Oivalluksia ja uuden oppimista

Joulun ja uuden vuoden toivotus

Perjantai 22.12.2023 - Mervi

Logoterapia koulutuksen materiaaleista löysin Raili Malmbergin runon, joka sopii hyvin tähän vuoden lopuksi ja joulun toivotukseksi, vähän niinkuin yhteenvedoksi kaikesta tästä vuodesta tuoduistani opeistani ja oivalluksistani Sinulle lukijani lyhennettynä.

Toivotan Sinulle Rauhallista joulua, lapsille ja lapsenlapsille iloa ja valoa ilman pelkoja ja

turvattomuutta.

Itsensä arvostavaa Uutta Vuotta 2024, Toivottavasti löydät vihdoin itsesi

kaiken "maallisen" turhamaisuuden takaa ja Sallit olla oma itsesi. Rakastaen ja arvostaen

itseä, sillä sieltä se rakkaus tulee ja on valmiina jaettavaksi sieltä myös muille. Lopeta

vertailu muihin. Kaiken ahdistuksen takana on somen aiheuttamat vaatimukset itselle.

Oletko vielä epämukavuus alueella

Torstai 14.12.2023 - Mervi

Heräsin, tuli jälleen oivallus, mietin sängyssä ennen ylösnousua. Mitä ympärilläni tapahtuukaan?

Olimme puolisoni kanssa jälleen Parisuhdekeskus Katajan verkkoluentoa kuuntelemassa etänä. Aiheena oli ristiriidat. Jälleen eri näkökulmia tähän asiaan saimme oivallettavaksi. Näinä iltoina annetaan aina kotitehtäviä ja mehän tehdään niitä, koska niistä saadaan mielettömän hyviä keskusteluja aikaan.

Tämän kertaisen illan tehtävä oli seuraava. Jos esimerkiksi joulun tai lomien vietto saa parisuhteessa erimielisyyttä siitä kumman vanhempien luo mennään aattona niin kokeilkaapa tätä.

Otimme itsekin jouluaaton vieton tehtäväksemme. Kumpikin piirtää kaksi ympyrää paperiin. Toinen isompi, toinen pienempi ympyrä sinne keskelle. Kirjoita pienemmän ympyrän sisälle KAKSI Sinulle tärkeää asiaa, jotka haluat jouluaattona toteutuvan ja kirjoita isomman ympyrään KOLME ei niin tärkeää, mutta mahdollisia asioita. Kummallista muuten miten paljon on yhteen päivään odotuksia sullottu ja minkähän takia, ai joulurauhan saavuttamiseksiko? No, tärkeimmät itselle olivat joulupöydässä perheen kanssa illanvietto ja joulusauna. Puolisolla about samoja asioita. Mutta mistä voisimme luopua. Ei niin tärkeät olivat jouluaaton riisipuuron syönti iltapäivällä, joulukirkko ja haudoilla käynti. Pääsimme keskusteltuamme kompromissiin keskenämme. Siirretään riisipuuro joulupäivän aamuun. Joulukirkossa käydään jo viikkoa ennen, jossa lauletaan joululauluja ja haudoilla käynniksi riittää hyvin hautakynttilän laitto omalle pihalle, ajatushan siinä on tärkein, menneet omaiset ovat kuitenkin sydämmessämme. Kuinka helppoa. Pukin roolinkin voimme siirtää nyt nuoremmille. Keskusteltiin myös jouluruokien määrästä ja voisimmeko tehdä jotain nyyttäriperiaatteella. Siitä oikopäätä viestiä lapsille ja heille tämä kaikki passaa oikein hyvin. Mahtavaa! Vaati siis avointa keskustelua ja asian puheeksi ottamista.

Aiheena on tällä kertaa epämukavuuden alueella olo. Sisäiset omat vaatimukset lapsuuden kodista, näin "täytyy" toimia jotta saat joulunmielen. Olinko aiemmin edes ymmärtänyt kyseenalaistaa asiaa vai olinko vielä niin hyvässä kunnossa että jaksoin kaiken vaikken jaksanutkaan. Vai uskallanko jo ottaa puheeksi asioita, joita ei aiemmin voinut käydä.

Mietitään lisää. Sallitko itsellesi jotain, joka ei sovi omiin arvoihisi muutenkaan? Mitkä ovat arvosi, tiedätkö? Onko ykkösenä perhe, terveys, työ, ystävät, uskonto, raha ym? Miten ne näkyvät arjessasi, toimitko arvojesi mukaisesti? Sisäinen ristiriita saa voimaan huonosti ellet tunnista sitä. Sallitko asioita itsellesi vaikket jaksaisi? Onko läheisissäsi joku joka vie energiaasi, et uskalla sanoa säälistä tai pelosta häntä kohtaan mitään negatiivista, vaikket häntä jaksasi, tämä ei tunnu hyvältä minusta, mutta en voi lopettaakaan. Tai lopetat vain yhteydenpidon sanomatta mitään. Miksi? Mikset voi sanoa, että minusta tuntuu pahalta/ikävältä kun sanot noin tai teet noin? Kerro lisäksi miksi tunnet niin. Jos toinen siitä loukkaantuu se on hänen tunne, älä ota hänen tunnetta itseesi, mutta älä vähättele toisen tunnettakaan. Saat kuitenkin hänet miettimään asiaa ja ehkä hän saattaa sanoa, mikset kertonut aiemmin. Ei siinä kuitenkaan syytellä tai tuomita toista. Pidätkö kiinni itsepetoksesta tai periaatteesta? Miksi? Anna itselle armoa ja salli anteeksipyyntö itsellesi ja toiselle, vapautat siinä itsesi lopulliselta tuholta, ehkä jopa katkeruudelta.

Mieti myös menetkö tapahtumiin ja tilanteisiin toisten mieliksi vaikka sydämesi tahtoisi toisin? Miksi teet niin? Hylkäämisen pelossako? Hylkäätkö mieluummin itsesi kuin ulkopuolisen toiveen mukaisen pyynnön? Ketä pelkäät? Miksi? Mikset kuuntele sydämesi ääntä? Meidän keho ja mieli reagoi, jos emme kuuntele itseämme. Alamme voimaan huonosti, tulee kaikenlaisia epämääräisiä oireita eikä välttämättä löydy niille edes syytä. Saatetaan jopa etsiä lohtua jostain addiktiosta ja pahennetaan omaa tilannettamme joka suuntaan. Laitetaan stressin piikkiin ja syytetään ulkopuolisia omasta pahoinvoinnista. Sanonta tai uskomus kärsi, kärsi, jotta kirkkaimman kruunun saat, ei ole mistään peräisin. Se uskomuksena vie vaan mahdollisuuden uuden ratkaisun löytymiseen tai oivallukseen. Eikä sitä kruunua muuten koskaan tule.

Tuo yllä esittämä tehtävä sopii myös omien arvojen testaamiseen. Jos mulle tärkein arvo on perhe. Mitkä kaksi tärkeintä asiaa olisivat sisäympyrässä? Mitkä kolme ei niin tärkeää asiaa ulommassa ympyrässä? Miten toteutan näitä asioita arjessani, mitä voisin parantaa jotta arvoni toteutuvat ja minulla olisi mukava ja hyvä olla. Tarvitsinko apua toisilta, jotta ne voi toteutua, pyydä, ole rohkea.

Käy jokainen arvosi läpi ja opi itsestäsi uutta, arvosta ja kunnioita itseäsi, koska suurinta mitä voit tehdä on rakastaa itseä sellaisena kuin on, vertaamatta kehenkään toiseen missään asiassa. Minulle itselle on tällä hetkellä aivan sama mitä ihmiset ajattelee minusta, en pysty moniin asioihin mutta pystyn johonkin muuhun minulle tärkeään asiaan. Siksi minulla on hyvä olla näin, olen onnellinen näin. Rakasta, kunnioita ja arvosta itseäsi, se heijastuu kyllä ympärillesi.

Olisiko tämä paras joululahja ikinä itselle ja toisille? Muista, että muutos on aina mahdollinen.

Kuva pixapay: gerald

Syksyn luennoitsijoiden satoa

Maanantai 4.12.2023 - Mervi

Olen paikallisen syöpäyhdistyksen vetäjänä ollut nyt useamman vuoden. Takana on myös korona vuodet, jolloin sovittuja tapaamisiltoja jouduttiin perumaan sairastumisten ja koronan leviämisen pelossa.

Toimintamme on suhteellisen aktiivista. Minulla ei ollut mitään kokemusta yhdistystoiminnasta ennen kuin tähän tehtävään ryhdyin tai pääsin. Tämä toiminta on antanut minulle todella paljon. Olen tutustunut paikallisiin ihmisiin ja rohkaistunut ottamaan yhteyttä eri luennoitsijoihin. Meillä on mukava ryhmä ja toimimme yhdessä tiiminä.

Olemme tehneet myös yhden retken minun aikana. Kävimme viime kesänä tapaamassa Airaa Hyrsylänmutkassa. Kuinka lämmin ja läsnäoleva hän oli kertoessaan tarinaa evokkovuosistaan. Olemme mukana kesäkahvilatoiminnassa, joulumyyjäisissä ja käymme myös lounailla palkitsemassa itseämme hyvin tehdystä työstä.

Tänä syksynä saimme luennoitsijoiksi rovasti Päivi Seppäsen, joka itsekin on sairastanut rintasyövän. Kerron hänen jotain hänen selviämisprosesistaan (hän antoi luvan)

Kirjoistahan me saadaan lohtua tai samaistumispintaa omaan traagiseen tilanteeseemme. Maija Paavilainen, Torsti Lehtinen, Anne-Mari Raittila olivat hänen voimakirjojaan sairastumisen aikana. Tässä joitain otteita lyhykäisyydessään.

Ilon löytäminen kaikista pienemmistäkin asioista, kaikkien aistien käyttäminen, toisten ihmisten tuki ja vertaistuki sekä kuolemantiedostaminen olivat tärkeimpiä oivalluksia.

Oli myös kysytty viittä toivetta ihmisiltä, jotka olisivat voineet elää toisin elämäänsä kun kuolema oli jo lähellä. Ne olivat seuraavat.

1. Olisipa voinut olla uskollinen itselleni,

2. pitää tasapainon elämässä kaiken suhteen,

3. olla rohkea ilmaisemaan tunteitaan,

4. olla enemmän yhteydessä ystäviin ja

5. olisinpa itselleni antanut luvan olla onnellinen.

Kannattaa muuten miettiä näitä asioita, toteutuuko jotain näistä jo nyt vai olisiko mahdollista alkaa toteuttaa edes jotain noista.

Lisäksi Päivi kertoi seuraavista asioista:

Aivo ystävällinen ajankäyttö, se millä ravitsen henkisesti itseni; oppimalla uutta, havainnoiden kaikkea ympärillään, luovuuteen liittyvät asiat ja sosiaaliset ulottuvuudet monella tapaa.

Ystävät eri elämänvaiheista tärkeitä. Ystävällisyys on voimavara myös onnellisuudelle. Hiljaisuus. Hyvät muistot, muut selviämiset elämässä sekä niiden esille tuomista, kannustusta ja rohkaisua.

Toisten ihmisten hyväksi tekemistä, olla avuksi ja tueksi, josta saa merkitystä elämään, ilahduttamalla muita.

Erittäin hyviä ja kauniitä ajatuksia meille kaikille kaikkiin elämänvaiheisiin.

Kiitos Päivi.

Toinen syksyn luennoitsijoita oli lääkäri Jouko Leppänen Kouvolasta. Hän tuli luennoimaan aiheella mitä syöpä tarkoittaa. Hän kävi läpi solun toimintaa elämän ensi hetkestä alkaen, miten se jakautuu ja miten siitä muodostuu elimet, lihakset ym. Hän kertoi myös mitkä tutkitusti aiheuttavat syöpäsolun jakautumista väärin. Tunnetustihan ne ovat tupakka, alkoholi, liikkumattomuus, pitkään jatkunut stressi, elintavat. Mutta se mikä yllätti hänen luennossa oli se, että myös lapsuuden traumat, kaltoinkohtelu, väkivalta, uhkan tunne, vanhempien erot ym vastoinkäymiset voivat olla syynä syövän syntymiseen. Vaikka se on aivan loogistakin, miksei näin olisi? Puhuttiin myös magneettikuvauksen ottamista yksityisellä ellei lääkäri terveyskeskuksessa vielä koe sen ottamista tarpeelliseksi. Mielenrauhan vuoksi epäilyyn kannattaa harkita omakustanteisesti.

Peilasin tätä ajatusta myös omaan lapsuuteeni, nuoruuteeni ja ikäviin kokemuksiin ja tietenkin kokemaani syöpään. Enkä tietenkään syytä siitä ketään että minä sairastuin. Minä olen eri persoona ja koin asioita ehkä toisin kuin joku muu olisi tehnyt. Sekä uskomukset itsestä ovat olleet niin vahvoja että nekin ovat tulleet osaksi persoonaani. Ja niiden myötä ne ovat pitäneet minua elämässä kiireisenä ja suorittajana:itsensä vähättelyä ja aliarvioimista.

Ensi vuonna helmikuuksi sain luennoimaan Hanna Nohynekin. Mitähän uutta opimme koronasta tai jostain muusta, sitä ei voi vielä tietää..mielenkiinnolla odotan.

Kuva pixapay:pexels. Yhdessä hyvän tekemistä, eikö vaan?