Oivalluksia ja uuden oppimista

Tuhannen tarinan talo

Tiistai 29.7.2025 - Mervi

Nyt se vihdoin tapahtui. Olin tyttärieni kanssa yhden ihanan vuorokauden Tuhannen tarinan talossa maatilalla Kannuskoskella, En tee mittään lomapäivällä. Olin etukäteen viikkoja suunnitellut mitä heille kerron sukuni tapahtumista. Olin tutustunut sota ajan melskeisiin omalla kotiseudulla ja pohtinut niitä tuntemuksia mitä vanhempani rajan läheisyydessä olivat mahdollisesti kokeneet. Ensin heidän kokemukset evakkoon lähdöstä. Ja sitten myöhemmin äidin usean veljen menetykset sodassa ja pikkulottana olo myöhemmin sodan aikana, miten ne vaikuttivat tunteisiin ja kokemuksiin elämästä. Isän kotona oli työmiehinä venäläisiä sotavankeja ja heidän kanssa arjen viettäminen, oliko uhkan tunnetta tai muuta jännitettä ilmassa. Kävin läpi myös heidän lapsuuden aikojen surua, jonka molemmat kokivat isiensä menettämisestä n. 10-vuotiaina. Eikä silloin mahdollisesti tunteista puhuttu, elettiin vaan ja kunhan päivästä aina selvittiin jollain lailla. Kerroin myös meidän sisarusten kasvusta ja auttamisen halusta tilalla. Isompien sisarusten maailmalle lähdöstä ja omista muista kokemuksista ja tunteista. Se miksi ne kerroin heille, halusin, että he ymmärtävät tulevan kirjani tunteiden kokemuksiani ja niiden selvittelyjä nyt myöhemmin. 

Itselle vanhempieni kokemukset avasivat uuden maailman ja ymmärryksen. Koin suurta myötätuntoa heidän kokemuksilleen elämässään. Mietin, voi jos olisin ymmärtänyt kysyä niistä kokemuksista silloin kun he elivät. Mutta eipä ne nuorenpana kiinnostaneet. Nyt ainakin tyttäreni saivat tietää minusta äitinä paljon enemmän. Ehkä myös he ajattelevat minustakin jotenkin toisin. Kerroin myös voimavaroista ja vahvuuksista joita perheessämme oli ja miten ne ovat vaikuttaneet minuun ja nyt mahdollisesti myös heihin. 

Sitten tajusin myös sen, että kaikilla läheisilläni, myös sisarusten puolisoilla on ollut iso kasvatuksen ja ymmärryksen paikka itselle ja perheelleni. Jotain ominaisuutta toisiltamme olemme mahdollisesti vierastaneet tai pitäneet outona. Ja nyt ajattelen, että jokainen on tullut opettamaan minua kohtaamaan myös omat varjoni. He kaikki ovat tulleet opettamaan myös suvaitsevaisuutta. Lupasin tytöilleni avata näitä asioita vielä myöhemmin lisää. Olin piirtänyt ison sukutaulunkin isolle paperille, jossa nämä kaikki tapahtumat näkyvät konkreettisesti.

Tuhannen tarinan talossa oli myös kotieläimiä, joita sai rapsuttaa silloin kun halusi. Siellä oli paljon kaneja, lampaita, pukki, aasi, ankkoja jne ja tietenkin pikkukaneja. Se oli meille iso ja henkisesti kasvattavakin kokemus. Olin itse menettänyt Elmeri-kanin joulukuussa ja toinen tytöistäni oman kaninsa nyt keväällä. Ne kaikki ihanat pikkuiset kanit joita pidimme sylissä ja kuvasimme itseämme niiden kanssa toi suurta lohtua suruumme omista menettämistämme kaneista. Olisimme saaneet ostaa sieltä mukaan kaneja, mutta tajusimme mikä vastuu on poistunut elämästämme kun ei tarvitse enää huolehtia eläimestä millään lailla. Se oli aina ensimmäinen huoli minne kani laitetaan ja entäs jos saattuu jotain. Nyt elämä on vapautunut sen suhteen, voi lähteä ilman tätä huolta päiväksi tai päiviksikin reissuun. Ja olla suuresti kiitollinen, että sai omistaa kanin niin pitkään ja miten suuri merkitys silläkin on ollut elämässämme.

Ruoka oli hyvää kotiruokaa ja tunnelma oli hyvä siellä. Aion käydä siellä myöhemminkin, josko siitä tulisi perinne tyttöjeni kanssa yhdessä ololle. 

Valtavan iso kiitos Tuhannen tarinan talon Niinalle ja muulle väelle kaikesta. Huippua, että Olette siellä ja Saitte aikaan ihania muistoja ja myös oppia itsestä ja toisista.

Kaksi ihanan suloista kania katsellessa saa hyvän mielen aikaan, eikö vaan?

Kirja meni painoon!

Tiistai 22.7.2025 - Mervi

Uskomatonta, se on nyt mennyt painoon. Kirja tulee noin kuukauden sisällä kaikille ennakkotilauksen tehneille. Lämmin ja ISO kiitos tilaajille. Kirjaa voi myös myöhemmin tilata Aviador-kustannus yhtiön sivuilta. 

Olen kiitollinen ja onnellinen, että tämä on tullut nyt tähän vaiheeseen. Tämä on ollut suuri ja henkisesti rankka elämänvaihe, mutta samalla myös antoisa ja itsellekin syvällinen teko. Haluan, että tämä kirja herättäisi edes pienen ajatuksen siitä, että apua on saatavilla ja itsellä on siihen myös oma osuus. 

Alla tekstit kirjan takakannesta ja esittelyni.

Kirjan kannen symboleilla on oma merkitys. Pikku-Mervi nukke kuvastaa itseni löytymistä. Kivi, uskoa johonkin suurempaan hädän hetkellä ja käyrä tarkoittaa, että syöpäpolku voi sisältää paljon ylä-ja alamäkiä. Sillä on merkitys miten otan ne vastaan. 

Koskettavia lukuhetkiä

ps, ellet ole vielä kirjaa ennakkohintaan tilannut, TEE SE NYT! Kirjan tuotto menee syöpätutkimukseen eli tilatessasi kirjan teet samalla hyvän työn.

Tässä kirjassa Mervi Kaartoaho kertoo, miten syöpädiagnoosi on
muuttanut hänen suhtautumistaan elämään. Hän on oppinut
tiedostamaan, ettemme ole täällä vain olemassa, vaan elämässä tätä
mahtavaa elämää. Siitä kannattaa nauttia ilman pakkoa tai ”minun
täytyy saada jotain ennen kuin löydän onnen” -ajatusta. Sairaus,
epäonni tai muu mieltä järkyttävä tapahtuma voi ollakin mahdollisuus
katsoa itseään sisäänpäin. Mielikuvat ja ajatukset voi muuttaa
myönteisiksi ja kirjoittaa elämälleen uuden käsikirjoituksen.

Mervi Kaartoaho on toiminut perus-
hoitajana erilaisissa työtehtävissä koko
työuransa ajan. Idea kirjan kirjoittamisesta
tuli ajatuksiin vaikeiden syöpähoitojen
myötä ja jäi siten muhimaan. Nyt hän sai
sen toteutettua. Tämä kirja on Mervin
(kokemuskirjoittajan) urotyö, jossa
suurena apuna on toiminut toimittaja
Anna-Leena Ilmarinen. Yhdessä hyvä tulee,
ja luotto elämässä tarjottuihin tilaisuuksiin
kantoi tämän hedelmän.

Luovuuden tie

Torstai 10.7.2025 - Mervi

Yhteen sattuma oli tämän kirjan Luovuuden tien ottaminen lainaan kirjastosta. Olin kuullut myös tästä kirjasta jo aiemmin ja kun sen sain käsiini, luin pikaisesti takakannen tekstit ja ajattelin etten tuohon lähde. 12 viikkoa aamusivuja ja joka viikko suoritettava erinäisiä ajattelu tehtäviä. Mutta tässä sitä ollaan, en ihan tuossa järjestyksessä ole kirjan alkuperäistä ehdotusta toteuttanut mutta jollain lailla kyllä. Olen saanut erinomaisia yksin nauruja aikaan moneen kertaan ja se on ollut mahtava tunne. Sitten kun olen asiasta kertonut puolisolleni, häntä ei ole naurattanut ollenkaan, joten se on ollut yksin kivaa, ja sallimme niin olevankin.

Aamusivut tarkoittaa sitä, että kirjoitan heti herättyäni kolme sivua tekstiä vihkoon. Ihan vaan ajatusten virtaa, mitä vaan. Pisteillä ja pilkuilla ei mitään väliä. Antaa vaan tekstiä tulla. Ja kumma kyllä sitä tulee helposti. Kirjoittamisen jälkeen vasta syön aamiaisen ja sitten saatan toimia ajatusteni mukaisesti. Niistä sitten voi tulla mielenkiintoisia yhteensattumia ja sattumuksia, vähän kuin telepatiaa toisten kanssa. Nekin täytyy muuten tehtäviä tehdessä huomioida ja useinhan ne jäävät huomioimatta, ehkä tulee sanottua, että olipa jännä juttu tai sattuma äsken. Nyt ne tuodaan näkyviksi itselle ihan kirjoittamalla ne ylös.

Tarkoitukseni on saada luovuuteni monin tavoin esille. Tunnistaa mitä tiedostamattomiakin minulla voi olla. Huomaisin syntymässäni saadut lahjat esille itsestäni ja toisin ne sitten hyväksyttyäni ne osaksi minua myös toisille nähtäväksi ja siten myös hyvää mieltä saada niistä itselle ja toisille. 

Tehtävä harjoitukset ja kysymykset ovat mainioita. Eräs kysymys, mitä hölmöintä tekisit kerran jos uskaltaisit, tuo esille viisi ehdotusta. Tästä sain hyvät naurut aikaiseksi. Kirjoitin ensiksi, laskisin mustasta laskettelurinteestä mäkeä alas.

Harrastin puolisoni kanssa laskettelua nuorenpana ja myöhemmin myös lasten kanssa. Kun lapset sitten kasvaessaan menivät isänsä kanssa menojaan minä jäin rinteeseen "miirimään" koska aloin pelätä kaatumista. Lopulta jätin harrastuksen heidän keskinäiseksi jutuksi. Minä kävin hiihtelemässä ja siellä koin olevani turvallisemmassa maastossa.

Nyt kuvittelin harjoituksen myötä tilanteen, että menen mustaan rinteeseen ja kauhulla katson alas ja lähden valumaan varovasti alaspäin, jo nyt ajatus jaloissa saa tutisemisen aikaan. Entä jos, vaan laskisin sen alas ajattelematta seurauksia, hölmöhän minä olisin ja se minua nauratti. Oli niitä muitakin hölmöjä juttuja..söisin kerrankin myrkkysientä, kokeilisin kerran, tapahtuuko mitään jne. Se vasta hölmöä olisi.

Mutta on se saanut minut nyt tekemään asioille ja epäkohdille heti jotain, jos joku ei toimi tai jos jossain asiassa olisi hyvä saada myös rakentavaa palautetta. Aiemmin, ehkä ajattelin, ettei kehtaa toimia, antaa olla. Sanokoon joku muu, ei kuulu mulle. Ja nyt kun näitä on tullut vastaan ja olen rakentavasti tuonut ehdotusta esille (hampurilaismallilla) niin kiitollisena ollaan oltu palautteista tai asian esille tuomisesta. No niistähän tulee hyvä mieli. Minä olen saanut aikaan muutosta. Ja sitähän elämä on, vaikutetaan hyvän kautta toisiin ja saadaan sitä kautta hyvää aikaan. Eikö tämä ole myös jo luovuutta. Olemme ehkä kategorisoineet luovuuden taiteilijoiden yksinoikeudeksi, mutta luovuutta on todellakin monenlaista. Se on välittämistä toisista, huomioon ottamista ja yhdessä toimimista tässä maailmassa.

Eräs yksi suurimmista uskomuksista avautui myös näiden aamusivujen myötä esille, jota pohdin puolisonikin kanssa. Se oli lapsuudessa saatu uskomus uskovaisista ihmisistä, että he ovat parempia ihmisiä kuin me muut. Se uskomus oli syvällä minussa. Tein lopulta erään NLP-harjoituksen, jossa mietin missä tämä uskomus sijaitsee minusta, muutin sen muotoa ja materiaalia ja siirsin sen kauas pois minusta. Kyllä helpotti, vapauduin tästäkin taakasta.

Toin aamusivuissa esille myös oman "ikävän tapani" ja olen siitä monesti halunnut päästä eroon. Se on ollut Emmerdalen seuraaminen. Nyt päätin aamusivujen myötä, että tälle teen jotain. Mitä tilalle? Lukisin vaikka kirjoja, jotka eivät vaadi pohdintaa. Aloitin Katri Helenasta kertovasta kirjasta ja luin ensimmäisen tunnin ja odotin jo seuraavaa iltaa, jotta saan jatkaa lukemista. Puolisoni "vaati" ettei sun tartte luopua tuosta jutusta, pidä vaan se hetki. En antanut periksi, kaksi iltaa meni helposti ja nyt en edes kaipaa koko ohjelmaa. 

Me kaikki ollaan lopulta samanvertaisia ihmisiä. Meidän valinnat ja teot vaikuttaa niin moneen. Ja silti myös muutos on aina mahdollista, jos niin halutaan. Maailmani avautuu nyt ihan uusin silmin. Jokaisella meillä on oma paikkamme ja tehtävämme täällä. Olemme oppimassa ja rakastamassa itseämme ja lähimmäisiämme. Se miten siihen päästään on se työ tehtävä vain itsessä ensin. 

Minulla on kirjan tehtävät vielä kesken. Teen ne kyllä loppuun. Itken tai nauran, annan tunteiden tulla ja puolisoni antaa ne mun kokea. Ja se on rakkautta yli rajojen.

Kuva pixapay CDD20