Oivalluksia ja uuden oppimista

Kärsivällisyys

Perjantai 10.3.2023 - Mervi

Jälleen erään tehtävän kimpussa. Miten kärsivällisyys on omassa elämässä näkynyt.

Olen todellakin aiemmin ollut kärsimätön kuin kärsivällinen. Kuten mieheni usein sanoi ärsyttävästi "äkkiä, pian, nopeesti" kun tein jotain. Minne mulla oli kiire? Mitä piti saada nopeammin valmiiksi kuin se olisi ollut mahdollistakaan? Seuraavaan hommaan tietysti, kun eihän täällä laiskoja elätetä. Taas uskomus, missä ei elätetä laiskoja, kotona vai työssäkö?

Kuka taas määrittää laiskan? On tämä mahtavaa kun tässä kirjoittaessa oivaltaa jo mistä tässä on ollut kyse, tässä mun ajatuksessa ja näkökulmassa. Onko laiska jos nukkuu hyvin tai pitkään? Eikö unta ole esimerkiksi nuorena arvostettu. Illalla on menty myöhään nukkumaan vaikka lukiessa kokeeseen ja aamulla on pitänyt nousta aikaisin kouluun. Ehkäpä sieltä siemen unihäiriöihinkin? Kyllähän se perheen mallikin on imeytynyt syvään sieluun, mitä kotona on arvostettu. Siitä on todella vaikeaa luopua myöhemmin. Elämää suorittaen ja voi lopulta sairastua ja huomataan että elämä on mennyt menojaan. Ehkä myös pelot maineen menettämisestä olleet myös suuret. Mietitty mitä läheiset ja naapurit sanoo? Mitä väliä!

Mites tänä päivänä. On aivan mahtavaa, että tätäkin taitoa oppii. Oppii olemaan kärsivällinen lähes kaiken suhteen. Hidastaa tahtia ja elämää. Elää hetkessä ja nauttii siitä mikä nyt on tässä ja nyt. Kuuntelee itseään ja tekee mitä keho ja mieli toivoo tekevän. Miksi me moitimme itseämme ja toisiamme tekemistämme tai tekemättä jättämisestä? Sehän on itsen ja toisen ihmisen oma valinta ja oma elämä. Jos luen kirjaa, olenko laiska? Jos kuuntelen podcastia tai jotain muuta olenko laiska? En todellakaan, laajennan omaa näkökulmaani maailmaan ja toisten ymmärtämiseen. Voisi olla todellakin pienet kuviot meikäläisellä kun en pääse paljon mihinkään, olla sosiaalisesti tekemisissä toisten kanssa jne. Mitä kohti olen menossa, jaksanko odottaa, olenko kärsivällinen. En tiedä mihin olen menossa ja se tuntuu hyvältä. Elämä on. Syöpäkontrollitkin tulee sitten kun tulee ja hyvä kun tulee, elän silti omanlaista hyvää elämää tässä ja nyt. Päivä ja hetki kerrallaan. Nautin siitä, että aamulla herättyäni kiitän unesta ja unistani, nostan kädet ylös ja sanon, mitä hyvää tänäänkin voisin tehdä itselle ja toisille.

Tiedän, että syöpähoidot mennään "putkessa" ja kärsimättömänä odottaen lopullista "tuomiota" miten kaikki meni. Olen itsekin siinä putkessa ollut. Sitten kiire töihin vaikka vammaisenakin, jotta olisin toisille arvokas ihminen ja itseni ja omat tarpeeni unohtaen. Kiire suorittamaan elämää kun laiskoja ei täällä elätetä. Tuo tuomio on muuten paha sana, se luo jo ajatuksen, että ei mene hyvin, odotukset ovat huonoja. Sen tilalle voisi muuttaa sanaksi vaste ja puhuttaisiin miten hyvin kaikki on mennyt.

Meillä on hyvä sosiaaliturva kuitenkin. Sairasta niin pitkään kun siltä tuntuu, älä mene töihin liian aikaisin. Mieli tulee perässä, siitäkin kokemusta. Keskity itseesi ja pysähdy. Tee mieleisiä asioita ja opettele uuttakin. Mieti, olenko tyytyväinen muuten elämääni, mitä muutosta tekisin jos olisi mahdollisuus? Aina on kaksi tietä, jopa enemmänkin. Tee rohkeita omanlaisia päätöksiä. Jos läheiset tai ystävät moittii, jätä heidät hetkeksi ja hommaa uusia, jotka ymmärtää. Maailma on laaja paikka ja tänne mahtuu kaikenlaisia ihmisiä ja ajatuksia. Jos nyt tuntuu pahalta, joku muukin tuntee varmasti samaan aikaan samaa tunnetta, et ole yksin. Hakeudu vertaisten seuraan, saman kokeneen. Toivo itsellesi hyvää joka päivä ja toivo jopa niille jotka eivät sitä ansaitsisi, koska sieltä kumpuaa rakkauden siemen itseä ja toisia kohtaan. Kärsivällisesti. Asiat tapahtuu kun on niiden oikea aika, turha hötkyillä, vie vaan energiaa. Oikotietä onneen ei ole.

Anna seuraavalle sukupolvelle uusi malli. Näytä myös miten tartut ongelmiin ja asioihin jotka harmittavat tai ärsyttävät ja hae tarvittaessa apua ammattilaisilta. Opettele kärsivällisesti odottamaan tuloksia, mikään ei tapahdu hetkessä. Muista, että lapset oppivat kaiken vanhemmiltaan, olet mallina kaikessa myös seuraavaan sukupolveen.

Opiskelun alkuaikoina tein omiin hautajaisiini muistokirjoituksen, jossa mainitsin kuinka ahkera ja tunnollinen olin, suoritin ja tein asioita muille, olin kiireinen enkä pysähtynyt. Jaa mitä silloin toivoin läheisteni sanovan minusta hautajaisissani ja mitä toivon tänään, taitaapa olla ihan erilainen muistokirjoitus..onneksi pysähdyin ja opin edelleen kärsivällisyyttä kaiken suhteen.

Silti Sinulla voi olla unelmia tulevaan. Kirjaa viisi-kymmenen unelmaasi, jotka ovat Sinun omia unelmia, itsellesi. Käyttäessäsi kirjaamistapaa alitajunta alkaa vähitellen työstää niitä ja odota kärsivällisesti tuloksia, ne kyllä toteutuvat tiedän sen kokemuksesta..

Hidasta elämääsi ja ole kiitollinen siitä mitä Sinulla juuri nyt on se riittää jo onneen.

Kuva pixapay. silviarita

plant-pot-ge0b98e16d_640.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Siinäpä taito, kärsivällisyys