Heräsin uneen. Tutkin uniani ja käytän niitä intuition myötävaikutuksesta elämässäni. Se on minulle nykyään todella tärkeää. Joku ohjaa minua ja luotan ohjaukseeni. Herättyäni joku sisälläni sanoi, kirjoita kärsimyksestä.

Ymmärrän nyt, ettei meille anneta mitään elämänkokemuksia ennenkuin olemme valmiit siihen. Saamme osaksemme ne vasta sitten kun uskomme ja ymmärrämme, että asiat tapahtuvat niin kuin niiden on tarkoitus omalla ajallaan tapahtua.

Ote on kirjasta Paranemisen voima. Kärsimyksen läpikäyminen muistuttaa jalokiven työstöä. Heitellään puolelta toiselle, murjotaan ja olet lopulta hiotumpi ja arvokkaampi kuin koskaan. Olet valmis suurempiin opetuksiin, vaativimpiin haasteisiin ja suurempaan elämään. Kaikki painajaiset muuttuvat siunaukseksi, joista tulee osa elämää.

Teen silloin tällöin youtubesta yhtä rakkaus meditaatiota. Siinä sanotaan hyvin, jokainen tapahtuma on joko opetus tai siunaus. Kuinka yksinkertaista. Mutta kuinka raadollista on elää kärsimyksessä, mutta kuinka ihanaa ja rakkaudellista on kun ymmärtää sen todellisen tarkoituksen itselle myöhemmin.

Mutta kuinka kauan täytyy jaksaa kärsiä ja odottaa muutosta parempaan? Mitä teen odotellessa? Miksi aina tulee vastaan vastoinkäymisiä eikä asiat etene halujeni mukaan? Emme tiedä vastausta etukäteen, voimme vain haaveilla paremmasta, sitten kun pääsen tästä eli sitku. Mutta elämä on nytku, se on juuri tässä, tässä hetkessä. Mitä ajattelen nyt, sillä on merkitystä. Jos vellon mielessäni mitähän pahaa seuraavaksi tapahtuu, ennustan itselleni jotain pahaa.

Mitä voin tehdä nyt, että olisi parempi olla? Löydänkö tästä hetkestä hyvän, sen mistä voin olla kiitollinen nyt, mitä minulla on nyt. Luet nyt tätä kirjoitustani, ajattele hetki, löydätkö kiitollisuuden aihetta. Sinulla on nyt aikaa lukea, ehkä oivaltaa ja ymmärtää jotain. Tee mieleistä, kuuntele musiikkia josta tykkäät, tanssi, leiki, hulluttele, katso nauruvideoita. Soita ystävälle, joka on kuuntelee ja tukee, eikä vie sinun voimavarojasi. Ellei sellaista ystävää ole. Hae vertainen, samankokenut ihminen, hänkin on selvinnyt ja tietää tunteet ja fiilikset kärsimyksen keskeltä. Tai hae ammattiapua. Älä jää missään nimessä yksin. Jos puoliso ei ymmärrä, hakekaa apua, menkää parikurssille, sopeutumiskurssille yhdessä. Tehkää yhdessä jotain, menkää kylpylään, hemmotelkaa itseänne. Tarvitsette voimavaroja, ladatkaa akkujanne. Hei, tämähän on Sun elämä. Älä ajattele mitä muut ajattelee, minäkään en enää ajattele. Ajatuksia ja mielipiteitä mahtuu maailmaan.

Haluatko päästä kärsimyksestä, uhriudesta? Miten pääset siitä? Mieti, ensin miksi ja miten kärsit? Miksi tuli sairaus tai vastoinkäyminen? Oliko elämä kiireistä, suorittamista. Unohditko itsesi, elit toisille, miellytit toisia? Elitkö itselle mieleistä elämää? Odotitko jotain parempaa tapahtuvaksi, muttet uskaltanutkaan? Minä käännyin itseeni päin, kuuntelemaan itseäni.(meditaatiot, rentoutus, hypnoosi) Sillä selvisin, koin että olen tärkeä ja arvokas ihminen.

Puhdista sielustasi viha, kateus, ylpeys. Mitä enemmän meillä on elämästä painolastia, taakkaa, negatiivisuutta sitä kauemmin joudumme odottamaan minkään paranemista tai muuttumista elämässä koska nuo ammentavat meidät tyhjiin. Päästä irti harhasta, että muut ovat vastuussa elämämme vaikeuksista.

Syöpä kokemuksena, kaikki siinä tulleet vastoinkäymiset, Lars-syndrooma, eläkkeelle jääminen. Mikään ei mennyt niinkuin olisi mielestäni pitänyt mennä. Elämäni ei ollut hallinnassani, siitäkö oli kyse. Olisinko halunnut hallita ja kontrolloida, olisin tiennyt mitä tulee, olisiko ollut helpompaa, enpä usko..

Nyt tiedän miksi sairastuin, miksi kärsin ja miksi selvisin. Tässä meni muutama vuosi. Oliko se pitkä aika, ei todellakaan. Kärsimyksestä on tullut lahja pikkuhiljaa. Huomaan pikkuasioita ympärilläni, pysähdyn hetkiin, pysähdyn kuuntelemaan, kulkemaan rinnalla, olemaan läsnä, olemaan myötätuntoinen. Pystyn jakamaan ja antamaan muille osaamistani, oivallustani, oppiani. Olen ensi kertaa innoissani oppimisesta. En olisi näihin pystynyt ilman kärsimystä. Käsittelen omia tunteitani silloin kun ne herää, sekin on erittäin tärkeää. Mistä ne tunteet tulee, miksi joku jää vaivaamaan- siksi koska se on käsittelemättä.

Loukkaantumisen tunteen käsittely jo opiskelujen alkuvaiheessa oli lottovoitto. Sen sisälle pääsy, mitä se tarkoitti minulle, oli että pelkäsin itseni hylkäämistä, minua ei rakasteta minusta ei pidetä. Kärsimyksesssä on paljon loukkaantumisen tunnetta myös. Mieti, mitä sinulla tunteen takana? Kyseenalaista tunne, pitääkö se paikkansa? Kohdallani ei pitänyt. Siitä todellinen vau kokemus. Helpotus. Ja muistetaan se, että asiat ja teot loukkaa, ihminen on silti se sama rakastettava, joka on aina ollutkin. Ja sekin on totta että ollaan vaan eri mieltä asiasta, ja saamme ollakin.

Logoterapiakurssilla käsiteltiin myös kärsimystä. Logoterapian luoja Viktor Frankl koki suurta kärsimystä keskitysleirillä. Hänet pelasti sieltä ajatus, se miten suhtaudut kärsimykseen sillä on merkitys. "On vain oltava päämäärä ja tarkoitus, miksi pysyä hengissä. Hän on myös sanonut, että jos joku on kärsinyt kuten hän ja säilynyt elossa, hänellä täytyy olla tarkoitus ja jotain annettavaa hyvän palvelemiseen. Kärsimyksen myötä sinä itse tulet toiseksi eli se muuttaa sinut paremmaksi". Pidin tätä ajatusta omassa selviämisessäni tärkeänä suuntaviinana. Minulla oli päämäärä, toisten auttaminen niin hyvin kuin osaan.

Kärsimyksestä yleensä sanotaan, että se kuuluu elämään. Ei ole elämää, jossa ei olisi kärsimystä, mutta voit vastata elämälle, kestän tämän koska olen arvokas ihminen, löydän syvemmät arvoni elämääni tätä kautta kasvaen täyteen mittaani, täydelliseen ihmisyyteeni. Meillä on siis vapaus valita miten suhtaudun kärsimykseeni.

Tein potilasvahinko ilmoituksen vuosia sitten. Se otettiin käsittelyyn ja kesti reilu kolme vuotta saada vastaus. Tarvittiin kymmeniä papereita, uusia vastineita. Mieheni auttoi, itse en enää jaksanut papereiden ja syöpäprosessi asioihin palaamista. Sain viime viikolla vastauksen. Ei korvattavaa. En ollut pettynyt, enkä vie asiaa eteenpäin. En halua enää palata ja velloa tapahtumissa, jotka tapahtuivat. Minua kuitenkin hoidettiin, sain hyvää hoitoa. Kiitos Suomen sairaanhoidolle. Olisinko kärsimykselleni halunnut rahallisen korvauksen, olisiko se tehnyt minut onnelliseksi? Enpä usko. Hyväksyn, että olin harvinainen ja harvinaisista harvinaisin syöpäpotilas alueellani. Olen onnellinen nyt tästä kaikesta kokemuksesta mitä syöpä ja Lars on tuonut elämääni, uutta ja uskomatonta ymmärtämistä kaikesta, hiotumpi ja arvokkaampi kuin koskaan..oma elämäni, ja perhe ja läheiseni ovat kasvaneet tässä rinnallani, keskustellaan kaikesta, uskalletaan puhua kaikesta.

Kiitos kärsimyksen, olen saanut siltä todella paljon.