Oivalluksia ja uuden oppimista

Tunteisiin..

Keskiviikko 10.12.2025 - Mervi

Kävelylenkeillä joskus haen Youtubesta jotain "terapeuttien" tekemiä podcast-haastatteluja. Ja kerran satuin kuuntelemaan sellaisen ohjelman, jossa puhuttiin sukujen ja perheiden välisestä dynamikasta, konstellaatiosta ja tunteista. Eräässä ohjelmassa oli haastateltava henkilö, joka puhui Antti Pietiäisen kirjasta Tunne, antitunne, perimä.

Lainasin kirjan. Toisaalta uusi maailma avautui kokonaan eri näkökulmasta. Toisaalta itse olin kokenut nuo tunteet elämässäni sairauteni ja henkisen kasvun tiellä ja niistä kirjassanikin kirjoitan, mutten tätä hänen luomaansa "kaavan" olemassa olosta tiennyt mitään. Jotain otan tässä nyt esille. Eli lyhykäisyydessään..

Hän sanoo, että järki asuu päässä, mutta tunteet koko kehossa. Mitä kauemmas pakenemme kiellettyjä tunteita, pelkoa, vihaa, syyllisyyttä ja häpeää sitä riippuvaisemmaksi tulemme jostain muusta. Tunteiden kieltämisestä syntynyttä tilaa kutsutaan antitunteiksi. Ne varastoituvat kehon muistiin, sieltä ne pitää palauttaa takaisin mieleen ja kohdata. Tunteiden kohtaaminen on aitoa kohtaamista. Omantunnon mukainen toiminta mahdollistaa aidot tunteet. Tunteet ohjaavat meitä, ne ovat ystäviä.

Järjen strategia johtaa tunteiden salaamiseen ja kulissien ylläpitoon ja näin tunneperimä siirtyy seuraavalle sukupolvelle käsiteltäväksi. Järki johtaa harhaan, kontrolloimaan ja hallitsemaan tunteita, itseämme ja muita. Järki-ihmisen mielestä järkeen voi luottaa, tunteisiin ei, koska ne ovat pelottavia. Hän suorittaa ja saavutukset ovat tärkeitä kuten myös raha ja maine. 

Tunne on sisäinen kokemus, joka on kehollinen ja sillä on aina joku kohde.

Hän puhuu antitunteista, joka on järkeen perustuvan kiellon synnyttämä tila ja toimintamalli, joka on lukkiutunut kehoon, tunnemuistiin ja voi aiheuttaa sairauksia. Antitunteessa ihminen ei suostu kohtaamaan tunnetta vaan torjuu sen tai ei tunnista sitä. Antitunne syntyy kun tunnetta yritetään hallita ja estää järjen avulla, estetään esimerkiksi tunnemyrskyt.

Pelon antitunne on ylipelkääminen eli arkuus tai alipelkääminen eli uhkarohkeus. Pelon tunneräjähdys on paniikki ja kauhu. Se syntyy, kun lapselta puuttuu perusturva, lasta ei ole toivottu/haluttu tai hänet on hylätty. Peloista syvin on kuolemanpelko, suurin hylätyksi tulemisen pelko. Kysy itseltäsi miksi pelkään, mikä on pelon luonne, mistä se on peräisin? Mene kohti pelkoasi.

Viha, itsenäistymistä ja erottautumista estetty nuorena, lapsena. Tottelemattomuuta, kahlittu ja kielletty kokemasta sitä. Antitunteina, kiltteys ja katkeruus. Kiltti ei osaa sanoa ei, alistuu, vetäytyy, masentuu tai addiktoituu johonkin. Alistetuksi tuleminen tulee suvusta. Auktroriteetti on kieltänyt vihan, samalla he kieltävät vapauden ja kehityksen joten ihminen rappeutuu. Purettava mm.vihakirjeillä, ei lähetä. Tunnista viha, kohtaa se jotta voit antaa anteeksi.

Syyllisyys syntyy olemisesta tai toimimisesta vanhempien toiveiden mukaisesti ja tahdon vastaisesti. Tai on syntynyt vääräksi sukupuoleksi tai ei ole haluttu lapsi. Hänestä tulee taakankantaja, huolehtija yrittää olla täydellinen. Ylihuolehtiva äiti riistää lapsen itsenäisyyden ja alistaa hänet, lapsi menettää vapauden olla oma itsensä. 

Häpeä paljastuu syyllisyyden alta. Häpeälliset asiat ovat arimpia, intiimeitä asioita. Mm. seksuaalisuus, alastomuus, mielisairaus, rikollisuus, lasten hyväksi käyttö, syrjähyppy, avioero, itsemurha. Järki ihminen salaa ja peittää kulisseilla, suvun ja oman maineensa, omaisuudella, suorituksilla kohti täydellisyyttä. Tulee perimässä. Salassa pitäminen on velvollisuus. TAI on häpeämätön tai enkeli.  Ujous liittyy häpeään.

Kun tunnistat tunteesi voit tehdä tunnehypyn, kohti syvempiä tunteita.

Anteeksianto, ensimmäinen syvempi tunne. Omantunnon tarve ja vapautua tuntemaan itsensä. Ellet suostu anteeksiantoon, pakenet tai takerrut tunteisiin. Paadut ja pakenet päihteisiin, uskontoon, huuhaan, oppijärjestelmään. Täytät tyhjyyttä. Uutta ei voi syntyä ellei suostu anteeksiantoon. Rehellisyys ja anteeksianto synnyttävät rauhan ja uuden mahdollisuuden. Anteeksianto vapauttaa parantumaan.

Rakkaus, kykyä iloita siitä että on olemassa, on mahdollisuus antamiseen ja ottamiseen. Vastakohtana eli antitunteena, välinpitämättömyys itseä ja muita kohtaan. On kyettävä ensin rakastamaan itseään kyetäkseen rakastamaan muita. Uhrautuja toisten puolesta haluaa nousta sisäiseksi sankariksi ja taustalla voi olla vaikea lapsuuden trauma, ei ole tullut kuulluksi eikä ole saanut rakkautta, väkivallan tai hyväksikäytön uhri. Voi olla pelottava ihminen, hylkää ettei tule hylätyksi. Egoismia myös.

Totuus, omatunto itsessään, kyky tietää hyvä ja paha. Minä olen tila. Onni ja rauha. Totuus on tunne joka liittyy viisauteen ja viisaus yhdistää tiedon ja elämänkokemuksen tunteeseen. Se ei jätä mitään katkeruutta jälkeensä. Kaikki tunteet on kohdattava jotta pääsee tähän tunteeseen. Antitunteena, henkinen siperia, elämänvalhetta, kuppikuntia muut eivät yhtä hyviä kuin me. Vaatii nöyryyttä hyväksyä vain tämä yksi elämä.

Eli lyhykäisyydessään järki-ihminen on vieraantunut tunteistaan, voit olla joko tunteiden ja itsesi kohtaaja tai itsesi kieltäjä. Kun olet itsesi ystävä et välitä mitä muut sanovat. Samalla maailmakin muuttuu myönteisemmäksi. Kohti tunteita, suosittelen. 

Laitankin tähän Youtube videopätkän, jossa itse luen kirjassani esiintyvän runon, jonka olen itse kirjoittanut pelon tunteesta. 

https://www.youtube.com/shorts/rNwejEZJIGE

kuva pixpay elisariva