Oivalluksia ja uuden oppimista

Tulkinnat asioihin

Sunnuntai 13.9.2026 - Mervi

Meidän jokainen lähtökohdat elämässämme ovat erilaiset. Eli me näemme asioita oman perheen ja niiden ihmisten kautta jotka ovat olleet elämässämme mukana alkuvuosina lapsuudesta aikuisuuteen. Se mikä tunne meillä on sattunut olemaan johonkin asiaan liittyen on saattanut vaikuttaa syvemmin kuin pelkkä tapahtuma on ollut. Onko meitä otettu tarpeeksi huomioon jossain pelottavassa tilanteessa, olemmeko saaneet tukea vai onko siinä vähätelty. Eli moni asia vaikuttaa omiin tulkintoihimme. Joskus jotkut pitävät kiinni kannastaan eivätkä anna mahdollisuutta edes keskustella asiasta enää ollenkaan, koska ovat loukkaantuneet niin syvästi. Tarkoitus on ehkä ollut tekijälläkin ihan toinen, suojelu tai joku muu.

Ihmisen mieli on kummallinen asia. Samoin meidän keho. Ne ovat yhteydessä toisiinsa ja asiat ollaankin useasti koettu myös kehon kautta, emme vaan aina tunnista kehon reaktioita itsessämme. Otetaan esimerkki. Katson televisiosta urheilua, jossa Suomi ja suomen miehet voittavat Ruotsin sadasosa sekunnilla Suomi-Ruotsi maaottelussa. Jännitän kehollisesti ja mielellisesti tapahtumaa kun katson jännittyneenä juoksukilpailua. Ja kun Suomi kerrankin voittaa ruotsalaisen näin täpärästi se tuntuu todella hyvältä kehossa ja mielessä. Huudan innostuneena ja nostan kädet ylös ja olen todella iloinen meidän suomalaisten puolesta. Menee kylmikset myös kehollisesti.

Toinen esimerkki, olin keräämässä tyrniä, joka on todella haastavaa kerättävää tyrni pensaan oksien piikkien takia. En tee sitä mielelläni, mutta poishan ne vitamiinit on saatava pensaista jos ne kerran ollaan kasvatettu sitä varten ja siitä saadaan sitten sitä mehua talveksi itselle ja perheelle. Keskityin tarkasti joka sormen vedolla marjaan ja oksaan ja silti piikit pistivät sormiin pieniä reikiä. Kirosin välillä ja jatkoin keräämistä. Sain puhelun, jossa sovittiin tulevasta mieleisestä tapahtumasta ja lupasin, että hoidan asian pian eteenpäin. Jatkoin keräämistä, mieli oli ehkä keräämisen pakosta ja sateen uhkasta negatiivisen puolella. Meni pari päivää, kävin keräämässä edelleen tyrniä ja unohdin lupaamani hoidettavan asian. Sain viestin ja tunsin, että nyt mokasin. Sätin vähän itseäni unohduksesta. Hoidin asian pikaisesti pois päiväjärjestyksestä. Ensin tietysti ajattelin, että olipa nyt kiire tällä asialla. Sitten ajattelin, että olinkohan unohtamassa asian, hyvä että muistutti minua. Olin kirjoittamassa viestiä, pahoittelin siinä unohdustani. Ajattelin lähettää toisen viestin miksi olin unohtaa sen, mutta en viitsinyt perustella enää tilannetta missä olin kun luvannut hoitaa asian. Tajusin, että toinen ei todellakaan voi tietää missä tilanteessa toinen saattaa juuri sillä hetkellä olla. Joten täytyy olla varovainen, ettei lähde lisäämään negatiivisuutta toiselle kun itse on asian unohtanut. Toinen olisi voinut loukkaantua minun reaktiostani. Olin viisas kun hoidin asian pois ja ymmärsin miten joku muu tilanne voi muokata seuraavan tapahtuman vääräksi tulkinnaksi itselle ja toiselle.

Miten tärkeää on itse ymmärtää, että myös oma tilanne on ehkä juuri sillä hetkellä ollut haastava ja on inhimillistä unohtaa. Turhaa siitä on itseään tai toista syyttää. Nyt annan anteeksi tapahtuman itselleni ja toiselle ja jatkan tämän asian oivalluksen kanssa eteenpäin. Eli kehollisesti tunsin tyrnipuskassa ehkä inhoa ja vihaakin keräämistä kohtaan ja sitten kun siihen tuli jotain lisää juuri siihen hetkeen kun mieli oli negatiivisella puolella, sain lisää negatiivisuutta unohduksesta ja huomautuksesta, joka oli siis tarpeenkin. Tämä täytyy purkaa myös fyysisesti kehosta pois. Tunnistin nyt tunteen kehossa, mahtavaa. Sitten pääsen eteenpäin. Ja jatkossa suhtaudun tyrnin keruuseen ehkä myötämielisemmin mutta kohta se onneksi loppuu ja vuoden päästä sitten uudestaan uusin voimavaroin.

Ne ovat Tapio Rautavaaran loppusanat dokumentista.

"Ihmisen onni on kummallinen asia, se vaihtelee eri paikoissa ja eri tyyppisissä tilanteissa ja ajatuskannoissa.

Joku juoksee politiikan perässä, joku juoksee jeesuksen perässä, joku pelaa shakkia, joku kerää postimerkkejä, se on heidän onnensa. Ihmisen perusonni on vaikeasti haettavissa, mutta sanoisin, jos on tyytyväinen elämäänsä, niin se taitaa olla siinä. Oma perhe, mielenrauha, nimenomaan mielenrauha ei muuta."