Oivalluksia ja uuden oppimista

Hylkäämisestä

Keskiviikko 18.1.2023 - Mervi


Aiheena hylkääminen kuulostaa järkyttävältä ja mahdottomalta tapahtumalta. Meillä on jokaisella oma kokemus lapsuudestamme. Sisaruksetkin kokevat asiat erilailla vaikka samassa perheessä eläneet ennen aikuistumista. Paha ja vaikea verrata keskenään sitä, miksi koit jonkun asian noin kun minä en niin kokenut. Jokainen on yksilö ja kokemuskin yksilöllinen. Perintötekijät ja persoonallisuuskin vaikuttavat omalla tavallaan. Se miten meidät on nähty ja kuultu silläkin on merkityksensä.

Myös jostain tapahtumasta johtuen, on voitu hylätä myös itsensä. Kyseessä on voinut olla väärinkäsitys ja väärinymmärrys asiasta. Lapset ovat julmia toisilleen, mutta sekin juontaa siitä mitä ja miten kotona puhutaan toisista ihmisistä.

Tässä on juuri ollut joulu lähellä ja monelle kirkko ja uskonnollisuus on ollut lähempänä kuin koskaan vuoden aikana. Siksi esimerkkinä voisin yleisellä tasolla miettiä vaikka uskonnollisuutta perheessä ensin.

Alenpana myös muutamia muita esimerkkejä, joita pohdin.

Pilkoin viime viikolla sanaa uskovainen, miltä se kuulostaa? Usko vain en? Onko se sinnepäin, totta vai epämääräinen määritelmä? Ovatko he parempia ihmisiä kun muut? He pääsevät taivaaseen ja muut helvettiin. Miten lapsi sen ymmärtää? Puhutaan "olevinaan uskovaisista", puhutaan uskosta, mutta teot eivät kohtaa. Haukutaan, moititaan, arvostellaan toisia ihmisiä siksi kun itse saa moitteita teoista ja puheista. Miten lapsi tämän kaiken näkee, kuulee, tuntee, kokee? Hän voi alkaa kasvaa "kovaksi" kun ei saa purkaa vihaa, jota kohtaa ympärillään. Vihan näyttäminen ulospäin on kiellettyä. Ei myöskään saa muutenkaan näyttää tunteitaan. Niinpä hän hylkää itsensä. Hän ei kelpaa itsenään, hänen pitää muuttua ja olla toisille kuuliainen ja tottelevainen, muuten hänet "hylätään" perheen sisällä. Ja se on pahinta mitä lapsi pelkää, hylkäämistä. Hän rupeaa vaikka suorittajaksi tai pelleksi, jotta hänet huomattaisiin, jotta saisi arvostusta muilta edes vähän. Sisarukset voivat hylätä myös. Koulussa voi jäädä yksin, muuttuu araksi. Tai jos perheessä muuta turvattomuutta eikä siitä uskalla tai voi kertoa kenellekään hylkäämisen pelossa. Miltä kuulostaa tämä näkökulma? Lapsi on aika avuton. Siksi kiusaamista on edelleen kouluissa ja työpaikoilla, jopa perheen sisällä. Ehkä uskovaisuuden nimi voisi kristitty, niinhän se taitaa olla maailmallakin niin.

Katsoin taannoin välinpitämättömästi tv-ohjelmaa, jossa ihmiset olivat tatuoineet itsensä lähes kokonaan, miksiköhän? Isä siinä moitti aikuista poikaansa tatuoinneista, sanoi hyväksyvänsä hänet, mutta puhui toisille moittien poikaansa. Isä ei ollut aiemmin todennäköisesti poikaansa "nähnyt, kuullut" tarpeeksi ja isä "tiedostomattomasti" hylkäsi (oliko syynä ulkonäkö) poikansa ja poika koki että isä oli "hylännyt" hänet, ei hyväksynyt häntä sellaisena kun on. Poika alkoi tehdä itseään näkyväksi tatuoinneilla kun ei kelvannut aiemmin isälle ja isä hylkää häntä lisää, jopa häpeää poikaansa. Isän oma häpeä myös käsittelemättä. Isä/poika suhde voi jäädä vaillinnaiseksi koko loppuiäksi. Siitä tilanteesta ei pääse ollenkaan ellei tiedosta mistä on kyse. Voihan olla, että tulkitsin väärin. Onko lapsena rangaistu jostain kohtuuttoman suuresti?  Kun itse olen kokenut ja tiedostanut hylkäämisen, huomaan sen nyt myös toisissa, tulee myötätuntoa "hylättyä" kohtaan.

Nuoruuden rakkaussuhteissa voi olla hylkäämiskokemus. Sitäkään ei tiedosta itselleen ehkä koskaan. Sitten voi pelätä parisuhdetta. Jos tapaa mukavan ihmisen ja haluaisi olla hänen kanssaan. Alkaa mielessään jo pelätä että toinen jättää, kun toinen pääsee liian lähelle ja toinen näkee mikä onkin todellisuudessa, itsensä kokee mielestään jotenkin vialliseksi. Sitten jättää toisen, ettei tulisi jätetyksi ja hylätyksi. Tai ennakoi, ettei tästä tule mitään ja eikä ehkä tulekaan kun ei anna siihen edes mahdollisuutta. Ehkäpä taustalla on jälleen lapsuuden hylkäämiskokemus tai miksei aikuisenakin koettu.

Se voisiko joidenkin riippuvuuksien taustalla olla hylkäämisen kokemus itsensä tai toisen toimesta voi olla myös mahdollista. Huomionhakua ja pakenemista todellisuudesta? Haetaan turvaa lapsuudessa saaduista itseään haittavista malleista.

Minä olen kirjoittanut omalla kohdallani tästä hylkäämisen kokemuksesta. Olin hylännyt itseni, ja koin, että minut oltiin hylätty. Pahinta kuitenkin tässä oli se itsensä hylkääminen. Siksi, ehkä nuorena teki tekoja, joita myöhemmin katui. Mutta, onneksi olen ymmärtänyt nyt, että siitäkin tässä kaikessa on voinut ollut kyse häpeän lisäksi. Me ihmiset ollaan niin erilaisia, toiset herkempiä ja toiset vahvempia ja onneksi se on niin. Jokainen kohtaaminen voi opettaa ja kasvattaa. Jos siis jossain ihmisessä joku ominaisuus ärsyttää, olisi hyvä miettiä mikä on sen tunteen taustalla itsellä, oletko kokenut mahdollisesti samaa ja tämä ärsytys kutsuu sinua eheytymään, sinä teet valinnan, joko selvität sen tai et.

Miten hylkäämisen kokemuksesta eheytyy. Tiedosta se, minulle on ehkä käynyt näin. Anna itsellesi anteeksi, edelleen halaa itseäsi myötätuntoisesti ja sano, että annan itselleni anteeksi itseni hylkäämisen. Jos pääset mielessäsi tilanteeseen missä se tapahtuma mahdollisesti tapahtui, anna anteeksi myös niille jotka sen aiheuttivat sinulle. Hekään eivät ole tarkoituksella sitä tehneet, ymmärtämättömyyttään ehkä tai eivät ole tienneet miten reagoit tai otat asian. Jo se että senkin tiedostat, anna anteeksi myös heille. Ota yhteyttä heihin, jos mahdollista tai kirjoita kirje. Sekin voi auttaa että kirjoitat kirjeen, muttet lähetä. Polta se ja anna asian olla. Saat tilalle rakkauden ja vapauden. Ellei nämä tavat toimi, hae apua jos koet vielä tarvitsevasi sitä.

Huomaan, että olen kuorinut itseäni tässä kuin sipulia. Kun lähdin kirjoittamaan blogia, en tiennyt mihin tämä omassa prosessina johtaa. Nyt olisin valmis saamaan tietoa siitä, oletko Sinä lukijani saanut näistä mitään eväitä omaan elämääsi? Oletko oivaltanut jotain, saanut ymmärrystä tai saanut vinkkejä arkeesi? Lähetä minulle palautetta, haluaisin julkaista sen myös luvallasi.

Alan tietoisesti nyt itse harventamaan kirjoittelua..katsotaan onnistunko vai kutsuuko intuitio kirjoittamaan edelleen..

Tunnetusta rukouksesta tehty muunnos syöpäpotilaalle ja miksei muillekin.

"Jumalani" sisimmässäni, täytä rakkaudella sieluni. Ymmärrän tarkoituksesi, hyväksyn sen omakseni. Salli minun ottaa vastaan kaikki mitä tarvitsen. Annan itselleni anteeksi kaiken vähättelyn, tuomitsemiseni, kuten annan anteeksi toisillekin heidän tekemänsä vääryyden. Äläkä saata minua unohtamaan ja hylkäämään itseäni. Sillä tiedän, että rakastaessani itseäni suuri rakkaus leviää lähimmäisiini ja ympäristööni. Kiitos

Kuva pixapay Ben Kerckz

birds-g17e3723a1_640.jpg

Avainsanat: Tiedostamaton tapahtuma


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini