Oivalluksia ja uuden oppimista

Oma muutos ja oivallus

Torstai 30.3.2023 - Mervi

Kävin Hypnoosiliiton seminaaripäivällä Riihimäellä. Halusin kuulla Ben Furmannin luentoa ja hän ei todellakaan jättänyt minua kylmäksi esitelmällään. Luentoa pidettiin myös oikeushypnoosista. Todella uutta tietoa sai taas mukavasti ja maailma avartui monin tavoin.

Näin myös kollegoita, joka on siis todella tärkeää itseni ja työni puolesta kuulla miten muut tekee ja toimii tänä päivänä. Todella voimaannuttava päivä.

Tajusin muutaman päivän päästä kotona, että ehkä itse olen jämähtänyt uomiini. Opiskelen, luen ja harjoittelen. Teen jonkun verran rentoutusta ja terapiaa. Mutta pääaasiassa autan syöpään sairastuneita monin tavoin jaksamaan hoitopolullaan ja sen päätyttyä.

Tein jälleen yhden tehtävän ja oivalsin. Onko minulla joku ongelma, juu on. Käännä se tavoitteeksi ja mieti esteet mikä estää saavuttamasta tavoitettasi. Ajattele esteet voimavaroinasi. Tämä on siis ratkaisukeskeisyys ajattelua. Ymmärrystä siis itselleni, missä menen, mitä ajattelen.

Olen ehkä jämähtänyt "paikoilleni" mutta nyt on uuden aika, olen valmis siihen. Siksi olen kasvattanut "pääomaani" ja käynyt läpi tunteitani, menneisyyttäni. Oppinut ymmärtämään ihmisiä enemmän miksi he toimivat niinkuin toimivat. Olen jättänyt taakseni asioita, jotka eivät palvele minua enää. Luopunut jostain ja asettanut rajani. Olen paljon saanut kaikesta mihin olen osallistunut, imenyt tietoa kuin sieni. Löytänyt rakkauden itsestäni ja ehkäpä ymmärrän elämäni syvimmän tarkoituksen.

Olen menossa kohti uutta. Kaikki ovat olleet oppimiskokemuksia, myös ne kaikki vastoinkäymiset. Ymmärrys, en voi auttaa sellaisia ihmisiä jotka eivät oikeasti sitä tahdo itse. Itse pitää tahtoa muutosta. Tahto ja halu ovat aivan eri asioita. Voin rakastaa täysillä ja kulkea rinnalla sekä hyväksyn toisen päätöksen. Tosin, tajuan myös että olen elänyt hetkessä ilman tavoitteita. Tulen jäämään nyt jostain tärkeistä tukityöstä pois, jotta saan tilaa uudelle. Olen todella kiitollinen, että olen saanut mahdollisuuden tehdä kaikenlaista, olla mukana monissa asioissa. Mutta, nyt on aika myös jostain luopua. Kaiken kuitenkin teen vatsani ehdoilla, mites muuten. Eli tarvitsin oppia luovuttamisentaitoa, sekin on taitoa.

Ehkä muutos alkoi muhia jo tehdessäni syöpäpotilaille etänä rentoutusta, jossa kerroin taakankantajan tarinaa. Sen tarinan sisältä löysin myös itseni sekä toimintatapani. Lohdullinen päätös tarinassa oli se, että aion löytää itseni ja siirrän vastuun niille joille se kuuluu. Tarina oli myös koskettava itselleni kertoaessani siitä toisille, ehkä kuulijat kuulivat ääneni värinän.

Kun yksi ovi sulkeutuu, avaan rohkeasti uuden oven. Onneksi en tiedä mitä sieltä vielä löytyy...elämälle kiitos.

Olisko se sitten niin yksinkertaista. Elämässä etsitään ja halutaan onnea ja sitä saadaan aika ajoin. Elämään tulee välillä kärsimyksiä ja ne ovatkin niitä oppimiskokemuksia, joihin tarvitaan syntymässä saatuja voimavarojamme, ne pitää vaan löytää kun katsoo "sisäänpäin". Eli omalla kohdallani syöpä ja Lars ovat tulleet opettajikseni, jotta löytäisin itseni ja voimavarani anteeksiantaen kaiken myös itselleni ja toisille. Olen kiitollinen tästä kaikesta kokemuksesta. Ja ehkäpä jos, en olisi löytänyt alunperin logoterapiaa ja lähtenyt opiskelun tielle, syövän ja Larsin tultua olisin ehkä jo luovuttanut ja elänyt katkeruudessa, en tiedä, tai olisinko edes enää olemassakaan.

Jorma Uotinen sanoi äskettäin eräässä TV-ohjelmassa erittäin vaikuttavan Fernando Pessan runon.

"Ollaksesi suuri, ole kokonainen. Älä mitään itsessäsi liioittele, äläkä sulje pois. Ole kaikki kaikessa. Pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet. Niin koko kuukin mahtuu joka lampeen koska se loistaa korkealta"

IMG_20221215_143149.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nyt, oma muutos ja oivallus