Oivalluksia ja uuden oppimista

Luovuuden tie

Torstai 10.7.2025 - Mervi

Yhteen sattuma oli tämän kirjan Luovuuden tien ottaminen lainaan kirjastosta. Olin kuullut myös tästä kirjasta jo aiemmin ja kun sen sain käsiini, luin pikaisesti takakannen tekstit ja ajattelin etten tuohon lähde. 12 viikkoa aamusivuja ja joka viikko suoritettava erinäisiä ajattelu tehtäviä. Mutta tässä sitä ollaan, en ihan tuossa järjestyksessä ole kirjan alkuperäistä ehdotusta toteuttanut mutta jollain lailla kyllä. Olen saanut erinomaisia yksin nauruja aikaan moneen kertaan ja se on ollut mahtava tunne. Sitten kun olen asiasta kertonut puolisolleni, häntä ei ole naurattanut ollenkaan, joten se on ollut yksin kivaa, ja sallimme niin olevankin.

Aamusivut tarkoittaa sitä, että kirjoitan heti herättyäni kolme sivua tekstiä vihkoon. Ihan vaan ajatusten virtaa, mitä vaan. Pisteillä ja pilkuilla ei mitään väliä. Antaa vaan tekstiä tulla. Ja kumma kyllä sitä tulee helposti. Kirjoittamisen jälkeen vasta syön aamiaisen ja sitten saatan toimia ajatusteni mukaisesti. Niistä sitten voi tulla mielenkiintoisia yhteensattumia ja sattumuksia, vähän kuin telepatiaa toisten kanssa. Nekin täytyy muuten tehtäviä tehdessä huomioida ja useinhan ne jäävät huomioimatta, ehkä tulee sanottua, että olipa jännä juttu tai sattuma äsken. Nyt ne tuodaan näkyviksi itselle ihan kirjoittamalla ne ylös.

Tarkoitukseni on saada luovuuteni monin tavoin esille. Tunnistaa mitä tiedostamattomiakin minulla voi olla. Huomaisin syntymässäni saadut lahjat esille itsestäni ja toisin ne sitten hyväksyttyäni ne osaksi minua myös toisille nähtäväksi ja siten myös hyvää mieltä saada niistä itselle ja toisille. 

Tehtävä harjoitukset ja kysymykset ovat mainioita. Eräs kysymys, mitä hölmöintä tekisit kerran jos uskaltaisit, tuo esille viisi ehdotusta. Tästä sain hyvät naurut aikaiseksi. Kirjoitin ensiksi, laskisin mustasta laskettelurinteestä mäkeä alas.

Harrastin puolisoni kanssa laskettelua nuorenpana ja myöhemmin myös lasten kanssa. Kun lapset sitten kasvaessaan menivät isänsä kanssa menojaan minä jäin rinteeseen "miirimään" koska aloin pelätä kaatumista. Lopulta jätin harrastuksen heidän keskinäiseksi jutuksi. Minä kävin hiihtelemässä ja siellä koin olevani turvallisemmassa maastossa.

Nyt kuvittelin harjoituksen myötä tilanteen, että menen mustaan rinteeseen ja kauhulla katson alas ja lähden valumaan varovasti alaspäin, jo nyt ajatus jaloissa saa tutisemisen aikaan. Entä jos, vaan laskisin sen alas ajattelematta seurauksia, hölmöhän minä olisin ja se minua nauratti. Oli niitä muitakin hölmöjä juttuja..söisin kerrankin myrkkysientä, kokeilisin kerran, tapahtuuko mitään jne. Se vasta hölmöä olisi.

Mutta on se saanut minut nyt tekemään asioille ja epäkohdille heti jotain, jos joku ei toimi tai jos jossain asiassa olisi hyvä saada myös rakentavaa palautetta. Aiemmin, ehkä ajattelin, ettei kehtaa toimia, antaa olla. Sanokoon joku muu, ei kuulu mulle. Ja nyt kun näitä on tullut vastaan ja olen rakentavasti tuonut ehdotusta esille (hampurilaismallilla) niin kiitollisena ollaan oltu palautteista tai asian esille tuomisesta. No niistähän tulee hyvä mieli. Minä olen saanut aikaan muutosta. Ja sitähän elämä on, vaikutetaan hyvän kautta toisiin ja saadaan sitä kautta hyvää aikaan. Eikö tämä ole myös jo luovuutta. Olemme ehkä kategorisoineet luovuuden taiteilijoiden yksinoikeudeksi, mutta luovuutta on todellakin monenlaista. Se on välittämistä toisista, huomioon ottamista ja yhdessä toimimista tässä maailmassa.

Eräs yksi suurimmista uskomuksista avautui myös näiden aamusivujen myötä esille, jota pohdin puolisonikin kanssa. Se oli lapsuudessa saatu uskomus uskovaisista ihmisistä, että he ovat parempia ihmisiä kuin me muut. Se uskomus oli syvällä minussa. Tein lopulta erään NLP-harjoituksen, jossa mietin missä tämä uskomus sijaitsee minusta, muutin sen muotoa ja materiaalia ja siirsin sen kauas pois minusta. Kyllä helpotti, vapauduin tästäkin taakasta.

Toin aamusivuissa esille myös oman "ikävän tapani" ja olen siitä monesti halunnut päästä eroon. Se on ollut Emmerdalen seuraaminen. Nyt päätin aamusivujen myötä, että tälle teen jotain. Mitä tilalle? Lukisin vaikka kirjoja, jotka eivät vaadi pohdintaa. Aloitin Katri Helenasta kertovasta kirjasta ja luin ensimmäisen tunnin ja odotin jo seuraavaa iltaa, jotta saan jatkaa lukemista. Puolisoni "vaati" ettei sun tartte luopua tuosta jutusta, pidä vaan se hetki. En antanut periksi, kaksi iltaa meni helposti ja nyt en edes kaipaa koko ohjelmaa. 

Me kaikki ollaan lopulta samanvertaisia ihmisiä. Meidän valinnat ja teot vaikuttaa niin moneen. Ja silti myös muutos on aina mahdollista, jos niin halutaan. Maailmani avautuu nyt ihan uusin silmin. Jokaisella meillä on oma paikkamme ja tehtävämme täällä. Olemme oppimassa ja rakastamassa itseämme ja lähimmäisiämme. Se miten siihen päästään on se työ tehtävä vain itsessä ensin. 

Minulla on kirjan tehtävät vielä kesken. Teen ne kyllä loppuun. Itken tai nauran, annan tunteiden tulla ja puolisoni antaa ne mun kokea. Ja se on rakkautta yli rajojen.

Kuva pixapay CDD20