Oivalluksia ja uuden oppimista

Kiusaamisesta

Keskiviikko 5.3.2025 - Mervi

Miten voi olla edelleen mahdollista, että joka paikassa on aikuisia ihmisiä jotka kiusaavat toisiaan tai joku kiusaa esimiehenä alaisiaan. Käyttäytyy aliarvioiden ja vähätellen työntekijöitään kohtaan. En ole tutustunut niin hyvin sanaan narsisti, etten nyt suoranaisesti puhu siitä ihmisen ominaisuudesta. Läheisetkin voivat sitä tehdä toisilleen. Tunnistetaanko tätä ilmiötä edes sellaiseksi. Kun puhutaan kiusaamisesta, se liitetään aina koulumaailmaan, mutta minne se ykskaks häviää kun koululainen kasvaa aikuiseksi? Kirjoitin paikallislehteen mielipidekirjoituksen asiasta ja se julkaistiin siellä. Tarkoitukseni on havahduttaa meitä kaikkia ajattelemaan tekojemme seurauksia. Mutta samalla myös itsekin kiusaamista kokeneena, että sekin voi olla yksi syy sairastumiseeni. Olin miellyttäjä ja alistuja, minua haluttiin hallita ja se onnistuikin, joskus pakenin ja asiat jäivät käsittelemättä. Nyt niitä haavoja availen pikkuhiljaa ja annan anteeksi tekijöille ja itselleni.

Tässä julkaistu teksti.

Koulukiusaaminen ja kiusaaminen yleensäkin on aina ajankohtaista. Toisiin ihmisiin ja omaisuuteen kohdistuvaa väkivaltaa, henkistä ja fyysistä, jonka seurauksia ei todellakaan tekijät edes aluksi ymmärrä. Ehkä yksi saa idean ja "henkisesti" pakottaa muita mukaan toimintaan eikä toiset uskalla kieltäytyä uhkailun vuoksi vaan joutuvat mukaan vasten omaa tahtoaankin.

Mietin vielä, voihan kiusaamista, alistamista olla myös perheen sisällä. Ne joiden täytyisi hyväksyä ja kannustaa aitona omana itsenään, hylkivät tai jopa hylkäävät toisiaan. Kodin täytyisi olla turvapaikka. Siksi olisi hyvä tunnistaa myös perheen sisällä oleva tunnelma, onko siellä uhkaa ja jollain lailla pelottavaakin olla. Jos näin on, kannattaa hakea apua ja jutella jonkun turvallisen ihmisen kanssa asiasta. Haavat jäävät joka tapauksessa jotka voivat vaikuttaa loppuelämään.

Haluan jakaa tarinan, joka voisi saada myös meidät aikuiset miettimään omia toimintatapojamme kotona ja töissä. Minkä mallin me annamme lapsillemme, miten me puhumme itsestämme ja toisista. Sitä mitä vanhemmat edellä, sitä lapset perässä on vanhuuteen saakka, ellei joku ikävä shokki pysäytä näkemään seurauksia. Kyseenalaistaminen voisi auttaa. Mitä tässä juuri nyt tapahtuu?

Eräs opettaja New Yorkissa teki seuraavasti luokalleen. Hän pyysi heitä tekemään seuraavan harjoituksen: Lapset saivat kukin oman paperiarkkinsa.
Sitten heitä pyydettiin rypistämään se mytyksi, polkemaan ja lyömään sitä, mutta ei kuitenkaan repimään paloiksi. Sen jälkeen hän pyysi lapsia oikaisemaan paperin ja katsomaan, kuinka likainen ja täynnä jälkiä ja taitteita paperiarkki oli.
Sitten lapset käskettiin pyytämään anteeksi paperilta.
”Nuo jäljet eivät milloinkaan häviä, vaikka kuinka yrität poistaa niitä. Se on samaa, mitä kiusaaja tekee muille. Vaikka hän pyytää anteeksi jälkikäteen, arvet eivät ikinä häviä.” Lasten ilmeet kertoivat, että sanomalla oli toivottu teho.

Mitä ajatuksia tarina saa Sinussa heräämään?

Kuinka monta henkisesti tai fyysisesti loukattua ihmistä nyky yhteiskunta vielä kasvattaa? Ei ihme, että ahdistus vaan lisääntyy eikä tahdo löytyä ulospääsyä. Peiliin katsomisen paikka on meillä jokaisella. Hengitä aina kaksi kertaa ennenkuin annat sanojesi loukata kotona tai muualla, voit säästyä turhilta murheilta ja häpeältäkin ehkä myöhemmin. Vihasi voit purkaa ihan omina aikoinasi, ihan yksin ja se on sallittuakin.

Anna myös itselle ja toisille anteeksi. Jo itselle anteeksiantaminen voi olla rauhan ja rakkauden tielle pääsemistä. Halaus ja myönteinen puhe itselle olisi hyvä alku tekonakin. Kokeile. Ystävyys ja rakkaus alkaa itsestä. Halaa lapsiasi ja kuuntele, jotta hänellekin tulee kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Perhepalaveri käyttöön, jotta jokainen saa kertoa muutoksista, joita perheen sisällä tulee. Yhdessä sopimista ja sitoutumista, ollakseen ME ja saadaan kokemusta turvallisuuden tunteesta. Siitä on hyvä lähteä jokaisen oman näköisen elämän tielle.

Voisin antaa tähän pienen harjoituksen Nlp- opeistani. Itse käytän tätä monissa asioissa. Laita silmät kiinni, mieti kiusaajaasi ja anna tunteiden tulla. Missä kohdassa sinusta näet tämän kiusaajan, oikealla, vasemmalla, edessäsi? Miten lähellä hän on? Entä jos siirrät näkymääsi lähemmäs, miltä se tuntuu? Entä jos siirrät kauemmaksi ja kauemmaksi, ettet näe siitä kuin enää pisteen, mielessäsi heitä se "luunapilla" pois näkyvistäsi. Miltä nyt tuntuu kun ajattelet kiusaajaasi? Avaa silmät, saitko muutosta aikaan? Näin meidän mieltä voidaan "kouluttaa" uuteen näkökulmaan.

Kuva pixapay, Yamu_Jay

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aikuiset kiusaa toisiaan