Oivalluksia ja uuden oppimista

Luonnon terveysvaikutus

Sunnuntai 13.4.2025 - Mervi

Olen syvästi kiitollinen, että voin asua todella lähellä metsää ja vettä. Haluan päivittäin käydä pikkulenkeillä lähimetsässä. Maasto on siellä erilaista vaikka aika paljon samoja polkuja aina tallaan. Mutta metsän polut, korkeat puut ja peltojen avaruus antaa uutta perspektiiviä joka päivä. Linnut alkavat palata puihin laulamaan ja pesimään. Joutsenien, kurkien ja pullohaikaran äänet tuovat jälleen uuden kesän ja turvallisuuden tunteen, ne jaksavat aina palata pitkältä matkaltaan samoille paikoille pesimään. Järvi vapautui jäistä ja sekin on joka vuosi erilainen tapahtuma ja heti telkät tulivat kosioreissuilleen rantamaisemiin.

Finnilco järjesti meille vapaaehtoisille kokemustoimijoille etäluennon, jossa biologi Juha Jantunen kertoi luonnon hyvinvoinnin vaikutuksista. Muutamia otteita haluan Teille jakaa siitä.

Luonnon myönteiset vaikutukset ovat moninaiset.

- mitä vihreämpi kodinympäristö sitä vähemmän allergiaa

- mielenterveyteen valtavat vaikutukset, masentuneille luontoreseptejä, lisää myönteisiä tunteita.

- sydän- ja verisuonisairaukset vähenevät kun liikutaan eritasoisessa maastossa

- stressitasot laskevat, parasympaattinen hermosto lepää monin tavoin

- luovuus paranee, vahvistaa itsetuntoa ja sosiaaliset kyvyt vahvistuu lapsilla vihreässä ympäristössä

- lisää vastustuskykyä ja immunologiset vaikutukset lisäävät suoliston terveyttä, vähentää tulehduksia

Miten saada luontoterveyttä? Mene luontoon, metsään. Hengitä syvään, ole siellä, haistele, kuuntele, kosketa, istu maahan, syö marjoja, kerää sieniä, saat mikrobiomia ja lisää terveyttä niistä. Kävele ja oleile siellä, 2-15 minuuttia 2x/viikossa jo vaikuttaa myönteisesti.

Puutarhan hoito tai parvekekasvien hoito myös lisää terveyttä. Hyönteishotelleja, perhosille kukkaniittyjä pihalle. Seuraa lintuja, perhosia. Olet varmasti läsnä hetkessä. Näe ja kuvaa niitä ja koe kaikki eri silmin.

Kaikki mitä syömme, juomme, hengitämme ja kosketamme muokkaa elimistön mikrobiomia. Nykyään on myös saatavana metsämikrobiuutetta, metsäpölyä vaatteissa ym tuotteissa, jotka lisäävät vastustuskykyä.

Lapsille multakosketusta ja mikä parasta, mitä Juha sanoi, HALAA PUITA, se on nykyään myös trendikästä. Ja sitähän minäkin teen, kokeilen välillä miltä eri puut tuntuvat kun niitä halaan ja saan yllättäviä kokemuksia.

Tätä kaikkea suosittelen kaikille! Ja kun, elämäni on yhtä sattumaa. Satuin näkemään vilauksen Teemalla olleesta TV-ohjelmasta, jonka myöhemmin katsoin ja jota nyt suosittelen kaikille katsottavaksi. Kampen mot stressen. Taistelu stressiä vastaan, jossa kerrotaan stressiperäisten poissaolojen kasvusta ja uupumuksesta sekä luonnon parantavasta vaikutuksesta.

Kuva jäiden lähdöstä tänä keväänä 4.4.2025

Kuuloon liittyvistä asioista

Sunnuntai 30.3.2025 - Mervi

Yhdistyksemme illassa vieraili Hannele Löytty Kouvolasta Kuuloset ry:stä kertomassa kuuloon liittyvistä asioista yleensäkin sekä kuulolaitteista. Puhuttiin myös ikäkuulosta, koska kuulo heikkenee iän myötä usealla.

Olin itse viime keväänä jossakin syöpäyhdistyksen järjestämässä etäillassa mukana jossa kerrottiin, että syöpähoidot voivat heikentää kuuloa. Tästä tiedosta innostuneena sain terveyskeskukseen ajan kuulotutkimukseen kun itsekin epäilin näin käyneen. Mieheni joskus valitti, että TV:n ääni on liian isolla. Tai tiedostin myös itse, että jos on pienikin taustahäly takana, en saa selvää puheesta tai joudun pinnistelemään kuuloani ja saatoin puhua liian kovaa. Lopulta hoitajan tekemässä tutkimuksessa selvisi, että kuuloni oli hieman alentunut ja voin aidosti sanoa muille, että näin on käynyt.

Jos siis epäilet kuulo-ongelmia, varaa aika terveyskeskukseen hoitajalle. Hoitaja ensin kyselee tarkentavia asioita ja sitten voidaan ensin vaikka tarkistaa onko korvissa vaikkua, jos on, se puhdistetaan ja sitten, jos edelleen on kuulo-ongelmia, tehdään kuulotutkimus. Ja jos siitä löytyy jotain alentumaa, lääkäri lähettää eteenpäin sairaalaan lisätutkimuksiin ja tarvittaessa sitten saadaan kuulolaite käyttöön. Jonka opastaminen varsinkin ikäihmiselle ilman läheistä on hieman haastavaa, koska kuulolaitetta täytyy myös huoltaa.

Hannele esitteli pieniä huomaamattomia korvaan laitettavia laitteita ja selitti myös, että nykyään pystytään tarkastamaan onko laitetta käytetty. Voisin kuvitella, kun ikäkuulosta kärsivä yrittää vapisevin käsin laittaa patteria laitteeseen tai putsata pienen pientä letkua vaikusta, eikä se välttämättä onnistu ja silloin voi turhautua laitteen käyttöön kokonaan. Se taas tuo ärsytystä ja kiukkua kun ei onnistu tätä tekemään. Tässä asiassa sitten muunmuassa Hannele käy lähikunnissa kuukausittain pitämässä iltoja, jossa hän kuulolaitteen kunnon tarkistaa tai puhdistaa. Hoitolaitoksissa myöskään hoitajat eivät välttämättä tiedä ihan kaikkea kuulolaitteeseen liittyviä asioita. Joten itselle jäi sellainen käsitys, että omaisten täytyy tietää laitteesta, sen ominaisuuksista ja huoltaa niitä läheiselle valmiiksi. 

Tunnen monia ihmisiä, jotka ovat luopuneet laitteen käytöstä kokonaan ja pitävät kotona TV:n ääntä todella kovalla. Ja sitten he eristäytyvät kanssakäymisistä muiden kanssa ja jäävät pois toiminnoista ehkä häpeänkin takia.

Saimme esitteen Onko kuuleminen hankalaa-pikatestin ja se löytyy nyt alla olevasta esitteestä.

https://www.kuuloliitto.fi/wp-content/uploads/2022/11/Onko-kuuleminen-hankalaa-pikatesti-1.pdf

Jos siis keskustelukumppanin sanoja on vaikea ymmärtää ryhmätilanteissa tai useiden henkilöiden keskustelua on vaikea seurata. Tai ovikellon tai puhelimen hälytysäänen kuuleminen vaikeutuu, hälyäänet taustalla tai korvat soi tai ovat tukkoiset, varaa aika hoitajalle terveyskeskukseen. Tai varaa aika omakustanteisena yksityiselle korvalääkärille, lähtee se asia etenemään sitäkin reittiä.

Hannele antoi vinkin myös kommunikaattorista, jonka voi ostaa netistä. Hinta n. 300 e. Kommunikaattori on helppokäyttöinen äänenvahvistin. Se sopii henkilöille, jota eivät syystä tai toisesta voi tai halua ottaa käyttöönsä kuulokojetta.

Puhu kohti ja rauhallisesti kaikille ihmisille, koska se helpottaa kuulemista ja myös antaa käsityksen, että olet kiinnostunut toisesta.

Kuulo vaikeudet eivät ole häpeällisiä asioita, niitä voidaan hoitaa ja voit elää täysillä elämää kun myönnät itsellesi, että näin on käynyt.

Olipa jälleen hyvä ilta ja saimme tärkeää asiaa tietoomme. Kiitos Hannele.

ps. Hän mainitsi myös, jos tarvitset korvatulppia ja käytät niitä jatkuvasti, käytä vain silikonisia tulppia.

Kuva pixapay pb826

Ihmeitä tapahtuu!

Torstai 13.3.2025 - Mervi

Kuten olen reilu vuosi sitten kirjoittanut tänne, että aion kirjoittaa kirjaa syöpäkokemuksestani, ulosteenkarkailusta ja henkisestä kasvustani se aikomus on nyt todellisuutta.

Rakas siskoni Maire ja muut ihmiset, jotka tulivat elämääni tukemaan myös tämän kirjoittamisen alettua uskoivat minuun täysin. Sekä ihanan toimittajan ja kuvittajien saamiset mukaan hyvän tekemiseen olivat jonkun suuremman johdatusta.

Joten..

Sain kustannussopimuksen allekirjoitettua viime perjantaina. Tämä on ollut pitkä ja raskas prosessi monin tavoin. Onnekseni olin kirjoittanut päiväkirjaa ja kiitollisuuspäiväkirjaa noihin aikoihin, etten muistin varassa sitä tehnyt. Vastaan tuli monia erittäin vaikeitakin kokemuksia mutta kerron kirjassani myös sen miten pääsin luovuttamisen tunteista pois ja luottamaan elämään. Heittäytyminen elämän vietäväksi lopulta sai minut kokonaan syöpään sairastuneiden tukemiseen monin eri tavoin välillä opiskellen asioita lisää. Monia vanhoja uskomuksia kaadoin ja anteeksiannon tapahtumia tein tämän uuden elämän myötä löytäen kaiken takaa lähimmäisen rakkauden itseni kautta toisiin.

Kerron kirjassani vaikeasta syöpämatkastani ja miten päädyin siihen missä nyt olen. Kun syöpähoitoni olivat erittäin vaikeat ja vastoinkäymisiä tuli koko ajan vastaan, keskityin aivan muuhun jo silloin, autoin muita, opiskelin ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi ja uskoin etten valmistu aivan turhaan. Opiskeluun kuului haastatteluja ja sain kaikki tehtyä kaikesta vaikeuksista huolimatta. Erään opettajani lausahdus, suuntaa katseesi syöpäpotilaiden auttamiseeen, tunsin että tulin nähdyksi, pystyn siihen.

Meditaatiot hoitojen aikana tukivat mieltäni vaikka se tällaiselle "äkkiä pian nopeesti" ihmiselle oli aluksi todella vaikeaa. Kliiniseksi hypnoterapeutuksi opiskelu ja siitä rentoutusvalmentajaksi sekä korona avasivat aivan uuden etämaailman ja mahdollisuuden.

Tunteiden tunnistamista ja niiden käsittelyä. Puolison ja läheisten sekä nyt jo edesmenneen Elmeri-kanini roolit tulevat näkyväksi tässä teoksessa.

                                     Tiedoksenne

Minulta ilmestyy kirja loppukesästä 2025, joka on sisällöltään hyvin koskettava, (työnimi) ”Syövästä löytyi elämäntarkoitus”. Kirja on ennakkomyynnissä nyt ennakkotarjouksena vain 23 euroa. Kirjan voi tilata ennen painoon menoa sähköpostiosoitteesta elamantarkoitus1@gmail.com tai tekstiviestillä numerosta 040 563 5039 antamalla täydelliset nimi ja osoitetiedot. Kirja tulee Postin välityksellä ja lasku tulee kirjan mukana. Minulle kuuluva kirjailijapalkkio tilitetään lyhentämättömänä Syöpäsäätiölle syövän tutkimustyöhön.

Kirjasta muutamia otteita:

Kesäkuu 2017 ennen hoitoja kirjoitin näin. Olen kiitollinen Taavista (nimesin syöpä sanan pois), koska sisarukseni ja lapseni pääsevät tähystykseen vuokseni. Olen saanut jo nyt mielettömästi kannustusta ja tukea. Olenko näin rakastettu? Näillä jaksan ja tulen selviämään hoidoista. Olen kiitollinen syövästä, se herättää minut unesta.

Puolisoni ajatuksia diagnoosin saatuani: Puolisoni puhelinsoitto syöpädiagnoosista. Ei voi olla totta, siitä seurasi itku. Ajatukset alkoivat laukata, syöpä, kuolema, luopumisen pelko, jään yksin..miten tästä eteenpäin? Romahdanko täysin? Mistä saan apua? Oli vain yksi kysymys: MIKSI? Me selvitään tästä yhdessä ja siihen sitoudutaan kunnes.....kuoleman kylmä enkeli kävi kolkuttamassa ovea kolme eri kertaa. Katkeaako nyt hauras elämänlanka? Kyynel tulee silmäkulmaan ja muuttuu hiljaiseksi itkuksi.

Marraskuu 2017. Hoidot eivät edenneet alhaisten valkosoluarvojen ja sivuoireiden vuoksi, tuli useita peruutuksia ja siirtoja: Vedin Voimaannuttavan kortin pakasta ja siinä oli kysymys, mitä tunnet nyt? Tunnen pettymystä, pelkoa, tarpeettomuuden tunnetta, luovuttamista, ahdistusta. Pettymystä, että olen epäonnistunut, vaikken voi tälle mitään. Pelkoa, että sairasloma jatkuu, hoidot pitenee enkä pääse ihmisten ilmoille. Tarpeettomuuden tunnetta, ei työtä, minulla ei ole merkitystä. Luovuttamisen tunnetta, en halua hoitoja enää, en syö enää mitään, en liiku, eikä millään ole enää väliä. Ahdistusta, tämä on nyt tätä yrittämistä olla positiivinen, kyllä tämä tästä ja kyllä tästä hyvä tulee ja kaikella on tarkoitus! Niin varmaan onkin ja uskon niin, MUTTA TÄMÄ ON MINULLE KÄRSIMYSTÄ!!

Osa-aika työhön palauttuani hoitojen jälkeen kesällä 2018 ulosteenkarkailusta kärsivänä kirjoitin toivottomuudesta. Tein illalla suolentyhjennyksen ja valvoin vatsan takia tiistai- ja keskiviikon välisen yön. Lähetin esimiehelle viestin, että tulen myöhemmällä junalla töihin, kun en ole nukkunut yhtään. Sain nukuttua pari tuntia ja olin tokkurassa töihin mennessä. Juna-asemalla koin vahvaa epätoivoa. Kun asemalla ei ollut ketään muita, ajattelin miten helppoa olisi hypätä ohimenevän junan raiteille tässä tunteessa. Otin askeleen taaksepäin kun havahduin todella synkkiin ajatuksiini.

Sairaus voi olla viesti jostakin, uskon niin. Unien merkitys ja mielen hiljentäminen, meditaatiot, kirjoittaminen ja tunteiden tunnistaminen sekä analysointi ovat arkipäivääni nykyään. Syöpäyhdistysten suuri merkitys ja kiitollisuus Colores ry:n, Kymenlaakson syöpäyhdistys ja monet muut jotka ovat olleet tukemassa uudella tielläni kohti tarkoitustani. Dpd-entsyymin puutoksen ja Lars-syndrooman (ulosteenkarkailun) julkituominen ja julkisuus yhdistysten avulla. Elämän nälkä ja reunalla olo kasvattavat minua edelleen. Ja kaiken takana on kuitenkin rakkaus ja anteeksianto kaikkeen ja kaikille, myös itselle.

Suuri kiitollisuus kaikesta kokemastani. Lämmin kiitos kaikki.

Kiusaamisesta

Keskiviikko 5.3.2025 - Mervi

Miten voi olla edelleen mahdollista, että joka paikassa on aikuisia ihmisiä jotka kiusaavat toisiaan tai joku kiusaa esimiehenä alaisiaan. Käyttäytyy aliarvioiden ja vähätellen työntekijöitään kohtaan. En ole tutustunut niin hyvin sanaan narsisti, etten nyt suoranaisesti puhu siitä ihmisen ominaisuudesta. Läheisetkin voivat sitä tehdä toisilleen. Tunnistetaanko tätä ilmiötä edes sellaiseksi. Kun puhutaan kiusaamisesta, se liitetään aina koulumaailmaan, mutta minne se ykskaks häviää kun koululainen kasvaa aikuiseksi? Kirjoitin paikallislehteen mielipidekirjoituksen asiasta ja se julkaistiin siellä. Tarkoitukseni on havahduttaa meitä kaikkia ajattelemaan tekojemme seurauksia. Mutta samalla myös itsekin kiusaamista kokeneena, että sekin voi olla yksi syy sairastumiseeni. Olin miellyttäjä ja alistuja, minua haluttiin hallita ja se onnistuikin, joskus pakenin ja asiat jäivät käsittelemättä. Nyt niitä haavoja availen pikkuhiljaa ja annan anteeksi tekijöille ja itselleni.

Tässä julkaistu teksti.

Ystävyys

Lauantai 22.2.2025 - Mervi

Tänään kun kirjoitan tätä tekstiä on ystävänpäivä. Julkaisen tämän tarkoituksella eri päivänä, jotta erotetaan se todellinen ystävyys toiselle osoitetusta ystävällisyydestä.

Miten kohtelen itseäni?

Annanko itselleni ensin "happinaamarin" vai miellytänkö toisia, jotta minut hyväksyttäisiin?

Miten puhun itselleni? Arvostelenko tekemisiäni, mokiani, menneisyyttäni, moitinko itseäni?

Ongelman kohdatessa monissa terapiamuodoissa kehotetaan miettimään mitä paras ystäväsi neuvoisi sinua tässä tilanteessa tekemään.

Perheissä, uhrautuuko äiti aina muiden tarpeiden edessä? Kunhan lapset ja mies ovat tyytyväisiä silloin minäkin olen. Mutta olenko? Minne olen jättänyt itseni hyvinvoinnin ylläpitämisen? Omaa aikaa ja rentoutta. Ei se TV:n katselu ja viinilasi lasten mentyä nukkumaan rentouta kovin paljoa, päinvastoin. Ajan myötä uni kärsii alkoholista, ylivireys saattaa jäädä päälle ja alkaa heräilemään liian aikaisin. Alkaa ärsyttää pikkuhiljaa kaikki, eikä tiedä mistä kaikki johtuu.

Puhutaan arvoista. Elänkö arvojeni mukaista elämää? Jos ykkösenä on perhe, sekin yksikkö tarvitsee hyvinvoivan äidin, huoltajan, jotta perheen hyvinvointi toteutuu.

Lentokoneessa happinaamari pyydetään uhan tullessa laittamaan ensin itselle, jotta voi auttaa toisia. Eikös tässä olisi hyvä ratkaisu kaikkeen. Mieti mikä on itselle tärkeää? Miten lisäät omaa hyvinvointiasi? Jos se on jokin liikunta, lukeminen tai hierojalla käynti, tee sitä. Laita kalenteriin isoilla kirjaimilla OMA AIKA x 3/viikossa 20 min -1 tunti tai aloita pienemmästä määrästä. Huippua olisi, jos käyttäisit osan ajasta meditaatioon tai rentoutusharjoitukseen, jossa voisit antaa itselle myönteisiä kehotuksia moitteiden sijaan eikä ajatukset olisi tekemättömissä töissä. Työt eivät nimittäin koskaan lopu, eikä elämän uhraamista suorittamiseen, määriin tai kilometreihin. 

Jaa kodin askareita muille. Ota lapset mukaan ruuanlaittoon, pyykin levittämiseen, kaikkeen. Pikkuapulainen tuntee myös olevansa tärkeässä roolissa silloin. Eikä pakottamalla, kiristämällä, uhkaamalla tai lahjomalla mukaan koska se saattaa ruokkia lapsessa vihantunteita. Vaan kannustamalla ja kiittämällä. Äläkä korjaa heidän jälkiään, anna olla. Jotta heille tulisi kokemus riittävyydestä, vähempikin riittää.

Anna tunteiden tulla, itsellä ja lapsella. Lasten nähdävä myös vanhempien erimielisyydet ja miten he ratkaisevat ongelmansa, sovun tekeminen. Ota lapsen tunne vastaan, saa itkeä, saa huutaa. Kestä sitä hetki, hän purkaa tunteitaan. Kysy mitä on tapahtunut ja ota syliin ja sano, ettet hylkää. Rakasta. Rakasta myös itseäsi. Puhu itsestä myönteisesti. Näytä myös omat tunteesi, lapsi oppii mallista kaiken. Puhukaa perheessä, pitäkää perhepalavereja, olkaa läsnä ja lähellä. Pyytäkää ja antakaa anteeksi.

Meillä on vaihtoehtona olla joko myönteisiä tai kielteisiä ihmisiä. Se kasvaa mihin huomio kiinnittyy, tästä olen moneen kertaan kirjoittanut.

Tunnistatko arjessasi kielteistä ajattelua.

Siitä, joka koostuu syyllisyydestä, huolista, epävarmuudesta, pelosta, mustasukkaisuudesta, epäilystä, suuttumuksesta, vihamielisyydestä, epätoivosta, ja itsevarmuuden puutteesta. Jos tunnistat jotain näistä, tee jotain, hae apua tms, ettet sairastu vakavasti. Voi olla myös näitä tunteita kokiessa, että on ongelmia myös ympäristösi kanssa.

  Myönteinen ajattelu rakentuu rakkaudesta, arvostuksesta, turvallisuudesta, ystävällisyydestä, myötäelämisestä, kärsivällisyydestä, avuliaisuudesta ja eteenpäin pyrkimisestä. Yhteistyö toimii tässä paremmin muiden kanssa. (lainattu kirjasta Sinä, parantaja)

Huomaan, että kirjoitin omasta elämästäni tässä..en arvostanut itseäni, moitin ja halveksin, laskin kilometrit ja määrät. Rentouduin TV:tä katsellen ja otin viiniä, joka vei unet. Ärsyynnyin ja vihasin itseäni, elin kielteisyydessä ja sairastuin syöpään. En kohdellut itseäni hyvin, hylkäsinkin itseni. En ollut itselleni hyvä ystävä.

Arkinen esimerkki muutoksesta. Keskiviikkona oli sovittu etärentoutus syöpäpotilaille. Sinä aamuna hain varastosta mikrofonia varten telineen ja tökkäsin sillä telineen varrella vahingossa nenän ja silmän seudulle. Otin pakastimesta kylmäpussin ja pidin sitä siinä reilut 5 minuuttia (patti alkoi heti nousta siihen) sanoin koko ajan itselleni, se paranee, se paranee..Se parani, pattia ei tullut, pieni naarmu vaan. Entinen Mervi olisi kironnut ja manannut ensin, sanonutkin että nyt siihen tietysti tulee patti ja en pysty pitämään silmälaseja päässä ja illan harjoitus on pilalla ja kun huomenna on meno, luullaan siellä kotona tapahtuneen vaikka mitä ja ehkä olisi vielä suututtanut tapahtuma koko päivän, päivä pilalla siis..Hyvä esimerkki, eikö vaan?

Nyt annan joka päivä itselleni ja toisille anteeksi. Arvostan, rakastan ja halaan itseäni, opin ottamaan "happinaamarin" käyttöön, koska itseen kohdistuvasta ystävyydestä se kaikki alkaa kohti toisia. Teen harjoituksia ja syötän uusia kehotuksia alitajuntaan, joka on muuttanut elämääni valtavasti. Opin joka päivä itsestä ja muista jotain. Olen itselleni paras ystävä ja kysyn usein mitä paras ystävä neuvoisi minua tässä tilanteessa tekemään ja vastauksethan aina löytyy läheltä.

Tai mene peilin eteen usein ja kerro siinä itsellesi itsestä hyviä asioita. Onnistuin ja opin jotain ja ole kiitollinen.Uskon vahvasti, että se heijastuu myös ympäristöösi myönteisesti. Sulla on ainutlaatuinen oma elämä, arvosta itseäsi siitä se lähtee, se rakkaus..

Kuva pixapay gerald

Sekalaista yhdistelyä

Keskiviikko 12.2.2025 - Mervi

Olisi niin paljon asioita, joita haluaisin Teille jakaa. Yhdistelen nyt joitain asioita monista loppusyksyn luennoista, kirjoista ja aidosta elämään viemisistä niistä oivallettuani jotain tärkeää. Mehän emme aina heti osaa laittaa asioita käytäntöön vaikka niistä luettaisiinkin moneen kertaan ja siitä ääneen puhuttaisiinkin. Ne oivallukset täytyy tuoda myös käytäntöön, arkeen juurtumaan.

Tein tyttärilleni joululahjaksi yhteenvetoa parisuhteeseen ristiriitojen käsittelyä varten lomakkeita, lisäsin siihen tietoisuuden karttan ja miten tunnistan stressistä yli-sekä alivireystilat. Otin kopiot myös itselleni ja sain heti myös itse tilaisuuden testata niitä.

Ensin ristiriitojen käsittelystä. Voisi sopia muuten muihinkin suhteisiin kuin parisuhteeseen.

Ongelma/aihe, joka harmittaa; ristiriidan vaiheet ovat seuraavat.

Aiheen välttäminen---->ollaan kuin ristiriitaa ei olisikaan

Puhutaan jotain: Taivuttelu/taistelu----->yritetään myydä oma ratkaisu tai näkemys toiselle

Kelluttaminen------->puhutaan muttei toimita tai puhutaan liian pinnallisesti

Kompromissi----->kumpikin saa jotain haluamaansa ja menettää haluamaansa

Yhteistyö----->kumpikin voittavat

Tietoisuuden kartasta:

Piirsin sen kukan muotoon.

Yhdessä terälehdessä on TOSIASIAT, todistettavissa olevat faktat, täsmällinen tieto.

Toisessa AJATUKSET, johtopäätökset, uskomukset, tulkinnat, kokemukset asiasta

Kolmannessa TUNTEET, asiasta (ärsytys, viha, loukkaantuminen)

Neljännessä KEHON REAKTIOT, pala kurkussa, vatsa-tai rintatuntemusta

Viidennessä TOIVEET, pyrkimykset, unelmat, päämäärä ja oma tahto

Kukan keskellä TULEVA TOIMINTA, halutun tahdon täsmällinen ilmaisu, suunnitelma ja aikataulu.

Miten stressi liittyy tähän kuvioon? Katsotaanpa.

Meidän tavoite on olla sietoikkunassa, rakentavassa ja kuulluksi tulemista, selviytymistunteessa

Ylivireystilasta kertoo ärtymys, ahdistus, kauhuntunne, mene pois, syyttely, takertuminen, huutaminen (taistele-pakene reaktio) HÄTÄ TILA

Alivireystilasta kertoo, jähmettyneisyys, poissaolevuus, kylmyys, vetäytyvyys, lamaantuminen, IHAN SAMA ajatus

Vireystilat olisi saatava palautettua sietoikkunaan turvallisen kehon kautta. Itselle ne tehtävä ensin ja sitten vasta pyytää toista avuksi, vaikkapa halaamalla. Selvitä mitä puoliso haluaisi vastaavassa tilanteessa hänelle tekevän.

Itselle tehtäväksi ylivireystilassa: rauhallinen kävely, aikalisä, halaa itseäsi, hengitys-tai tietoisuus harjoitus, kehon skannailu tai kehon ravistelu, jännittäminen ja rentouttaminen vaikka seisten ja sano itsellesi että KAIKKI ON HYVIN JUURI NYT

Itselle tehtäväksi alivireystilassa: kylmä vesi (suihku,avanto) haarahyppy, sormien puristaminen, itsensä nipistäminen, liike, lepo tai uni

Miten nyt näitä kolmea asiaa voisi yhdistää keskenään toisiinsa. Helposti.

Elämän tuoma sattuma. Tein kokeen tästä itselleni. Tunnistin RISTIRIIDAN parisuhteessamme ja stressitilat, olin ensin ylivireystilassa. Tein kehon skannailun ja rentoutuksen, mutta sitten vähän myöhemmin olinkin myös alivireystilassa, yritin vetäytyä, olin ihan sama ajatuksessa, välinpitämätön. Kävin hiihtämässä ja sen jälkeen avannossa. Hiihtäessä kirosin, tunnistin vihan tunteen ja sen, että asia pitää hoitaa mahdollisimman pian. Sitten piirsin kukan tietoisuuden kartan mukaisesti ja kävin läpi kaikki vaihtoehdot ja kerroin puolisolleni, että haluan keskustella. Kysyin milloin hänellä olisi aikaa hieroa hartioitani, jonka yhteydessä saan kertoa asiani ja tulisin kuulluksi ja nähdyksi tässä asiassa. 

Kun oli keskustelun aika, kerroin tietoisuuskartassa tulleet asiat hänelle yksityiskohtaisesti ja hän vain kuunteli. Ei riitaa, ei puolustelua, kuunneltiin puolin ja toisin ja pääsimme yhteisymmärrykseen ja lempeään sovintoon. Jotain yllättävääkin tuli esille, jota en tiennyt. Jätin piirtämäni kukan talteen itselleni malliksi jatkoa varten. Myös sovitut tulevat käytännöt näkyy siinä paperissa. Olen visuaalinen ihminen, eli tarvitsen aina nähdä paperilla asiat.

Mitä opin, asiasta olimme jo puhuneet aiemmin, mutta liian pintapuolisesti. Se jäi vielä mieltäni harmittamaan kun ei mitään sovittua ja jatkoa asialle ollut. Mietin, halusiko puolisoni vielä palata samasta asiasta puhumaan mutta suureksi iloksi hän on erittäin yhteistyökykyinen ja rakastettava. Meillä on ME HENKI ja sitä mallia yritämme nyt lapsillemme/lapsenlapsillemmekin näyttää ja tuoda esille.

No voisiko tätä mallia soveltaa syövän tai sairauden tai jonkun muun asian kanssa? EHDOTTOMASTI KYLLÄ! Järjestyksellä ei varmaan ole väliä, tärkeintä että tunnistat nämä vaiheet ja uskallat ottaa puheeksi. Teet ensin itselle tarvittavat asiat ja sitten vasta toimit. Selvitä myös mitä toinen haluaa, jotta voisitte auttaa toisianne vastaavassa tilanteessa. Voi hitsi, mitä elämä olisikaan ollut vuosikymmeniä sitten jos olisin saanut nämä ohjeet jo peruskoulussa. En ehkä olisi sairastunut syöpään..ja oppinut tätä nyt myöhemmin. Mutta jos täti olisi setä jne..

Lopuksi voisin lisätä tähän löytämäni runon, jonka on kirjoittanut Ada Luz Marquez

Vanha parantaja sanoi sielulle:

Ei se ole selkäsi joka sattuu, vaan taakka, jota kannat

Eivät silmäsi, vaan epäoikeudenmukaisuus jonka näet

Ei pääsi vaan ajatuksesi

Ei kurkkusi, vaan se mitä et ilmaise

Se ei ole vatsasi, vaan sielusi, joka ei pysty sulattamaan sitä mitä ympärilläsi tapahtuu

Ei maksasi vaan viha sisälläsi

Ei sydämesi, vaan rakkaus.

Ja rakkaus on ainoa mikä on itsessään lääkkeistä paras.

kuva pixapay Clker-Free-Vector-Im

Palautteita etärentoutuksista

Keskiviikko 29.1.2025 - Mervi

Kauden vaihduttua aina toiseen, pyydämme yhdistysten kanssa etärentoutuksiin osallistujien mielipiteitä ja kokemuksia vetämistäni etärentoutuksista. Välillä käymme yhdistysten kanssa ne läpi yhdessä, välillä saan tulokset sähköpostilla. Mainitsen aina kauden alussa jotain palautteista mutta nyt voisin tuoda niitä vähän enemmän näkyville. Mitä niissä on tullut esille ja keitä siellä on ollut mukana. Te ettehän sitä tiedä. Aina palautteet ovat olleet minulle arvokkaita ja herättävät usein liikutustakin.

Molemmissa kyselyissä vastaajien määrä oli 30- 40 kpl. Toisesta paikasta sain tarkemman analyysin. Suurin osa osallistujista oli naisia, ikähaarukka oli mielenkiintoista luettavaa, josta voisi tuoda esille yhteiskunnan ja suorituskeskeisyyden näkymisen selvästi. Ruuhkavuosissa 41-50 ei ollut ketään mukana kertaakaan. Se etteikö tuossa ryhmässä ole syöpään sairastuneita ei voi pitää paikkaansa. 30-41 vuotiaita oli mukana muutamia, eli heissä oli jo syöpään sairastuneita. 51-60 -vuotiaita oli lähes puolet ja 61-70- vuotiaita oli lähes 40 % yli 70 -vuotiaita oli myös mukana. Läheisiäkin oli mukana ja se ilahdutti minua kovasti. Mietin, että syöpään sairastunut ja hänen läheisensä ovat yhdessä odottaneet etärentoutusta ja ottaneet itselleen oman henkilökohtaisen ajan on aivan valtavan hieno ajatus. Joskus linjoilla olen nähnytkin, että toinen puolisoista on näyttäytynyt teamsissä ja sulkenut linjan kun toinen puoliso oli jo asettunut vuoteelle. Liikuttavaa ja koskettavaa minun näkökulmasta, sillä molemmat tätä tarvitsisi, molemmille syöpä on shokki. Yhden kerran oli osallistunut muutama henkilö, useita kertoja oli 70 % ja viikottain 17 %.

Maantieteellisesti näytti mielenkiintoiselta, se mistä olen kotoisin ja missä olen elänyt nuoruusvuosinani ei kukaan ole vastannut tai ollut mukana, häpeävätkö he minua, en tiedä? Tai voihan olla niin ettei muutamaa maakuntaa tämä ei ole ehkä vielä tavoittanut ollenkaan.

Eri syöpiä sairastavia oli mukana, eniten oli rintasyöpään sairastuneita. Syöpähoidot, joilla oli ne päättyneet oli eniten mukana, käynnissä olevia hoitoja n 20% osallistujista. Joitakin oli mukana, joilla on krooninen syöpä.

Arviot tuokioista oli lähes  5, yhteenkuuluvuuden tunne sai 4 pistettä, joka on ymmärrettäväkin. 100% halusi jatkoa! Toisessa ryhmässä lähes kaikki toivoivat jatkoa.

Palautteista seuraavaa.

Minun ääntä kehuttiin useassa palautteessa, samoin rauhallisuutta ja rentoutuksien sisällön vaihtelevuutta. Tunnetta turvallisuudesta. Oma aika vain itselle. Rentoutukset ovat kuin mansikka kakun päällä, kovasti arvostan ja kannustan. Tässä elämäntilanteessa rentoutuminen on ihanaa. Saan keinoja rentouttaa itseäni. Hienoa, että toteutetaan. Toivottiin viikottain. Rentoutumishetket ovat olleet rakas ja tärkeä osa toipumistani, ovat auttaneet kivun kanssa elämisessä paremmin. Tapa keskeyttää kiire ja ahdistunut olo arjessa. Olen oppinut uusia menetelmiä ja auttavat läpi vaikeiden asoiden. Viikon parhaat hetket, odotan rentoutusta. Auttanut jaksamaan sairastaessani parantumatonta syöpää. Olen saanut paljon henkistä tukea. Rentoutuminen on tärkeä voimavara. Erittäin onnistunut muoto järjestää tällaistä.Todella tärkeä tapahtuma, jonka takia jaksaa läpi huonojenkin päivien. Auttaa sopeutumaan tilanteeseen syövän hoidon jälkeen. Olen varannut etärentoutuksen vain itselleni, omaksi ajaksi. Kuuntelijoita ymmärtävä ohjaaja.

Mitä minä voisin noihin sanoa. Vertaisuutta. Auttanut stressiin ja ahdistukseen, se on ollut myös tarkoitukseni. Olen syvästi liikuttunut. Kritiikkiä tuli joskus olleista teknisistä ongelmista, ne inhimillisiäkin. Toivottiin useammin myös. Mutta kun nyt Kaikki syövästä sivuilta pääset mukaan, voit olla kaksi kertaa kuussa mukana ja se on parempi kuin yksi kerta kuukaudessa.

Aiemmin palautteissa toivottiin, että tarjoaisin myös äänimaljarentoutusta. Olisin kouluttautunut nyt keväällä tähän muotoon, mutta vastuulliselta kouluttajalta sain viestin, ettei syöpään sairastuneille voi tätä muotoa antaa koska siitä ei ole tehty tutkimuksia. Toisaalta kehossa tapahtuvat äänimaljan aiheuttamat väreilyt saattavat olla haitaksi. Olin kiitollinen kouluttajan vastuullisuudesta ja hämmästelin, että ellen olisi kysynyt mihin tätä koulutusta käyttäisin olisin maksanut ehkä turhastakin.

Aiemmin toivottiin myös, että tekisin jonkun äänitteen tai että rentoutuksen voisi nauhoittaa ja sitä voisi kuunnella myös jälkikäteen. Silloin en olisi läsnäoleva siinä hetkessä, joka on itselle tärkeä asia. Jotenkin ryhmän läsnäolo tuntuu itsestä voimaannuttavammalta kaikille. Jaamme samaa kokemusta ja teemme yhdessä hyvää itselle ja samalla toisillemme, vähän kuin aurana tai valona universumissa. Mutta voisin harkita kuitenkin tätä myöhemmin.

Itse koen, että kun olen itse sairastanut syövän, olen todellakin vertainen osallistujien kanssa. Itse käytän samoja menetelmiä ja välillä olen syvemmässä välillä en niin syvässä rentoutumisen tilassa ja se on aivan luonnollista. Joskus nukahdan ja sen olen siihen sitten tarvinnut kun vatsan takia elämä on välillä valvomista. Kännykkääni olen tallentanut muutamia alkuaikojen rentoutuksia ja käytän niitä edelleen, tuttu ääni tuo turvallisuutta. Ja se on tärkeä tunne näissä harjoituksissa. Mutta alitajunnalle antamat viestit ja kehotukset ovat muuttaneet elämäni sinne, jota olen toivonut. Sinne alitajuntaan ne ovat uponneet, uskomukset ja muut rajoitteet ovat kaatuneet ja olen saanut itsevarmuutta toimia ja ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se on.

Lämmin kiitos ja suuri kiitollisuus, että jos olet löytänyt tämän itsehoitomenetelmän elämääsi. Näin helppoa se on, otat ajan ja vain kuuntelet ja keskityt kuulemaasi. Jos pidät tätä itselle tärkeänä aikana, tiedätkö, teet itsellesi suuren palveluksen, lisäät hyvinvointiasi ja se heijastuu ympäristöösi. Olemista itsensä kanssa, sitä se on, läsnäoloa eikä maksa mitään yhdistysten kautta.

Tervetuloa mukaan. Se mitä ikähaarukalle 41-50 vuotiaille toivon, pysähdy, rauhoitu ja rentoudu. Arvosta itseäsi edes 5-10 minuttia ettet sairastusi vakavasti. Tunnistan tuon aikajanan..huh..ehkä siksi sairastuin itsekin..Toivon noihin perheisiin perhepalaveria käyttöön. Aina kun tulee muutos perheen tilanteeseen, harrastuksiin tms, jokainen voi kertoa miten se vaikuttaa omaan jaksamiseen. Jokaisella täytyy olla omaa aikaa myös rauhoittumiseen. Ja palavarissa täytyy jokaisen tulla kuulluksi ja nähdyksi kaikkien osalta.

Rentoutumisen ja rauhoittumisen taito pitäisi olla kansalaistaito alakoulusta alkaen. Silloin kaikki näkisi asiat positiivisesta näkökulmasta ja voi jopa saada uusia ratkaisuja ja oivalluksia ratkaista ongelmia. Lyhyimmillään se voi olla seuraava. Pysähdy, laita silmät kiinni ja hengitä muutama kerta syvään, kutsu kehoasi rentoutumaan ja ala unelmoida, mene mielessäsi Sinulle rakkaaseen paikkaan kaikin aistein ja vietä siellä 5-10 min. Tällaisen ehtii tekemään vaikka vessassa käydessä..

Suuri ja lämmin kiitos Colores ry:lle ja Kymenlaakson syöpäyhdistyksille, ilman Teitä ei olisi meitä.

Ai niin, suosittelen myös kokeilemaan Terveyskylän ja Mieli ry:n järjestämiä rentoutusnauhoitteita. Youtubesta löytyy myös paljon erilaisia harjoitteita, teen niitä välillä itsekin.

Alla erittäin rakas edesmennyt Elmeri-kanini (terapeuttini) joka joskus rentoutusta harjoittaessani hyppäsi päälleni, alkoi päälläni kaivaa kynsillään vaatteitani ja yritti saada minut virkistymään. Oliko huoli, etten huomaa häntä. Tässä hän itse oli rentouden tilassa, suloinen pikkupoikani, perheenjäsen jota kovasti välillä ikävöin.

Jatkoa edelliseen, säälin tunteeseen

Tiistai 21.1.2025 - Mervi

Se tunne nousi lisää..kannattaa muuten kirjoittaa ja analysoida. Asiat lähtee työstymään alitajunnassa öisin ja päivisinkin lisää.

Soitin isosiskolle. Hän kertoi, että olin lapsena perheessä aiheuttanut huolta ja pelkoa kun sairastuin anemiaan ja oli siellä ollut muitakin uhkaavia tilanteita jo kohdallani pienempänä. Näin minulle on sanottu ja sen olen nyt tiedostanut. Olin muutenkin luonteeltani herkkä lapsi.

Tuo asia sitten lähti menemään erikoisen ja epämiellyttävän tunteen äärelle, jota kukaan ei halua kokea tai tuntea, se on säälin tunne. Mietin, että olisi heti saatava lukea tästä tunteesta lisää jostain kirjasta mutta ei kirjastosta tätä tunnetta käsittelevää löytynyt. Nyt olen itse kokemassa ja tuntemassa sitä. Avaan sen nyt omana kokemuksenani.

Mietin, miten säälin tunne on vaikuttanut perheeseeni ja minuun suhtautumiseen sairastaessani? Jos olin aiheuttanut pelkoa, se on ehkä ollut kuolemanpelkoakin, jos se kuitenkin muuttuu leukemiaksi. Oliko se aiheuttanut syyllisyyttä vanhemmissa, tekikö he jotain väärin? No, sitten ajatellaan kun siihen aikaan ei puhuttu tunteista, peloista ammattilaisille eikä tarjottu edes apua, miten se vaikutti perhedynamiikkaan. Minua varottiin, minä en saanut toruja eikä minulle haluttu saada minulle pahaa mieltä aikaan. Perhe samalla vahvisti minun heikkouttani ja aloin uskoa, että olen heikko ja huono, jostain syystä..?Aloin niin uskoa itsestäkin. Naapuritkin säälivät ja toivat joskus hyvää hyvyyttään ruokia, jotta saan ravitsevaa syötävää. Miltä se tuntui toisista sisaruksistani ja vanhemmistani? Minua säälittiin joka puolelta, minulta ei myöskään vaadittu ehkä samaa kuin pikkusiskoltani. Sainko itse siihen aikaan riittävästi syliä ja lohtua, varmasti pelkäsin itsekin ja vaistosin myös muiden pelon, tosin silloinhan pelättiin sitäkin ettei tulla hemmotelleeksi lasta liikaa.

Sääli on sairautta sanotaan. Niin se on silloin kun se sairastuttaa koko perheen varuillaan oloon, kukaan ei saa olla kotona läsnäollessani sitä mitä on. Jos joku olisi sanonut, että me säälitään teitä ja teidän kohtaloa, se olisi tuntunut pahalta. Säälistä ei myöskään helposti päästä pois ja siksi se myös loukkaa.

Onko heikkona olo yhtä kuin sääli? Siksikö sitä ei haluta kokea tai tunnustaa? Tai olet jäänyt vaille jotain jota muut ovat saaneet, siksi olet ehkä heikko ja säälittävä? Jotenkin vajavainen/ vammainen/avuton, ulkopuolisista syistä johtuen, mutta MIKSI?

Laitoin sisaruksille viestiä ja kerroin tästä oivalluksestani. Pyysin myös anteeksi. Minulle vahvistettiin, että näin se oli ollut, tunnelma oli sitä mitä oletin. Itkin, itkin samalla kiitollisuudesta, että pääsin nyt tämän asian äärelle. Tuli vahva myötätunto myös vanhempiani kohtaan. Heillä oli kokemus molemmilla oman sisaren menetyksestä lapsena ja varmasti se kokemus oli jättänyt pelon tunteet arviksi, jotka sairastuttuani aukesivat ja vaikuttivat näin taas sukupolvesta toiseen. Mallistahan me asioita opitaan ja jatketaan se seuraavaan sukupolveen ellei tätä tunnisteta.

Mitä sitten pitäisi tehdä tai sanoa, jos koetaan sääliä jotain kohtaan? Ei ainakaan, että säälin sinua, voi reppanaa. Anna myötätuntoa, aina ei tarvitse sanoa mitään. Ole läsnä ja kuuntele. Vahvista sitä mitä on jäljellä, oletpa silti selvinnyt vaikka oli tuo tilanne, mikä sinut sai selviämään? Olet vahva kaikesta huolimatta ja se vaan vahvistaa sinua lisää ja silloin alkaa uskaltaa kyseenalaistaakin asioita itsessään ja ympäristössään. Ja halaa!

Jotkut sanovat, etteivät halua kertoa sairastumisestaan mitään kenellekään, ettei säälittäisi. Sen pitäisi mennä toisin päin. Kerro kaikille sairastumisestasi. Kohtalo tai elämä puuttuu peliin ja saan mahdollisuuden kasvaa myös henkisesti. Ota vastaan kaikki myötätunto ja lupaus olla muiden tukenasi ja käytettävissä, että saat lisää voimavaroja selviämiseen kun ei tarvitse tuntea yksin kaikkia ikäviä tunteita. Ota vastaan myös ammattiapu kaikki mahdollinen tuki, jotta vahvistut ja näet elämän syvimmän tarkoituksen. Rakkauden!

Kuinkahan moni on kuollut ja luovuttanut elämänhalunsa siksi koska häntä on säälitty ja hän on tunnistanut sen ympärillään näin tapahtuneen. Ehkä hän on tajunnut, että se on sairastuttanut koko perheen, ei minun takia tarvitse, kun en ole minkään arvoinen, parempi kuolla pois..en halua jäädä tai olla vaivaksi kenellekään, näin ehkä itsekin joskus ajattelin..oli siinä myös varmasti itsesääliäkin.

Kohtalon ivaa vai että ympyrä pääsee sulkeutumaan. Sairastuin syöpään ja sain ulosteenkarkailuvaivan. Koettiinko minua kohtaan edelleen sääliä, tunsinko, että niin tehtiin, voi reppanaa taas jotain? Ehkä siksi hain syytäkin miksi sairastuin vaikka elin mielestäni terveellisesti. Sairastamiseni oli lapsuuden perheessäni ehkä häpeällistä ja se vahvisti omaa heikkouttani, joka tuli säälistä. Nyt kohtaan säälini, joka on sisältänyt myös paljon sisäistä vihaa itseäni kohtaan. Tarvitsin nämä kokemukset elämäni alkutaipaleella ja nyt myöhemmin paljon elämää raskaastikin kokeneena uudelleen. Jotta hyväksyisin elämäni kaikkinensa minun omaksi elämäksi.

Säälin tunne herätti minussa vahvan myötätunnon vanhempia ja lapsuuden perhettäni sekä myös itseäni kohtaan. Tämä kokemus nyt on ollut suuri oppi ja ymmärrys säälin tunteesta ja sen vaikutuksista perhedynamiikkaan. Se että tämä tuli nyt tietoiseksi itselle, tarkistan miten seuraava sukupolvi tämän näkee ja kokee. Katkaisen tämän "kaavan" ja elämme aitoa elämää kaikkien tunteiden vallassa kuten on tarkoitettukin. Rauhassa ja rakkaudessa.

Tuli mieleen lopuksi Samuli Edelmannin kappale Reunalla, jonka kuulin juuri oikeaan aikaan radiosta kun olin itsekin luovuttamassa..

https://www.youtube.com/watch?v=IkXqoxtPvXM

Kiva pixapay, TungArt7

"Härö"

Keskiviikko 8.1.2025 - Mervi

Uusi vuosi vaihtui. Uuden vuoden lupauksista. Tiedostaminen riittää nykyään. Olen joskus lupauksia tehnyt ja olen onnistunut esimerkiksi aikoinaan tipattomissa tammikuissa, jotka joskus venyivät pitkälle kevääseen saakka. Nyt syövän sairastettuani elän tipattomalla koko ajan, mitä nyt juhlistan jotain juttua tai tapahtumaa pikkolo shampanjalla, näin se on itselle ok.

Onhan mulla muutakin, josta voisin luopua mutta miksi tekisin niin? Kun kielletään sitä enemmän sitä halutaan, niin se vaan meidän mieli toimii.

Kerron "häröstä" kuten sen miehelleni esitin. Mieheni meni iltaharrastukseensa nyt vuoden vaihduttua pitkästä aikaa. Ollaan siis nykyään koko ajan kotona molemmat. Jäin yksin kotiin illaksi, en tiedä mikä minulle tuli, (olin tiedostamattomassa tilassa) avasin suklaakonvehtilaatikon ja söin ensimmäisen kerroksen kokonaan katsoessani TV:tä. Tiedostin heti itseni, mitä juuri tein ja miksi? Mies tuli myöhemmin kotiin ja kerroin "häröstäni". Hän lohdutti, se on inhimillistä ja salli sen tapahtuman vain olla. Odotin ehkä, että hän olisi sanonut mitä menit tekemään, olisi moittinut minua vaan ei tehnytkään niin. Hän oli myötätuntoinen.

Seuraavana päivänä pohdin, mikä oli "härön" taustalla oleva tunne? Pelkoko yksinjäämisestä vai tehdä jotain salaa kun kukaan ei näe. Ehkä kyse oli molemmista. Meni muutama päivä, tunteet työstyy myös öisin unissani ja avaavat jotain lisää. Tuo salaa tekeminen toi mieleeni alakoulussa tehdyn kokeilun tupakanpoltosta. Isommat koululaisethan niitä tupakoita kouluun toivat. Pikkusisko jäi isälle kiinni tapahtumasta ja minä en. Miksen jäänyt, sitä mietin. Eikö isä halunnut nuhdella minua kun olin niin herkkä lapsi ja olin sairastanut anemian? En saanut lapsena enkä nuorena piiskaa, vitsa kyllä oli uhkana oven karmissa koko ajan ja se piti itse hakea siihen, jos tilanne oli menossa yli vanhempien mielestä. Isän sekä äidin katse usein riitti lopettamaan kovat leikit ym.

Nyt pohdin, olisin tarvinnut isältä nuhteet tai vaikka "pienet piiskat" tapahtumasta, koska salaa olen tehnyt muutakin elämässäni, kuten me kaikki niin ollaan tehty. Kokeiluja ja niistä oppimista on ollut ja osa ei ole ollut minun juttu, hyvä niin. En ole tupakoinut, kokeilin sitä kyllä yläkoulussakin mutten jäänyt siihen koukkuun vaikka siihen aikaan moni poltti. Ehkä säikähdin isän nuhtelua pikkusiskolle vaikken tiedä tai muista mitä isä oli hänelle sanonut.

Pyysin miestäni "draama" esitykseen mukaan, hän ei suostunut. Olisin halunnut, että mieheni antaa piiskaa tuosta alakoulussa tapahtuneesta kokeilusta ja moittisi minua tuosta lapsuuden kokeilustani. Draama esitykseen hän ei suostunut vaan sanoi, että jos hän olisi ollut isäni, hän ehkä olisi sanonut, että tupakanpoltto ei ole hyvästä, siihen voi jäädä koukkuun josta on vaikeaa päästä eroon. Mutta olisiko pelkkä sanominen riittänyt?

Mietin yleistä kasvatusmetodia, komentelu, uhkailu ja lahjonta sanontaa. Komentelussa asetutaan toisen yläpuolelle, minä tiedän mikä on oikein (vaikka itse tässä tapauksessa edelleen itse polttaisikin, lapselle tulee ristiriita kun vanhemman oma malli on toinen) Uhkailussa tehdään olo turvattomaksi ja saatetaan viedä arvo. Lahjonta, palkkio jos teet kuten haluan, saat tavaralla tai lupauksellani hyvän mielen.

Näitähän on myös parisuhteen tai muidenkin vuorovaikutusten kompastuskivet. Ja jälleen sattumaa, jota koko elämäni on nykyään. Katsoin Parisuhdekeskus Katajan Youtube videoita, jotka julkaistu äskettäin heidän Youtube kanavilleen. Jatkoa vuorovaikutuksen kompastuskiviin sieltä. Syyllistäminen ja moralisointi, tarkoitus saada pahaa oloa aikaan lisää. Kuulustelu, kuka antoi ohjeen tehdä niin, tilivelvollisuutta, joka luo epäluottamusta suhteeseen, halua tietää kaikki. Valmiiden ratkaisujen anto, neuvot, josta tunne vähättelystä, kaikkitietäiväisyydestä sekä yleistämistä. Mistä me siis ollaan opittu nämä tavat toimia? Sen ajan kasvatusmetodeista ja me itse ollaan jatkettu näitä eteenpäin.

Olisin tarvinnut nuhtelut isältä, jotta olisin oppinut rajoja ja itsesäätelyä lisää. Olisin kokenut myös olevani rakastettu koska rakkauteen kuuluu rajat ja rakkaus. Miten korjaan tilanteen vai tarvitseeko tehdä mitään enää, mahdollistahan se on mielikuvissa ja hypnoosissa tehdä mutta tiedostaminenkin riittää. Tästäkö olikin kyse "härössä" näe minut ja anna minulle rajat ja rakkautta, hyväksy minut sellaisena kun olen etten eksyisi itseltäni vuosikymmeniksi.

Näin tärkeää on lapsen saada kokea ja tuntea kaikkea. Oppia virheistä. Annetaan heille rajat ja rakkautta, ollaan läsnä ja puhutaan rakentavasti lapsen tasolla. Kysytään tarkemmin ja ennenkaikkea kuunnellaan mitä lapsi vastaa, jotta hän kokee tulevansa kuulluksi ja nähdyksi. Mikä sai tekemään asian jne.

Suuri kiitollisuus jälleen tästäkin tapahtumasta. En moiti itseäni vaan kiitän, että näin tapahtui, sain suuren lahjan tästä "häröstä" ja tiedän, että isä rakasti minua ja teki sen miten osasi siihen aikaan. Ehkä samalla hän sääli minua kuten kuulemma muutkin tekivät ja siksi se tunne minua kohtaan sai aikaan, että joskus jäin paitsi moitteista ja ojennuksista, etten menisi rikki tai kuole, jos sitä pelättiin. Miten valtava ymmärrys ja myötätunto tuli tästä kokemuksesta myös vanhempia ja sisaruksiani kohtaan, jotka olivat mahdollisesti varpaillaan vuokseni, enkä minä sitä silloin ymmärtänyt, nyt ymmärrän.

Kuva pixapay giselaatje

Uuden vuoden toivotus

Tiistai 31.12.2024 - Mervi

En tee lupauksia ahdistaakseni itseäni turhilla epäonnistumisilla.

Keskitän elämäni uusiin mahdollisuuksiin enkä anna vanhojen uskomusten ja tapojen estää minua kasvamasta kohti kukoistamista. Uskon, että kaikille kaikki on mahdollista. Me jokainen ihminen voidaan ollaan poikkeuksia ja tehdä ihmeitä. Pienin askelin kohti uutta vuotta ja uusia elämänkokemuksia otan kiitollisena vastaan. Kiitän vuodesta 2024 ja sen kaikista kokemuksista ja tunteista, joita sain jälleen avattua ja tutkittua rakkaani kanssa yhdessä. Perhe ja läheiset antavat suurta iloa ja kasvua, otan kaiken nöyränä vastaan, rakastaen ja halaten paljon. Me tarvitaan myös toisiamme, yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuus antaa merkitystä elämään. Antaessaan saa enemmän kuin uskotaan.

Toivotan Sinulle Rakkaudellista Uutta Vuotta 2025.

Lempein ja rakkaudellisin halauksin Mervi.

Hengitä muutama kerta syvään sisään ja syvään hitaasti ulos. Syvällä sydämmessäsi on rakkaudellinen valopiste, anna sen laajentua koko kehoosi aina varpaiden kärkiin ja sormenpäihin saakka..anna sen laajentua kotiisi, läheisiisi, ympäristöösi, Suomeen ja koko maailmaan. Näen rakkautesi leviävän joka paikkaan ja voit alkaa nähdä ihmeitä elämässäsi jos teet tätä usein..

Kuva pixapay iPicture

Loppuvuoden esilletulo

Sunnuntai 29.12.2024 - Mervi

Alkuvuodesta 2024 tuli Finnilcon facebook-sivuille kyselyä ulosteenkarkailusta kärsiville. He olisivat perustamassa hankkeen johon saavat rahoituksen ja sen kesto olisi kolme vuotta. Hankkeeseen voi osallistua myös etänä. Hain ja pääsin mukaan hankeeseen. Mukaan tulisi myös Vaippahankkeeseen osallistuneita henkilöitä ja muiden yhdistysten vetäjiä tai jäseniä. Ensimmäisellä kerralla olin mukana etänä. Hankkeeseen palkattiin kaksi ihmistä vetämään ja tekemään tätä projektia. Kävin tutustumassa heihin ja ryhmään toukokuussa Helsingissä.

Tämän ensimmäisen vuoden oma osuuteni huipentui marraskuulle kokemustoimijan roolissa toimiessani Pikkuparlamentissa. Kerroin siellä järjestetyssä paneelissa omia kokemuksiani elää ulosteenkarkailun, Lars-syndrooman kanssa. Tilaisuus oli julkinen ja se oli myös webinaaritilaisuus, jota pystyi seuraamaan livenä suorana. Mukana oli kansanedustaja Nina Malm ja valtionvarainministeriöstä Laura Pitkänen. Aiheena oli Eroon vaippavuoresta. Juontajina olivat Kuura Autere ja Zahra Aalto, hankkeen vetäjät.

Tässä ensimmäisessä osassa Nina Malm toivotti tervetulleeksi tapahtumaan ja Kuura ja Zahra esittelivät Inco-tukihanketta. (7.40 min kohdalla Zahra luki esittelytekstin, jossa tuon esille miksi olen mukana tässä projektissa) sekä Tiina Vaittinen Tampereen yliopistosta esitteli vaippahanketta. 

https://www.youtube.com/watch?v=SIeBTEozv0w

Toinen osa, paneelikeskustelussa oli mukana Laura Pitkänen, lantiopohja vaivoihin erikoistunut fysioterapeutti Ulla Korpi-Tassi ja minä

https://www.youtube.com/watch?v=gvx-_PDQAsY

Mitäpä tässä on sen kummempaa on selittelemistä. Pierut, ripulit, ummetus, valvominen, kivut jne ja kohti HÄPEÄÄ.

Toivon hartaasti, että jokainen joka kärsii näistä vaivoista puhuisi lääkärilleen tästä asiasta ääneen, siinä ei ole häpeämistä. Apua löytyy. Samoin kerro läheisillesi sekä työpaikalla tästä, tämä ei ole kenenkään syytä, että on tällainen vaiva. Omalla kohdallani tämä pitää vaan hyväksyä ja jatkaa elämää arvokkaampana. Kaikki ympärilläni ovat sopeutuneet kyllä uuteen normaaliin koska entiseen ei ole paluuta. Elämä helpottuu monin tavoin ollessa avoin. Ja vessapassi pelastaa monilta tilanteilta. Inva-vessat ovat meillekin tarkoitettu, vaivamme ei näy ulospäin. Vilauta vessapassia, jos saat ikäviä kommentteja ulkopuolisilta. Sen saat Colores-ry:stä, Finnilcosta tai IBD-yhdistyksistä.

Hanke jatkuu ensi vuonna ja toivon, että vaivasta kärsivät ottavat yhteyttä Inco-hankkeen vetäjiin, Kuuraan tai Zahraan Finnilcon kautta. Meidän ei tarvitse jäädä kotiin kokonaan kärsimään tästä vaivasta, elämää ja toivoa/hoitoa on aina. https://www.finnilco.fi/

Marraskuussa ilmestyi samasta aiheesta myös Apu-terveyslehti, jossa on antamani haastattelu on tämän hetkisestä arjestani.

https://www.apu.fi/artikkelit/suoli-johon-ei-voi-luottaa-tata-on-anaali-inkontinenssi

Kuva pixapay Tama66

Onko järkee vai ei

Tiistai 24.12.2024 - Mervi

On se jännää nykyään, kun pää työstää asioita ja yhdistelee tapahtumia toisiinsa. Aamulla sitten heti herättyä täytyy ruveta kirjoittamaan koska tuntuu hyvältä ajatukselta tuoda se esille myös toisille. Mietittäväksi Sinullekin.

Katsoin Armanin ja 7 kuolemansyntiä ohjelman. Siinä kerrottiin pyhästä Gangnes-joesta. Hindulaiset uskovat, että pyhä vesi puhdistaa ihmisten synnit. Samalla he itse saastuttavat joen oamlla toiminnallaan ja uskaltavat likaisuudesta ja saastaisuudesta huolimatta kylpeä siinä koska he haluavat puhdistautua synneistään ja se on heidän tapa ollut pitkään.

Olen lukenut myös Nummenmaan Tunteiden psykologia kirjaa, jossa eräässä kohdassa hän kirjoittaa järjestä ja tunteista. Teemmekö elämässämme ratkaisuja kumman mukaan. Sain samalla hyvän keskustelun puolisoni kanssa esimerkin avulla. Auton ostoon liittyvät tunteet ja järkisyyt. Onko tullut hyviä vai huonoja ratkaisuja, kuka on vaikuttanut siihen minkä on lopulta ostanut oliko tunteet mukana ja onko ostos ollut lopulta järkevä. Saiko siitä muilta kannustavia tai ei kannustavia kommentteja.

Samalla mietimme ihmisten välisiä ristiriitoja. Kumpi niissä tilanteissa painaa enemmän, järki vaan tunteet? Oletimme, että tunteet, ne käsittelemättömät tunteet, jotka ponnahtavat aina esille ja saavat toimimaan "järjettömästi". Kukahan olikaan keksinyt sanonnan, ota järki käteen, se kuulostaa vähän loukkaavalta, ikäänkuin ei osaisi ajatella oikein. Mutta siitä ei olekaan kysymys, vaan siitä, että onko tilanteessa/ristiriidassa järkeä.

Joulu ja uusi vuosi tulee ja läheiset tapaavat toisiaan. Yhdessäoloa. Joukossa saattaa olla mukana ihmisiä jotka ovat loukkaantuneet tai ovat loukanneet toisiaan. Mietitäänpä, onko tilanteessa järkeä, edistääkö se hyvinvointia, että pidetään vihanpitoa. Koenko olevani voittaja ellen anna periksi mielipiteestäni. Entä jos pyydänkin anteeksi? Olisinko silloin voittaja vai häviäjä? Miltä tuntuisikaan, jos vihani laantuisi ja mietin mitä olenkin menettänyt, että olen pitänyt ikävästä tunteesta kiinni, järkeähän siinä ei ole ollut. Turha taakka kannettavaksi, mahdollisesti vuosikymmeniä painanut.

Alussa kerroin Gangnes-joesta. Uskomukset voivat olla noin vahvoja, sukupolvien takaisia ettei todellakaan haluta nähdä totuutta. Arman kysyi professorilta, että onko hän itse 5-10 aikana uinut Gangnes-joessa, hän sanoi että ei, koska se on niin saastainen. Hän uskalsi olla eri mieltä ja siinä oli todella järkeä. Mikähän oli hänen syntiensä laita, kävikö hän joen alkupäässä kylpemässä, se ei tullut selväksi.

Kuva pixapay gaborszoke

Joulun toivotus

Sunnuntai 22.12.2024 - Mervi

Joulu tulee. Miten vahvoja tunteita se herättääkään? Lapsuusmuistot, perhejoulut ja yhdessäolot. Hyvää ruokaa ja paljon erilaisia herkkuja tarjolla, silloin on lupa syödä kaikkea "äidin tekemää".

Ja pakolliset menot siihen päälle..kuka muuten käskee..

Monelle joulun aika on myös siivoamista ja puuhaamista vaikkei pukki kaappeihin katsokaan. Miksi on näin? Mietin tätä nyt itsekin? Samalla tyhjennän kaapeista tavaraa, jota ei tarvita tai jolle ei enää ole käyttöä, se on siis järkevää. Laitan eteenpäin. Kuka on keksinyt, että se pitää tehdä juuri jouluksi ja juhannukseksi. Yritän miettiä järkisyillä. Siinä on lomapäiviä työstä ja joulunjälkeen voi keskittyä taas uuteen vuoteen ja uusiin tavoitteisiin, kun vanhat on saatu raivattua pois alta. Entäs jos nämä tekisi vähitellen pitkin vuotta, tuntuisiko se samalta? Tarvitseeko tuntua enää samalta, voisiko se jopa tuntua paremmalta? Hyviä pieniä tekoja pitkin vuotta, jäisi ne pitäisi tehdä asiat pois "listoilta" ja mielikin puhdistuu koko ajan, tulee tilaa uudelle, vaikkapa vapaaehtoistyölle.

Kävin tervehtimässä erästä ihmistä, jolla on alkavaa muistisairautta. Hän asuu yksin, halasin häntä monta kertaa ja hän itki, ettei hänen suvussaan ole tapana ollut halailla. Hän sanoi, että tuntuu hyvältä olla halattavana. Sanoin, etten hylkää häntä, käyn kun pystyn ja soittelen aika ajoin sekä pyydän mukaan toimintaan. Silti käynnistä jäi suru mieli. Yksinäinen ihminen viettää joulun yksin katsoen televisiota. Ei ole keskustelukumppania eikä läheisiä, jotka hakisivat joulun viettoon mukaan. Ei ole ihme, että muisti alkaa mennä kun läheiset ja ympäristökin alkaa unohtaa, piiri pienenee ja itsekin alkaa pelätä muistinmenetystään.

Välitetään toisistamme. Me olemme ihmisiä, me olemme lapsia, me olemme maailma, me olemme tulevaisuus, mitä me annamme sitä me saamme moninkertaisena takaisin.

Eräässä etärentoutuksessa sanoin äskettäin osallistujille. Jos saisin toivoa jotain suurta ja ihmeellistä maailman parantamiseksi ja hyvinvoinnin lisäämiseksi, toivoisin että ihmiset halaisivat toisiaan ja itseään enemmän, koska hyvät hormonit saadaan sitä kautta liikkeelle. Se jopa parantaa!Ota halaus vastaan ja tee sitä myös itsellesikin. Muista, keho ei tunnista kuka sen tekee ja silti hyvät hormonit jyllää. Pysähdy ja halaa. Jos maltat halata toista ihmistä pidempään voi siinä itkukin tulla ja koet jotain syvempää.

Kun teet hyviä tekoja itselle, se heijastuu ympäristöönkin.

Rakkauden täyteistä joulua kaikille lukijoilleni. Lämmin kiitos kun Olette siellä, toivon että olet jotain pientä saanut näistä uutta ajateltavaa.

Kuva pixapay D L Mc Garragher

Suru eläimen menetyksestä

Sunnuntai 8.12.2024 - Mervi

Oliko kohtalon ivaa, edellinen kirjoitukseni sisälsi menettämisenpelkoa ja Elmerin luopumiseen joudun samantien sopeutumaan. Olen shokissa ja surullinen.

Saimme Elmerin lähes 13 vuotta sitten.

Meillä oli naapurista saatu toinen kani, Justiina ensin vajaa kaksi vuotta. Aiemmin emme voineet ottaa mitään eläintä kotiimme allergioiden vuoksi. Naapuri antoi oman kaninsa meille hoitoon kun he lähtivät etelään, se oli ensi kosketus karvaiseen eläimeen. Justiina tuli meille todella rakkaaksi ja lopulta saimme sen itsellemme kun naapuri halusi luopua siitä koiran tultua taloon. Allergia oireita ei tullut, outoa ja kummallista. Myöhemmin me perheenä lähdettiin viikon matkalle etelään, Justiina palasi vanhaan kotiinsa ja kuoli meidän poissaollessamme. Olimme surun murtamia, toinen tytöistä asui vielä silloin kotona. Joulu oli raskas ilman karvaturria ja mieheni seuratessa suruamme, hän löysi Tori.fi sivuilta mustan samannäköisen pikkukanin. Tytär haki sen Pyhtäältä. Se oli karannut kerran uloskin ja oli silloin vuoden vanha vilkas pikkupoika, rodultaan hermeliinin ja leijonharjan sekoitus. Siellä hänen nimensä oli Sankari, mutta me nimesimme hänet Elmeriksi.

Me opetimme häntä syliin ja vierelle. Tosin se ruikki pissaa päälleni ja sai samantien lähdöt häkkiinsä. Kävimme leikkauttamassa sen ja elämä muuttui sen kanssa. Sähköjohdot olivat kovilla kun olimme töissä. Kaikki lattialla olevat johdot tuli aina suojata, myös joulunaikaan. Öisin pidimme hänet häkissään ja päivät ja illat hän sai juoksennella vapaana. Ajattelimme, että kun toinenkin tyttärestämme muuttaa pois kotoa hän ottaa Elmerin mukaansa mutta minun ja Elmerin välille alkoi kehkeytyä syvempi suhde. Olen maalta kotoisin ja eläimet ovat olleet minulle aina rakkaita, joten vaistosiko se tai me, että minä ja hän tullaan niin hyvin juttuun ja että ehkä sen on hyvä olla kotona minun luona. Kanin keski-iäksi oletimme olevan 4-6 vuotta joten kyllä me pärjätään näin se aika.

Kunnes, olin menossa suolentähystykseen ja edellisenä iltana Elmeri käyttäytyi poikkeavasti. Hän karttoi minua ja hyppäsi sohvan reunalle, joka oli todella outoa ja kummallista. Siinä tyttären kanssa ihmettelimme, miten se noin teki. Seuraavana päivänä sain tietää sairastavani syöpää, vaistosiko hän huonot uutiseni?

Elmerillä alkoi olla kova työ pitää minua osaltaan hengissä. Olin luovuttaa hoitojen aikaan monta kertaa mutta hän jaksoi olla vierelläni, pötkötteli ja kääntyi aina kyljenneen nukkumaan. Kuinka suloinen hän olikaan. Kun jäin yksin kotiin välillä potemaan, hänelle itkin pahimpia itkuja ja hän jaksoi vain siinä vierellä olla niin suloisena ja lohduttavana. Opiskelin hoitojen aikaan ja luin paljon oppikirjoja ja muuta siihen liittyvää ja Elmeri oli vain kainalossani olemassa ja terapeutin roolissa kannustamassa minua eteenpäin. Samalla hän opetti minua pysähtymään hetkeen ja olemaan läsnä juuri siinä hetkessä. Nyt myöhemmin kun valvoin öisin vatsani takia, tulin usein Elmerin huoneeseen nukkumaan, otin hänet kainalooni ja silittelin häntä ja nostin lopulta sitten häkkiinsä ja nukahdin.

Lähdin tukemaan muita syöpään sairastuneita ja otin Elmerin mukaan myös kaikkeen mahdolliseen toimintaan. Kerroin hänen merkityksestään minulle. Selvisin hengissä syövästä ja myös terapeutti-Elmeri auttoi minua siinä. Sain ulosteenkarkailuvaivan ja jouduin jäämään kotiin. Jos jonnekin lähdimme, Elmeri pääsi tyttäreni luo hoitoon ja meillä oli kova ikävä puolin ja toisin. Elmeri ei syönyt tai liikunut samaan tapaan kuin minun kanssa. Mieheni jäädessä eläkkeelle hän välillä todisti, että kun olit päivän poissa Eppu ei tullut koko päivänä pois häkistään, mökötti ja söi kyllä ruokansa. Kunnes tulin kotiin ja normaalit arkirutiinit palasi.

Epulla oli vuosia aivastusta ja muutamia silmätulehduksia. Käytin häntä eläinlääkärillä useita kertoja näiden takia. Vuosia kului ja viimeisen vuoden aikana ruokailusta tuli heinän suhteen hänestä entistä vaativampi. Sallin niin ja niin kauan kun hän muuten söi ja joi ja tuli syömään tiettyinä aikoina häkistään hänen vointinsa oli hyvä. Muutama suolentukoksen uhka oli vuosia sitten mutta parafiiniöljy ja ananasmehu laukaisivat sen hyvin ihan kotioloissa taas kuntoon.

Elmerin kunto on iän myötä huonontui. Hän ei jaksanut enää hypätä sohvalle tai sohvatuolille katsomaan TV:tä tai meidän elämää. Jos hän makasi kainalossani kun luin, hän ei uskaltanut enää hypätä pois sängyltä vaan laskin hänet aina alas. Syömään hän tuli tarkkoina kellonaikoina aiemmin ja nyt viime aikoina hänet piti aamuisin työntää pois pyllystä häkistään olohuoneen puolelle, josta sitten itse aamupalan syötyään juoksi häkkiinsä. Iltaisin tuli sohvankulmalle kyllä syömään kanssani omenaa, joka oli hänelle suurta herkkua. Nukkumaan mennessäni aina siunasin hänet ja lähetin parantavaa ja hoitavaa energiaa ja sanoin rakastavani häntä. Karvanlähtö aikaan otin karvoja talteen ja tiedostin, että jonain päivänä joudun hänestä luopumaan. Asiasta juttelin Elmerille monta kertaa etukäteen ja itkeskelinkin sitä mahdollisuutta. Sovimme, että tapaamme sitten joskus..jossain.

Kuukausia sitten päätimme lähteä mieheni kanssa lähteä pariksi päiväksi kotiseudulle. Tytär tulisi häntä kotiin hoitamaan bonussiskonsa kanssa. Tiedostin, että hoitoon vienti vanhalle pojalle alkaa olla jo raskasta joten siksi teimme näin. Pari päivää meni normaalisti. Kotimatkallamme tytär soitti, että Eppu ei pysy pystyssä eikä ole syönyt sinä päivänä yhtään. Kehotin antamaan ananasmehua ja sanoin, että hänellä saattaa olla vain ikävä äitiä. Tyttäret itkivät kun he toivat juna-asemalle kopassa Elmerin mukanaan, oletin että hoidan hänet vielä kotona kuntoon. Mutta, kotona näin ettei Elmeri tästä enää selviä. Annoimme parafiiniöljyä ja juotavaa ruiskulla suuhun ja hyvin hän joi. Sitten pidin tunnin häntä rinnallani, jossa hän rötkötti vaan lamaantueena, itkin ja kiitin häntä kaikesta ja sanoin, että minulle tulee kova ikävä Sinua jos nyt lähdet. Soitin eläinlääkäriasemalle, jonne pyydettiin tulemaan ja mahdollisesti luopumaan hänestä lopullisesti. Vanhin tyttäreni, joka aikoinaan haki Elmerin Pyhtäältä tuli eläinlääkäriasemalle mukaan hyvästelemään Elmerin. Lääkärin suosituksestä päädyimme lopettamaan hänet. Me hyvästelimme hänet ja itkimme ikävää ja suurta tyhjyyttä, joka hänen poislähdöstään tulee.

Olin etukäteen jo vuosia sitten päättänyt, että Eppu kuoltua poltetaan ja otan tuhkat purkissa kotiin muistoksi. Ja kun eläinlääkäriasemalla kysyttiin, jätämmekö Elmerin sinne, sanoin että ei, vien hänet kotiin, vietämme viimeisen yön hänen kanssaan kotona.

Mikä valtava suru tuli. Lasten kanssa viestiteltiin ja itkettiin, läheteltiin kuvia ja itkettiin. Lapsilla alkoi huoli miten minä pärjään ilman Elmeriä. En tiedä vielä. Mutta tiedostan, että Elmeri opetti minulle luopumisen taitoa. Tein sitä etukäteen, surin jo etukäteen. Ihmettelin viime viikkoina kun hän tuli outoon aikaan häkistään olohuoneeseen ja otin hänet syliin, ikäänkuin hän kävi vinkkaamassa, että en ole täällä enää kauaa, en jaksa enää, olen vanha ja sinä "äiti" tulet pärjäämään ja selviämään.

Elmeri lähti tästä maailmasta 1.12 klo 21.11. Laitoin hänet kotona häkkinsä päälle nukkumaan viltin sisään ja aioin nukkua hänen kanssaan samassa tilassa mutta en saanut unta tällä kertaa. Menin mieheni viereen, itkin ja mieheni otti minut kainaloonsa ja lohdutti, johon nukahdin muutamaksi tunniksi. Aamulla veimme Elmerin tuhkattavaksi ja parin päivän päästä saimme uurnan kotiin. Tilasin itselleni vielä kanikorun, jonka saan myöhemmin. Kynttilä palaa pöydällä kuvan vieressä ja itkeskelen tässä kirjoittaessani. Mutta tiedän, että selviän ja me näämme myöhemmin Elmerin kanssa. Suuri kiitos Elmeri kaikesta, opetit minulle paljon. Olit meillä 13 vuotta ja ikää sulla oli lähes 14 vuotta. Olit vanhin lääkärille sekä polttohautausta tekevälle yrittäjälle oleva kani, oikea Sankari.

Me emme ehkä aina usko, mikä merkitys eläimellä on meille ihmisille. Luopumisen taito on ehkä se suurin oppi mitä ne meille opettavat. Moni sanoo, ettei ota eläintä sen takia jos joutuu siitä luopumaan ja tulee iso suru. Mutta meidän on opittava luopumaan myös läheisistämme, siihen me sitä taitoa tarvitaan, että selvitään ja jatketaan elämäämme surun tunteen oltua meille tuttua. Suuri ikävä tulee ja se on sitä rakkautta, joka on aivan ihanaa ja ne muistot kaikesta yhteisestä ajasta ovat aina olemassa. Niiden varassa jaksetaan elää oma elämäämme ja näin alkaa uusi normaali koska entiseen ei ole paluuta.

Elmerin huoneesta tulee lastenlasten leikkihuone ja yöpymispaikka, elämä jatkuu..mutta nyt on valtava suru ja annan surun olla ja opin siitä..Mutta juuri nyt olen shokin vaiheessa..myöhemmin ehkä tulee reagointivaihe, käsittelyvaihe ja uudelleen suuntautuminen..

Äitin poikaa ei enää ole. Valtavan suuri kiitollisuus Elmerille läsnäolon opettamisesta ja hänen rakkaudestaan.

Kun teen suolentyhjennyksiä vessassa jonkun menoni takia, luen siellä aina samaa kirjaa jossa on 366 kannustavia ajatuksia jokaiselle päivälle. 1.12 siellä luki näin.

"Pyydä mitä haluat, mutta ole valmis hyväksymään se mitä Jumala antaa. Se saattaa olla parempaa kuin pyysitkään".

Eilen olin etäluennolla mukana, kerroin etten halua tulla videolle näkyväksi koska minä täällä suren Elmerin poislähtöä. Luennoitsija otti osaa suruuni ja sanoi, että hän lähettää minulle lempeyttä. Suruun ei kuulemma lähetetä voimia..vaan lempeyttä. Tämäkin on merkityksellinen osallistuminen..ihanasti sanottu, lempeyttä minulle ja Sinulle.

Sattumaako jälleen, facebookissa jaettiin Live och Horace Europa ohjelmasta ote surusta.

"Suru on villieläin, jota ei voi kesyttää. Se on olento, joka syntyy rikotuista lupauksista. Pysymme aina yhdessä. En jätä sinua koskaan. Kaikki on hyvin. Miten aitoja vakuuttelut ovatkaan-silti ne petetään jonain päivänä ja harhailemme järkyttyneinä. Loukattuina sanoista jatka eteenpäin ja on kestettävä- ajamme tämän olennon pimeyteen. Yritämme taistella vastaan. Eräänä yönä se tulee luoksesi nelinkontin ja pyytää armoa. Vaatii tulla nähdyksi. Ehkei surua voi kesyttää, mutta sitä voi rakastaa" Sopii myös parhaillaan olevaan suruuni, saan olla ja aikaajoin itkeä ja kaivata..koska muistot nostaa surun esiin kaikessa.

Kuva on reissuun lähtö aamulta otettu ja toivotettu tytöt tervetulleeksi hoitamaan Eppua, viimeisen kerran.

Pelkoja kohti

Tiistai 3.12.2024 - Mervi

Tunnistin perustunteen arjessa. Yhdistin sen Parisuhde Katajan pitämän vuorovaikutus illan teemaan. Kyseessä oli oma pelko.

Huoli läheisen yllättävästä yskästä. Ehdotin tutkimukseen menemistä ensin kauniisti. Sanoin, toivoisin, että kävisit tarkistuttamassa itsesi lääkärissä. Vastaus oli, ei ole tarvetta, vastahan keväällä olin tutkimuksissa. Jatkoin hyökkäävällä tavalla ehdotustani, yritin hallita toista. Kunnes tiedostin, että tämä on minun tunne ja tämä on pelkoa, menettämisen pelkoa.

Olin etänä järjestetyllä hypnoosikurssin seminaaripäivässä mukana. Sain sieltä erään vinkin ja ajattelin, että nyt tarvitsee jälleen tehdä itselle harjoitussessiot usean viikon ajan. Otan käsittelyyn pelkoni. Eikun äänittämään käsikirjoituksia itselleni puhelimeeni. Sitten kirjoitin ja analysoin pelkoni tunnetta syvemmin, mistä se voisi olla lähtöisin ja alkoihan niitä löytyä sieltä lapsuudesta ja nuoruudesta, mistäs muualta.

Kuuntelin ensimmäisen äänittämäni hypnoosi harjoitteen useaan kertaan. Siinä lohdutin itseäni menneisyydessäni eri vuosina ja katsoin myös tulevaisuuteen. Sen jälkeen analysoin muuttunutta ajatusmaailmaani hieman, alkoi jo helpottaa mieltäni. Muutaman viikon päästä äänitin toisen hypnoosiharjoituksen ja siinä puhdistin osan negatiivisista tunteistani pois ja lisäsin myönteisiä, annoin myönteisten laajentua. Sitten näin unen. Minua ammuttiin aseella kohti, naispoliisi sen teki ja minua ei pelottanut unessa yhtään, päinvastoin. Naureskelin ja olin iloinen, ettei sattunut yhtään. Analysoin uneni, se kiinnosti kovasti. Sain vastauksen, pelkoa kohti meneminen tuntuu tältä, huvittaa, että olen turhaan pelännyt sellaista, joka on aivan turhaa ja vie vain energiaani. Olin taas todella kiitollinen "painajaisestani".

Sitten katsoin Parisuhdekeskus Katajan vuorovaikutuksesta tehtyä videota. Siinä käytiin läpi eri puheen tapoja parisuhteessa. Tunnistin oitis, että alitajuisesti pelätessäni jotain yritän puhua hallitsevasti, määräilemällä, tuoden omaa agendaani esille, jossa samalla on puolustautumista sekä välinpitämättömyyttäkin. Ja tietenkin se on tullut malleista lapsuudessani ja muista suhteista elämässäni. Tässä oli tärkeää taas tiedostaminen itselleni, että näin toimin.

Äänitin yhden NLP- harjoitteen itselleni. Siitä harjoituksesta tunnistin seuraavaa. Miksi ihmeessä me aikuiset kasvatetaan lapset pelottelemalla? Joulu lähestyy ja tontut alkavat kurkkia ikkunan takaa. Samalla katsotaan lastenohjelmia, joissa on mörköjä ja muita uhkaavia olentoja. Ja me aikuiset nauretaan lapsen pelolle kun lapsi käyttäytyy oudosti tai hassusti. Ja me aikuiset jatketaan tätä. Samalla maailmassa ja perheissä tapahtuu muutenkin pelottavia asioita eikä vanhempina osata edes kysyä lapselta mitä tunteita ne tilanteet aiheuttaa lapselle. Ei ihme, että nykyään ahdistaa kaikkia kaikki ja tunteen taustalla saattaa olla perustunne, pelko. Sitten taustalta voi löytyä se menettämisenpelko, esiintymisenpelko tai mikä tahansa pelko. Ja kyllä minuakin on peloteltu ja olen pelännyt, mutta kukaan ei koskaan kysynyt mitä tunnen ja mikä voisi auttaa siinä tilanteessa. Oletan, että syli, lohdutus ja keskustelu olisi vienyt pitemmälle. Pelottelu ei ole huumoria eikä jekkuilua, lapsi voi ottaa sen tosissaan. Varoittelukin on vastuullista toimintaa, voisiko se olla todellista että jotain tapahtuu. Ei ihme, että maailmasta tulee pelottava paikka elää.

Mitä tänään ajattelen menettämisen pelostani? Se on aivan turhaa. Vie vain energiaa. Keskityn läsnä oloon ja jos haluan sanoa jollekin jostain huolta aiheuttavasta asiasta ja hän itse suhtautuu siihen välinpitämättömästi, se voi olla hänen käsittelemätön tunne ja sen taustalla voi olla oma pelko ja turvattomuus tai vähättely, en minä tarvitse tai ansaitse. Joten minä rakastan ja hyväksyn tilanteen.

Kuva pixapay beasternchen

Ennakoivasta terveyden edistämisestä

Tiistai 26.11.2024 - Mervi

 Olin hypnoosiliiton päivällä etänä mukana.

Hanna Kortejärvi (positiivisen psykologian valmentaja, farmasian tohtori, laaja-alaisen hyvinvointitaitojen opettaja) piti esitelmän asiasta todella innostavasti ennakoivasta terveyden edistämisestä. Slogan aiheesta voisi olla: Suuntana ennakoiva, ratkaisuna yhdistävä.

Aluksi WHO:n määritelmänä vaikuttavista tekijöistä hyvinvointiimme.

Terveydenhuolto vaikuttaa 11 %, ympäristö 7 %, geenit 25 %, yksilön valinnat 35 % ja sosiaaliset suhteet 24%.

Eli n. 90 % on terveydenhuollon ulkopuolella!

70-90 % sairauksista johtuu epäterveellisistä elämäntavoista. (mm.diabetes, verenpaine, kolestroli, lihavuus, syöpä)

MUTTA 80% meistä ei syö suositusten mukaisesti. Yli puolet ei harrasta mitään liikuntaa suositusten mukaisesti.

Ennakoivana terveyden edistämisen tavoitteena 2023-2025 ovat sairauden ennaltaehkäisy, sairauden juurisyiden löytäminen ja hoito. Tietoa ja tukea elintapoihin.

Terveellisen hyvän elämän elementtejä seuraavassa.

1. ravitsemus 2. liikunta ja ulkoilu 3. uni 4. stressin säätelyn taito 5. haitallisten välttely 6. hyvät ihmissuhteet. Nämä elämäntapa pilareita.

Henkinen hyvinvointi

7. hyvän huomaaminen ja myönteiset tunteet 8. läsnäolo ja keskittyminen 9. merkityksellisyys ja tarkoituksellisuus 10. tavoitteellisuus ja saavutukset (Martin Segilmanin Perma)

Ennakoiva terveydenhoito ja yhdistävän lääketieteen periaatteita: Ihmiskeskeinen hoito, kokonaisvaltaisuus, arvostetaan kokemustietoa sekä mietitään mitä viestiä sairaus tuo ja kuka voisi tukea ja auttaa. Mieti ratkaisuja. Lähtee ihmisestä itsestään. Se on tiimityötä.

Tutkimustuloksia hoitojen käytöstä seuraavassa: Lääkärit hoitaa sairauksia.

Terveyden edistämistä itseavun palveluja (hoitajaa) käytti yli puolet haastatelluista mm. kiropraktikkoa, hierontaa, akupuntiota. Itseavun keinoina käytettiin mm. rentoutusta, meditaatioita, hypnoosiakin käytettiin paljon (esim. tupakanlopetus ) ja joogaa.

Hyödyt itseavun palveluista yhteensä 80 %. Ne lievittivät kipuja, vähensi stressiä, unettomuutta, ahdistusta ja lisäsi henkistä hyvinvointia ja antoi energiaa ja arjessa jaksaminen lisääntyi. Koettu terveys todettiin hyvänä ja ennalta ehkäisi todennäköisyyttä sairaalaan joutumista. Haittoja oli vähänlaisesti, mm hinta tai vuorovaikus ei toiminut.

Perustelut täydentävien hoitojen käytölle ja niistä saadulle avulle.

Elämänlaadun koheneminen ja helpotusta vaivoihin. Kokonaisvaltainen lähestymistapa. Itseohjautuvuus. Tyytymättömyys tavanomaiseen terveydenhuollon tarjoamaan hoitoon.

Itsekin olen käyttänyt ennen syöpähoitoja hoitajien palveluita, osteopatiaa, vyöhyketerapiaa, hierontaa ym ja saanut niistä paljon lisäapua arkeeni, kivut ovat lievittyneet sekä saanut ohjeita toimia armollisemmin itseä ja kehoa kohtaan.

Lisätietoja löytyy Yhdistävä lääketiede sivuilta.

Tarvitaan asennetta muutokseen. Itse voin vaikuttaa hyvinvointiini enemmän kuin uskonkaan siksi rentoutukset, meditaatiot, itsehypnoosit ovat itselle tärkeitä lisäpilareita. Kiitos syövän, löysin nämäkin mahdollisuudet. Ja nykyään saan niistä merkityksellisyyttä olla itselleni arvokas ja rakastettava ihminen. Jälleen kiitos kaikki vastoinkäymiset elämässäni, olen löytänyt elämääni uuden näkökulman. Ja tästä on hyvä jakaa sitä toisillekin. Lisäksi uuden oppiminen ja oivaltaminen elämän syvempiä asioita luo pohjaa ymmärtää koko elämää paremmin, läsnäollen ja tietoisemmin.

Muistetaan kummasta puhutaan arjessamme. Sairaudenhoidosta vai terveyden ja hyvinvoinnin vahvistamisesta. Eli jos on sairas, on siitä huolimatta terveyttäkin.

Lämpimästi tervetuloa terveyttä ja hyvinvointia edistävään hoitoon. Näin on helppo sanoa tällaisen tutkimus tuloksen selvittyä.

Kuva pixapay ScottihsPerson.

Sairauksien keisari

Maanantai 18.11.2024 - Mervi

Sain yllättävän uuden ystävän, elämän sattumia jälleen. Hän sairastaa syöpää ja kehotti lukemaan oman syöpälääkärinsä kehotuksesta Sairauksien keisari kirjan. Se on elämänkerta  yli 650 sivuinen opus syövästä ja siihen liittyvistä hoidoista ja historiasta. Uusi maailma avautui jälleen kirjan luvun myötä. Kirjan on kirjoittanut Siddhartha Mukherjee, lääketieteen apulaisprofessori. Kronikka taistelusta tappajaa vastaan.

Lyhyesti joitain otteita nostan esille, jotka itselle oivalluttavia.

-3000 vuotta ollut syöpä jo lääkärien tiedossa, parannusta toivotaan edelleen

-puhuttu mustasta sapesta syöpänä 130 jKr

-Hippokrateen aikaan nimenä 400 eKr karsinos, Kreikan kielestä, tarkoittaa rapua, jossa panssari ja turvonneiden verisuonten poikueesta.( jalat, metastaasit, kieltämättä osuva nimitys)

-1846-1867 nukutus ensi kerran eetterillä ja kirurgia oli todella radikaalia

-Wilhelm Röntgen keksi röntgenin, kuvantamisen 1895

-1902 radium säteilyä syöpään. Tuon ajan lehtiartikkelista. Röntgensäteistä olemme löytäneet sairauden parannuksen. Marie ja Pierre Curiet ottivat sädehoido käyttöön ja Marie puhui "valosta", radium.

-sinappikaasut tulivat 1943 sodan jälkeen, kaasulla kohti syöpää

-lasten leukemiat olivat ensimmäiset tutkimuskohteet syövän osalta.

-lääkekokeilut tulivat 1940 2-3 lääkettä käytössä ja 1950 luvulla tuli kemoterapia, pahoinvoinnit olivat erittäin voimakkaat tuolloin

-tutkimustyötä tehtiin vain keräysvaroilla. 1971 oli ajatus, että kun mentiin kuuhunkin niin syöpäkin voidaan voittaa.

-tupakan nousu ja lasku, yhteys syöpiin löytyi. Tupakka tutkimuksen kohteena-paljon kuolemia tupakoinnista johtuen, aluksi ei syöpälääkäritkään uskoneet että tupakointi on vaarallista -tuli varoitukset, saattaa olla vaaraksi terveydelle (1964 Amerikassa)

-hoitamattoman Helicobakteerin yhteys syöpään löytyi

-Papanicolaonin Georgios, lääketieteilijä, sytopatologian tutkija keksi papa-tutkimuksen kohdunkaulan syövän ehkäisyksi 1952

-Mammografia tuli 1960-luvulla

William Carlos, lääkäri ja runoilija kirjoitti. "Kun mies kuolee, se johtuu siitä että kuolema on vallannut hänen mielikuvituksensa". Kuolema valtasi potilaiden mielikuvituksen tuona aikana ja minun tehtäväni on vallata mielikuvitus takaisin kuolemalta.

-lääkärin lähestymistavalla potilaalle on myös suuri merkitys, miten sanotaan syöpä uutinen potilaalle. Mieti, jos paranet tai kun paranet, miltä kuulostaa mielessäsi?

-geenitutkimus, Dna -tietoisuus tulivat mukaan ja syöpäkuolleisuus alkoi laskea 1990-2005 seulontojen ja tupakoinnin vähetessä, tiedotus ja tietoisuus lisääntyi

-Rokotukset tulivat mukaan (HPV) ja alettiin tunnistamaan kromosomien merkitys. Joitain syöpiä alettiin hoitaa jo vuosikausia. Mitoosit ja mutaatiot tietoon ja tunnistettiin suvussa kulkevia geenejä.

Primo Levi kemisti ja kirjailija, joka selvisi itse keskitysleiristä kirjoitti. Syöpä ei ole keskitysleiri, mutta sillä on yhteinen tuhoamisen piirre. Se kieltää itsensä ulkopuolella olevan elämän mahdollisuuden ja se imee kaiken elävän itseensä. Potilaan päivittäinen elämä keskittyy niin voimakkaasti omaan sairauteen, että maailma katoaa. Viimeisetkin energian rippeet käytetään sairauden tarkkailuun.

Syöpään sairastunut tai siitä parantunut kokee läheistensä kanssa uuden normaalin. Entiseen ei ole täysin enää paluuta sairastumisen jälkeen.

Silti syöpä on yksi suurimmista haasteista koska se on osa perimäämme eikä siihen löydy mitään yksinkertaista ratkaisua.

Kirjasta nostan myös erään sitaatin. "Ja vapaus saavutetaan yksinomaan vaarantamalla elämä". -Hegel. Syöpä voi olla myös suurin opettaja kohti vapautta elämän haasteista, oppia tunnistamaan tunteita ehkä syvemmin kohti omia arvojaan, näin itselleni kävi. Kiitos syövän.

Mitä kirjan lukeminen minussa herätti ajatuksina? Ensin oli vastustus, liian paksu kirja. Sitten aloin lukemaan, alkoi kiinnostamaan ja innostamaan. Halusin tietää lisää ja nyt suosittelen muillekin luettavaksi tämän kirjan. Ehkä saan ymmärrystä myös lääkäreitä kohtaan tästä enemmän. Tosin tunnistin lukiessani myös sen, että kun olen itse sanonut, että koin olevani koekaniinina syöpähoitojen aikaan ja olisin voinut kuolla hoitoihin. Niin, niin on oikeasti tapahtunut silloin kun tutkimuksia on tehty vuosikymmeniä sitten. Tietoisuus Dna:sta, geeneistä ja mutaatioista on lisääntynyt. Uusia lääkkeitä ja hoitoja tulee koko ajan lisää, onneksi. Rahaa tarvitaan.

Silti syövät lisääntyvät, joka kolmas sairastuu syöpään elämänsä aikana. Onneksi tänään syövästä puhutaan avoimemmin, kiitos julkisuuden henkilöt jotka kertovat omia sairaskertomuksiaan. Syövän ei tarvitse olla enää tabu eikä häpeä.

Seuraavassa blogissa käsittelen ennakoivaa lääketiedettä enemmän. Mitä voitaisiin tehdä ennakoivasti elämässämme. Siitä sopivasti jatkumona tähän juttuun..

Kuva pixapay. PublicDomainPictures. Albatrossi saanut ravun ja varmasti imee myös varmasti kaikki mehut joka paikasta ettei jää kuin kuoret jäljelle.

Etäliikunnoista

Perjantai 1.11.2024 - Mervi

Kun syövän sairastamisesta oli vuosi. Uskaltauduin lähteä mukaan etänä tarjottuun syöpäyhdistyksen tarjoamaan etäpilatekseen. Liikkeet olivat välillä vatsaa leikatulle keholle rankkoja. Tein sen minkä kykenin ja olin itselleni armollinen. Uusi tapa oppia uusi liikuntamuoto kotioloissa oli mahtava juttu. Jatkoin pilatesta vielä pari vuotta paikallisen kansallisopiston järjestämänä etänä. Sen pystyin jo tekemään milloin vain, koska se oli nauhoitettu ja sitä pystyi tekemään oman aikataulun mukaan sopivaan aikaan. Liike ja hengitys yhdessä tekivät keholle hyvää ja siinä tuli välillä hikikin.

Pilateksen pääasiallisena tavoitteena on parantaa kehon toimintaa kehittämällä monipuolisesti lihaskuntoa, liikkuvuutta ja kehotietoisuutta, jotka ovat edellytyksiä hyvän kehonhallinnan kehittymiselle.

                                                 -

Asahiin halusin tutustua kun kuulin siitä, että se on vielä rauhallisempaa tahdiltaan ja pääasiassa liikkeitä tehtiin seisoen. Tämän valitsin samoin perustein, pystyin tekemään sen milloin vain. Joka viikko tuli uusi asahi harjoitus ja siirryin vaativimpiinkin vaiheesiin kurssin myötä. Se oli kivaa. Ne tunnit kestivät noin 45 minuuttia.

Asahi-tunti voi olla yksi virtaava ja jatkuva pehmeä liikesarja, jossa hengitys ja liike rytmittyvät toisiinsa koko ajan.

                                                 -

Feldenkrais- harjoitteet. Muutamana vuonna olen nähnyt kansalaisopiston järjestävän etänä myös tätä liikuntamuotoa. Kesto n. 1.15min. Tänä syksynä uskaltauduin mukaan tähän etänä järjestettyyn liikuntamuotoon.

Feldenkrais-menetelmä on kokonaisvaltainen kehollinen oppimismenetelmä, jonka avulla voi syventää tietoisuutta, lisätä kehontuntemusta ja kehonhallintaa. Pääasiallinen väline Feldenkrais -menetelmässä on liike, jonka tarkkaileminen edellyttää myös aistimisen, tuntemisen ja ajattelun läsnäoloa.

                                                 -

Nyt kun vedän yhteen näitä liikuntamuotoja joissa olen ollut mukana etänä, huomaan että olen tiedottomasti halunnut tutustua koko ajan hitaampiin harjoitteisiin. Tälläinen entinen suorittaja, kuten puolisoni ennen sanoi, äkkiä pian nopeesti elämää ja liikkumista sekä kilpailua itsensä tai toisten kanssa vertaillen suoritteiden määriä, kilometrejä jne hidastaa koko ajan lisää..

Tuntuu uskomattomalle, että pienimmät liikkeet ovatkin vaikuttavampia kokonaisvaltaisesti. Tällä hetkellä Feldenkrais, jossa olen mukana, on ollut ihmeellisintä itselleni. Tuskin ulkopuolinen edes huomaa mitä liikettä milloinkin teen koska liikkeet ovat niin pieniä, mutta ovat vaikuttavia kehollisesti ja mielellisesti.

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa ja se hämmästyttää minua valtavasti. Aina voin oppia uutta myös liikkeiden kautta itsestäni.

Tietenkin käyn vuodenvaihteluiden mukaan myös kävelyllä metsässä ja kylälläni voinnin mukaan kuunnellen vatsani tarpeita, joko lyhyttä tai joskus vähän pitempää lenkkiä. Talvella hiihtoa tai lumikenkäilyä. Lumikenkäilyä ehkä jo enemmän kuin hiihtoa koska saa mennä minne vaan metsässä ja pelloilla aivan vapaasti. Marjastus ja sienestys ovat intohimojani ja niiden yhdistäminen liikkumiseen on huippukokemusta keholle ja mielelle.

Yhdistyksemme illassa oli fysioterapeutti mukana. Hän antoi osallistujille kotona suoritettavia liikesarjoja joilla vahvistetaan lihaksia ja liikkuvuutta. Otan kopin siitäkin, hän sanoi että kesken päivää voit tehdä jotain pientä muutaman sarjan. Eli äitini sanonta vähän päivässä ja paljon viikossa toteutuu huomaamatta. Pylly ylös sohvalta mainosten aikana 5-10x niin jo takapuolen lihakset saavat veren kiertämään..

Monipuolista liikkumista suosittelen mielen hyvinvoinninkin kannalta.

Kuva pixapay abolanu. Rauhallinen venytys..

Vertaisuudesta

Sunnuntai 20.10.2024 - Mervi

Syöpä- shokki, elämän järjestyksen pysäyttäjä, muutos, ikävät tunteet, pelot, uhat, kuolemanpelko vai olisiko se mahdollisuus myös katsoa elämää uusin silmin.

Mitä se voisi antaa vai viekö se kaiken turvallisesta elämästä?

Olimme puolisoni kanssa vertaistukihenkilöille tarkoitetulta koulutuspäivillä. Puolisoni on käynyt myös vertaistukikoulutuksen jäätyään eläkkeelle.

Luennoitsijoiden aiheena oli saada meidät keskustelemaan kuolemasta ja voimavaroistamme. Jäinkö plussan puolelle-todellakin jäin. Kuolemaan on tullut ihan uusi ulottuvuus vuosien myötä. Se on minun elokuvani päätös eli loppuhuipennus.

Kävin äskettäin läpi vanhoja materiaaleja ensimmäisistä kerroista kun lähdin henkisen kasvun tielle logoterapia opinnoissani. Minun piti tehdä tehtävä jossa ensin mietin mielikuvissani että olen kuollut. Aloin kirjoittamaan ja pohtimaan kuka pitää hautajaisissani puheen, mitä haluaisin että hän kertoisi minusta. Millainen olin ihmisenä, elinkö arvojeni mukaisesti. Tehtävässä sain näkyväksi myös arvoni ja lukijan muistopuheesessa näkyi elinkö arvojeni mukaisesti. Eikä se liittynytkään työelämään eikä suorittamiseen. Arvoikseni tiesin perheen olevan ykkösen, läheiset, luonto, eläimet ja hengellisyys tai elämän syvimmän olemuksen selvittäminen, esimerkiksi miksi olen täällä. Oli aivan huippua nähdä, että toivovani muistopuhe on kääntynyt syvemmin arvojani kohti tämän kahdeksan vuotta tehdyn harjoituksen myötä. Kirjoittaminen ja pohtiminen siis kannattaa. Muistan miten pelkäsin aluksi tehtävän tekoa mutta kun halusin imeä kaiken opin kuin sieni, tiesin, että ehkä on hyvä tätäkin asiaa pohtia. Kuolemani sai näin uuden näkökulman. Se on loppuhuipennus. Asioiden selvittelyt ja paperit vain kuntoon niin voi keskittyä elämän ihmeellisyyksiin.. vaikka rakkauteen ja anteeksiantoon.

Olen myös harjoitellut kuolemaa. Hengitän syvään vuoteellani ja hidastan hengitystäni. Hengityksen välit harvenevat ja sinne tulee taukoja. Niissä hetkissä koen olevani sieluni syvimmässä kolossa, turvassa sisällä itsessäni. Puolisoni tietää, että harjoittelen tätä joskus ja hän on saattanut hädissään sanoa, että hengitä hyvä ihminen. Myöhemmin nähdessään tapahtuman ja ymmärtäessään sen merkityksen hän on suhtautunut siihen sallivammin.

Rakas ystävä haudattiin äskettäin. Näin hänet muutama päivä ennen hänen kuolemaansa. Olimme sielunsiskoja, olimme puhuneet kuolemasta. Sanoin, että näemme vielä joskus ja saan yhteyden Sinuun aina jos haluan. Tiedän, ettei hän minnekään katoa. Hän on sydämmessäni aina ja minä jään tänne vielä tekemään oman elokuvani valmiiksi. Milloin tahansa voin laittaa käteni sydämmelleni ja ajatella häntä lämmöllä ja vaikka kysyä neuvoakin.

Näen paljon unia ja rakkaat jo kuolleet ihmiset tuovat minulle unissa lohtua, neuvoja ja muistoja heistä aina aika ajoin. Silloin erityisesti muistelen rakkaan läheisen merkitystä. Mitä viestiä hän haluaa minulle kertoa ja tutkiskellessa unen selitystä saan aina levon ja rauhan tunteen. Ja kiitän, että kiitos kun kävit muistuttamassa olemassa olostasi juuri nyt kun sitä juuri nyt tarvitsin. 

Mitkä ovat ne voimavarani? Ne ovat omalla kohdallani aika lailla samat kuin arvoni. Eikö olekin helppoa löytää ne..

Tervetuloa mukaan vertaistukitoimintaan vapaaehtoiseksi Sinä sairastunut/toipunut/kroonisesti sairastava tai läheinen. Saat työnohjausta, koulutusta ja ympäristön, jotka tarjoavat tukea vaikeimmistakin asioista puhumiseen, alun uudelle elämälle, toisille hyvän tekemiseen ja merkityksen löytämiseen. Näin itselleni on käynyt.

Lämmin kiitos Colores ry:n Tiina ja Annamari, Olette huippuja!

Kuva pixapay Didgeman, joutsenten "veden uumenien" tarkastelua..syvissä vesissä

Syksyn luentoja

Torstai 3.10.2024 - Mervi

Olen jäänyt koukkuun uuden tiedon ja oivallusten saamiseen. Olenko riippuvainen? Ehkä se onkin hyvä niin koska se kasvaa mihin huomioni kiinnittyy. Uuden oppimiseen. Tuo sanonta muuten sopii kaikkeen elämässä. Jos kiinnitän huomion ihmisten pahuuteen näen vain sitä tai päinvastoin jos kiinnitän hyvään näen vain sitä. Minusta oli ihana nähdä ohjemasta Sukuni salat, kun Erika Vikmanin tätiköhän menneisyydestä oli sanonut, että kaikissa ihmisissä on hyvää eikä saisi puhua toisista pahaa. No, tämä ei nyt liity sinänsä aiheeseen, mutta tuli nyt vaan muistutettua tämä myös itselle. Tai näenkö sairaudessani ja ikävässä elämässäni vain huonosti menneitä asioita ja unohdan ne hyvät asiat. Ehkä ne hyvät kannattaa kaivaa esille ja huomioida uudestaan.

Nämä kaikki luennot ovat olleet etänä ja niihin on ollut helppo osallistua. Kamerat ja ääni ovat kuulijoilla aina kiinni. Usein lopussa voi kysyä chatissa tai ihan äänelläänkin jos haluaa.

Elokuun lopussa Parisuhdekeskus Kataja järjesti jälleen ilmaisen luennon vuorovaikutuksesta parisuhteessa. Puhuttiin parisuhteen kaaresta, rakastumis-erillisyys ja kumppanuusvaiheista. Erilaisuuden hyväksymisestä ja turvallisuudesta. Parisuhteen resilienssistä, jota lisää mm. selviämisen kokemukset, ilo ja huumori, yhteinen tarina. Kuulluksi tulemisen taitoa tarvitaan paljon. Sekä puhuttiin myös rakkauden kielistä. Tässäkin luennossa pyydettiin keskittymään toisissa hyvään. Näitä ilmaisia luentoja Parisuhdekeskus Kataja järjestää koko ajan ja niihin voi osallistua kuka vaan.

Samoihin aikoihin oli Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen järjestämä luento syövästä ja ravinnosta. Aiheesta kertoi Reijo Laatikainen.

Pääasiassa oli, että ravinnosta 800g vihanneksia, juureksia, hedelmiä tai marjoja päivässä olisi hyvästä. Punainen liha oltava vähäistä 500g/vko. D-vitamiinia suositeltiin myös käytettäväksi varsinkin pimeään vuodenaikaan. Kuidun määrä voisi lisätä, jos se vähäistä, mm päärynässä, kiivissä, mustaherukasta löytyy sitä hyvin. 4 munaa viikossa ja savustetun ruuan syöminen oltava satunnaista. Kala hyvästä keittämällä tai höyryttämällä. Rajoita sokerin syöntiä. Ja alkoholista hän kertoi, että siinä niin paljon haittoja sen asetaldehydin takia, että 1 rkl/pv olutta voisi ottaa tai teelusikallisen viiniä ettei se tee niissä määrissä keholle haittoja. Reijo on kirjoittanut kirjan Syö ja voi hyvin, se kannattaa lukea. Fineli.fi sivuilta voit laskea kuidun ja muidenkin ruoka-aineiden ravinto arvot.

Syyskuussa pääsin mukaan luennolle jonka aiheena oli Voiko syövän estää, Peeter Karihtala syöpälääkärinä kertoi uusinta tietoa hänen näkökulmasta. Se oli meille vapaaehtoisille tarkoitettu valtakunnallinen täydennyskoulutus Syöpäjärjestöissä.

Syöpää ei voi estää. Meille voi tulla elämän aikana 6-7 syöpää, kaikki eivät välttämättä tule edes ilmi. Koska elimistön oma puolustusjärjestelmä hoitaa tilanteen ennen, kun syöpä on edes kerennyt kunnolla alkaa. Riskeihin voi tietysti kiinnittää huomiota elintapojen kautta. Ruokavaliolla, elinympäristöllä, uv-säteilyllä, tupakan ja alkoholin käytöllä on merkitystä syövän synnyssä. Alkoholi on liotin, joka tuhoaa soluja ja tupakka aiheuttaa 1/3 syöpäkuolemista (14 syöpää aiheuttaa tupakka)Ylipaino, virukset ionisoiva säteily, radon myös altistavat. Seulontoihin osallistuminen tärkeää ennaltaehkäisyä. Liikunnan merkitys sairastumis- ja uusiutumisen ehkäisynä erittäin vakuuttava henkivakuutus koska tulehdukset elimistössä vähenee, hormonitasot nousee. Kaikenlainen liikunta käy. Lisää tietoja Terveyskylän sivuilta kuntoutumistalo ja syöpä.

Kolmannesta luennosta oli tietoa myös Hesarin sivuilla. Biomedicumin järjestämä aiheena oli Suolistosyöpä yleistyy, mutta ennuste paranee. Siinä puhuttiin seulonnan hyödyistä, syövän hoidosta ja etäpesäkkeen hoidosta, jos se on maksassa. Itse katsoin nyt jälkikäteen, nähtävissä edelleen osoitteessa https://biomedicum.com/fi/osallistu/tapahtumat/studia-medicina/ 

Mitä nyt itse siitä nostaisin esille, oli seulonnan merkitys ja siihen osallistuminen. Miesten osallistumista pyydettiin aktivoimaan. Naiset osallistuvat paremmin. Fit-testistä tässä seulonnossa on kyse, siinä nähdään onko ulosteessa verta.

Toivoa siis on, tiiviin moniammatillisen yhteistyön tuella.

Yhteenvetona tähän saakka näistä luennoista voisin sanoa. Parisuhde tukee sairastunutta kun osallistutaan kaikkeen yhdessä, haetaan siihen apua ja tukea. Liikutaan monipuolisesti ja vähintään 3 tuntia viikossa ja kaikki liikunta käy. Syödään kasvi/hedelmä/marja voittoisesti ja muutenkin monipuolisesti, jättäen roskaruuan ja alkoholin vähemmälle. Tupakoinnin lopetukseen ammattilaisen apua tai opettaa tupakoimaan tietoisesti, miettien jokaista liikettä kun mielihalu tulee ja lopuksi miettiä, tarvitsenko minä tätä, onko tästä minulle hyötyä/apua? Käydä tarkastuksessa jos muutosta ulosteessa tai ulosteen mukana tulee verta. Tutki rintasi ja käy näyttämässä erikoiset luomesi lääkärille. Osallistuu muihinkin seulontoihin aktiivisesti koska se paras henkivakuutus ja on ilmaista. Epätietoisuus on pahinta mitä voi mielelleen tehdä, joten mars tutkimuksiin..

Kuva pixapay gerald