Oivalluksia ja uuden oppimista

Parisuhteen palikat

Torstai 11.5.2023 - Mervi

Viime syksynä Suolistosyöpäyhdistys Colores ry haki vapaaehtoista vetämään etänä Parisuhteen palikat-vertaisryhmää syöpään sairastuneille ja heidän puolisoilleen. Tarkoitus oli pilotoida ryhmää ja saada siitä kokemuksia. Hain ja pääsinkin mukaan. Myös miestäni pyydettiin tulemaan mukaan toiseksi vetäjäksi näihin iltoihin puolison roolissa. Idean tarkoitus oli tukea syöpään sairastunutta ja hänen puolisoaan selviämään syövän aiheuttamista tuntemuksista parisuhteessa. Mieheni kiinnostui asiasta koska eläkkeelle jäämisen myötä oli ja aikaa ja tilaa olisi uudelle asialle. Mieheni osallistui ensin Colores ry:n järjestämälle vertaiskoulutukseen tammikuussa ja siitä suunnitelmat lähtivät etenemään myös parisuhteen etäiltoja varten.

Kävimme Parisuhdekeskus Kataja ry:ssä tutustumassa Laura Huuskoseen. Lauran kanssa kävimme läpi Parisuhteen palikkatalon osia tarkemmin. Parisuhteen palikat-työväline on kehitetty yhteistyössä Kirkkohalliituksen kanssa ja se on konkreettinen työkalu hahmottaa ihmissuhteiden eri osa-alueita, jonka alimmaisena osana on sitoutuminen, sitten tulee tunteet, riidat, seksuaalisuus, sanat, teot, luottamus, anteeksianto ja rakkaus.

Kävimme mieheni kanssa myös itse läpi kaikki osiot erikseen: millaisia tuntemuksia missäkin kohdassa oli itsellä millaisia toisella ja keskusteltiin niistä yhdessä. Emme siis tienneetkään miten isoon asiaan henkisesti myös itsekin jouduimme sukeltamaan ja palaamaan. Luovuin kevään aikana muutamista muista tärkeistä asioista ryhmän vetämisen vaativuuden vuoksi. Olin huhtikuussa myös mukana Parisuhteen-palikat verkkokoulutuksessa ammattilaisille, josta sain lisää eväitä tämän kurssin vetämiseen sekä tietysti myös omaan työhöni.

Keskiössä meidän ryhmässämme oli syöpä ja syöpään liittyen kävimme osa-alueita läpi. Toiveena oli saada 4-6 pariskuntaa mukaan etäiltoihin. Tapaamisia olisi neljä kestoltaan puolitoistatuntia. Itse uskoin ryhmän toteutumiseen ja niin ryhmä pääsikin toteutumaan.

Ryhmä saatiin kasaan. Ja Parisuhde Kataja ry.stä Laura oli mukana ensimmäisellä kerralla kertomassa iltojen teemoista ja ryhmän säännöistä. Jatkossa mieheni kanssa vedimme kaksin niitä iltoja. Kävimme mieheni kanssa läpi illan teemat ja sen miten ja mitä otamme omista kokemuksitamme esille ja miten aikataulut saamme iltojen kanssa menemään hyvin. Teimme joka kerta mieheni kansssa "kenraaliharjoituksen" ryhmäkerroista.

Annoimme pareille kotitehtäviä tehtäväksi viikon aikana. Sain myös tuoda mukaan omia harjoituksia kotitehtäviksi pareille. Tapasimme Lauran kanssa ennen seuraavaa teemaa ja kävimme läpi mitä olisi hyvä tulla esille ja mitä pohdittavaa parit saisivat illan aikana keskenään. Illoissamme he kävivät keskusteluja keskenään ja sitten kävimme läpi yhdessä. Pidimme huolen, että jokainen sai sanoa sanottavansa lyhyesti illan päätteksi.

Viimeisellä kerralla osallistujat kertoivat pidemmin kokemuksistaan ryhmästä sekä ryhmän  toimintamuodon tehokkuudesta. Pyysimme myös suoraa palautetta mieheni kanssa: miten olimme onnistuneet tuomaan esille asiat,  joita itse olimme kokeneet ja auttoiko se pohtimaan omaa suhdettaan?

Palautteet pilottiryhmään osallistujilta saimme sitten Parisuhdekeskus Kataja ry:n Suolistosyöpäyhdistys Colores ry:n ja Rintasyöpäyhdistys Europadonna ry:n toimesta.  Meitä ohjaajia kiitettiin rohkeudesta vetäjän rooliin astumisesta. Kotitehtäviäkin oli tehty. Toiveita esitettiin teemojen laajemmastakin käsittelystä ja ryhmän pidemmästä kestosta.

Mitä tämä sitten antoi itselle? Paljon enemmän kuin uskoinkaan. Myös oma parisuhde sai uusia näkökulmia ja ajatuksia tämän myötä. Nyt kerromme asioita ymmärrettävästi toisillemme, tulemme kuulluiksi ja nähdyiksi. Olimme liikuttuneita osallistujien rohkeudesta myös kertoa oma tarinansa, kokemuksiaan ja tunteitaan. Tunnistimme ryhmässä käsitellyt riidan kehä ja rakkauden teot keskenämme sekä sen, miten tärkeää olikin sitoutumisen tärkeyden esille tuominen toiselle.

Esimerkki tunnetyöskentelystä:tunteen takana on joku perustunne, esimerkiksi kerroin omasta vihasta syöpää kohtaan. Vihan takana oleva tunne oli kuitenkin kohdallani pettymystä, hoidin itseäni ja pidin huolta itsestä ja silti sairastuin, hätäännystä: mitä vastoinkäymisiä vielä tulee eteen sekä katkeruutta siitä, etten ole terve enää. Halusin tuoda puolisolleni esille omat tarpeeni tai jopa puolustaa itseäni. Kaiken takana oli tarve oli tulla kuulluksi ja arvostetuksi sellaisena kuin olen. Sanotaan, ettei miehet osaa kertoa tunteistaan. Väitän, että kyllä osaavat, kun kysytään ja annetaan siihen aikaa ja tilaa.

Miten tästä eteenpäin? Pilotti on takana ja arviot siitä erinomaiset. Tarve tällaiselle toiminta muodolle on olemassa. Suosittelen tuleville uusille vetäjille vapautta astua uudelle parisuhteen tielle syövän koettuaan. Antaessaan saa ja sitä tämä todella oli meille molemmille. Olen ylpeä mieheni rohkeudesta lähteä mukaan. Tätä kautta hän pääsi syvemmälle siihen mitä olen viime vuodet tehnyt työskennellessäni syöpään sairastuneiden kanssa. Tähän panostettu aika on ollut arvokasta. Oli mahtavaa heittäytyä taas tuntemattomaan ja mitä saimme, paljon uutta ja mielenkiintoista. Jälleen kerran, joitain kuukausia sitten en tiennyt missä saan olla mukana ja mitä se minulle voi antaa. Tätä on kun antaa elämän viedä. Elämä on mahtavaa.