Kirjoitin pariin lehteen mielipidekirjoituksen liittyen lasten ja nuorten tilasta tänä päivänä. Ymmärrän, että lehdet saavat paljon mielipidekirjoituksia ja niistä valitaan vaan mielenkiintoisemmat ja kun omani ei ole ollut kiinnostava heille, laitan sen nyt tänne.

Lasten ja nuorten pahoinvoinnista.

Lähes viikottain saa lukea lehdistä ja nähdä televisiosta uutisissa asiaa lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Terapian tarpeista ja terapiaan pääsystä. Oma ajatukseni on herättää ajattelemaan tämän päivän elämää muutenkin aikuisten maailmassa. Tämä tavoite, suorite, tuottoa maksimaalisesti hamuava yhteiskunta on minun mielestäni yksi pahoinvoinnin lähde. Ihmisen inhimillisyys on unohdettu. Kuka siinä jaksaa hoitaa vielä lapsia siten, että heillä olisi hyvä olla. Vanhemmat tekevät varmasti parhaansa ja suurimman osan valinnoistaan lapset edellä. Mutta mikä hinta siitä nyt joudutaan maksamaan? Vanhemmilla ei ole resursseja eikä voimavaroja myöntää joskus ettei jaksaisi, voi olla paha olla mutta täytyy vaan jaksaa vaikkei haluaisi tai pystyisi. Tekee vaikka sellaista työtä josta ei välttämättä edes tykkää, tekee vain palkan vuoksi. Se ei ole oikea periaate. Tai täytyy näyttää muille että on vahva vaikkei olekaan. Jos myöntää heikkouden niin tulisikin vahvaksi. Avun hakeminen on todella vaikeaa. Se varmasti heijastuu myös lapsiin ja perheiden hyvinvointiin. Pelätään nöyrtymistä, miksi? Menetänkö kasvoni siinä? Minkä mallin annat lapsillesi, lapset kuitenkin oppivat vanhempien mallista.

Miten sitten rentoudutaan? Katotaan televisiota, plarataan kännykkään, syödään ja juodaan mitä sattuu, sitä mikä lohduttaa. Ei läsnäoloa itselle eikä muillekaan. Tämä kaikki lisää epätoivon oloa. Mitä tekisin omalle hyvinvoinnilleni? Olisiko se itsekästä jos jotain hyvää sallisin myös itselleni? Ei, kaikki lähtee yksilöstä itsestä, myös rakkaus. Ellet rakasta itseäsi, et sitä myöskään osaa tehdä sitä toisille. Ota vastuu elämästäsi ja valinnoistasi.

Nyt jonkun mielestä tulee hömppää.. mutta täällä kirjoittaa ihminen jonka vaikeat syöpähoidot vammautti niin, etten pääse kotoa kuin noin kerran kuukaudessa ”ihmisten ilmoille” Olen opiskellut pitkillä sairaslomilla ja työkyvyttömyys eläkkeelle päästyä/jouduttua olen käsitellyt myös omia työuraan ja moraaliin liittyviä harhauskomuksia ja varsinkin itseäni. Autan tänään muita syöpään sairastuneita monin tavoin ja voin sanoa, että elämälläni on merkitys ja se löytyi itseen kohdistuvan rakkauden kautta. Ennen siis elin toisille ja miellytin toisia. Onneksi syöpä pysäytti ja siitä olen monin tavoin todella kiitollinen tänään.

Miten tämä kaikki liittyy lapsiin ja nuoriin. Itse elin samassa suorite elämässä ennen sairastumistani. Olin väsynyt, stressaantunut, nukuin huonosti ja yritin jaksaa vaikken jaksanutkaan. Olin välillä vihainen ja ärtynyt itselleni ja läheisilleni kaikesta, en nähnyt vikaa itsessäni enkä hyvinvoinnissani. Suoritin myös vapaa aikaa, lisää kilometrejä, marjoja, sieniä mikään ei riittänyt. En hakenut apua, sehän olisi ollut nöyrtymistä ja heikkouden paljastumista. Siksi sairastuin. Onneksi lapset jo olivat aikuiset sairastumisen aikoihin. Syöpähoitojen aikaan etsin kaiken mahdollisen tiedon kirjoista, että selviäisin syövästä elävänä. Yksi tapa jonka opettelin oli meditaatio, pysähtyminen itseen päin, hengittely, itsen kuuntelu. Syöpähoitojen päätteeksi valmistuin ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi, joka myös auttoi osaltaan selviämisessäni. Selvisin syövästä ja kiinnostuin hypnoosista ja rentoutumisesta ja opiskelin molempia. Olen vetänyt erilaisia rentoutuksia syöpäpotilaille ja heidän läheisilleen kotoa käsin nyt reilu kolme vuotta suolistosyöpäyhdistys Colores ry ja Kymenlaakson syöpäyhdistyksen kautta teamsillä 1-2x/kk. Palaute jota olen saanut harjoituksista on ollut todella hyvää. Joka kerta kun linjoille tulee uusi osallistuja kerron, että tämä on taito jolla voit lisätä omaa hyvinvointiasi monin tavoin. Rauhoittumista ja rentoutumista hoitoon, hoidon sietoon ja paljon muuta.

Eli yhteiskunnan täytyy katsoa peiliin. Meidän aikuisten on katsottava peiliin ja huomioitava nimenomaan ne meille rakkaimmat ihmiset, lapset. Olemmehan heidät rakkaudesta saaneet, pidetään heitä rakkaudessa, turvassa ja huolenpidossa niin kauan kun he sitä tarvitsevat. Opetellaan myös rentoutumaan oikein, pysähdytään. Youtube on täynnä erilaisia meditaatio ja rentoutus harjoituksia. Niitä löytyy myös Mieli ja Terveyskylän sivuilta. Kokeilkaa, kun sen taidon oppii, muutama hengitys myöhemmin saattaa jo riittää saamaan rentouden tilan ja jo maailma näyttää uudenlaiselta. Lapset ja nuoret tarvitsevat sitä myös, ehdottomasti myös kouluihin ja päiväkotiin tätä oppia. Saadaan luovuus, rentous, oivallus käyttöön ja sillä saadaan ihan erilaisia tuloksia aikaan.

Lyhyin itsensä lohdutus keino on meille kaikille seuraavanlainen. Sulje silmäsi ja halaa itseäsi n.20 sekuntia ja sano itsellesi että olet rakas ja tärkeä ja haluan itselleni ja kaikille hyvää tai pelkästään vaan halaa, sekin jo riittää. Jos halaat puolisoa ja lapsiasi hyvinvointisi lisääntyy jo sitä kautta, tee sitä päivittäin, vähän pitempään kuin tavallisesti, tunne se..Tätä kautta voit jopa saada elämällesi syvemmän merkityksen ja löydät rakkauden. Se olisi paras joululahja ikinä! Ehkäpä se olisi parasta terapiaa kaikille. Halaa lapsiasi, ole läsnä, huomioi ja rakasta..se jälki näkyy sitten seuraavassa sukupolvessakin.

Kirjoitus oli siinä.

Nyt kun joulun ja uudenvuoden aikaan tapaat läheisiä ja rakkaitasi. Halaa pitkään ja kerro  rakastavasi ja että hän on myös tärkeä Sinulle. Voit pelastaa toisen joulun myös vain läsnäolollasi. Ja jos Olet syöpäsairas tai hänen läheinen, ota vastaan rakkaus ja apu, se ei ole sääliä, se on myötätuntoa tai kerro miten haluat toisen ottavan Sinut huomioon ja auttavan Sinua. Rakkautta, halia, puhumista ja aitoa kuuntelua sillä maailma pelastuu..

Kuva on pixapaysta