Oivalluksia ja uuden oppimista

Hyvän tekemisestä

Perjantai 16.12.2022 - Mervi

Vuosi lähenee loppuaa ja katson sitä vähän taaksepäin. Olen mukana monessa syöpäyhdistyksessä mukana. Teen erilaisia juttuja. Mua on pyydetty myös erilaisiin juttuihin mukaan. Lähden mielenkiinnosta ja siitä, että mikä tahansa pienikin asia jos voisi syöpäpotilasta auttaa, haluan olla mukana siinä toteuttamassa sitä. Joihinkin juttuihin haetaan ja olen sitten tullut valituksi, en toki kaikkeen pääse ja hyvä niin. Mieheni on seurannut vierestä ja kannustanut minua kaikin tavoin. Paikallisessa yhdistyksessä on ollut antoisa ja tapahtumarikas vuosi. Siinä olen ollut vetäjän roolissa nyt kolmisen vuotta. Kaksi edellistä vuotta olivat todella haastavia koronan takia.

Näin joulun alla monet yhdistykset ja yhteisöt keräävät rahaa toimintaansa, jotta voisivat tuottaa iloa jäsenilleen. Sitä samaa me tehdään omassa yhdistyksessä erilaisilla tapahtumilla. Vaikka tämä vapaaehtoistyö on vapaaehtoista, se on välillä ollut  kuormittavaakin. Olen osannut ottaa asian puheeksi ja siten rajata voimavarani. Työ sinänsä on todella antoisaa ja yhdessä tekeminen ja yhdessä oleminen on ollut sitä parasta vertaistukea itselle ja toisille. Teimme myös kesällä pari retkeä. Valloittavan ja myös syövän sairastaneen Aira Samulinin luo Hyrsylänmutkaan ja Heinolan kesäteatteriin.

Mitä saan tästä. Minä olen tarpeellinen ja mielestäni teen merkityksellistä työtä itselle ja mahdollisesti myös toisille. Koen, että se on myös hyväntekemistä.

Hyväntekeminen ruokkii lisää hyväntekemistä. Hyväntekeminen lisää onnellisuuttani. Jos mieleni olisi päinvastainen, katkera ja vihaa täynnä oleva fiilis tästä kurjasta ulosteenkarkailusta johtuen, tuottaisin toisille sitä samalla ikävää ja pahaa mieltä ympäristööni. Elämä voisi olla kurjaa, mutten halua niin olevan. Olen jo aiemmin kirjoittanut tänne blogiini, että aamulla herättyäni nostan kädet ylös ikäänkuin voittajan merkiksi, tästä tulee hyvä päivä, mitä hyvää minä voisin tänään tehdä itselle ja toisille. Samalla kiitän yöunista ja venyttelen itseni uuteen päivään.

Meillä on mahdollisuus siis valita, mitä haluamme itselle ja ympäristöömme, hyvää vai pahaa. Ole rohkealla mielellä ja valitse kumpi miellyttää Sinua. Se kasvaa mihin huomiosi kiinnittyy.

Olen todella iloinen myös siitä, kun mieheni jää eläkkeelle vuodenvaihteessa ja lähtee mukaan vertaistuki koulutukseen. Hän tulee tuomaan toisille näkökulmaa syöpään sairastaneen läheisen roolista käsin. Siitä, miten hän on jaksanut seurata rinnallani tätä prosessia, tätä kasvuani, selviämistäni. Uskon, että jotain huikeaa on tulossa eikä hänkään jää eläköidyttyään "tyhjänpäälle". Sitä paitsi hän on jo ollut minua kuskaamassa erilaisiin juttuihin, saanut nähdä ja kuulla tarinaani monesta eri näkökulmasta. Nyt on hänen vuoro. Josko sitten tekisimme jotain yhdessäkin? Muistan sopeutumisvalmennuskurssilta yhden pariskunnan, joka kertoi oman tarinansa meille sairastuneille ja läheisille. Silloin ajattelin, voi kun joskus voisimme tehdä tuota samaa..(unelmilla voi olla taipumusta toteutua kun mielikuvissani olen niin ajatellut)

Siis, sen ei tarvitse olla iso asia, josta aloitat. Ajattele vaikka hetki, miltä toisesta voisi tuntua jos rohkenisit kerrankin sanoa jollekin jostain hyvästä hetkestä tai tapahtumasta, jonka toinen sai Sinussa aikaan. Miten luulet toisen reagoivan ja tuntevan? Mitä hän siitä kertoo toisille ja huomaisiko hän mahdollisesti, että hänelle on myös tehty hyvää. Sana kiertää, anna hyvän kiertää ja levitä. Näe hyvää, ole kiitollinen pienistäkin asioista. Toiselle se huomiosi voi olla isompi kuin arvaatkaan.

Tai kokeile vaikka antaa rahaa hyväntekeväisyyteen. Olemme usean vuoden ajan jättäneet joulukortit kirjoittamatta ja lähettämättä. Olemme tehneet omannäköisen joulukortin lastemme tuella ja lähetämme sen sitten sähköpostilla eteenpäin ja korteista ja merkeistä säästyneet rahat olemme laittaneet Syöpäsäätiölle lastensyöpien hoitoon. Itsestä tuntuu nyt hyvältä tehdä niin.

En usko, että tavara tekee meitä onnelliseksi, ne ovat ne hyvät teot ja huomiot. Sydämestä annetut ja rakkaudella ajatellut jutut ja läsnäolo ovat paras lahja ikinä.

Laitan tässä myös iloa tuottaneen Pentulivestä klipin, joka löytyy Yle areenasta. https://yle.fi/aihe/a/20-10003610 (loppuu vuoden vaihteessa).

Lähetän tässä samalla lukijoilleni jouluntoivotuksemme kuvan muodossa. Ihanaa, kun mieheni suostuu "leikkeihini". Ei elämä ole aina niin vakavaa, onneksi. Tässä joulumuori suukon saa..