Oivalluksia ja uuden oppimista

MTV 3 Huomenta Suomi ja Oodi vierailu

Tiistai 31.3.2026 - Mervi

Nyt olen "tyhjä". Outo tunne, kaksi isoa asiaa alle viikon aikana. Ponnistusta ja pinnistystä, harjoituksia ja itseensä luottamista siitä, että hyvin menee. Toden totta harjoittelu etukäteen asian tiimoilta auttaa paljon, se luo itsevarmuutta. Tiedän mistä puhun. Toinen jota lisäsin oli itsehypnoosi ja rentoutusharjoitukset sekä juuri ennen esitystä muutama syvä hengitys ja luotto, että se menee hyvin. Ensi palaute olikin, et jännittänyt eikä se näy ollenkaan. No, ei pitäisikään. Se mitä toisille opetan, sitä teen myös itse. Malli itselle ja siten myös muille. 

MTV 3 Huomenta Suomen suoraan lähetykseen osallistuminen oli turvallinen ja mielenkiintoinen kokemus. Ihmiset olivat perehtyneet asiaan ja kun sain kysymykset muutamaa päivää ennen lähetystä, tiesin mistä puhumme, mutten tiennyt mitä vastaan. Annoin tulla ajatukseni alitajunnasta ja siitä sain hyvää palautetta monilta ihmisiltä.

Jäin pohtimaan tuota tyhjää oloa. Oodissa sanoin, kun kerroin kirjastani miten vaikeaa oli se työhönpaluu sairastumisen jälkeen ja lopuksi vielä heitin ilmoille ajatuksen, etten ole yhteiskunnalle kelpaava ihminen kun jouduin jäämään sairaseläkkeelle ulosteenkarkailun vuoksi. Hesarissa sattui sitten olemaan juuri mielipide kirjoitus tästä asiasta ja laitoin sinne oman kokemukseni mielipide sivuille. En usko, että se julkaistaan. Laitan sen tänne. Mutta tulipahan kirjoitettua taas alitajunnan viestit näkyväksi, hämmästyin siitä itsekin mitä toin esille. 

Eilen Oodissa kerroin omaa syöpätarinaani ja selviytymistäni. Lopuksi tajusin myös itse miksi teen tätä. En kelpaa muille tässä yhteiskunnassa ja julkaistua kirjaanikin täytyy itse markkinoida ja tuoda esille. Tosin, olen monessa asiassa ylittänyt itseni. En ilman sairastamistani tekisi sitä mitä nyt teen. Ja nyt olen onnellisempi kuin koskaan. Silti sosiaaliset suhteet ja työelämä olisivat olleet ihan toista. Nyt toimin paljon yksin ja etänä. Harvoin käyn missään. Tuli nyt kirjoitettua seuraava kokemus ja jos se on sen arvoinen että se kannattaa julkaista niin olen iloinen mutta ellei se ole, tulipahan purettua tuore asia pois mielestä. Sitä saa muokata tai lyhentää.
Halutkaa meidät!
Tuon syöpään sairastuneen näkökulmasta oman kokemukseni esille tähän 10.3. Emmi-Maria Lehdon kommenttiin työelämästä.
Sairastuin 55 -vuotiaana peräsuolisyöpään yllättäen 2017. Olin mielestäni elänyt terveellisesti, liikuin ja söin paljon marjoja ja kuitua ja pelännyt ehkä rintasyöpään sairastumisen mahdollisuutta vahvan perheessä olleen taustan takia. Isällä oli paksusuolen syöpä mutta se saatiin leikkauksella pois.
Työstä jäänti hoitojen takia jo loi vahvan syyllisyyden tunteen ja kun kehoni ei toipunut hoidoista ja ne pitkittyivät. Tuotin työnantajalleni jatkuvaa harmia ja odotusta työhön paluusta. Kun sitten selvisin erittäin vaikeista hoidoista ja 11 kk sairaslomasta, palasin töihin työkokeiluna. Se oli valtavan hieno mahdollisuus kokeilla työhön paluuta. Mutta syöpähoitojen seurauksena sain ulosteenkarkailuvaivan Lars-syndrooman, joka vaikeutti työhön paluuta. Pystyin työskentelemään koko kokeilun ajan vain kahtena päivänä viikossa. Minulle oli aloitettu lääkitykset vaivaan, mutta jatkuva ulosteenkarkailu aiheutti pelkoa, etten ehdikään vessaan. Terve ihminen, jos on vatsataudissa, hän ehkä päivän tai kaksi ulostaa yli kymmenen kertaa. Minä tein sitä joka päivä. Pieniä papanoita ja vesiripulia 10x välillä jopa 25x/pv. Aloitettiin vesiperäruiske hoito. Siinä vettä laitan edellisenä päivänä peräsuoleen noin litran verran ja sen tarkoitus on tyhjentää suolta pidemmältä pätkältä. Se taas aiheutti kipuja, möyrimistä yöksi ja yöunet jäivät vähiin tai en nukkunut ollenkaan. Olin välillä zombina töissä, aioin yhtenä aamuna hypätä junan alle epätoivossani, kun olin niin väsynyt tuohon kaikkeen. Lopulta pääsin 11 kk työkokeilun jälkeen uupuneena sairaslomalle ja siitä aloitimme eläkehakemuksen tekemistä. Osittaista työtä tarjottiin monta vuotta kunnes neurostimulaattori kokeilun jälkeen sain tai pääsin eläkkeelle. Avanne ei ole enää mahdollinen. Paperisota oli valtavan raskas.
Olisin halunnut tehdä osittaista työtä, mutta kotoa käsin. Se ei ollut mahdollista. Pohdin vuosia, ettei minua kukaan haluaisikaan, näin epävarmaa ihmistä asiakaspalveluun tai muuhunkaan työhön. Työnantajalle olisin ollut myös uhka siitä, että sairastun uudelleen syöpään tai olen muuten paljon töistä vaivani takia. Eihän se ole kannattavaa, enkä olisi halunnut olla jatkuva taakka työpaikalla. Siinä tapauksessa se eläke oli meille molemmille helpotus. Pääsin eläkkeelle 2022.
Mikä merkitys minulle sitten enää jäi kun en enää pystynyt työhön. Siihen jota oli tavoitteena tehdä eläkeikään saakka. Suuntasin voimavarani ja kouluttauduin auttamaan syöpäpotilaita monin tavoin ja toin tunnettavuutta myös ulosteenkarkailusta kärsivien elämään. Annoin kasvot kahdelle häpeälliselle asialle. Vahvana tukenani ja kantajanani ovat olleet Colores ry ja Kymenlaakson syöpäyhdistys sekä Inkotuki-hanke tänä päivänä. Lopulta kirjoitin myös kirjan tästä kokemuksesta toimittaja Anna-Leena Ilmarisen muokatessa vuolaana ja runsaana virtaavan alitajunnan kaaokseni ja sai sen oikeaan muotoon. 
Nyt olen käynyt markkinoimassa kirjaani muutamissa kirjastoissa. Helsingin kaupungin kirjastossa Oodissa olin 23.3 ja kuuntelijoille kerroin, että ehkä tällä kaikella paikkaan itselleni sitä aukkoa jota yhteiskunta olisi minun vaatinut tekemään. Että olisin täyttänyt velvollisuuteni ja osuuteni tämän yhteiskunnan hyväksi. Tunteena kerroin vielä myös sen, etten olisi kelvannut kenellekään tällaisena vajaakuntoisena. Olen siis kelpaamaton. Turha olisi ollut edes hakea mitään. Pelkoa oli myös molemmin puolista, sekä työnantajan että minun osalta. 
Olen halunnut tuoda kirjani myötä esille ne kaikki tunteet mitä me sairastuneet koemme, jotta muutkin ymmärtävät millaisen siilon olemme kokeneet sairastumisen myötä. Meissä on paljon sellaista vahvuutta jota harvalla on..ehkä suhtaudumme myös elämän pikku harmeihin eri tavalla kuin ennen. Kokeneet kärsimyksen. Elämme eri leveleillä. Siis mikä kokemus ja arvo sillä on pehmentää työnantajan kovia arvoja. Tulla lähemmäs ihmistä. Se voisi myydä paremmin. Syövän kokeneet työpaikoilla voivat samalla tukea toisiaan ja ne jotka siellä uudet sairastuneet elävät shokin vallassa, tietävät että tuki on lähellä, läsnäolo on lähellä. Nuo ovat selvinneet, miksen minäkin.
He olisivat haluttuja ihmisiä työpaikoille. Asennemuutos.
Minun motivaatio tänään on tehdä hyvää sairastuneille, läheisille ja meille kaikille. Olen mennyt kohti häpeääni ja ilman tätä syöpäkokemusta ja ulosteenkarkailua en olisi päässyt ehkä koskaan lähemmäs omaa sieluani, rakkautta ja anteeksiantoa. Olen kiitollinen tästä kaikesta. Olen arvokas ihminen tällaisenakin, näin haluan uskoa. Luovuttajana olisin ollut uhri ja antanut seuraavalle sukupolvelle ikävän mallin.
Suomen Syöpäpotilaat ry:n sivuilta löytyy paljon tietoa työhönpaluusta sekä työntekijälle että työnantajalle. Käyttäkää niitä hyväksi. Emmi-Marialle lähetän rakastavan halauksen, kiitos kun rohkenit kirjoittamaan tästä tärkeästä asiasta.
MTV 3 Huomenta Suomi to 19.3 klo 10.05 löytyy maikkarin katsomosta. Tässä Teresa ja minä. Kiitos mahdollisuudesta tuoda ikävää asiaa esille ja tuoda valoa ja toivoa kaikille meille.
Teresa_ja_mina_2.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jälkimaininkeja

Jännittämisestä

Lauantai 21.3.2026 - Mervi

Olavi Noronen on kirjoittanut kirjan Jännittäjän kirjan. Se oli todella mielenkiintoinen ja minulle hänen ajatuksensa vahvistavat yksinkertaisesti asioita, joita olen tässä vuosien varrella muutenkin oppinut. Tässä on viesti jotenkin rautalangasta taitettu, ei liian ammattimaisesti. Kerron joitain tärkeitä huomioita, jotka itselleni vahvistui.

Jännittäjä välttää tilanteita ja asioita koska tuntee olonsa epämiellyttäväksi. Hänelle voi tulla joitain oireitakin, punastumista, hikoilua, änkyttämistä tms.

Alitajuntamme/muistikone sisältää kaikki elämänhistoriaan kuuluvat merkittävät havainnot, tunteet, kokemukset, teot, elämykset, unet, mielikuvat ja ajatukset hedelmöityshetkestä lähtien. Eli elämässä tulee tilanteita, joissa reagoit tai toimit tavalla, joka ei järkevä silloin olet yhteydessä menneisyyteen. Kipeät asiat estävät tulemasta tietoisuuteen.

Se on varuillaan oloa, epäonnistumisen pelkoa. Pelätään vanhempia, ollaan hiljaa, kiusaamista kotona tai koulussa. Salaisuudet perheessä, mitä muut ajattelee. Siloteltua totuutta. Jännittäjän edessä seisovat lapsuuden ihmiset, eikä ole näin oma itsensä koska osa kehityksestä jäänyt lapsen tasolle. 

Esimerkiksi hän ottaa seuraavan tilanteen. Alitajunnassa on ikävä kokemus, vaikka äidin kuolema kun oli lapsi. Lapsi ei muista tilanteesta mitään. Todellisuudessa alitajunnassa ovat kaikki mitä lapsi koki tuosta tapahtumasta kaiken viiden aistin kautta.

Tai toinen esimerkki. Oli pieni poika, jolle isoisä oli ilkeä. Poika koki monia tunteita tuossa tilanteessa. Halun itkeä,- ilmaista pelkoa, halua lyödä, -juosta karkuun. Lapsi ei kuitenkaan tee niitä vaan tukahduttaa halunsa ja jähmettyy paikoilleen. Estää halutut toiminnot ne kumoavilla vastaenergioilla. Näin alitajuntaan jää tilanne, jonne on sitoutunut paljon energiaa. Vapaudut näistä tunteista kun suostut kohtaamaan nämä tunteet. Itket, huudat, viuhdot käsilläsi ja jaloillasi, nän voivat muutkin energiat vapautua. 

Alitajunnan puhdistaminen on tärkeää vain sille, joka haluaa elää täysinäistä, kokonaista ehjää, luonnonmukaista ja kaikista vapaata elämää. 

Tasapainoinen ihminen ei tarvitse alkoholia, tupakkaa eikä muitakaan riippuvuuksia.

Jännittäjä välttää sanaa minä. Ei uskalla mennä omiin kokemuksiinsa välttää vastuuta ja tunteita, reaktioita. Jos vastaan, olen vain tällainen, ärsytys on itsessä ei toisissa. Oma suhtautuminen tärkeää. Omat säännöt rajoittaa. Silmiin katsominen on vaikeaa ja ovat näin luopuneet monista asioista.

Tilanteet on vain kohdattava, sallii punastua, käsien vapista jne. Salaamisen lopettaminen on tärkeää ja välttämätöntä. Koska kaikille tilanteille löytyy johdonmukainen syy ja seuraus. Ymmärrät kasvuolosuhteesi, väärän kasvatuksen, kasvattajan laiminlyönnin tai torjunnan saaneen aikaan pelkosi.

Masennuksesta hän kirjoittaa. Se on itseen suunnattua aggressiota, tukahdutettu tarve ilmaista vihaa jotain kohtaan. Lääkkeet turruttavat lisää, joten hän suosittelee huutamaan, raivoamaan ja hyväksymään vihan. Vain siten saa valoa elämään. Jokin toive, tunne, tahto tai vietti on tukahdutettu. Eletty toiselle.

Pelosta: Kun ihminen pelkää pimeää, kuolemaa, arvostelua, yksin jäämistä tms. Hän torjuu samalla sisältä tulevaa kärsimystä. Se voi sijaita vatsassa, tunnet sen kouraisuna. Astu sisään tuohon lapsuudenaikaiseen kärsimykseen ja kysy mitä ajattelet tästä pelostasi. Tulet oppimaan itsestäsi paljon, eikä tarvitse enää paeta. Elämään tulee selkeyttä ja hän on voittaja monin tavoin. 

Ole rehellinen itsellesi, sanojen ja ilmeiden yhteensopivuus on oltava yhtä.

Kirjassa on mielenkiintoinen kaavio, on tilanne/tapahtuma. Mietit saako möhlätä? Jos ei saa, alat välttämään, pakenemaan, alat pelätä epäonnistumista-jännität, tulee fyysisiä oireita, tulee oireiden pelkoa ja uuden epäonnistumisen pelko, jännitys lisääntyy, samoin lisääntyy välttäminen ja pakeneminen ja tunnet voimakasta häpeää ja masennusta. 

Tai jos saa möhlätä, menet kohti, tuntuu vähemmän tai enemmän vaikealta, ymmärrät kohdatun tunteen, ymmärrät jäsentää sen omaan elämään, hyväksyt itsesi ja saat lisääntynyttä tasapainoa ja elämäniloa. 

Mieti on arjessasi möhläyskieltoja, pura ne ja vapaudu taakastasi. Ellet yksin osaa, lue tämä kirja tai hakeudu terapeutin vastaanotolle.

Lopuksi hän kirjoittaa, syöpäpotilailla on kyvyttömyys purkaa tunteitaan. Kumman valitset kahleissa kulkemisen vai siitä vapautumisen. Tosin kaikki eivät välttämättä tarvitse tunteen purkua ja silti elää tasapainoista elämää. 

Minä tarvitsin ja käytän tunteiden purkamista edelleen silloin kun tarve esiintyy. Saan olla oma itseni ja enkä pelkää enää..

enkä muuten jännittänyt suorassa MTV 3 Huomenta Suomen aamu lähetyksessä 19.3. Tosin, sitä en muista mitä siinä puhuin, mutta näin jälkikäteen katsottuna se oli ihan ok onnistuminen. Minulla oli huono yö takana vatsan takia, mutta siellä oli turvallista olla.

kuva pixapay MabelAmder-hare

mabelamber-hare-3663910_640.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hieman eri kuin pelko

Yhdistelyä kohti rakkautta

Sunnuntai 8.3.2026 - Mervi

Minulla on ollut vuodesta 2016 alkaen eräs CD-levy, jota kuuntelin muutaman kerran itsekin silloin aikoinaan ja ostin sen myös muutamalle ystävälle joululahjaksi. Se on Tom Lundbergin levy, Näin teet toiveista totta. Otin sen nyt uudestaan kuunneltavakseni ja huomasin, että tässähän on paljon ratkaisukeskeisyyttä. Olen alitajuisesti myös hakeutunut lyhytterapia koulutukseen ehkä myös tämän myötä. Luin tuohon aikaan myös Positiivareiden Aamusivuja paljon.

Voin lyhyesti kertoa mitä nyt tänään tästä oivalsin. Tämän CD-levyn saa edelleen Positiivareista tilattua eikä maksa paljoa. Siinä puhutaan SMART-kaavasta. Joka on kaiken perusta muutokseen. Määritä ensin tavoite mitä haluat elämääsi, tee se selväksi. Sitten S-seikkaperäisesti kuvaile tavoitteesi, yksityiskohtaisesti piirtämällä tai kirjoittamalla. Käytä luovuuttasi. M-mitattavissa oleva, onko se kiloja, määriä, vaatekokoa tms. A-aikaan sidottu, milloin aloitat ja milloin tavoitteen olet saavuttanut. R-realismi, aseta rima tarpeeksi korkealle, usko itseesi ja näe jo tuleva muutos. T-tosi itsellesi. Se on oma tavoite, ei kenenkään toiveesta tai halusta tehty. Ja tee tämä nimenomaan kirjoittamalla, koska vain kirjoittamalla tavoitteet ja haaveet muuttuvat tosiksi.

Hän puhui myös vastuusta, kun otat vastuuta saat valtaa. Positiivisella ihmisellä on edessään seikkailua, iloa, mahdollisuuksia ja kasvunpaikkoja. Se on uskoa tulevaan ja myönteisyys vaikuttaa elintoimintoihimme monin tavoin. Kiinnitä huomio ratkaisuihin, ei ongelmiin. Miten ratkaisen tämän asian. Siis ei mitä minulle tapahtuu vaan mitä ajattelet siitä mitä tapahtuu.Tee toisin, jos joku ei toimi enää toimintatavoissasi, ole rohkea muutoksissasi. Olet sitä mitä ajattelet. Kuvittele, sulla on lupa kuvitella hyvä tulevaisuus. Arvot ja ajankäyttö, onko ristiriita siinä. Katso kalenteriasi ja tee muutoksia arvojesi mukaisesti, ettet eläisi elämänvalheessa tai toisten toiveiden mukaisesti.

Sammakkovertaus oli hyvä. Jos sammakko pudotetaan kiehuvaan veteen se loikkaa sieltä heti pois. Mutta jos sammakko laitetaan kylmään veteen ja vettä lämmitetään hiljakseen kiehumispisteeseen, sammakko kuolee kun se rentoutuu. Esim. lääkäri terveystarkastuksessa määrää jonkun lääkityksen tai uhkaa sillä, kannattaa miettiä olisko elämäntavoissa jotain korjattavaa, ettei löydä itsensä vuosikymmeniä myöhemmin "turvonneena" ja monia sairauksia "rikkaampana".

Joskus kriisit auttavat huomaamaan arvojen merkityksen ja sysäävät henkiseen kasvuun. Tuovat myös tosiasiat esille. Kysy itseltäsi joka päivä mihin olen menossa? Olenko terveempi, onnellisempi tms? Kehitä itseäsi jatkuvasti.

Krishamurtilla jatkan..

Ole valona itsellesi. Rakkaus on myötätuntoa, tunnevoimaa, syvää tunnetta kaikkea kohtaan. Pidä vahva yhteys luontoon ettet kadota yhteyttä ihmisiin.

Rakkautta on vain silloin kun ei ole vihantunnetta, kunnianhimoa, ahneutta eikä erottelevaa toimintaa. Rakkauden puutteessa ihminen katkeroituu, hän pelkää onko vuorovaikutus ristiriitaista. Rakkaus merkitsee kaiken rakastamista. Se on mielen vapautta, herkkyyttä ja oivalluskykyä, ja sen edellytyksenä on etteivät aivot reagoi menneisyyden pohjalta vaan ovat hiljaa. Silloin sydämen valtaa joku tuoksu, jota sanotaan rakkaudeksi. Kun on rakkautta, myötätuntoa, ei ole murhetta, tuskaa ja surua.

Meillä on ajatuksia millainen pitää tai pitäisi olla. Niin kauan kun kannamme tuota taakkaa mukana emme tunne itseämme.

Pelko on aistimus. Voitko katsoa pelkoa kasvoista kasvoihin, suuntaa huomio siihen! Ajatus on vain keksinyt hölynpölyn.

Ja sitten tuohon mahdolliseen muutokseen elämässäsi vielä lisää oivalluttavaa!

Rutiinit ja tottumukset ovat jokapäiväistä elämäämme. Jos ihminen tiedostaa tottumuksensa-käden ja mielen toistuvat ylimääräiset liikkeet- Voit lopettaa ne suhteellisen helposti. Tottumuksen mekanismi vähitellen tuhoaa ja turruttaa koko tunnepuolen-se on valtavaa uneliaisuutta! Emme halua, että meitä häiritään ja juuri tämä velttous synnyttää rutiineja. Muutoksen pelko vahvistaa aivosoluja. Rutiini vakiinnutetaan itseselvyydeksi ja siitä tulee turtuneisuutta, luonnollinen asia. Tarkkaamattomuus ruokkii tottumusta ja juututaan paikoilleen. Siitä tuleekin ongelma-miten vapaudun siitä ja se johtaa ristiriitaan. Ristiriidasta tulee elämäntapa ja se hyväksytään luonnollisena. Nautinto on pysyvä tekijä-uhrataan elämä. Nautinnon ja tottumuksen ja mielihyvää tuottavan tottumuksen kieltäminen aiheuttaa tuskaa, levottomuutta ja surua-sorrutaan nautinnon ansaan. Näe tosiasiallisesti mitä tapahtuu, näe minäsi, niin ei tule tottumusta. Se on itsensä rakastamista.

"Ole joskus yksin ja jos sinulla on onnea rakkaus saattaa saapua luoksesi katsoessasi putoavaa lehteä tai yksinäistä puuta, joka kasvaa kaukana pellolla."

Mitäkö nyt tein itse. Tietysti tein Tomin harjoitteen itselleni Smart-kaavan mukaisesti. Kirjoitin omat tavoitteet ja seuraan, että muutosta tapahtuu. Selvitin myös motiivini muutokseen. Ja aina on elämässä jotain parannettavaa, pääsin mm. makeanhimosta eroon, tosin sen tein jo aiemmin toisella harjoitteella..mutta muutos on aina mahdollista kaikille, jotain täytyy aina vähentää vaikkapa TV:n katselua ja lisätä vaikka lukemista, ettei uhraa elämäänsä "turhuuteen".

Kuva pixapay gerald

geralt-eye-5997676_640.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lundberg ja Krishnamurti