän tänään. Esitykseni jälkeen keskustelut osallistujien kanssa olivat erittäin tärkeitä. Huomioitiin esimerkiksi se, että vihaa saa purkaa..en ole puhunut ulosteenkarkailusta kenellekään tai itsensä halaaminen, keho ei tiedä kuka sen tekee, rakasta itseäsi. Puolisoni sanoi, esitykseni jälkeen. Olen ylpeä Sinusta, puhut niin rauhallisesti ja saat ihmiset kuuntelemaan ja avautumaan, se oli tärkeä kommentti rakkaaltani.

Kuva pixapay, pavlofox. Kuva kuvaa minusta juuri sitä "kyntämistä", jota teen toisten puolesta jotta saadaan tulosta, ja nyt odotan kasvua..enkä tee tätä yksin..vaan yhdessä muiden kanssa.

Arvot

Torstai 7.5.2026 - Mervi

Kohti arvoistasi kirjan lainasin nyt tarkoituksella. Halusin vahvistaa ja varmistaa itselleni miten tunnistan ja käytän arvojani omassa elämässäni tänään. Olen arvopohjaisia harjoituksia tehnyt useita vuosien varrella jo ennen mitään opiskelujakaan. Muistan, että minulle tärkein arvo ykkösenä on ollut aina perhe. 

Kun on elämän tienhaarassa, vaikka jossain haastavissa tilanteissa tai ihmissuhteissa, sairastunut tms. niin kannattaa miettiä elänkö arvojeni mukaisesti. Tunnistanko tietoisesti mitä teen arjessa läsnäollen, olenko siinä tai miten paljon on ajatusten ja tunteiden ylivaltaa, jotka häiritsevät arvojani. Käyttäydynkö arvojeni mukaisesti ihan arjessani, toteutanko niitä päivittäin tai edes tunnistanko arvoni.

Eli kävin läpi uudestaan omat arvoni ja kysyin itseltäni mikä ja kuka on minulle tärkeää. Teenkö jotain liikaa vai haluanko tehdä jotain lisää. Millainen haluan olla ja mitä haluan muistella kun olen vanha. Käytänkö intuitiota ja sisäistä viisauttani.

Kävin itsekseni läpi niitä pyramidin avulla, jossa ylimpänä oli minulle tärkein arvoni perhe,(miten olen suhteessa itseeni ja muihin) siihen johtavat periaatteet ovat ->mahdollisuus tukea ja olla mukana monin tavoin lasten ja lastenlasten elämässä.(mitä haluan ja mitä kohti suuntaan) Konkreettisena tavoitteenani on ottaa lapsenlapsia hoitoon kun sitä kysytään, tavata perheitä ja vaihtaa kuulumisia videopuheluilla tms.(mitä tavoittelen ja miten etenen) Sitten mietin tekoja arjessa. Toiminko niin, ja huomasin, että näin tapahtuukin, teothan muuttavat arvojani eläviksi. Tunnistin myös kuusi muuta arvoa ja niitä muita tarkastelen samalla tavoin.

Arvojen toteuttaminen tuo onnistumisen kokemusta, mielihyvää ja tyydystä ja sitä kautta saan myönteisiä seurauksia ja lisää elinvoimaisuutta.

Arton neuvoja.

Ajankäyttö tarkasteluun, elänkö sitku tai mutku elämää ja otanko vastuun valinnoistani. Tavoitteet ovat suunta muutokselle. Mitä haluan tapahtuvan, että arvoni toteutuu, mitä aion tehdä sen eteen. Laadi sellaiset tavoitteet jossa olet aito, läsnäoleva ja oikeudenmukainen, rakkaudellinen itseäsi kohtaan.

Käytä apuna arviointiasteikkoa, halukkuusmittari käyttöön, tee tietoisia tekoja, riko rutiineja, mieti millainen on täydellinen päiväsi pienin teoin. Tee itsestäsi käyttäytymiskokeilija ja muista, että kyse on aina siitä, että valitset yhä uudestaan arvoisesi mukaisen käytöksen. Käytä vaikka huoneen taulua, muistuttajia muutoksesta. Ja jos kompastut, kokeile uudestaan, jotain täytyy sortumisesta oppia jatkoa ajatellen. Ei itsesyytöksiä. Tunnista missä tilanteessa sorruit ja luo itsellesi joku palkkio jatkoon. Jäämme helposti tottumuksen kehään, joka on automaattinen, tiedostamaton tapahtuma. 

Murehtiminen luo illuusion siitä, että yrittää kovasti ja tekee sille jotain, valmistautuu pahimpaan. Se on aivan turhaa ajanhaaskausta. Epäonnistumiset kuuluvat elämään.

Arto kirjoittaa masennuksen noidankehästä, laukaisevista tilanteista ja reaktiosta. Suosittelee silti tekemään aktiivisia pieniä tekoja päivässä, josta saa iloa arkeen. 

Matkustajat bussissa oli hyvä mielikuva tunteista ja ajatuksista, mielikuvista. Kuvittelusta olla bussin kuljettajana ja koko elämäsi historia tulee näkyväksi muina matkustajina, jotka estävät kulkuasi eteenpäin monin tavoin. Tule tietoisiksi heistä ja luo uusi historia siten ettet enää torju, vatvo, et ohjaa. Vaan hyväksy kaikkien läsnäolo ja menet kohti tavoitetta, et poispäin. Kohti sitä mikä on tärkeää ja se on palkitsevaa ja tuo elinvoimaisuutta. Se voi olla pelottavaa, mutta epämukavuus alueella syntyy uutta, mukavuusalueella ei. 

Käytä aisteja hyväksi muutoksessa, mielikuvaharjoitus tulevasta elämästä. Minä huomaan->ajatuksia ->tunteita ->kehon tuntemuksia ilman arvostelua. Mieti mikä olisi viisasta juuri nyt? Näkökulman vaihtamisen taito, katso tilannetta kauempaa itsestäsi.

Etten soimaisi itseäni roolien taakse, se on rajoittava ansa. Olen muutakin, vaikka meidän yleisin ja varjelluin salaisuus onkin, että en ole tarpeeksi. Mitä paras ystävä neuvoisi minua tekemään, tai mieti mitä aikakone tulevaisuudesta antaisi neuvoja viiden vuoden päähän.

Huomaan ajattelevani nyt, ajatus, arvioi, onko se hyödyllinen ajatus? Nimeä se, tai anna sille nimi, päästä se irti, laita menemään virran mukana..Suhtaudu vähemmän vakavammin niihin. Tai kysy miten vanha tämä ajatus on? Auttaako se minua? Tietoisena on mahdollisuus valita aina. Kirjoita se ylös.

Käytätkö selitysajatuksia, ne kertovat mikset voi tehdä jotain. Tunnistat ne sanoista, minun ..pitäisi, täytyy, aina tai ei koskaan. Onko tuttua?

Tunteista harjoitus, minä huomaan tuntevani nyt kehossa "kihelmöintiä", mielihaluna haluaisin "kirota, huutaa" ja ajatuksina, "en kestä enää, miksei tämä lopu". Keho menee uhkatilaan ja huomiokyky kapenee. Mieli arvioi kokemusta ja sanoo, minussa on jotain vikaa, alat vältellä. NYT HUOMAA TUNNE, OLET IHMINEN. Tai tunnista tunne, nimeä se, missä kehon kohdassa se tuntuu, minkä kokoinen se on  ja minkä värinen se on. Muuta se kokonaan erilaiseksi. Kirjassani on tämä harjoitus myös.  Ole utelias tunteelle, ota se vastaan. Itsekritiikissä, sano se ääneen, hengitä syvään, havannoi ajatuksesi uteliaasti ja sallivasti ilman kommentteja.

Lopuksi tee itselle hyvää tekevien tekojen lista 10 kpl. Rauhoita itsesi, mieti mikä olisi hyväksi juuri nyt ja toteuta se. Itsemyötätuntoa, halausta itselle tms. Kohti arvoistasi askel kerrallaan, hengitys, ajatukset pilviin, myötätuntoa itselle, tietoisuustaidot ja kysy joka kerta miten se ihminen, jollainen haluat olla, tekisi tässä tilanteessa? Ja kirjoita kirje tulevaiuudesta käsin, mitä sinulle kuuluu, kuvittele se.

Olipa jälleen tärkeä kirja lukea, oppia ja oivaltaa. Suosittelen lukemaan tämän kirjan. Meillä on lasten kanssa oma whatsup ryhmä, jossa jaetaan arjen asioita keskenämme, tuemme ja kannustamme toisiamme. Välillä laitan myös heille viestiä näistä oivalluksistani. Herätin äskettäin myös ajattelemaan arvoja, elävätkö he niiden mukaisesti. Jo se, että tunnistaa arvot ja teot joita tekee arjessa, on tärkeä huomio. Ei me täällä elämässä pelkästään lilluta jonkun varassa, vaan meillä on jokaisella joku tarkoitus.

Mietin itseäni tämän kirjan lukiessani syöpäpotilaaksi ja "vammaiseksi" ja siitä huolimatta koin, että elän arvojeni mukaisesti siten kun pystyn. Opin jälleen tunteiden ja ajatusten käsittelyä lisää ja olen kiitollinen, että joka päivä voin oppia itsestäni jotain uutta. Tulla levollisemmaksi ja koko ajan tietoisemmaksi. Menneisyyttähän me emme voi enää muuttaa, mutta tulevaisuuden voimme valita joka päivä uudelleen arvojemme mukaiseksi. 

Yksi arvoistani on myös toisten auttaminen ja olen nyt kirjautunut Vello-ajanvaraus järjestelmään. Kunhan saan siirrettyä järjestelmän nettisivuilleni viimeistään ehkä kokeilun jälkeen, saat varattua tutustumisajan puhelimitse minulle myös sitä kautta. Jutellaan siitä, olisinko Sinulle oikea elämäsi suunnan muuttaja myönteiseen. Asiakaspalautteen mukaan olen hyvä esimerkki siitä kun sain aikaan ison elämän muutoksen hänen elämässään. Kopioi ja liitä seuraava teksti googleen niin pääset suoraan ajanvaraukseeni.  vello.fi ilonan-terapiat tai nyt löytyy ajanvaraus myös etusivulta kuvani alta.

Vapaita aikoja on toukokuulla vain keskiviikkoisin 14.00, 15.00 ja 16.00 ja se keskustelu tapahtuu puhelimitse. Jatkoajat sovimme yhdessä erikseen. (ps. olen epämukavuusalueella ja opin tässä koko ajan uutta)

Kuva pixapay Icsilviu, mummo ja lapsi yhdessä puistopenkillä istumassa ja juttelemassa maailman menosta..ja mummo vastaa kysymyksiin miksi, yhä vain uudelleen..

Palleatiivinen hoito

Keskiviikko 22.4.2026 - Mervi

Olin Etelä-Suomen syöpäyhdistyksen järjestämällä luennolla mukana, jossa puhuttiin palliatiivisesta hoidosta. Luennoitsijana toimi lääkäri Kanta-Hämeen keskussairaalan osaston ylilääkäri Nina Hanni. Sain yhdistyksen luvalla kirjoittaa tämän blogin meille kaikille tiedoksi. Koen, että myös itsellä oli sen suhteen väärinkäsityksiä, mutta nyt ei ole enää.

Palliatiivinen tulee latinan sanasta palliatus, joka tarkoittaa viittaan peitettyä. Eli pyritään peittämään, poistamaan ei paranettavissa olevan taudin vaikutukset ja tarjoamaan suojaa niille, joita ei ole voitu auttaa parantavan hoidon keinoin. Minusta tuo viittaan peitetty kuulosti hyvältä!

Eli oireen mukaista hoitoa ja keskitytään elämään.

Käypähoitona käypähoito suosituksen mukaan =kuolemaan johtavaan tai henkeä uhkaavana sairastavan potilaan ja hänen läheistensä aktiivista ja kokonaisvaltaista hoitoa. Tarkoituksena kärsimyksen lievitys, elämänlaadun vaaliminen, jossa potilas voi elää voimiensa ja halunsa mukaista aktiivista elämää mahdollisimman vähin oirein aina kuolemaan saakka. Hyväksytään, että kuolema tulee.

Se ei tarkoita, että luovutetaan, tilanne voi kestää vuosia. Luovutaan vaan parantavasta hoidosta ja siirrytään jarruttavaan hoitoon. Kroonisia sairauksia, joissa palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa voidaan tarvita elämän loppuvaiheessa ovat mm. Copd, Als, tietyt sydän- ja maksasairaudet ja tietyt syöpä tilanteet . Päätöksen tekee hoitava lääkäri, jotkut itse haluavat päästä palliatiiviseen hoitoon.

Oireiden kartoitus ensin, turhat kolestroli, verenpaine, diabetes lääkkeet tarkistetaan, onko tarpeen käyttää. Ei enää aikaperusteisia seurantaa vaan jos ilmaantuu joku uusi oire, se tutkitaan ja hoidetaan mahdollisuuksien mukaan.

Käydään läpi tuen tarpeet, fyysiset, henkiset ja psyykkiset tarpeet. Nykyisten oireiden mahdollisimman hyvä hoito. Kivun lievitystä lisätään tarpeen mukaan. Keskustellaan elvytyskiellosta, jonka lääkäri päättää. Toiveista elämän loppuvaiheen hoidoista, toiveista kuolin paikasta. Ammattilaiset suosittaa mikä on parasta. Saa kuolla kotonakin ja järjestetään asiat niin, että se onnistuu myös siellä. Esim. ESAS-oirekysely lomaketta voidaan käyttää oireiden kartoittamisessa . Läheiset saavat myös erityistä huomiota tässä vaiheessa. 

On tärkeää tehdä elämän loppuvaiheen suunnitelmia. Paperiasiat kuntoon. Samoin hoitotahto. Voinnin muutoksiin ja jaksamiseen kiinnitetään huomiota.

Monella paikkakunnalla kotisairaala toiminnassa lääkäri ja hoitaja käyvät kotona, kun kotoa poistuminen käy liian kuormittavaksi. Se toimii 24/7 Kotisairaalaan voi olla yhteydessä 24/7.

Hengenahdistusta hoidetaan mm. lisähapella, poistetaan keuhkoista nestettä, annetaan ahdistuslääkkeitä. Sädehoitoa saa tarvittaessa. Pahoinvointia ja oksentelua hoidetaan ja lääkitään. Rentoutustekniikoita opetetaan, opastetaan ruokavaliossa jne. Kivun lievitystä tärkeää lisätä tarvittaessa ja niissä on erilaisia lääkkeitä käytössä. Annettua hoitoa seurataan ja ollaan yhteyksissä puolin ja toisin.

Saattohoitopäätös tulee silloin kun on enää päivistä tai viikoista kyse. Karsitaan kaikki turhat lääkkeet pois. Palliatiivista sedaatiota voidaan antaa, jos loppuvaiheessa on sietämätöntä kipua ja oireita. Nukuttava lääke, joka lievittää kärsimystä. Se ei ole eutanasiaa eikä jouduta kuolemaa. Hyvää elämää loppuun asti.

Mitä tästä oivalsin ja opin. Monta asiaa. Ensinnäkin olen pelännyt sanaa palliatiivinen hoito. Nyt näen sen enkelin siivin tai viitta hartioilla hoitona tapahtuvana hoitona. Valmistellaan, tuetaan ja myös henkisesti sairastunutta sekä läheisiä tulevaan. 

Keskustelin tästä parin siskoni kanssa tämän luennon jälkeen. Oman läheisen kohdalla yli 20 vuotta sitten olisi ollut ehkä kyse palliatiivisesta hoidosta jos se olisi silloin ollut käytössä. Ajattelen, että palliatiivisesta hoitoa on ollut olemassa jo vuosikymmeniä, mutta viime vuosina palliatiivista hoitoa on kehitetty ja siitä puhutaan paljon enemmän kuin ennen. Se olisi valmistellut henkisesti tähän tapahtumaan eri tavalla meidät läheiset. Oletin myös, että läheinen itse toisen läheisen kanssa olisi päättänyt elvytyskiellosta. Nyt kun asiasta sain tietää että lääkäri sen päätöksen on tehnyt annoin anteeksi kaikille niille, joita mahdollisesti syytin tästä elvytyskiellosta. Elvyttäminen olisi tuonut vain lisää kärsimystä. Olisinko halunnut jättää hyvästit vai oliko sittenkin parempi, että läheiseni menehtyi nopeasti. Näin oli oikein. 

Toinen sisko kertoi, että hänen tuttunsa oli ollut juuri tässä palliatiivisessa hoidossa ja he kehuivat miten hyvää hoitoa se oli kaikille. Kotisairaala otti yhteyttä myös sairastuneen kuoleman jälkeen perheeseen ja kyseli vointia. Miten tärkeää onkin se, että saa tukea monin tavoin ja sitä tarjotaan monin tavoin. 

Nyt ymmärrän, miksi tämä oli minulle tärkeä luento. Sain jälleen sydämeeni rauhan menneisyyden raskaan takaan poistuessa mielestäni. Joka päivä voin oppia ja antaa anteeksi menneisyyden luuloilleni ja väärinymmärykselle.

Kuva pxapay tumisu

Kiitos järjestäjille Essy ja Marja Sarvi.

Velvollisuudet

Sunnuntai 12.4.2026 - Mervi

Pääsiäisen pyhät ovat nyt ohi. Olimme jälleen ison asian äärellä pyhien vieton suhteen. Halusin taas, että kutsutaan kaikki lapset perheineen syömään pitkien pyhien kunniaksi. Kävimme keskustelua siitä puolisoni kanssa. Hän tankkasi minulle, että teidän perheen perinteen mukaan aina haluan, että näin toimitaan ja heidän perheessä näin ei pyhien koskaan näin toimittu. 

Jouduin ristiriitaisten tunteiden äärelle. Ellemme kutsu lapsiamme kotiin pyhinä, en saa nähdä useaa perhettä yhtä aikaa kotona ja samalla siinä syötäisiin, miten selviän siitä ellei näin tapahdu? Osoittaisinko tällä tavalla, ettemme rakasta heitä? 

Velvollisuuden tunne on lapsuuden peruja. Näin meillä aina tehtiin, kokoonnuttiin vanhempien luo yhdessä viettämään aikaa ja syömään perinneruokia. Ja kun oli monta vapaata päivää peräkkäin usea perhe tavattiin ja vaihdettiin kuulumiset. Eipä me paljon muuten toisiamme nähneetkään kuin sitten muissa perhejuhlissa lasten kasvaessa esim.rippikoulu iässä ja valmistujaisissa. Olen tätä pyhien päivän perinnettä halunnut jatkaa oman perheeni kanssa.

Mutta nyt puolisoni kanssa keskusteltiin asiasta vakavasti. Olemme näin tehneet vuosikausia. Jaksammeko tätä järjestää, jaksammeko vierailuja monta päivää peräkkäin. Tarvitsen oman vessan ja en pysty heidän aikana piereskelemään ja joudun pidättämään, vatsaan koskee ja nukun huonosti, saattaisin tehdä vesiperäruiskeet ja ne valvottaa ja voinko tehdä sitä heidän aikaan. Monta kysymystä ja näkökulmaa tuotiin esille. Toisaalta toin esille myös sen, että kun harvoin pääsen minnekään niin jospa lähdetään kokonaan kotoa pois pariksi päiväksi hotelliin. 

Nukuin keskustelun jälkeen hyvät yöunet ja aamulla herättyäni kirjoitin aamusivuja. Siinä kirjoittaessani tuli älynväläys.(kannattaa muuten kokeilla.) Entä jos me mennään "vuoren" luo muttei kenenkään kotiin, mennään syömään lounasta johonkin paikkaan lähelle perhettä, istutaan ja syödään rauhassa vatsat täyteen ja saadaan keskittyä yhteen perheeseen kerrallaan. Ja tämän idean hyväksyi puolisoni ja myös lapset. He eivät kovin lampaasta välitä eivätkä mämmistäkään joten tämä oli helppoa toteuttaa. Ehkä pashani olisi kiinnostanut ainoastaan, siitä kaikki tykkäävät. 

Ja niinpä laitoimme viestiä lapsille, mikä päivä kenellekin mahdollisesti sopisi, että tultaisiin teidän lähelle lounaalle johonkin paikkaan? Ja juuri sopivasti jokainen varasi mieleisensä päivän. Perjantaina söimme puolison kanssa kaksin lammasta ja pashaa/mämmiä ja lauantaina tavattiin ensimmäinen perhe, sunnuntaina ja maanantaina seuraavat. Pääsin pois kotoa samalla "ihmistenilmoille" ja jokainen sai syödä mitä halusi. Oli erinomaiset lounaat tarjolla ja söimme kaksi tuntia ja vaihdettiin kuulumiset ihan rauhassa ruuan äärellä. Tein joka päivä vesiperäruiskeet, samalla testasin miten vatsan kanssa pärjään kun toimin näin. Sekin meni hyvin, tosin olihan se fyysisesti raskasta mutta kyllä kannatti näin tehdä. 

Kummallista, miksi epäilee rakkaudettomuutta. Velvollisuuden taakka on todella raskas kun ikää tulee. Ja jos kaikki olisivat täällä (15 henkeä) yhtä aikaa ja usealla erilainen ruokavalio, niin järjestelemisessä on jo haastetta meillä kahdella. Ehkä tämä oli erilainen rakkaudenosoitus heitä kohtaan, ehkä intiimiminpikin juuri meidän kanssa ja tunsin osallistumisessa suurta rakkauden tunnetta kaikkia kohtaan erilailla. 

Kannattaa siis kyseenalaistaa ja kuunnella puolison mielipiteitä ja ottaa haaste vastaan. Miten toimisin toisin ja kyllä alitajunta antaa siihen vastauksen kun sen haluaa vaan kuulla. 

Kuva pixapay Ryan Mc Guire

MTV 3 Huomenta Suomi ja Oodi vierailu

Tiistai 31.3.2026 - Mervi

Nyt olen "tyhjä". Outo tunne, kaksi isoa asiaa alle viikon aikana. Ponnistusta ja pinnistystä, harjoituksia ja itseensä luottamista siitä, että hyvin menee. Toden totta harjoittelu etukäteen asian tiimoilta auttaa paljon, se luo itsevarmuutta. Tiedän mistä puhun. Toinen jota lisäsin oli itsehypnoosi ja rentoutusharjoitukset sekä juuri ennen esitystä muutama syvä hengitys ja luotto, että se menee hyvin. Ensi palaute olikin, et jännittänyt eikä se näy ollenkaan. No, ei pitäisikään. Se mitä toisille opetan, sitä teen myös itse. Malli itselle ja siten myös muille. 

MTV 3 Huomenta Suomen suoraan lähetykseen osallistuminen oli turvallinen ja mielenkiintoinen kokemus. Ihmiset olivat perehtyneet asiaan ja kun sain kysymykset muutamaa päivää ennen lähetystä, tiesin mistä puhumme, mutten tiennyt mitä vastaan. Annoin tulla ajatukseni alitajunnasta ja siitä sain hyvää palautetta monilta ihmisiltä.

Jäin pohtimaan tuota tyhjää oloa. Oodissa sanoin, kun kerroin kirjastani miten vaikeaa oli se työhönpaluu sairastumisen jälkeen ja lopuksi vielä heitin ilmoille ajatuksen, etten ole yhteiskunnalle kelpaava ihminen kun jouduin jäämään sairaseläkkeelle ulosteenkarkailun vuoksi. Hesarissa sattui sitten olemaan juuri mielipide kirjoitus tästä asiasta ja laitoin sinne oman kokemukseni mielipide sivuille. En usko, että se julkaistaan. Laitan sen tänne. Mutta tulipahan kirjoitettua taas alitajunnan viestit näkyväksi, hämmästyin siitä itsekin mitä toin esille. 

Jännittämisestä

Lauantai 21.3.2026 - Mervi

Olavi Noronen on kirjoittanut kirjan Jännittäjän kirjan. Se oli todella mielenkiintoinen ja minulle hänen ajatuksensa vahvistavat yksinkertaisesti asioita, joita olen tässä vuosien varrella muutenkin oppinut. Tässä on viesti jotenkin rautalangasta taitettu, ei liian ammattimaisesti. Kerron joitain tärkeitä huomioita, jotka itselleni vahvistui.

Jännittäjä välttää tilanteita ja asioita koska tuntee olonsa epämiellyttäväksi. Hänelle voi tulla joitain oireitakin, punastumista, hikoilua, änkyttämistä tms.

Alitajuntamme/muistikone sisältää kaikki elämänhistoriaan kuuluvat merkittävät havainnot, tunteet, kokemukset, teot, elämykset, unet, mielikuvat ja ajatukset hedelmöityshetkestä lähtien. Eli elämässä tulee tilanteita, joissa reagoit tai toimit tavalla, joka ei järkevä silloin olet yhteydessä menneisyyteen. Kipeät asiat estävät tulemasta tietoisuuteen.

Se on varuillaan oloa, epäonnistumisen pelkoa. Pelätään vanhempia, ollaan hiljaa, kiusaamista kotona tai koulussa. Salaisuudet perheessä, mitä muut ajattelee. Siloteltua totuutta. Jännittäjän edessä seisovat lapsuuden ihmiset, eikä ole näin oma itsensä koska osa kehityksestä jäänyt lapsen tasolle. 

Esimerkiksi hän ottaa seuraavan tilanteen. Alitajunnassa on ikävä kokemus, vaikka äidin kuolema kun oli lapsi. Lapsi ei muista tilanteesta mitään. Todellisuudessa alitajunnassa ovat kaikki mitä lapsi koki tuosta tapahtumasta kaiken viiden aistin kautta.

Tai toinen esimerkki. Oli pieni poika, jolle isoisä oli ilkeä. Poika koki monia tunteita tuossa tilanteessa. Halun itkeä,- ilmaista pelkoa, halua lyödä, -juosta karkuun. Lapsi ei kuitenkaan tee niitä vaan tukahduttaa halunsa ja jähmettyy paikoilleen. Estää halutut toiminnot ne kumoavilla vastaenergioilla. Näin alitajuntaan jää tilanne, jonne on sitoutunut paljon energiaa. Vapaudut näistä tunteista kun suostut kohtaamaan nämä tunteet. Itket, huudat, viuhdot käsilläsi ja jaloillasi, nän voivat muutkin energiat vapautua. 

Alitajunnan puhdistaminen on tärkeää vain sille, joka haluaa elää täysinäistä, kokonaista ehjää, luonnonmukaista ja kaikista vapaata elämää. 

Tasapainoinen ihminen ei tarvitse alkoholia, tupakkaa eikä muitakaan riippuvuuksia.

Jännittäjä välttää sanaa minä. Ei uskalla mennä omiin kokemuksiinsa välttää vastuuta ja tunteita, reaktioita. Jos vastaan, olen vain tällainen, ärsytys on itsessä ei toisissa. Oma suhtautuminen tärkeää. Omat säännöt rajoittaa. Silmiin katsominen on vaikeaa ja ovat näin luopuneet monista asioista.

Tilanteet on vain kohdattava, sallii punastua, käsien vapista jne. Salaamisen lopettaminen on tärkeää ja välttämätöntä. Koska kaikille tilanteille löytyy johdonmukainen syy ja seuraus. Ymmärrät kasvuolosuhteesi, väärän kasvatuksen, kasvattajan laiminlyönnin tai torjunnan saaneen aikaan pelkosi.

Masennuksesta hän kirjoittaa. Se on itseen suunnattua aggressiota, tukahdutettu tarve ilmaista vihaa jotain kohtaan. Lääkkeet turruttavat lisää, joten hän suosittelee huutamaan, raivoamaan ja hyväksymään vihan. Vain siten saa valoa elämään. Jokin toive, tunne, tahto tai vietti on tukahdutettu. Eletty toiselle.

Pelosta: Kun ihminen pelkää pimeää, kuolemaa, arvostelua, yksin jäämistä tms. Hän torjuu samalla sisältä tulevaa kärsimystä. Se voi sijaita vatsassa, tunnet sen kouraisuna. Astu sisään tuohon lapsuudenaikaiseen kärsimykseen ja kysy mitä ajattelet tästä pelostasi. Tulet oppimaan itsestäsi paljon, eikä tarvitse enää paeta. Elämään tulee selkeyttä ja hän on voittaja monin tavoin. 

Ole rehellinen itsellesi, sanojen ja ilmeiden yhteensopivuus on oltava yhtä.

Kirjassa on mielenkiintoinen kaavio, on tilanne/tapahtuma. Mietit saako möhlätä? Jos ei saa, alat välttämään, pakenemaan, alat pelätä epäonnistumista-jännität, tulee fyysisiä oireita, tulee oireiden pelkoa ja uuden epäonnistumisen pelko, jännitys lisääntyy, samoin lisääntyy välttäminen ja pakeneminen ja tunnet voimakasta häpeää ja masennusta. 

Tai jos saa möhlätä, menet kohti, tuntuu vähemmän tai enemmän vaikealta, ymmärrät kohdatun tunteen, ymmärrät jäsentää sen omaan elämään, hyväksyt itsesi ja saat lisääntynyttä tasapainoa ja elämäniloa. 

Mieti on arjessasi möhläyskieltoja, pura ne ja vapaudu taakastasi. Ellet yksin osaa, lue tämä kirja tai hakeudu terapeutin vastaanotolle.

Lopuksi hän kirjoittaa, syöpäpotilailla on kyvyttömyys purkaa tunteitaan. Kumman valitset kahleissa kulkemisen vai siitä vapautumisen. Tosin kaikki eivät välttämättä tarvitse tunteen purkua ja silti elää tasapainoista elämää. 

Minä tarvitsin ja käytän tunteiden purkamista edelleen silloin kun tarve esiintyy. Saan olla oma itseni ja enkä pelkää enää..

enkä muuten jännittänyt suorassa MTV 3 Huomenta Suomen aamu lähetyksessä 19.3. Tosin, sitä en muista mitä siinä puhuin, mutta näin jälkikäteen katsottuna se oli ihan ok onnistuminen. Minulla oli huono yö takana vatsan takia, mutta siellä oli turvallista olla.

kuva pixapay MabelAmder-hare

Yhdistelyä kohti rakkautta

Sunnuntai 8.3.2026 - Mervi

Minulla on ollut vuodesta 2016 alkaen eräs CD-levy, jota kuuntelin muutaman kerran itsekin silloin aikoinaan ja ostin sen myös muutamalle ystävälle joululahjaksi. Se on Tom Lundbergin levy, Näin teet toiveista totta. Otin sen nyt uudestaan kuunneltavakseni ja huomasin, että tässähän on paljon ratkaisukeskeisyyttä. Olen alitajuisesti myös hakeutunut lyhytterapia koulutukseen ehkä myös tämän myötä. Luin tuohon aikaan myös Positiivareiden Aamusivuja paljon.

Voin lyhyesti kertoa mitä nyt tänään tästä oivalsin. Tämän CD-levyn saa edelleen Positiivareista tilattua eikä maksa paljoa. Siinä puhutaan SMART-kaavasta. Joka on kaiken perusta muutokseen. Määritä ensin tavoite mitä haluat elämääsi, tee se selväksi. Sitten S-seikkaperäisesti kuvaile tavoitteesi, yksityiskohtaisesti piirtämällä tai kirjoittamalla. Käytä luovuuttasi. M-mitattavissa oleva, onko se kiloja, määriä, vaatekokoa tms. A-aikaan sidottu, milloin aloitat ja milloin tavoitteen olet saavuttanut. R-realismi, aseta rima tarpeeksi korkealle, usko itseesi ja näe jo tuleva muutos. T-tosi itsellesi. Se on oma tavoite, ei kenenkään toiveesta tai halusta tehty. Ja tee tämä nimenomaan kirjoittamalla, koska vain kirjoittamalla tavoitteet ja haaveet muuttuvat tosiksi.

Hän puhui myös vastuusta, kun otat vastuuta saat valtaa. Positiivisella ihmisellä on edessään seikkailua, iloa, mahdollisuuksia ja kasvunpaikkoja. Se on uskoa tulevaan ja myönteisyys vaikuttaa elintoimintoihimme monin tavoin. Kiinnitä huomio ratkaisuihin, ei ongelmiin. Miten ratkaisen tämän asian. Siis ei mitä minulle tapahtuu vaan mitä ajattelet siitä mitä tapahtuu.Tee toisin, jos joku ei toimi enää toimintatavoissasi, ole rohkea muutoksissasi. Olet sitä mitä ajattelet. Kuvittele, sulla on lupa kuvitella hyvä tulevaisuus. Arvot ja ajankäyttö, onko ristiriita siinä. Katso kalenteriasi ja tee muutoksia arvojesi mukaisesti, ettet eläisi elämänvalheessa tai toisten toiveiden mukaisesti.

Sammakkovertaus oli hyvä. Jos sammakko pudotetaan kiehuvaan veteen se loikkaa sieltä heti pois. Mutta jos sammakko laitetaan kylmään veteen ja vettä lämmitetään hiljakseen kiehumispisteeseen, sammakko kuolee kun se rentoutuu. Esim. lääkäri terveystarkastuksessa määrää jonkun lääkityksen tai uhkaa sillä, kannattaa miettiä olisko elämäntavoissa jotain korjattavaa, ettei löydä itsensä vuosikymmeniä myöhemmin "turvonneena" ja monia sairauksia "rikkaampana".

Joskus kriisit auttavat huomaamaan arvojen merkityksen ja sysäävät henkiseen kasvuun. Tuovat myös tosiasiat esille. Kysy itseltäsi joka päivä mihin olen menossa? Olenko terveempi, onnellisempi tms? Kehitä itseäsi jatkuvasti.

Krishamurtilla jatkan..

Ole valona itsellesi. Rakkaus on myötätuntoa, tunnevoimaa, syvää tunnetta kaikkea kohtaan. Pidä vahva yhteys luontoon ettet kadota yhteyttä ihmisiin.

Rakkautta on vain silloin kun ei ole vihantunnetta, kunnianhimoa, ahneutta eikä erottelevaa toimintaa. Rakkauden puutteessa ihminen katkeroituu, hän pelkää onko vuorovaikutus ristiriitaista. Rakkaus merkitsee kaiken rakastamista. Se on mielen vapautta, herkkyyttä ja oivalluskykyä, ja sen edellytyksenä on etteivät aivot reagoi menneisyyden pohjalta vaan ovat hiljaa. Silloin sydämen valtaa joku tuoksu, jota sanotaan rakkaudeksi. Kun on rakkautta, myötätuntoa, ei ole murhetta, tuskaa ja surua.

Meillä on ajatuksia millainen pitää tai pitäisi olla. Niin kauan kun kannamme tuota taakkaa mukana emme tunne itseämme.

Pelko on aistimus. Voitko katsoa pelkoa kasvoista kasvoihin, suuntaa huomio siihen! Ajatus on vain keksinyt hölynpölyn.

Ja sitten tuohon mahdolliseen muutokseen elämässäsi vielä lisää oivalluttavaa!

Rutiinit ja tottumukset ovat jokapäiväistä elämäämme. Jos ihminen tiedostaa tottumuksensa-käden ja mielen toistuvat ylimääräiset liikkeet- Voit lopettaa ne suhteellisen helposti. Tottumuksen mekanismi vähitellen tuhoaa ja turruttaa koko tunnepuolen-se on valtavaa uneliaisuutta! Emme halua, että meitä häiritään ja juuri tämä velttous synnyttää rutiineja. Muutoksen pelko vahvistaa aivosoluja. Rutiini vakiinnutetaan itseselvyydeksi ja siitä tulee turtuneisuutta, luonnollinen asia. Tarkkaamattomuus ruokkii tottumusta ja juututaan paikoilleen. Siitä tuleekin ongelma-miten vapaudun siitä ja se johtaa ristiriitaan. Ristiriidasta tulee elämäntapa ja se hyväksytään luonnollisena. Nautinto on pysyvä tekijä-uhrataan elämä. Nautinnon ja tottumuksen ja mielihyvää tuottavan tottumuksen kieltäminen aiheuttaa tuskaa, levottomuutta ja surua-sorrutaan nautinnon ansaan. Näe tosiasiallisesti mitä tapahtuu, näe minäsi, niin ei tule tottumusta. Se on itsensä rakastamista.

"Ole joskus yksin ja jos sinulla on onnea rakkaus saattaa saapua luoksesi katsoessasi putoavaa lehteä tai yksinäistä puuta, joka kasvaa kaukana pellolla."

Mitäkö nyt tein itse. Tietysti tein Tomin harjoitteen itselleni Smart-kaavan mukaisesti. Kirjoitin omat tavoitteet ja seuraan, että muutosta tapahtuu. Selvitin myös motiivini muutokseen. Ja aina on elämässä jotain parannettavaa, pääsin mm. makeanhimosta eroon, tosin sen tein jo aiemmin toisella harjoitteella..mutta muutos on aina mahdollista kaikille, jotain täytyy aina vähentää vaikkapa TV:n katselua ja lisätä vaikka lukemista, ettei uhraa elämäänsä "turhuuteen".

Kuva pixapay gerald

Yhdistysten tuki

Torstai 26.2.2026 - Mervi

En olisi ehkä mitään ilman yhdistyksiä. Vertaisuus on huippua.

Ennen sairastumista syöpään, en oikein edes tiennyt tai ymmärtänyt eri yhdisten oloa tai merkitystä. Tänään katson heidän toimintaa arvostavasti ja ihaillen. He ovat meidän asialla ja meitä kaikkia monella tapaa tukien ja rinnalla kulkien. Yhteisöllisyys tuo myös kuuluvaisuuden tunteen, olen tässä ryhmässä ja voin vaikuttaa itseni sekä muiden elämään myönteisesti. Opin samalla itsestäni monia asioita ja voin ottaa käyttöön kokeiluun eri juttuja joista vinkataan tai opastetaan eri illoissa tai koulutuksissa lähinnä etänä.

Syöpäyhdistykset mm. Colores ry (suolistosyöpäyhdistys) ja Kymenlaakson syöpäyhdistys ovat olleet minun elämässä aivan valtavan suuren tuen ja avun antaneet. He ovat tukeneet myös minua omissä päämäärissäni monin tavoin. Aikoinaan kun sairastuin, liityin yhdistykseen jäseneksi ennen vertaistukikoulutusta. Vuosimaksulla saa paljon. Olen myös paikallisen syöpäyhdistyksen vetäjä, joten näen myös siltä kantilta tätä arvokasta työtä.

Finnilco ry:n Incotuki-hanke on meille ulosteenkarkailusta kärsiville perustettu hanke ja sen myötä tuodaan esille juuri tätä häpeällistä asiaa, joka on tuntematonta ja josta yllättävän moni kärsii yksin. n. 10% suomalaista aikuisista tästä kärsii. Ei edes perheenjäsenet tästä tiedä, koska asia on niin vaikea. Anniko ry on Finnilcon sisällä toimiva yhdistys, joka edistää ulosteenkarkailusta kärsivien elämää valtakunnallisesti. 

Olen pitänyt niitä esitelmiä viimeaikoina pääasiassa nyt ulosteenkarkailusta. Viime viikolla sain kuulla, että jos asiat eivät oikein etene sairaanhoitopiireissä lähinnä hoitotarvikeasioissa jonkun määritelmän takia, oli yksi jäsen ottanut yhteyttä eduskunnan oikeusasiamieheen.

Minäkin nyt tein niin. Tarvitsen öisin vaippaa, jotta voin nukkua karkailun takia yöni rauhassa. Olen saanut niitä tilattua aiemmin kun arvioitiin tarpeekseni kaksi vaippaa päivässä silloin alkuun. Nyt kun kerroin, että tarvitsen yhden vaipan parille yölle (haluan säästää myös luontoa, maailma hukkuu vaippoihin)niin en niitä enää saakkaan. Käyttö on liian vähäistä. Mutta on se oikeastaan epäreilua, että tarvitsen suolen tyhjennykseen tavaroita ja saan niitä tilattua silloin kun tarvitsen ja nyt en saa enää vaippaa kun en omantunnon takia halua valehdella etten tarvitse niin montaa. Tarkoitus olisi ollut niin, että niitä tulisi kolmen kuukauden välein kotiin ja sitä en halua. Eikä kaikilla meillä ole tilaa ottaa isoja pahvilaatikollista tavaraa kotiin kerralla. 

Kyse on siis periaatteesta. En häviä mitään, jos eduskunnan oikeusasiamies vastaa, että en ole oikeuttu vaippoihin, silloin tiedän miten kankea tämä systeemi on. Kaikki ihmiset eivät jaksa ajaa omaa asiaansa ja kokevat, ettei heitä muutenkaan kuunnella. Varsinkin kun on kyse tälläisesta häpeällisesta asiasta. 

Moni ihminen tässä vuosien varrella on ottanut yhteyttä suoraan minuun ulosteenkarkailusta kärsivänä ja jos sanon, että tarvitset liian vähän vaippoja, osta ne kaupasta. Se se on vasta vaikeaa. Jos pyytäisin miestäni hakemaan minulle vaippoja, en usko että hän suostuu sen puolestani tekemään tai en tiedä. 

Olen menossa Oodiin kertomaan kirjastani maaliskuulla 23.3 klo 14-16. Colores ja Inkotuki-hankkeesta ollaan mukana kertomassa heidän toiminnastaan. Lämpimästi tervetuloa tutustumaan meihin kaikkiin ja juttelemaan rohkeasti kanssamme.

ps.Colores ry on luonut app-sovelluksen, jossa on tietoa suolistosyövistä. 

SUOLISTOSYÖPÄSOVELLUS Ladattavissa Appstoressa ja Googe Play -kaupassa (Android puhelimeen)

Apple Appstore: https://apps.apple.com/fi/app/darmkanker/id6446274025

Google Play: https://play.google.com/store/apps/details?id=com.pierre_fabre_on cology.colorectal_cancer&hl=FI&gl=F

Inkotuki-hankkeen tärkeimmät pointit https://www.finnilco.fi/inkotuki-tietoa-ja-materiaalia, josta löytyy Ulosteenkarkailun vaikutus elämänlaatuun ja Anaali-inkontinenssi oirekysely kaavakkeet. Kannattaa tutustua!

Nyt on julkaistu YouTubeen video, jossa esiinnyin päättäjille ja ammattilaisille. Osuuteni alussa ja kesto n. 10 min. Tärkeää tietoa kokonaisuudessaan tässä esityksessä! Kannattaa katsoa.

https://www.youtube.com/watch?v=61zp5kFLkjM

Yhdessä teemme hyvää toisilleemme. Me olemme maailma ja maailma on meissä.

kuva pixapay pashi

Vertauskuva esityksissäni

Lauantai 14.2.2026 - Mervi

Olen pitänyt tässä muutaman viikon aikana useita esityksiä eri tapahtumissa. Ensimmäisessä tuin muita syöpäsairaita ja ulosteenkarkailustakin kärsiviä. Toisessa tein lyhyemmän esityksen päättäjille ja ammattilaisille ja kolmas oli kirjaesittely Lahden kirjastolla viime viikolla.

Kokemustoimija koulutuksessa saatujen oppien mukaan tein etukäteen powerpoint esitykset ja kirjoitin käsikirjoitukset. Haluan myös laittaa kuvia vahvistamaan esitykseni mielekkyyttä ja syvyyttä. Ensimmäisessä esityksessäni eräs kuva sai itsenikin liikuttumaan kun siitä kerroin kuulijoille. Toisessa esityksessä aloitin sillä liikuttavalla kuvalla ja kirjaesittelyssä kerroin heti alussa, että kuvittele millaista elämäni on tämän kuvan perusteella.

Nyt se kuva on lähtenyt mielessäni kasvamaan ja olen siitä kertonut myös muillekin vertauskuvana ja se on herättynyt mielenkiintoa ja antanut ymmärrystä monille.

Kyseessä on kuva, jossa lehmä on piikkilanka aidan takana. Kerroin, että olen maalta kotoisin, lehmätilalta ja lehmillähän on aitaus ja navetta. Oma reviiri, jossa niillä on turvallinen ja hyvä olla. Lehmät eivät pääse aidan yli, eikä ole tarkoituskaan. Kerroin, olevani kuin tuo lehmä. Minulla on sairaus, joka estää minua vapautumasta tuosta piikkilanka aidasta. Elän vähän samalla lailla, olen kodissa ja liikun pääasiassa lähimaastossa. Olen kuitenkin löytänyt keinot, joilla selviän sen aidan sisällä ja koen merkityksellisyyttä.

Kun kerroin tästä muille kirjaesittelyssä, sanoin. Jos olet ahdistunut, peloissasi tms. etkä tiedä miten pääsisit pois. Kuvittele itsesi tuonne lehmiaidan sisään. Kierrät siellä samalla lailla kehää, etkä itseksesi saa ajatuksia muuttumaan. Ahdistus ja pelko vaan lisääntyvät ja olotilasi vaan huononee. Piirit pienenee ja alat välttämään asioita tai ihmisiä koska saatat pelätä tulla vielä loukatuksi. Mutta sinulla on vapaus hypätä aidan yli, tehdä jotain muuta kun entiset toimintatavat eivät enää toimi. Ota yhteys ammattilaisiin, hae apua jotta saat uuden näkökulman asioihisi ja pääset vapauteen. 

Tajusin tässä samalla erään asian. Nyt on aivan mahtava talvi vaikka on pakkasta käydä ulkoilemassa vaikka hetken aikaa. Siellä on kaunista ja huuruiset puun oksat ovat valtavan kauniita. Jos hiihtelen järvenjäällä, hiihdän samaa latua, kierrän ympyrää. Mutta jos lähden lumikenkäilemään voin liikkua vapaasti ympäriinsä lähimetsässä, pelloilla tai järvenjäällä ja näen paljon erilaisia ihmeitä ja kauniita asioita kulkiessani. Ja varmasti näkökulmat muuttuu jo siellä asioihin. 

Mietin, suostuisitko miettimään tätä mielikuvaa, miltä elämäsi näyttää? Kierrätkö kehää vai haluatko nähdä asioita toisin? Ehkä minäkin voisin Sinua auttaa näkemään toisin? Ota rohkeasti yhteyttä. Riko rajojasi ja autan pääsemään aidan yli ja kuljen rinnallasi tukien siinä prosessissa. Kokeile, et varmasti häviä mitään.

Mielikuva auttaa myös ymmärtämään riippuvuuksien aiheuttaman "lehmiaidan", on pakko saada jne..vaikka terveys menee..ja läheiset huolissaan. Onko reilua ja ketä kohtaan?

Opetan myös rakastamaan ja arvostamaan itseä. Aloita vaikka halauksilla, kokeilepa halata itseäsi, miltä se tuntuu? Meidän on tarkoitus olla hyvinvoivia ja pitää huolta itsestä, siitä lähtee rakkaus..

Kuva pixapay ambquinn

Stumppaa/ lopeta

Tiistai 3.2.2026 - Mervi

Eräs asiakkaani sai terveydenhuollosta ehdotuksen lopettaa tupakanpolton Stumppaa tähän, vapaudu nikotiinista kirjan avulla. Hämmästelin vähän toimintamallia, mutta luin itsekin kiinnostuksesta tuota kirjaa. Se sopii kyllä kaikkiin riippuvuuksiin sovellettuna, mieti makeanhimo, alkoholi tms. Otan jälleen muutamia otteita kirjasta ja toivon, että jos lukijani saat tästä apua, kertoisit siitä myös minulle.

Miksi poltat/nuuskaat/sähkötupakoit?

Ne tarjoaa tukea, lohtua ja nautintoa. Onko oikeaa syytä tehdä niin? Nikotiini on myrkkyä ja se on päihde, ansa, orjuus eli suuri vedätys. Uskotko, että ne tuovat helpotusta, jonka tulkitset nautinnoksi?  Todellisuudessa nämä tottumukset paljastavat häpeän ja avuttomuuden jonka vallassa olet. Et siis luota älyysi, järkeesi vaan menet tunne edellä. Kyseenalaista itselle kaikki ne asiat, jotka liittyvät riippuvuuteen. Nikotiini on mentaalinen loukku ja sinulla voi olla pelko, että jäät jostain paitsi tai elämä on ankeaa. Se on nautinnon harhaa, jossa ei ole mitään hyvää.

Olet orja, addikti. Nikotiini hallitsee elämääsi, et sinä itse. Tiedosta rituaalisi.. Hyväksy, että olet riippuvainen. Päihderiippuvaiset ovat valehtelijoita, uskovat omiin valheisiinsa, mm. määrissä, ja että voivat olla käyttämättä, lopettavat ja polttavat salaa. 

Se ei auta keskittymiskykyyn, se on harhaluuloa. Se ei auta painonhallintaan, sekin on harhaluuloa ja myytti. Se lisää masennusta, itseninhoa. Valkokankaan tähdet eivät ole todellisia, ei cool. Aterian jälkeen hyvät hetket, nekin ovat vain kuvitelmaa.

Se vie hengen, ennemmin tai myöhemmin. Väität, ettet juuri sinä sairastu, mistä tiedät sen?

Pelkäätkö vieroitusoireita? Nikotiini poistuu kehosta tunnissa, 8h kuluttua olet 97% vapaa ja 3 pv kuluttua 100% vapaa siitä. Vieroitusoireet ovat lieviä, hivenen epävarma tunne. Eli 1% on kehollista ja 99% henkistä ja tahdonvoima aiheuttaa nämä tunteet, puuttuu jotain. Järjestele aivosi ajatukset uudelleen. Ne ovat vaan ajatuksia, niitä tulee ja menee. Toivota ne tervetulleeksi ja ajattele olevasi vapaa orjuudesta.

Voiko lopetuksesta seurata jotain pahaa? Siis jos alat tuntea itsesi itsevarmaksi, jolla on terveyttä, virtaa, itsetuntoa ja rahaa. Pääset myös syyllisyydestä, häpeästä ja peloistasi.

Suositteletko jonkun aloittavan, olisiko se malli lapsillesi tai muille?

Tarvitset paheen? Tietoisesti teet pahaa itsellesi, ei järkeä.

Tupakkateollisuus, lääketeollisuus tuottavat tupakoinnilla liikevoittoa yhdessä jos poltat. Heillekö syydät rahasi ja terveytesi, jotta he saavat verotuloja kustannuksellasi? 

Oikeus polttaa? Vertailua toisiin ja toisten terveyteen, mutta juuri sinä voit sairastua vakavasti. Dopamiinitasot nousee? Halaa itseäsi tai toisia, siinä ei tee kenellekään pahaa.

Tahdonvoimalla et pääse irti orjuudesta, korvikkeet ovat tuhoon tuomittuja. Tarvitset uskoa tuhotaksesi vihollisen. Nikotiininhimo katoaa silloin kun itse haluat. Kun himo iskee, pidä paussi, vedä syvään henkeä ja sysää tunne sivuun aivan kuin se olisi hahtuva olkapäällä, joten rentoudu ja astu vapauteen orjuudesta, vankilastasi. Vanno, ettet enää päästä tuota ainetta kehoosi. Hyväksy ontto olo ja löydä sisäinen rauha. Äläkä epäile päätöstäsi. Ystävät eivät saa muuttaa mieltäsi, jos he itse ovat koukussa, he haluavat, että retkahdat. Yksikin tupakka vie sinut samaan tuhoon uudestaan.

Kirjan lopussa oli vielä viimeiset henkoset ja hyvästit riippuvuudelle. Saat vapauden ja olet ei-riippuvainen, päässyt orjuudesta, jota kaikki haluavat olla.

Etkä enää koskaan haise pahalle, ei vaatteet, hiukset. Suu on raikas. Suuteleminen on vastapuolen kanssa miellyttävämpää.

Valitse rakkaus ja anna anteeksi kehollesi ja mielellesi kaikki kaltoinkohtelu, jota riippuvuus on aiheuttanut itselle ja toisille. 

Kuva pixapay, RamiRamli

Hammasongelma

Sunnuntai 25.1.2026 - Mervi

Olisko ollut reilu vuosi sitten kun huomasin suussa hampaan vieressä takana pienen patin ja sieltä tuli puristaessa hieman märkää ja verta. Soitin terveyskeskukseen ja pääsin nuoren naishammaslääkärin vastaanotolle. Hän otti kuvan hampaasta ja sanoi, että hampaassa on tulehdus ja se pitää joko juurihoitaa tai poistaa kokonaan. Minulta on yksi hammas poistettu saman syyn vuoksi jo aiemmin ja joten ehdotin, etteikö sitä voisi jotenkin yrittää pelastaa ettei tärkeää purentahammasta nyt otettaisikaan pois. Hän harkitsi asiaa ja sanoi lopulta, että yritetään, hän laittaa minulle lähetteen erikoishammaslääkärille juurihoitoon ja pyysi varautumaan kuitenkin hampaan poistoon. Hän itse jo aloitti hampaan hoidon siltä istumalta ja jäin odottamaan erikoishammaslääkärille pääsyä. Kuitenkin sillä varalta, jos hampaaseen tulee kipua tai mätää vuotaa edelleen joutuisin varaamaan uuden ajan hänelle ja siinäkin tapauksessa hammas poistetaan. 

Meni muutama kuukausi. Minähän teen viikottain useita harjoituksia itselleni, jotta pysyisin terveenä. Loin ajatuksiani myös hampaaseeni ja ajattelin, että se tulee pysymään paikallaan ja se hoidetaan kuntoon. 

Pääsin erikoishammaslääkärin vastaanotolle. Hän kuvasi hampaan uudelleen, epäili ensin juurihoidon onnistumista mutta kun aika oli varattu jo sitä varten hän aloitti juurihoidon. Näin screeniltä hänen askarteluaan suussani. Hän käytti mikroskooppia apunaan, se oli mielenkiintoista katseltavaa. Tietysti rauhoitin ja rentoutuin itseäni moneen kertaan siinä makuulla ollessani, että selviän hyvin hoidosta. Hammaslääkäri antoi sitten lopuksi uuden ajan kuukausien päähän ja palasin vastaanotolle kertoen, ettei mitään oireita ole ollut, kaikki on hyvin. Hän teki hoidon vielä toistamiseen ja sitten varattiin aika jo paljon pitemmälle kontrolliin.

Kävin tällä viikolla kontrollissa. Hammas voi hyvin, se saatiin pelastettua. Ja hämmästyin kun hän mainitsi siitä patista ja kysyi onko sitä vielä tuntunut. Olin unohtanut sen kokonaan, joten nyt keväällä hän valmistaa hampaan päälle vielä kruunun, että se kestää eikä siihen tule lohkeamisvammoja, joita näin iän myöten silloin tällöin tulee.

Olen todella kiitollinen siitä, että minua kuunneltiin, tulin kuulluksi. Kiitos sille nuorella naishammaslääkärille, joka otti minut vastaan myötätuntoisesti. Olisinhan toki päässyt paljon halvemmalla, jos hammas olisi poistettu, mutta pidin tärkeänä myös nähdä että on toinenkin vaihtoehto. Hoitoon pääsin kuitenkin ihan terveyskeskukseen ja hyvin asiani hoidettiin. 

Eli haluan myös sanoa tällä tarinalla, että kyllä meidän mielipide otetaan vastaan eikä aina tarvitse mennä helpoimman mukaan. Sitten ne ajatukseni, joita loin hampaani suhteen, toteutuivat kuten halusinkin. Ne ajatukset, muista ylläpitää hyviä ajatuksia, koska alitajunta kuulee kaiken.

Kuva pixapy jarmoluk

Krishnamurti, filosofin ajatuksia

Maanantai 12.1.2026 - Mervi

Enpä ole vieläkään täysin toipunut taudista, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Täytyi välillä kokea tämäkin kokemus elämässä.

Luin silloin kun jaksoin lukea jotain. Antti Pietiäisen kirjasta sain vinkin lukea henkistä opettajaa Krishnamurtia, jonka ajatus maailmasta ja elämästä on aivan eri tasolla kuin mitä olen aiemmin lukenut mistään. Hän on myös innoittanut Dalai lamaa ja monia muita ajatuksillaan.

Joitain ajatuksia tuon tässä nyt esille kirjasta Avaimena vapaus. Kirja kertoo peloista, sen synnyistä, lapsista, asenteistamme, uskomuksista jne.

Mielen tehtävä on oppiminen ja tutkiminen siten, että ajattelemme selkeästi ja terveesti harhoista vapaina ja että lähtökohtana on tosiasiat eivätkä ihanteet ja uskomukset.

Oppiminen merkitsee syvää kiinnostusta oivaltamiseen ja rakkautta jonkin tekemiseen tuon jonkin itsensä vuoksi eikä siihen sisälly pakkoa.

Vertailu saa aikaan pettymystä ja yllyttää kadehtimaan-kilpailemaan, se voi estää oppimisen ja synnyttää pelkoa. Se estää katsomasta täydesti, jos vertaat, arvostelet. Vertaaminen toiseen on kaikessa tuhon tie.

Kunnianhimo synnyttää pelkoa, tulla joksikin, enemmän rahaa, omaisuutta. Pelkää olla se joka on ja kätkee samalla sisäisen tyhjyyden, tunteensa. Siitä tulee palvemiskeino, taistelua toisia vastaan. Kunnianhimoiset eivät tunnista rakkautta.

Kuri on rajoittava tekijä, joka pakottaa mielen liikkumaan jonkin tietyn ajatusjärjestelmän tai uskomusten puitteissa. Kuri panee alistumaan auktoriteettiin. Lapselle täytyy selittää kaikki, jos kiellät, perustele miksi teet niin.

Arvosanojen antaminen lapselle on ihmisarvoa alentavaa, hän sanoo. Lapsen luonnollinen uteliaisuus oppimisentarve ilmenee alusta alkaen, siihen on vain kannustettava turvallisessa ympäristössä. Opettajan pitäisi sanoa aina lapselle, että ole oma itsesi, otetaan selvää mistä olet kiinnostunut, mitä kykyjä sinussa piilee.

Hienotunteisuus on käytöstä kaikkia ihmisiä kohtaan, myös eläimiä ja kasveja kohtaan ja se heijastuu myös ihmisen puheessa.

Mielen piilotajunta on elinvoimainen ja kaikki vaikuttaa, uskonto, symbolit, rituaalit ym. Mielen pintakerros ottaa vihjeitä unien välityksellä ja tajuinen mieli askartelee välittömän ja rajoitetun nykyisyyden parissa. Näiden välillä ei saisi olla ristiriitaa, muuten kärsimys on jatkuvaa. Kun piilotajunta ymmärretään, elämä on totaallista, ristiriita vaihtuvinen iloineen ja suruineen lakkaa. Sieltä syntyy autuus kun rajoitusten taakse on päästy piilotajunnan myötä.

(Tämä kohta oli hienoa lukea juuri siksi kun olen työskennellyt hypnoosiharjoitteiden ja unien tutkimisen myötä tätä piilotajuntaa jo vuosia )

Pelot ovat oivalluskyvyn esteenä. Mietitään paljon mitä muut ajattelevat, pelätään arvostelua, rangaistusta, epäonnistumista. Täytyisi ymmärtää pelon syyt. Samoin aloitekyky tuhoutuu kun pelkää. Myös jäljittely/takertuminen läheisiin tuhoaa aloitekyvyn.

Jos elät tapoihin takertuneena, olet jäljittelevä kone. Tapa on toistamista, tekemistä ajattelemattomasti yhä uudelleen ja näin kehität itsellesi muurin ympärillesi, et ole vapaa pelosta vaan muurin sisälläkin eläminen saa pelkäämään. Riippuvuus on pelkoa, ei rakkautta itseä kohtaan.

Pelko tuhoaa herkkyyden. Herkkyys on tuntemista, vaikutteiden vastaanottomista, myötätuntoa kärsiviä kohtaan. Se on hellyyttä kaiken ympärillä olevan tiedostamista. 

Pelko luo harhoja ja ongelmia. Se vääristää toimintaa, ajatuksia ja tekee elämäntavat kieroiksi, rakentaa esteitä ihmisten välille ja tuhoaa rakkauden. Jos pelkäät kärsimystäsi et ymmärrä sitä.

Pelko saa alkunsa kun meidät jätetään yksin, tunnemme yksinäisyyttä, turvattomuutta, epävarmuutta.

Saatat hakea turvaa aatteista, Jumalasta, ulkoisilta omistussuhteista, uskomuksista. Silloin kun olemme riippuvaisia jostain, ilmaantuu pelko ja siellä missä on pelkoa siellä ei ole rakkautta. Kun pelätään ollaan sokeita ja paetaan.

Kun olemme hämmentyneitä ja kysytään neuvoa "auktoriteetilta" esim.vanhemmilta, miten jossain asiassa toimisin, silloin auktoriteetti saa vallan meihin.

Kaunaa kantaessasi, vihatessasi toista ihmistä vahingoitat sillä itseäsi enemmän kuin vastenmielisyyden kohdetta. Tunne jäytää sisäisen haavan tavoin.

Syvenny pelkoosi. Kohtaa pelkosi. Ota selvää asioista, kyseenalaista. Ole toisenlainen, omanlainen. Ole vapaa oivaltamaan, ole valmis epäilemään, tutkimaan ja löytämään. Kapinoi sidonnaisuuksista, jos "isä" oli jotain ja sinut määrätään johonkin, menetät vapautesi omaan elämään. Vapaus on mahdollinen silloin kun olet pystyvä, aloitekykyinen, ajattelet itsenäisesti, et pelkää mitä joku sanoo ja haluat itse oivaltaa mikä on totta.

Tutki mikä on päämääräsi elämässäsi. Jos pystyt tutkimaan ristiriitojasi, kilvoitteluasi, tuskiasi, turhamaisuuttasi, kunnianhimoasi, toiveitasi ja pelkojasi samalla selvität ne, ohitat ja ylität ne. Silloin oivallat!

Rakkauden oivaltaminen on mahdollista sillä edellytyksellä että olemme tietoisia siitä millä tavoin suhtaudumme toisiin ihmisiin, miten katson puita, eläimiä, vierasta ja nälkäistä. 

Hän pyysi vielä pohtimaan sanoja elämä, velvollisuus, vastuu ja Jumala. Mitä sisältyy niiden sanojen taakse omassa elämässäsi?

Ja vielä uskonnosta. Se ei aiheuta erottelemista. Ympäröivä yhteiskunta, kulttuuri juurruuttaa mieleen uskomuksia, pelkoja, harhaluuloja, jota sanomme uskonnoksi. Uskonto on sidonnaisuuden tulos. Uskonnollisuuteen taipuvaiset ihmiset tavoittelevat yksinkertaisuuden ilmentymää, mutta sisäisesti he ovat sekasortoisia, hämmentyneitä, lukemattomien kaipausten, pyyteitten, tiedon kuormittamia, jossa elämimen ja kokeminen pelottaa heitä. Uskonnollinen mieli ei ole vertaileva, se näkee ja ymmärtää tosiallisen täydellisen merkityksen. Silloin kun ymmärrät mikä on todellista tietää, mikä on todellinen uskonto, silloin tiedät mitä Jumala on.

Ajattelu yksinkertaisesti ja välittömästi auttaa löytämään todellisen totuuden, toden. Se mieli on luova.

Me olemme maailma, ja kun me muutumme, maailma muuttuu.

Tässä kirjoittamalla tästä myös itse joudun pohtimaan vielä monia asioita elämästä ja kuolemastakin. Lukeminen kannattaa vaikka Krishnamurti sanoikin kirjassaan ettei luotettaisi guruihin ja kirjoissa luettuun sisältöön täytenä totuutena aina itselle, mutta ajattelemisen aihetta hän kuitenkin sai ja se tässä onkin mahtavaa.

Kuva pixapay, gerald