Oivalluksia ja uuden oppimista

Kiitollisuudesta

Lauantai 20.8.2022 - Mervi

Kiitollisuus on minulle tärkein asia, jonka olen oivaltanut ensimmäisellä kurssilla viisikymppisenä, jonne siskoni houkutuksesta päädyin 2016 keväällä. Se oli Perheniemessä järjestetty logoterapian peruskurssi.

Logoterapian oli aikoinaan perustanut Viktor E.Frankl neurologi ja psykiatri. Hän joutui juutalaisena keskitysleirille ja selvisi sieltä elämän asenteen muutoksella ja tulevaisuuden tavoittelulla. Ajatuksena sieltä selvittyään hänellä oli tuoda tietoon miten selvitä raakuuksien keskeltä ja mikä sai hänet pitämään elämänlangasta kiinni. Hän kirjoitti nopeassa aikataulussa kirjan Ihmisyyden rajalla kun selvisi keskitysleiriltä pois. Hän näki ja koki, että ihmisen perimmäinen tarve on kokea elämä mielekkäänä ja merkityksellisenä ja meillä on vapaus valita miten suhtaudutaan eri asioihin, samalla ottaa vastuu omasta elämästään.

Kiitollisuudesta yleensä: Kiitollisuus luo positiivisia tunteita ja vaikuttaa myönteisesti omanarvontuntoon ja itsekunnioitukseen. Se laajentaa ajatteluamme ja näemme asiat laajemmin kokonaisuutena. Se luo hyvän ja arvokkaan vuorovaikutuksen ja siten saamme luotettavan yhteyden muihin. Se opettaa kunnioittamaan kaikkea ja huomaamaan elämän pieniäkin ihmeitä. Kiitollisuus saa tuntemaan myös onnentunteita ja siten se lisää onnellisuutta.

Tällä peruskurssilamme saimme kotitehtäväksi kirjoittaa päivittäin ylös juuri ennen nukkumaan menoa tai aamulla herättyä kolme-viisi asiaa, josta koki kiitollisuutta. Aluksi se oli vaikeaa, sain muutaman ja samat asiat ylös useita päiviä kunnes oivalsin, että voin olla monista pienistäkin arkisistakin asioista kiitollinen. Se oli iso oivallus. Voin olla kiitollinen monista asioista ympärilläni. Meidät opetettiin myös huomaamaan hetken tarkoitukset ja mitä hyvää tein toisille ihmisille, luonnolle tms. Elämän asenteeni muuttui täysin näitä harjoituksia tehdessäni.

Isoin asia oli loppujen lopuksi se, että uskaltauduin lähteä kurssille ja kohti itsetuntemusta. Minulla oli ollut raskas edellinen vuosi monien vastoinkäymisten vuoksi ja olin todella stressaantunut ja lopussa. Siskoni houkuttelemana hyväksyin elämäntilanteeni ja rohkaistuin opin tielle. Joka sittemmin on saanut jatkoa ja olen päässyt itseni ytimeen, sisäinen lapseni luokse. Siitä siskolleni olen todella kiitollinen.

Sitten tuli syöpä 2017 keväällä. Joka oli todella järkyttävä shokki uutinen itselleni ja läheisilleni. Onneksi, olin oppinut kirjoittamaan päiväkirjaa. Kirjoitin sairasvuoteella päivittäin asioita joista olin kiitollinen, vaikka olin välillä tosi uupunutkin. Näin päivittäin hyvää elämässäni vaikeuksistani huolimatta. Vastoinkäymisten tultua hyväksyin ja uskoin että kiitollinen asenne saa jaksamaan ja kaikella on varmasti joku tarkoitus elämässäni. Ja niin on ollutkin. Olen luottanut siihen, että elämä kantaa ja se antaa minulle sen kaiken mitä tarvitsen kehittyäkseni siksi joksi minut on tarkoitettukin.

Syöpäpotilaita tukiessani koen kiitollisuutta kaikesta siitä mitä voin antaa heille ja mitä he uskaltavat itse rohkeasti kertoa ja haluavat tietää minulta asioita, joita olen kokenut. Se on todellakin vastavuoroista. Näen tänään kiitollisuutta kaikessa. Kerron siitä myös toisille ja teen pieniä kannustavia tekoja toisille ja koen kiitosta myös siitä, että se otetaan ilolla vastaan. Kiitollisuus asenne ruokkii itseään. Saan sitä mitä tilaan. Kiitollisuus siitä, mitä minulla juuri nyt on, ja se riittää. Ja asiat menee niinkuin on tarkoitettukin, se on hyväksyttävä vaikka se on välillä vaikeaa. Vastoinkäymisten tultua ajattelen, mitä tässä minun täytyy oppia huomaamaan, miten voisin ajatella toisin ja olen kiitollinen siitäkin kokemuksesta.

Voit kokeilla itsekin. Kirjoita ylös joka päivä 3-5 asiaa, joista olet sinä päivänä kiitollinen. Ellet jaksa kirjoittaa, mieti asiaa, sillä silläkin on kannustava vaikutus koska se kääntää ajattelusi positiiviseen suuntaan. Ja mikä ihaninta Franklin sanoin, meillä on mahdollisuus kasvaa henkisesti viimeiseen hengenvetoon saakka.