Oivalluksia ja uuden oppimista

Trauma ja toipuminen

Sunnuntai 18.5.2025 - Mervi

Miten olenkaan käsittänyt trauman aiemmin? Oliko syöpädiagnoosini traumaa? En jotenkin osannut tätä näin vakavana ajatella koskaan. Kunnes tapasin kollegan seminaaripäivässä tässä keväällä. Kerroin tulevasta kirjastani ja hän lausui minulle nuo uskomattomat sanat:siinä missä trauma on maanpäällinen helvetti, purettu trauma on Jumalten lahja- se on sankarillinen matka, joka kuuluu meille kaikille.

Useissa koulutuksissa, joissa olen ollut mukana, on traumaa käsitelty eri näkökulmista. Otin yhteyttä myöhemmin kollegaani ja kysyin mitä hän sanoi minulle koska olin unohtanut nuo tärkeät ja merkitykselliset sanat. Mistä löytäisin nuo maagiset sanat? Tietenkin luin alkuun kolleegani kaksi upeaa kirjoittamaansa kirjaa ja kun lopulta sain kirjastosta tuon Kun tiikeri herää, Peter A. Levinen kirjan ja pääsin mielenkiintoisen asian äärelle.

Lohduttava tieto alkuun oli eläinten toistensa syömiseen liittyvä näkökulma. En ole oikein tykännyt luonto-ohjelmista silloin kun toinen eläin tulee toisen eläimen ruuaksi, esim. leijona  saalistaa antilooppia ja saa hädissään olevan eläimen kiinni ja saaliiksi joutuneen pako päättyy mahdollisesti leijonan kitaan.(ellei sitten eläin esitä kuolluta/jähmety ja ryntää pakoon). Tätä en tiennyt että, uhriksi joutuessaan eläimelle tulee jähmettyneisyyden tila, joka on muuntuneen tietoisuuden tila, jossa ei tunneta kipua eikä kärsimystä. Se ei ole tahdonalainen tila. Mutta, jos eläin pääse pakoon, se ravistelee yltään jähmettyneidyyden reaktion ja sen jälkeen täysin toimintakykyinen. Energia on silloin poissa, se ei säily kehossa eikä eläin jää tapahtuman uhriksi.

Tässä olisi siis meillä ihmisillä opittavaa. Olipa millainen mieltä järkyttävä, kielteinen tai myönteinen stressitila, se olisi ravisteltava heti kehosta pois. Koska, kun emme näin ymmärrä tehdä, se jää kehoomme, josta voi seurata ahdistusta, pelkoa ja masennusta sekä somaattisia oireita. Lopulta voimme jäädä tapahtuman uhriksi ja asian selvittely voi kestää.

Mikä on sitten trauma? Se on stressaava tapahtuma, joka on normaalin kokemuspiirin ulkopuolella ja joka olisi hyvin ahdistava kenelle hyvänsä. Uhka, joka kohdistuu ihmisen elämään tai fyysiseen koskemattomuuteen. Lohdullista on tietää, että meillä on myötäsyntyinen kyky traumasta paranemiseen. Jos ihmiset eivät ole kosketuksissa alkukantaiseen minuuteen, seuraus on, että heidän minuutensa vieraantuu sielusta.

Voi olla, ettei edes tiedä traumatisoituneensa joskus lapsena tai nuorena. Tulee vain somaattisia oireita, joku tilanne laukaisee sen ja lopulta voi tulla vain tunne, että on tulossa hulluksi tai muut syyttävät luulosairaaksi.

Esimerkiksiksi, lapsena on voinut joutua johonkin lääkärin toimenpiteeseen, jossa kokenut voimakasta pelkoa ja ahdistusta. (Tästä lauseesta koin entisenä lääkärin avustavana hoitajana lapsen korvien tutkimiseen liittyvää ikävää oloa, kun jouduin väkisin pitämään lasta tiukasti otteessani, ettei lääkäri instrumentillaan puhkaise korvasta jotain tärkeää). Toimenpiteessä on yleensä hyvä tarkoitus, mutta lapselle tilanne saattaa olla traumaattinen. Jolloin voi käydä niin että, "sielu irtautuu" kehosta. Se on ylivoimainen tapahtuma, spirituaalinen jännitystila. (limbo) Myös hyväksikäytön uhrit, raiskatut, hylätyt ym näin kokeneet ovat ylivoimaisen tapahtuman kokeneita.

Kirjassa puhuttiin entisajan shamaaneista, jotka palauttavat sielun takaisin. Mutta myös itse ja ystävät voivat auttaa sielun yhteyden saavuttamisessa. Kehotuntuma, tietoisuus kehosta ja sen aistimuksista on yksi tapa. Somaattinen kokeminen terapia voi auttaa myös. Tre-stressinpurkuliikeet terapia myös.

Mutta traumaa voi käyttää myös voimakkaan uusiutumisen ja muuntumisen käyttövarana. Silloin kun trauma on purettu, se voidaan kokea korkeimpien voimien lahjoittamana siunauksena. Kuten kirjassa oli sitaatti Tim Cahill sanoin, "Panin henkeni alttiiksi pelastaakseni sieluni".

Eikös se syöpä tai ulosteenkarkailu näin minulle tehnytkin. Halusin selvittää syöpään sairastuttuani, jonka nyt tunnistan, että se oli traumakokemus, uhkaa ja kuolemanpelkoa. Sekä myöhemmin opiskellessani lisää ja laittaessani itseni alttiiksi kaikille mahdollisille harjoituksille ja terapioille ole juuri sitä että, näin ollen sieluni on löytänyt takaisin sinne missä sen olisi pitänyt ollakin.

Olen nyt selvittänyt omat traumani myös menneisyydestäni ja tiedän, että jatkossa mieltäni vähänkin järkyttävät asiat, olipa ne myönteisiä tai kielteisiä, ravistelen ne kehostani pois heti etteivät ne kerry uudelleen kehooni uudeksi taakaksi. Puhun asiasta heti toisille ja jatkan elämääni virran vietävänä.

Syöpä traumana on ollut minulle Jumalan lahja, kiitos siitä. Sain uuden arvokkaamman elämän ja samalla löysin rakastettavan itseni. Ja jatkan kaikkia mahdollisia harjoituksiani itsekseni ja jaan niitä etärentoutuksissa oleville osallistujulle oman kokemuksini kautta, opiksi ja hyödyksi muillekin.

Lämmin kiitos kolleega Essi, sieluni sisko tästä kokemuksesta. Nyt ymmärrän myös miten olen saanut vuosien varrella useita sielunsiskoja elämääni. Hekin ovat oman traumansa käsitelleet ja hyväksyneet sen osaksi elämän suuria oppeja.

Kuva pixapay rihaij, kissanpoika säikähtäneenä ja jämähtäneenä, valmistautuu poistumaan tai puolustautumaan.