Oivalluksia ja uuden oppimista

Palleatiivinen hoito

Keskiviikko 22.4.2026 - Mervi

Olin Etelä-Suomen syöpäyhdistyksen järjestämällä luennolla mukana, jossa puhuttiin palliatiivisesta hoidosta. Luennoitsijana toimi lääkäri Kanta-Hämeen keskussairaalan osaston ylilääkäri Nina Hanni. Sain yhdistyksen luvalla kirjoittaa tämän blogin meille kaikille tiedoksi. Koen, että myös itsellä oli sen suhteen väärinkäsityksiä, mutta nyt ei ole enää.

Palliatiivinen tulee latinan sanasta palliatus, joka tarkoittaa viittaan peitettyä. Eli pyritään peittämään, poistamaan ei paranettavissa olevan taudin vaikutukset ja tarjoamaan suojaa niille, joita ei ole voitu auttaa parantavan hoidon keinoin. Minusta tuo viittaan peitetty kuulosti hyvältä!

Eli oireen mukaista hoitoa ja keskitytään elämään.

Käypähoitona käypähoito suosituksen mukaan =kuolemaan johtavaan tai henkeä uhkaavana sairastavan potilaan ja hänen läheistensä aktiivista ja kokonaisvaltaista hoitoa. Tarkoituksena kärsimyksen lievitys, elämänlaadun vaaliminen, jossa potilas voi elää voimiensa ja halunsa mukaista aktiivista elämää mahdollisimman vähin oirein aina kuolemaan saakka. Hyväksytään, että kuolema tulee.

Se ei tarkoita, että luovutetaan, tilanne voi kestää vuosia. Luovutaan vaan parantavasta hoidosta ja siirrytään jarruttavaan hoitoon. Kroonisia sairauksia, joissa palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa voidaan tarvita elämän loppuvaiheessa ovat mm. Copd, Als, tietyt sydän- ja maksasairaudet ja tietyt syöpä tilanteet . Päätöksen tekee hoitava lääkäri, jotkut itse haluavat päästä palliatiiviseen hoitoon.

Oireiden kartoitus ensin, turhat kolestroli, verenpaine, diabetes lääkkeet tarkistetaan, onko tarpeen käyttää. Ei enää aikaperusteisia seurantaa vaan jos ilmaantuu joku uusi oire, se tutkitaan ja hoidetaan mahdollisuuksien mukaan.

Käydään läpi tuen tarpeet, fyysiset, henkiset ja psyykkiset tarpeet. Nykyisten oireiden mahdollisimman hyvä hoito. Kivun lievitystä lisätään tarpeen mukaan. Keskustellaan elvytyskiellosta, jonka lääkäri päättää. Toiveista elämän loppuvaiheen hoidoista, toiveista kuolin paikasta. Ammattilaiset suosittaa mikä on parasta. Saa kuolla kotonakin ja järjestetään asiat niin, että se onnistuu myös siellä. Esim. ESAS-oirekysely lomaketta voidaan käyttää oireiden kartoittamisessa . Läheiset saavat myös erityistä huomiota tässä vaiheessa. 

On tärkeää tehdä elämän loppuvaiheen suunnitelmia. Paperiasiat kuntoon. Samoin hoitotahto. Voinnin muutoksiin ja jaksamiseen kiinnitetään huomiota.

Monella paikkakunnalla kotisairaala toiminnassa lääkäri ja hoitaja käyvät kotona, kun kotoa poistuminen käy liian kuormittavaksi. Se toimii 24/7 Kotisairaalaan voi olla yhteydessä 24/7.

Hengenahdistusta hoidetaan mm. lisähapella, poistetaan keuhkoista nestettä, annetaan ahdistuslääkkeitä. Sädehoitoa saa tarvittaessa. Pahoinvointia ja oksentelua hoidetaan ja lääkitään. Rentoutustekniikoita opetetaan, opastetaan ruokavaliossa jne. Kivun lievitystä tärkeää lisätä tarvittaessa ja niissä on erilaisia lääkkeitä käytössä. Annettua hoitoa seurataan ja ollaan yhteyksissä puolin ja toisin.

Saattohoitopäätös tulee silloin kun on enää päivistä tai viikoista kyse. Karsitaan kaikki turhat lääkkeet pois. Palliatiivista sedaatiota voidaan antaa, jos loppuvaiheessa on sietämätöntä kipua ja oireita. Nukuttava lääke, joka lievittää kärsimystä. Se ei ole eutanasiaa eikä jouduta kuolemaa. Hyvää elämää loppuun asti.

Mitä tästä oivalsin ja opin. Monta asiaa. Ensinnäkin olen pelännyt sanaa palliatiivinen hoito. Nyt näen sen enkelin siivin tai viitta hartioilla hoitona tapahtuvana hoitona. Valmistellaan, tuetaan ja myös henkisesti sairastunutta sekä läheisiä tulevaan. 

Keskustelin tästä parin siskoni kanssa tämän luennon jälkeen. Oman läheisen kohdalla yli 20 vuotta sitten olisi ollut ehkä kyse palliatiivisesta hoidosta jos se olisi silloin ollut käytössä. Ajattelen, että palliatiivisesta hoitoa on ollut olemassa jo vuosikymmeniä, mutta viime vuosina palliatiivista hoitoa on kehitetty ja siitä puhutaan paljon enemmän kuin ennen. Se olisi valmistellut henkisesti tähän tapahtumaan eri tavalla meidät läheiset. Oletin myös, että läheinen itse toisen läheisen kanssa olisi päättänyt elvytyskiellosta. Nyt kun asiasta sain tietää että lääkäri sen päätöksen on tehnyt annoin anteeksi kaikille niille, joita mahdollisesti syytin tästä elvytyskiellosta. Elvyttäminen olisi tuonut vain lisää kärsimystä. Olisinko halunnut jättää hyvästit vai oliko sittenkin parempi, että läheiseni menehtyi nopeasti. Näin oli oikein. 

Toinen sisko kertoi, että hänen tuttunsa oli ollut juuri tässä palliatiivisessa hoidossa ja he kehuivat miten hyvää hoitoa se oli kaikille. Kotisairaala otti yhteyttä myös sairastuneen kuoleman jälkeen perheeseen ja kyseli vointia. Miten tärkeää onkin se, että saa tukea monin tavoin ja sitä tarjotaan monin tavoin. 

Nyt ymmärrän, miksi tämä oli minulle tärkeä luento. Sain jälleen sydämeeni rauhan menneisyyden raskaan takaan poistuessa mielestäni. Joka päivä voin oppia ja antaa anteeksi menneisyyden luuloilleni ja väärinymmärykselle.

Kuva pxapay tumisu

Kiitos järjestäjille Essy ja Marja Sarvi.

Velvollisuudet

Sunnuntai 12.4.2026 - Mervi

Pääsiäisen pyhät ovat nyt ohi. Olimme jälleen ison asian äärellä pyhien vieton suhteen. Halusin taas, että kutsutaan kaikki lapset perheineen syömään pitkien pyhien kunniaksi. Kävimme keskustelua siitä puolisoni kanssa. Hän tankkasi minulle, että teidän perheen perinteen mukaan aina haluan, että näin toimitaan ja heidän perheessä näin ei pyhien koskaan näin toimittu. 

Jouduin ristiriitaisten tunteiden äärelle. Ellemme kutsu lapsiamme kotiin pyhinä, en saa nähdä useaa perhettä yhtä aikaa kotona ja samalla siinä syötäisiin, miten selviän siitä ellei näin tapahdu? Osoittaisinko tällä tavalla, ettemme rakasta heitä? 

Velvollisuuden tunne on lapsuuden peruja. Näin meillä aina tehtiin, kokoonnuttiin vanhempien luo yhdessä viettämään aikaa ja syömään perinneruokia. Ja kun oli monta vapaata päivää peräkkäin usea perhe tavattiin ja vaihdettiin kuulumiset. Eipä me paljon muuten toisiamme nähneetkään kuin sitten muissa perhejuhlissa lasten kasvaessa esim.rippikoulu iässä ja valmistujaisissa. Olen tätä pyhien päivän perinnettä halunnut jatkaa oman perheeni kanssa.

Mutta nyt puolisoni kanssa keskusteltiin asiasta vakavasti. Olemme näin tehneet vuosikausia. Jaksammeko tätä järjestää, jaksammeko vierailuja monta päivää peräkkäin. Tarvitsen oman vessan ja en pysty heidän aikana piereskelemään ja joudun pidättämään, vatsaan koskee ja nukun huonosti, saattaisin tehdä vesiperäruiskeet ja ne valvottaa ja voinko tehdä sitä heidän aikaan. Monta kysymystä ja näkökulmaa tuotiin esille. Toisaalta toin esille myös sen, että kun harvoin pääsen minnekään niin jospa lähdetään kokonaan kotoa pois pariksi päiväksi hotelliin. 

Nukuin keskustelun jälkeen hyvät yöunet ja aamulla herättyäni kirjoitin aamusivuja. Siinä kirjoittaessani tuli älynväläys.(kannattaa muuten kokeilla.) Entä jos me mennään "vuoren" luo muttei kenenkään kotiin, mennään syömään lounasta johonkin paikkaan lähelle perhettä, istutaan ja syödään rauhassa vatsat täyteen ja saadaan keskittyä yhteen perheeseen kerrallaan. Ja tämän idean hyväksyi puolisoni ja myös lapset. He eivät kovin lampaasta välitä eivätkä mämmistäkään joten tämä oli helppoa toteuttaa. Ehkä pashani olisi kiinnostanut ainoastaan, siitä kaikki tykkäävät. 

Ja niinpä laitoimme viestiä lapsille, mikä päivä kenellekin mahdollisesti sopisi, että tultaisiin teidän lähelle lounaalle johonkin paikkaan? Ja juuri sopivasti jokainen varasi mieleisensä päivän. Perjantaina söimme puolison kanssa kaksin lammasta ja pashaa/mämmiä ja lauantaina tavattiin ensimmäinen perhe, sunnuntaina ja maanantaina seuraavat. Pääsin pois kotoa samalla "ihmistenilmoille" ja jokainen sai syödä mitä halusi. Oli erinomaiset lounaat tarjolla ja söimme kaksi tuntia ja vaihdettiin kuulumiset ihan rauhassa ruuan äärellä. Tein joka päivä vesiperäruiskeet, samalla testasin miten vatsan kanssa pärjään kun toimin näin. Sekin meni hyvin, tosin olihan se fyysisesti raskasta mutta kyllä kannatti näin tehdä. 

Kummallista, miksi epäilee rakkaudettomuutta. Velvollisuuden taakka on todella raskas kun ikää tulee. Ja jos kaikki olisivat täällä (15 henkeä) yhtä aikaa ja usealla erilainen ruokavalio, niin järjestelemisessä on jo haastetta meillä kahdella. Ehkä tämä oli erilainen rakkaudenosoitus heitä kohtaan, ehkä intiimiminpikin juuri meidän kanssa ja tunsin osallistumisessa suurta rakkauden tunnetta kaikkia kohtaan erilailla. 

Kannattaa siis kyseenalaistaa ja kuunnella puolison mielipiteitä ja ottaa haaste vastaan. Miten toimisin toisin ja kyllä alitajunta antaa siihen vastauksen kun sen haluaa vaan kuulla. 

Kuva pixapay Ryan Mc Guire