Joulu tulee. Miten vahvoja tunteita se herättääkään? Lapsuusmuistot, perhejoulut ja yhdessäolot. Hyvää ruokaa ja paljon erilaisia herkkuja tarjolla, silloin on lupa syödä kaikkea "äidin tekemää".

Ja pakolliset menot siihen päälle..kuka muuten käskee..

Monelle joulun aika on myös siivoamista ja puuhaamista vaikkei pukki kaappeihin katsokaan. Miksi on näin? Mietin tätä nyt itsekin? Samalla tyhjennän kaapeista tavaraa, jota ei tarvita tai jolle ei enää ole käyttöä, se on siis järkevää. Laitan eteenpäin. Kuka on keksinyt, että se pitää tehdä juuri jouluksi ja juhannukseksi. Yritän miettiä järkisyillä. Siinä on lomapäiviä työstä ja joulunjälkeen voi keskittyä taas uuteen vuoteen ja uusiin tavoitteisiin, kun vanhat on saatu raivattua pois alta. Entäs jos nämä tekisi vähitellen pitkin vuotta, tuntuisiko se samalta? Tarvitseeko tuntua enää samalta, voisiko se jopa tuntua paremmalta? Hyviä pieniä tekoja pitkin vuotta, jäisi ne pitäisi tehdä asiat pois "listoilta" ja mielikin puhdistuu koko ajan, tulee tilaa uudelle, vaikkapa vapaaehtoistyölle.

Kävin tervehtimässä erästä ihmistä, jolla on alkavaa muistisairautta. Hän asuu yksin, halasin häntä monta kertaa ja hän itki, ettei hänen suvussaan ole tapana ollut halailla. Hän sanoi, että tuntuu hyvältä olla halattavana. Sanoin, etten hylkää häntä, käyn kun pystyn ja soittelen aika ajoin sekä pyydän mukaan toimintaan. Silti käynnistä jäi suru mieli. Yksinäinen ihminen viettää joulun yksin katsoen televisiota. Ei ole keskustelukumppania eikä läheisiä, jotka hakisivat joulun viettoon mukaan. Ei ole ihme, että muisti alkaa mennä kun läheiset ja ympäristökin alkaa unohtaa, piiri pienenee ja itsekin alkaa pelätä muistinmenetystään.

Välitetään toisistamme. Me olemme ihmisiä, me olemme lapsia, me olemme maailma, me olemme tulevaisuus, mitä me annamme sitä me saamme moninkertaisena takaisin.

Eräässä etärentoutuksessa sanoin äskettäin osallistujille. Jos saisin toivoa jotain suurta ja ihmeellistä maailman parantamiseksi ja hyvinvoinnin lisäämiseksi, toivoisin että ihmiset halaisivat toisiaan ja itseään enemmän, koska hyvät hormonit saadaan sitä kautta liikkeelle. Se jopa parantaa!Ota halaus vastaan ja tee sitä myös itsellesikin. Muista, keho ei tunnista kuka sen tekee ja silti hyvät hormonit jyllää. Pysähdy ja halaa. Jos maltat halata toista ihmistä pidempään voi siinä itkukin tulla ja koet jotain syvempää.

Kun teet hyviä tekoja itselle, se heijastuu ympäristöönkin.

Rakkauden täyteistä joulua kaikille lukijoilleni. Lämmin kiitos kun Olette siellä, toivon että olet jotain pientä saanut näistä uutta ajateltavaa.

Kuva pixapay D L Mc Garragher