Oivalluksia ja uuden oppimista

Yhdistys ja seurakunta

Keskiviikko 3.9.2025 - Mervi

Oma seurakunta on järjestänyt eri yhdistyksille kunnassamme yhteisen virkistyspäivän elokuussa jo useana vuonna leirikeskukseen. Niin tänäkin vuonna. Kutsujana oli uusi kappalainen Pirkko ja hän halusi samalla tutustua meihin yhdistysten jäseniin hieman tarkemmin.

Ohjelmassa oli ensin aamukahvit voileipien kanssa. Sitten siirryimme seurakuntasaliin, jossa kanttorimme esitti tyttärensä kanssa kaunista musiikkia, Merikantoa, Bachia, Katri Helenankin kappaleen, Mun sydämeni tänne jää. Kaunis soitto sai mielen liikuttuneeksi. Sen jälkeen pidettiin pieni rukoushetki.

Sitten oli vuorossa lounas ja sen jälkeen palasimme seurakuntasaliin. Kappalaisemme Pirkko, halusi sitten, että järjestäydymme omiin yhdistemme ryhmiin ja sanomme vieressä olevalle lähimmälle ihmiselle hänestä jotain positiivista. Liikutuimme siitä vähän lisää. Oli mukavaa kuulla itsestä hyviä asioita.

Sitten meidän piti miettiä mitä yhteydenpitoa seurakunnan ja heidän työntekijöidensä kanssa eri tapahtumissa tai tilanteissa on aiemmin ollut. Olemme olleet mukana kerran vuodessa kirkkopyhässä, avustamme jumalanpalvelus tehtävissä. Useimmiten minä luen päivän tekstejä, osa kantaa kolehtia. Aiemmin myös järjestettiin kirkkokahveja. Muistin myös, että meidän yhdistyksessä on käyty seurakunnasta luennoimassa mm. Raamatun sovelluksesta ja Apokryfisista kirjoista. 

Meidän piti sitten pohtia miten voisimme lisätä yhteistyötä jatkossa. Luentoja yhdistyksen iltaan voi tulla pitämään seurakunnasta muutkin kuin pappi, esimerkiksi diakonityöntekijät ja kanttori. Diakonin työstä kerrottiinkin hieman lisää. Avustusten saamisesta ja siitä ettei kaikkiin seurakunnan palveluihin tarvitse edes olla seurakunnan jäsen. Henkisestä tuen saamisesta puhuttiin esimerkiksi sairastuessa ja voimien uupuessa sairauden edessä. Sairaalapapeistakin puhuttiin ohimennen. Apua ja jutteluseuraa myös yksinäisyyteen on siellä tarjolla.

Olisin siis voinut jutella oman sairastamisen aikaan myös seurakunnan työntekijän kanssa vaikeuksistani. Lupasin, että kirjoitan tästä tämän blogin myös siksi, että itsekin hädän hetkellä olen pistänyt käteni ristiin ja luottanut, että joku minua kantaa. Elämän tapahtuu kuten on tarkoitettukin omalla kohdallani, ehkä vahvistustakin siihen olisin saanut.

Alla tietoa seurakunnan sivuilta

Seurakunnat tarjoavat esimerkiksi keskusteluapua, ryhmätapaamisia, tekemistä ja vertaistukea. Kirkon työntekijöitä voi pyytää mukaan myös muun tahon järjestämään hoitoon. He voivat esimerkiksi osallistua verkostotyöhön tai vierailla sairaalassa, vankilassa tai muussa laitoksessa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyön kautta voi olla mahdollista saada keskusteluapua raha- ja velkatilanteen selvittelyyn liittyen. Diakoniatyöstä voi olla mahdollista akuutissa tilanteessa saada taloudellista avustusta. Avun saanti diakoniasta ei edellytä kirkkoon kuulumista.

Moni syöpään sairastunut pohtii myös rahallisen avustuksen saamista mm.syöpäyhdistyksistä tai muualta kalliiden lääkkeiden tai toimeentulon laskiessa, nyt tiedän että myös seurakunta voisi siinä auttaa. Tiesitkö Sinä? 

Puhuimme myös lapsuudessa saaduista auktoriteetti peloista pappeihin ja muihin korkeasti koulutettuihin ihmisiin. Uskaltaako heihin ottaa "tavallinen" ihminen edes yhteyttä muissa kuin kuoleman, häiden tai kasteen ollessa kyseessä. Saimme kuulla, että ainakin papit ovat tavallisia pullansyöjiä, he jopa syövät pullan hillolla kuten joku muukin tunnusti tekevänsä. 

Olin jo ennen tätä tapahtumaa ollutkin yhteyksissä tähän Pirkkoon ja olimme sopineet alustavasti yhteistyöstä tulevina lukukausina. Lämmin kiitos seurakunnalle järjestelyistä ja meidän huomioimisesta.

Minun "Luojani" on sisälläni ja olen kiitollinen, että olen löytänyt "hänet" hädän hetkellä. Minulle riittää, että tiedän hänen olemassa olostaan ja siitä että hän kantaa ja ohjaa tekemisiäni juuri sellaisena kuin olen. Ja tiedän mistä voin hakea tukea ja apua jos sitä tarvitsen. Tästä kokemuksesta on myös kirjassani lisää. Mutta seuraava runo jäi siitä pois, laitan sen nyt tähän. Siskoni sen lähetti minulle silloin kun minulla oli eräs todella vaikea kohta hoitojen seurauksena.

JALANJÄLJET 

Eräänä yönä mies näki unen. Hän oli kävelemässä rannalla Jeesuksen kanssa, kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään.

Jokaisen näkymän kohdalla hän huomasi kahdet jalanjäljet hiekassa;toiset olivat hänen omansa ja toiset Jeesuksen jalanjäljet. 

Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämässään tulivat esille, hän katsoi taakseen. Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella hiekassa oli vain yhdet jalanjäljet. Hän myös huomasi, että toiset jäljet puuttuivaT juuri niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut elämässään kaikkein vaikeinta.

Tämä vaivasi häntä kovasti, joten hän kysyi Herralta.

Herra, kun päätin seurata Sinua, sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella. Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina aikoina hiekassa on vain yhdet jalanjäljet. En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin, kun Sinua eniten tarvitsin.

Luoja vastasi. Rakas lapseni, rakastan sinua enkä milloinkaan hylkäisi sinua. Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet hiekassa, silloin minä kannoin sinua.

Syöpähoitojen aikana sekä myös suolentukoksen aikaan, kun en jaksanut välillä edes rukoilla, "joku" teki sen ehkä puolestasi ja näin minua kannettiin, uskon niin. 

Kuva pixapay:sta