Olen viime viikot perehtynyt digimaailman saloihin erään sovelluksen alkaessa toimimaan haasteellisella tavalla. Asia on ollut mielessäni lähes joka päivä ja olen jotain tehnyt tämän ongelman eteen. Suomalaisella sisulla sitä ensin yrittää itse ratkaista ongelmaa. Etsin ohjeita netistä ja teen sovelluksen ohjeilla itselleni muutoksia, joita en enää muista mitä olenkaan tehnyt näin jälkikäteen. Asian piti olla helppo. Miksi se juuri nyt tökkii?

Se opettaa minulle kärsivällisyyttä.

Otan lopulta yhteyttä sovelluksen ylläpitäjiin. Kas kummaa, puhelimessa täytyy painaa sitä ja sitä näppäintä jotta pääset jollekin linjalle, enkä ole edes varma olenko menossa oikealle henkilölle juttelemaan. Siellä kerrataan minun puhelinnumero ja jään lopulta odottamaan soittoa jota ei tule monista yrityksistä huolimatta. Etsin uusia puhelin numeroita, siellä vastataan englanniksi, voi ei, en osaa selittää tätä digimaailman ja sovelluksen ongelmaa englanniksi!

Olen aiemmin laittanut jo viestiä yritykseen, kääntänyt kielisovelluksella tekstini englanniksi ja odotan vastausta. En saa joko vastausta tai en löydä sitä mistään.

Mitäs sitten seuraavaksi yritän. Etsin netistä youtubesta ohjeita, ja niitä löytyy kyllä muttei niissä käsitellä ongelmia. Katson ja kuuntelen, ei apua. Löytyy kuitenkin yhteystiedot digiosaajiin, otan ne talteen varalta, jos muuta en keksi.

Kirjaston sivuilta löytyy ehkä ratkaisu. Siellä on digiosaajia, laitan heille viestiä. Innoissani jo odotan vastausta, voisin saada jopa henkilökohtaista opastusta. Sieltä en ole vielä saanut vastausta, ehkä joku perehtyy asiaan nyt..

Soitan Ladeciin, joka aikoinaan auttoi minua perustamaan tämän toiminimen, pyydän sieltä apua ja sanotaan, ettei heillä ole erityisosaamista tähän asiaan. Ohjattiin maksulliseen digikoulutukseen, muutama tunti opastusta ryhmässä ja aika suolanen hinta. Jään miettimään, sattuu samalle päivälle lapsenlapsen hoitopäivä, jota olen odottanut. Kumpi on minulle tärkeämpää nyt. Sovellukseen liittyvä koulutus, jossa voisin ehkä kysyä neuvoa vai lapsenlapsen kanssa yhdessä olo päivä. Lapsenlapsi vei suuremman korren. Kysyin neuvoa tyttäreltä. Hän löysi uuden paikan minne voisi viestiä lähettää suomeksi ja sieltä vastattiin suomeksi, jee, mutta hän ei voinut muuta kuin sanoa että yritä vielä soittaa tai laittaa viestiä sovelluksen sisältä käsin, jonne minulla on käyttäjätunnus ja salasana.

Menee muutama päivä, suunnittelin ja pidin syöpäpotilaille rentoutusta ja räätälöin heille ongelmanratkaisuun tai johonkin mieltä painavaan tilanteeseen liittyvän version, sanoin että nauhoitan sen myös itselleni, jotta voisin myös ratkaista oman ongelmani. Eli aion kuunnella sen myös itse myöhemmin, uskon että tämä nyt tulee auttamaan minua.

Olin rentoutuksen jälkeen hieman väsynyt ja jäin vielä koneelle. Löysin yhden sähköposti viestin, jossa oli sovelluksen yrityksen erään henkilön meiliosoite. Kirjauduin sovellukseen sisään ja sieltä pääsin lopulta lähettämään kaikki ongelmaani liittyvät asiat suomeksi. Nyt odotan, saanko vastausta. Jotain kuitenkin jo eilen tapahtunut, kun olin päässyt erilailla järjestelmään. Odotan vielä ratkeaako muutkin ongelmat nyt näin.

Mitä olen oppinut tämän turhautumista aiheuttavan tapahtuman aikana? Paljon, olen lukenut tietokoneeseen liittyviä asioita monelta kantilta. Turvallisuus asioita ja paljon muuta. En ole kuitenkaan stressaantunut. Olen uskonut, että asia kyllä ratkeaa. Oliko ongelma päivityksissä, olen myös selvittänyt miksi ne ovat niin tärkeitä tehdä. Eikä mitkään asiat aina ratkea heti, siihen olen sitä kärsivällisyyttä tarvinnut, mutta olen luottanut että olen tarvinnut tämän kaiken opin myös turhautumisen kokemuksesta ja miten sen kanssa olen tullut toimeen useita kuukausia. Olen käyttänyt varmaankin sata tuntia tähän prosessin käsittelyyn ja varmasti tulevaa varten jää iso tukko uusia oivalluksia ja oppeja. Ja kyllä kannattaa. Välillä täytyy lyödä päätä seinään jotta se oppi menisi perille vaikken olisi halunnut tai kiinnostunut koko asiasta. Eli tarvitsin myös sitä vahvaa tahtoa.

Olen myös kirjautunut facebookin ja olin myös instagramissa, jonne latasin vuosi sitten viimeksi valokuvia. Facebookissa toimin ainoastaan ryhmissä ja tuen siellä toisia muunmuassa syöpäryhmissä. Kaveripyyntöjä olen siellä saanut, mutta en ole varmaankaan joidenkin harmiksi hyväksynyt siksi, että yritän pitää rajat ja hallinnan itselläni. Muuten facebookissa olen todella huono käyttäjä, mutta tällä hetkellä riittää tämä tieto ja taito siellä. Jos joku haluaa olla yhteyksissä sitä kautta tunnen mese toimintaa tosi vähän mutta sieltä voin lukea ja vastatakin.

Uskon ongelmani ratkeamiseen. Tarvitsen tämänkin opin elämäni tuleviin haasteisiin jatkossa, kun kaikki ei mene kuten haluan, vaan ne menee niinkuin on minulle parasta.

Muistin juuri ajatusleikin aiemmasta kirjoittamasta blogista ja testasin miten pystyn etäännyttämään ongelman mielessäni kauemmas ja tuomaan onnistumisen tunteen lähemmäs. Laitoin silmät kiinni ja annoin tunteiden tulvia mieleeni ja nyt tuntuu jo paremmalta tämän ongelman suhteen fiilikseni. Yes!

Kuva pixapay MarlyneArt