Oivalluksia ja uuden oppimista

Krishnamurti, filosofin ajatuksia

Maanantai 12.1.2026 - Mervi

Enpä ole vieläkään täysin toipunut taudista, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Täytyi välillä kokea tämäkin kokemus elämässä.

Luin silloin kun jaksoin lukea jotain. Antti Pietiäisen kirjasta sain vinkin lukea henkistä opettajaa Krishnamurtia, jonka ajatus maailmasta ja elämästä on aivan eri tasolla kuin mitä olen aiemmin lukenut mistään. Hän on myös innoittanut Dalai lamaa ja monia muita ajatuksillaan.

Joitain ajatuksia tuon tässä nyt esille kirjasta Avaimena vapaus. Kirja kertoo peloista, sen synnyistä, lapsista, asenteistamme, uskomuksista jne.

Mielen tehtävä on oppiminen ja tutkiminen siten, että ajattelemme selkeästi ja terveesti harhoista vapaina ja että lähtökohtana on tosiasiat eivätkä ihanteet ja uskomukset.

Oppiminen merkitsee syvää kiinnostusta oivaltamiseen ja rakkautta jonkin tekemiseen tuon jonkin itsensä vuoksi eikä siihen sisälly pakkoa.

Vertailu saa aikaan pettymystä ja yllyttää kadehtimaan-kilpailemaan, se voi estää oppimisen ja synnyttää pelkoa. Se estää katsomasta täydesti, jos vertaat, arvostelet. Vertaaminen toiseen on kaikessa tuhon tie.

Kunnianhimo synnyttää pelkoa, tulla joksikin, enemmän rahaa, omaisuutta. Pelkää olla se joka on ja kätkee samalla sisäisen tyhjyyden, tunteensa. Siitä tulee palvemiskeino, taistelua toisia vastaan. Kunnianhimoiset eivät tunnista rakkautta.

Kuri on rajoittava tekijä, joka pakottaa mielen liikkumaan jonkin tietyn ajatusjärjestelmän tai uskomusten puitteissa. Kuri panee alistumaan auktoriteettiin. Lapselle täytyy selittää kaikki, jos kiellät, perustele miksi teet niin.

Arvosanojen antaminen lapselle on ihmisarvoa alentavaa, hän sanoo. Lapsen luonnollinen uteliaisuus oppimisentarve ilmenee alusta alkaen, siihen on vain kannustettava turvallisessa ympäristössä. Opettajan pitäisi sanoa aina lapselle, että ole oma itsesi, otetaan selvää mistä olet kiinnostunut, mitä kykyjä sinussa piilee.

Hienotunteisuus on käytöstä kaikkia ihmisiä kohtaan, myös eläimiä ja kasveja kohtaan ja se heijastuu myös ihmisen puheessa.

Mielen piilotajunta on elinvoimainen ja kaikki vaikuttaa, uskonto, symbolit, rituaalit ym. Mielen pintakerros ottaa vihjeitä unien välityksellä ja tajuinen mieli askartelee välittömän ja rajoitetun nykyisyyden parissa. Näiden välillä ei saisi olla ristiriitaa, muuten kärsimys on jatkuvaa. Kun piilotajunta ymmärretään, elämä on totaallista, ristiriita vaihtuvinen iloineen ja suruineen lakkaa. Sieltä syntyy autuus kun rajoitusten taakse on päästy piilotajunnan myötä.

(Tämä kohta oli hienoa lukea juuri siksi kun olen työskennellyt hypnoosiharjoitteiden ja unien tutkimisen myötä tätä piilotajuntaa jo vuosia )

Pelot ovat oivalluskyvyn esteenä. Mietitään paljon mitä muut ajattelevat, pelätään arvostelua, rangaistusta, epäonnistumista. Täytyisi ymmärtää pelon syyt. Samoin aloitekyky tuhoutuu kun pelkää. Myös jäljittely/takertuminen läheisiin tuhoaa aloitekyvyn.

Jos elät tapoihin takertuneena, olet jäljittelevä kone. Tapa on toistamista, tekemistä ajattelemattomasti yhä uudelleen ja näin kehität itsellesi muurin ympärillesi, et ole vapaa pelosta vaan muurin sisälläkin eläminen saa pelkäämään. Riippuvuus on pelkoa, ei rakkautta itseä kohtaan.

Pelko tuhoaa herkkyyden. Herkkyys on tuntemista, vaikutteiden vastaanottomista, myötätuntoa kärsiviä kohtaan. Se on hellyyttä kaiken ympärillä olevan tiedostamista. 

Pelko luo harhoja ja ongelmia. Se vääristää toimintaa, ajatuksia ja tekee elämäntavat kieroiksi, rakentaa esteitä ihmisten välille ja tuhoaa rakkauden. Jos pelkäät kärsimystäsi et ymmärrä sitä.

Pelko saa alkunsa kun meidät jätetään yksin, tunnemme yksinäisyyttä, turvattomuutta, epävarmuutta.

Saatat hakea turvaa aatteista, Jumalasta, ulkoisilta omistussuhteista, uskomuksista. Silloin kun olemme riippuvaisia jostain, ilmaantuu pelko ja siellä missä on pelkoa siellä ei ole rakkautta. Kun pelätään ollaan sokeita ja paetaan.

Kun olemme hämmentyneitä ja kysytään neuvoa "auktoriteetilta" esim.vanhemmilta, miten jossain asiassa toimisin, silloin auktoriteetti saa vallan meihin.

Kaunaa kantaessasi, vihatessasi toista ihmistä vahingoitat sillä itseäsi enemmän kuin vastenmielisyyden kohdetta. Tunne jäytää sisäisen haavan tavoin.

Syvenny pelkoosi. Kohtaa pelkosi. Ota selvää asioista, kyseenalaista. Ole toisenlainen, omanlainen. Ole vapaa oivaltamaan, ole valmis epäilemään, tutkimaan ja löytämään. Kapinoi sidonnaisuuksista, jos "isä" oli jotain ja sinut määrätään johonkin, menetät vapautesi omaan elämään. Vapaus on mahdollinen silloin kun olet pystyvä, aloitekykyinen, ajattelet itsenäisesti, et pelkää mitä joku sanoo ja haluat itse oivaltaa mikä on totta.

Tutki mikä on päämääräsi elämässäsi. Jos pystyt tutkimaan ristiriitojasi, kilvoitteluasi, tuskiasi, turhamaisuuttasi, kunnianhimoasi, toiveitasi ja pelkojasi samalla selvität ne, ohitat ja ylität ne. Silloin oivallat!

Rakkauden oivaltaminen on mahdollista sillä edellytyksellä että olemme tietoisia siitä millä tavoin suhtaudumme toisiin ihmisiin, miten katson puita, eläimiä, vierasta ja nälkäistä. 

Hän pyysi vielä pohtimaan sanoja elämä, velvollisuus, vastuu ja Jumala. Mitä sisältyy niiden sanojen taakse omassa elämässäsi?

Ja vielä uskonnosta. Se ei aiheuta erottelemista. Ympäröivä yhteiskunta, kulttuuri juurruuttaa mieleen uskomuksia, pelkoja, harhaluuloja, jota sanomme uskonnoksi. Uskonto on sidonnaisuuden tulos. Uskonnollisuuteen taipuvaiset ihmiset tavoittelevat yksinkertaisuuden ilmentymää, mutta sisäisesti he ovat sekasortoisia, hämmentyneitä, lukemattomien kaipausten, pyyteitten, tiedon kuormittamia, jossa elämimen ja kokeminen pelottaa heitä. Uskonnollinen mieli ei ole vertaileva, se näkee ja ymmärtää tosiallisen täydellisen merkityksen. Silloin kun ymmärrät mikä on todellista tietää, mikä on todellinen uskonto, silloin tiedät mitä Jumala on.

Ajattelu yksinkertaisesti ja välittömästi auttaa löytämään todellisen totuuden, toden. Se mieli on luova.

Me olemme maailma, ja kun me muutumme, maailma muuttuu.

Tässä kirjoittamalla tästä myös itse joudun pohtimaan vielä monia asioita elämästä ja kuolemastakin. Lukeminen kannattaa vaikka Krishnamurti sanoikin kirjassaan ettei luotettaisi guruihin ja kirjoissa luettuun sisältöön täytenä totuutena aina itselle, mutta ajattelemisen aihetta hän kuitenkin sai ja se tässä onkin mahtavaa.

Kuva pixapay, gerald