Oivalluksia ja uuden oppimista

Koulutusta, transaktioanalyysi johdantokurssi

Sunnuntai 22.9.2024 - Mervi

Mielenkiintoinen ja arvokas elämän jatkumo tässä on kesän päätteeksi tapahtunut kirjoituksissani ja kokemuksissani.

Uskaltauduin/ haastoin itseäni lähteä kahden päivän koulutukseen Pasilaan. Kuljin junalla ja bussilla. Päivät olivat todella pitkät mutta todella antoisat. Näin maalta tullessa Pasilan ympäristö ja muutokset vuosien varrella ovat olleet suuria. Samalla ihmispaljous hämmästytti näin maanseudun rauhasta tullutta kovasti vaikka entinen hesassa asuja olenkin ollut.

Sain kouluttajilta Ritvalta ja Miiralta luvan kertoa omista kokemuksistani mitä koin, oivalsin ja mitä tunsin. Meitä asiasta kiinnostuneita oli juuri sopiva määrä ja tietenkin kaikki oltiin eri taustoista. Kerroin mikä minut toi tähän koulutukseen. Se oli Juha Klaavun kirjasta tullut ajatus minätiloista. He tunsivat kyllä kirjan ja sen idean, mutta tämä koulutus tuleekin eri näkökulmasta eikä se minun intoani laskenut, päinvastoin. Mitähän opin jälleen?

Kerron lyhyesti ensin mitä transaktioanalyysi on. En itsekään tätä tiennyt.

Se on sosiaalipsykologiaa, jolla on syvällinen teoria persoonallisuudesta, vuorovaikutuksesta, ihmisen kehityksestä ja systeemeistä. Tätä käytetään psykoterapioissa, ohjauksissa, organisaatioissa ja kasvatuksessa. Pohjautuu filosofisiin oletuksiin ihmisistä, elämästä ja muutoksesta. Oletukset ovat että kaikki ovat ihmisinä ok, kaikilla on kyky ajatella ja ihmiset päättävät omasta kohtalostaan ja nämä päätökset ovat muutettavissa. Muutoksen tavoitteena on "omasta" käsikirjoituksesta vapautuminen ja autonomian lisääntyminen, joka näkyy tietoisuutena, spontaanisuutena ja läheisyytenä. Ta:n perustaja Eric Berne, psykiatri ja psykoterapeutti. Hänkin käytti metaforia ja yksinkertaista kieltä terapiassaan. Eli samaa, joka minua kiehtoi Milton Ericksonissa. Eric kuvasi ihmisen olevan syntyessään OK, mutta tekevän varhain elämässään päätöksiä, jotka johtavat uskomaan etteivät ole OK tai muut eivät ole OK.

Nyt omaan kokemukseen. Ensimmäinen harjoitus. Mieti taaksepäin viimeistä vrk/vkoa? Oliko hetkiä jolloin toimit, ajattelit, tunsit samalla tavalla kuin joskus lapsena? Oliko hetkiä, jolloin huomasit käyttäytyväsi, ajattelevasi ja tuntevasi tavoilla, jotka olet kopioinut vanhemmiltasi. Tai oliko muita tilanteita, jolloin käyttäytymisesi, ajattelusi ja tunteesi olivat suoria tässä-ja nyt reaktioita siihen, mitä sillä hetkellä tapahtui ympärilläsi. Menimme tästä keskustelemaan parin kanssa kun olimme ensin kirjanneet kokemuksemme.

Nyt päästään minätilojen määrittelyyn, joka on johdonmukainen tuntemisen ja kokemisen malli, joka liittyy suoraan vastaavaan johdonmukaiseen käyttäytymisen malliin. Ne ovat ajattelun, tuntemisen ja käyttäymisen järjestelmä. Minätiloissa on Vanhempi, Aikuinen ja Lapsi.(sisäistettyjä kokemuksenpalasia) Me ollaan joka hetki jossain noista tiloissa, voidaan olla useammassakin yhtä aikaa.

Teimme tehtävän konkreettisesti. Lattialle oli laitettu kolme ympyrää kiinni toisiinsa riviin. Ylimmäisenä oli V, toisena A ja kolmantena L. Meidän piti astua ympyröiden päälle ja tuntea, kokea, aistia se energia mitä on olla siinä tietyssä kirjaimessa ja kirjata kokemukset ylös. Astuin ensin L, laitoin silmät kiinni, minua alkoi itkettää, keho tärisi, olin hätääntynyt, olin suojautumisasennossa. Astuin V, ryhti oli aluksi alaspäin, jännittynyt sitten, minä näytän olo, sitten selviän fiilis. A- kokemus, kädet vapaasti, itseluottavainen olo, hengitys rauhallista ja tasaista. Tuosta Lapsen kokemuksesta jäi loppupäiväksi herkkyys olotila, tulin kotiin ja päätin että aamulla takaisin koulutuspaikkaan päästyä annan "lapselleni" rakkautta ja myötätuntoa ja sanon, että kaikki on juuri nyt hyvin ja näin teinkin. Olo heti helpottui.

Näistä opeista otan jo oppia vuorovaikutukseen, kun tunnistan mistä itse "puhun" ja kuuntelen mistä vastapuoli "vastaa". Eli "rikon" tyypillisen tapani suhtautua asiaan, enkä lähde toisen agressioon esimerkiksi mukaan. Opettelen olemaan aina Aikuisen roolissa.

Puhuttiin myös kontrolloivasta ja huolehtivasta vanhemmasta. Mukautuneesta, luonnollisesta ja kapioinivasta lapsesta.

Taisinpa niistäkin löytää itseäni, MAHTAVAA! Tästä aiheesta keskustelin jo puolisoni kanssa kotona ja saimme käsiteltyä yli 35 vuotta vanhan asian auki, uskomaton oivallus! Mitä vielä voisin oppia?

Keskustelimme myös psykologisista tarpeista, jotka ovat meille kaikille tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi, myös kosketuksen kautta. Myötätuntoisesti tilanteessa kuin tilanteessa.

Ja kuten olen aiemmissakin blogeissa ottanut esille miten tärkeää on ymmärtää, että lapsi on arvokkainta mitä meillä on. Annetaan hänelle tarvitsemaansa tukea, rakkautta ja hellyyttä. Huomioidaan miten puhutellaan, kuunnellaan ja opastetaan tähän maailmaan. Parasta olisi jos kuvitellaan, että itse ollaan se lapsi siinä, miten toivoisit että sinut huomioitaisiin tilanteessa ettei me myrkytetä lapsen mieltä. Lapsi tekee omanlaisen käsikirjoituksen elämälleen jo pienenä meidän ohjeistusten mukaisesti. Mallit vanhemmilta ja muilta läheisiltä, uskomukset ja rajoitukset voivat estää elämästä lopulta omaa aitoa elämää. Onko hän lopulta ok vai vääränlainen?

Sain myös vahvistuksen omaan aitoon kokemukseeni. Oma syöpäpolku, toipumiseen ja toivoon lähtemiseen tarvittiin pohjalle meno, vihan purku kasvimaalle ja usko selviämiseen, tarkoitukseen muiden kantamana! SUURI KIITOS TÄMÄN KAAVION OPISTA!

 Meillä kaikilla on myös viisi hiostajaa voisiko sanoa, että se piru olkapäällä joka vaatii olemaan joko täydellinen, vahva, yrittämään lisää, miellyttämään muita tai tehdä äkkiä pian nopeesti, kuten mieheni usein sanoi minulle. Näistä kaksi tyypillistä on meillä kaikilla. Löysin omani, tosin, olen heittänyt sen pirun jo pois hiostamasta ajat sitten. Vahvistan  täten itselleni. Minä riitän juuri tälläisena kuin olen.

Kun olen ollut omassa pahassa olossani, ärsyyntymisen ja kiukun tilassa, olen lapsilleni tai läheisilleni saattanut sanoa asioita, joita en ole oikeasti tarkoittanut. Se liskoaivo on päässyt liikkeelle. Täytyisi aina ensimmäiseksi sanoa, että olen pahalla päällä, hengittelen tässä ensin..Sitten olisi hyvä ensin selittää mikä aiheutti oloni ja miksi teki ja toimi virheellisesti.

Tämä oli "mieletön" tieto. Me pelataan pelejä, meillä on pelikaavio, joka on sarja vuorovaikutuksia. Ne ovat manipulatiivisia, se tapahtuu tiedostamattomme, tämä peli voi kestää sekunneista vuosiin. Pelissä on aihe, koukku, pelastaja, uhri, syyttäjä. Näitä pelataan Vanhemman roolista käsin, ei Aikuisen roolista käsin. Malli on siis lapsuudesta. Täytyisi oppia huomaamaan tämä koukku. Tein harjoitteen tähän liittyen ja APUA miten hienosti tunnistin tuon koukun erinomaisilla kysymyksillä ja tapani toimia. Jatkossa huomaan tuon koukun ja valitsen toisin. Olen jämäkkä, myötätuntoinen ja kerron myös tarvittaessa omat ikävät tunteeni.

Oma päämääränäni on edelleen vapautuminen varhaisista rajoittavista käyttäytymismalleista, tietoisuuden spontaanisuuden ja läheisyyden kautta.

Me voidaan aina kirjoittaa elämällemme uusi käsikirjoitus. Mitä muutoksia teet, mitä uusia päätöksiä teet, mitä muutat ensimmäisenä, kenen apua tarvitset? Kohti unelmia.

Ja lapsillemme ja lapsenlapsillemme, me voimme toimia uudella rakastavalla tavalla. Arvostamme ja kunnioitamme heitä ja heidän olemassa oloaan uusien rajojen ja rakkauden kautta. Meissä kaikissa on hyvää, viljellään vain sitä ympärillemme ja se heijastuu meihin kyllä takaisin. Sitten voisi pyytää anteeksi. Anteeksipyyntö ja -anto luovat pohjan armollisuuteen. Näytä ja tee sitä myös lapsille ja myös heidän nähden ja kuullen. Me teemme virheitä, mutta me voimme aina oppia niistä ja toimia toisin.

Kaikessa on toivo ja mahdollisuus kasvuun!

Suuri kiitollisuus taas siitä, että tuli lähdettyä koulutukseen. On aivan mahtavaa olla elämän vietävänä ja ymmärtää ja oppia lisää. Lämmin kiitos TA:instituutin Ritva ja Miira ja opiskelukaverit hyvistä peilauksista.

Kuva pixapay, Oldiefan. Yhtäarvokkaita kaikki kukat!

Marilyn Monroesta

Maanantai 2.9.2024 - Mervi

Sattumaako jälleen. Televisiosta ei tullut mitään mielenkiintoista, vaihtelin kaukosäätimellä kanavia ja Teemalla esitettiin Marilynista dokumenttisarjaa. Ensimmäisessä osassa kerrottiin Marilynin lapsuudesta, äidin hermoromahduksesta, sairastamisesta ja isän hylkäämisestä. Uskonnollisesta sijaisperheestä, useista muista sijaisperheistä, joita oli 12 sekä orpokotivaiheista.

Jotenkin tämä jakso sai mietteliääksi. Onko vanhemmat oikeastaan koskaan ymmärtäneet mitä he lapsilleen ovat tehneet, kun ovat hylänneet tai kohdelleet kaltoin lapsiaan. Lapsen kertomaa ei olla uskottu, on vähätelty tai kielletty puhumasta ikävistä asioista.

Marilyn/Norma oli avioton lapsi, jota kukaan ei halunnut. Epäonnistunut suhde isoäitiin ja isoäidin kuolemaan liittyvä tapahtuma eristi lisää myös omasta äidistään. Marilyn ei saanut omalta äidiltään rakkautta tai hellyydenosoituksia vaikka sitä kerjäsi ja äiti hylkäsi pienenä hänet vuodeksi. Tuolloin hän asui kasvattiperheessä. Kun äiti palasi, hän vei tytärtään siskonsa kanssa katsomaan elokuvia ja äidin sisko iskosti Marilynille, että sinusta tulee vielä filmitähti, voit olla tulevaisuudessa sellainen. 4-vuotiaana hän jo kertoi muille että hänestä tulee elokuvatähti. Kasvattiperhe oli taas uskonnollinen ja sitä kautta Marilyn uskoi, että häntäkin voi rakastaa joku vaikkapa, Jeesus. Myöhemmin äidin ostettua asunnon yksinhuoltajana, hän otti kotiinsa myös vuokralaisen, näyttelijämiehen, joka käytti seksuaalisesti hyväksi Marilynia ja äiti ei uskonut kun Marilyn siitä hänelle kertoi. Marilyn koki tapahtumasta syyllisyyttä ja häpeää. Mies uskotteli, että Marilynissa on tähtiainesta ja kehui tätä kauniiksi. Äidin nähtyä Marilyniin liittyvä hyväksikäyttöä kotonaan meni äiti niin suunniltaan että hän sai hermoromahduksen ja joutui mileisairaalaan. Marilynia sijoitettiin sen jälkeen eri paikkoihin, joissa hän koki olevansa hylätty, haavoittunut lapsi, jota ei kukaan halunnut. Hän oli pelokas ja syrjäänvetäytyvä ja hän sai usein remmistä perheissä joihin hänet oli sijoitettu.

Grase-täti edelleen uskotteli Marilynille, että hänestä tulee filmitähti ja vei Marilynin katsomaan elokuvanäyttelijöiden jalan ja käden jälkiä kiinalaisen teatterin edessä Hollywoodin kadulta ja Marilyn sovitti niitä omiinsa käsiinsä ja jalkoihinsa. Eli näin Marilyn vahvasti loi mielikuvaa, että hänestä tulee jotain suurta.

Kerron nyt tästä osasta omasta näkökulmastani lisää.

Miten me aikuiset ymmärtäisimme, että lapsi on IHMINEN, joka ymmärtää kaiken, ottaa mallia vanhemmista ja muistakin ihmisistä. Entäs miten me kotona puhutaan muista ihmisistä, arvostellaanko kaikkia ja kaikkea? Lapsen elämä ihan alusta saakka on jo lähtökohta siitä miten hän näkee maailman, mitä hän kuulee asioita lähipiiristään, se miten häntä on kohdeltu, arvostettu tai rakastettu. Jos lasta kohdellaan kaltoin, vähätellen, kritisoiden jne hän ottaa eri rooleja, jotta hänet hyväksyttäisiin ja häntä rakastettaisiin ja hän samalla "hylkää itsensä", jotkut ehkä koko loppuiäkseen.

Toiset lapset, kuten Marilynkin, hänellä oli yksi ihminen joka loi hänelle luottoa tulevaisuuteen, mahdollisuuksiin menestyä. Mutta heillä ei kuitenkaan ollut tietoa miten tyhjää ja pinnallista elämä tulisi olemaan julkisuudessa. Ei se muiden antama ihailu tai rakkaus tuo sitä vanhemmilta jäänyttä rakkautta tilalle. Marilyn isä ei halunnut olla hänen kanssaan tekemisissä, Marilyn yritti olla yhteyksissä häneen. Marilynin äitikin myöhemmin hylkäsi hänet uudelleen, sanoi ettei ollut synnyttänyt koskaan häntä. Marilyn pelkäsi epäonnistumista. Hän alkoi käyttää myös lääkkeitä. Hänellä oli muutama turvallinen aikuinen elämässään, mutta nekin kuolivat ja erään vastanäyttelijän (jota piti isähahmonaan) kuolemasta Marilyniä myös syytettiin. Monet avioliitot ja muutamat keskenmenot olivat hänelle suuria pettymyksiä ja toivat elämään paljon surua. Kaikkien ihailema seksisymbolihan hän oli, joka janosi vain vanhempien rakkautta ja huomiota, jota oli lapsena jäänyt vaille.

Ja taas oli Iltalehden sivuilla juttua kuinka vielä tänä päivänä isä tai joku muu läheinen oli käyttänyt lapsia seksuaalisesti hyväksi! Miten tämä on vielä tänä päivänä mahdollista? Miten aikuinen ihminen kuvittelee, ettei lapsi siitä kärsisi? Aikuinen vie samalla lapsen tulevaisuuden ja mielenterveyden ja samalla myös monen muun läheisen elämä voi rikkoontua? Miten tälle asialle ei ole vuosikymmenissä tehty mitään sellaista, ettei se olisi enää mahdollista? Todennäköisesti tämä aikuinen on itse joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, MUTTA ONKO HÄN HAKENUT SIIHEN APUA? EI SITÄ kosteta seuraavalle sukupolvelle mitä itselle on tehty vaan katkaistaan se hakemalla apua ammattilaisilta. Häpeän taakka sukupolvien takaa kummittelee vielä seuraaville sukupolvillekin, joita pidetään salaisuutena ja salassa. Kyllä tämä hyväksikäyttäjäkin on jäänyt rakkautta vaille joten annan myötätuntoni myös hänelle. Ei tuomita vaan autetaan ja annetaan mahdollisuus henkiseen paranemiseen.

Marilynin dokumentti hänen elämästä kannattaa katsoa Yle areenasta. Hänen kokemus voisi olla malli meillä kaikille miten tärkeää on antaa lapselle turvalliset lähtökohdat elämään. Rakastaa lasta aidosti, kuulla ja antaa tulla myös nähdyksi aitona itsenään. Eikä luoda omia toteutumattomia haaveita lapsen toteutattaviksi elämässään. Jokainen saisi olla juuri sellainen aito oma itsensä kun on. Kannustetaan ja tuetaan, lohdutetaan ja annetaan rakkautta, syliä ja halauksia ja ennenkaikkea ollaan läsnä.

Marilyn oli pieni, haavoittunut ja eksynyt sielu, jonka olisi pitänyt saada antaa anteeksi vanhemmilleen ja itselleen kaikki, jotta olisi elänyt pitempään ja onnellisena..mutta ehkä tämä olikin tarkoitus opettaa meille jotain arvokasta elämästä. Silloin Marilynin elämällä olikin suurempi tarkoitus kun sai koskaan sitä edes tietää. Kiitos Marilyn. Kuva pixapay ventu99