Oivalluksia ja uuden oppimista

Syyllisyyttäkö syövästä ?

Torstai 30.10.2025 - Mervi

 Olin mukana vertaisten/läheisten illassa syövän sairastaneena ja harmiksemme ketään ei tullut paikalle. Miksi, sitä pohdittiin yhdistyksen järjestäjän kanssa. 

Olin edellisellä viikolla ollut toisessa yhdistyksen illassa ja se järjestettiin hybridinä. Läsnäolijoille tarjottiin kahvit ja minä olin mukana etänä. Sinne oli tullut pari uuttakin sairastunutta paikalle. Eli tämä tapa toimi.

Puhuimme molemmissa illoissa syyllisyydestä kun sairastumme suolistosyöpään. Ihmiset ovat ilkeitä, he ovat alkaneet syyttämään sairastunutta siitä, että kun hän sairastuu, että on elänyt ja syönyt väärin. Siis halutaanko siitä edes puhua kenellekään syyllistämisen takia, no ei todellakaan.

Etsin sivuiltani blogin, jonka olin kirjoittanut ihan alkutaipaleellani mutta sitä ei enää ollutkaan siellä. Syöpäpotilaiden sivusto oli muuttunut ja se oli muutoksessa tippunut pois tai sitä ei ollut nähty tarpeellisena olla enää siellä. Mutta se teksti on kirjassa, jonka aikoinaan Emma Andersson julkaisi (Hyvänlaatuisen työn jäljillä) Otan siitä joitain otteita tähän. 

"Yhteiskunnan toiveiden mukaan olen aina ollut ahkera ja tunnollinen työntekijä. Jos olen ollut sairas, flunssassa tai muussa virustaudissa, en ole jäänyt pois töistä, koska koin olevani korvaamaton. Söin kymmeniä antibioottikuureja varalta ja hankin influenssaankin Tamifluta, ettei tauti puhkeasi päälle. Selvisin näillä tavoilla 55 ikävuoteen saakka työelämässä. Harmitti, jos joku jäi pienen flunssan takia pois töistä. Lapsillenikin, kun he olivat pieniä, aina järjestin hoidon tai luovin niin, ettei vain tarvitsisi olla pois töistä. Vuosia sitten oli itselläni kovaa stressiä irtisanomisen uhan takia. Tulinkin irtisanotuksi, ja perheessämme oli kaikilla jäsenillä terveys-ja muita huolia. Koin, että halkean tai tulen hulluksi, mutta pitää vaan jaksaa, koska olen arvokas vain sillä, että olen töissä. Sairastelijathan ovat kalliita työntantajalle, Kelalle ja yhteiskunnalle. Kalleudesta puhutaan mediassa, työpaikoilla ja eduskunnassakin. En siis hakenut apua, olisin ollut heikko ja arvoton. Sitten sain yllättäen suolistosyöpädiagnoosin verenvuotojen tultua esille. En huomannut merkkejä aiemmin, tosin näin mutten reagoinut, koska eihän minulla voi olla mitään vaivoja, enhän sairasta koskaan. Syön terveellisesti, liikun ja hoidan muutenkin itseäni. Maailma pysähtyi, mitä nyt?"

Kirjassani tuon esille tarkemmin noita ajatuksia. Ruokailuun ja elintapoihini liittyen. Jatkan blogiani.

"Mutta nyt en enää suostu tuntemaan syyllisyyttä tästä, en tilannut tätä tautia, en halunnut tätä. Syöpä ja Lars-syndrooma tulivat opettamaan minua, pistämään arvoni uusiksi. Ja voisin jopa olla siitä kiitollinenkin, nöyrryin kovan edessä kuuntelemaan kehoani, itseäni. Nyt pyydän anteeksi keholtani ja annan sille rauhaa ja rakkautta. Miten huonosti olenkaan kohdellut sitä kaikki nämä vuodet. Tämä on minun temppelini ja sitä pitää kohdella arvokkaasti. Se viestii ongelmista ja niitä pitää pysähtyä kuuntelemaan. Viis veisaan syyllisyydestä vai olisko ollut halvempaa vain luovuttaa. Ei, elämä on arvokas. Meidän pitää tulla inhimillisemmäksi kaiken suhteen eikä kaikkea voi mitata rahassa. Opeteltaisiinko antamaan rauhaa ja rakkautta itselle sekä pysähtyä kuuntelemaan kehomme viestejä? Josko sitä kautta tulisimme halvemmaksi kaikelle ja olisimme onnellisia aidosti."

Eli ne jotka arvostelevat Sinua sairastumisesta, Voit sanoa, montako askelta olet kulkenut minun tietäni? Meillä on jokaisella oma menneisyytemme ja monia ehkä käsittelemättömiä asioitakin takana. Kun sairastutaan vakavasti, syyllistäminen ja vertaaminen toisten sairastamumiseen samaan tautiin ja siihen ettei selvinnytkään ei edistä toisen hyvinvointia, vaan päinvastoin. Onko sanoja todellakin ystäväsi, mietitäänpä sitä? Jatkossa kun joku arvostelee ja syyllistää, ole rohkea ja sano.. TUO MITÄ ÄSKEN SANOIT, TUNTUI TODELLA PAHALTA/IKÄVÄLTÄ. Kokeile, Voit hämmästyä vastauksesta. Voit myös kiittää hänen sanoistaan. Erottuupahan akanat jyvistä.

Itsellä ystävä/tuttava piiri on muuttunut sairastamisen takia paljon. Nyt puhutaan syvällisempiä asioita ja tunnen olevani omieni joukossa jotka aidosti rakastavat ja välittävät. Jotkut ystävät ovat vain liukuneet pois elämästäni ja se on ihan ok. Elämme eri leveleillä kokonaan ja näin saa ollakin. Toivon heille kaikkea hyvää elämäänsä ja jatkamaan entiseen malliin. Minäkin sain kuulla kuinka joku ystäväni ystävä sairastui peräsuolisyöpään ja se uusitui vuoden päästä ja kuoli lopulta. Lohduttiko se minua kun juuri palasin hoitojen jälkeen töihin, mikä olikaan sanojan tarkoitus? Kuole pois? Anna periksi? Niin muutkin ovat tehneet? Tässä maailmassa on paljon vaaroja myös vääriä ystäviä..olen antanut hänelle anteeksi, hän ei tiennyt että päästi "sammakon", joka jäi ikuisesti mieleeni..

Tosin, jos meitä on lapsena jo arvosteltu ja syyllistetty, toisten sanomiset satuttavat vielä pahemmin tänäkin päivänä, koska jos emme ole kokeneet olevanne sitä mitä on odotettu, riittäviä ja oikeanlaisia, rakastettavia. Saattaa olla, että nämä asiat ovat saattaneet jäädä käsittelemättä kokonaan. Henkisen kasvun mahdollisuus on meillä loppuelämämme ajan, onneksi.

Joten keskity omaan hyvinvointiisi monin tavoin koska Olet sen arvoinen.

Voisin vinkata katsomaan Yleareenasta Kysy lääkäriltä ohjelmaa, jossa huippu-urheilija sairastui suolistosyöpään. https://areena.yle.fi/1-74830779

Kuva pixapay beagreenbean

Tässä alla linkki Hyvänlaatuisen työn jäljillä kirjasta, jonka Emma Andersson on Suomen syöpäpotilaista aikoinaan julkaissut. 

https://syopa-alueelliset.s3.eu-west-1.amazonaws.com/sites/271/2021/01/04101351/hyvanlaatuisen_tyon_jaljilla_nettiin.pdf

Lopuksi, haluatko / kiinnostaako tilata kirjani, "Syövästä löytyi elämän tarkoitus" kotiisi. Voin lähettää sen postitse Sinulle Suomessa hintaan 28,50 eur, maksu ennakkoon tililleni. Lähetä nimesi ja kotiosoitteesi s-posti osoitteeseen:  kaartoahomervi1@gmail.com 

Lähetän Sinulle tilitiedot ja laitan maksun saatuani kirjan postiin nimikirjoituksen kanssa.

Esiintyminen kirjastossa

Lauantai 18.10.2025 - Mervi

Olen rohkeuden tiellä. Haluan, että mahdollisimman moni saisi tietää, ettei syöpä ole aina kuolemaksi ja sen kokeneenakin voi elää arvokasta elämää vaikka itselle jäikin hoidoista peruuttamaton vamma.

Kirjan ilmestyttyä otin yhteyttä muutamiin kirjastoihin, että voisin tulla esittelemään kirjaani lukijoille suoraan, samalla voisin kirjojani vähän myydäkin siinä sivussa. Sitten sain siihen mahdollisuuden, olin otettu että se tulee onnistumaan näinkin. Suora yhteys kirjastoon ja sovittiin vain ilta milloin olisin siellä kertomassa kirjaani liittyvistä vaiheista yhdessä Anna-Leenan kanssa. 

Olin vajaa kuukautta aiemmin ollut esiintymässä kokemustoimijana sairaanhoidon ammattilaisille ja sinne tein esityksen powerpointilla ja esitin siellä samalla lopuksi myös juuri ilmestyneen kirjani. Eli esiintymiskokemusta minulla oli aivan äskettäin takana, joten en jännittänyt kirjastolle menoa ollenkaan. Tein kirjastani tietysti alustavan esityksen ja sitä harjoittelin muutamia päiviä ennen kirjastoon menoa. 

Ostimme myös namuja kirjan myyntipöydälle hyvänmielen saamiseksi vaikka ikävästä asiasta puhutaankin. Puitteet olivat kirjastolla tehty hienoksi, olin ällistynyt huomiosta ja valmistelin itseni esiintymistä varten, otin lasin vettä ja toin Anna-Leenalle myös lepotuolin vierelleni.

Sitten odotimme ihmisiä saapuvaksi..eikä sinne tullut ketään..Kirjastovirkailija, joka oli meitä valmistellut iltaa varten tuli paikalle ja hän jäi sitten istumaan ja kuuntelemaan esitystämme. Päätimme kertoa hänelle kirjan vaiheista. 

Aloitin kertomalla kuinka me kaikki pelätään syöpää ja siihen sairastumista. Luin kirjoittamani runon kirjasta pelkoon liittyen. Joka alkaa näin, tässä maailmassa on vaaroja, joista vanhempamme ovat meitä varoittavat..

Pidimme esityksen hänelle, hän sai yksityisnäytöksen.

Häntä harmitti tilanne. Sanoin, koetko nyt mitä muita tunteita, saat tunteakin. Mutta ei tämä tilanne ole Sinusta johtuvaa. Markkinointi ei vaan onnistunut keneltäkään vai oliko sitä edes.

Tyttäreni tuli paikalle ja kysyi markkinoinnista lisää, miten se oli tapahtunut. Mutta facebook ja kirjaston sivujen mainonta ei tavoittanut kuulijoita paikalle. Itse olin ilmoittanut syöpäyhdistykselle myös tästä illasta ja he olivat myös markkinoineet iltaa, mutta mitä tapahtui tai ei tapahtunut.

Otimme illan vastaan oppina ja siunauksenakin. Sain esiintymiskokemusta yhdessä Anna-Leenan kanssa. Sain kuulla hyviä asioita häneltä ja puolisoltani. Kirjaston virkailija kertoi, että tulee lukemaan kirjan, mainostaakin sitä, koska siinä on todella tärkeää asiaa. 

Mitä opin? Ensin tietysti olin vähän pettynyt, mutta sitten hyväksyin tilanteen. Eihän syövästä kukaan halua vapaaehtoisesti kuulla mitään ja varsinkaan ulosteenkarkailusta, jota poden. Tunteista ehkä haluaa kuulla, jos ne osaa edes tunnistaa. Markkinointi myös omalla kohdallani on aivan lapsen kengissä, siihen tarvitsen apua ja tutustumista lisää aiheeseen. 

Ilahduttavaa oli kuitenkin myös se, että tämäkin on minulle mahdollista, en olisi koskaan uskonut itsestäni tällaistä tekeväni. Tunnenko häpeää vai tunteeko tästä joku muu sitä? Miksi kirjoitan tästä, ehkä juuri siksi, että tunnistan tunteeni ja tuon ne nyt toisillekin esille, ehkä se on sitä häpeääkin, mutta sitä kohtihan juuri pitää mennäkin. Tiedän, että vapaudun siitä vain myöntämällä sen. 

Lopuksi Aristoteleen sanoin: "Ole rohkea, anna vähemmän arvoa turvallisuudentunteellesi kuin asialle joka koet tärkeäksi". Ne asiat, joita pidämme tärkeinä vaativat rohkeutta ja riskin ottamista. Jos meillä ei ole taipumusta rohkeuteen, luovumme mahdollisuudesta hyvään elämään. Ja riskejähän otan, jotta opin. 

Sain lukijaltani samaan aikaan tekstiviestin kun olin pitämässä esitystä. Kuinka vaikuttava, tunteikas, monella tapaa positiivinen ja voimaannuttava teos. Ja varmasti autat tällä teoksella muita. Upea kirja! Muita palautteita:syvällinen, kronologinen, rohkea, mieleenpainuva, tietää mistä hyvä elämä rakentuu, kannattaa lukea moneen kertaan.

Uusi esiintyminen on tulossa, katsotaan miten se menee..onko uudet opit olleet käytössä, saa nähdä..häpeääkin kohti uudestaan ja ei se mitään, en menetä mitään..varsinkaan kasvojani.

Kuvassa Anna-Leena Ilmarinen ja minä.

Vanhoja ikäviä muistoja

Lauantai 4.10.2025 - Mervi

Olen saanut kirjastani mielenkiintoisia palautteita. Usea on kertonut ahmineensa tekstiä sitä lukiessaan. Halu lukea loppuun ja palata mieltä askarruttaviin asioihin on ollut hyvästä ja mahdollisesti myös ottaa käyttöön joitain harjoituksia ihan arkeenkin. Se oli myös sen kirjan tarkoituskin. On myös kerrottu, että on "tullut" sisälle minun tekstiin ja elämään ja itkenyt sitä minkälainen elämäntarinani on ollut. Olen ollut avoin ja halusinkin sen tuoda siksi, että lukija huomaisi, että elämä on eritasoista koko ajan. Sitähän kirjan kannessakin se käyrä osoittaa. Huonoja asioita tapahtuessa otamme käyttöön ne mallit joita olemme saaneet elämämme aikana ja ellei ne enää toimi, täytyy uusia jostain saada käyttöön ja minä niin tein. Vanhat mallit "söivät" minua ja saivat välillä raivonkin valtaan. Koskettavin palaute on ollut mieslukijaltani se, että olen oivaltanut mistä hyvä elämä rakentuu, rakkaudesta ja anteeksiannosta. Hän oli kirjastani pitänyt luentoa jo muillekin..

Kirjaa varten kirjoitin paljon tekstiä, osa tiputettiin tarkoituksella pois koska asiaa olisi tullut liikaa ja lukija olisi ehkä tukehtunut siihen kaikkeen miten olen itseni kanssa työskennellyt. Ja teen niin edelleen, otan myös uusia juttuja käyttöön jos siltä tuntuu. Siksi elämä on mahtavaa oppimisista koko ajan.

Eevi Vuoriston kirja Tunne itsesi parisuhteessa oli yksi merkittävimmistä kirjoista ja palaan sen tehtäviin aina tarvittaessa. Miten joku tehtävä voi olla yksinkertaisuudessaan niin avaava ja hoitava ja tuon siitä nyt jotain esille. Suosittelen lukemaan ja työskentelemään sen kanssa vaikkei parisuhdetta olisikaan. Siinä piirretään isolle paperille jana, johon laitetaan elämän kaikki merkittävimmät tapahtumat esille. Yläpuolelle janaan laitetaan myönteiset ja alapuolelle negatiiviset tapahtumat tähän päivään saakka 7 vuoden syklejä käyttäen. 0-7, 7-14 jne. Sitten otat jonkun itseäsi mieltäsi järkyttäneen tapahtuman jostain syklistä käsittelyyn. Mietit mitä tapahtui siinä tilanteessa, mitä tunsit, mitä tulkintoja teit tapahtumasta, mitä olisit toivonut/tarvinnut. Mitä olisi hyvä saada kuulla jne. Lopuksi ota sen ajan oma itsesi halaukseesi ja anna myötätuntoa ja tee anteeksianto tapahtumalle. Janan käsittelyyn ja tapahtumiin kannattaa ottaa aikaa ja ottaa vain yksi tapahtuma kerrallaan. Aluksi tein useina päivinä tätä itselleni ja nykyään teen jos siihen on tarvetta. Tehtävä antaa uutta perspektiiviä tapahtumaan.

Moni on antanut kirjasta palautetta myös siitä, että olen lukenut ja opiskellut paljon. Siinä ei ollut kaikki kirjat vielä lueteltuna ja huomio, luin lähes kaikki kirjat kahteen kertaan ja kirjoitin itselle tärkeimmät asiat niistä ylös. Jos joku tehtävä kirjassa tuli esille, tein kaikki tehtävät, paneuduin niihin ja sain mielettömiä oivalluksia itsestä sekä ymmärrystä maailmasta ja ihmisitä yleensäkin lisää.  Koska jotenkin tiedän, että minussa on joku sisäinen voima käsitellä asioita itsekseni ja pääsen siten eteenpäin. Se on Sinullakin lukijani. Ja kursseja käyn jos on mahdollista ja aina haluan olla kurssilla "demona" luokan edessä, koska saan terapiaa siinä opettajan tekemänä ja käsitellä asioitani pois mielestäni jälleen uudella tavalla. 

Elämänpuu kuva pixapay mikeydred. 

Elämänpuun symboliikka viittaa elämän jatkuvuuteen, kasvuun, yhteyteen ja tasapainoon maan ja taivaan välillä. Symboli yhdistää ihmisen menneisyyden ja tulevaisuuden, perhesiteet, luonnon sekä henkisen ja fyysisen maailman. Se edustaa uudistumista, voimaa, viisautta ja toivoa, ja sitä löytyy monista kulttuureista ja uskonnoista, kuten skandinaavisesta ja kelttiläisestä mytologiasta sekä kristinuskosta