Oivalluksia ja uuden oppimista

Luottamuksesta

Perjantai 22.3.2024 - Mervi

Rainer Friman laulaa laulussa Se on salaisuus. Hän laulaakin rakkaudesta.

Tämä on ihan muuta. Voiko toisen salaisuus olla kuulijalle taakka? Todellakin voi. Entä jos taakka käy niin raskaaksi, että haluaisi kertoa siitä jollekin, meneekö luottamus jota et koskaan saa takaisin. Entäs sitten jos niin käykin tai ehkä niin oli tarkoituskin.

Epäreilua pelätä molempiin suuntiin toisen kieltäessä, ettei saa kertoa kenellekään. Miksi toinen kertoi asiasta, vai sattuiko paikalle näkemään jonkun tapahtuman? Pelkääkö seurauksia tapahtumasta toiselle tulevaisuudessa vai pelkääkö itsensä mielenterveyden puolesta tai jopa hylkäämisestä. Vai voisiko ottaa puheeksi ja sanoa, että tilanne on itselle niin vaikea, ettei jaksa sitä pitää enää yksin.

Ensin määritellään se, kuka on ei kenellekään. Onko ne puoliso, lapset, lähipiiri, ystävät, tuttavat, naapurit, sisarukset, työnantaja, lääkäri tai muu ammattilainen, terapeutti, kuka?

Jos saat kantaaksesi toisen murheen niin hän samalla kaatoi oman murheensa sinulle, ehkä halusikin alitajuisesti, että asia tulee tietoon. Kertojalla saattaa olla taustalla muutakin salaisuuksia.Tarjoat tietenkin neuvoja, joita toinen ei suostu edes ottaamaan vastaan. Sano asianosaiselle, että pidä salaisuutesi, etkä suostu etkä jaksa sitä pitää enää omana tietonasi. Kerro, että se on liian raskas taakka kannettavaksi. Tee jotain. Hyväksy sitten mahdollinen välirikko ja hae tarvittaessa itsellesi apua ammattilaisilta. Puhu jollekin taakasta. Ammattilaiset ovat vaitiolovelvollisia.

Toinen näkökulma

Olin sairaalassa vatsakalvotulehduksen takia vuosia sitten. Samaan huoneeseen tuli vanha rouva, jolla oli myös suolessa syöpä ja se leikattiin onnistuneesti pois. Hän kertoi, että hänen miehensä sairasti vuosia eturauhassyöpää eikä hän tiennyt asiasta mitään kun vasta loppuvaiheessa. Hän oli kyllä nähnyt, että miehellä oli lääkkeitä käytössä, mutta kun ei ollut tapana keskustella asioista, niin hän ei tullut tietämään, mitä ne ovat. Se oli lääkärin ja miehen keskinäinen asia. Mies ehkä halusi suojella rouvaansa surulliselta uutiselta eikä ollut kertonut kenellekään asiasta. Tai hän ehkä pelkäsi, ettei puoliso kestäisi uutista. Tai kokiko niin, ettei halua sääliä vaikka olisi saanutkin rakkautta.

Rouva oli harmissaan siitä, ettei mies sitä ollut tehnyt. Hän olisi halunnut tukea ja auttaa, kulkea rinnalla ja rakastaa vielä paljon, mutta ei saanut siihen enää mahdollisuutta. Toinen vain halusi salata. Rouva kertoi, hän sai tietää puolison kunnon huonontuessa totuuden ja hän järkyttyi myös siitä ettei ollutkaan luottamuksen arvoinen. He olivat olleet naimisissa jo lähes 60 vuotta. Hän sai miehen lyhyen loppuajan viettää hänen kanssaan järkyttävän uutisen kanssa ja miettien miksi toinen teki näin.

Olin kuulemastani todella pahoillani. Kysyin mitä tunteita hän koki puolisoa kohtaan. Aluksi tietysti surua. Mutta myös vihaa, koska hän koki toisen pettäneen hänet. Rakkauden taulussa sanotaan, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii, kaiken se kestää..

Vihaa, surua ja pettymystä päällimäisinä tunteina. Niiden tausta tunteet saattoivat kuitenkin olla että toinen hylkäsi hänet ja jää lopulta yksin kaiken surunsa kanssa. Vielä sekin, ettei toinen luottanut häneen. Sitäkö olikin tämä vuosikymmenten rakkaustarina.

Kumpi on pahempi, "kasvojen" menettäminen vai suru uutisen kantaminen yhdessä tässä tapauksessa. Rouva koki varmasti myös häpeää siitä, ettei puoliso luottanut häneen. Hän jäi elämään yksin ihmisten supattelujen kanssa, mitähän muita salaisuuksia perheessä on ollut? Tämä taakka siirtyy myös lapsiin, hekään eivät olleet luottamuksen arvoisia. Mies petti kaikki kun ei kertonut. Hän luuli suojelunsa mahdollisesti olevan rakkautta vai oliko se kuitenkin välinpitämättömyyttä tai oliko hän muka niin vaatimaton, ettei tarvitse huomiota koska ei rakasta itseäänkään vai oliko hänellä oli oma viha, suru ja häpeä vielä käsittelemättä. "Eipä kehtoo, ei minun takia tarvitse mitään tuntea, olen mitätön ja arvoton?".

Rouva tunnusti, että hän tietää miksi sairastui syöpään. Hän kantoi tätä häpeän, säälin, luottamuksen puutteen taakkaa seitsemän vuotta. Sen verran oli aikaa puolison kuolemasta. Mutta mitä hän oppi tästä. Hän itse puhui omasta sairastamisestaan kaikille, hän halusi saada tukea kaikilta mahdollisilta ihmisiltä. Hän jakoi myös minulle arvokkaan tarinan. Toivon, että hän on antanut anteeksi miehelleen mielessään, jotta jää lopulta se rakkaus jäljelle.

Hän selvisi pelkällä leikkauksella eikä saanut pelkäämäänsä avannetta. Uskon, että tämä kokemus opetti hänelle ja perheelle jotain luottamuksen merkityksestä syvemmin. Puhuminen kannattaa kaikissa toisia koskevissa asioissa.

Mietin, tarvitseeko jatkossa pelätä paljastumista, entäs jos se olisi juuri sitä mitä tarvitsikin tehdä, päästä vapauteen, elämään ja rakkauteen. Tunnustaa heikkous, hakea apua.

Jos minulle kerrotaan salaisuus, olen vaitiolovelvollinen, mutta ohjaan tapauksesta riippuen aina asianosaista eteenpäin. Vastuu on tiedon antajalla, ellei hän halua ottaa vastaan tarjoamani vaihtoehtoja. En ota myöskään hänen taakkaansa kannettavaksi. Muistan häntä rakkaudella, muuta en voi. Se on hänen elämänsä ja valintansa.

Mutta joissain tapauksissa en edes suostu ottamaan salaisuutta vastaan..sanon, en halua edes tietää.

Kaiken tämän takana on puhumattomuuden kulttuuri häpeän pelossa ja se on isompi asia kuin ymmärretäänkään. Pelkoa myös toiselle luottamuksen menettämisestä. Toisten taakkoja meidän ei ole tarkoitus kantaa, se käy meille joskus liian raskaaksi. Jokaisella on oma elämä ja se on ihan tarpeeksi. Jos salaisuuden kertoja sanoo, että menetti nyt luottamuksen toiseen, kannattaa miettiä luottaako asianosainen itseensäkään. Se mitä salaisuuden kertoja toisessa pelkää, se voi olla oma "varjo", jonka olisi päästävä vapaaksi. Miksi salaa? Häpeääkö itseään ja paljastumista? Sitä voisi miettiä..

Entä se rakkaus. Sen ei tarvitse olla salaisuus. Se kannattaa näyttää koko maailmalle, lempeinä palveluksina, avoimmuutena, lahjoina, myönteisinä sanoina ja yhteisenä aikana ja kosketuksena. Siitä luottamus ja yhteinen sitoutuminen on tehty.

Kuva pixapay Dieterich01

Tämä kuva kuvaa hyvin luottamusta, uskotaan että elämä kantaa. Se on rohkeutta olla oma itsensä ja asettua haavoittuvaan ja pelottavaan osaan.