Kuten olen reilu vuosi sitten kirjoittanut tänne, että aion kirjoittaa kirjaa syöpäkokemuksestani, ulosteenkarkailusta ja henkisestä kasvustani se aikomus on nyt todellisuutta.

Rakas siskoni Maire ja muut ihmiset, jotka tulivat elämääni tukemaan myös tämän kirjoittamisen alettua uskoivat minuun täysin. Sekä ihanan toimittajan ja kuvittajien saamiset mukaan hyvän tekemiseen olivat jonkun suuremman johdatusta.

Joten..

Sain kustannussopimuksen allekirjoitettua viime perjantaina. Tämä on ollut pitkä ja raskas prosessi monin tavoin. Onnekseni olin kirjoittanut päiväkirjaa ja kiitollisuuspäiväkirjaa noihin aikoihin, etten muistin varassa sitä tehnyt. Vastaan tuli monia erittäin vaikeitakin kokemuksia mutta kerron kirjassani myös sen miten pääsin luovuttamisen tunteista pois ja luottamaan elämään. Heittäytyminen elämän vietäväksi lopulta sai minut kokonaan syöpään sairastuneiden tukemiseen monin eri tavoin välillä opiskellen asioita lisää. Monia vanhoja uskomuksia kaadoin ja anteeksiannon tapahtumia tein tämän uuden elämän myötä löytäen kaiken takaa lähimmäisen rakkauden itseni kautta toisiin.

Kerron kirjassani vaikeasta syöpämatkastani ja miten päädyin siihen missä nyt olen. Kun syöpähoitoni olivat erittäin vaikeat ja vastoinkäymisiä tuli koko ajan vastaan, keskityin aivan muuhun jo silloin, autoin muita, opiskelin ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi ja uskoin etten valmistu aivan turhaan. Opiskeluun kuului haastatteluja ja sain kaikki tehtyä kaikesta vaikeuksista huolimatta. Erään opettajani lausahdus, suuntaa katseesi syöpäpotilaiden auttamiseeen, tunsin että tulin nähdyksi, pystyn siihen.

Meditaatiot hoitojen aikana tukivat mieltäni vaikka se tällaiselle "äkkiä pian nopeesti" ihmiselle oli aluksi todella vaikeaa. Kliiniseksi hypnoterapeutuksi opiskelu ja siitä rentoutusvalmentajaksi sekä korona avasivat aivan uuden etämaailman ja mahdollisuuden.

Tunteiden tunnistamista ja niiden käsittelyä. Puolison ja läheisten sekä nyt jo edesmenneen Elmeri-kanini roolit tulevat näkyväksi tässä teoksessa.

                                     Tiedoksenne

Minulta ilmestyy kirja loppukesästä 2025, joka on sisällöltään hyvin koskettava, (työnimi) ”Syövästä löytyi elämäntarkoitus”. Kirja on ennakkomyynnissä nyt ennakkotarjouksena vain 23 euroa. Kirjan voi tilata ennen painoon menoa sähköpostiosoitteesta elamantarkoitus1@gmail.com tai tekstiviestillä numerosta 040 563 5039 antamalla täydelliset nimi ja osoitetiedot. Kirja tulee Postin välityksellä ja lasku tulee kirjan mukana. Minulle kuuluva kirjailijapalkkio tilitetään lyhentämättömänä Syöpäsäätiölle syövän tutkimustyöhön.

Kirjasta muutamia otteita:

Kesäkuu 2017 ennen hoitoja kirjoitin näin. Olen kiitollinen Taavista (nimesin syöpä sanan pois), koska sisarukseni ja lapseni pääsevät tähystykseen vuokseni. Olen saanut jo nyt mielettömästi kannustusta ja tukea. Olenko näin rakastettu? Näillä jaksan ja tulen selviämään hoidoista. Olen kiitollinen syövästä, se herättää minut unesta.

Puolisoni ajatuksia diagnoosin saatuani: Puolisoni puhelinsoitto syöpädiagnoosista. Ei voi olla totta, siitä seurasi itku. Ajatukset alkoivat laukata, syöpä, kuolema, luopumisen pelko, jään yksin..miten tästä eteenpäin? Romahdanko täysin? Mistä saan apua? Oli vain yksi kysymys: MIKSI? Me selvitään tästä yhdessä ja siihen sitoudutaan kunnes.....kuoleman kylmä enkeli kävi kolkuttamassa ovea kolme eri kertaa. Katkeaako nyt hauras elämänlanka? Kyynel tulee silmäkulmaan ja muuttuu hiljaiseksi itkuksi.

Marraskuu 2017. Hoidot eivät edenneet alhaisten valkosoluarvojen ja sivuoireiden vuoksi, tuli useita peruutuksia ja siirtoja: Vedin Voimaannuttavan kortin pakasta ja siinä oli kysymys, mitä tunnet nyt? Tunnen pettymystä, pelkoa, tarpeettomuuden tunnetta, luovuttamista, ahdistusta. Pettymystä, että olen epäonnistunut, vaikken voi tälle mitään. Pelkoa, että sairasloma jatkuu, hoidot pitenee enkä pääse ihmisten ilmoille. Tarpeettomuuden tunnetta, ei työtä, minulla ei ole merkitystä. Luovuttamisen tunnetta, en halua hoitoja enää, en syö enää mitään, en liiku, eikä millään ole enää väliä. Ahdistusta, tämä on nyt tätä yrittämistä olla positiivinen, kyllä tämä tästä ja kyllä tästä hyvä tulee ja kaikella on tarkoitus! Niin varmaan onkin ja uskon niin, MUTTA TÄMÄ ON MINULLE KÄRSIMYSTÄ!!

Osa-aika työhön palauttuani hoitojen jälkeen kesällä 2018 ulosteenkarkailusta kärsivänä kirjoitin toivottomuudesta. Tein illalla suolentyhjennyksen ja valvoin vatsan takia tiistai- ja keskiviikon välisen yön. Lähetin esimiehelle viestin, että tulen myöhemmällä junalla töihin, kun en ole nukkunut yhtään. Sain nukuttua pari tuntia ja olin tokkurassa töihin mennessä. Juna-asemalla koin vahvaa epätoivoa. Kun asemalla ei ollut ketään muita, ajattelin miten helppoa olisi hypätä ohimenevän junan raiteille tässä tunteessa. Otin askeleen taaksepäin kun havahduin todella synkkiin ajatuksiini.

Sairaus voi olla viesti jostakin, uskon niin. Unien merkitys ja mielen hiljentäminen, meditaatiot, kirjoittaminen ja tunteiden tunnistaminen sekä analysointi ovat arkipäivääni nykyään. Syöpäyhdistysten suuri merkitys ja kiitollisuus Colores ry:n, Kymenlaakson syöpäyhdistys ja monet muut jotka ovat olleet tukemassa uudella tielläni kohti tarkoitustani. Dpd-entsyymin puutoksen ja Lars-syndrooman (ulosteenkarkailun) julkituominen ja julkisuus yhdistysten avulla. Elämän nälkä ja reunalla olo kasvattavat minua edelleen. Ja kaiken takana on kuitenkin rakkaus ja anteeksianto kaikkeen ja kaikille, myös itselle.

Suuri kiitollisuus kaikesta kokemastani. Lämmin kiitos kaikki.

ISO KIITOS tilaajalle.