Kauden vaihduttua aina toiseen, pyydämme yhdistysten kanssa etärentoutuksiin osallistujien mielipiteitä ja kokemuksia vetämistäni etärentoutuksista. Välillä käymme yhdistysten kanssa ne läpi yhdessä, välillä saan tulokset sähköpostilla. Mainitsen aina kauden alussa jotain palautteista mutta nyt voisin tuoda niitä vähän enemmän näkyville. Mitä niissä on tullut esille ja keitä siellä on ollut mukana. Te ettehän sitä tiedä. Aina palautteet ovat olleet minulle arvokkaita ja herättävät usein liikutustakin.

Molemmissa kyselyissä vastaajien määrä oli 30- 40 kpl. Toisesta paikasta sain tarkemman analyysin. Suurin osa osallistujista oli naisia, ikähaarukka oli mielenkiintoista luettavaa, josta voisi tuoda esille yhteiskunnan ja suorituskeskeisyyden näkymisen selvästi. Ruuhkavuosissa 41-50 ei ollut ketään mukana kertaakaan. Se etteikö tuossa ryhmässä ole syöpään sairastuneita ei voi pitää paikkaansa. 30-41 vuotiaita oli mukana muutamia, eli heissä oli jo syöpään sairastuneita. 51-60 -vuotiaita oli lähes puolet ja 61-70- vuotiaita oli lähes 40 % yli 70 -vuotiaita oli myös mukana. Läheisiäkin oli mukana ja se ilahdutti minua kovasti. Mietin, että syöpään sairastunut ja hänen läheisensä ovat yhdessä odottaneet etärentoutusta ja ottaneet itselleen oman henkilökohtaisen ajan on aivan valtavan hieno ajatus. Joskus linjoilla olen nähnytkin, että toinen puolisoista on näyttäytynyt teamsissä ja sulkenut linjan kun toinen puoliso oli jo asettunut vuoteelle. Liikuttavaa ja koskettavaa minun näkökulmasta, sillä molemmat tätä tarvitsisi, molemmille syöpä on shokki. Yhden kerran oli osallistunut muutama henkilö, useita kertoja oli 70 % ja viikottain 17 %.

Maantieteellisesti näytti mielenkiintoiselta, se mistä olen kotoisin ja missä olen elänyt nuoruusvuosinani ei kukaan ole vastannut tai ollut mukana, häpeävätkö he minua, en tiedä? Tai voihan olla niin ettei muutamaa maakuntaa tämä ei ole ehkä vielä tavoittanut ollenkaan.

Eri syöpiä sairastavia oli mukana, eniten oli rintasyöpään sairastuneita. Syöpähoidot, joilla oli ne päättyneet oli eniten mukana, käynnissä olevia hoitoja n 20% osallistujista. Joitakin oli mukana, joilla on krooninen syöpä.

Arviot tuokioista oli lähes  5, yhteenkuuluvuuden tunne sai 4 pistettä, joka on ymmärrettäväkin. 100% halusi jatkoa! Toisessa ryhmässä lähes kaikki toivoivat jatkoa.

Palautteista seuraavaa.

Minun ääntä kehuttiin useassa palautteessa, samoin rauhallisuutta ja rentoutuksien sisällön vaihtelevuutta. Tunnetta turvallisuudesta. Oma aika vain itselle. Rentoutukset ovat kuin mansikka kakun päällä, kovasti arvostan ja kannustan. Tässä elämäntilanteessa rentoutuminen on ihanaa. Saan keinoja rentouttaa itseäni. Hienoa, että toteutetaan. Toivottiin viikottain. Rentoutumishetket ovat olleet rakas ja tärkeä osa toipumistani, ovat auttaneet kivun kanssa elämisessä paremmin. Tapa keskeyttää kiire ja ahdistunut olo arjessa. Olen oppinut uusia menetelmiä ja auttavat läpi vaikeiden asoiden. Viikon parhaat hetket, odotan rentoutusta. Auttanut jaksamaan sairastaessani parantumatonta syöpää. Olen saanut paljon henkistä tukea. Rentoutuminen on tärkeä voimavara. Erittäin onnistunut muoto järjestää tällaistä.Todella tärkeä tapahtuma, jonka takia jaksaa läpi huonojenkin päivien. Auttaa sopeutumaan tilanteeseen syövän hoidon jälkeen. Olen varannut etärentoutuksen vain itselleni, omaksi ajaksi. Kuuntelijoita ymmärtävä ohjaaja.

Mitä minä voisin noihin sanoa. Vertaisuutta. Auttanut stressiin ja ahdistukseen, se on ollut myös tarkoitukseni. Olen syvästi liikuttunut. Kritiikkiä tuli joskus olleista teknisistä ongelmista, ne inhimillisiäkin. Toivottiin useammin myös. Mutta kun nyt Kaikki syövästä sivuilta pääset mukaan, voit olla kaksi kertaa kuussa mukana ja se on parempi kuin yksi kerta kuukaudessa.

Aiemmin palautteissa toivottiin, että tarjoaisin myös äänimaljarentoutusta. Olisin kouluttautunut nyt keväällä tähän muotoon, mutta vastuulliselta kouluttajalta sain viestin, ettei syöpään sairastuneille voi tätä muotoa antaa koska siitä ei ole tehty tutkimuksia. Toisaalta kehossa tapahtuvat äänimaljan aiheuttamat väreilyt saattavat olla haitaksi. Olin kiitollinen kouluttajan vastuullisuudesta ja hämmästelin, että ellen olisi kysynyt mihin tätä koulutusta käyttäisin olisin maksanut ehkä turhastakin.

Aiemmin toivottiin myös, että tekisin jonkun äänitteen tai että rentoutuksen voisi nauhoittaa ja sitä voisi kuunnella myös jälkikäteen. Silloin en olisi läsnäoleva siinä hetkessä, joka on itselle tärkeä asia. Jotenkin ryhmän läsnäolo tuntuu itsestä voimaannuttavammalta kaikille. Jaamme samaa kokemusta ja teemme yhdessä hyvää itselle ja samalla toisillemme, vähän kuin aurana tai valona universumissa. Mutta voisin harkita kuitenkin tätä myöhemmin.

Itse koen, että kun olen itse sairastanut syövän, olen todellakin vertainen osallistujien kanssa. Itse käytän samoja menetelmiä ja välillä olen syvemmässä välillä en niin syvässä rentoutumisen tilassa ja se on aivan luonnollista. Joskus nukahdan ja sen olen siihen sitten tarvinnut kun vatsan takia elämä on välillä valvomista. Kännykkääni olen tallentanut muutamia alkuaikojen rentoutuksia ja käytän niitä edelleen, tuttu ääni tuo turvallisuutta. Ja se on tärkeä tunne näissä harjoituksissa. Mutta alitajunnalle antamat viestit ja kehotukset ovat muuttaneet elämäni sinne, jota olen toivonut. Sinne alitajuntaan ne ovat uponneet, uskomukset ja muut rajoitteet ovat kaatuneet ja olen saanut itsevarmuutta toimia ja ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se on.

Lämmin kiitos ja suuri kiitollisuus, että jos olet löytänyt tämän itsehoitomenetelmän elämääsi. Näin helppoa se on, otat ajan ja vain kuuntelet ja keskityt kuulemaasi. Jos pidät tätä itselle tärkeänä aikana, tiedätkö, teet itsellesi suuren palveluksen, lisäät hyvinvointiasi ja se heijastuu ympäristöösi. Olemista itsensä kanssa, sitä se on, läsnäoloa eikä maksa mitään yhdistysten kautta.

Tervetuloa mukaan. Se mitä ikähaarukalle 41-50 vuotiaille toivon, pysähdy, rauhoitu ja rentoudu. Arvosta itseäsi edes 5-10 minuttia ettet sairastusi vakavasti. Tunnistan tuon aikajanan..huh..ehkä siksi sairastuin itsekin..Toivon noihin perheisiin perhepalaveria käyttöön. Aina kun tulee muutos perheen tilanteeseen, harrastuksiin tms, jokainen voi kertoa miten se vaikuttaa omaan jaksamiseen. Jokaisella täytyy olla omaa aikaa myös rauhoittumiseen. Ja palavarissa täytyy jokaisen tulla kuulluksi ja nähdyksi kaikkien osalta.

Rentoutumisen ja rauhoittumisen taito pitäisi olla kansalaistaito alakoulusta alkaen. Silloin kaikki näkisi asiat positiivisesta näkökulmasta ja voi jopa saada uusia ratkaisuja ja oivalluksia ratkaista ongelmia. Lyhyimmillään se voi olla seuraava. Pysähdy, laita silmät kiinni ja hengitä muutama kerta syvään, kutsu kehoasi rentoutumaan ja ala unelmoida, mene mielessäsi Sinulle rakkaaseen paikkaan kaikin aistein ja vietä siellä 5-10 min. Tällaisen ehtii tekemään vaikka vessassa käydessä..

Suuri ja lämmin kiitos Colores ry:lle ja Kymenlaakson syöpäyhdistyksille, ilman Teitä ei olisi meitä.

Ai niin, suosittelen myös kokeilemaan Terveyskylän ja Mieli ry:n järjestämiä rentoutusnauhoitteita. Youtubesta löytyy myös paljon erilaisia harjoitteita, teen niitä välillä itsekin.

Alla erittäin rakas edesmennyt Elmeri-kanini (terapeuttini) joka joskus rentoutusta harjoittaessani hyppäsi päälleni, alkoi päälläni kaivaa kynsillään vaatteitani ja yritti saada minut virkistymään. Oliko huoli, etten huomaa häntä. Tässä hän itse oli rentouden tilassa, suloinen pikkupoikani, perheenjäsen jota kovasti välillä ikävöin.