Oivalluksia ja uuden oppimista

Muutosta elämään

Lauantai 20.4.2024 - Mervi

Kirjaa kirjoittaessa käyn päiväkirjani ja muistiinpanoni läpi. Joku viisas lausahdus tai oivallus vahvistuu siten myös omaan mieleeni ja haluan sen tuoreeltaan jakaa.

Jos kärsit jostain, ihan mistä vaan, tavasta tai tottumuksesta. Haluat varmasti muutosta siihen. Ensimmäisenä ehkä tulee ajatus, että haluan mutten pysty, olen kokeillut ja epäonnistunut monta kertaa. Ehkä olet kokeillut sillä tavalla, joka ei ole sinulle oikea tapa tehdä muutosta. Olet palkinnut itseäsi joskus tällä, seuran vuoksi, omaksi iloksi? Voihan olla, että alkuun tämä miellyttävä kokemus on lopulta muuttunut rasitteeksi ja tämä tapa/mielihalu taakaksi. Nyt mietit miten saisit voimavaroja muutokseen.

Muista mahdollinen on mahdollista. Olet osannut oppimisen tärkeimmät menetelmän, yritys-erehdys-yritys menetelmän jo kouluiässä. Ja niiden kokemusten yhteisvaikutuksena on syntynyt usko ja toivo, jonka varassa olet päässyt elämässä muutenkin eteenpäin.

Ensinnäkin se lähtee motivaatiosta. Haluanko oikeasti muutoksen? Tahdotko sen? Miten paljon kärsin tästä, vai kärsiikö muut ja he toivoo, että tekisit muutoksen? Kärsitkö siitä, että siitä huomautellaan Sinulle, että muka toiset tietää paremmin sinun elämästäsi. Sehän on loukkaavaakin tai se voi olla myös rakkautta, jopa menettämisen pelkoa. Kannattaa asiasta keskustella ihan oikeilla sanoilla.

Harjoitus

Jos kärsit, kuvittele itsesi autoon, voit laittaa silmät kiinni kun mietit näitä eri paikkoja. Missä kohdassa istut kun katsot tilannettasi. Kuskin paikalla, pelkääjän paikalla vai takana jommalla kummalla puolella.Vaihda paikkaa mielessäsi ja koe miltä tuntuu missäkin kohdassa istua ja istu sille paikalle, jossa tuntuu juuri nyt hyvältä ja edistää hyvinvointiasi.

Tai

Ensin mieti itseksesi. Missä olet onnistunut elämässäsi? Mistä sait hyvän mielen kun ratkaisit tilanteen mielestäsi oikein? Jouduit ehkä ponnistelemaan ehkä vähän haastamaankin itseäsi ja selvisit siitä "voittajana". Liittyykö se opiskeluun, oppimiseen, harrastukseen, ihmissuhteisiin, työhön, mihin? Sen ei tarvitse olla iso asia.

Valittaminenhan ei auta tilannetta yhtään, sekin on selvää. Negatiivinen kierre vaan ruokkii itseään eikä siitä tahdo päästä ulos, ellei sitä tiedosta itse. Tiedosta mitä teet. Tätätkin tilannetta voisi katsoa itseä ulkoapäin, mieti miltä keskustelut näyttää kärpäsenä katossa ollessasi.

Mulla on ollut ajoittaista kipua vasemmassa olkapäässä. Se on etupuolella olevassa lihaksessa oleva kipu. Kipu äityy silloin jos käytän sauvoja pikkulenkeilläni, ehkä se isku maahan ärsyttää sitä. No, olen jättänyt sauvat pois käytöstä aika ajoin ja unohdan kun kipua ei taas ollut, että otan ne sauvat taas mukaan. Mietin, miksen taaskaan opi.

Ratkaisuksi, piilotan sauvat tai otan yhteyden terveydenhuoltoon ja selvitän mistä kipu johtuu, vai odotan että tilanne paranee itsestään, eikä tarvitse kuluttaa yhteiskunnan varoja, koska olen syöpähoitojen aikaan sitä tehnyt. No, kärsinkö tilanteestani? En koko ajan. Onko mulla motivaatiota vielä riittävästi muutokseen? Ehkä ei, tosin jos mietin lapsenlapsen syliin ottamista, siinä on pieni riski että käsi pettää, mutta ei ole vielä mitään vakavaa tapahtunut.

Missä olen onnistunut, jos kuitenkin kärsin ja asia on mielessä ja kipu ajoittain muistuttaa olemassaolostaan? Olen onnistunut aloittamaan etärentoutukset yhdistyksille vuosia sitten. Mitä se vaati minulta silloin? Selvittää kiinnostaako heitä uusi juttu, rohkeutta myös itse hypätä uuteen, periksiantamattomuutta, luottaa itseensä, ehkä positiivinen asennekin auttoi.

Nyt selvitän itselleni. Haluanko selvittää mistä vaiva johtuu, onko riittävästi motivaatiota? Oikeestaan on, lapsenlapset oli se pointti. Nyt pitäisi saada se rohkeus ottaa selvää ja selvittää mistä apua ja päästä mahdollisesti hoidattamaan asia ammattilaisten toimesta. Sehän voi hoitua fysioterapiallakin, mietin.

Todellisuudessa juuri näin on tapahtunut. Tartuin puhelimeen ja soitin terveyskeskukseen. Olen menossa nyt fysioterapeutille parin viikon päästä ja sain lääkärillekin ajan. Tiedostin, etten halunnut asiaa hoitaa kun ei koko ajan asia vaivaa. Miksen muuten hoitaisi itseäni, enkö arvosta itseäni. Olisko tämä liian vähäpätöinen asia. Kuka sen määrittää sellaiseksi. Tarkoitushan, on että olisin suht hyvä kuntoinen eläkeläinen ja selviäisin mahdollisimman pitkään ilman apua.

Eli kärsimykseeni, tunnistaa tilanteen vakavuuden-> tunnistin tilanteet->halun muutokseen sekä tunnistin voimavarani, joten teen sen ja koska olen ennenkin selvittänyt asioita rohkeasti. Aina voi voittaa.

Näin helppoa se lopulta on. Kokeile, apu voi olla puhelin soiton päässä tai joku muu yhteydenotto. Muista pahinta ei ole kaatuminen vaan makaamaan jääminen. Koska Olet sen arvoinen, rakastettava ja ainutlaatuinen ihminen.

Kuva pixapy:Gert Altmann

Alitajunnasta

Lauantai 6.4.2024 - Mervi

Minulla on omia lapsenlapsia, vanhempi on reilut kaksi vuotta, toinen on vauva viisi kuukautta. Olen myös bonusmummeli kohta kuusi vuotiaalle ihanalle tytölle. Hän asuu tosin kauempana ja on meidän kanssamme tekemissä harvemmin. Muutamia yökylä reissuja hän on rohkaistunut tekemään yksin ja niistä olen todella iloinen ja onnellinen. Tytön kanssa on ihan eri leikit ja tekemiset. Saan leikkiä myös sellaisia leikkejä joita en itse voinut tai pystynyt lapsena leikkimään.

Olen heistä kaikista todella ylpeä ja kiitollinen. Saan myös olla mukana tyttäreni poikien elämässä useita kertoja kuukaudessa. Samalla seuraan heidän kehitystään ja yritän huomioida heitä täysin eri näkökulmasta kuin itse aikoinaan tuoreena äiti tein.

Varon sanomasta sellaista, jonka tiedän olevan haitaksi tai uskomukseksi elämässä. Tuon myönteistä ja kannustavaa. Heidän omia ominaisuuksia kehun, enkä puhu kiltteydestä tai tuhmuudesta. En ota väkisin syliin, kysyn luvan. En lue päiväunille mennessä kirjaa vaan kerron mitä ihanaa tai mukavaa ollaan yhdessä tehty tänään ja miten mummona koen ne hetket. Sanon esimerkiksi lapselle niin, että mummo tallettaa hetket sydämeeni ja hengitän syvään, koen kiitollisuutta ja rakkautta niistä hetkistä. Ikävän hetken tullessa palaan näihin tunnelmiin harjoituksissani. Kerron tämän myös kaiken lapselle kuinka voimaannuttavia ne hetket ovat.

Alitajuntamme on mielenkiintoinen. Se kuulee sen mitä haluamme tai uskomme olevan meille oikein. Jos kovin moitimme itseämme, se uskoo ne kyllä hyvin jos olemme sellaisen uskomuksen sisäistäneet itsellemme vahvasti. Jos on lapsuudessa sanottu, että olet huono jossain tehtävässä, voit uskoa koko elämäsi että olet huono koko ajan, eikä kannata edes yrittää mitään eikä edes kokeillakaan epäonnistumisen pelossa. Luulet sitä jopa ominaisuudeksikin.

Alitajunta ei kuule sanaa EI, jos sanot lapselle noin ei saa tehdä, se kuulee, saa tehdä.

Samoin miten aikuinen kuulee, jos sanot aikuiselle mene ammattilaisen juttusille tai hoitoon, hae apua tilanteeseeseesi. Aikuinen vastustaa toisen käskyjä ja määräyksiä ellei ole kysynyt itse neuvoa, joten silloin pitääkin sanoa, jatka vaikka samaan malliin, jos tiedät sen olevan itsellesi hyväksi. Tosin, olethan saattanut jo monta kertaa asiasta keskustella jo, eikä muutosta ole tapahtunut. Mutta jos asiaa harmittelet mielessäsi ja tilanne vain vie entistä enemmän sun energiaa, niin silloin testaa tätä vaihtoehtoa.

Kliinisen hypnoosin opiskelu toi elämääni ymmärrystä vähän kaikkeen syvemmin. Nyt uskaltaa tehdä asioita, joita ei ennen kuvitellut uskomusten tai pinttyneiden tapojen takia tehdä. Haastan itseäni päinvastaiseen toimintaan. Annan myönteisiä kehotuksia päivittäin alitajunnalleni ja negatiivisille "näytän keskisormea" sanon stop. Muistan, että ajatuksia tulee ja menee, eikä ne kaikki ole totta.

Me niin haluttaisiin, että ihmiset eläisivät kuten me elämme. Välttäisivät virheitä, epäonnistumisia ja muita mokia vaikka häpeän pelossa. Elämän pitäisi olla tasaista ja helppoa. Mutta kun se ei ole sitä. Kun kaikkea yritämme välttää, vastoinkäymiset tuntuvat todella raskailta asioilta eikä tunnu löytyvän ulospääsyä mitenkään. Ei tietenkään, jos olet välttänyt elämästä epäonnistumista, et voi tietää miten sieltä pääsee pois, sinulla ei ole mallia alitajunnassasi. Ja jos joku ei mene kuten haluat, maailmasi murtuu. Sekään ei ole totta, aina löytyy muita ratkaisuja.

Me vanhemmat olemme voineet myös estää lasta tekemästä asioita, suojella kaikelta pahalta. Oltu ylihuolehtivaisia, peloissamme jopa lapsen kokemasta normaalista elämästä. Lapsi saattaa kokea, ettei kasvaminen aikuiseksi olekaan turvallista. Ahdistuu kaikesta pienestäkin vaikeudesta. Sitten vanhemmat kietoutuu siihen samaan kehään lapsen kanssa ja kehä vaan jatkuu ja jatkuu. Ollaan "kietoutuneita" toisiimme. Tullaan jopa riippuvaiseksi toisistamme. Sitten kun pitäisi itsenäistyä, lähteä elämään omaa elämää, ei olekaan taitoa selvitä. Kaikki saattaa ahdistaa, koulussa tai työssä vuorovaikutus tai oppiminen vaikeaa, ei osaa kun ei ole annettu asioiden tapahtua eikä päästy oppimaan niistä.

Sain mallin omalta äidiltäni. Tiedän, että äidilläni oli oma hyvä tarkoituksensa siinä. Kaikesta täytyy olla huolissaan, täytyy ilmoittaa missä mennään, milloin tullaan ja milloin ollaan perillä. Jos perheenä myöhästyimme puolikin tuntia matkanteossa, hän loi aina pahinta skenaariota mitä on tapahtunut ja perille tultumme oli ärtynytkin ellen pystynyt siitä ilmoittamaan. Luulin sen olevan rakkautta, ehkä se olikin sitä. Hän oli varmaan saanut mallin omalta äidiltään sota-aikana ja evakossa ollessaan. Mutta nyt tunnistan, että olin omien lasten ollessa pieni koko ajan ylivirittynyt, stressaantunut, valmis toimimaan ja varmistamaan ettei mitään pahaa tapahtuisi.

Lapsuudessani oli maalaiskylällä miesten tapana helpottaa tunteitaan käyttämällä "ilolientä". Tosin moni niiden käyttäjä muuttui päinvastaiseksi kuin tarkoitus oli. Lapsena en ymmärtänyt miksi aikuinen muuttui pelottavaksi ja uhkaavaksi. Äiti yritti luovia molempiin suuntiin, olla sekä turvallinen mutta hän oli myös itse pelokas. Lapsihan vaistoaa vanhempien tunnelmat, sitä eivät vanhempani tienneet. Elin ja kasvoi myös ristiriitaisissa tunnelmissa.

Millainen vanhempi sitten olin. Juuri sellainen kuin alitajuntani oli oppinut ja omaksunut ja saanut mallia kotoa. Ei mitään kyseenalaistamista. Kunnioitin ja pelkäsin auktoriteetteja myöhemmin joskus jopa omaa miestäkin, koska luulin että Jumala on mies ja miehiä pitää kunnioittaa ja palvella.

Tänään keskustelen tyttärieni kanssa usein siitä miten olisin voinut toimia toisin jos olisin tiennyt, osannut tai ymmärtänyt. Olemme oppineet puhumaan, avaamaan ja ymmärtämään toimitatapojamme, mistä mikin johtuu. Osoitan heille, että minulla on ollut kuitenkin hyvä tarkoitus kaikessa ja se on silloin mielestäni ollut rakkauden osoitusta. Tytöt ymmärtävät sen hyvin. Katkaisen vanhat pinttyneet uskomukseni tuodessani ne julki heille ja toivon, että he nauttisivat elämästä ilman jatkuvaa pelkoa siitä, mitä jos jotain tapahtuu. Elämässä kun aina sattuu ja tapahtuu ja niistä vain pitää ottaa opiksi. Suurin oppi on kuitenkin puhumisen taito. Nyt me puhutaan muttei enää mitään hyvää päivää kirvesvartta puhetta vaan asiaa elämän ja kuoleman välistä. Ihan äskettäin oli puhe omista toiveistani kun kuolen, miten haluaisin heidän toimivan kohdallani sekä kerroin kun tyttäreni kysyi missä hautajaistoivepaperini ym tärkeät asiakirjat sijaitsee.

Mitä sitten sanon lapselle, jos pitäisi kieltää jostain. Sanon, hei, tuo sattuu sinuun tai minuun, lopeta. Tuo oli ikävästi tehty, voi olla että siinä tulee oppi anteeksipyytämiseen ja -antamiseen. Voisin myös sanoa, Rakastan sinua. Olet arvokas ja ainutlaatuinen, riität minulle juuri sellaisena kuin olet.

Jos aikuinen ei tee muutosta itseä haittaavaan elämäntapaansa. Voisin sanoa, ota vastuu elämästäsi, jos koet että tuo on sinulle ja toisille hyväksi jatka samaan malliin, ellet koe enää niin, tee asialle jotain, sinä pystyt siihen. Muutos on aina mahdollista.

Positiivareiden sivuilta seuraava sopiva muistutus.

Huomionarvoista:

Huomioi ajatuksesi, sillä niistä tulee sanoja

Huomioi sanasi, sillä niistä tulee tekoja

Huomioi tekosi, sillä niistä tulee tapoja

Huomioi tapasi, sillä niistä tulee luonteesi

Huomioi luonteesi, sillä niistä tulee kohtalosi

Asenteen valintoja poimittu myös Positiivareiden sivuilta:

Minä en osaa/MINÄ OSAAN

En minä/KYLLÄ MINÄ

Epäilen että/OLEN VARMA ETTÄ

En pysty/HALUAN OPPIA

Pelkäänpä että/USKON ETTÄ

Ei se onnistu/ HYVÄ SIITÄ TULEE

Ei se nyt käy/KYLLÄ SE KÄY

On epävarmaa/ON VARMAA

En minä voi/KYLLÄ VOIN

Ei se koskaan/KYLLÄ SE AINA ja vielä lisään, jos eipä kehtaa/viitsi NIIN KEHTAAN/VIITSIN

Kuva pixapay:MemoryCatsher. Mallioppimista ikä kaikki.