Oivalluksia ja uuden oppimista

Syöpään liittyvä kirjan löytö

Torstai 29.5.2025 - Mervi

Vaikka silloin sairastaessani lainasin kirjastosta mielestäni useita syövästä selviämiseen liittyviä kirjoja vasta nyt törmäsin jotain toista kirjaa lukiessani tämän kirjan kirjoittajien kirjaan.

Kirjan on kirjoittanut 1980 -luvulla Stephanie Matthews-Simonton ja James L. Greighton. ja sen nimi on Syövästäkin voi parantua.

Tämä kirja vahvistaa tänä päivänä omia oivaltamia oppeja vuosien varrelta, suorastaan hämmästyttää minua. He kertovat, että syöpään sairastunut on jotenkin "merkitty" ja yksilö menettää samalla identiteettinsä. Hoito kohdistetaan kehoon, ei persoonaan vaikka syöpähoito täytyisi kohdistaa myös sielun terveyteen saakka. Syöpä on merkkinä muista ongelmista elämässä ja stressitekijät aiheuttaneet sen. Emotionaalinen, tunneperäinen reaktio lopulta saanut aikaan fysiologisia muutoksia kehossa ja näin syöpä on päässyt kehittymään. Koko keho, sielu ja tunteet laitettava peliin kohti terveyttä, se on heidän teesinsä.

Tunnetiloista teki tutkimusta jo 1920-luvulla Hans Seley Prahan, joka totesi että tunnetilat voivat aiheuttaa sairautta. Tunneperäisen stressin vaikutukset voivat estää immuunijärjestelmän ja kahlita siten kehon luonnollisen puolustuksen syöpää ja muita sairauksia vastaan. Tri Holmes ja Tri Rahe laativat asteikon erilaisille koettelemuksille, tapahtumille, joilla on oma pistearvo. Esim puolison kuolema 100 pistettä, avioero 75 pistettä jne. jos 12 kk aikana tulee yli 300 pistettä, sairauden todennäköisyys kasvaa karrikoiden ajatellen. Ja kun meidän täytyisi "vaaran" uhatessa elämäämme valmistutua "taistelemaan ja pakenemaan", nyky yhteiskunta vaatii hillitsemään tätä reaktiota ja samalla tukahdutetaan reaktiot.

He kirjoittavat elämän asenteen merkityksestä. Syöpähoitoon liittyvistä odotuksista ja kuinka ne vaikuttavat parantumiseen. Vahvistamislausekkeen merkityksestä, paranen tai en parane. Syöpään liittyvistä käsityksistä, uskomuksista ja toisten sairastuneiden kokemuksista sekä niiden vaikutuksista omaan paranemiseen. Odotukset vaikuttavat myös lopputulokseen.

Kirjassa oli hyvä vertaus. Me menemme naimisiin ilman minkäänlaisia takeita siitä, että avioliitosta tulee onnellinen. Jos uskomme, että sen täytyy epäonnistua, lisääntyy sen todennäköisyys. Myönteiset odotukset ja toiveet eivät takaa onnellista avioliittoa, mutta ne lisäävät onnellisen avioliiton todennäköisyyttä ja parantavat suhteen laatua. Tai turhista toiveista puhuvat ihmiset pitävät itseään realisteina, jotka näkevät elämän sellaisena kuin se on. Mutta elämänkatsomus, johon ei sisälly toivoa, ei ole realistinen vaan PESSIMISTINEN. Se asenne suojaa kyllä pettymykseltä, mutta se tekee negatiivisia kokemuksia. Toivo on aina tärkeää. Toivottomuus ja avuttomuus pahasta.

Heidän kirjasta löytyy kaavio ruumis/sielu-kaavio syövän kehittymisestä ja kaavio myös parantumisesta. Kliinisen hypnoosikoulutuksen aikana näistä asioista myös puhuttiin syöpää käsitellyillä opiskelukerroilla ja tämäkin kaavio vahvisti minulle, että tämä on mahdollisesti totta!

Kirjassa on myös "ohjelma" jolloin saadaan kaikki nämä osiot, keho/sielu kaavio toimimaan yhteistyössä kohti paranemista. Ensimmäisenä tuli rentoutuminen ja paranemisen visualisointi! Hyvänen aika tätähän juuri teen muillekin syöpään sairastuneille ja heidän läheisilleen etänä! Katkeruuden voittaminen, kivuista selviytyminen, liikunta, sairauden uusiutumisen ja kuolemaan liittyvät pelot ja läheisten merkitys harjoituksineen ovat kirjassa erinomaisia juttuja saada tietää. Positiiviset kuvat, asenne, sisäinen opas, tulevaisuuden tavoitteet ja syövästä ja tunteista puhuminen avoimesti ovat merkittävässä osassa toipumisessa.

Teen itselleni usein harjoituksia luetuista kirjoista, niin tästäkin. Katkeruuden poisto oli mahtava kokemus harjoituksena. Kaikilla meillä on menneisyydessä tapahtumia, joissa olemme kokeneet katkeruutta. Tein kaksi kertaa harjoituksen itselleni peräkkäin eri tilanteista. Ensin piti miettiä, mitä hyvää ja positiivista katkeruutta aiheuttanut ihminen voisi saada, rakkautta, rahaa jne. Sitten piti asettua hänen asemaansa tilanteessa, joka aiheutti katkeruuden tunteen minulle. Se oli mullistava kokemus, koin häpeää ja myötätuntoa toista ihmistä kohtaan harjoituksessa ja uskon, että seuraava kohtaaminen on täysin erilainen. Lopulta pyysin muussa harjoituksessani tapahtumaa myös anteeksi, näin näitä "löytöjä" menneisyydestä aukeaa ja selviää.

Toinen harjoitus, jonka tein oli uusi suhtautuminen elämään ja kuolemaan harjoitus. Kuvittelin, että syöpä uusii ja en parane enää, kuvittelin kuolemani, hautajaiseni ja mahdollisuuteni palata "uudistuneena" takaisin läheisteni luo elämään. Se oli itseä tutkiva harjoitus monin tavoin ja mitä se sai aikaan. Puolisolleni olen kertonut kaikki toiveeni kuolemaani liittyvistä asioita ja myös tästä harjoituksesta, mutta tyttärilleni en. He kyllä tietävät missä tärkeät paperit sijaitsevat, mutteivät tiedä sisältöä.

Näin unessa tyttäreni viime viikolla ja sain ajatuksen. Järjestän yhteisen ajan, jonnekin maalaismaisemaan maatilalle, jossa on eläimiä. Sellaiseen, jossa itse kasvoin. Vietämme siellä yhteistä aikaa ja keskustelen tulevasta kirjastani, tunteistani ja menneisyydestäni ja uskallan ehkä myös kertoa kuolemasta luonnollisena elämän tapahtumana. Hehän jatkavat elämäänsä osittain minusta jollainlailla ja se on lohdullista, mikään ei lopulta kuole vaikka kuoleekin. Elämä jatkuu sukupolvesta toiseen ja ehkä pienempää taakkaa kantaen kuin itse sen tein ennen sairastumistani. Yhteinen aika on nyt suunniteltu Tuhannen tarinan taloon ja saa nähdä millaisin tarinoin jatkamme elämäämme, toivon, että ymmärtäväisin ja lohdullisin eväin molemmin puolin. Jälleen kiitos syövän, sieluni puhuu ja toivon, että haavat sulkeutuu ja pelot poistuu ja elämä kaikkinensa paranee.

Kuva pixapay. extremis. Rentoutuminen on itsensä hoitamista.