Oivalluksia ja uuden oppimista

Entä jos?

Perjantai 19.5.2023 - Mervi

Olen juuri lukenut kirjan, Entä jos, jonka on kirjoittanut Roland Paulsen. Epävarmuushan on tuttua monille varsinkin silloin kun sairastaa syöpää. Kirjoittaja tuo paljon esille esimerkkejä, tutkimuksia asiasta. Entä jos- on kysymys, jota mielemme toistelee, kun arvioimme riskejä ja kuvittelemme, mitä voisi tapahtua. Kirja on myös katsaus ahdistuksen historiaan. Kirja on paksu ja välttelin kirjan lukemista monta kuukautta, mutta kannatti lopulta lukea. Joitain otteita tuon tässä blogissa esille ja uskon, että tästä voisi saada vähän ymmärrystä ja armollisuutta itseä kohtaan.

Pakko-oireista. Se, miten meillä lähtee joku lentävä ajatus liitoon ja siihen liittyvät mahdolliset riskit tulee mieleen. Ja jos uskaltaisi kertoa jollekin asiasta, nauretaanko sille, otetaanko asia oikein vastaan ymmärtäen mielessä syntynyt huoli.  Sitten huoli muuttuu mielentilaksi onko syyllinen johonkin asiaan ja alkaa tulemaan lisää epäilyksiä. Entä jos-kysymykset takertuvat kehää kiertäviin kertomuksiin. Voi olla, että ehkä asia ei olisi kehittynyt pakkomielteeksi ellei inhoaisi jotain asiaa niin paljon. Kyseessä on OCD-häiriö. Se olisi neutralisoitava- tuomittava tai todistettava perusteettomaksi- ja tällöin sille annetaan tarkoituksen vastaisesti merkitystä ja siitä se alkaa voimistua.

Voi olla, että on opittu kyvyttömyys vähän kaikkeen yhteiskunnassa ja kyvyttömyys epävarmuuden sietämiseen. Hermoyhteyksissä myös epäsuotuisat rakentumiset aivoissa saavat tämän aikaan.

Jos kysyttäisiin toisiltamme yhteiskunnassa kuinka hyvin voidaan, niin silloin ohjataan vastaamaan myönteisesti. Huomaa ero, kuinka huonosti me voidaan tänään?

Missä kulkee medikalisaation raja ujouden ja sosiaalisen ahdistuneisuuden välillä? Entä alakuloisuuden ja masennuksen välillä? Huolestuneisuuden ja ahdistushäiriön välillä? Ongelmana on myös se, jos diagnoosi tehdään epävarmoin perustein.

Kun puhumme epävarmuudesta, vakiomääritelmä on sarja tuntemattomaan tulevaisuuteen kohdistuvia pelkoja, jotka tavallisesti aiheutuvat entä jos-kysymyksistä. Epävarmuuus pyrkii varmuuteen. Epävarmuuden ja pelon tärkeä ero: epävarmuuden aiheuttaman huolestuneisuuden tavoittena on, että se kumoaisi itsensä. Me olemme peloissamme (kyseessä on olotila) mutta epävarmana pohdimme mahdollisuuksia (kyseessä on toiminta) Entä jos-ajatuksissa on kyseessä kohteet, joita ei ole todellisuudessa. Me emme ajattele maailman tosiasioita vaan vaihtoehtoja, emme sitä mikä on olemassa tai käynnissä (nykyhetki) vaan sitä mikä olisi saattanut olla olemassa tai tapahtua (menneisyydessä) ja sitä mikä voi olla olemassa tai tapahtua (tulevaisuudessa)

Kirjassa pohditaan myös perheen ja työn yhdistämisen vaikeutta silloin kun työ vie ison ajan perheen ajasta. Epävarmuutta ja kysymyksiä miksi perhe-elämä tuntuu työläältä, miksi rakkaussuhteet ovat niin hankalia, miten eläminen on niin vaikeaa? Meistä tulee taitavia siitä mitä teemme ja taitamattomia asioissa joita emme tee. Työ voi vieraannuttaa perheestä ja loma-aikojen jälkeen tulee avioeroja. Parisuhteelle ja perheelle ei ole ollut aikaa.

Oma minuus myös epäilyn kohteena: entä jos olen homo, huono äiti, rikollinen ym

Riskialueita epävarmuudelle ovat:

1.uskonto;uskonnolliset tunnontuskat. syntiä, moraalittomuutta, epäpuhtautta ja jumalanpilkkaa, voi varoa myös ajautumatta virheen tekemisen pelossa pakkomielteisyyteen. Ongelma syntyy, kun yksilö kokee koko elämänsä (kuoleman jälkeinen kohtalo) riippuvan siitä ettei tee vähäisintäkään virhettä-edes ajatuksissaan.

2. seksuaalisuus; likaisuus, kadotettu, tuomittu. Minuudessa on jotakin torjuttua, ei ole selvillä itsestään ja elää vääränlaista elämää; homo? pedofiili?

3. aggressiivisuus; entä jos tapan tai aiheutan jotain todennäköisyys, mutta mahdollisuus riittää. Tästä myös häpeällisyyden leima.

4.ihmissuhteet; elänkö oikean kumppanin kanssa, olenko onnellinen, rakastanko? Raskausaika-suuri määrä epävarmuutta.

Eläminen epävarmuuden maailmassa seuraavin keinoin

Hyväksyminen, altistaminen, ACT-hyväksymis-sitoutumisterapia-suomennettu muotoon työryhmäpohjainen tehostettu avohoito.

Pakko-oireissa. Altistamisen tarkoitus on ihmisen totuttaminen ajattelemaan tiettyä riskiä ja pääsemään siihen että ajatuksen liittyvä uhkan tunne vähenee ->vähentää ahdistusta kun altistamme aktiivisesti

Hyväksyminen tarkoittaa sitä että ajatusten, tunteiden ja vaikutelmien annetaan olla sellaisia kuin ne ovat. Hyväksymme oman vointimme ja hyväksyminen vapauttaa meidät henkisestä huonovointisuudesta.

Vaikka hyväksyisimme sen mitä tunteita juuri kuluvalla hetkellä tunnemme, mitä ajattelemme ja koemme, tämä ei tarkoita että, meidän olisi hyväksyttävä se tilanne jossa olemme. Voimme hyväksyä "elämän"eli sen mitä kuluvana hetkenä koemme, hyväksymättä silti "elämäntilannettamme" eli niitä elinehtoja joiden puitteissa elämme. Voimme hyväksyä sen että pelkäämme ja yrittää silti löytää tiemme "pelastusveneeseen". Hyväksyminen muuttuu silloin totaalisesti:meidän olisi hyväksyttävä mikä tahansa tilanne johon joudumme. Eli mihin asioihin voimme vaikuttaa ja mitkä ovat sellaisia että meidän on opittava elämään niitä sietäen.

Tätähän on syöpään sairastuminen, syövän kanssa eläminen, hoitoputkessa oleminen ja siitä kaikesta selviäminen, epävarmuutta. Mutta suosittelen,

Elä hetkessä juuri nyt ja katso mistä voit olla kiitollinen juuri nyt se riittää. Itsekin olen kaiken hyväksynyt, tiedän että se voi olla vaikeaa, mutta jos minä, mikset Sinäkin. Kaikki on mahdollista..ja muista se itsemyötätunto, halaa itseäsi mahdollisimman paljon. Kahta tunnetta et voi tuntea yhtä aikaa, joten halaa.

Kuva pixapay kalhh.