Onnistumisen vastakohta on tietysti epäonnistuminen. Mutta mitä on epäonnistuminen. Itse asiassa onko sitä edes olemassa. Sehän on vain tapahtuma, joka meni toisin kuin oli ajatellut. Olinko valmistautunut hyvin vai sinnepäin. Jos mietitään tilannetta elämässä joka onnistui niinkuin halusin sen menevän, täytyy muistella mitä teki sillä lailla joka edesauttoi siinä.

Sain viestiä ystävältä, jolla on elämässä vaikea vaihe menossa. Kun tapasimme kesällä olin läsnä ja kuunteleva, juteltiin niitä näitä ja kerroin jotain ohimennen omasta arkisesta ongelmastani. Nyt hän ilmoitti, että hän on onnistunut selättämään yhden hänen arkisen ongelmansa. Hän oli todella onnellinen ja iloinen asiasta ja niin olin tietysti minäkin. Mikä sen sitten sai hänellä aikaan? Ehkä esimerkkini tai ehkä se että hän huomasi, että hän voi itse omilla voimavaroillaan tehdä jotain asian eteen. Olinko kannustanut häntä ja rohkaissut huomaamaan itsessään ne voimavarat, jotka olivat olleet piilossa vaikean elämänvaiheen takana.

Me ollaan liian kuormittuneita arjesta, uutisista, huolista, elämänkulusta. Aika kuluu eikä tiedetä mihin se menee. Työhön, harrastuksiin ja ehkäpä se suorittaminen on myös tullut arkeen ja kotiin. Joka paikassa toitetaan että näin pitäisi elää, jotta olisi onnellinen ja pysyisit terveenä. Ei kaikilla ole samoja lähtökohtia, eikä ole malleja omasta perheestä. On sairautta, köyhyyttä, koronaa ja nyt vielä Ukrainan sota vie ne vähätkin voimavarat, kun on pakko tietää mistä puhutaan. Itse vältän ikävät uutiset lehdistä ja televisiosta, ei mun tarvitse kaikkea tietää, maailma kulkee omaa rataansa ja meidän pitäisi kulkea omaa rataa tai polkua. Sinne hukkuu ne voimavarat maailman seuraamiseen ja vertailuun, oma elämä unohtuu.

Miten pääsee pois tästä oravanpyörästä? Pysähtymällä, tiedostamalla. Katsopa hetki itseäsi mielessäsi katosta käsin, mitä teet ja miltä tekeminen näyttää. Oletko läsnäolevana siinä? Huomaa tekemisesi, onko järkevää, tarvitseeko minun aina, voinko löysätä ja mitä tapahtuu jos en tekisikään jotain joka on PAKKO tehdä, saanko siitä turvaa. Onko pakko, kuka käskee, äitikö? Enpä usko, SE olet sinä itse.

Pysähdy nyt ensin. Mieti sitten missä menet ja mitä todella haluat elämässäsi? Päätä ottaa eka askel kohti tavoitettasi. Muistele ensin jotain pientäkin onnistumista, mitä voimavaroja sinulla silloin oli käytössä, oliko periksiantamattomuutta, rohkeutta, taitoa, luovuutta, kekseliäisyyttä tai jotain muuta? Ota ne samaiset voimavarat käyttöön nyt elämässäsi, tulet onnistumaan ja epäonnistuminenhan on vain yksi matkalla oleva haaste, jota et tullut ottaneeksi huomioon. Se voi olla vaikka tapahtuma, jolla estit isomman vahingon tapahtumasta.

Eihän minullakaan elämä ole mennyt aina toiveen mukaan, tulee aika ajoin epäonnistumisia ja ikäviä tapahtumia, vastoinkäymisiä. Mutta en enää kaadu niihin, pysähdyn ja kuuntelen itseäni, mietin miten tästä eteenpäin. Voinko korjata jotenkin vahingon, otan vastuun, pyydän tarvittaessa anteeksi. Se meni niinkuin meni, opinpahan taas jotain uutta, tästä menen eteenpäin. Aina on uusi päivä ja uusi mahdollisuus. Muista ajatuksillasi on suuri voima, jos vellot negaatiossa tästä tulee huono päivä, niin tuleekin, epäonnistun ja näin tapahtuukin. Käännä ajatuksesi onnistumiseen ja huomaa se, hei tämä meni hyvin ja jäi hyvä mieli ja lähde uudella ajatuksella aamuisin liikkeelle. Onnistuin ja onnistun jatkossakin.

Pysähdy, ota voimavarasi käyttöön, aktivoi ja huomioi ne ja elä omannäköistä elämää. Rakasta ennenkaikkea itseäsi, Olet sen rakkauden arvoinen. Ja se lisää Sinun hyvinvointiasi monin tavoin ja heijastuu myös muihin, eikös kuulosta hyvältä?