Syöpä- shokki, elämän järjestyksen pysäyttäjä, muutos, ikävät tunteet, pelot, uhat, kuolemanpelko vai olisiko se mahdollisuus myös katsoa elämää uusin silmin.

Mitä se voisi antaa vai viekö se kaiken turvallisesta elämästä?

Olimme puolisoni kanssa vertaistukihenkilöille tarkoitetulta koulutuspäivillä. Puolisoni on käynyt myös vertaistukikoulutuksen jäätyään eläkkeelle.

Luennoitsijoiden aiheena oli saada meidät keskustelemaan kuolemasta ja voimavaroistamme. Jäinkö plussan puolelle-todellakin jäin. Kuolemaan on tullut ihan uusi ulottuvuus vuosien myötä. Se on minun elokuvani päätös eli loppuhuipennus.

Kävin äskettäin läpi vanhoja materiaaleja ensimmäisistä kerroista kun lähdin henkisen kasvun tielle logoterapia opinnoissani. Minun piti tehdä tehtävä jossa ensin mietin mielikuvissani että olen kuollut. Aloin kirjoittamaan ja pohtimaan kuka pitää hautajaisissani puheen, mitä haluaisin että hän kertoisi minusta. Millainen olin ihmisenä, elinkö arvojeni mukaisesti. Tehtävässä sain näkyväksi myös arvoni ja lukijan muistopuheesessa näkyi elinkö arvojeni mukaisesti. Eikä se liittynytkään työelämään eikä suorittamiseen. Arvoikseni tiesin perheen olevan ykkösen, läheiset, luonto, eläimet ja hengellisyys tai elämän syvimmän olemuksen selvittäminen, esimerkiksi miksi olen täällä. Oli aivan huippua nähdä, että toivovani muistopuhe on kääntynyt syvemmin arvojani kohti tämän kahdeksan vuotta tehdyn harjoituksen myötä. Kirjoittaminen ja pohtiminen siis kannattaa. Muistan miten pelkäsin aluksi tehtävän tekoa mutta kun halusin imeä kaiken opin kuin sieni, tiesin, että ehkä on hyvä tätäkin asiaa pohtia. Kuolemani sai näin uuden näkökulman. Se on loppuhuipennus. Asioiden selvittelyt ja paperit vain kuntoon niin voi keskittyä elämän ihmeellisyyksiin.. vaikka rakkauteen ja anteeksiantoon.

Olen myös harjoitellut kuolemaa. Hengitän syvään vuoteellani ja hidastan hengitystäni. Hengityksen välit harvenevat ja sinne tulee taukoja. Niissä hetkissä koen olevani sieluni syvimmässä kolossa, turvassa sisällä itsessäni. Puolisoni tietää, että harjoittelen tätä joskus ja hän on saattanut hädissään sanoa, että hengitä hyvä ihminen. Myöhemmin nähdessään tapahtuman ja ymmärtäessään sen merkityksen hän on suhtautunut siihen sallivammin.

Rakas ystävä haudattiin äskettäin. Näin hänet muutama päivä ennen hänen kuolemaansa. Olimme sielunsiskoja, olimme puhuneet kuolemasta. Sanoin, että näemme vielä joskus ja saan yhteyden Sinuun aina jos haluan. Tiedän, ettei hän minnekään katoa. Hän on sydämmessäni aina ja minä jään tänne vielä tekemään oman elokuvani valmiiksi. Milloin tahansa voin laittaa käteni sydämmelleni ja ajatella häntä lämmöllä ja vaikka kysyä neuvoakin.

Näen paljon unia ja rakkaat jo kuolleet ihmiset tuovat minulle unissa lohtua, neuvoja ja muistoja heistä aina aika ajoin. Silloin erityisesti muistelen rakkaan läheisen merkitystä. Mitä viestiä hän haluaa minulle kertoa ja tutkiskellessa unen selitystä saan aina levon ja rauhan tunteen. Ja kiitän, että kiitos kun kävit muistuttamassa olemassa olostasi juuri nyt kun sitä juuri nyt tarvitsin. 

Mitkä ovat ne voimavarani? Ne ovat omalla kohdallani aika lailla samat kuin arvoni. Eikö olekin helppoa löytää ne..

Tervetuloa mukaan vertaistukitoimintaan vapaaehtoiseksi Sinä sairastunut/toipunut/kroonisesti sairastava tai läheinen. Saat työnohjausta, koulutusta ja ympäristön, jotka tarjoavat tukea vaikeimmistakin asioista puhumiseen, alun uudelle elämälle, toisille hyvän tekemiseen ja merkityksen löytämiseen. Näin itselleni on käynyt.

Lämmin kiitos Colores ry:n Tiina ja Annamari, Olette huippuja!

Kuva pixapay Didgeman, joutsenten "veden uumenien" tarkastelua..syvissä vesissä