Oivalluksia ja uuden oppimista

Väärä artikuilointini?

Lauantai 27.1.2024 - Mervi

Pidin rentoutuksen tällä viikolla syöpäpotilaille etänä. Linjoille tuli uusia osallistujia ja jostain syystä hieman hämmennyin itsekin. Kerroin osallistujille rentoutuksen kulusta ja tavoista kuinka teen joka kerta erilaisen version, jotta jokainen löytäisi oman ja kotona itsekseen toteutettavan version arkeensa. Kerroin myös siitä miten itse löysin aikoinaan rentoutuksen ja meditaation salat ja missä vaiheessa niihin tartuin.

Sain jälkikäteen palautetta eräältä osallistujalta, että hän ymmärsi puheestani syöpäni uusiutuneen. Olin samaisena päivänä lukenut päiväkirjaani syöpähoitojen ajoilta ja ehkä vähän liikuttuneena kerroin osallistujille epäselvästi oman kokemukseni. Kerroin, että kun lääkäri ilmoitti tammikuussa -18 että syöpä on levinnyt mahdollisesti keuhkojen välikarsinaan  aloitetaan mahdollisesti uusi hoitomuoto. Samalla lääkäri pelotteli myös infektioherkkyydestäni ja mahdollisesta kuolemastakin. Silloin tartuin meditaatio oljenkorteen, opettelin pysähtymään ja kuuntelemaan parantavaa meditaatiota ja uskon, että sen myötä lähdin paranemaan ja se ohjasi minut tälle tielle.

Luojalle kiitos, että minuun otettiin yhteyttä asian tiimoilta. Kysyin yhdistyksen vetäjältä asiasta ja hän ei sitä kertoessani ollut paikalla, päästi ihmisiä linjoille. Nyt korjaan epäselvän ulostulon asiasta. Tein virheen ja otan siitä vastuun. Kerron seuraavalla kerralla tilanteen selkeästi ja pyydän anteeksi artikulointiani. Minulla on syövän suhteen kaikki hyvin. Kävin syksyllä kuusi vuotis kontrollissa ja pääsin pyynnöstä myös keuhkokuvaan kun kerroin yöhikoilustani.

Virheistä opitaan ja otan vastuun. Pyydän anteeksi niiltä jotka säikähtivät kuulemastaan. Olin päivän lukemisistani tekstistä tunteen vallassa ja tälläinen virhe siitä tuli. Luen tulevaa kirjaani varten päivä- ja kiitollisuuspäiväkirjaa ja palaan kokemuksiini jotka koskettavat sieluani syvältä. Mutta olen kiitollinen, että tulin aikoinaan kirjoittaneeksi, en muistaisi asioita näin, ehkä muistaisin värittäen tai jotain poisjättäen.

Nähdään linjoilla ja olen pahoillani tapahtuneesta. Rakastan Teitä, Olette minulle rakkaita ihmisiä ja toivon, että minusta on Teille apua, ainakin palautteiden osalta uskon näin olleen.

Kuva pixapay. andreas 160578

Painajaista ja mansikkahilloa

Lauantai 20.1.2024 - Mervi

On niin mahtavaa kun uneni purkavat alitajuisesta mielestäni asioita, jotka vielä käsittelemättä. Tilanteet, joissa olen arjessani ohimennen kokenut epävarmuutta tai vastaavaa ikävää tunnetta. Yleensä yön ensimmäisen syvän unen aikana painajainen on näkynyt ja siihen olen herännyt hieman ahdistuneena ja pelokkaanakin. Olen kirjoittanut sen ylös ja jatkanut unia. Aamulla herättyä mietin, mikä aiheutti yöllisen painajaisen. On siis välttämättömäntä lähteä sitä selvittämään ja viimeisimmän "tulos" oli seuraava.

Unessa pakenin venäjällä naisen kanssa, ei ollut rahaa, käytiin kyllä syömässä ja tultiin ison rakenteilla olevan rakennuksen eteen, yritimme päästä seinää pitkin ylös mutta meidät ohjattiin ovesta ulos kauniiseen vuoristomaisemaan. Tunsin ahdistusta ja pelkoa unessa, pelkoa jäädä kiinni.

Lähdin purkamaan unta äskettäin käymäni kurssin materiaalin avustamana meditaatiota avuksi käyttäen. Tämä esimerkki huomattavasti lyhennettynä. Harjoituksessa mennään takaisin uneen ja "kysytään" mikä mahdollinen viesti on. Venäjä on minulle vieras valtio lähellä, olen siis itselleni vieraalla alueella. Tunsin naisen, mutta en tunnistanut häntä. Pelkäsin tulla näkyväksi siksi pakenin. Rakenteilla oleva seinä vastassa ja ohjattiin ovesta kauniiseen maisemaan. Unen ratkaisu ja ymmärrys arjen tilanteeseen liittyen lyhyesti.

Olin kirjoittanut mielipiteeni paikalliseen lehteen. Käsittelin siinä nuorten helposti saatavan huumeen saanniin seurauksia ja mitä sille asialle voisi tehdä. Olin siis ulkopuolella oman nykyisen tekemiseni, vieraalla alueella nuorten ongelmissa. Kirjoitin intuitiivisesti tekstin ja lähetin sen paikallisen lehden päätoimittajalle,(nainen unessa) joka pyysi vaan tekstiä lyhentämään, tulisi sen kyllä julkaisemaan. Olin yllättynyt hyväksymisestä ja minua aluksi pelotti ja ahdisti että miten hän ottaa sen vastaan ja mitkä seuraukset sillä tulee olemaan. SIIS, lopulta olin kauniissa maisemassa, helpottuneena.

Ratkaisuksi vielä ja mitä oivalsin.

Ellen toimisi intuitioni mukaan ja veisi asioita eteenpäin mihin se minua ohjaa, en voisi muuttaa maailmaa ja ihmisten ajatuksia myönteisempään suuntaan, siis ellen minä niin kuka sitten.

Artikkelini lopuksi lainasin Dalai Laman ajatuksia.

”Ihminen uhraa terveytensä jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä. Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, että hän ei nauti tästä hetkestä; seurauksena on se, että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa; hän elää ikään kuin hän ei koskaan kuolisi, ja sitten hän kuolee, eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt."

Eikö olekin helppoa ja selkeää. Unet auttaa, tukee, lohduttaa, antaa ratkaisuja kunhan vain luotan ja selvitän niiden viestejä.

                                 Sitten

Mansikkahillon syvempi merkitys alkoi paljastua myös.

Se tapahtuma oli lapsuudessa, olin sairas ja poissa koulusta. Ruoka ei maistunut ja setäni vaimo toi minulle mansikkahilloa, josko se maistuisi ja sehän maistui. Meillä ei ollut mansikkamaata emmekä siihen aikaan saaneet mansikkaa mistään. Meillä ei käytetty sitä, herukoita kyllä oli. Kyllä se lapsen suussa oli herkkumarja ja hillona vielä parempaa.

Meillä on mansikkamaa nykyään, olemme omavaraisia sen suhteen. Teen hilloa muutaman kilon verran kesällä ja muuten marjat menee pakkaseen ihan marjana. Mieheni tykkää hilloista ja olen hänelle sanonut useasti, että jätä yksi mansikkahillopurkki minulle, mutta eihän hän sitä muistanut, otti sen viimeisenkin purkin herkutteluhetkeensä. Aamulla herättyäni näin purkin avattuna ja mieleeni nousi ärsytyksen tunne ja ehkä hiukan vihaakin, miksi ei "kunnioittanut" toivettani. Olisin myös voinut muuten tuntea ettei mieheni rakasta minua, mutta se liittyy loukkauksen tunteeseen, ei ärsytykseen.

Muistin, että tunteellahan on tarve tulla esille. Me heräämme puolison kanssa eri aikoina ja sain siinä itsekseni ollessa alkaa pohtia miksi juuri mansikkahillo tuottaa minulle tuskaa ei muut hillot. Silloin tajusin, setäni vaimon tuodessa minulle mansikkahilloa, koin että hän osoitti minulle rakkautta ja välittämistä. Eli ärsytyksen syy oli todella syvempi. Olin turhaan miestäni moittinut useita vuosia tästä samasta aiheesta ja nyt vasta tajusin mistä tässä oli kyse. Oli anteeksipyynnön paikka. Kerroin miehelleni syvemmän syyn asiaan ja päätin, että tänään keitän mansikkahilloa ja otan sieltä itselleni merkkaamani purkin ja varmasti mieheni muistaa, että se purkki tuo minulle rakkauden ja välittämisen viestin sedän vaimolta, olin jo silloin rakastettava vaikka en niin uskonut olevan. Paistoin illalla vielä hillon lisäksi vielä letut ja ai miten hyvältä ne maistuivatkaan kirpeänä pakkasiltana.

Ehkä näidenkin kokemuksen myötä voisin sanoa, että lapsille ja nuorille voivat isovanhemmat tai muutkin läheiset antaa tukea ja turvaa perheille, jos he sen sallisivat vain tapahtuvan. Ja vuosikymmeniä myöhemmin voidaan tajuta jotain tälläista, arvokasta ja lohduttavaa.

kuva pixapay:congerdesign

Perhejoulun syvempi merkitys

Torstai 11.1.2024 - Mervi

Joulu ja uusi vuosi takana. Joulun valmistelut meni niinkuin puolison kanssa suunniteltiinkin. Ennakkoon tehty tehtävämme puolison kanssa toimi mainiosti. Aikuiset lapset osallistuivat tuomisillaan ja yhdessä olo oli lämmintä ja rentouttavaa. Tärkein joululahja oli lasten ja lastenlasten vierailu yöpymisineen. Tavaroista ollaan jo puolison kanssa ja lasten kanssa sovittu jo vuosia sitten ettemme me tarvitse mitään tavaraa.

Yhdessä olo on meille suurin lahja ja sitä me kaivataan ja saammekin pitkin vuotta. Kävimme myös syvällisiä keskusteluja keskenämme, joka on itselleni todella tärkeää. Kerroin omasta lapsuuden kokemuksistani ja tapahtumista nyt avoimesti ja lapset saavat ymmärrystä toimintatapoihimme siitä miten ollaan tilanteissa tehty ja toimittu. Avasin heille meidän molempien "karttaa" kasvuympäristöämme, millaisista olosuhteissa ja ilmapiirissä olemme kasvaneet ja mitä vaikutteita olemme saaneet kotoa. Pystyin samalla myös pyytämään anteeksi asioita, jotka ovat vaikuttaneet negatiivisella tavalla itseeni ja ehkä myös heihin. Voisiko siis parempaa joululahjaa saada kukaan?

Annoin heille joululahjaksi Parisuhdekeskus Katajan parisuhde oppaita ja tunnekarttoja sekä tein heille myös oman mukaellun version, johon lisäsin miten lisätä keskinäistä tunteiden tunnistamista ja miten toivoo toisen tukevan puolisoa jossain tunnetilassa. Esimerkkinä, kun tunnen ärsytystä jostain tapahtumasta, haluaisin/toivoisin että Sinä..jne. Ei syyttelyä tai moittimista. Tunne lähtee minun tuntemuksista. Minusta tuntui pahalta..

Kerroin myös osalle aikuisista lapsista, (meillä kaksi yhteistä tyttöä ja minulla kolme bonustyttöä) miten tärkeää on rakastaa itseä. Jos rakastat itseä niin osaat aidosti rakastaa myös toisia eikä rakkaus ole ehdollista tai kaupankäyntiä. Olen näitä itsen rakastamisen ja myötätunnon vinkkejä antanut tukiessani myös muita syöpäpotilaita sekä puhelimessa tai facebookissa. Samalla opitaan kunnioittamaan ja arvostamaan itseään. Osataan pitää rajoja, EI, en ota vastaan nyt, en ehdi jne.. Olemme Luojan luomia, kohdellaan itseämme kuin se olisi kotimme, joka meille tärkeä turvan, levon ja rauhan paikka.

Miten se siis tehdään. Halataan itseä tunteen tullessa vähintään 20 sekuntia, hengitetään muutaman kerran syvempään ja sanotaan vaikka itselle siinä hengitellessä että rauhaa ja rakkautta itselle. Yksinkertaista, liian yksinkertaistako? Kokeilepa. Jotkut voivat kokea, että itsensä rakastaminen on syntiä tai itserakkautta, EI OLE! Maailma olisi todellakin parempi paikka jos tätä opetettaisiin jo lapselle, aina lähin turvapaikkaon itsessä ellei muita paikalla ja sitten turva on tietysti toisissa. Voit lisätä mitä tahansa sanoja, olen turvassa. Kaikki on hyvin juuri nyt. Selviän tästä. Lapsen tunteet otetaan myös totena, ei vähätellä niitä. Halaus ja perustelu heille riittää miksi jotain ei saa tai voi tehdä. Uskon myös, että nuorten pahoinvoinnin yksi syy on itsensä "hylkääminen" ei rakasteta itseä. Ja mallihan me ollaan saatu kotoa..Olet arvokas kun suoritat ja menestyt..kuka jaksaa? Itsen koskettelu on outoa ja jopa kiellettyä. Ei halaus kenellekään tee pahaa, päinvastoin, saat hyvät hormonit liikkeelle itsekin.

Luin joulun jälkeen Louise Hayn Sisäiset voimavarasi kirjaa, josta siskoni vinkkasi. Sen ajatukset vaan vahvistavat näitä ajatuksiani. Laitan jotain tässä Teille tiedoksi vielä.

Kaikkiin ongelmiin--> RAKASTA ITSEÄSI ja meissä on VOIMAA. Mene sisimpääsi, kuuntele sitä, meditoimalla saat vastauksia kun kysyt. Kuuntele mitä puhut ja ota vastuu sanoistasi. Jos sanot mun pitäisi..samalla pysyt paikallasi tai mun täytyy tehdä sitä ja sitä..saat stressiä kehoon ja mieleen. Sano, valitsen tehdä. Mutta sana tuo ristiriitaa, siis kuuntele puhettasi ja oivalla. Älä moiti itseä tai toista, äläkä epäile itseäsi. Pelko on epäluottamusta, mielenrajoitus ja rakkauden vastakohta. Hengitä ja halaa tietoisesti pelon tunteessa, sano että olet turvassa. Muista, että rakkaus on pelosta luopumista, ne eivät sovi saman katon alle. Onko stressi Sinulle pelon toinen nimi? Mikä pelottaa? Etkö ota vastuuta jostain asiasta ja mieti vielä miten kuormitan itseäni liikaa?

Kiitä ja kehu itseäsi. Sano, olen arvokas, ansaitsen kaiken hyvän, rakastan ja toteutan itseäni. Luotan itseeni. Anna anteeksi itsellesi ja toisille, siten saat rakkautta tilalle ja se parantaa! Haluatko olla onnellinen vai oikeassa, niinpä, kannattaa miettiä toisenkin kerran tätä. Ole rehellinen itselle ja toisille, jos otat toiselta jotakin luvatta, sinultakin otetaan -syyn ja seurauksen laki puhuu.

Kirjassa on lueteltu 10 tapaa rakastaa itseä, joitain toin tuossa esillekin. Siinä on myös selitykset miksi niin voisi tehdä, jotta luottaisi siihen että kaikki menee parhain päin lopulta.

Annoin jouluaatto iltana suudelman miehelleni nukkumaan mennessä, tytär miehensä kanssa sekä bonustytär olivat paikalla. Suutelin miestäni antaumuksella ja sanoin heille ääneen, 20 sekuntin suudelma pitää parisuhteen "liiman" aktiivisena, eikä minua edes nolottanut. Vävy katseli yllättyneenä, eiköhän me mallista opita, mitä vanhemmat edellä sitä lapset perässä.

Näin helppoa se on! Itsensä halaaminen, maailma olisi parempi paikka jos tämä toimintamalli opetettaisiin jo lapsille. Lähin turvapaikka on meissä itsessämme..