Oivalluksia ja uuden oppimista

Mitä sanoisin syöpään sairastuneelle tänään

Torstai 5.1.2023 - Mervi


 Syöpädiagnoosin saaminen oli elämäni kammottivan kokemus. Minä 55-vuotias itsestään mielestäni hyvää huolta pitänyt nainen sain shokkiuutisen. Siitä heti kerrottuani perheelleni, läheisilleni ja työkavereille suhtauduin vähän välinpitämättömästikin. Se hoidetaan nopeasti pois ja olen taas entinen Mervi.

Ensimmäinen neuvo tiedon saatuasi. Mene oikeille nettisivuille lukemaan tietoa syövästä. Kaikki syövästä sivuista on hyvä aloittaa.Sieltä löytyy oikeaa tietoa kaikista syövistä ja hoidoista. Googleen ei hakusanana syöpä, saat kuolemantuomion! Tein niin itse ja sain todella pahan mielen.

Tänään mietin näin jälkikäteen entisestä Mervistä ei ole paljoa jäljellä, keho oikeastaan vaan. Syöpä tuli ja muutti elämäni täysin. Vaikeista syöpähoidoista toivuttuani ja yritys työhönpaluusta oli tapa unohtaa tämä elämänvaihe elämässä mutta se ei onnistunutkaan kun sain ulosteenkarkailuvaivan, joka lopulta katkaisi kokonaan kaikki suunnitelmat ja unelmat. Jouduin "sotatantereelle" paperisodan ja yhteiskunnan rattaiden pyöritykseen. Se vaati todella paljon voimavaroja samaan aikaan käyttäessäni voimavarojani Lars-hoitojen tutkimiseen ja hoitoon pääsyihin. Sairaslomilla halusin kuitenkin samaan aikaan opiskella siksi, että ymmärtäisin kaikkea syvemmin. Nälkä saada tietoa vaan kasvoi ja koin itseni kuitenkin jollain lailla "joksikin ihmiseksi". Osasin vastata jopa vaikeisiin kysymyksiin ihmismielestä kun itseni olin jo likoon täysin siihen laittanut. Eläkkeelle pääsy tai joutuminen sekä heittäytyminen elämän vietäväksi oli helpotus. Minun ei tarvitse enää "tapella" toimeentulosta. Kontrollin menetys ja sen hyväksyminen olivat isoja oppeja. En voi enkä hallitse elämääni täysin. Asioita tulee elämässä eteen mitä emme tiedä ja hallitse ja niistä on selvittävä jotenkin eteenpäin. Olihan vastoinkäymisiä jo aiemmin tullut elämässäni ja niistäkin olin selvinnyt, eli usko selviämiseen on oltava.

Siinä ensimmäinen mitä olen oppinut. Usko, että selviät. Minulla oli hoitojen aikaan vessan peilin takana lappu, jossa lukee, elän 88- vuotiaaksi!(on edelleen)

Kerro läheisille ja ystäville tapahtumasta. Siinä karsiutuu jyvät akanoista. Osa ei osaa ottaa vastaan tätä uutista ja päästävät sammakoita suustaan. Heidän omat syöpäkokemukset taustalla ehkä syynä siihen. Hän, joka halaa tai laittaa käden hartiallesi ja sanoo että olen pahoillani sinun tilanteesta tai kuten anoppini sanoi, otan osaa suruun tai miten voisin auttaa sinua, olen käytettävissä jos tarvitset jos osaan, kuuntelen. Ota se myötätunto vastaan. Surullisin tapahtuma tästä oli kun olin sairaalassa hoitojen aikaan ja vanhempi rouva oli vieressäni. Häneltä poistettiin myös syöpä, hän kertoi, että hänen miehellään oli ollut syöpä monta vuotta eikä hän ollut kertonut siitä edes vaimolleen siinä pelossa ettei tämä kestä uutista. Kuinka pahoillaan ja vihainenkin rouva oli siitä että vuosikymmeniä he olivat yhdessä eikä puoliso edelleenkään luottanut häneen eikä hän saanut tukea puolisoaan ollenkaan kuin vasta loppuvaiheessa. Siitä vihasta hän varmaan itse sai syövän itselleen, en tiedä..

Me henki on erinomainen tapa selvitä. Me selvitään tästä yhdessä, kuten mieheni sanoi kun sain diagnoosini. Miksi siis luovuttaisin toisen toivon toivottomuuteeni joita monta kertaa koin hoitojen aikaan. Minulle ilmestyi myös kannattajia muista läheistä, kuuntelijoita, surun vastaanottajia. Otin myös itse yhteyttä aktiivisesti hoitajiin syöpäpkl:lle, kysyin ja selvitin jos jäi epäselviä asioita ja kyseenalaistinkin. Olin yhteydessä usein ihanaan ravitsemusterapeuttiini (pelasti henkeni) kuntoutusohjaajaan ja avannehoitajaan. Syöpäyhdistyksen sairaanhoitajaan, neuvojaan, Minä-syöpä työn Markettaan, joka kantoi myös minua monin tavoin työhönpaluussa. Opiskelukaverini kantoi myös. Työkaverit ja ystävät. Kirjoitin myös vanhoille ystäville kirjeitä sairastumisestani ja sain vastauksia ja lohtua.

Opettelin käsittemään tunteita. Sisälläni ollutta vihaa ennenkaikkea. Se oli ollut kiellettyä kiltiltä tytöltä. Purin sitä esimerkiksi kasvimaalla kääntäessäni sitä syksyllä lapiolla talvikuntoon. Huusin, kirosin ja hikoilin. Itkin, sieluni tuskaa, oikein parkumalla, tuntui välillä että happi loppuu ja lopulta painauduin mieheni kainaloon hakemaan lohtua ja sain sitä. Puhu peloistasi, kuolemanpelko tulee lähemmäksi tässä prosessissa. Anna itkun tulla ja pura ikävät tunteet.

Tee mieleisiä asioita, opettele vaikka jotain uutta. Opettelin kutomaan sukkaa, tein himmeleitä tyttäreni kanssa, innostu uudesta. Luin ja opiskelin. Iloitse pienistä asioista ja naura, se lisää hyvänolon hormooneja, katso kissavideoita, lue vitsejä. Kuuntele mieleistä musiikkia, Schumannin resonanssi on parantavaa musiikkia, aivoille oikealla taajuudella olevaa, muutakin youtubesta löytyy. Liiku päivittäin vointisi mukaan, ulkoilusta saat happea. Ihaile luontoa ja vuodenajan vaihteluita. Opettele leikkimään.

Tarkista mitä syöt ja juot. Vältin hoitojen aikaan sokeria, en syönyt karkkia. Sallin kuitenkin jotain hyvää. Kirjassa "Miten syövästä voi selvityä" käydään eri mausteita ym läpi, jokainen voi uskoa tai ei, ottaa käyttöön tai ei. Itse otin suodatetun veden (sitruunalla, mun vatsa ei kestä sitä enää) mutta vettä käytän edelleen. Kurkuman, jota laitan aamupuurooni, kuivatun nokkosen, yksi hedelmä tai vihannes joka aterialla, valkosipulia (ei mun vatsalle) kombutsajuoma ja joku lisäisi vielä granaattiomenan. Mitään luontaistuotteita en käyttänyt vaikka moni niitä suositteli. Kirjassa muutenkin hyviä ohjeita, joita noudatin.

Vahvista elämänhaluasi, tee meditaatioita, rukoile, ota vastaan ystävien ja ammattilaisten tuki. Juttele ammattilaiselle ellet halua jutella puolisolle tai läheiselle pahimpia pelkojasi, kerro kaikki pelkosi ja epäilysi. Syöpään sairastuneen läheinen, hae apua myös. Sitä saatavilla. Syöpäneuvontahoitajat yhdistyksissä auttavat nykyään myös chatissa, sähköpostilla, puhelimiste. Hae vertaista, ja vaihda jos ei synkkaa ensimmäisen kanssa. Puhu, puhu..lapsille pitää kertoa ja pyydä siihen neuvoja ammattilaiselta miten sen teet. Meditaation opettelu oli aluksi vaikeaa, istua "pahassa asennossa"n. 20 min. Heti alkuun otin youtubesta parantavan meditaation, opettelin sitkeästi kuuntelemaan ja päätin että teen niitä makaamalla ja niin olen tehnytkin ja teen edelleen. Youtubesta löytyy kaikenlaisia versioita. Rentoutus ja hypnoosi ovat itselle kuitenkin mieleisempiä tapoja hoitaa mieltä, voin antaa siinä samalla positiivisia kehotuksia. Syvään hengittely muutaman kerran sisään ja ulos tai normaali sisäänhengitys ja hidas uloshengitys siten kuin puhaltaisit pilliin. Näillä saat itsesi rauhoitettua hoitoihin sekä vastaanotoille mennessä.

Tässä oli yksi TV-ohjelma, jossa suositeltiin beetasalpaajaa heti syöpädiagnoosin saatua. Kysy lääkäriltä onnistuuko, se voisi auttaa mieltä ottamaan vastaan hoidot, olet rauhallisempikin.

Ajattele positiivisia asioita. Näe tulevaan ja haaveile tulevasta. Puhu KUN MINÄ selviän, teen..Käytä mielikuvistustasi, juuri aamulla herättyäsi jää hetkeksi vuoteeseen ja mieti miten hyvät solut tuhoavat pahat solut ja ne menevät vessanpönttöön noustuasi sängystä, tai illalla ennen nukahtamista hengitä syvään sisääsi terveyttä ja puhalla ulos sairautta hetken aikaa. Toivo itsellesi hyvää, tästä tulee hyvä päivä. Jos käyt hoidoissa, kuvittele miten solumyrkky käy pahojen solujen kimppuun ja vie ne pois hikenä, hengityksenä, pissana..

Rakasta itseäsi, sano että rakastat itseäsi, opettele sitä. Halaa itseäsi päivittäin monta kertaa, anna keholle ja mielelle rakkautta, ne kuulee sen. OLET SEN ARVOINEN! Ota muiden halaukset vastaan, halaa pitkään. Hoitojen aikaan ei tarvitse selvitellä vanhoja suku tai perheriitoja ellei jaksa, keskity vain hyvään. Ole kiitollinen siitä mitä sinulla nyt on. Myötätuntoa siis itselle ja ota vastaan sitä toisilta, opettele ellet osaa vielä.

Nuku hyvin, pyydä lääkäriltä lääkettä jos on univaikeuksia. Uni on tärkeää, se on voimavara päivään ja jaksamiseen, mielenhyvinvointiin. Itse käytin unettomuuteen allergialääkettä ja sitä pystyi ottamaan vielä yölläkin eikä tehnyt tokkuraksi oloani, psykiatri suositteli.

Ohjeita tulee monilta ystäviltä ja tuttavilta. Kiitä ja ota ne vastaan ja sano, että harkitset kaikkea ja kysyt vielä tarvittaessa ammattilaiselta, niin itse tein.

Hae sopeutumisvalmennuskurssille heti kun se on mahdollista, ota puoliso tai läheinen mukaan. Itselle se oli TIMANTTIJUTTU. Saat tukea monin tavoin kurssilla sekä ymmärrystä. Saat myös kuulla muiden tarinoita selviämisestä. Itse tutustuin myös ihanaan Colores ry toiminnanjohtajaan Jenniin ja teemme edelleen aktiivisesti yhteistyötä. Olemme yhdessä tehneet monia asioita tunnetuksi tässä maassa. Lars-syndrooman ja DPD-entsyymi puutos asian esimerkiksi. Mieletön juttu Jenni! Uskoit minuun, kuuntelit ja mikä tulos! Otit myös etärentoutukset kokeiluun ja sitä olemme tehneet jo yli kolme vuotta syöpään sairastuneille ja läheisilleen ohjauksessani. Kiitos Jenni

Kirjoita ylös kaikkea mielessä pyöriviä asioita. Lääkärin vastaanotolla minulla aina oli kysymykset ja vastaukset kirjattu ylös. Pidä päiväkirjaa hoidoista, tunteista, kiitollisuudenaiheista. Saat alitajunnasta pois kaiken näkyväksi. Niitä on mieletöntä lukea vuosia jälkikäteen. Olinpa syvällä, luovuttamassa, kuitenkin selvisin. Näin valoa ja valon, ensin pienellä sähkölampulla, nyt valonheittimellä.

Nyt voin sanoa, tiedän miltä Sinusta tuntuu, mitä ajatuksia Sinulla on, mikä niiden taustalla on. Syöpä ja Lars tuli opettamaan minulle mikä elämässä on tärkeintä ja mikä on minun tarkoitukseni. Ensin piti vain löytää itseni, se pikku-Mervi, joka oli jossain "maailmantuulissa". Nyt olen kiitollinen, että voin auttaa nyt muitakin selviämään kun minulla on nyt annettavaa, ota vastaan. Rakastan itseäni ja Sinua, ja toivon Sinulle kaikkea hyvää ja tarkoituksellista elämääsi.

Pidä toivosi yllä koko ajan ja luota että asiat menee niinkuin on tarkoitettu. Muista myös ajatuksesi, se mitä ajattelet sitä saat..

Loppuun vielä vinkki: Ota A4 paperi, piirrä viiva keskelle paperia ylhäältä melkein alas asti ja kirjoita paperin vasemmalle puolelle ne asiat joista pidät ja ihmiset jotka tuovat ja antavat sinulle iloa. Paperin toiselle reunalle kirjoita ne asiat ja ihmiset joista et pidä, aiheuttavat surua, saavat sinut tuntemaan olosi turhautuneeksi, syylliseksi ja arvottomaksi tai jotka muuten vievät energiaasi. Kirjoita vielä paperin alaosaan kolme asiaa, jotka haluat todella saavuttaa seuraavan viiden vuoden aikana. Kiinnitä paperi jääkaapin oveen ja aloita! Tee enemmän vasemman puolella olevia asioita. Unohda tai leikkaa pois asiat ja ihmiset oikealta. Ole rehellinen itsellesi. Kerrankin Saat olla itsekäs ja ajatella vain itseäsi, ehkä siksi se syöpä tulikin kun unohdit itsesi. Sen vastauksen itse sain, kun kysyin syövältä miksi se tuli elämääni.

Hyvää vointia Sinulle ja läheisillesi.

Kuva Teyssier Gwen Pixapay

ribbon-g8cf94b880_640.png

Avainsanat: Omat kokemukset ja vinkit


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini