Jos jotain tyttärilleni ohjeistaisin tai opastaisin, ehdottaisin jo nelikymppisenä seuraamaan joko alkaa vaihdevuosioireita tulla.

Luin iltalehdestä gynekologin kommentteja vaihdevuosioireisiin liittyen. Olenkin tänne aiemmin kirjoittanut unettomuudestani, jota en lähtenyt hoitamaan ja hoidin sitä todella väärin, parilla lasilla viiniä esimerkiksi.

Minulla oli kuumia aaltoja, käytin töissä viuhkaakin viilentääkseni itseäni, join vettä kulauksittain, villatakkia päälle ja pois, oli nivelvaivoja, jota hoidettiin kortisonipistoksilla, olin ärtynyt läheisilleni ja itselleni. Kävin gynekologilla, mutta en saanut mitään lääkitystä. En saanut siksi, kun äidilläni oli ollut kolme rintasyöpää elämänsä aikana, menehtyi viimeiseen. Hänen äitinsä kuoli rintasyöpään ja iso siskoni sairasti rintasyövän nelikymppisenä. Eli minulla oli suurentunut riski saada rintasyöpä, jos hormonihoidot aloitetaan. Kävin joka toinen vuosi mammografiassa ja ultraäänessä oma kustanteisesti ennenkuin tulin seulontaikään.

Äitini sai hormonilääkityksen aikoinaan vaihdevuosioireisiin ja sitä "syytettiin" rintasyövän aiheuttajaksi hänen kohdallaan. Minua siis peloteltiin, että on suuri riski saada rintasyöpä joten pärjääpä ilman hormonilääkitystä. Koin siitä tietysti myös, että olen etuoikeutettukin kun en voi lääkettä ottaa käyttöön. Eli kärsin yöheräämisistä, valvomisesta, ärtyisyydestä, kuumista aalloista, nivelvaivoista. Nivelvaivoja tutkittiin ja hoidettiinkin. Siihen samaan tilanteeseeen tuli se irtisanominenkin ja muut raskaat tapahtumat. Elin siis stressissä! Siihen kun lisätään se suorittaja ominaisuus, itsensä hylkääjänä, mitäpä voisi odottaa..suolistosyöpähän se sieltä tuli. Tämähän on nyt omaa spekulaatiota, mutta ihmettelen ettemme pystyneet paremmin hoitamaan vaihdevuosioireita reilu kymmenen vuotta sitten.

Nyt ymmärrän äitiäni paremmin. Äitini sai unilääkkeet käyttöön eikä niistä koskaan luopunut. Hän arvosti unta ja lepoa. Tänä päivänä ei uniongelmia hoideta pelkästään unilääkkeillä vaan kokeillaan muitakin vaihtoehtoja. Mikä vaakakupissa sitten on itselle tärkeinä, se pitää miettiä myös tarkasti. Unilääkkeisiin siis itsellä negatiivinen kaiku ollut koko ikäni, joten en niitä olisi helposti suostunut käyttämäänkään. Eli siksi kärsin siitäkin! Oli uskomus, ettei unilääkkeillä saatu uni ole oikeaa unta ja kun niistä tulee vielä pökkerö olo seuraavaksi päiväksi, et voi olla oma itsesi mitenkään missään vaiheessa. Mitä pelkoja olikaan itselläni silloin!

Mitä ajatuksia tämä "löydös" nyt aiheuttaa itsessäni? Näin sitä oppii itsestään asioita jälkikäteen, tulee ymmärrystäkin enemmän tapahtumiin. Gynekologi kirjoitti artikkelissaan, että moni nainen kärsii oireista, ei tiedosta mistä ne johtuu. Lisäisin tietoutta asiasta työpaikoille, perheisiin enemmän. Vertaisia, yhdistyksiä ja sitä kautta apua ja myös erilaisia hoitoja, rentoutustakin. Ei kenenkään enää tarvitsisi "kärsiä" vaihdevuosioireista, apua varmasti löytyy kun vain sitä haluaa saada.

Mietin, kuinkahan moni pari on eronnut näiden oireiden takia? Kannattaa oppia kuuntelemaan kehon viestejä ja lähteä hakemaan apua sillä et voi muuta kuin voittaa. Perheeltäni tulen pyytämään anteeksi omaa käytöstäni ja samalla tulen samalla opettaneeksi ja antaen mallia lapsilleni, että asioilla oli tai on toinenkin puoli. Tätähän elämä on, oppia, rähmälleen menoa, noustaan ylös suosta, pohditaan miten tästä eteenpäin ja jatketaan uudella tavalla.

Käytin erilaisia viuhkoja kuumien aaltojen yllättäessä. Minulla on töissä omansa, käsilaukussa oma ja kotona oma versio siitä, onneksi sitä ei nolottanut käyttää.

Kuva pixapay Aleksander Kristkey