Katson syksyn kalenteria. Joka kuukausi olen osallistunut yhteen tai useampaan etäkurssiin. Koulutuksia on ollut yleensä iltaisin mutta on ollut myös pari ihan päivä kurssia. Lisäksi olen osallistunut useaan webinaariin. Osa liittyy jollain lailla syöpään tai sitten ihan minulle mielenkiintoisiin aiheisiin. Joihinkin koulutuksiin olen kyllä matkustanut päiväksi kuuntelemaan ja oppimaan.

Välillä onkin tuntunut, että onko ollut liikaakin. Mutta juuri päättyneen Hämeen kesäyliopiston kautta järjestetyn ihanan kouluttajan Tuula Masalinin NLP kurssin jälkeen totesin, että se elämän nälkä ja vuorovaikutus, asioiden selvittelyt, itsensä tutustuminen, toisen käytöksen tutkiminen ja ymmärtäminen sekä yleensäkin maailmaa ja nähdä maailman katsomuksia kiinnostaa minua kovasti. Miksi toimimme niinkuin toimimme. Miksi itse toimin niinkuin toimin. Voinko miten helposti muuttaa omaa toimintaa ja miten ja miten se vaikuttaa toiseen. Itseämmehän me voimme vain muuttaa, se on fakta asia.

Oleellisia ovat ajatuksemme ja mielikuvitus, joilla paljon "pelataan" tätä elämää.

Ja ne lapsuudessa saadut uskomukset, tavat ja arvot. Pelot, möröt, uhkat joihin jouduttu tahtomattamme eikä niitä aikuiset osanneet selittää tai tulkita meille oikein. Ehkä ajateltiin aiemmin, ettei lapsi muista tapahtumia. Tai että lapsi selviää kunhan saa kuria ja tehdä työtä, ehkä vähän rakkauttakin. Ja liika lapsen helliminen tai rakkauden antaminen tekee lapsesta hemmotellun, herkän ja tarkertuvan, riippuvaisen vanhemmasta. Olin ylpeänä kantanut viittaa siitä, että työ ja itsensä unohtaminen ovat elämässä tärkeintä. Ahkeruus on kunnia asia. Oli se siihen asti kunnes sairastuin. Miksi kukaan ei sanonut, että kohtuus IHAN kaikessa ja muista huolehtia myös itsestäsi pysähtymällä itsesi äärelle. Laiskuus ja rentous ovat myös tärkeää. Aivot työskentelevät ja työstävät asioita silloin. Kunniaa enemmän laiskuudelle, josta kumpuaa luovuutemme.

Esikouluissa täytyisi jo opettaa miten lohdutan itseäni jos on paha mieli ellei turvallista aikuista ole paikalla. Miten kertoa mahdollista ikävistä tunteista heti aikuiselle. Myöskään ei anneta toisten tulla koskemaan fyysisesti tai henkisesti. Uskaltaisi rohkeasti sanoa, että mene pois, en halua tai tarvitse sinua. Osattaisiin pitää rajat jo pienenä. Jos vanhemmat eivät kunnioita, arvosta ja rajaa itseään, eivät he osaa opettaa sitä myöskään lapsille. Lapsille maailman arvoikkaimmille ihmisille, jotka tulevat kantamaan tätä yhteiskuntaa ja hoitavat meitä tulevaisuudessa. Millä resursseilla, ei millään ellei lähtökohdat ole olleet turvalliset ja rakkauden täyteiset. Lapset tarvitsevat myös perusteluja miksi ei saa tehdä jotain ja miksi saa. Vanhemmat pitää sen perheen "ruodussa" ja rajoihin, niihin johdonmukaisuus. Molemmat kieltää ja sallii samat asiat, jotta lapsi oppii luottamaan aikuisiin. Luotetaanko me edes itseemme?

Jos saisin miettiä mitä toivoisin näin terapeutin ja sairastuneen näkökulmasta nyt. Niin RAKKAUTTA maailmaan enemmän RAKKAUTTA kaikille.

Katsoin tässä opiskeluun liittyvän videopätkän youtubesta. Minulle tuli todella paha mieli hetkestä kun vauva ei saanutkaan vuorovaikutusta äidin kanssa, koin että vauva koki siinä ensimmäisen hylkäämiskokemuksen. Se oli harjoitustapahtuma siinä, ja oli todella vaikuttava ainakin minulle. Suosittelen kaikille katsomaan. Sieltä kaikki lähtee. Vauvalle vuorovaikutus aikuisen kanssa on tapa selvitä hengissä. Vauvatkin osaavat masentua ellei vuorovaikutus toimi, kehitys samalla viivästyy. Ja mitkä seuraukset sillä sitten on.

Turvallinen ja rakkaudellinen koti ja ympäristö. Ellei voimavarat riitä, heti pitää hakea apua, eikä jäädä odottamaan, koska lapsi kärsii. Ei avun hakeminen ole heikkoutta se on vahvuutta mihin tahansa asiaan.

Tästä voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta tämä on nyt minun näkemys tähän asiaan tällä hetkellä.

Hypnoosikoulutuksen aikaan ja sen jälkeen olen omaa lapsuuttani ja tapahtumia käynyt läpi. Löytänyt omat pelkoni, uhan ja vihan tunteet jne. Olen saanut ne kohdata ja hoivata niitä pois erilaisilla menetelmillä joihin olen päässyt syvässä rentoudessa tai hypnoosin tilassa. Olen saanut uusia tunteita tilalle. Iloa, riemua, lapsekkuutta ja varsinkin rakkautta. Sydämeni haluaa nyt antaa sitä myös toisille ja huomaan kuinka rakkaus laajenee ja kasvaa.

Siis se kasvaa mihin huomio kiinnittyy, se on tätä NLP koulutuksen ajattelua myös. Mielikuvituksella ja ajatuksilla saadaan aikaan vaikka mitä tuhoa, MUTTA JOS AJATTELISIT POSITIIVISIA ja myönteisiä ajatuksia, mitä niillä saisit aikaan.

Löydä myös henkinen turvapaikkasi mielessäsi, mielimaisema, puolison kainalo mikä vaan ja lohduttaudu siellä ellei toiseen voi siinä hetkessä turvautua. Tai anna itselle myötätuntoa aina kun Sinulla on ikävä hetki. Halaa itseäsi se 20 sekuntia, laita silmät kiinni ja hengitä muutama kerta syvään ja sano mielessäsi kaikki on hyvin, ei mitään hätää, selviän tästä. Tällä saat jo kehon ja mielen rauhoitettua. Tämän voi opettaa jo lapsillekin, eikä ole vaikeaa, vai onko?

Tyttäreni poika on nyt 11 kk. Olen saanut olla hänen kanssaan joka kuukausi muutamia päiviä ja ollaan oltu yhteyksissä myös videopuheluilla viikottain. Olen saanut hoitaa häntä, syöttää, juottaa, leikkiä, lukea, nukuttaa, pestä. Läsnä oloa hänen kanssaan. Iloa, riemua uuden oppimisesta. Sylissä olemista ja myös nukkumista sylissä. Kuinka koskettavaa ja liikuttavaa. Miten monta meditaatiota tai harjoitusta olenkaan itselleni tehnyt siitä kun pieni lapsi on luottanut minuun. Se rakkaus, jota olen saanut häneltä, sen olen laajentanut itseeni, sydämeeni, kehooni, mieleeni kokonaan. Sieltäkö se rakkaus on lähtöisin, en tiedä, mutta nyt se tuntuu todella hyvältä.

Olen myös bonusmummelina saanut kokea reippaan neljä vuotiaan neidin kasvua ja kehitystä vähän kauempaa whatsup videoviesteillä. Äskettäin tämä rohkea pieni kaunis neitonen oli yökylässä muutamia öitä täällä ukkilassa ja mikä riemu meillä oli hänen edesottamuksistaan, viisaudestaan, kehityksestään. Luottamusta myös olla kauempana vanhemmistaan. Me saimme osamme hänen rakkaudesta sekä hän varmasti sai myös kokea että me olemme olemassa myös häntä varten myöhemminkin, kun tämä yhteys on luotu. Miten tärkeää tämä isovanhemmuus on meille. Orastaako se syvä rakkauden tunne näistä pienokaisista meille uudelleen kukkaan heidän myötä, jos näin on, siksi suvun jatkuminen seuraavaan sukupolveen on mahtava juttu.

Syöpä ja Lars-syndrooma ja opiskeluni ovat kuitenkin kohdallani kaikenkaikkiaan lähentänyt suhdetta puolisooni, myös lapsiini, bonuslapsiini ja sisaruksiini. Olen pohtinut suhdetta heihin ja saanut käsitellä kaikkien tuella asioitani ja saanut lisäksi ymmärrystä moniin ja moniin asioihin. Siitä ISO KIITOS kaikille läheisille, rakkaille. Tätä on luultavasti se lähimmäisenrakkaus, josta myös Raamatussa puhutaan. Saatte nyt takaisin sitä mitä Olette minulle antaneet, rakkautta, jos haluatte, kuljen rinnallanne kaikissa tilanteissa aina jos haluatte tai tarvitsette..

..siis sitä miten teen vertaisena syöpäpotilaille. Syöpäpotilaat ja heidän läheisensä ovat rentoutuksissani saaneet pitkin syksyä kokea näitä rakkauden oivalluksia kohti itseä, siis jos ovat halunneet, ja olen jopa lähettänyt sitä "linjoja" pitkin itsestäni ja joku on kuulemma kokenutkin niin..

Syksy siis on antanut paljon. Koulutus on antanut paljon. Itsensä kehittäminen ja kasvu on todella mielenkiintoista. Koskaan ei ole myöhäistä oppia ja "paikata" itseä. Mitä uutta ensi vuonna, jotain jo pilkistää uutta ja mielenkiintoista..onneksi, sillä unohdan tämän faktan, suoleni kanssa lähes jatkuvat ongelmat..

Lopuksi laitan viime keväänä paikallislehdessä julkaisemani vinkin aikuisille, jonka löysin vanhoista arkistoistani.

Mitä lapsi tarvitsee, ja mitä hänestä tulee, tuleeko hänestä onnellinen vai katkera

Lapsi, jota arvostellaan oppii tuomitsemaan

Lapsi, jota lyödään ja saa osakseen vihamielisyyttä, oppii lyömään ja hyökkäämään

Lapsi, johon kohdistetaan ivaa ja pilkkaa, oppii pelkäämään, tulee ujoksi sekä saa huonon itsetunnon

Lapsi, joka saa osakseen epäluottamusta, oppii pettämään

Mutta lapsi, jota kannustetaan ja rohkaistaan oppii luottamaan

Lapsi, joka saa kiitosta oppii arvostamaan

Lapsi, joka saa kokea turvallisuutta oppii luottavaiseksi

Lapsi, jota siedetään oppii sietämään

Lapsi, joka saa kokea ystävällisyyttä, oppii ystävällisyyttä

Lapsi, joka on pidetty, rakastettu ja hellitty oppii tuntemaan rakkautta maailmassa

Lapsi, joka saa osakseeen tietoa, oppii tuntemaan viisauden

Lapsi, joka saa tuntea totuuden, oppii ymmärtämään oikeutta.

Lapsi, jolle annat aikaasi, leikit ja Olet läsnä selviää ilman mielenterveyspalveluja tulevaisuudessa.

Olethan lapsen rakkaudella saanutkin elämääsi, turvaa hänen tulevaisuus ja sitä kautta itsekin saat rakkautta myöhemmin. Ole turvallinen aikuinen ja pidä rajat, se on rakkautta lastasi kohtaan.

Jotain näistä ylläolevista opeista en itse saanut jostain syystä, ymmärrän hyvin nyt miksi, nyt paikkaan niitä puuteita, jotta eheydyn.

Kuva on Pixapaysta S. Hermann / F. Richter