Mielenkiintoinen ja arvokas elämän jatkumo tässä on kesän päätteeksi tapahtunut kirjoituksissani ja kokemuksissani.

Uskaltauduin/ haastoin itseäni lähteä kahden päivän koulutukseen Pasilaan. Kuljin junalla ja bussilla. Päivät olivat todella pitkät mutta todella antoisat. Näin maalta tullessa Pasilan ympäristö ja muutokset vuosien varrella ovat olleet suuria. Samalla ihmispaljous hämmästytti näin maanseudun rauhasta tullutta kovasti vaikka entinen hesassa asuja olenkin ollut.

Sain kouluttajilta Ritvalta ja Miiralta luvan kertoa omista kokemuksistani mitä koin, oivalsin ja mitä tunsin. Meitä asiasta kiinnostuneita oli juuri sopiva määrä ja tietenkin kaikki oltiin eri taustoista. Kerroin mikä minut toi tähän koulutukseen. Se oli Juha Klaavun kirjasta tullut ajatus minätiloista. He tunsivat kyllä kirjan ja sen idean, mutta tämä koulutus tuleekin eri näkökulmasta eikä se minun intoani laskenut, päinvastoin. Mitähän opin jälleen?

Kerron lyhyesti ensin mitä transaktioanalyysi on. En itsekään tätä tiennyt.

Se on sosiaalipsykologiaa, jolla on syvällinen teoria persoonallisuudesta, vuorovaikutuksesta, ihmisen kehityksestä ja systeemeistä. Tätä käytetään psykoterapioissa, ohjauksissa, organisaatioissa ja kasvatuksessa. Pohjautuu filosofisiin oletuksiin ihmisistä, elämästä ja muutoksesta. Oletukset ovat että kaikki ovat ihmisinä ok, kaikilla on kyky ajatella ja ihmiset päättävät omasta kohtalostaan ja nämä päätökset ovat muutettavissa. Muutoksen tavoitteena on "omasta" käsikirjoituksesta vapautuminen ja autonomian lisääntyminen, joka näkyy tietoisuutena, spontaanisuutena ja läheisyytenä. Ta:n perustaja Eric Berne, psykiatri ja psykoterapeutti. Hänkin käytti metaforia ja yksinkertaista kieltä terapiassaan. Eli samaa, joka minua kiehtoi Milton Ericksonissa. Eric kuvasi ihmisen olevan syntyessään OK, mutta tekevän varhain elämässään päätöksiä, jotka johtavat uskomaan etteivät ole OK tai muut eivät ole OK.

Nyt omaan kokemukseen. Ensimmäinen harjoitus. Mieti taaksepäin viimeistä vrk/vkoa? Oliko hetkiä jolloin toimit, ajattelit, tunsit samalla tavalla kuin joskus lapsena? Oliko hetkiä, jolloin huomasit käyttäytyväsi, ajattelevasi ja tuntevasi tavoilla, jotka olet kopioinut vanhemmiltasi. Tai oliko muita tilanteita, jolloin käyttäytymisesi, ajattelusi ja tunteesi olivat suoria tässä-ja nyt reaktioita siihen, mitä sillä hetkellä tapahtui ympärilläsi. Menimme tästä keskustelemaan parin kanssa kun olimme ensin kirjanneet kokemuksemme.

Nyt päästään minätilojen määrittelyyn, joka on johdonmukainen tuntemisen ja kokemisen malli, joka liittyy suoraan vastaavaan johdonmukaiseen käyttäytymisen malliin. Ne ovat ajattelun, tuntemisen ja käyttäymisen järjestelmä. Minätiloissa on Vanhempi, Aikuinen ja Lapsi.(sisäistettyjä kokemuksenpalasia) Me ollaan joka hetki jossain noista tiloissa, voidaan olla useammassakin yhtä aikaa.

Teimme tehtävän konkreettisesti. Lattialle oli laitettu kolme ympyrää kiinni toisiinsa riviin. Ylimmäisenä oli V, toisena A ja kolmantena L. Meidän piti astua ympyröiden päälle ja tuntea, kokea, aistia se energia mitä on olla siinä tietyssä kirjaimessa ja kirjata kokemukset ylös. Astuin ensin L, laitoin silmät kiinni, minua alkoi itkettää, keho tärisi, olin hätääntynyt, olin suojautumisasennossa. Astuin V, ryhti oli aluksi alaspäin, jännittynyt sitten, minä näytän olo, sitten selviän fiilis. A- kokemus, kädet vapaasti, itseluottavainen olo, hengitys rauhallista ja tasaista. Tuosta Lapsen kokemuksesta jäi loppupäiväksi herkkyys olotila, tulin kotiin ja päätin että aamulla takaisin koulutuspaikkaan päästyä annan "lapselleni" rakkautta ja myötätuntoa ja sanon, että kaikki on juuri nyt hyvin ja näin teinkin. Olo heti helpottui.

Näistä opeista otan jo oppia vuorovaikutukseen, kun tunnistan mistä itse "puhun" ja kuuntelen mistä vastapuoli "vastaa". Eli "rikon" tyypillisen tapani suhtautua asiaan, enkä lähde toisen agressioon esimerkiksi mukaan. Opettelen olemaan aina Aikuisen roolissa.

Puhuttiin myös kontrolloivasta ja huolehtivasta vanhemmasta. Mukautuneesta, luonnollisesta ja kapioinivasta lapsesta.

Taisinpa niistäkin löytää itseäni, MAHTAVAA! Tästä aiheesta keskustelin jo puolisoni kanssa kotona ja saimme käsiteltyä yli 35 vuotta vanhan asian auki, uskomaton oivallus! Mitä vielä voisin oppia?

Keskustelimme myös psykologisista tarpeista, jotka ovat meille kaikille tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi, myös kosketuksen kautta. Myötätuntoisesti tilanteessa kuin tilanteessa.

Ja kuten olen aiemmissakin blogeissa ottanut esille miten tärkeää on ymmärtää, että lapsi on arvokkainta mitä meillä on. Annetaan hänelle tarvitsemaansa tukea, rakkautta ja hellyyttä. Huomioidaan miten puhutellaan, kuunnellaan ja opastetaan tähän maailmaan. Parasta olisi jos kuvitellaan, että itse ollaan se lapsi siinä, miten toivoisit että sinut huomioitaisiin tilanteessa ettei me myrkytetä lapsen mieltä. Lapsi tekee omanlaisen käsikirjoituksen elämälleen jo pienenä meidän ohjeistusten mukaisesti. Mallit vanhemmilta ja muilta läheisiltä, uskomukset ja rajoitukset voivat estää elämästä lopulta omaa aitoa elämää. Onko hän lopulta ok vai vääränlainen?

Sain myös vahvistuksen omaan aitoon kokemukseeni. Oma syöpäpolku, toipumiseen ja toivoon lähtemiseen tarvittiin pohjalle meno, vihan purku kasvimaalle ja usko selviämiseen, tarkoitukseen muiden kantamana! SUURI KIITOS TÄMÄN KAAVION OPISTA!

 Meillä kaikilla on myös viisi hiostajaa voisiko sanoa, että se piru olkapäällä joka vaatii olemaan joko täydellinen, vahva, yrittämään lisää, miellyttämään muita tai tehdä äkkiä pian nopeesti, kuten mieheni usein sanoi minulle. Näistä kaksi tyypillistä on meillä kaikilla. Löysin omani, tosin, olen heittänyt sen pirun jo pois hiostamasta ajat sitten. Vahvistan  täten itselleni. Minä riitän juuri tälläisena kuin olen.

Kun olen ollut omassa pahassa olossani, ärsyyntymisen ja kiukun tilassa, olen lapsilleni tai läheisilleni saattanut sanoa asioita, joita en ole oikeasti tarkoittanut. Se liskoaivo on päässyt liikkeelle. Täytyisi aina ensimmäiseksi sanoa, että olen pahalla päällä, hengittelen tässä ensin..Sitten olisi hyvä ensin selittää mikä aiheutti oloni ja miksi teki ja toimi virheellisesti.

Tämä oli "mieletön" tieto. Me pelataan pelejä, meillä on pelikaavio, joka on sarja vuorovaikutuksia. Ne ovat manipulatiivisia, se tapahtuu tiedostamattomme, tämä peli voi kestää sekunneista vuosiin. Pelissä on aihe, koukku, pelastaja, uhri, syyttäjä. Näitä pelataan Vanhemman roolista käsin, ei Aikuisen roolista käsin. Malli on siis lapsuudesta. Täytyisi oppia huomaamaan tämä koukku. Tein harjoitteen tähän liittyen ja APUA miten hienosti tunnistin tuon koukun erinomaisilla kysymyksillä ja tapani toimia. Jatkossa huomaan tuon koukun ja valitsen toisin. Olen jämäkkä, myötätuntoinen ja kerron myös tarvittaessa omat ikävät tunteeni.

Oma päämääränäni on edelleen vapautuminen varhaisista rajoittavista käyttäytymismalleista, tietoisuuden spontaanisuuden ja läheisyyden kautta.

Me voidaan aina kirjoittaa elämällemme uusi käsikirjoitus. Mitä muutoksia teet, mitä uusia päätöksiä teet, mitä muutat ensimmäisenä, kenen apua tarvitset? Kohti unelmia.

Ja lapsillemme ja lapsenlapsillemme, me voimme toimia uudella rakastavalla tavalla. Arvostamme ja kunnioitamme heitä ja heidän olemassa oloaan uusien rajojen ja rakkauden kautta. Meissä kaikissa on hyvää, viljellään vain sitä ympärillemme ja se heijastuu meihin kyllä takaisin. Sitten voisi pyytää anteeksi. Anteeksipyyntö ja -anto luovat pohjan armollisuuteen. Näytä ja tee sitä myös lapsille ja myös heidän nähden ja kuullen. Me teemme virheitä, mutta me voimme aina oppia niistä ja toimia toisin.

Kaikessa on toivo ja mahdollisuus kasvuun!

Suuri kiitollisuus taas siitä, että tuli lähdettyä koulutukseen. On aivan mahtavaa olla elämän vietävänä ja ymmärtää ja oppia lisää. Lämmin kiitos TA:instituutin Ritva ja Miira ja opiskelukaverit hyvistä peilauksista.

Kuva pixapay, Oldiefan. Yhtäarvokkaita kaikki kukat!