Oivalluksia ja uuden oppimista

Syöpään liittyvä kirjan löytö

Torstai 29.5.2025 - Mervi

Vaikka silloin sairastaessani lainasin kirjastosta mielestäni useita syövästä selviämiseen liittyviä kirjoja vasta nyt törmäsin jotain toista kirjaa lukiessani tämän kirjan kirjoittajien kirjaan.

Kirjan on kirjoittanut 1980 -luvulla Stephanie Matthews-Simonton ja James L. Greighton. ja sen nimi on Syövästäkin voi parantua.

Tämä kirja vahvistaa tänä päivänä omia oivaltamia oppeja vuosien varrelta, suorastaan hämmästyttää minua. He kertovat, että syöpään sairastunut on jotenkin "merkitty" ja yksilö menettää samalla identiteettinsä. Hoito kohdistetaan kehoon, ei persoonaan vaikka syöpähoito täytyisi kohdistaa myös sielun terveyteen saakka. Syöpä on merkkinä muista ongelmista elämässä ja stressitekijät aiheuttaneet sen. Emotionaalinen, tunneperäinen reaktio lopulta saanut aikaan fysiologisia muutoksia kehossa ja näin syöpä on päässyt kehittymään. Koko keho, sielu ja tunteet laitettava peliin kohti terveyttä, se on heidän teesinsä.

Tunnetiloista teki tutkimusta jo 1920-luvulla Hans Seley Prahan, joka totesi että tunnetilat voivat aiheuttaa sairautta. Tunneperäisen stressin vaikutukset voivat estää immuunijärjestelmän ja kahlita siten kehon luonnollisen puolustuksen syöpää ja muita sairauksia vastaan. Tri Holmes ja Tri Rahe laativat asteikon erilaisille koettelemuksille, tapahtumille, joilla on oma pistearvo. Esim puolison kuolema 100 pistettä, avioero 75 pistettä jne. jos 12 kk aikana tulee yli 300 pistettä, sairauden todennäköisyys kasvaa karrikoiden ajatellen. Ja kun meidän täytyisi "vaaran" uhatessa elämäämme valmistutua "taistelemaan ja pakenemaan", nyky yhteiskunta vaatii hillitsemään tätä reaktiota ja samalla tukahdutetaan reaktiot.

He kirjoittavat elämän asenteen merkityksestä. Syöpähoitoon liittyvistä odotuksista ja kuinka ne vaikuttavat parantumiseen. Vahvistamislausekkeen merkityksestä, paranen tai en parane. Syöpään liittyvistä käsityksistä, uskomuksista ja toisten sairastuneiden kokemuksista sekä niiden vaikutuksista omaan paranemiseen. Odotukset vaikuttavat myös lopputulokseen.

Kirjassa oli hyvä vertaus. Me menemme naimisiin ilman minkäänlaisia takeita siitä, että avioliitosta tulee onnellinen. Jos uskomme, että sen täytyy epäonnistua, lisääntyy sen todennäköisyys. Myönteiset odotukset ja toiveet eivät takaa onnellista avioliittoa, mutta ne lisäävät onnellisen avioliiton todennäköisyyttä ja parantavat suhteen laatua. Tai turhista toiveista puhuvat ihmiset pitävät itseään realisteina, jotka näkevät elämän sellaisena kuin se on. Mutta elämänkatsomus, johon ei sisälly toivoa, ei ole realistinen vaan PESSIMISTINEN. Se asenne suojaa kyllä pettymykseltä, mutta se tekee negatiivisia kokemuksia. Toivo on aina tärkeää. Toivottomuus ja avuttomuus pahasta.

Heidän kirjasta löytyy kaavio ruumis/sielu-kaavio syövän kehittymisestä ja kaavio myös parantumisesta. Kliinisen hypnoosikoulutuksen aikana näistä asioista myös puhuttiin syöpää käsitellyillä opiskelukerroilla ja tämäkin kaavio vahvisti minulle, että tämä on mahdollisesti totta!

Kirjassa on myös "ohjelma" jolloin saadaan kaikki nämä osiot, keho/sielu kaavio toimimaan yhteistyössä kohti paranemista. Ensimmäisenä tuli rentoutuminen ja paranemisen visualisointi! Hyvänen aika tätähän juuri teen muillekin syöpään sairastuneille ja heidän läheisilleen etänä! Katkeruuden voittaminen, kivuista selviytyminen, liikunta, sairauden uusiutumisen ja kuolemaan liittyvät pelot ja läheisten merkitys harjoituksineen ovat kirjassa erinomaisia juttuja saada tietää. Positiiviset kuvat, asenne, sisäinen opas, tulevaisuuden tavoitteet ja syövästä ja tunteista puhuminen avoimesti ovat merkittävässä osassa toipumisessa.

Teen itselleni usein harjoituksia luetuista kirjoista, niin tästäkin. Katkeruuden poisto oli mahtava kokemus harjoituksena. Kaikilla meillä on menneisyydessä tapahtumia, joissa olemme kokeneet katkeruutta. Tein kaksi kertaa harjoituksen itselleni peräkkäin eri tilanteista. Ensin piti miettiä, mitä hyvää ja positiivista katkeruutta aiheuttanut ihminen voisi saada, rakkautta, rahaa jne. Sitten piti asettua hänen asemaansa tilanteessa, joka aiheutti katkeruuden tunteen minulle. Se oli mullistava kokemus, koin häpeää ja myötätuntoa toista ihmistä kohtaan harjoituksessa ja uskon, että seuraava kohtaaminen on täysin erilainen. Lopulta pyysin muussa harjoituksessani tapahtumaa myös anteeksi, näin näitä "löytöjä" menneisyydestä aukeaa ja selviää.

Toinen harjoitus, jonka tein oli uusi suhtautuminen elämään ja kuolemaan harjoitus. Kuvittelin, että syöpä uusii ja en parane enää, kuvittelin kuolemani, hautajaiseni ja mahdollisuuteni palata "uudistuneena" takaisin läheisteni luo elämään. Se oli itseä tutkiva harjoitus monin tavoin ja mitä se sai aikaan. Puolisolleni olen kertonut kaikki toiveeni kuolemaani liittyvistä asioita ja myös tästä harjoituksesta, mutta tyttärilleni en. He kyllä tietävät missä tärkeät paperit sijaitsevat, mutteivät tiedä sisältöä.

Näin unessa tyttäreni viime viikolla ja sain ajatuksen. Järjestän yhteisen ajan, jonnekin maalaismaisemaan maatilalle, jossa on eläimiä. Sellaiseen, jossa itse kasvoin. Vietämme siellä yhteistä aikaa ja keskustelen tulevasta kirjastani, tunteistani ja menneisyydestäni ja uskallan ehkä myös kertoa kuolemasta luonnollisena elämän tapahtumana. Hehän jatkavat elämäänsä osittain minusta jollainlailla ja se on lohdullista, mikään ei lopulta kuole vaikka kuoleekin. Elämä jatkuu sukupolvesta toiseen ja ehkä pienempää taakkaa kantaen kuin itse sen tein ennen sairastumistani. Yhteinen aika on nyt suunniteltu Tuhannen tarinan taloon ja saa nähdä millaisin tarinoin jatkamme elämäämme, toivon, että ymmärtäväisin ja lohdullisin eväin molemmin puolin. Jälleen kiitos syövän, sieluni puhuu ja toivon, että haavat sulkeutuu ja pelot poistuu ja elämä kaikkinensa paranee.

Kuva pixapay. extremis. Rentoutuminen on itsensä hoitamista.

Trauma ja toipuminen

Sunnuntai 18.5.2025 - Mervi

Miten olenkaan käsittänyt trauman aiemmin? Oliko syöpädiagnoosini traumaa? En jotenkin osannut tätä näin vakavana ajatella koskaan. Kunnes tapasin kollegan seminaaripäivässä tässä keväällä. Kerroin tulevasta kirjastani ja hän lausui minulle nuo uskomattomat sanat:siinä missä trauma on maanpäällinen helvetti, purettu trauma on Jumalten lahja- se on sankarillinen matka, joka kuuluu meille kaikille.

Useissa koulutuksissa, joissa olen ollut mukana, on traumaa käsitelty eri näkökulmista. Otin yhteyttä myöhemmin kollegaani ja kysyin mitä hän sanoi minulle koska olin unohtanut nuo tärkeät ja merkitykselliset sanat. Mistä löytäisin nuo maagiset sanat? Tietenkin luin alkuun kolleegani kaksi upeaa kirjoittamaansa kirjaa ja kun lopulta sain kirjastosta tuon Kun tiikeri herää, Peter A. Levinen kirjan ja pääsin mielenkiintoisen asian äärelle.

Lohduttava tieto alkuun oli eläinten toistensa syömiseen liittyvä näkökulma. En ole oikein tykännyt luonto-ohjelmista silloin kun toinen eläin tulee toisen eläimen ruuaksi, esim. leijona  saalistaa antilooppia ja saa hädissään olevan eläimen kiinni ja saaliiksi joutuneen pako päättyy mahdollisesti leijonan kitaan.(ellei sitten eläin esitä kuolluta/jähmety ja ryntää pakoon). Tätä en tiennyt että, uhriksi joutuessaan eläimelle tulee jähmettyneisyyden tila, joka on muuntuneen tietoisuuden tila, jossa ei tunneta kipua eikä kärsimystä. Se ei ole tahdonalainen tila. Mutta, jos eläin pääse pakoon, se ravistelee yltään jähmettyneidyyden reaktion ja sen jälkeen täysin toimintakykyinen. Energia on silloin poissa, se ei säily kehossa eikä eläin jää tapahtuman uhriksi.

Tässä olisi siis meillä ihmisillä opittavaa. Olipa millainen mieltä järkyttävä, kielteinen tai myönteinen stressitila, se olisi ravisteltava heti kehosta pois. Koska, kun emme näin ymmärrä tehdä, se jää kehoomme, josta voi seurata ahdistusta, pelkoa ja masennusta sekä somaattisia oireita. Lopulta voimme jäädä tapahtuman uhriksi ja asian selvittely voi kestää.

Mikä on sitten trauma? Se on stressaava tapahtuma, joka on normaalin kokemuspiirin ulkopuolella ja joka olisi hyvin ahdistava kenelle hyvänsä. Uhka, joka kohdistuu ihmisen elämään tai fyysiseen koskemattomuuteen. Lohdullista on tietää, että meillä on myötäsyntyinen kyky traumasta paranemiseen. Jos ihmiset eivät ole kosketuksissa alkukantaiseen minuuteen, seuraus on, että heidän minuutensa vieraantuu sielusta.

Voi olla, ettei edes tiedä traumatisoituneensa joskus lapsena tai nuorena. Tulee vain somaattisia oireita, joku tilanne laukaisee sen ja lopulta voi tulla vain tunne, että on tulossa hulluksi tai muut syyttävät luulosairaaksi.

Esimerkiksiksi, lapsena on voinut joutua johonkin lääkärin toimenpiteeseen, jossa kokenut voimakasta pelkoa ja ahdistusta. (Tästä lauseesta koin entisenä lääkärin avustavana hoitajana lapsen korvien tutkimiseen liittyvää ikävää oloa, kun jouduin väkisin pitämään lasta tiukasti otteessani, ettei lääkäri instrumentillaan puhkaise korvasta jotain tärkeää). Toimenpiteessä on yleensä hyvä tarkoitus, mutta lapselle tilanne saattaa olla traumaattinen. Jolloin voi käydä niin että, "sielu irtautuu" kehosta. Se on ylivoimainen tapahtuma, spirituaalinen jännitystila. (limbo) Myös hyväksikäytön uhrit, raiskatut, hylätyt ym näin kokeneet ovat ylivoimaisen tapahtuman kokeneita.

Kirjassa puhuttiin entisajan shamaaneista, jotka palauttavat sielun takaisin. Mutta myös itse ja ystävät voivat auttaa sielun yhteyden saavuttamisessa. Kehotuntuma, tietoisuus kehosta ja sen aistimuksista on yksi tapa. Somaattinen kokeminen terapia voi auttaa myös. Tre-stressinpurkuliikeet terapia myös.

Mutta traumaa voi käyttää myös voimakkaan uusiutumisen ja muuntumisen käyttövarana. Silloin kun trauma on purettu, se voidaan kokea korkeimpien voimien lahjoittamana siunauksena. Kuten kirjassa oli sitaatti Tim Cahill sanoin, "Panin henkeni alttiiksi pelastaakseni sieluni".

Eikös se syöpä tai ulosteenkarkailu näin minulle tehnytkin. Halusin selvittää syöpään sairastuttuani, jonka nyt tunnistan, että se oli traumakokemus, uhkaa ja kuolemanpelkoa. Sekä myöhemmin opiskellessani lisää ja laittaessani itseni alttiiksi kaikille mahdollisille harjoituksille ja terapioille ole juuri sitä että, näin ollen sieluni on löytänyt takaisin sinne missä sen olisi pitänyt ollakin.

Olen nyt selvittänyt omat traumani myös menneisyydestäni ja tiedän, että jatkossa mieltäni vähänkin järkyttävät asiat, olipa ne myönteisiä tai kielteisiä, ravistelen ne kehostani pois heti etteivät ne kerry uudelleen kehooni uudeksi taakaksi. Puhun asiasta heti toisille ja jatkan elämääni virran vietävänä.

Syöpä traumana on ollut minulle Jumalan lahja, kiitos siitä. Sain uuden arvokkaamman elämän ja samalla löysin rakastettavan itseni. Ja jatkan kaikkia mahdollisia harjoituksiani itsekseni ja jaan niitä etärentoutuksissa oleville osallistujulle oman kokemuksini kautta, opiksi ja hyödyksi muillekin.

Lämmin kiitos kolleega Essi, sieluni sisko tästä kokemuksesta. Nyt ymmärrän myös miten olen saanut vuosien varrella useita sielunsiskoja elämääni. Hekin ovat oman traumansa käsitelleet ja hyväksyneet sen osaksi elämän suuria oppeja.

Kuva pixapay rihaij, kissanpoika säikähtäneenä ja jämähtäneenä, valmistautuu poistumaan tai puolustautumaan.

Yllättävä yhteydenotto

Lauantai 3.5.2025 - Mervi

Sain yllättävän puhelun maanantaina 28.5. Olin tosin ottanut yhteyttä tähän henkilöön kirjani markkinointi mielessä, lupasin niin tehdä. Ilmoitin hänelle iloissani kustannussopimuksen saamisesta ja tulevan kirjani nimestä. Tapasin hänet kuukausia sitten ja silloin kerroin tulevasta kirjastani ja hän todella kiinnostuneena kuunteli mitä minulle kuuluu ja mitä olen ulosteenkarkailusta huolimatta tehnyt.

Hän oli samaisena aamuna lukenut Helsingin Sanomia ja hän kertoi, että siellä oli ollut juttu, jonka hän samaisti minuun. Hän näki, että teen juuri sitä mitä tämä Antti Kauppinen oli lehdessä kirjoittanut. Olin häkeltynyt ja liikuttunut huomion osoituksesta ja todella kiitollinen. Asiahan alkoi kiinnostaa ja sain käsiini artikkelin, joka sai minut herkistymään.

Tiivistelmä tekstistä

Helsingin Yliopiston professori Antti Kauppinen kertoo antiikin filosofien onnellisuuskäsityksistä. Nykyajassa korostuvan hedonistisen onnellisuuden sijaan Aristoteles puhui eudaimonian puolesta. Eudaimonia keskittyy laajemmin hyvään ja merkitykselliseen elämään. Onnistunut elämä on Aristoteleen mukaan toimintaa, joka tähtää aitoon hyvään.

”Ei katsota vain yksittäisiä tilanteita tai ajatella vain sitä, miltä jokin asia tuntuu. Vaan onnistunut elämä on ennen kaikkea tietynlaista toimintaa.”

Aristoteleen mukaan tällainen toiminta on ihmiselle ominaisten kykyjen erinomaista käyttämistä – se on kukoistamista ihmisenä.

Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei vain valita maailman epäkohdista vaan pohtii, kuinka niitä voi korjata, ja ryhtyy toimeen. Tai se voi tarkoittaa anteliaita tekoja silloin, kun voi auttaa avun tarpeessa olevaa.

Oikeudenmukaisuus ja anteliaisuus ovat esimerkkejä hyveistä, ja Aristoteles ehdotti, että eudaimonistista hyvinvointia voisi elämässään edistää juuri hyveiden avulla.

”Hyveet ovat taipumuksia, luonteenpiirteitä tai kykyjä, jotka edistävät tai toteuttavat onnistunutta elämää”, Kauppinen avaa. Niihin kuuluvat myös esimerkiksi rohkeus ja viisaus.

Kauppinen ei kehota jämähtämään liikaa yksittäisiin hyveisiin vaan ylipäätään pohdiskelemaan syvemmin sitä, millaiset asiat tekevät omasta elämästä elämisen arvoista muidenkin näkökulmasta. Silloin omat tavoitteet ja arki voivat muuttua – ja elämä muuttua samalla sellaiseksi, joka tuottaa enemmän nautintoa pidemmällä tähtäimellä.

Minä tarvitsin nämä sairaudet, jotta löytäisin tarkoitukseni ja onnen. Ihanaa, jos tämä soittaja näin asian näki kohdallani olevan. Onnellisuuttani ei ole vain se, että minulla on, vaan se miten voin helpottaa muiden elämää kun oman kärsimykseni olen saanut käsitellä monin tavoin. Kuten eräs kollega sanoi tässä keväällä, käsitelty trauma on Jumalten lahja, siitäkin kokemuksesta nyt ammennan ja annan.

Antaessaan saa, se on totta.

Lämmin kiitos jo kirjatilauksen tehneille ja jos Et ole sitä vielä tehnyt, kerron, että kirjani sisältää paljon oivalluksia itsestäni, uskon että moni voi samaistua niihin. Ymmärrystä muista ihmisistä, parisuhteen asioista, tunteista paljon kaikkea tulee näkyväksi ja harjoitusten kokeiluista ja kaikesta rohkeudestani. Siinä on helppoja harjoituksia arkipäivääsi ja kaikki olen itse tehnyt ja kokenut. Tiedän, ettei tämän päivän kiireiset ihmiset ehdi kauaa syventyä harjoituksiin, joten ne ovat helppoja omaksua arkeesi ja käytäntöön. Ja vaikka se sisältää myös sairauteni raadollisena, se antaa myös paljon toivoa.

Parempi maailma itselle ja toisille halaten, hengitellen ja anteeksiantaen. Muistaen ne ajatukset, jota päivittäin itsestä teet, olitpa sairas tai terve. Kaikella on tarkoitus.

Lämmin ja nöyrä kiitos Sinulle

t. kokemuskirjoittaja Mervi,

ps voit lähettää tilauksen myös tekstiviestillä, laita viestiin nimesi ja osoitteesi. p.040-5635039. Kiitos

kuva pixapay Glady