Oivalluksia ja uuden oppimista

Kesän ilojako?

Torstai 20.8.2026 - Mervi

Ei juhlia ilman alkoholia, eihän se ole mitään. Ei kesäloma ilman kaljaa tai viiniä, hulluhan on jos ei juo yhtään.

Itse olen alkoholin jättänyt syöpähoitojen myötä vain spesiaali tilanteisiin. Piccolo-shampanja pullosta puolet puolison kanssa syöpäkontrollien, hääpäivän tai vastaavan yhteyteen. En pidä enää siitä, etten hallitse itseäni kehollisesti enkä myöskään puheitteni suhteen. Olin villi ja vähän häpeällinenkin kun otin, nyt sanon, onneksi ei tarvitse enää ottaa. On hyvä syy olla ottamatta. Eikä kukaan sitä edes kyseenalaista.

Mutta tarvitaanko siihen syytä miksi juo tai ei juo. Elokuu on monelle avaava kohta elämässä, taisi tulla juotua liikaa kesän aikana tai ollaanko jo parisuhteessa jo sen vuoksi eron partaalla?

Omaa juomistani seurasin vuosia, tiedostin vaaran. Tammikuussa pidin tipattomia moneen kertaan ja onnistuin niissä hyvin vaikka vähän tuntui kiristävältä olla niin tiukkapipo. Onnistumisen kokemushan siitä tuli. Kerran jatkoin tipattomuutta pääsiäiseen saakka huhtikuulle. Se oli jo jotain. Viinit kuuluivat tuolloin viikonloppuihin ja arkeenkin, jos en saanut unta. Oli se ihan helvettiä, hoitaa nyt unettomuutta alkoholilla, joka vain lisää kierroksia ja uni ei ollut palauttavaa. Ylikerroksilla oloa koko ajan ja siitä jatkuva stressi päällä. Siihen päälle vielä jatkuva suorittaminen ja herkästi ärsyyntyvä mieli. Huono uni ja kärsimättömyys sekä työssä muutokset söivät mielialaa ja siihenkin viiniä!

Helppo hoitaa tunteita on kaataa ne kurkusta alas, niinkö? Eihän ne minnekään menneet, tulivat entistä pahempina. Samalla siihen liittyi salailua, häpeääkin salailusta, piilopullojakin. 

2015 oli käänne vuosi, asennemuutos loppuvuonna irtisanomisen jälkeen, muutenkin todella raskas vuosi. Ei se niin voinut jatkua. Ehkä jo vuonna 2016 oli tuo pitkä alkoholittomuus kokeilu ja onnistumisen kokemus. Opiskelujen alku ja innostus uudesta ja opista käsitellä tunteita oli mahtavaa omalla kohdallani.

Luin kirjaa, josta sain omin sanoin muokattuna muutamia hyviä lauseita ajateltavaksi mihin tahansa riippuvuuteen. Eräs pappi oli käyttänyt niitä kysymyksiä kohdatessaan huumeiden käyttäjiä, jotka käyttivät raakaa väkivaltaa kohdatessaan toisiaan ja hän sai heidät muunmuassa noilla kysymyksillä yhteistyöhön ja lopettamaan raakuudet. Kukaan aiemmin ei ollut kohdannut heitä läsnäollen ja kuunnellen vastauksia noihin kysymyksiin.

Millaista on juoda alkoholia? Millaista on juoda alkoholia yksin? Miten välttelet läheisten kysymykset kun he kuitenkin tietävät ongelmastasi? Mitä ajattelet siitä, että kaltoinkohtelet juodessasi itseäsi ja läheisiäsi ja samalla tuotat itsellesi ja läheisillesi surua ja ahdistusta tilanteesta?

Olipa se salailu mihin tahansa asiaan liittyvää, se vie voimavaroja joka tapauksessa kaikilta! Mitä energian tuhlausta! Kerro ja puhu, hae apua. Opi rakastamaan ja arvostamaan itseäsi. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus uuteen tapaan hoitaa asioita. Tule pois kierteestä, jonka olet luonut muka suojaksesi, se on tuhon kierre.

Niin ja juhlissa tai muissa ajanviettopaikoissa, ota alkoholitonta, eikä sitä tarvitse kenellekään selittää, jos et halua kertoa mikset juo enää. Sanoisin itse ehkä ylpeänä, etten tarvitse sitä enää, sehän on luokiteltu jo jopa myrkyksi jo reilu sata vuotta sitten..ja miten paljon se on vain saanut tuhoa aikaan näinä vuosina perheissä ja muualla sekä tietysti terveydellisesti.

Häpeäpaalu löytyi Hollolan keskiaikaisesta kirkosta. Tuohon aikaan häpeä liittyi ihan muihin tilanteisiin mutta nyt kun ajattelen sen käyttöä mielikuvituksellisesti..häpeässä tullaan näkyväksi ja yhdessä hoidetaan häpeää pois..niin sitä kohtihan pitääkin mennäkin, että vapautuu tuosta ikeestä.