On niin mahtavaa kun uneni purkavat alitajuisesta mielestäni asioita, jotka vielä käsittelemättä. Tilanteet, joissa olen arjessani ohimennen kokenut epävarmuutta tai vastaavaa ikävää tunnetta. Yleensä yön ensimmäisen syvän unen aikana painajainen on näkynyt ja siihen olen herännyt hieman ahdistuneena ja pelokkaanakin. Olen kirjoittanut sen ylös ja jatkanut unia. Aamulla herättyä mietin, mikä aiheutti yöllisen painajaisen. On siis välttämättömäntä lähteä sitä selvittämään ja viimeisimmän "tulos" oli seuraava.

Unessa pakenin venäjällä naisen kanssa, ei ollut rahaa, käytiin kyllä syömässä ja tultiin ison rakenteilla olevan rakennuksen eteen, yritimme päästä seinää pitkin ylös mutta meidät ohjattiin ovesta ulos kauniiseen vuoristomaisemaan. Tunsin ahdistusta ja pelkoa unessa, pelkoa jäädä kiinni.

Lähdin purkamaan unta äskettäin käymäni kurssin materiaalin avustamana meditaatiota avuksi käyttäen. Tämä esimerkki huomattavasti lyhennettynä. Harjoituksessa mennään takaisin uneen ja "kysytään" mikä mahdollinen viesti on. Venäjä on minulle vieras valtio lähellä, olen siis itselleni vieraalla alueella. Tunsin naisen, mutta en tunnistanut häntä. Pelkäsin tulla näkyväksi siksi pakenin. Rakenteilla oleva seinä vastassa ja ohjattiin ovesta kauniiseen maisemaan. Unen ratkaisu ja ymmärrys arjen tilanteeseen liittyen lyhyesti.

Olin kirjoittanut mielipiteeni paikalliseen lehteen. Käsittelin siinä nuorten helposti saatavan huumeen saanniin seurauksia ja mitä sille asialle voisi tehdä. Olin siis ulkopuolella oman nykyisen tekemiseni, vieraalla alueella nuorten ongelmissa. Kirjoitin intuitiivisesti tekstin ja lähetin sen paikallisen lehden päätoimittajalle,(nainen unessa) joka pyysi vaan tekstiä lyhentämään, tulisi sen kyllä julkaisemaan. Olin yllättynyt hyväksymisestä ja minua aluksi pelotti ja ahdisti että miten hän ottaa sen vastaan ja mitkä seuraukset sillä tulee olemaan. SIIS, lopulta olin kauniissa maisemassa, helpottuneena.

Ratkaisuksi vielä ja mitä oivalsin.

Ellen toimisi intuitioni mukaan ja veisi asioita eteenpäin mihin se minua ohjaa, en voisi muuttaa maailmaa ja ihmisten ajatuksia myönteisempään suuntaan, siis ellen minä niin kuka sitten.

Artikkelini lopuksi lainasin Dalai Laman ajatuksia.

”Ihminen uhraa terveytensä jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä. Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, että hän ei nauti tästä hetkestä; seurauksena on se, että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa; hän elää ikään kuin hän ei koskaan kuolisi, ja sitten hän kuolee, eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt."

Eikö olekin helppoa ja selkeää. Unet auttaa, tukee, lohduttaa, antaa ratkaisuja kunhan vain luotan ja selvitän niiden viestejä.

                                 Sitten

Mansikkahillon syvempi merkitys alkoi paljastua myös.

Se tapahtuma oli lapsuudessa, olin sairas ja poissa koulusta. Ruoka ei maistunut ja setäni vaimo toi minulle mansikkahilloa, josko se maistuisi ja sehän maistui. Meillä ei ollut mansikkamaata emmekä siihen aikaan saaneet mansikkaa mistään. Meillä ei käytetty sitä, herukoita kyllä oli. Kyllä se lapsen suussa oli herkkumarja ja hillona vielä parempaa.

Meillä on mansikkamaa nykyään, olemme omavaraisia sen suhteen. Teen hilloa muutaman kilon verran kesällä ja muuten marjat menee pakkaseen ihan marjana. Mieheni tykkää hilloista ja olen hänelle sanonut useasti, että jätä yksi mansikkahillopurkki minulle, mutta eihän hän sitä muistanut, otti sen viimeisenkin purkin herkutteluhetkeensä. Aamulla herättyäni näin purkin avattuna ja mieleeni nousi ärsytyksen tunne ja ehkä hiukan vihaakin, miksi ei "kunnioittanut" toivettani. Olisin myös voinut muuten tuntea ettei mieheni rakasta minua, mutta se liittyy loukkauksen tunteeseen, ei ärsytykseen.

Muistin, että tunteellahan on tarve tulla esille. Me heräämme puolison kanssa eri aikoina ja sain siinä itsekseni ollessa alkaa pohtia miksi juuri mansikkahillo tuottaa minulle tuskaa ei muut hillot. Silloin tajusin, setäni vaimon tuodessa minulle mansikkahilloa, koin että hän osoitti minulle rakkautta ja välittämistä. Eli ärsytyksen syy oli todella syvempi. Olin turhaan miestäni moittinut useita vuosia tästä samasta aiheesta ja nyt vasta tajusin mistä tässä oli kyse. Oli anteeksipyynnön paikka. Kerroin miehelleni syvemmän syyn asiaan ja päätin, että tänään keitän mansikkahilloa ja otan sieltä itselleni merkkaamani purkin ja varmasti mieheni muistaa, että se purkki tuo minulle rakkauden ja välittämisen viestin sedän vaimolta, olin jo silloin rakastettava vaikka en niin uskonut olevan. Paistoin illalla vielä hillon lisäksi vielä letut ja ai miten hyvältä ne maistuivatkaan kirpeänä pakkasiltana.

Ehkä näidenkin kokemuksen myötä voisin sanoa, että lapsille ja nuorille voivat isovanhemmat tai muutkin läheiset antaa tukea ja turvaa perheille, jos he sen sallisivat vain tapahtuvan. Ja vuosikymmeniä myöhemmin voidaan tajuta jotain tälläista, arvokasta ja lohduttavaa.

kuva pixapay:congerdesign