Oivalluksia ja uuden oppimista

Vielä omalta tunnolta pois

Perjantai 3.3.2023 - Mervi


Tällä kertaa viittaan taas omaan kokemukseeni.

Yhdistysasioissa selasin eräitä nettisivuja. Näin vuosikymmenten takaa olevan entisen työkaverin nimen erään yrityksen listoilla. Olin ehkä vuosia sitten nähnyt sen, mutta en silloin osannut tai uskaltanut tai jopa ei edes tullut mieleeni lähestyä häntä.

Olin silloin aikoinaan vaihtanut päivätyöhön lasten vuoksi. Tein lyhyempää päivää ja olin erittäin yrittäjähenkinen. Ajattelin kaiken yrittäjän näkökulmasta. En tiedä johtuiko se lapsuuden maatilan töistä vai nuoruuden ja varhaisaikuisuuden työpaikoista. Tosin miehenikin oli yrittäjä. Olin suorittaja ja miellyttäjä tuolloin, tunnistan sen nyt. Olin myös kateellinen joillekin työkavereille rohkeudesta toimia toisin työpaikoilla, senkin tunnistan nyt kateudeksi. Siksi olin tälle entiselle työkaverille ehkä ikävä ihminen.

Olen tehnyt tässä vuosien varrella kaikenlaisia harjoituksia itsekseni ja niissä on tullut vastaan kysymyksiä tilanteista joissa olen kokenut olevani anteeksipyynnön velkaa jollekin henkilölle. Onhan niitä ollut tähän ikään mennessä, puolin ja toisin. Olen kirjoittanut kirjeitä ja kertonut syitä käytökseeni ja pyytänyt ja antanut anteeksi loukatuille ja loukkaajilleni. Sitten lukenut ja polttanut, jotta olen päässyt siinä hetkessä asiassa eteenpäin. Se onkin ollut hyvä tapa. Niin on voinut tehdä myös edesmenneillekin tapahtumille ja ihmisillekin.

Tartuin nyt rohkeana asiaan. Tälle voisin tehdä oikeasti jotain muutakin. Löysin tämän henkilön sähköpostiosoitteen ja kirjoitin hänelle viestin. Pyysin häneltä anteeksi ja olin pahoillani tapahtumista joita tuolloin oli ollut. Kerroin omasta rikkonaisuudestani ja että nykyään korjaan ja paikkaan itseäni monin tavoin. Hetken jännitin viestini lähetettyäni ja ajattelin, että jos hän ei hyväksykään anteeksipyyntöni mutta sitten ajattelin. Nyt tein voitavani tämän suhteen ja pallo jää hänelle, hän tekee omat ratkaisunsa. Hyväksyn sen.

Hän vastasi viestiini ja hän antoi minulle anteeksi. Hän kertoi jopa lukeneensa minun blogeja ja ymmärtävänsä minua. Hän kertoi myös, ettei varmaankaan ole ollut helppoa kasata itseään pienistä murusista elämään. Hän kertoi arvostavansa anteeksipyyntöäni ja kiitti rohkeudestani tehdä se nyt. Hän jopa toivoi minulle rakkautta, valoa ja iloa elämääni. Olin todella liikuttunut hänen viestistään. Sain myös luvan kirjoittaa tästä kokemuksena Teille muillekin. Iso kiitos Sinulle.

Me emme ehkä muista kaikkia tapahtumia elämästämme koskaan. Joskus pitää kaivaa mieltään jotain tehtäviä tehdessään ja kun osaa kysyä oikeita kysymyksiä itseltään. Oliko jotain vielä jolle haluaisin tehdä jotain, olisiko se mahdollistakaan? Ymmärtäisikö toinen aikeeni. Hylkäisikö lopullisesti? Mitäs sitten teen?

Itse jälleen kerran tartuin hetkeen. En sinä aamuna tiennyt mitä päivä tuo tulleessaan ja mitä kaikkea olenkin nyt saanut kokea tapahtuman jälkeen. Kaikki on siis mahdollista. Otin riskin ja mahdollisen hylkäämisen. Mutta uskon, että kun olen tunnistanut itsessäni jo hylkäämisen tapahtumat, se ei enää pelota minua. Otin vastuun ja riskin ja tässä tapauksessa. Olen selvinnyt armosta ja vastapuolen oman henkisen kasvun ja ymmärtämisen vuoksi.

Olen todella kiitollinen tästä kokemuksesta ja rohkaisen miettimään jokainen itsekseen. Onko jotain asiaa jolle voisit nyt tehdä jotain, korjata ja selittää, pyytää ja antaa anteeksi. Uskon, että kaiken käyttäytymisemme takana on jotain herkkää jota suojellaan omalla kovuudella. Ehkä ego puhuu myös eikä halua muutosta, ei kannata, et onnistu jne. Miten paljon meiltä jää asioita korjaamatta, selvittämättä ja miten paljon kannamme taakkaa harteillamme jopa edellisistä sukupolvista lähtien. Antaa olla, ei kehtaa, tulee riitaa ja pahoitan taas mieleni. Meillä ei ole taitoa ottaa asioita puheeksi, vältellään ja jopa kiusataan. Olinko minäkin kiusaaja tälle työkaverille, toivottavasti en, vaikka nyt tunnistan. Kiusaamista on myös välttely ja ivallisuus. Siis olin. Minua oltiin jo kiusattu jopa esimiesten tasolta aiemmin ja siirsin sitä seuraavalle. Kiitos tästäkin oivalluksesta. Täytyypä miettiä tätä lisää..

Anna anteeksi Sinä, joka Olet kokenut osaltani pahaa mieltä ja minäkin annan anteeksi kaikille minuun kohdistuneen ikävän tapahtuman ja teon. Ymmärrän ehkä nyt syyt molemmin puolin.

Halusitko kokeilla? Kerro toiselle miltä tilanne tuntui silloin ja miltä tuntuu nyt. Me pelätään itsemme ja toisten vihaa ja pahuutta, ettemme hallitse itseämme jossain tilanteessa. Jos tilanne menneisyydestä on aiheuttanut vihaa, sillä voi olla syvällisempi lähde. Surua tai kateutta? Mitä jos kerrot toiselle niistä tunteista, tunnen surua siksi kun..ja siksi tunnen vihaa..jne.

Eli omalla kohdallani tämän anteeksipyyntöni suhteen. Tunsin kateutta Sinua kohtaan kun..ja siksi toimin Sinua kohtaan väärin..olen pahoillani, anna anteeksi..Kiitos

Tästä kaikesta ymmärrän nyt sen, että kaikki ikävä kohtelu jota olemme elämämme aikana saaneet ja johon emme ole osanneet tai voineet puolustautua ovat jääneet käsittelemättä. Ne ovat jättäneet raskaat jälkensä. Kaiken takana on kuitenkin se pieni sisäinen lapsi, joka ei ole saanut olla se joka olisi halunnut olla. Ja siksi on ottanut selviämistavakseen esimerkiksi mielistelyn ja alistumisen.

Siksi sanon nyt näin Sinullekin lukijani, jos kirjoitukseni ovat aiheuttaneet pahaa mieltä. Olen pahoillani, anna anteeksi, rakastan Sinua, kiitos.

insect-ga959493ff_640.jpg

Vielä on kuorittavaa ja selvitettävää, siksi elämä on ihanaa kun saa oivaltaa ja oppia.

Kuva pixapy. Sandy Harris

Avainsanat: Oman tunnon vapautusta


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini