Oivalluksia ja uuden oppimista

Unelman täyttymyksen kokemus

Torstai 26.6.2025 - Mervi

Yksi elämäni suurimmista tavoitteista toteutui hyvän suunnittelun avulla, hyväksyen kuitenkin myös sen tuottamat ikävät seuraukset. En ole reissannut puolisoni kanssa maailmalla kuuteen vuoteen missään vatsan toiminnan arvaattomuuden takia. En halua joutua vieraassa maassa sairaalaan enkä selittelemään huonohkolla englanninkielelläni omaa ongelmaani vierasmaalaisille. Ehkä olen myös pelännyt, että olen siellä vaikeuksissa. Mutta nyt yksi elämäni suurimmista tavoitteista ja haaveista on toteutettu. Peloistani huolimatta, kohti kannatti mennä.

Olin nuorena Abba-fani, en mikään fanaatikko vaan tykkäsin heidän musiikista. Se oli mukavaa mukaansa tempaavaa. Tanssin yksin musiikin tahdissa silloin kun oli ikäviä tapahtumia elämässäni. Minulla oli oma huone, jossa tanssin peilin edessä ja sain siten fiilikseni nousemaan ja elämään aivan muussa maailmassa. Se oli yksi selviytymiskeinoni silloin. Sitten Abban musiikista tuli perheeni tyttöjen olleessa pieniä ja nuoria aikoinaan myös siivousmusiikkia. Sen tahdissa oli helppoa tehdä imurointia ym. Omistan useita Abban CD-levyjä ja laulan kuunnellessani kappaleita mukana Abban tahtiin.

Abba jäi "taustalle" ja kuuntelin sitä edelleen mutta harvakseltaan yksin siivotessani tässä vuosien varrella. Kunnes sairastuin syöpään, Abban musiikista tuli uudestaan yksi selviytymiskeinoni, tanssin sen tahdissa silloin kun jaksoin. Yritin nostaa tunnelmaani ja tunteitani sen avulla ja onnistuinkin. Soittelin toki muitakin levyjä mutta näissä kappaleissa ja tempossa oli jotain maagista ja parantavaa erilailla.

Kun kirjoitin kirjaa, sanoin puolisolleni, kun saadaan kustannussopimus lähdetään Tukholmaan ja käydään ABBA-museossa. Haluan toteuttaa oman haaveeni ja unelmani maksoi mitä maksoi. Ja nyt keväällä tämän matkan suunnittelu alkoi ja lopulta toteutui. Laivalla Tukholmaan ja jäätiin sinne yöksi hotelliin, jotta meille jää aikaa olla siellä riittävästi. Suolen tyhjennykset suoritin joka toinen päivä ja luotin, että selviän kyllä ja löydän kyllä vessat siellä helpommin. Päätimme mennä Tukholmaan tultua ensin hotellille, jonne veimme matkalaukkumme ja sitten suoraan kohti Abba-museota paikallisella bussilla mahdollisimman lähelle. Kilometrin kävelymatkan päätteeksi pääsimme museoaluelle ja Abban musiikki soi jo heti museoon astuessamme. Se sai jo kylmät väreet aikaiseksi kehossani, tunnelma oli käsin kosketeltava itselläni. Museon eri huoneet ja eri tapahtumat Abban musiikkineen veivät mennessään. Tartuin hetkiin ja lauloin mikrofoniin useassa huoneessa ja puolisoni otti niistä videoita, jotta voisin myöhemminkin palata niihin tunnelmiin. Paikka oli minulle fantastinen kokemus ja oli suuri kiitollisuus, että uskalsin vielä unelmoida ja vielä toteuttaa tämän matkan.

Mutta laivalla olo kokemus ei ollut mieleen. Me varasimme hytit eri suuntaan eri puolilta laivaa, promedanin ja ikkunan puolelta. Enkä matkalla saanut nukuttua kuin muutamia tunteja yössä, melun ja hälinän takia. Musiikki soi ja eristeet olivat huonot, korvatulpat eivät auttaneet yhtään. Olen herkkä äänille. Hyväksyin valvomisen ei sille voinut mitään. Ja kun pääsimme kotiin, sanoin puolisolleni. Tämä oli viimeinen matka laivalla yöpymisineen. 

Abba-yhtyeen tarina oli kiehtova kokonaisuudessaan. Björn kertoi sen videolla Abba-museon "elokuvateatterissa. Siinä kerrottiin myös Verdandista, "tapahtuma/ läsnäolosta" (muinainen mytologia Norjassa), jotka päättävät ihmisten kohtalosta ja Abba-sillistä. 

Kuinka kiitollinen olen nyt, että toteutimme haaveeni ja unelmani. Selvisin matkasta ja opin myös paljon itsestäni ja kehoni toiminnasta. Sekä uskon, että haaveita ja unelmia täytyy aina olla ja toteuttaa ne silloin kuin on mahdollista. Ja tämä oli se oikea hetki. Mieletön kokemus. Lämmin kiitos Abba!

kuva pixapay Pauline_17