Oivalluksia ja uuden oppimista

Ulosteen- ja virtsankarkailijoille tarkoitetusta kurssista

Torstai 27.10.2022 - Mervi

Syksyn kohokohdista.

Pääsin kurssille, joka oli tarkoitettu ulosteen- ja virtsankarkailijoille. Finnilco järjesti sen etänä ensimmäistä kertaa. Kurssitapaamisia on kuusi, ja meitä osallistujia on alle kymmenen. Siellä on kaksi vetäjää aina paikalla. Ensi kerralla on päätös ilta ja yhteenveto kurssin annista.

Mitä olen kokenut tällä kurssilla. Minut on nähty, minua on kuultu. Minä olen saanut oikeaa tietoa. Olen saanut ohjeita ja vinkkejä eri ammattilaisilta. Olen saanut vertaistukea. Olen tehnyt tehtäviä, oppinut ja oivaltanut. Välillä vähän itkenytkin. Saanut vinkkejä myös parisuhteeseen sekä fyysiseen että henkiseen jaksamiseen.

Mikä on vertaistuen merkitys syvällisemmin. En ole yksin, tunnen ihmisiä jotka ovat kokeneet vastaavaa. Heillä myös samoja tunteita harmitusta, häpeää ja syyllisyyttä. Emmekä ole onneksi pohtineet miksi minulla on tämä sairaus. Henkinen työstö tästä on vasta alkamassa ja mitä tuloksia tästä seuraa osallistujille on vielä arvoitus. Mutta uskon, että me kaikki olemme saaneet paljon. Rohkeutta myös kertoa tästä.

Olen todella kiitollinen, että pääsin kurssille. Kiitos osaaville järjestäjille, vetäjille, luennoijille. Toivon, että vastaavassa tilanteessa olevat saavat omansa kurssinsa. Enemmän tällaista tukea kaikille mielessään pohtiville sairastipahan mitä tahansa. Tässä etänä osallistumisessa on myös se etu, että voit olla vain kuulolla, eikä tarvitse kommentoida ellei jaksa tai kehtaa. Oppii kuitenkin jotain.

Sattui tässä kurssin aikana myös olemaan viisi vuotis syöpä kontrolli. Verikokeet ja tähystys. Kaikki oli kunnossa. Siitä todella onnellinen. Miehenikin pääsi katsomaan "suoltani" tutkimushuoneeseen ja tuntee minut nyt myös "sisältäpäin".

Satuin sitten lääkäriltä kysymään, onko minulta peräsuoli poistettu..Kun kurssilla heräsi epäilyni. Lääkäri näytti videolta. Tässä on peräaukko ja siitä suoraan on paksusuoli eli peräsuolta ei oikeastaan ole. Järkytys siinä hetkessä, kaikki nämä vuodet olen olettanut että se on siellä ja että odotan vain hermojen kasvavan. En ollut osannut kysyä asiaa aiemmin, minun vikako se on.. ei todellakaan. Avanteesta puhuttiin lääkärien kanssa vuosia sitten, mutta vakavan suolentukoksen jälkeen sekin asia on jätetty unholaan, kiinnikkeet syynä. Tämänkin asian työstä alkaa ja se on hyväksyttävä. Pääsen päiväksi joskus pois kotoa ja se on sitten luksusta tyhjennyksien avulla. Onneksi on elämän aikana ehtinyt matkailemaan maailmalla, joten en jää mistään paitsi enää. Ja aina voin haaveilla kuitenkin ja mennä kohti tavoitteitani. Niitä on oltava etten eläisi päämäärättömänä säntäillen pitkin poikin. Kohdistan isomman huomioni nyt lapsiini, bonuslapsiini, lapsenlapsiini, läheisiini, ystäviini ja jatkan syöpäpotilaiden ja läheisten tukemista parhaani mukaan samalla oppien ja oivaltaen jotain myös itsestäni.

Kurssilta sain parisuhteeseen sain ihanan vinkin. Kun olette menossa yhdessä nukkumaan. Kääntäkää kasvot tyynyillänne toisianne kohti ja katsokaa toisianne silmiin hetken aikaa, voitte koskea kädellä kasvoista mutta älkää puhuko mitään. Sitten hyvänyön suukko ja toivota hyviä unia rakkaallesi. Ja halaus on paras lahja molemmille, tehkää sitä päivittäin niin mekin teemme..

Tämä ihana kuva on Oslon taidemuseon edestä. Se on todella koskettava patsas. Seuraavana vuonna muistaakseni sairastuin syöpään..ja nyt tälle kuvalle tuli tarkoituskin.

hALAUS_2.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vertaisuuden merkitys