Oivalluksia ja uuden oppimista

Rajoista

Perjantai 14.10.2022 - Mervi

Mitähän rajat tarkoittaisi meidän arkielämässä? Ketä varten niitä tarvitaan? Ovatko tarpeen?

Eipä sitä aiemmin itsekään ymmärtänyt rajojen merkitystä omassa elämässä. Me luullaan, että meitä rakastetaan kun annamme toisille kaikkea kun vain pyytää milloin kauniisti ja joskus taas ei niin kauniisti. Emmekä kieltäydy kun toiselle voi tulla paha mieli. Toiselle ei haluta tuottaa pettymystä mutta itselle kyllä tuotetaan se helposti. Itsemme siis täysin unohdetaan. Miksi? Varmaan siksi, kun meidät on kasvatettu olemaan kiltti ja miellyttäjä, jotta toisella olisi hyvä olla.

Mutta onko sillä toisellakaan hyvä olla jos toinen aina myöntyy, antaa periksi ja käyttää hyväksi. Tai ei se hyväksikäyttäjä edes huomaa mitä toiselta vaatii tai odottaa, hänhän haluaa vaan helpottaa omaa elämää jonkin asian vuoksi. Ehkä siksi että on itse epävarma, ei osaa, ei halua perehtyä asiaan, on välinpitämätön. On siis selvinnyt tähänkin saakka niin. Eikä siis tarvitse ottaa vastuuta kun toinen on jo tehnyt sen.

Koemmeko olevamme velkaa toisillemme jostakin teosta tai tapahtumasta ja se on jäänyt jatkuvaan käyttöön. Onko toinen pelastanut joskus pulasta ja luvannut auttaa jatkossa ja sekin on jäänyt päälle. Vai tietääkö toinen itsestä salaisuuden ja haluaa siksi aina olla toiselle mieliksi ettei salaisuus paljastu.

Jos näitä asioita on jo oppinut tai omaksunut lapsuudessa tai nuoruudessa, ei välttämättä koko elämän aikana huomaa, että tätä tapahtuu tiedostamatta puolin ja toisin koko ajan. Ja tietysti se voi jatkua parisuhteessa, ystäväpiirissä, sisarussuhteissa, työssä ja harrastuksissa, kaikessa.

Eikä siinä mitään, ellei huomaa tai tunne että tämä hyväksikäyttö nimenomaan ärsyttää, harmittaa, tuntuu pahalta. Eikä edes tiedä sitäkään miten siitä pääsisi eroon. Antaa vaan sen jatkua. Luovuttaa, miksi?

Ne ihmiset, jotka ovat uskaltaneet jo kouluelämässä pitää rajansa ja puolensa ovat olleet pelottavia ja uhkaavia. Sellaisiahan me ei olla haluttu olla. Puolensa pitäjät siis olivat jo silloin itsevarmoja, tiesivät mitä halusivat. He siis näyttivät tunteensa, eivätkä padonneet niitä. Me kiltit sitten mumisimme itseksemme, emmekä osanneet purkaa ikäviä tunteitamme mitenkään kun kukaan ei opettanut sitä eikä se ollut sallittuakaan.

Kummatkohan pärjääjät paremmin elämässä? Vai onko siihen mitään mittaria millä se arvioidaan? Naapuriarviot, lähipiiriarviot, työkaveriarviot, vanhempien arviot? Kunhan kunnialla työtä teet ahkerasti olet arvokas. Millä kunnialla? Apua, kirkonkunnialla? Ettei tarvitsisi kenenkään hävetä, niinkö, anna periksi niin on kaikille helpompaa, älä pidä puoliasi ettei kukaan suutu tai pahoita mieltä. Voi sytytystulppa sanon minä!

Olen viime aikoina pitänyt rentoutusharjoituksissa mukana tätä raja teemaa. Kuvittele itsesi vahvaan kuplaan, jonne ei kenelläkään muulla ole pääsyä, se on sinun turvapaikkasi. Jos joku yrittää tulla rikkomaan rajojasi, uhkaamaan, pelottelemaan, haukkumaan tms. Kupla laajenee ja pingottaa sanojan sanat takaisin sanojalle. Jos taas päästät rakkaasi, läheisesi lähelle, kupla supistuu ja saat siitä voimaa pitää uhkaajasi ulkopuolella. Näe tätä kuplan käyttöä usein mielessäsi ja vahvistat itseäsi, uskallat jopa vastustaa hyväksikäyttäjää sanomalla. Kiitos luottamuksistasi, mutta en enää jaksa, minulle riittää.

Mistä tässä voisi olla loppujenlopuksi kyse? Rakastatko itseäsi, vai luuletko rakastavasi? Tiedätkö mitä se itsensä rakastaminen on? Ei se ole itserakkautta, eikä egon kanssa mitään tekemistä. Vai onko itsensä halaaminen tai koskeminen ollut kiellettyä, nyt salli se. Ole rohkea ja opettele jotain uutta ja arvokasta itselle. Kokeilepa lyhyttä harjoitusta, ole itsellesi ystävällinen ja myötätuntoinen nyt.

Laita silmät kiinni, halaa itseäsi hartioista tai silitä itseäsi olkapäistä parikymmentä sekuntia, miltä tuntuu? Sano vielä, että olet todella rakas, ja haluan itselleni kaikkea hyvää. Tee tätä usein, tee siitä rituaali, joka päivä. Ajattele vain 20 sekuntia, seuraa ja huomaa miten tämä vaikuttaa itseesi, hyvinvointiisi ja rajoihisi. Kokeile vaikka siinä hetkessä kun "uhkaajasi" lähestyy tai tiedät tapaavasi hänet.

Tästä miellyttämisestä ja kiltteydestä olenkin jo kirjoittanut aiemmin täällä blogeissani. Ja siksi toistan, olin miellyttäjä, alistuja, kaikkien vietävissä oleva loppuunpalanut ihminen, jolla ei ollut rajoja. Vihasin itseäni kun en pitänyt puoliani ja myös siksi sairastuin syöpään. Mutta nyt kiitän syöpää siitä, että se tuli ja muutti mun elämän. Nyt on rajat, tiedostan ne ja uskallan sanoa EI, en jaksa, en ota, en halua, enkä häpeä sanoa enää näin. Toinen ehkä arvostaakin sitä että osaa ja uskaltaa vastustaa ja tarvittaessa voi perustella kieltäymisen. Oppiessani rakastamaan itseäni sitä on ollut nyt ihana antaa myös toisille.