Oivalluksia ja uuden oppimista

Kuka minä olen?

Perjantai 22.5.2026 - Mervi

Kysyin eilen puolisoltani kun minulle ei ole tullut yhtään ajanvarausta uuden ajanvarauksen myötä, miksei minulle varata aikaa. Haluaisin niin paljon, että voisin auttaa muita ihmisiä monin eri menetelmin. Eikö minua löydetä? Enkö osaa markkinoida itseäni oikein oikeissa kanavissa? 

Kuitenkin näitä blogin lukijoita on paljon, eikö sielläkään kukaan tarvitse mitään muuta, vai autanko jo pelkästään sillä, että kirjoitan näitä ajatuksiani toisillekin mietittäväksi. Sekin toki minulle riittää. Ilahdun kovasti, kun luet sivujani. Kaipaisinko ehkä jotain palautetta?

Hän sanoi, että olen "julkkis". Mikä on julkkis kysyin? Tyrkky? Sekö minä olen?

Kysyin tekoälyltä ja se vastasi, että olen terveys/potilasvaikuttaja. Kokemuskirjoittajahan lukee myös kirjassani, tavallinen ihminen minä olen.

Mikä on tavallinen ihminen? Hän on keskiverto ihminen, jolla ei ole julkisuudessa erityistä asemaa, huomattavaa varallisuutta tai poikkeuksellisia erityisvaatimuksia. Vaatimatonko, hissukka, sellainen, josta ei olla kiinnostuneita, koska minussa ei ole mitään kiinnostavaa, kirjoitin tänään aamusivuilleni. 

Puolisoni jatkoi ja sanoi, että olen ollut lehdissä ja televisiossa haastatteluja antamassa, siksi olen julkkis. En ole julkkis, minä tuon esille asiaa, jonka olen itse kokenut ja huomannut yhteiskunnassamme paljon pelkääviä ja vaatimattomia ihmisiä, jotka eivät halua kuulua eikä tulla nähdyksi. Mutta silti he kaipaavat tukea ja kuulijaa, puolesta puhujaa, joka antaa tukea ja näkee ihmisen syvemmälle sydämeen, ettei vaan kärsisi tai luovuttaisi.

Julkkikset/tyrkyt ovat ihan eri lajinsa. He tuovat itseään esille saavutuksillaan, ulkonäöllään, erityistaidoillaan, rahalla jne. Ne saavat meissä aikaan ihastusta, mutta myös ärsytystä ja vihaa. Heistä etsitään vikoja ja kirjoitetaan anomyyminä sosiaaliseen mediaan. Minusta ei kirjoiteta mitään ikävää, tai en lue niitä.

Tuon esille asioita, jotka meitä hävettävät. Olen antanut kasvot häpeällisille asioille, suolistosyövälle ja ulosteenkarkailulle! Olen kouluttautunut ja opiskellut asioita, että uskallan tuoda näitä asioita esille, jotta muilla olisi helpompaa. Törmään aina silloin tällöin ihmisiin, jotka sanovat, etteivät ulosteenkarkailun takia käy missään, eivät edes kaupassa. Olen heidän asioillaan nyt, olen heidän korvansa ja silmänsä ja yritän viedä viestiä eteenpäin, että auttakaa meitä, me halutaan tulla nähdyiksi ihmisiksi ja meilläkin on arvo. Siinä samalla olen löytänyt itseni ja tunnistanut miksi olen se mikä olen. 

Äskettäin sain puhelun ihmiseltä, joka oli syöpähoidoissa kokenut samaa kuin minä, sivuoireet olivat vaikeat ja hoidot jouduttiin keskeyttämään, eikä hän tiennyt miksi, kunnes kerroin, että olikohan sullakin tämä DPD-entsyymi puutos? Hän sai selityksen, jonka olisi halunnut tietää jo hoitojen aikaan. Kolme vuotta hän eli epätietoisuudessa mikä vika hänessä oli. Ja kun tämän asian otin esille tässä keväällä THL nyt eläköityneelle ylilääkäri Helena Kääriäiselle, hän julkaisi Kaikki syövästä sivuille seuraavan artikkelin, joka on alla. Iso kiitos hänelle!

https://kaikkisyovasta.fi/syopa-lehti/syopaan-sairastuneelle-on-tarjolla-monenlaisia-geenitesteja/

Eli vaatikaa, kun sairastut suolistosyöpään, että DPD-testi kannattaa otattaa ennen hoitoja, ettei käy niin kuin meille on käynyt. Ja sen tiedän, että kun tätä testiä ei ole otettu, hoitoihin on menehdytty, eikä ole välttämättä selitetty miksi niin kävi. Se on nykyään vahva suositus, vaikkakin se on harvinainen, sen osittainen tai kokonaan oleva puutos hoitojen kanssa voi tappaa! Niilläkin asioilla minä olen.

Kirjaani on nyt mainostettu parissa lehdessä, Finnilcon (avanne- ja vastaavasti leikattujen sekä anaali-inkontinessi potilaiden keskusjärjestön oma lehti) sekä Fikkarissa, joka on logoterapiayhdistys ry:n jäsenlehti. Fikkarissa Iina Åhman kirjoitti kirjan esittelystä kauniisti. Syöpä vei terveyden mutta toi kutsumustehtävän. Esimerkki ihmisestä, joka on onnistunut muuttamaan kärsimyksensä arvokkaaksi tarkoitukseksi.

Siis kuka minä olen? Kannattako identifioitua joksikin? Ehkä ei, ehkä riitän juuri sellaisena kuin nyt olen ja olen ok ihminen, niinkuin olet Sinäkin. Ja jos lukijani saat apua jo täältä, kiitän nöyrästi siitä, että luet juttujani ja jos olen voinut olla Sinulle avuksi vaikka tällä tavoin. 

Kävin Espoossa Isossa Omenassa kertomassa kirjastani. Paikalla oli kourallinen ihmisiä, kilpailin jääkiekon kanssa samasta ajankohdasta. Paikalla olivat ne, joita kiinnosti kuulla miten olen itse selvinnyt ja miten näen elämän tänään. Esitykseni jälkeen keskustelut osallistujien kanssa olivat erittäin tärkeitä. Huomioitiin esimerkiksi se, että vihaa saa purkaa..en ole puhunut ulosteenkarkailusta kenellekään tai itsensä halaaminen, keho ei tiedä kuka sen tekee, rakasta itseäsi. Puolisoni sanoi, esitykseni jälkeen. Olen ylpeä Sinusta, puhut niin rauhallisesti ja saat ihmiset kuuntelemaan ja avautumaan, se oli tärkeä kommentti rakkaaltani.

Kuva pixapay, pavlofox. Kuva kuvaa minusta juuri sitä "kyntämistä", jota teen toisten puolesta jotta saadaan tulosta, ja nyt odotan kasvua..enkä tee tätä yksin..vaan yhdessä muiden kanssa.