Eiliseen lisäten jatkona huolehtimisesta, sehän oli huolta tulevasta, jota ei vielä ole eikä kukaan tiedä mitä voisi tapahtua. Voidaanko me varautua huolehtimalla tulevaa? Tarvitseeko/kannattako menettää yöunia kun harmittelee jo huomista tai muuta tulevaa aikaa ja tapahtumaa?

Samaisessa kirjassa tuodaan esille hyvin tyypilliset huolenaiheemme. Me ollaan huolissamme lapsista, terveydestä,kuolemasta, kansantaloudesta, turvallisuuden menettämisestä, puolison onnellisuudesta, siitä teenkö oikein, hinnoista, onko lapsi terve, siitä mitä toiset ajattelevat, painosta, rahasta, laskuista, siitä että vanhempani kuolevat, siitä pääsenkö taivaaseen, säästä,vanhenemisesta,esiintymisestä, kun puoliso/lapsi ei soita, kaupungille tai maalle menosta( liikenne ja hyttyset) ym.

Huolissaan ollessa me paetaan nykyhetkeä ja kaikkea sitä mikä uhkaa ja pelottaa.

Palkinnot siitä että huolehditaan. Ei tarvitse ottaa riskejä, voi leimata itsensä ihmiseksi joka välittää, se voi olla veruke itsetuhoisalle käytökselle-syöt liikaa, tupakoit, juot jne tällä vältät muuttumista. Huolet estävät elämästä. Huolehtija miettii ja ajattelee ja tekijä liikkuu ja toimii. Huolet voivat tuoda sairauksia vatsahaavaa, rintakipua, verenpainetta, unettomuutta ym.

Miten voisit päästä huolehtimisesta eroon?

Ole läsnäolevassa hetkessä ja jos huolehdit kysy itseltäsi mitä yritän välttää kun huolehdin-vastalääkkeenä on toiminta.

Muuttuuko mikään huolehtimisen takia?

Pidä huolihetki kerran päivässä n. 15 min ja kerää huolesi siihen hetkeen, muuna aikana elät.

Tee lista kaikesta mistä huolehdit, tuottaako se myönteistä, toteutuuko ne, onko aiemmat toteutuneet?

Kysy itseltäsi mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?

Kohtaa pelkosi ja elä hetkessä.

Syöpähoitojen aikaan olin tietysti huolissani lähes kaikesta noista asioista mitä tyypillisesti ajatellaan. En osannut silloin vielä tätä taitoa. Mennä pelkoja kohti, soittelin läheisille ja olin yhteyksissä ammattilaisiin, jotta jaksoin ja ymmärsin ettei asiat aina etene niinkuin haluan. Tämä opetti myös paljon se opetti odottamaan ja sen odottamisen aikaan opin tekemään itselle mieleistä tekemistä (mulle lukeminen ja opiskelu) Se oli suurin oivallus. Aloin myös löytää itseäni ja tehdä itselle hyviä tekoja.

Omalla kohdallani nykyään elän hetkessä. Se on vaatinut opettelua ja asioiden käsittelyä monelta kantilta, mutta on kannattanut. En tiedä seuraavaa hetkeä ja se on itseasiassa ihanaa ja luotan siihen että kyllä elämä kantaa. Muistaa vaan että omilla ajatuksilla on suuri vaikutus olemiseen ja elämään.Täytyy muuttaa ne ikävät ajatukset kun ne tupsahtaa mieleesi ja tuoda parempia, myönteisiä ajatuksia tilalle. Antaa muutokselle mahdollisuus, kasvaa ja oppia joka päivä. Mehän voidaan oppia mitä vaan.. kun harjoitellaan..

-Mervi-